Suomalaisilla eivät sijamuodot ja possessiivisuffiksit tunnetusti satu aina ihan kohdalleen. Niinpä monikin saattaisi sanoa tämänhetkistä olotilaani kuvaten: ”Olen ihan päissään”.
Jonkin yhdentekevän TV-kanavan tämänpäiväisen visailun tekopirtsakka nuori naisjuontaja viittasi omaan kielenkäyttöönsä ja kertoi sanoneensa jotain ”tahalteen” (ei siis ”tahallani” eikä ”tahallaan”).
Kukapa osaisi analysoida, mitä sijamuotoa tuo ”tahalteen” edustaa ja mikä siinä on sijapäätettä, mikä possessiivisuffiksia?
Tuleepa mieleen myös eräs taannoinen pikkupoika, joka valitti, ettei pysty nukkumaan oikein ”mahalteen eikä kyljelteen eikä selälteen eikä toiselta kyljelteen”. Selittämistä siinäkin.
Jonkin yhdentekevän TV-kanavan tämänpäiväisen visailun tekopirtsakka nuori naisjuontaja viittasi omaan kielenkäyttöönsä ja kertoi sanoneensa jotain ”tahalteen” (ei siis ”tahallani” eikä ”tahallaan”).
Kukapa osaisi analysoida, mitä sijamuotoa tuo ”tahalteen” edustaa ja mikä siinä on sijapäätettä, mikä possessiivisuffiksia?
Tuleepa mieleen myös eräs taannoinen pikkupoika, joka valitti, ettei pysty nukkumaan oikein ”mahalteen eikä kyljelteen eikä selälteen eikä toiselta kyljelteen”. Selittämistä siinäkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostaa vähän samalta kuin "vasiten", jota jotkut joskus käyttävät korvaamaan ilmaisua "varta vasten". Kieli kehittyy, ja vaikka kielitoimisto ei kaikkea nopeasti hyväksykään, niin se ei silti ole este sille, ettemmekö voisi analysoida kyseisen kaltaisten ilmaisujen etymologiaa kieliopillisesti. Suomen kielessähän on paljon sijamuotoja, joita ei virallisesti tunnusteta tai opeteta sijamuotoina. Tuo mahalteen tai tahalteen lienee yksi sellainen. Toisaalta kuitenkin ilmaisut "mahallaan" ja "tahallaaan" ovat saman sisältöisiä, joten lieneekö kielellä tarvetta rinnakkaissijamuotoihin noiden normaalien adessiivi possessiivisuffiksimuotojen lisäksi?
Sekoitat etymologian morfologiaan ja aika paljon muutakin. Oikeastihan kyseessä ei ole sijamuoto vaan adverbi.
Kaikenkarvaisten sanojen tekohauskasta luokittelusta sijamuodoiksi oli kai täällä puhetta jokin aika sitten. Yksi nominien sijamuodon yleinen ominaisuus on, että sijamuotoisella substantiivilla voi olla määritteenä adjektiivi tai genetiiviattribuutti.
Minä ainakin olen aivan päissäni tempaistuani pikaisesti pari talviolutta.
Tuohan on selvä possessiivisuffiksilla varustettu monikon inessiivi sanasta "pää".