Moi,
Mun mielestä itseluottamus on yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Et saa elämässäsi oikein mitään aikaan jos et luota itseesi missään asioissa.
Mulla on itseluottamus aivan pohjamudissa ollut jo pitkään. Siihen ei oikeastaan oo mitään syytä. En luota itseeni missään. Olen ihan tavallinen fiksun oloinen ja näköinen 30-vuotias mies ja ei pitäisi olla mitään syytä miksen luottaisi itseeni. Annan hyvän esimerkin siitä miten vähän luotan itseeni. Haen uutta työpaikkaa ja sen etsiminen tyssää heti alkuunsa itseeni. En uskalla ja halua soittaa tai lähettää yhtään hakemusta koska pääni sisällä en usko yhtään siihen että voisin paikan saada. En hae edes niitä paikkoja jotka voisin todennäköisesti saada.
Huono itseluottamus jarruttaa elämääni todella paljon. En saa mitään aikaan kun pelkään epäonnistumisia niin paljon. Kadehdin ihmisiä jotka elävät elämääsä luottaen itseensä, tapahtui mitä tapahtui.
Olisiko teillä muilla lukijoilla konkreettisia vinkkejä siitä miten itseluottamusta voisi alkaa parantamaan? Oon kokeillut erilaisia vahvistuslauseita joita hoen itselleni ja joiden pitäisi vaikuttaa positiivisesti alitajuntaan jonne käsittääkseni itseluottamuksen vääristymä on jäänyt. Eli sanon itselleni ääneen: "Minä pidän itsestäni. Minä olen rohkea. Minä pystyn siihen. Minä onnistun varmasti." Mutta ei noi vahvistukset oo auttanut.
Konkreettisia vinkkejä miten saisin parannettua itseluottamustani. Tiedän, että jos saan sitä vahvistettua, pärjään elämässä tosi hyvin ja autan muita joilla on huono itseluottamus parantamaan sitä, sen oon päättänyt. Kiitos avusta.
Huono itseluottamus
19
10394
Vastaukset
- Itsetuntovammainen
Voi olla, että vaiva on niin vaikea, ettei se tavallaan täysin parane koskaan. Tosin mulle on terapioissa sanottu, että kun saa "korjaavia kokemuksia", niin ne auttaisivat. Mutta jos niitä ei saa, itsetunto murenee vain, sehän on selvä.
Itselläni on ollut huono itsetunto/luottamus lapsesta asti ja olen jo aikuinen, joten vaivan hoitaminen on elinikäinen prosessi. - kyllä olla
aika vaikeata, ilman jonkinlaista keskusteluterapiaa. Mielestäni sinun kannattaisi hakea apua, tuosta suunnasta. Ehkä itse et sitä halua, mutta ei se itsetunto ilman apua kohoa, näin luulisin? Oletko ns. jännittäjätyyppi? Onko sinulle tapahtunut joitain asioita, joissa olet tuntenut itsesi nolatuksi? Ilman ammattiapua on kuitenkin aika vaikea korjata tilannettasi. Vaihtoehtoisesti "otat itseäsi niskasta kiinni", et mitätöi/aliarvioi itseäsi, vaan laitat rohkeasti hakemuksia työpaikkoihin. Myöskin menet haastatteluihin, jos tai kun niitä saat. Yritä voittaa pelkosi, jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, niin sitten vaan uudestaan. Ei kannata lannistua. Tsemppiä.
- Be yourself
Joo terapiaan kannattaa tosiaan hakeutua. Ei niistä positiivisista lauseista niin ole apua, jos ei ensin tiedosta ja käsittele sitä, mikä on huonon itseluottamuksen takana.
Eli selvittelemään vain, kuka olet, miksi omaat huonon itseluottamuksen jne. Kyllä se siitä, tosiaankin voit saada elämäsi kuntoon kun haet apua. Vähitellen niin kyllä se siitä :) - 25v mies
Ei minun itseluottamus nyt välttämättä aivan pohjamudissa sentään aina ole, mutta erittäin suuria puutteita siinä usein on. Ja ainakin tällä hetkellä se on tosi alhaalla.
