Onko teillä

Kössönöm

murrosikäisiä lapsia?

Katsoin juuri Morsen ja siinä tuli surullisella tavalla esille se, että ei auta, vaikka vanhempi muistaisi oman teini-ikänsä, koska maailma on nyt niin erilainen. Joka sukupolvi on erilainen juuri siitä syystä, että ympäristö muuttuu.

Tässä jaksossa oli kyse uusista pillereistä, joita kaupattiin teineille. Ne olivat jotain sellaisia, että niitä napsittuaan nuori tunsi saavuttaneensa kaiken, joten ei ollut enää syytä, eikä tarvetta elää. Kamalaa.

Lopussa Morse sanoi Lewisille, että toivottavasti tämä pillerikauppias palaisi helvetissä. Lewis sanoi, että ettehän te, sir, usko helvettiin. Johon Morse: en niin, mutta tällä hetkellä toivon että uskoisin.

17

533

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Naapurin Eukot

      Mulla on kolme murkkuikäistä. Se on tosi että maailma on muuttunut sitten kultaisen 80-luvun.
      Vaikka lapsiin ei ole enempää kun 20v. ikäeroa, kyllä ollaan välillä eri planeetalta.

      • Kössönöm

        Onko se jokin väistämätön juttu, että lapsista tulee muukalaisia?

        Sellainen joka juuri (tuntuu siltä) vielä eilen köllötteli kainalossa katsellen silmät tapillaan Muumeja onkin ykskaks miltei mykkä ja kysymyksiin saattaa saada vastaukseksi: kato vittu guuglesta.


      • Naapurin Eukot
        Kössönöm kirjoitti:

        Onko se jokin väistämätön juttu, että lapsista tulee muukalaisia?

        Sellainen joka juuri (tuntuu siltä) vielä eilen köllötteli kainalossa katsellen silmät tapillaan Muumeja onkin ykskaks miltei mykkä ja kysymyksiin saattaa saada vastaukseksi: kato vittu guuglesta.

        Monessa asiassa teinit hukkuu tähän tietotulvaan.
        Ja niin kun teininä pyhästi vannoin "Musta ei tule IKINÄ tollasta kun oma mutsi..."
        Ensimmäinen kerta oli shokki... Kuulin ihan omasta suustani oman äitini oksettavimman lauseen. Hyi, yök.


    • R.A.F.

      Ainokainen täytti just 19 ja on lähdössä kotoa omille teilleen opiskelemaan.
      Ei sen puoleen, miltei ongelmitta meni murkkuikä ohi.

      >>Katsoin juuri Morsen ja siinä tuli surullisella tavalla esille se, että ei auta, vaikka vanhempi muistaisi oman teini-ikänsä, koska maailma on nyt niin erilainen. Joka sukupolvi on erilainen juuri siitä syystä, että ympäristö muuttuu.

      • Kössönöm

        oli elänyt niin erilaisen nuoruuden, kuin tämä tuttavaperheen tytär, että hän ei tunnistanut sitä omaa nuoruuden unelmaansa onnesta samaksi, mitä tämä tyttö oli kokenut. Ja mitä tämä etsi.

        Mitäpä minä tätä selittelemään, Se on vaikeaa, jos joku ei tuota ohjelmaa katsonut.

        Kyllä minäkin lapsessani omia piirteitäni tunnistan vallan hyvin. Mutta silti puhumme ihan eri kieltä. Se on melko hämmentävää.


      • e.k.v_
        Kössönöm kirjoitti:

        oli elänyt niin erilaisen nuoruuden, kuin tämä tuttavaperheen tytär, että hän ei tunnistanut sitä omaa nuoruuden unelmaansa onnesta samaksi, mitä tämä tyttö oli kokenut. Ja mitä tämä etsi.

        Mitäpä minä tätä selittelemään, Se on vaikeaa, jos joku ei tuota ohjelmaa katsonut.

        Kyllä minäkin lapsessani omia piirteitäni tunnistan vallan hyvin. Mutta silti puhumme ihan eri kieltä. Se on melko hämmentävää.

        Oma esikoinen vasta lähenee neljän kuukauden ikää joten ei kannattane vielä murkkuiän tuomia ongelmia etukäteen miettiä. Saattaa olla että on maailma jo niin erikoinen paikka että meikältä loppuu mielikuvistus kesken (vaikka mielikuvitukseni on äärimmäisen hyvä).


