Et ole ensimmäinen joka asiaa pohtii - tässäpä ote Turun Sanomien verkkolehden Aimo Annos -kyselypalstalta viime joulukuulta:
"Jouheva vai juoheva? Kumpi on oikein?
Minua on jo pitempään pohdituttanut toimittajienkin omaksuma juoheva- ja jouheva-sanojen sekalainen käyttö. Kun asiat sujuvat joustavasti, onko oikein käyttää sanaa juohevasti vai jouhevasti vai käyvätkö molemmat?
Petri
Käytäntö näyttää todellakin vaihtelevan, mutta kun asiat sujuvat tasaisesti, joustavasti, sutjakkaasti, suurin piirtein samaa tarkoittava sanoja ovat silloin jouhevasti, jouheasti tai juoheasti, mutta ei juohevasti. Jälkimmäistä sanaa ei ainakaan perussanakirja tunne, mutta ymmärrän hyvin, että arkikielessä sitäkin käytetään, koska juoheva on niin lähellä juoheaa.
Julkaistu 8.12.2007 1:31:02"
Itse käyttäisin tuota jouhevaa, mutta minullekin on kyllä tuttua, että puhekielessä sanamuunnoksia helposti syntyy 'sinnepäin'. Minun on ollut tottuminen ukoittumiseni myötä esim. sellaisiin mieheni suvussa käytettäviin sanoihin kuin viitake (viikate) ja jäätälö (jäätelö)... ;-)
Isoappiukkoni (= vaimoni isoisä) on tunnettu aikoinaan nimellä Uittoukko. Nimi kuvaa sekä hänen ammattiaan että habitustaan.
En ehtinyt 1960-luvulla edesmennyttä miestä koskaan tavata, mutta Kantapuu-tietokannan kuva-arkistossa hänestä on pari kuvaa. Juurevanoloinen henkseliherra! Maailmaakin nähnyt – käynyt Amerikan savotoilla joskus 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Mistä niin päättelet? Piekmminkin se johtuu sanasta juohde, joka oli ennen vanhaan järveen juohevasti päättyvä aita
0Äänestä
Rauno Pelkonen
Rauno Pelkonen kirjoitti:
Mistä niin päättelet? Piekmminkin se johtuu sanasta juohde, joka oli ennen vanhaan järveen juohevasti päättyvä aita
Anteeksi kirjoitusvirhe
0Äänestä
Ei noheva
Jos ei tykkää v-tyylistä (jouheva/juoheva), voi valita sanaparista jouhea/juohea. Itse valitsen vähän kohteen mukaan.
Nimimerkistäsi Juokahainen tuli mieleeni taannoinen esimieheni, etunimeltään Jouko. Sanottakoon, että sukunimi oli vaikkapa Meikäläinen. Ei ollut mitenkään epätavallista, että Jouko sai ulkomailta postia nimellä Juoko Meikäläinen. Kysymysmerkki puuttui – me alaiset saimme arvuutella kysymystä hiljaa mielessämme (vai ehkä mielissämme) omassa päässämme (vai ehkä sittenkin päissämme?).
Joukon maine ei tuosta kuitenkaan mitenkään mustunut, sanovatpa Viktor Rydberg ja Yrjö Veijola (Weilin) mitä tahansa.
0Äänestä
Levanowski
Ihan sen vuoksi, että tämä sivu on tällä hetkellä google-haussa ykkössijalla kun haetaan hakusanoilla "juohevasti vai jouhevasti", päätin laittaa kehiin oman mielipiteeni. Tämä yksittäinen webbisivu nimittäin ohjaa aika paljon suomalaisten käsitystä näiden kahden sanamuodon oikeellisuudesta toisiinsa nähden.
Tässä pdf:ssä on pienimuotoinen tutkimus juohea ja jouhea sanoista ja niiden käytöstä. Näyttää olevan niin - toisin kuin cherrykirsikka edellä kirjoitti - että sanakirjat tukevat hieman enemmän muotoa juohea ja juohevasti. Kansan enemmistö ja tätä myöten Google kuitekin runnovat läpi muotoa jouhevasti. Google jopa siinä määrin, että jos hakusanaksi laittaa juohevasti, niin Google kyselee hädissään "Tarkoititko: jouhevasti".