Minullekin töiden haku on ihan yhtä helvettiä. Keksin itsestäni usein vain pelkkiä huonoja ominaisuuksia. Töiden perässä soittaminen on kaikkein vaikeinta. Hätäilen puhuessani, ääneni tuppaa värisemään ja olen todella hermostunut. Tiedän olevani kuitenkin keskivertoa tunnollisempi, viitseliäämpi ja oppimiskykyisempi. Kaikki vaan lähtee oman pään sisältä.
Toinen erittäin vaikea asia on ihmissuhteet. Kun ei vaan osaa tuntea itseään hyväksi muiden seurassa. Positiiviset kokemuksetkin ovat jääneet kohtuu vähiin. Tällä hetkellä ainakin viimeinen pettymykseni tuntuu todella yli pääsemättömältä. Sen vuoksi oon ollut todella alamaissa jo joitakin kuukausia.
Mikä sitten auttais? Noo kai ne huonommuuden tunteet, ainakin minulla, lähtee lapsuudesta. Veljeni vaati aina suurta huomiota ja itse olin se joka yritti tuhertaa asiat yksin. En kai vaan saanut tarvitsemaani huomiota, koska yritin tekeytyä omatoimiseksi. Sen vuoksi ne on erittäin syvällä. Saavuttomattomissa???
Kai suurin apu olisi se, että meidänlaiset voisivat kokoontua keskustelemaan asioista jonnekin. Näkisi muita samoista oireista kärsiviä. Voisi yrittää ihan rohkiasti puhua tuntemuksistaan. Tuntuu vaan aika vaikealta toteuttaa. Sähköisesti??- Nainen28_helsinki
Hei,
samassa veneessä minäkin ja huono itseluottamus menee juuri tuonne työnhakuosastolle. Pelkään sitä ihan mahdottoman paljon ja tuntuu että koko osaaminen ja "oma paketti" hajoaa, kun miettii mitä sitä selittäisi vieraille. Akateeminen koulutus jne. Minäkin olin ns. omatoiminen lapsi, joka teki aina kaiken yksin ja sama malli jatkuu aikuisuudessa.
Olisi tosi kivaa vaihtaa ajatuksia. - Nyt jo 26 v mies
Nainen28_helsinki kirjoitti:
Hei,
samassa veneessä minäkin ja huono itseluottamus menee juuri tuonne työnhakuosastolle. Pelkään sitä ihan mahdottoman paljon ja tuntuu että koko osaaminen ja "oma paketti" hajoaa, kun miettii mitä sitä selittäisi vieraille. Akateeminen koulutus jne. Minäkin olin ns. omatoiminen lapsi, joka teki aina kaiken yksin ja sama malli jatkuu aikuisuudessa.
Olisi tosi kivaa vaihtaa ajatuksia.Onpa tosiaan aikaa kun tuon viestin oon kirjoittanut, mutta murheiden kanssa tässä vieläkin painitaan...mut mut... nyt jo tavallaan omalla kohdalla on jo valoakin näkyvissä vaikean talven jäljiltä. Nimittäin ihan viime aikoina on alkanut selviämään mikä mua hyvin todennäköisesti vaivaa. Kannan hyvin todennäköisesti kaksisuuntaisenmielialahäiriön ominaisuutta. Kova helpotus kun syyt suuresti hyppivälle mielelle alkaa selvitä. Kyllä minulle voi hyvin kirjoitella asiasta kuin asiasta, koitan sitten vastailla. [email protected]
- .....
Itseluottamus on tärkeää, ehkä tässä -työnhaussa-kuitenkin kyse on itsevarmuudesta, pieniä käsite-eroja.
Työnhaku jännittää enemmän tai vähemmän luultavasti suurinta osaa ihmisistä, olet kuitenkin arvioitavana. Itseäni auttoi useat työhaastattelut,opin tietämään miten valmistauduin niihin. Itse -jännittäjätyyppi kun olen- jännitin paljon ennen haastatteluja, mutta sitten vain onnistuin olemaan oma itseni.
Itseluottamus/varmuus useimmiten paranee iän myötä itsetuntemuksen kautta. Meissä jokaisessa on vahvuutemme ja heikkoutemme ja voimme niissä kehittyä.