      • Rattiveivari
        Kössönöm kirjoitti:

        oli elänyt niin erilaisen nuoruuden, kuin tämä tuttavaperheen tytär, että hän ei tunnistanut sitä omaa nuoruuden unelmaansa onnesta samaksi, mitä tämä tyttö oli kokenut. Ja mitä tämä etsi.

        Mitäpä minä tätä selittelemään, Se on vaikeaa, jos joku ei tuota ohjelmaa katsonut.

        Kyllä minäkin lapsessani omia piirteitäni tunnistan vallan hyvin. Mutta silti puhumme ihan eri kieltä. Se on melko hämmentävää.

        "melko" haasteellinen nuori. Pyörin vääreissä piireissä (tosin huumeita kokeilin vain kerran 14 vuotiaana) jäin poliisille mm kiinni takaa-ajon jälkeen, kun olin ajellut Lappeenrannan keakustassa kaverit kyydissä. (Asuin silloin Kouvolassa) Äitini on nuorisotyöntekijä ja voin sanoa että hän pelasti persnahkani monta kertaa kun aidosti kuunteli ja kommunikoi eikä vaan itsepintaisesti pitänyt kiinni omista mielipiteistään. Pystyn vieläkin puhumaan äitini kanssa lähes kaikesta (muutamaa henk koht juttua lukuunottamatta)


      • Kössönöm
        Rattiveivari kirjoitti:

        "melko" haasteellinen nuori. Pyörin vääreissä piireissä (tosin huumeita kokeilin vain kerran 14 vuotiaana) jäin poliisille mm kiinni takaa-ajon jälkeen, kun olin ajellut Lappeenrannan keakustassa kaverit kyydissä. (Asuin silloin Kouvolassa) Äitini on nuorisotyöntekijä ja voin sanoa että hän pelasti persnahkani monta kertaa kun aidosti kuunteli ja kommunikoi eikä vaan itsepintaisesti pitänyt kiinni omista mielipiteistään. Pystyn vieläkin puhumaan äitini kanssa lähes kaikesta (muutamaa henk koht juttua lukuunottamatta)

        että sinulla on ollut kuuntelija. Kyllä me muutamia kertoja lasta haimme milloin mistäkin. On todella hirveä hätä, kun ei tiedä missä 14-vuotias on puolenyön aikaan.

        Ja sitten kun ne lapsen kaverit ovat niin solidaarisia, että eivät kerro, vaikka tietäisivätkin.

        Onneksi tuo vaihe on ohi ja hänellä menee hyvin. Mutta raastavaa se oli.

        Olen muuten huomannut, että kaikkein realistisin ja suorin suhtautuminen teini-ikäisiin on nuorisopoliiseilla. He elävät sen kaiken touhun ja sekoilun keskellä mitä varsinkin kesäisin kaupungilla on. Ovat vähän sellaisia isähahmoja, joita nuoretkin kunnioittavat.

        Nuorisopsykologit ja mitä niitä kaikkia on, ovat sellaisia kirjanoppineita, joilla ei välttämättä ole kosketusta nuorisoon.


      • R.A.F.
        e.k.v_ kirjoitti:

        Oma esikoinen vasta lähenee neljän kuukauden ikää joten ei kannattane vielä murkkuiän tuomia ongelmia etukäteen miettiä. Saattaa olla että on maailma jo niin erikoinen paikka että meikältä loppuu mielikuvistus kesken (vaikka mielikuvitukseni on äärimmäisen hyvä).

        tulekaan. Paljon se on kiinni vanhempien työstä kasvattajina. Toisaalta se on paljon myös kiinni siitä, minkälaiseen porukkaan murkku sattuu joutumaan. Tietysti vanhempien esimerkki ja kasvatus ainakin osaltaan vaikuttaa myös siihen, minkälaisen porukan nuori hyväksyy kavereikseen.

        Kaikkea ei voi kontrolloida silti.
        Eräskin tuttavaperheeni keskimmäinen lapsi on jo 16 vuotiaana ihan täysi roisto, siis ihan varma tulevaisuuden häkkilintu, jos mitään ihmeellistä (uskoontuloa?) ei tapahdu. Nuorin ja vanhin lapsi on kuin vastakohtana viimeisenpäälle esimerkillisiä nuoria. Tätä asiaa ei isä jaksa mitenkään ymmärtää, ja miettii vaan koko ajan, mitä tuli tehtyä väärin sen keskimmäisen kanssa.


