Koska psyykenlääkkeet vaikuttavat aivoihin, joiden voidaan todeta olevan olemassa fyysisenä todellisuutena, niin miksi sitten kuitenkin puhutaan psykiatrisista mielisairauksista. Eikö ennemminkin tulisi puhua mieleen vaikuttavista asioista, joiden perusta on aivokemiassa! Kun puhumme vain mieleen vaikuttavista asioista ja tekijöistä, niin silloin emme voi puhua mielisairauksista, vaan mieleen vaikuttavista moninaisista voimista! Kun puhumme vain mieleen vaikuttavista asioista ja tekijöistä, niin silloin ihmisen mieli voi säilyttää oman vapautensa koskemattomana (ehyenä), eikä häntä voida sanoa mielisairaaksi! Näin pääsemme kokonaan eroon mielisairauskäsitteestä, joka leimaa ihmisen täysin väärin perustein jonkinlaiseksi muuksi, kuin omaksi itsekseen.
Kun pääsemme irti täysin väärästä ja väärän kuvan antavasta mielisairauskäsitteestä, niin silloin ihmistä voidaan hoitaa mielellisesti omana itsenään, eli hänet voidaan kohdata ihmisenä, jolla on mieleen vaikuttavia ongelmia, mutta joka ei kuitenkaan ole mielisairas!
Kun jostain ihmisestä tehdään psykiatrisesti mielisairas, niin se sama kuin hänet olisi fyysisesti teloitettu. Teloitettua ei voida enää hoitaa, mutta häntä voidaan säilyttää hautausmaalla.
Kun luovumme mielisairaus-käsitteestä, ja puhumme vain mieleen vaikuttavista ongelmista, niin silloin kaikki saavat elää ja olla mukana leimaamattomassa yhteisössä ja yhteiskunnassa, jossa kaikki hoitavat toinen toisiaan (omalla tavallaan), eikä ketään voida enää teloittaa pois yhteisön ulkopuolelle mielisairauskäsitteistöllä. Näin myös psykiatriasta voi tulla osa yleistä terveydenhuoltoa, jossa ei enää voida leimata (teloittaa) ihmisiä psykiatrisilla diagnooseilla!
Toivottavasti joku älyää lähteä ajamaan välittömästi tämänkaltaista muutosta nykypsykiatriaan, koska kysymys on monen elämästä ja kuolemasta!
Kun pääsemme irti täysin väärästä ja väärän kuvan antavasta mielisairauskäsitteestä, niin silloin ihmistä voidaan hoitaa mielellisesti omana itsenään, eli hänet voidaan kohdata ihmisenä, jolla on mieleen vaikuttavia ongelmia, mutta joka ei kuitenkaan ole mielisairas!
Kun jostain ihmisestä tehdään psykiatrisesti mielisairas, niin se sama kuin hänet olisi fyysisesti teloitettu. Teloitettua ei voida enää hoitaa, mutta häntä voidaan säilyttää hautausmaalla.
Kun luovumme mielisairaus-käsitteestä, ja puhumme vain mieleen vaikuttavista ongelmista, niin silloin kaikki saavat elää ja olla mukana leimaamattomassa yhteisössä ja yhteiskunnassa, jossa kaikki hoitavat toinen toisiaan (omalla tavallaan), eikä ketään voida enää teloittaa pois yhteisön ulkopuolelle mielisairauskäsitteistöllä. Näin myös psykiatriasta voi tulla osa yleistä terveydenhuoltoa, jossa ei enää voida leimata (teloittaa) ihmisiä psykiatrisilla diagnooseilla!
Toivottavasti joku älyää lähteä ajamaan välittömästi tämänkaltaista muutosta nykypsykiatriaan, koska kysymys on monen elämästä ja kuolemasta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vitsi on siinä, että kukaan joka ei ole psykiatriaa johtunut henkilökohtaisesti kohtaamaan, ei usko mitä kaikkea julmutta sen nimissä voidaan ihmiselle tehdä. Siksi he eivät myöskään halua ajaa tällaista asiaa. Kaikki mitä "hullut" puhuvat, voidaan kuitata mielisairaudella, ns. mielisairaiden juttuja ei oteta vakavasti. Ja jos taas psykiatrian henkilökohtaisesti kokenut ihminen lähtisi itse ajamaan asiaa, se kuitattaisiin yhtä lailla "hullun" höpinänä. Ja jos tällainen ihminen saisikin aikaan jonkun kansanliikkeen, pakkohoitopaikka odottaisi hyvin äkkiä ties millä verukkeella.
Kun on joskus ollut pakkohoidossa ja syönyt pakkolääkkeitä, tietää että on paras pitää suu supussa ja kiertää se mesta mahdollisimman kaukaa. Jonkun olisi pitänyt sanoa silloin, että kaikkea, mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Niin siinä nimittäin kävi.
olisi oikeampi osoite.
on vaieta omista mielenterveysasioistaan koska ennakkoluuloja on ja leimautuminen jatkuu läpi elämän vaikka olisi ollut vain ohimenevä episodi. Näin siitäkin huolimatta että nykyisin monet julkkiksetkin kertovat avoimesti masennuksestaan tai muunlaisesta sairaudesta. Itse olen salannut parhaani mukaan mutta pakostakin jotkut sukulaiseni tietävät, se leima on ja pysyy vaikka normaalin elämän olen elänytkin. Mutta kun on ikää niin ajattelee että ei sillä ole niin väliä. 50v kuluttua kukaan ei mieti mielenterveyttäni.
näinhän se on että kun sairastuu esim skitsofreniaan menee maine ja ihmisarvo samantien ja sairauksia on muitakin kukapa haluaa valita mihin sairauteen haluaa sairastua kokemusta on tv kaheli