Jos tokiolaiselta nuorelta kysyy kadulla: "Do you speak English?", hän vastaa: "Yes!". Sitten kun jatkaa kysymällä: "Where is the closest post office?", hän vastaa "Yes!".
Jos shanghailaiselta nuorelta kysyy: "Do you speak English?", hän vastaa:"No!" Jos sitten jatkaa: "Where is the closest post office?", hän vastaa: "Go straight two blocks and turn to the left, it's right there!"
Jos shanghailaiselta nuorelta kysyy: "Do you speak English?", hän vastaa:"No!" Jos sitten jatkaa: "Where is the closest post office?", hän vastaa: "Go straight two blocks and turn to the left, it's right there!"
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus on itsekin pakko vastata vain "yes". Menin taksilla Singaporen lentokentältä keskustan hotelliin. Kuski oli puheliasta tyyppiä. Sain valtio-opin peruskurssin matkalla. Kuski huitoi katselemaan ympärille uteli:
- Kliin, kliin ...?
- Yes, yes, yes ..
Kuski nosti etusormensa ja sitä heristäen opetti:
- Diktatorship gud, no rubbish, demokräsi bäd, ool shit
- Yes, yes
Ajattelin sitten käydä katsomassa Singaporen kuuluisaa lintupuistoa. Jälleen taksiin, kartta mukana, ja lintupuisto siihen ruksattuna. Näytin karttaa kuskille ja pyysin englanniksi ajamaan lintupuistoon.
- Kokkodil?
En ymmärtänyt.
- Birds, sanoin, ja visersin sen kuin pystyin ja räpyttelin käsiäni.
Kuski katsoi minua hieman pelokkaan näköisenä ja toisti:
- Kokkodil?
- Yes, yes, yes
Jouduin krokotiilipuistoon, joka sijaitsee lintupuiston vieressä. Ihan näkemisen arvoinen kyllä sekin! Totuuden nimessä: kyllä varsinaiset työasiat hoituivat erinomaisesti englantia osaavien kanssa.
Osaan vain hieman ns. keittiö- ja ravintolaranskaa.
Takavuosina ensimmäisellä Pariisin-matkallani totuin, että katukahvilassa pärjää hyvin olutta tilatessaan kun sanoo vain "une demie, s'il vous plaît" (lausutaan suurin piirtein "yn dö'mii, sil vu plee"). Näin selvittyäni varmaan viidessä kuudessa eri katukahvilassa, järkytyin, kun tarjoilija seuraavassa kahvilassa tuohon tavanomaiseen tilaukseeni vastasikin pitkällä litanialla, joka kuulosti korvissan suurin piirtein "föse'lee, bafö'nöö, crishö'lee, bisha'loo, miba'lee, rö'koor".
Eipä tuo ritiramssu ollut kuultuna edes noin hyvin hamoteltavissa eri sanoiksi, ja oli varmaan vielä pitempikin, vaan kuulosti enemmänkin yhtenäiseltä äänteiden pötköltä.
Siinä kuunnellessani heräsi kuitenkin oivallus, että jospa tarjoilija luetteleekin eri listalla olevia olutmerkkejä (oli sen verran muita hienompi paikka, että saattoi kuvitellakin olutvalikoiman olevan hanapuolellakin melko laajan).
No, siinä, kun tarjoilija vihdoin oli lopettanut litaniansa, nappasin yksinkertaisesti hänen suoltoputkestaan kaksi viimeistä tavua, ja tokaisin: "rö'koor, sil vu plee".
Kuin mitään erityistä ei olisi tapahtunut (ja eihän ollutkaan!) tarjoilija totesi "merci monsieur", ja lähti pois. Mietin, mitäköhän oikein tulinkaan tilanneeksi... Liekitettyjä pässinkiveksiä olutkastikkeessa?
Mutta ei, kyllä sieltä hetken päästä olutpullo kiikutettiin (huom. siis pullo, eikä lasillinen, kuten alun perin luulin tilanneeni kuvitellen että "demi" on aina valmiiksi lasissa, vaikka sana taitaa tarkoittaa vain suunnilleen "puolikas").
Kun olut sitten oli kaadettu lasiin, ja tarjoilija poistunut, käänsin vaivihkaa pullon niin että näin etiketin. Siinä luki kuin lukikin RECORD. Olin siis ymmärtämättäni tilannut Record-merkkistä olutta tuolla örvellykselläni "rö'koor"...
Voitte kuvitella, että koin itseni maailmanmieheksi!
Kävin minäkin kerran lasten kanssa Pariisissa. Piti sitten kysyä alkuasukkaalta reittiä Disney Park:iin. Kysyin jotakin englanniksi missä esiintyi sanat Disney Park, kaveri katsoi minua silmät pyöreänä. Ymmärsin että hän ei halunnut ymmärtää englantia niinpä vaihdoin sanat ympäri Park Disneyksi, heti ilmesyi silmiin oivalluksen kiilto ja sain suuntamerkin kädillä mihinpäin kannattaa mennä.
Samlla reissulla kävin hampurilaisravintolassa jossain Pariisin itäpuolella. Sain tilattua hapurilaisateriat perheelle mutta juomapuoli oli vaikeaata. Halusin nimittäin vettä juotavaksi. Tiesinhän minä että vesi on ranskaksi eau. mutta sönkötin silti englantia. (Asiakas on aina oikeassa). Kukaan ei ymmärtänyt minua. Katselin myyjiä ja oletin niitten olleen pohjois-afrikkalaisia, ja siis ymmärtävän arabiaa. Sanoin niille sitten kyökkiarabiaksi "arbah maja, shukran", ja heti tuli vettä hymyn kera.
Meitä oli Tokiossa kuusi henkeä ravintolassa ja palan painikkeeksi joimme olutta, ison pullollisen kukin. Kun olimme aterioitsemisemme suorittaneet tilasin laskun sanoen tarjoilijalle englanniksi: "Can we get the bill please!" Tarjoilaja osoitti kädellänsä porukkaamme tehden kämmenellään pienen ympyrän ja sanoi jotain japaniksi. Ymmärsin, että hän tarkoitti kysyä tuleeko kaikki samaan laskuun. Vastasin "HAI!". Tuokion kuluttua tarjoilija palasi takaisin ja kantoi tarjottimella kuutta uutta isoa olutpulloa.