Säilytän digikuviani tietokoneen kovakevyllä että kopiona niistä DVD-RW-levyllä. Huomasin, että ainakin yhdet kuvat ovat hävinneet bittitaivaaseen, vaikka olen yrittänyt huolella niitä varjella. En ole hyödyntänyt kameravalmistajan enkä muidenkaan kaupallisia arkistointiohjelmia vaan olen luonut hakemistot ihan pc:n avulla.
Mikä olisi varmin ja selkein tapa säilöä digikuvat, jottei vahingossakaan niitä menettäisi?
Onko olemassa ohjelmia, jotka automaattisesti polttavat varmuuskopion tms.?
Mikä olisi varmin ja selkein tapa säilöä digikuvat, jottei vahingossakaan niitä menettäisi?
Onko olemassa ohjelmia, jotka automaattisesti polttavat varmuuskopion tms.?
Vastaukset 11
Vanhimmat
paperikuviksi ja tallenna vähintään kahdelle erilliselle kiintolevylle digikuvat.
Kokemus on osoittanut, että magneettisella medialla tieto säilyy. Siis aikoinaan korpuilla ja sittemmin pieneksi jääneillä, siirtokelkkaan / ulkoiseen koteloon siirretyillä kovalevyillä.
Kokemus on myös osoittanut, että kiiltävät lasinaluset sopivat parhaiten kiiltäviksi lasinalusiksi. Tieto saattaa säilyä vuosikaudet ... tai sitten ei, kun sattuu toisilleen yhteensopimaton asema & levy-yhdistelmä tai asema sattuu muuten vaan lahoamaan omineen... Ja luonnollisesti mikään automaaginen poltetun levyn verifionti ei herjaa virheestä, mutta niin vaan osa levyistä saattaa muuttua lukukelvottomiksi jo parissa kuukaudessa.
Joka tapauksessa tärkeät kuvat yms. tiedostot tulisi olla aina kahdessa, mieluummin kolmessa (jolloin vältytään varmuuskopioinnin aikana iskevän katastrofin tuhoilta), toisistaan riippumattomassa paikassa, esim.
- koneen kovalevyllä (jos ei tila riitä, osta uusi)
- ulkoisella kovalevyllä (joka ei ole jatkuvasti käytössä = suurimman uhkan eli käyttäjän virheen = väärän hakemiston poiston yms. ulottuvilla)
- kaapin perälle "unohdetulla", pieneksi jääneellä kovalevyllä, jolta on kaikki tieto kopiotu uudelle
Tuon kikka n:o 3 myös siitä kiva, että uuden kovalevyn paukahtaessa eikun vaha koneeseen ja työ jatkuu ... toki ehkä hieman vanhemmalla käyttöjärjestelmällä jne. mutta jatkuu kumminkin. On tullut tarpeeseen tämäkin.
Kovalevy ja DVD ovat toisiaan tukevia varmuuskopiointivälineitä, eivät toisiaan korvaavia. Kovalevyllä tieto kyllä säilyy hyvin, mutta jos levy pamahtaa, menee kaikki kerralla. Levyllä olevaa tietoa voi myös helposti muuttaa (esim. joku virus). DVD:llä voi tulla lukuvirheitä ajan myötä, mutta usealle DVD:lle kirjoitettu arkisto ei juuri voi tuhoutua kokonaan. DVD:llä voi lisäkopioita tehdä myös joustavasti ainakin, jos aineisto on kohtuullisen kokoinen (~ 30 GB) Mikäli laitteistoa uusitaan merkittävästi (esim. DVD-asema vaihtuu) pitää varmuuskopioiden toimivuus toki varmistaa ja tehdä tarvittaessa uudet. DVD: etu myös on, ettei sitä ohjelmallisesti voi muuttaa.
Toivottavasti kukaan ei jätä DVD-kopioita tekemättä, koska luulee DVD:n olevan epävarma ja sen takia menettää kuvansa.
Jos ei erikseen käyttämästään levystä tiedä sen säilyvyyttä, niin säilyvyys on kolme vuotta! Eli kuvat on kopioitava uudelle levylle joka toinen vuosi.
On kehitetty myös kestävämpiä RW-levyjä (mm. kultapinnoitteita), mutta ne ovat hinnakkaita ja maahantuojilta on turha kysellä tietoja. Eivät tunnu ymmärtävän asian päälle. Tiedot täytyy kalastaa netistä ja sen jälkeen voi tilata tarvitsemiansa erikoislevyjä.
Oma varmuuskopiointisysteemini on koneen kovalevy ja siitä kopio pari kertaa vuodessa kovalevylle. Kovaleyvä säilytän turvakaapissa. Kuvaan yhä melko vähän digille ja puolen vuoden kuvien menetys ei ole katastrofi.
Mac, joka muutenkin on fiksumpi valinta kuvakäyttöön kuin PC, on viimeisemmässä OSX versiossa kehittänyt varmuuskopiointia automaattisemmaksi. En tunne järjestelmää riittävän hyvin, että uskaltaisin sitä suositella, mutta siihen kannattaa tutustua.
http://www.apple.com/fi/timecapsule/backup.html
Kolme vuotta on kyllä aika pieni arvio kerrankirjoitettavalle levylle. Uudelleenkirjoitettavia ei kannatakaan käyttää. Silti ei kolme vuotta ole lyhyt, jos tekee kerran vuodessa täydellisen backupin. Ei niitä backup-levyjä tarvitse alkaa kopioimaan mihinkään.