Konkreettisia vinkkejä..Selvästi olet pohtinut asiaa ja tehnyt hyviä asioita mm. mainitsemiasi lauseita sanomalla. Kuulostaa myös, että olet liian ankara itsellesi, epäonnistumiset ovat sallittuja. Tiedostat hyvin tilanteesi ja ongelmasi, mikä on tosi hyvä.
Ehket selviä yksin kuitenkaan, vaikka miten pohtisit ja käsittelisit asioita. Vaihtoehtoina kai on psykolologi tai esim. hypnoosihoito (itselläni se auttoi). Hae ihmeessä apua, kummasti helpottaa kun voi jakaa tunteitaan jollekin ammatti-ihmiselle. Itseluottamuksen parantamiseen on kirjata ylös ne asiat joissa olet hyvä omasta mielestäsi. Alussa voi tuntua siltä ettei mikään asia ole hyvin tai et ole hyvä missään, mutta voin vakuuttaa että listasta tulee lopulta pitkä. Monia listaaminen on auttanut hurjasti, muakin.
Nykyisin kun mulle tulee heikko hetki ja rupeen epäröimään omia kykyjäni, kaivan listan esiin ja kohta itseluottamus taas palaa. Pidän listaa mukana kaikkialla ja kirjaan siihen jatkuvasti lisää hyviä kokemuksia ym.
Terapiat ei auta, siinä vaan köyhtyy ja sitä kautta oma tilanne huononee. Siis tee se lista niin paranut!- blassastugan
Lista on hyvä.. On myös hyvä toistaa itselleen sitä, että mä pystyn tohon asiaan. Eli ikäänkuin luo siitä ajatuksen, josta tulee niin vahva ja lopulta pinttymä ajatuksiin, joka totta kai on positiivista ja tarkoituksella haettua. Toi on toiminu itsellenikin melko hyvinkin.
Tämä seuraava saattaa joidenkin mielestä kuulostaa melko tyhmältä ja kaukaa haetulta, mutta se on totta; eli esim. vapaaottelussa pieni mies tietää kohtaavansa viikon päästä häntä kolme kertaa suuremman jääkaapin, silti muiden mielipiteistä huolimatta hän uskoo itseensä täysillä, eikä edes anna häviön mahdollisuuden käydä hetkeäkään päänsä sisällä. Hän uskoo ja uskoo itseensä, koska hän ajattelee koko ajan pystyvänsä siihen ja uskoo vahvasti voittoon. Totuus on siis se: jos ajattelee olevansa nolla, niin silloin myös on nolla.
On myös ns. "hc" vaihtoehto.. eli kun hyvä fiilis ja tuntee onnistuvansa, niin piirrät käteesi pienen kuvan (joka tosin on piilossa), aina kun tuntuu pahalta niin katsot sitä kuvaa ja mietit kuinka hyvä fiilis silloin oli, miksi nyt ei siis olisi yhtä hyvä olo ja luottamus itseenä? Tämä toimii intissä, kokemusta on! Tässä on siis tavallaan jopa tatuoinninkin merkitys jollain tapaa.
Itselläni on ollut suoranaisia pelkotiloja ja ahdistuneisuutta, lähinnä ihmisjoukoissa ja julkisilla paikoilla tekemisestä, oli sitten kysymyksessä ajo liikenteessä, parisuhde, "kaikki katsovat minua"-pelko, stressiherkkyys yms. Nämä kyllä kääntyvät voitoksi edellä mainituilla keinoilla, uskokaa pois. Luota itseesi, poista ajatus epäonnistumisesta, luo uusi ajatusmalli, jossa olet voittaja ja onnistuja.. Toista sitä itsellesi, että olet hyvä!
- Maya¨
www.silvamenetelma.com. Kursseja järjestetään eri puolilla Suomea. Kallis kurssi, mutta kannatti. Menetelmästä olemassa myös kirjoja.
Kurssilla opettiin mielenhallinta menetelmiä ja muuttamaan negatiiviset ajatusmallit itselleen paremmiksi ja toimivammiksi.