Oma henkilökohtainen mielipiteeni asiasta on se, että juohevasti on se oikeampi termi. Mielipiteeni johtuu pitkälti siitä, että olen vain tottunut tuota oikeana pitämään. Näin ovat korkasti koulutetut vanhempani minulle opettaneet. Ja ehkä myös omasta korkeasta koulutuksestani on jotain sivistystä tarttunut mukaan. Tätä mielipidettäni tukee myös se seikka, että (kuten yllämainitusta pdf:stä käy ilmi) jouheva on yleisempi termi googlen käyttämässä aineistossa, mutta juoheva on yleisempi termi kielipankissa. Googlen aineisto koostuu melko pitkälti tavallisten pulliaisten tekemistä yksityisistä webbisivuista, blogeista ja muusta samantyyppisestä läpinästä. Kielipankki taas sisältää suhteessa enemmän kielen ammattilaisten kuten toimittajien ja kirjailijoiden tekstiä.
Henkilökohtainen näkemykseni on lisäksi se, että jouhevasti on yleisempi termi nykyään ja tämä yleisyys johtuu pienestä erosta sanojen lausumisen helppoudessa. "Juohevasti" vaatiin hieman enemmän viitseliäisyyttä. "Jouhevasti" on mielestäni hieman helpommin lausuttava sana. Tämä taas johtuu tavujen "ju" ja "jo" eroista, siis siitä, millaisessa asennossa suu näitä lausuttaessa on. Jo-tavua laututtaessa naama on enemmän peruslukemilla.
0Äänestä
oeritoeirf
Levanowski kirjoitti:
Ihan sen vuoksi, että tämä sivu on tällä hetkellä google-haussa ykkössijalla kun haetaan hakusanoilla "juohevasti vai jouhevasti", päätin laittaa kehiin oman mielipiteeni. Tämä yksittäinen webbisivu nimittäin ohjaa aika paljon suomalaisten käsitystä näiden kahden sanamuodon oikeellisuudesta toisiinsa nähden.
Tässä pdf:ssä on pienimuotoinen tutkimus juohea ja jouhea sanoista ja niiden käytöstä. Näyttää olevan niin - toisin kuin cherrykirsikka edellä kirjoitti - että sanakirjat tukevat hieman enemmän muotoa juohea ja juohevasti. Kansan enemmistö ja tätä myöten Google kuitekin runnovat läpi muotoa jouhevasti. Google jopa siinä määrin, että jos hakusanaksi laittaa juohevasti, niin Google kyselee hädissään "Tarkoititko: jouhevasti".
Oma henkilökohtainen mielipiteeni asiasta on se, että juohevasti on se oikeampi termi. Mielipiteeni johtuu pitkälti siitä, että olen vain tottunut tuota oikeana pitämään. Näin ovat korkasti koulutetut vanhempani minulle opettaneet. Ja ehkä myös omasta korkeasta koulutuksestani on jotain sivistystä tarttunut mukaan. Tätä mielipidettäni tukee myös se seikka, että (kuten yllämainitusta pdf:stä käy ilmi) jouheva on yleisempi termi googlen käyttämässä aineistossa, mutta juoheva on yleisempi termi kielipankissa. Googlen aineisto koostuu melko pitkälti tavallisten pulliaisten tekemistä yksityisistä webbisivuista, blogeista ja muusta samantyyppisestä läpinästä. Kielipankki taas sisältää suhteessa enemmän kielen ammattilaisten kuten toimittajien ja kirjailijoiden tekstiä.