Tapasi on aika epäluotettava, jos todellakin riskeeraat puolen vuoden kuvat ilman varmuuskopiointia. Minä varmuuskopioin aina ennen kuin poistan kuvat kamerasta.
Minä en tuollaisiin automaattisiin systeemeihin luota. Mitä, jos kone pamahtaa ja päättääkin siirtyä PC:hen. Saako kuvat palautettua sille? Backupin pitää olla pelkkiä tiedostoja, ja sillä siisti. Kaikki erilaiset backup-formaatit ovat syvältä.
Ei sa asia jankkaamalla muutu; lasialuset ovat leikkikaluja. Kolme vuottakin on aika optimistinen arvio, koska - kuten kokemus on osoittanut - todellinen säilyvyys voi olla paljon heikompi, kun sattuu käsille
a) sopivasti viallinen poltin
b) sopivasti epäsopiva levy & poltin -yhdistelmä
Toki noista jälkimmäisistä löytyy jotain suosituslistoja, mutta mallit vaihtuvat niin tiuhaan, että tieto tuppaa aina tulemaan jälkijunassa.
Kuulemma ammattikäytössä on käytetty tämän vuoksi mm. sellaista ratkaisua, että kaikki varmuuskopioitava aineista poltetaan kahdella (2) erimerkkisellä asemalla kolmelle (3) erimerkkiselle levylle.... Että silleen se vaan pitää tehdä, jos leluilla leikitään.
Oikeasti varmuuskopiot otetaan magneettinauhoille, joista on jo käyttökokemuksia usealta vuosikymmeneltä. Näiden kanssa ongelma ei ole median kestävyys, vaan raudan ja ohjelmistojen saatavuus, kun laitteet ja käyttikset uudistuvat kuitenkin totaalisesti muutaman vuoden välein.
...ja kotikäytössä ongelmana on myös hinta. Halvat nauha-asemat ovat leluja (liian hitaita / liian pieni kapasiteetti, varmuuskopiot jäävät tekemättä, jos varmistukseen tarvitaan n kpl medioita, missä n on esim 7) eikä mediakaan ole välttämättä mitenkään hullunhalpaa, hinta/gigatavu voi olla korkeampi kuin kovalevyissä!
Ja ihan turha mussuttaa, että "levy kaapin perälle" -metodilla varmuuskopiota tulee tuorestettua vain 2x vuodessa. Tällä välin voi tuoreita tietoja talletella ulkoiselle kovalevylle tai vaikka näillä lasinalusille. Muutaman kuukauden säilytykseenhän ne ovat OK.
Kuten sanoin DVD ja kovalevy ovat toisiaan tukemia tapoja. Toki pitää käyttää asemalle sopivaa levyä ja tarkastaa polton tulos. Magneettinauha ei ole normaalille kuluttajalle järkevä ratkaisu.
Tuntuu, ettet lue mitä sanon vaan vastaat johonkin omaan olkiukkoosi.
Tiedot tulee säilyttää vähintään kolmena kappaleena, esim. tietokoneen kovalevyllä, USB-kovalevyllä ja DVD:nä. Tämä siis on ehdoton minimi, ei mikään suositus maksimiksi. RW-levyjä ei kannata käyttää vaan R:ää. Hinta ei ole este, kun noita saa n. 30 senttiä kappale. Irtokovalevyn saa nykyään 80 eurolla. Kovalevybacupista ei kannata lähteä poistelemaan tiedostoja vaan voi tallentaa sinne erikseen listan tiedostoista, jotka ovat varsinaisella kovalevyllä (dir /b /s),l Itse backupin voi tehdä ihan xcopylla. Ja se kovalevy pidetään normaalisti irti koneesta tai ainakin pois päältä.
DVD:lle kopio kannattaa ottaa heti. Esim. Nero osaa automaattisesti lisätä muuttuneet kansiot ja tiedostot levylle. Kun levy täyttyy arkistoidaan se ja otetaan uusi peliin. Isobusterilla voi lukea DVD-levyltä myös niitä vanhoja tiedostoja, jotka on sittemmin poistuneet.
Kyllä asiaan kannattaa kiinnittää huomiota. Itse varmistan kuvat ulkoiselle kovalevylle ja kopioin DVD:lle. Mielestäni tämä on minimi. Sen lisäksi teetän paperikuvat tärkeimmistä otoksista.
Itse tallennan cd-levylle...silloin kun muistan. Ei ole kuvani niin hyviä etä suurkatastrofi olisi vaikka häviäisi, vaikka tietysti harmittaisi.
Valokuva on paperina paras...eihän tuo kallista kuvien teettäminen tärkeimmistä kuvista.
kolme ulkoista kovalevyä. Tosin kyllä kaksikin ulkoista levyä olisi riittävä. Koneen kovalevyllä on vain uudet kuvat, joita ei ole vielä editoitu. Ulkoisille menee sitten Raw:t ja editoidut Jpegit.
Tietty, jos ihan varma haluaa olla niin silloin oikeastaan tarvitaan 3 levyä ja yksi niistä pitää varastoida tuttavan luo, joka ei asu samassa talossa. Tämä ihan tulipalon varalta.