Yksi perusharjoitus lyhyesti; rentoutat itsesi päästä varpaisiin, kuvittelet tulevan tilanteen ja sen menevän haluamallasi tavalla ja liität siihen positiivisen 'minä onnistun ja olen hyvä'- tunteen.- a+
Ketju on avattu jo kauan sitten, mutta pakko kommentoida asiaa jos jollekin olis apua. Itse en ole varsinaisesti kokenut omaavani erityisen huonoa itsetuntoa, mutta olen ollut hieman ujo aina. Viime aikoina olen huomannut selvän muutoksen parempaan ja olen todennut itsetuntonikin parantuneen.
Muutoksen asiaan on tuonut meditoinnin aloittaminen. Meditaatio kehittää omaa tietoisuutta, auttaa havaitsemaan asioita. Meditaatiolla on oman omien kokemusteni mukaan muutenkin positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Edes viiden minuutin joka aamuinen meditaatio parantaa elämänlaatua. Vaikka ei uskoisi meditaation auttavan asiaan, kannattaa antaa sille kuitenkin mahdollisuus. Ei siinä ainakaan mitään menetettävää ole.
Meditointiin ei tarvitse liittyä mitään uskonnollista tai mystistä. Se on ikäänkuin eräänlaista rentoutumista ja keskittymistä. Mutta meditoinnin hyödyt on ainakin omalla kohdalla olleet erittäin positiiviset vaikka olen perehtynyt asiaan vasta pari kuukautta.
Pari linkkiä:
http://kuntoplus.fi/hyvinvointi/meditaatio/meditoinnin-alkeet
http://tommyangelo.com/meditation_101.html
- 22
Mun mielestä sun olis hyvä heittää roskakoriin ajatukset siitä, että et ole tarpeeksi hyvä muihin hakijoihin verrattuna. On totta, että tiedostamalla heikkoudet niitä voi parantaa. Älä ole kuitenkaan liian ankara itsellesi. Se ei auta sua eteen päin. Nykyään kilpailu työmarkkinoilla on kovaa ja tottakai alituisenaan tulee verrattua itseään toisiin. Mutta kannattee keskittyä omaan suoritukseen/tekemiseen. Jokainen on ihminen on erilainen ja jokainen työntekijä voi omalla uurastuksellaan erottua joukosta haluamallaan tavalla.
Tsemppiä sulle ja nauti sun elämästä!!! - pikkumyy67582
Itseluottamus todella on yksi tärkeimmistä asioista elämässä. Se on pohja kaikelle. Että tuntee itsensä hyväksi, hyväksyy oman keskeneräisyytensä, tuntee omat rajansa ja kykenee rakastamaan itseään. Siitä kaikki lähtee. Vain sitä kautta voi pyynteettömästi rakastaa ja välittää toisista.
olen 21 vuotias naisen alku!
olen vahvasti viime aikoina tajunnut kuinka huono oma itsetunto on.
Muutaman vuosi sitten olen ollut niin tietämätön omasta itsestäni . olen verhonnut huonon itsetuntoni supersosiaalisen kaikkivoipaisen minän alle.
Nyt olen joutunut kohtaamaan sen rohkeasti silmästä silmään.
Olen samalla Alkanut kärsiä sosiaalisten tilanteiden pelosta ja paniikkikohtauksista.
Olen ulospäin ihan hyvän ja terveen näköinen, hoidan itseäni, toistaiseksi harrastan, liikun ja opiskelen ahkerasti ym. mutta tuntuu että itsetuntoni on jotenkin tosi maassa. Viime aikoina olen joutunut usein yleisön eteen puhumaan ja tilanteet ovat olleet ahdistavia ja tuntuu että mitä enemmän epäonnistumisen kokemuksia tulee sitä huonommaksi vajoan, enkä kohta jaksa uskoa itseeni enään ollenkaan!
Olen miettinyt pitäisikö hakeutua lääkäriin, mutta en halua syödä minkäänlaisia lääkeitä, ne vain vievät minut kauemmaksi ongelman juurelta, juuri tänään kuitenkin ajatelin että kuolen mielummin paniikkikohtaukseen kuin alan syödä lääkkeitä.