Henkilökohtainen näkemykseni on lisäksi se, että jouhevasti on yleisempi termi nykyään ja tämä yleisyys johtuu pienestä erosta sanojen lausumisen helppoudessa. "Juohevasti" vaatiin hieman enemmän viitseliäisyyttä. "Jouhevasti" on mielestäni hieman helpommin lausuttava sana. Tämä taas johtuu tavujen "ju" ja "jo" eroista, siis siitä, millaisessa asennossa suu näitä lausuttaessa on. Jo-tavua laututtaessa naama on enemmän peruslukemilla.
jo mainitsi, jouhe(v)a tulee jouhi-sanasta. Tuolla en näe mitään yhteyttä sujuvuuden kanssa.
Itse käytän tuosta syystä juohea-muotoa, joskus saatan sanoa myös juoheva mutta EN jouhe(v)a.
0Äänestä
Juonut
Pitäisin juohevaa parempana. Sen voi ajatella olevan suunnilleen sama kuin juokseva, siis sujuva.
Mordvan karjalan sana "juvo`chsi" (sanotaan juohsie) ja inkerin "iuvvohsie" (juvokse) tarkoittivat alunperin villipeuran hieman vaappuvaa, mutta hankalassakin maastossa sujuvaa, tasaisenvarmaa etenemistä. Myöhemmin sana tarkentui merkitsemään myös erityisesti vanhemman ihmisen vaappuvaa, ei niin rivakkaa kulkua, mm. Tverin karjalan "dziuovohgaidses" (tjuovogaits´s). Nykysuomessa tästä yhteisestä sanakannasta on muodostunut kaksi toisistaan täysin riippumatonta käsiteryhmää. Yhtäältä puheena oleva "juohea, juoheva, juosta" jne sujuvaa tapahtumista tai liikettä merkitsevien termin linja ja toisaalta "juopua, juoppo, juopotella" joissa juopumuksen indikaatio -vaappuva tai huojuva käynti- on muodostunut yläkäsitteeksi. "Jouhea, jouheva" jne taas perustuvat mitä ilmeisimmin puhtaaseen onomatopoeettiseen lipsahdukseen, nykyäänkin kovin yleiseen lukihäiriön yksittäiseen indikaatio-objektiin, nimittäin -uo-/-ou- vokaalikombinaation sekaantumiseen. Tässä erityistapauksessa ilmeisesti nimenomaan "jouhi"-sanan vokaaliorientaatio on assimiloitu väärään merkitysyhteyteen. ielenkiintoista toisaalta on, että "jouhi" kuuluu samaan kantarakenteeseen kuin "joutua" ja suuri ryhmä muita jou-, jouh-, jouk- tai jout-alkuisia sanoja, joiden alkuperäinen merkitys aina on liittynyt jollain tavoin sanaan "pää". Esim. "joutua" = päätyä jonnekin, "jouhi" = pääkarva ja "jouko" = päällikkö. Joutsa, Joutseno, Joutjärvi ym. paikannimet juontavat paikallismaantieteeseen. Kaikissa niissä on sijainnut tai sijaitsee jokin päätepiste, paikka mihin päädytään. jokisuu, niemi, muinainen kalmisto tai karsseri. Jouhevaa tapahtumista suomen kieli ei siis tunne muuten kuin lukihäiriön ilmenemänä, onomatopoeettisena dispositiona tai dyskomprehensiona eli junttiväännöksenä. Juoheva palturi sen sijaan kuuluu suomen kieleen ja sitä vaalimaan on muodostunut kaksi ammattikuntaakin, kommersantit ja poliitikot.
0Äänestä
Hatu Nnosto
Liuska vai luiska, jolle tuo tutkimus on omin käsin laadittu?
Kiitollisna aina vaivannäöstä ja tiedon jakamisesta, mutta samaan hengenvetoon muistutan lähteiden merkitsemisen tärkeydestä.
0Äänestä
Liuskahteleva
Juohea, jouhea, juoheva ja jouheva tarkoittanevat useimmille yhtä ja samaa, kirjoitustavasta riippumatta.
Sen sijaan luiska ja liuska tarkoittavat tykkänään eri asioita. Luiska on kalteva taso (esimerkiksi tien ajoradan kahden puolen). Liuska tuo ensimmäisenä mieleen tutun A4-kokoisen paperinpalan (210 × 297 mm), tuohon materiaaliin ja kokoon kuitenkaan rajoittumatta.
