muistihäiriöisen, iäkkään ihmisen minuus!

naapurin tyttö

Ajattele ja ajattele syvällä itsessäsi, miten suhtaudut sinulle omiin, kaikista rakkaimpiin ihmisiin. Ei tarvitse harmitella, eikä itkeskellä jälkikäteen. on helpompi luopuminenkin, kun tietää antaneensa sen lämmön, minkä läheinen voi omaiselleen antaa.

Kerron tässä esimerkkejä läheisen ystäväni kokemuksesta!

Hän oli kaukana, toisella paikkakunnalla. Hän oli saanut erittäin hyvän työpaikan erään yrityksen vastaavana, oli innostunut ja panosti itsensä kokonaan työlle sekä tulevaisuudelle.

Hänen äitinsä täytti täysiä vuosia, joka odotti tytärtään juhliinsa, soittelivat päivittäin, tytär lupasi ja lupasi, jossitteli, kunnes huomasi olevansa myöhässä, ainut lapsi!

Ei se mitään, kyllähän äiti ymmärtää, kunhan minulla menee hyvin, tyttö ajatteli. Kerkiäähän sitten kesälläkin, jos ehdin lomalle? hän ajatteli.

Sitä kesää ei koskaan tullut, tuli vaan soitto sairaalasta "äitinne nukkui pois tänäaamuna"

Ystäväni kertoi tehneensä elämänsä suurimman ja typerimmän munauksen, asioiden arvioinnin väärän järjestyksen.

Niin paljon jäi sanomatta, niin paljon jäi tekemättä.

Nyt jo itsekkin eläkkeellä olevana ja vanhenevana sanoo, että ei koskaan voi unohtaa tekemäänsä vääryyttä.

Hän sanoo, voin otan kissankin syliini jos se haluaa, vaikka kesken vellin keiton.
Minun kiireeni loppui siihen paikkaan.

Näitä esimerkkejä olisi lähellämme vaikka toisille jakaa, mutta kun ei voi naapurin asioihin puuttua.
Kyllä herkästi eläimiin ja lapsiin puututaan, mikä sekin on oikein.

Onko vanhus lainsuojaton, persoonaton, kasvoton esine, kasvatettuaan ja koulutettuaan isonkin katraan, opetettuaan ihmisten tavoille.
Hetkenä jolloin tarvitsisi tärkeimmän tukea, lämpöä, rakkautta. VILPITTÖMYYTTÄ!

Kaikesta huolimatta hän toivoisi lapsilleen, läheisilleen parasta mitä elämä voi antaa, toivotko sinä hänelle?
Tasoitatko hänen tiensä niin, ettei loppupätkällä tarvitsisi kovin kompastella.

Pitäkää huolta omistanne!

3

866

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • eräs tytär

      Juu, liikuttava tarina, mutta jälleen pohdin kirjoituksen motiivia. Syyllistää? Pahoittaa mieli?

      Jokainen, joka elää muistihäiriöisen lähimmäisen kanssa, tietänee, ettei voi liikaa antaa tukea, lämpöä, rakkautta. Mutta entäs kun tuon antamisen vaade kasvaa niin suureksi, että omalle elämälle ei jää tilaa tai kun se kuluttaa, polttaa loppuun?

      On tullut moneen kertaan mieleeni, että äitini jätti minut monesti yksin, kun olin lapsi. Hänellä oli kiire töihin, milloin minnekin. Kasvoimme erilleen jo varhain. Nyt tilanne on toinen, minulla pieniä lapsia ja vaativa työ. Meinasin palaa loppuun äitini altzheimerin kanssa, kun häntä ja hänen asioitaan piti hoitaa. Oli pakko opetella rajat, jo oman jaksamisen vuoksi. Opettelen näitä rajoja edelleen. Se dementikon kaipaama lämpö ja tuki muuttuu helposti vihaksi ja katkeruudeksi, kun se valtaa liikaa tilaa.

      Mutta loistavaa, että löytyy tällaisia super-empaattisia ihmisiä muitakin neuvomaan. Menkää te sinne hoitokotiin auttamaan ja tukemaan, kun innostusta riittää, sen sijaan että paiskoisitte täällä kiviä tai ns. opettavaisia tarinoita.

      • naapurin tyttö

        tarkoitettu tarina, mutta tosi sellainen ja näitä tarinoita olisi vaikka toisille jakaa.

        Ei missään tapauksessa ollut tarkoitus loukata, syyllistää eikä pahoittaa mieltä!

        Itsekkin olen omaiseni, dementoituneen omaishoitaja ja tiedän luultavasti kaikki mahdolliset tunteet, mitä omaisen hoitaminen ja kanssakäyminen aiheuttaa...

        Meidän hoitajien pitäisikin ehdottomasti muistaa omakin jaksaminen, siten voisimme ja jaksaisimme antaa sen parhaan mahdollisen tuen, hellyyden, lämmön ja rakkauden tälle läheiselle.
        Tiedän itsekkin sen jos on väsynyt, niin ei jaksa samoin kuin levänneenä.