Olen huomannut meditoinnin, liikunnan, ja mielikuvaharjoitusten auttavan, ja toki terveellisen ruoan ja elämäntapojen, mutta aika-ajoin taas vain vajoa alas, alas alas.. Se tuntuu kamalalta, suurin pelko on virallisissa tilanteissa, työnhaku ymymym. Mutta myös ystävien tapaaminen, alitajunnassa mieli kuiskii koko ajan ettei ne halua nähdä, olet huono, ruma, et pärjää, olet tyhmä, ja kaiken lisäksi mielenterveysongelmainen. Mikä tyhmä kierre!
Lapsuudessa on ollut paljon vaikeuksia perheessä. Alkoholia ja huumeita eikä todellakaan kannustava ilmapiiri, nyt huomaan sen vaikutukset itsessäni!
HAluan hyväksyä paniikin ja ahdistuksen ja uskoa sen sitä kautta hiipuvan pois. voi olla ettei siitä koskaan kokonaan pääse pois mutta paremmaksi se voi muuttua! Välillä vaaan tuntuu niin vaikealta kun joutuu kamppailla tuikitavallisten asioiden kanssa.
Miksi minun täytyy alistua toisten oikeasti minun kanssani samalla viivalla olevien ihmisten edessä. Miksi ajatella itseään huonommaksi, Miksi vihata itseään. Se huono itsetunto on NIIIIIIN selkärangassa. Kuinka siitä opitaan pois. Kuinka oppia rakastamaan itseään!
Rakkautta veljet ja siskot, joka päivä hitusen enemmän
Onko terveitä järkeviä kotikonsteja luontoäidin neuvoja joilla selvitä jännityksestä, parantaa itsetuntoa?
Olisi ihana jakaa kokemuksia jossakin, keskustella ja ehkä jopa tavata samasta ongelmasta kärsiviä..- sandei_
Hei nimim. pikkumyy67582! Luin tarinasi ja huomasin, että kärsin melko samankaltaisista ongelmista kuin sinä. Haluaisitko keskustella aiheesta enemmän sähköpostilla, jos vaikka saisimme jotain neuvoja toisiltamme tai ainakin jonkinlaista helpotusta tilanteisiimme :) Laita ihmeessä postia osoitteeseen sandyn @ hotmail.fi (ilman välejä)
- Tempe86
sandei_ kirjoitti:
Hei nimim. pikkumyy67582! Luin tarinasi ja huomasin, että kärsin melko samankaltaisista ongelmista kuin sinä. Haluaisitko keskustella aiheesta enemmän sähköpostilla, jos vaikka saisimme jotain neuvoja toisiltamme tai ainakin jonkinlaista helpotusta tilanteisiimme :) Laita ihmeessä postia osoitteeseen sandyn @ hotmail.fi (ilman välejä)
Tutulta kuullostaa!!
Tässä oma tarinani! Olen joutunut kaksi kertaa pettymään kahdessa eri parisuhteessa! Ensimmäisellä kerralla pienen suremisen jälkeen rakensin itselleni suojamuurin ja vannoin että minua ei enään ikinä loukattaisi. Minusta tuntui todella vahvalta ja että mikään negatiivinen asia ei enää yltäisi koskettamaan sisintä! Toinen kerta tuli sitten eri suhteessa 3v myöhemmin ja tämän jälkeen kielsin ketään puhumasta koko asiasta! Tämän jälkeen huomasin että suojamuurini oli vain kasvanut. Minua alkoi ahistaa kotona oleminen ja huomasin tekeväni tiedostamatta itselleni kiireen ettei tarvitsisi missään välissä pysähtyä ajattelemaan asioita! Olen luonteeltani herkkä ja empaattinen ihminen. Yksi kaunis päivä tajusin että en ole ollut oma itseni pitkään aikaan vaan olen ollut vihainen ja katkera, joka ei uskalla katsoa ihmisiä silmiin enkä pysty sanomaan ei kenellekkään! Itseluottamukseni on täysin poissa! Muutoma viikko sitten ajaessani autolla aloin ajattelemaan että miksi olen niin katkera ja täysin erillainen kuin oikeasti olisin! Samana iltana suojamuurini hajosi ja sain paniikkikohtauksen! Nyt sitten taistellaan! Välillä masennusta ja välillä toivoa!
