Kysymyksiä kaikille palstan

Olen sinkku omasta halustani.

Olen ollut aina itsekäs ja osittain sinkkuusvalinta on suoraa seurausta tästä, ei toisin päin. Laiskuus on se pääasiallisin luonteenpiirre, jonka vuoksi olen valinnut sinkkuuden.

En kaipaa.

Ei ole oma kultaa, kun en hirveästi tapaa oikeassa elämässä uusia ihmisiä. Olen vähän ulkona piireistä. Jiukkasen ujo ja en muuteskaan ole naisten mies.
Sitäpaitsi meilläpäin kaikki kunnolliset tytöt tuntuu olevan varattuja.
Olen myös aika tarkka luonteesta. On vähän huonoja kokemuksia menevistä tytöistä.

Ei kait sinkkuus minua ole muuttanut. Olen kuitenkin suurimman osan elämästäni ollut sinkku.
Kaipaan ihmistä jakamaan arkeni ja miksei vapaapäivätkin.
Läheisyyden kaipuukin vaivaa ajoittain.

Ai muks mulla ei oo omaa kultaa? Miks joku seurustelee? Toinen vaan on löytäny sen elämänsä rakkauden jonka vuoks tahtoo tehdä kompromisseja ja joka kykenee kompromisseihin.

en mie usko että se nyt on ainakaa kyynisempää tehny. Se mitä se itsekkyys sit käsittää, no joo tällä hetkellä on tilanteessa että jos ei miellytä niin voi yleensä lähtee kävelemään...

Ja sit en kaipaakaan. Olin tossa häissä jossa oli lähinnä vaan pariskuntia, eikä mua harmittanu oma tilanteeni lainkaan...

jota mussa varmaan jonkin verran ilmenee ei johdu sinkkuudesta, vaan horoskooppimerkistä.:-) Niin ainakin uskon. Toisaalta mikä tahansa läheinen ihmisuhde saa mut aina pehmenemään ja epäitsekkäämmäksi.

Kyyninen en ole ollenkaan, koska olen ainakin toistaiseksi välttynyt pettymyksiltä vastakkaisen sukupuolen suhteen. Pettymykset kai ovat just niitä, jotka toistuessaan tekisivät ihmisen kyyniseksi.

Siihen, miksi omaa kultaa ei ole on monta pätevää syytä mutta ei niistä nyt enempää. Kaipaan kyllä usein ihmistä suhteeseen kanssani, mutta en ketä tahansa ihmistä enkä mihin tahansa suhteeseen. Eniten kaipaan läheisyyttä ja toisen ihmisen tuomaa turvallisuutta ja kumppanuutta, asioiden jakamista ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. En epäile, etteikö noita voisi saada ilman sitä perinteistä parisuhdettakin, mutta varmimmin ne kai toteutuu siinä.

Miksi sinulla ei ole sitä omaa kultaa?
Jaa-a. Tähän nyt on useampikin syy kuin yksi. Miksi siis ei ole? No, yksi syy on se että tykkään olla yksin ennemmin kuin huonossa seurassa. Toinen syy, että mielummin yksin, kun väärän henkilön kanssa. Kolmas on se, että usein kun alan kiinnostumaan jostain, haluan olla hänen lähellään, mutta samalla se on jotenkin niin vaikeaa, alussa. Haluaa olla lähellä, haluaa paeta ja on ihan sekaisin kun ei tiedä miten voisi olla, normaalisti. Mitä enemmän toisesta tykkää, sitä vaikeampaa se on. Ei halua paljastua, yrittää saada selville toisen tunteita, pelkää sitä ettei toisella ole niitä tunteita vaan ne ovat omassa pikku päässään.
Kaikki on niin vaikeeta.

Onko sinkkuus tehnyt sinusta itsekkäämmän tai kyynisemmän?
Välillä on hetkellisesti sellaisia pikku hetkiä, jolloin huomaan että mies tekisi minulle oikein hyvää...

Kaipaatko ihmistä jakamaan arjen kanssasi?
Kaipaan siinä tapauksessa että se ihminen on se OIKEA, joka kunnioittaa, huomioi hellyydellä ja on turvallinen. En kaipaa tunteiden väärinkäyttäjiä.

http://www.youtube.com/watch?v=xP5ftcSIUjc

http://www.youtube.com/watch?v=tOtH2SZ-S_A

1. Luulen että tunnistan huonosti tilanteet, joissa oikein toimimalla tuttavuudesta voisi kehittyä jotakin. Minusta naiset eivät näytä ikinä ymmärrettäviä kiinnostuksen merkkejä, eivät rumat eivätkä kauniit. En tiedä olenko sitten niin epäkiinnostava tapaus. Sokkonakaan ei tule oikein yritettyä. Kaipa kovempi libido ajaisi yrittämään enemmän tai ainakin hakemaan irtoseksiä, jonka metsästys on jäänyt vähiin, mikä taas saattaa olla osaasyy huonoon iskemissilmään.