      • Rattiveivari
        Kössönöm kirjoitti:

        että sinulla on ollut kuuntelija. Kyllä me muutamia kertoja lasta haimme milloin mistäkin. On todella hirveä hätä, kun ei tiedä missä 14-vuotias on puolenyön aikaan.

        Ja sitten kun ne lapsen kaverit ovat niin solidaarisia, että eivät kerro, vaikka tietäisivätkin.

        Onneksi tuo vaihe on ohi ja hänellä menee hyvin. Mutta raastavaa se oli.

        Olen muuten huomannut, että kaikkein realistisin ja suorin suhtautuminen teini-ikäisiin on nuorisopoliiseilla. He elävät sen kaiken touhun ja sekoilun keskellä mitä varsinkin kesäisin kaupungilla on. Ovat vähän sellaisia isähahmoja, joita nuoretkin kunnioittavat.

        Nuorisopsykologit ja mitä niitä kaikkia on, ovat sellaisia kirjanoppineita, joilla ei välttämättä ole kosketusta nuorisoon.

        työskentelee sellaisen ns pohjasakan kanssa, mie taisin olla sellainen helppo tapaus kuitenkin. Perjantai yönä äiti ja kummisetä minut haki sieltä poliisilaitokselta pois, en meinannut kehdata silmiin katsoa mutisa... Kyllä siitä tuli opittuakin (en ainakaan ole jäänyt kiinni mistään :)


      • Rattiveivari
        Rattiveivari kirjoitti:

        työskentelee sellaisen ns pohjasakan kanssa, mie taisin olla sellainen helppo tapaus kuitenkin. Perjantai yönä äiti ja kummisetä minut haki sieltä poliisilaitokselta pois, en meinannut kehdata silmiin katsoa mutisa... Kyllä siitä tuli opittuakin (en ainakaan ole jäänyt kiinni mistään :)

        että ikää oli silloin 14, nykyään 29.


      • R.A.F.
        Kössönöm kirjoitti:

        että sinulla on ollut kuuntelija. Kyllä me muutamia kertoja lasta haimme milloin mistäkin. On todella hirveä hätä, kun ei tiedä missä 14-vuotias on puolenyön aikaan.

        Ja sitten kun ne lapsen kaverit ovat niin solidaarisia, että eivät kerro, vaikka tietäisivätkin.

        Onneksi tuo vaihe on ohi ja hänellä menee hyvin. Mutta raastavaa se oli.

        Olen muuten huomannut, että kaikkein realistisin ja suorin suhtautuminen teini-ikäisiin on nuorisopoliiseilla. He elävät sen kaiken touhun ja sekoilun keskellä mitä varsinkin kesäisin kaupungilla on. Ovat vähän sellaisia isähahmoja, joita nuoretkin kunnioittavat.

        Nuorisopsykologit ja mitä niitä kaikkia on, ovat sellaisia kirjanoppineita, joilla ei välttämättä ole kosketusta nuorisoon.

        työtä, kun en ole joutunut tekemisiin heidän kanssaan. Mutta kun mainitsin tuon kunnioittamisen, niin sen saavuttaminen nuorten silmissä on todellista ammattitaitoa ja/tai lahjakkuutta, mitä kunpaakaan ei valitettavan monella vanhemmalla ole.

        Siinä vaaditaan varmaan tarkkaa psykologista silmää sekä sosiaalisia taitoja, mitä ei välttämättä saavuteta pelkästään aihetta opiskelemalla, kuten sanoitkin.


      • Kössönöm
        R.A.F. kirjoitti:

        tulekaan. Paljon se on kiinni vanhempien työstä kasvattajina. Toisaalta se on paljon myös kiinni siitä, minkälaiseen porukkaan murkku sattuu joutumaan. Tietysti vanhempien esimerkki ja kasvatus ainakin osaltaan vaikuttaa myös siihen, minkälaisen porukan nuori hyväksyy kavereikseen.

        Kaikkea ei voi kontrolloida silti.
        Eräskin tuttavaperheeni keskimmäinen lapsi on jo 16 vuotiaana ihan täysi roisto, siis ihan varma tulevaisuuden häkkilintu, jos mitään ihmeellistä (uskoontuloa?) ei tapahdu. Nuorin ja vanhin lapsi on kuin vastakohtana viimeisenpäälle esimerkillisiä nuoria. Tätä asiaa ei isä jaksa mitenkään ymmärtää, ja miettii vaan koko ajan, mitä tuli tehtyä väärin sen keskimmäisen kanssa.

        omien lastensa kohdalla, että oli aivan tuurista kiinni, kumpaan porukkaan hänen lapsensa sitoutuivat. Oli meinaan kaksi erillistä porukkaa, jotka siinä naapurustossa olivat.