Olen selvästi ollut ulkoisesti vahva mutta sisästä vahvuutta ei ole ollut yhtään! Kun Suojamuuri hajosi huonoilta perustuksilta tunsin itseni täysin avuttomalta, ja epätoivo ja sekoamisen pelko valtasi mielen!
Olen nyt kolme viikkoa tehnyt tutkimusmatkaa aika syvällä mielessäni! Olen hoksannut paljon asioita mutta tärkein varmasti on ollut tiedostaminen siitä että minulla ei ole todellakaan ollut itseluottamusta! Tiedän sen että en pysty sanomaan Ei-sanaa koska en kestä ajatusta siitä että se loukkaisi jotakuta joka ei sitten enään pitäisi minusta! Tavallaan ajatus siitä että joku ei pitäisi minusta tai ajattelisi minusta pahaa ei tuntuisi mukavalta!! Luulen että tämä on ns aikuistumis riitti koska olen itse 24v ja tämmöinen pohjalla käyminen tuntuu tulevan tämän ikäisillä!
Toiv jaksoitte lukea!! - Sumppi Vantaalta
Tempe86 kirjoitti:
Tutulta kuullostaa!!
Tässä oma tarinani! Olen joutunut kaksi kertaa pettymään kahdessa eri parisuhteessa! Ensimmäisellä kerralla pienen suremisen jälkeen rakensin itselleni suojamuurin ja vannoin että minua ei enään ikinä loukattaisi. Minusta tuntui todella vahvalta ja että mikään negatiivinen asia ei enää yltäisi koskettamaan sisintä! Toinen kerta tuli sitten eri suhteessa 3v myöhemmin ja tämän jälkeen kielsin ketään puhumasta koko asiasta! Tämän jälkeen huomasin että suojamuurini oli vain kasvanut. Minua alkoi ahistaa kotona oleminen ja huomasin tekeväni tiedostamatta itselleni kiireen ettei tarvitsisi missään välissä pysähtyä ajattelemaan asioita! Olen luonteeltani herkkä ja empaattinen ihminen. Yksi kaunis päivä tajusin että en ole ollut oma itseni pitkään aikaan vaan olen ollut vihainen ja katkera, joka ei uskalla katsoa ihmisiä silmiin enkä pysty sanomaan ei kenellekkään! Itseluottamukseni on täysin poissa! Muutoma viikko sitten ajaessani autolla aloin ajattelemaan että miksi olen niin katkera ja täysin erillainen kuin oikeasti olisin! Samana iltana suojamuurini hajosi ja sain paniikkikohtauksen! Nyt sitten taistellaan! Välillä masennusta ja välillä toivoa!
Olen selvästi ollut ulkoisesti vahva mutta sisästä vahvuutta ei ole ollut yhtään! Kun Suojamuuri hajosi huonoilta perustuksilta tunsin itseni täysin avuttomalta, ja epätoivo ja sekoamisen pelko valtasi mielen!
Olen nyt kolme viikkoa tehnyt tutkimusmatkaa aika syvällä mielessäni! Olen hoksannut paljon asioita mutta tärkein varmasti on ollut tiedostaminen siitä että minulla ei ole todellakaan ollut itseluottamusta! Tiedän sen että en pysty sanomaan Ei-sanaa koska en kestä ajatusta siitä että se loukkaisi jotakuta joka ei sitten enään pitäisi minusta! Tavallaan ajatus siitä että joku ei pitäisi minusta tai ajattelisi minusta pahaa ei tuntuisi mukavalta!! Luulen että tämä on ns aikuistumis riitti koska olen itse 24v ja tämmöinen pohjalla käyminen tuntuu tulevan tämän ikäisillä!
Toiv jaksoitte lukea!!Tunnistan noista myös itseni omasta nuoruudestani. Olin yksinäinen, eikä itseluottamusta ollut tippaakaan, siksi vetäydyin helposti syrjään. Nyt olen työurani tehnyt, 60 ja itseluottamuksen puutteesta ei ole häivääkään. Eli itseluottamus on saavutettavissa, mutta miten, siinä ongelma.
