Kristillinen lähimmäisenrakkaus

Onhan se kiva että ei kosteta omaan kansaan kuuluvalle, mutta on siitä vielä pitkä matka oikeaan suvaitsevaisuuteen. Eikö voisi sanoa vain "älä kosta kellekään..."? Miksi muihin kansoihin kuuluvalle saisi sitten kostaa? Miksi saisi pitää yllä riitaa vaikkapa nyt ruotsalaisten tai australialaisten kanssa?

Tätä kun tässä tutkimme, tulemme selkeään johtopäätökseen: Uskovainen ihminen INHOAA itseään. Jos oletetaan hänen rakastavan lähimmäistään kuten itseään.
Testi: Kysy rakastaako uskovainen ihminen ihmistä joka on eri uskoinen tai esim. homoseksuaali.

Mooses oli aktiivinen kirjoittaja ja dokumenttaarikko. Hän ja Jumala tunsivat ihmisten perusolemuksen, ja siten lait oli helppo laatia. Kirjoittaessaan - "Minä olen Herra" - hän tarkoitti paitsi Jumalaa myös itseään, koska ei tietenkään halunnut vähätellä omaa arvoaan.

Paljon helpompi on kostaa jollekin toisenmaalaiselle kuin omaan kansaansa kuuluvalle. Onko muka joku suomalainen tappanut joskus toisen suomalaisen?

Jos kristillisyys tiivistetään rakasta lähimmäistä käskyyn, ei tiedetä vielä juuri mitään siitä mitä Jeesus opetti.

Kristillisyys olisi parempi tiivistää seuraavaan, jos pakko tiivistää yhteen lauseeseen, rakastakaa vihollistakin.

"Kumma kyllä hihhulit ovat yrittäneet omia sinällään hienon ajatuksen."

Ikävää titenkin jos tältä näyttää. Erityisesti kun Jeesuksen opetus on vielä korkeatasoisempaa.

päivän uskovaiset eivät tuota lähimmäisenrakkautta noudata. Vanhasta testamentistahan vain satunnaiset kohdat olivat voimassa ja enemmistö ei, kuulemani mukaan. Että sekin lienee näitä vanhentuneita 'ei koske lainkaan meitä' -säädöksiä.

Tuskinpa sitä hihhulit on mitenkää omineet sen enempää kuin Jeesuskaan.Kyllä sen toteuttamisessa riittää työsarkaa iha jokaiselle,ei se käytössä kulu :)