Ei kai kukaan ole niin luiskaotsainen, että kirjoittaisi esimerkiksi kuuden ”luiskan” pituisen esitelmän? Miksi ihmeessä sitten netistä löytyy pilvin pimein venesatamia, joissa on ”veneliuska” trailerin avulla tapahtuvaa veneen veteenlaskua tai vedestänostoa varten? Sivustojen laatijat liuskaotsaisia?
>mutta samaan hengenvetoon muistutan lähteiden >merkitsemisen tärkeydestä.
Appiukko merkitsi taannoin metsästä mökin lähettyviltä löytämänsä lähteen parilla läheisiin puihin kiinnittämällään punaisella muoviliuskalla ja löysi näin ämpäreineen tien tuolle paikalle vähemmin harha-askelin. Tärkeää sinänsä. Lähde oli/on loivassa rinteessä, jota en kuitenkaan luonnehtisi luiskaksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Et ole ensimmäinen joka asiaa pohtii - tässäpä ote Turun Sanomien verkkolehden Aimo Annos -kyselypalstalta viime joulukuulta:
"Jouheva vai juoheva? Kumpi on oikein?
Minua on jo pitempään pohdituttanut toimittajienkin omaksuma juoheva- ja jouheva-sanojen sekalainen käyttö. Kun asiat sujuvat joustavasti, onko oikein käyttää sanaa juohevasti vai jouhevasti vai käyvätkö molemmat?
Petri
Käytäntö näyttää todellakin vaihtelevan, mutta kun asiat sujuvat tasaisesti, joustavasti, sutjakkaasti, suurin piirtein samaa tarkoittava sanoja ovat silloin jouhevasti, jouheasti tai juoheasti, mutta ei juohevasti. Jälkimmäistä sanaa ei ainakaan perussanakirja tunne, mutta ymmärrän hyvin, että arkikielessä sitäkin käytetään, koska juoheva on niin lähellä juoheaa.
Julkaistu 8.12.2007 1:31:02"
Itse käyttäisin tuota jouhevaa, mutta minullekin on kyllä tuttua, että puhekielessä sanamuunnoksia helposti syntyy 'sinnepäin'. Minun on ollut tottuminen ukoittumiseni myötä esim. sellaisiin mieheni suvussa käytettäviin sanoihin kuin viitake (viikate) ja jäätälö (jäätelö)... ;-)
Akka - akoittua
Ukko - ukottua
Ukko - ukkoutua
Ukko > ukottaa
http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=1048&Item=2794
kouli vaiko kuoli?
kouri vaiko kuori?
leikki vaiko liekki?
houria vaiko huoria?
Ukko > ukkostaa
Isoappiukkoni (= vaimoni isoisä) on tunnettu aikoinaan nimellä Uittoukko. Nimi kuvaa sekä hänen ammattiaan että habitustaan.
En ehtinyt 1960-luvulla edesmennyttä miestä koskaan tavata, mutta Kantapuu-tietokannan kuva-arkistossa hänestä on pari kuvaa. Juurevanoloinen henkseliherra! Maailmaakin nähnyt – käynyt Amerikan savotoilla joskus 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
http://www.kantapuu.fi/viewimage.php?id=24322&imgres=lres
http://www.kantapuu.fi/viewimage.php?id=24307&imgres=lres
Jouhi on kuitenkin se josta tuossa on lähdetty.
Mistä niin päättelet? Piekmminkin se johtuu sanasta juohde, joka oli ennen vanhaan järveen juohevasti päättyvä aita
Anteeksi kirjoitusvirhe
Jos ei tykkää v-tyylistä (jouheva/juoheva), voi valita sanaparista jouhea/juohea. Itse valitsen vähän kohteen mukaan.