        Eivät vanhemmat voi millään vahtia mitä nuorisoporukoissa tapahtuu. Mutta vanhempien syyllistäminen on niin kovin helppoa ja yleistä.

        Eipä "pahisjengiin" päätyminen ole joskus muusta kiinni, kuin sellaisen jengin karismaattisesta johtajasta. Niitä on nuorissakin.


      • Kössönöm
        R.A.F. kirjoitti:

        työtä, kun en ole joutunut tekemisiin heidän kanssaan. Mutta kun mainitsin tuon kunnioittamisen, niin sen saavuttaminen nuorten silmissä on todellista ammattitaitoa ja/tai lahjakkuutta, mitä kunpaakaan ei valitettavan monella vanhemmalla ole.

        Siinä vaaditaan varmaan tarkkaa psykologista silmää sekä sosiaalisia taitoja, mitä ei välttämättä saavuteta pelkästään aihetta opiskelemalla, kuten sanoitkin.

        Tunnen kaksi nuorisopoliisia ja he saivat kyllä minun kunnioitukseni. Eivät puhu mitään liirumlaarumia vaan ihan asiaa.

        Asiat pidetään yksinkertaisina ja niihin etsitään ratkaisu ja mikä tärkeintä, niin nuorille puhutaan suoraan.


    • Arska

      jatkuvasti, jotta oppisivat neuvottelemaan ja väittelemään - siis pitämään puoliansa ja olemaan onnellisia. Joskus pelottaa oma järkähtämätön (olen kuin vuori) tyyli. Vanhemman kanssa 16v. oli vähän matsin tynkää, mutta sovittiin sitten, kun ymmärsi käyttäytyneensä väärin. Kasvamiseen liittyy aina jonkin asteinen kärsimys/kipu. Aiheeton periksiantaminen kostautuu myöhemmin, taistelut on käytävä vaikka, joskus sattuukin ja olisi helpompi antaa periksi. Omat mokat pitää myös huomata ja pyytää vilpittömästi anteeksi.

    • Morse on kyllä ehdottoman huippusarja näin poliisisarjoja diggavalle :)

      • Kössönöm

        Jos vaan suinkin muistat katsoa tämän uusintana tulevan sarjan viimeisen jakson, niin sitä ei kyllä liikuttumatta voi katsoa.

        Hyvä, että John Thawnin kuoleman jälkeen sitä sarjaa ei väkisin jatkettu jonkun toisen näyttelijän turvin, koska en ainakaan minä osaa kuvitella toista Morsea.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä sanoisit

      juuri nyt kaivatullesi jos uskaltaisit/kehtaisit?
      Ikävä
      129
      1313
    2. Mitä hyvää

      Mitä hyvää hän on tuonut elämääsi?
      Ikävä
      99
      833
    3. Mikä teidän jutussa on ongelmana?

      Missä meni pieleen?
      Ikävä
      75
      640
    4. 50
      567
    5. Koillis motor

      Kyllä on mennyt palvelu alas ku lehmänhäntä, sovitut asiat ja luvatut soitot pitää hoitaa eikä tehä oharia, täysin tumpa
      Suomussalmi
      11
      481
    6. ABC: n kahvilan uusi nimi matkimalla

      Kahvia ja virvokkeita myytiin aikoinaan ÄKKI-VANNIN KAHVILASSA Haapavedellä ja paikalliset sanoivat sitä haussia "Tuhann
      Haapavesi
      40
      454
    7. Kylillä ei ole näkynyt? Missä luuraat nainen?

      Olisit soittanut mulle nainen. Oltais voitu nähdä vaikka laavulla. Miksi pelkäät minua? Eihän siinä ole mitään järkeä. m
      Suhteet
      149
      408
    8. Tehdäänkö tänään toiveista totta?

      Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..
      Ikävä
      30
      387
    9. Rydman sivuutti mutupohjalta asiantuntija-arviot tutkimusrahoitusta myönnettäessä

      Onko Rydman sopiva tai kykenevä toimimaan ministerinä? Ei ole. Ministerit ovat joutuneet puhuteltaviksi vähemmästäkin;
      Maailman menoa
      174
      372
    10. Missä näet kaivattuasi?

      Mitä teet silloin? Tuleeko pakene reaktio? Vai hellä tunne ja ere..
      Ikävä
      25
      368
    Aihe