Vastaan tähän asioista, jotka ovat kohottaneet omaa itseäni. En ole helppoa elämää elänyt, joten monet itkut on tähän mennessä itketty. Mutta olen myös sisäistänyt, että mikään vastoinkäyminen ei kaada minua, siis päätös, että en anna periksi, kun tiedän, että olen menetellyt ja elänyt hyviä tapoja myötäillen.
Yksi jännityksistä suuri asia oli autokoulun inssiajo, tärisin jännitystä ja pelkoa. Menin luontaistuotekauppaan, ostin jotain tippoja, jotka vapauttivat siitä. Niinpä jokseenkin laulelin tuossa inssiajossa, eli epävarmuuteni ja jännitykseni väistyi. Tätä suosittelen, kun menette esim. työhaastatteluun, sillä siellä on eduksi, jos on vapautunut ja ns. parhaimmillaan.
Katkeruutta, alakuloa ja pettymyksiä olen hoitanut käymällä erilaisissa vaihtoehtoishoidoissa. Näitä on paljon, ja se todistaa sitä, että ne voivat myös auttaa. Rosen-terapia on tehonnut minuun parhaiten, kun olin erittäin katkera, joka vei kaiken energian. Tässä terapiassa tarvitaan arviota 6 - 8 terapiakäyntiä. Mitään ahaa-elämystä ei välttämättä huomaa, mutta ajan kanssa havaitsee, että mieli on vapautunut, eikä samat asiat enää paina mieltä. Tämä tehoaa moneen, ei kyllä kaikkiin.
Tyttäreni kirjoittaa. Hän päätti, että jokaisessa päivässä on jotain hyvää. Ne on hyvä kirjoittaa ylös, voi lukea, näinkin on minun kohdalla ollut hyvin. Elämän viisauden kirjoja lukiessa jää jotain viisauksia alitajuntaan, jotka jossain kohden toteutuvat omassa käyttäytymisessä.
Sitten, olen opetellut kiitollisuuteen pienistä asioista. Kun näen sokean, kiitän siitä, että minulla on näkevät silmät. Kun näen pyörätuolissa istuvan, kiitän siitä, että minulla on kaksi tervettä kättä ja jalkaa. On kuulevat korvat, voin nauttia vaikka hyvästä musiikista, kesäisin lintujen laulusta.
Sanotaan, että antaessaan saa. Pienetkin auttamiset, huomioimiset ystävällisyydellä läheistä, tai miksi ei vierastakin kohtaan palkitsevat. Hymyyn vastataan hymyllä, iloon ilolla. Itse sain erittäin paljon hyvää mieltä, kun kuuntelin työpaikallani masentuneiden, alkoholisoituneiden, avioliitossaan pettyneiden purkauksia. He olivat kiitollisia, että oli joku, joka aidosti kuunteli, keskusteli, tarjosi virtuaalisen olkapään, mihin nojata, halasi, kun tavattiin.
Vanhukset on suuri viisauden ja hyvyyden lähde, kun tutustuu ikäihmisiin ja käy heidän luonaan. Kävin vanhainkodissa tätiäni katsomassa. Joskus laulatin päiväsalissa vanhuksia, ja hyvä mieli tuli itselleni kuin vanhuksille ja hoitohenkilökunnalle. Nytkin on vanhus, joka soittelee minulle ja käyn häntä auttamassa, kun tarvitsee.
Ehkä yksi olennainen onkin, että suuntaa energiansa itsensä ulkopuolelle. Sieltä löytyy vastakaikua niin hyvässä kuin pahassakin. Mutta kun jättää pahan omaan arvoonsa, pyrkii hyvyyteen, se tuottaa hyvää mieltä, itsevarmuutta, tyytyväisyyttä itseensä.
Niin, silti rakkaus ja hyväksyminen omaa itseään kohtaan on tärkeintä, ja elämässä onnen edellytys. Vain hyvyydestä voi antaa ja jakaa hyvyyttä. Rakastakaa itseänne, olette elämänne tärkein ihminen itsellenne. Kun löytää oikean itserakkauden, se hehkuu hyvyyttä, itsevarmuutta myös muualla.