Nimimerkistäsi Juokahainen tuli mieleeni taannoinen esimieheni, etunimeltään Jouko. Sanottakoon, että sukunimi oli vaikkapa Meikäläinen. Ei ollut mitenkään epätavallista, että Jouko sai ulkomailta postia nimellä Juoko Meikäläinen. Kysymysmerkki puuttui – me alaiset saimme arvuutella kysymystä hiljaa mielessämme (vai ehkä mielissämme) omassa päässämme (vai ehkä sittenkin päissämme?).
Joukon maine ei tuosta kuitenkaan mitenkään mustunut, sanovatpa Viktor Rydberg ja Yrjö Veijola (Weilin) mitä tahansa.
Ihan sen vuoksi, että tämä sivu on tällä hetkellä google-haussa ykkössijalla kun haetaan hakusanoilla "juohevasti vai jouhevasti", päätin laittaa kehiin oman mielipiteeni. Tämä yksittäinen webbisivu nimittäin ohjaa aika paljon suomalaisten käsitystä näiden kahden sanamuodon oikeellisuudesta toisiinsa nähden.
Kannattaa lukea (sivulta 18):
http://nykysuomenseura.org/images/stories/Kielikuvia/kielikuvia-1-04.pdf.
Tässä pdf:ssä on pienimuotoinen tutkimus juohea ja jouhea sanoista ja niiden käytöstä. Näyttää olevan niin - toisin kuin cherrykirsikka edellä kirjoitti - että sanakirjat tukevat hieman enemmän muotoa juohea ja juohevasti. Kansan enemmistö ja tätä myöten Google kuitekin runnovat läpi muotoa jouhevasti. Google jopa siinä määrin, että jos hakusanaksi laittaa juohevasti, niin Google kyselee hädissään "Tarkoititko: jouhevasti".
Oma henkilökohtainen mielipiteeni asiasta on se, että juohevasti on se oikeampi termi. Mielipiteeni johtuu pitkälti siitä, että olen vain tottunut tuota oikeana pitämään. Näin ovat korkasti koulutetut vanhempani minulle opettaneet. Ja ehkä myös omasta korkeasta koulutuksestani on jotain sivistystä tarttunut mukaan. Tätä mielipidettäni tukee myös se seikka, että (kuten yllämainitusta pdf:stä käy ilmi) jouheva on yleisempi termi googlen käyttämässä aineistossa, mutta juoheva on yleisempi termi kielipankissa. Googlen aineisto koostuu melko pitkälti tavallisten pulliaisten tekemistä yksityisistä webbisivuista, blogeista ja muusta samantyyppisestä läpinästä. Kielipankki taas sisältää suhteessa enemmän kielen ammattilaisten kuten toimittajien ja kirjailijoiden tekstiä.
Henkilökohtainen näkemykseni on lisäksi se, että jouhevasti on yleisempi termi nykyään ja tämä yleisyys johtuu pienestä erosta sanojen lausumisen helppoudessa. "Juohevasti" vaatiin hieman enemmän viitseliäisyyttä. "Jouhevasti" on mielestäni hieman helpommin lausuttava sana. Tämä taas johtuu tavujen "ju" ja "jo" eroista, siis siitä, millaisessa asennossa suu näitä lausuttaessa on. Jo-tavua laututtaessa naama on enemmän peruslukemilla.
jo mainitsi, jouhe(v)a tulee jouhi-sanasta. Tuolla en näe mitään yhteyttä sujuvuuden kanssa.
Itse käytän tuosta syystä juohea-muotoa, joskus saatan sanoa myös juoheva mutta EN jouhe(v)a.
Pitäisin juohevaa parempana. Sen voi ajatella olevan suunnilleen sama kuin juokseva, siis sujuva.
http://keskustelu.suomi24.fi/search/s24search/juolu?term_keywords=juolu
Tuovi vaiko touvi?
Väärään väliin osuin aiemmin, siis
kouli vaiko kuoli?
kouri vaiko kuori?
leikki vaiko liekki?
houria vaiko huoria?