        En missään tapauksessa ole mikään super-hyper-empaattinen omainen ja tuskin on koko maailmassa sellaista olemassakaan, mutta kun käy näissä hoito kodeissa, niin näkee kaikenlaista.
        Vanhukset helposti unohdetaan sinne laitokseen.

        On myös paljon vanhuksia vielä omissa kodeissaan, ilman mitään apuja, vaikka on omaisia, ei heistä ole mitään tukea vanhukselle. Tämä on ihan totta ja minusta karmivaa piittaamattomuutta.

        Jokainen voi omalta kohdaltaan miettiä, voisiko omaiselleen antaa aikaansa, läheisyyttä enempi mitä on tähän asti antanut...

        Jokainenhan voisi ajatella omasta lapsuudesta, nuoruudesta ikäviä asioita jos niitä rupeis kaivelemaan, mutta onko siinä mitään järkeä?
        Jokainen meistä tekee elämässään virheitä, ei sellaista ihmistä ole olemassakaan joka olisi täydellinen ja virheetön.
        Pitäiskö kostaa puolustuskyvyttömälle, vanhalle, sairaalle ihmiselle sitten nyt kun on avuton.

        Muistakaa hyvät omaiset jotka hoidatte läheistänne pitää niitä lomia ja levätä, helliä myös itseänne, loppuunpalaminen on jo vaarallista, niin itselle kuin hoidettavalle.

        Jaksamisia kaikille ja hyvää kesän jatkoa!


      • Oli asiaa

        oli asiallinen kirjoitus, minullakin on dementoituva lähiomainen, eikä useimmat muut omaiset pidä yhteyttä vaikka hän kuinka odottaisi. Ei se vaadi paljoa että edes soittaisi joskus, ja kysyisi kuinka jaksaa. Itsensä loppuunpolttaminen on ihan eri asia, ja uhkaa lähinnä omaishoitajia, ei satunnaisesti itsestään ilmoittelevia omaisia, jotka eivät jaa arkea sairaan kanssa. Jokainen on joskus vanha, ja kannattaisi tosiaan pitää edes hiukan yhteyttä ennenkuin kuolema tulee ja on myöhäistä. Vaikka ei olisikaan elänyt "täydellistä" lapsuutta. Yhteisissä hetkissä on, vaikeuksista huolimatta, myös aidosti mahdollisuus saada hyviä muistoja ja voimia elämään - myös omaan. Nykyisin helposti sotketaan heti uhrautuminen ja oman elämän elämättä jättäminen siihen että tukee läheistään, vaikka ne on kaksi eri asiaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka oli töllöntyön tekijä?

      Ketä on nyt pidätetty? Oliko syy mustasukkaisuus tyttöystävästä tai oliko muita lieventäviä seikkoja? Katuuko tekijä nyt
      Pieksämäki
      34
      4281
    2. Kotikasvatus siitä se lähtee eli missä meni vikaan että lapsesta tuli puukottaja

      Ottakaa muut oppia, normaali kotielämä. Ei liikaa edes hengellisyyttä.
      Pieksämäki
      49
      2263
    3. Kun kohtaat jotain ainutlaatuista

      ja upeaa, johon rakastut ehkä ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. Sitten sähläät kaiken omien epävarmuuksien vuoksi. Eikö
      Ikävä
      47
      1395
    4. Minkälaisessa asunnossa

      haluaisit kaivattusi kanssa asua?
      Ikävä
      85
      1220
    5. Mua ahdistaa

      Tämä juttu. Miksi nainen torjuit minut vaikka kiinnostuksen merkkejä oli? Eihän tämän jutun olisi tarvinut johtaa sen pi
      Ikävä
      38
      1168
    6. Ei tämä enää tervettä oo

      Sydän pamppaillen oon jo tunnin meinannu laittaa sulle viestiä... Sormi tärisee lähetä kuvakkeen kohdalla.
      Ikävä
      25
      1136
    7. Perämoottoreiden huolto melkoisen kallista

      Minulla on tuollainen keskikokoinen perämoottori ja yleistä merkkiä. Kyselin sille keväthuoltoa paikallisista liikkeistä
      Savonlinna
      50
      1081
    8. Pasi Turunen: Ensimmäisenä Helluntaina ei kastettu sylivauvoja!

      Tänään 31.5.2026 Pasi Turunen noin vastasi soittajan kysymykseen! Raamattu EI KERRO ketä kastettiin
      Kaste
      161
      955
    9. Tanskademarit: ilman risusavottaa ei rahaa!

      Näin persuna on pakko ihailla noita Tanskan demareita. Tanskalaisessa sosiaalidemokratiassa ei työtön saa rahaa ellei os
      Maailman menoa
      175
      889
    10. Mikä siinä on että sinkku yrittää varattua?

      Siis ihan aina yrittävät muiden puolisoita.
      Sinkut
      58
      879
    Aihe