2. En usko että olen ainakaan keskimääräistä itsekkäämpi tai kyynisempi. Päinvastaista on väitetty.

3. Ajoittain, kuten nyt loma-aikaan. Arjen rutiineissa ajatus painuu taka-alalle.

"Miksi sinulla ei ole sitä omaa kultaa?"

Juuri nyt ei ole tarvetta. Ens viikonloppuna hankin sellaisen.

"Onko sinkkuus tehnyt sinusta itsekkäämmän tai kyynisemmän?"

Ei ole. Miksi näin negatiivinen kysymys?

"Kaipaatko ihmistä jakamaan arjen kanssasi?"

Työkaverit ja ystävät riittävät mainiosti jakamaan arkea. En ole niin sosiaalinen, että pitäisi olla enemmän ihmisiä ympärillä. Kaipaan omaakin rauhaa.

"Miksi sinulla ei ole sitä omaa kultaa?"
-koska on joitain asioita, joita haluaisin siitä parisuhteesta, mutta niitä ei voi saada mieheltä. Lisäksi en halua esimerkiksi seksin saralla tehdä tiettyjä asioita, joten siksikin suhde on mahdoton. Näen, että parisuhde tekisi elämäni huonommaksi, joten eihän siinä ole järkeä.

"Onko sinkkuus tehnyt sinusta itsekkäämmän tai kyynisemmän?"
-olen ollut sinkku jo todella pitkään. Mitä paremmin opin tuntemaan miehiä sitä kyynisempi ja miehiä inhoavampi minusta tulee. Itsekäs en ole koskaan ollut.

"Kaipaatko ihmistä jakamaan arjen kanssasi?"
-ihmistä kyllä, miestä en. Ystävät riittää ihan hyvin.

kelvata kenellekään ja kukaan ei kelpaa mulle. Olen tullut erittäin skeptiseksi sinkuksi joten se tuskin auttaa asiaan... Ihan kuin naimista neitsyyden säilyttämiseksi. En kaipaa ketään, välillä voisi seksiä ihan mielellään harrastaa mutta kaikki se tunnepuoli ei ole mua varten. Mulla on koira ja riittää jo pelkästään se, että joudun siitä huolehtimaan.

En ole tosissaan yrittänyt ketään moneen vuoteen...paitsi yhtä
Voi olla
Kyllä, siis aikuista ihmistä

Miksi sinulla ei ole sitä omaa kultaa? oma valinta, joka perustuu järkeen ei tunteeseen.

Onko sinkkuus tehnyt sinusta itsekkäämmän tai kyynisemmän? samanlainen ole aina ollut.
Kaipaatko ihmistä jakamaan arjen kanssasi?

en. esinnäkin mulla ei ole aikaa sellaiseen...toiseksi, kun sen on muutaman kerran tehny, niin se homma on nähty.

Miksi sinulla ei ole sitä omaa kultaa?
-En mä halua. Mulla on kokemusta pitkistäkin liitoista, joten tiedän mitä sekin on.

Onko sinkkuus tehnyt sinusta itsekkäämmän tai kyynisemmän?
-Ei. Voisi sanoa että parisuhteet sen on tehnyt. Itsekkääksi en nyt niin äkkiä itseäni kuitenkaan sanoisi, koska olen koko aikuisikäni asettanut toisia edelleni (varsinkin lapset). Kyynisyys.. nojaa sanoisin ennemminkin että realistisuus on tullut kehiin myös tuossa asiassa.

Kaipaatko ihmistä jakamaan arjen kanssasi?
-En kaipaa. Arki sujuu paremmin kun on vaan yksi kokki.

kun en osaa pitää suutani pienemmällä. Eli on tullut tavaksi sanoa heti alkuun etten kaipaa yhden illan juttuja enkä pelkkää seksisuhdetta. Eikä kukaan voi enempää heti luvata. Muutaman kerran on tullut huomattua että se mitä minä pidän seurusteluna on taapaamieni miesten mielestä jotain muuta.

sellaista.

Itsekkäistä syistä olen sinkku. Kukaan ei ole oikein kestänyt itsekkyyttäni.

En kaipaa jakamaan arkeani kanssani. Arjen kuluista selvisi tosin helpommin kahdestaan.