Mordvan karjalan sana "juvo`chsi" (sanotaan juohsie) ja inkerin "iuvvohsie" (juvokse) tarkoittivat alunperin villipeuran hieman vaappuvaa, mutta hankalassakin maastossa sujuvaa, tasaisenvarmaa etenemistä. Myöhemmin sana tarkentui merkitsemään myös erityisesti vanhemman ihmisen vaappuvaa, ei niin rivakkaa kulkua, mm. Tverin karjalan "dziuovohgaidses" (tjuovogaits´s).
Nykysuomessa tästä yhteisestä sanakannasta on muodostunut kaksi toisistaan täysin riippumatonta käsiteryhmää. Yhtäältä puheena oleva "juohea, juoheva, juosta" jne sujuvaa tapahtumista tai liikettä merkitsevien termin linja ja toisaalta "juopua, juoppo, juopotella" joissa juopumuksen indikaatio -vaappuva tai huojuva käynti- on muodostunut yläkäsitteeksi.
"Jouhea, jouheva" jne taas perustuvat mitä ilmeisimmin puhtaaseen onomatopoeettiseen lipsahdukseen, nykyäänkin kovin yleiseen lukihäiriön yksittäiseen indikaatio-objektiin, nimittäin -uo-/-ou- vokaalikombinaation sekaantumiseen. Tässä erityistapauksessa ilmeisesti nimenomaan "jouhi"-sanan vokaaliorientaatio on assimiloitu väärään merkitysyhteyteen.
ielenkiintoista toisaalta on, että "jouhi" kuuluu samaan kantarakenteeseen kuin "joutua" ja suuri ryhmä muita jou-, jouh-, jouk- tai jout-alkuisia sanoja, joiden alkuperäinen merkitys aina on liittynyt jollain tavoin sanaan "pää". Esim. "joutua" = päätyä jonnekin, "jouhi" = pääkarva ja "jouko" = päällikkö.
Joutsa, Joutseno, Joutjärvi ym. paikannimet juontavat paikallismaantieteeseen. Kaikissa niissä on sijainnut tai sijaitsee jokin päätepiste, paikka mihin päädytään. jokisuu, niemi, muinainen kalmisto tai karsseri.
Jouhevaa tapahtumista suomen kieli ei siis tunne muuten kuin lukihäiriön ilmenemänä, onomatopoeettisena dispositiona tai dyskomprehensiona eli junttiväännöksenä.
Juoheva palturi sen sijaan kuuluu suomen kieleen ja sitä vaalimaan on muodostunut kaksi ammattikuntaakin, kommersantit ja poliitikot.
Liuska vai luiska, jolle tuo tutkimus on omin käsin laadittu?
Kiitollisna aina vaivannäöstä ja tiedon jakamisesta, mutta samaan hengenvetoon muistutan lähteiden merkitsemisen tärkeydestä.
Juohea, jouhea, juoheva ja jouheva tarkoittanevat useimmille yhtä ja samaa, kirjoitustavasta riippumatta.
Sen sijaan luiska ja liuska tarkoittavat tykkänään eri asioita. Luiska on kalteva taso (esimerkiksi tien ajoradan kahden puolen). Liuska tuo ensimmäisenä mieleen tutun A4-kokoisen paperinpalan (210 × 297 mm), tuohon materiaaliin ja kokoon kuitenkaan rajoittumatta.
Ei kai kukaan ole niin luiskaotsainen, että kirjoittaisi esimerkiksi kuuden ”luiskan” pituisen esitelmän? Miksi ihmeessä sitten netistä löytyy pilvin pimein venesatamia, joissa on ”veneliuska” trailerin avulla tapahtuvaa veneen veteenlaskua tai vedestänostoa varten? Sivustojen laatijat liuskaotsaisia?
>mutta samaan hengenvetoon muistutan lähteiden
>merkitsemisen tärkeydestä.
Appiukko merkitsi taannoin metsästä mökin lähettyviltä löytämänsä lähteen parilla läheisiin puihin kiinnittämällään punaisella muoviliuskalla ja löysi näin ämpäreineen tien tuolle paikalle vähemmin harha-askelin. Tärkeää sinänsä. Lähde oli/on loivassa rinteessä, jota en kuitenkaan luonnehtisi luiskaksi.