Toivon teille kaikille hyvää elämää, jossa edetään pienin askelin itsensä tuntemisen ja hyväksymisen tiellä! Olette ainutkertaisia!
- jepslfksd
Itsetunnon kohentaminen on jokasen henkilökohtanen asia, itse rupesin harrastamaan meditaatiota ihan huvikseni. Jälkeen päin oon huomanut, ettei tressaa enää mikään tapaaminen, haastattelu, soittaminen tai mikään tilanne enään. Keskittyminen parani yllättävän voimakkaasti, sekä halu lisätä tietoisuutta ja sisäistä viisautta. 6 vuoden jälkeen, olen vihdoin sujut itseni kanssa, ongelmieni kanssa. " kun tulet umpikujaan, muuttuneena pääset lävitse"
- aketsuli
Minulla on aivan surkea itseluottamus myös. En luota itseeni oikein missään. En luota, että saan nykyisen kouluni käytyä itse loppuun, en usko että kukaan ystäväni oikeasti välittää minusta (vaikka sanovat välittävänsä, ja vähän siihen uskonkin) ja jaksaa minua. En jaksa uskoa, että minulla on oikeus olla onnellinen. Tulee sellainen olo, että en ansaitse sitä, koska maailma on täynnä onnettomia ihmisiä ja että minulle ei voida suoda onnea. Olen kamalan itsekriittinen, en arvosta mitään tuotoksiani enkä varsinkaan mitään, mitä sanon. Kaiken arvoin hirveän kriittisesti. Olen väsynyt tähän taisteluun. Nyt kyllä jo tiedostan, mistä surkean surkea itseluottamukseni johtuu. Minua ei ole koskaan kotona oikein kannustettu missään, ja minua koulukiusattiin, joten jo ennestään huono itseluottamukseni ja itsearvostus romahtivat pohjamutiin. Nykyisin en oikein siedä pettymyksiä ja olen hirveä miellyttäjä. Välillä tuntuu, että olen kadottanut kosketuksen itseeni. Olen tällä hetkellä terapiassa, ja jaksan uskoa, että olen tällä hetkellä pohjalla joten voin vain nousta! Neuvoja minulle?
- PlzLaittakaaJuoni
Hakeudu terapiaan, ja tsemppiä ;) itselläni mahtava itsetunto, mielestäni olen hauska, hyvä laulamaan ja kaunis, enkä kainostele sanotessani tuotta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka oli töllöntyön tekijä?
Ketä on nyt pidätetty? Oliko syy mustasukkaisuus tyttöystävästä tai oliko muita lieventäviä seikkoja? Katuuko tekijä nyt374471Kotikasvatus siitä se lähtee eli missä meni vikaan että lapsesta tuli puukottaja
Ottakaa muut oppia, normaali kotielämä. Ei liikaa edes hengellisyyttä.522389Kun kohtaat jotain ainutlaatuista
ja upeaa, johon rakastut ehkä ensimmäistä kertaa ihan tosissaan. Sitten sähläät kaiken omien epävarmuuksien vuoksi. Eikö481442- 931288
Ei tämä enää tervettä oo
Sydän pamppaillen oon jo tunnin meinannu laittaa sulle viestiä... Sormi tärisee lähetä kuvakkeen kohdalla.281237Mua ahdistaa
Tämä juttu. Miksi nainen torjuit minut vaikka kiinnostuksen merkkejä oli? Eihän tämän jutun olisi tarvinut johtaa sen pi381188Perämoottoreiden huolto melkoisen kallista
Minulla on tuollainen keskikokoinen perämoottori ja yleistä merkkiä. Kyselin sille keväthuoltoa paikallisista liikkeistä541149Jenkkilahkojen kastekaava
Jenkkilahkojen yhteinen kastekaava on kirjoitettuna Mormonin Kirjaan, Moroni, luku-8 Pienten lapsien vanhempia uhataan118973Pasi Turunen: Ensimmäisenä Helluntaina ei kastettu sylivauvoja!
Tänään 31.5.2026 Pasi Turunen noin vastasi soittajan kysymykseen! Raamattu EI KERRO ketä kastettiin161965- 60931