Hymyily saa muutkin ihmiset hymyilemään, tai ainakin tuntemaan olonsa positiivisemmaksi.
Joissakin tapauksissa hymyily saa toisen raivon valtaan, voisitteko tarkemmin selittää miksi on näin?
Joissakin tapauksissa hymyily saa toisen raivon valtaan, voisitteko tarkemmin selittää miksi on näin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
sama juttu, kuin seksin kanssa.
huonoja asioita kokenut luulee että hänelle ivaillaan hymyilemällä ja tämä ärsyttää.
Kiusattu kokee, että hänen kiusaamiselleen nauretaan. Se on yksi syy hymyn väärintulkinnassa.
Koska sinä ajattelet kyseisellä tavalla. Parempi olla vain omissa oloissa ja antaa toisten ihmisten olla omissa oloissa, niin silloin ei tule ristiritaisuuksia hymyn tulkinnoista. Ihmisen vuorokausi koostuu suurimmaksi osaksi harhaluuloista, väärinymmärryksistä...
Ihmiselle pitäisi aina selittää kaikki tekemänsä ja sanomansa merkityksellisyydet, mutta tämä ei ole ahdollista, koska silloin ihminen kuulostaisi hölmöltä. Ihminen antaakin toisen ihmisen itse tehdä päätelmänsä kuulemistaan ja näkemistään viesteistä. Tämä johtaa suurimmaksi osaksi harhaluuloihin.
Siksi muiden hymyt ja hyväolo saattaa tuntua epäoikeudenmukaiselta.
Miksi noilla on hyvä olo? Miksi minä joudun jatkuvasti taistelemaan.
Sama periaate näkyy länsimaailman ja vaikkapa ääri-islamistien teoissa. Kun tarpeeksi länsimaailma hehkuttaa omaa hyvää oloaan ja unohtaa heikompien auttamisen, joku hyökkää ja omalla raivoisalla teollaan muistuttaa siitä, että kaikki ei täällä ole niin kuin pitäisi.
Miksi ei ole hyvä olo ja miksi joutuu jatkuvasti taistelemaan ja mistä? Kuka tai mikä on määritellyt kaiken sen mikä on hyvää ja mikä on huonoa? Onko perhe, kesämökki, auto... hyvä tai huono ja miksi? Ihminen ei ole loppujen lopuksi mitään muuta kuin peilikuva ihmisestä. Kaikki asiat ihmisen elämässä on jo olemassa ennen ihmisen syntymää ja niihin ei voi vaikuttaa mitenkään.
Minulla on työkaverina kaksikin topakkaa naista, jotka ovat kovin energisiä ja tahtovat hallita kaikkea, myös toisiaan. He siis eivät tule keskenäänkään toimeen.
Nämä naiset toteavat useita kertoja päivässsä, kuinka ihania ja aurinkoisia ihmisiä itse ovat. He arvostelevat meidät muut paitsi työhon liittyvissä asioissa myös perhetilanteesta, käsialasta ja auton merkistä, mistä vain. Kasvojen ilmeistä olen minäkin saanut useita huomautuksia. Milloin virnuilen pirullisesti, milloin minut haluttaisiin korvata iloisemmalla tyypillä. Usein normaali keskustelu pitää lopettaa, koska kuulemma vit..len. Toisaalta olen jopa niin hiljainen, että se rasittaa muita. Ja tätä räksytystä saavat osakseen myös muut työntekijät.
Omasta mielestäni käyttäydyn ja teen työni hyvin sekä arvostan muita ihmisiä. Olen välillä pelännyt tulevani hulluksi, kun olen uskonut tekeväni toisten elämästä juuri niin vaikeaa, kuin nämä pari känkkäränkkää ovat väittäneet. Vuosien mittaan on kuitenkin käynyt selväksi, että kyse on näiden arvostelijoiden omista ongelmista sekä vinksahtaneista käytöstavoista, heidän harjoittamastaan työpaikkaterrorista.
En ole vastuussa näiden raivottarien ikävistä kokemuksista, enkä heidän tunteistaan.
Kaikenlaisia tekoilon apostoleita olen alkanut kammoamaan. Liian usein positiviisuutta, avoimuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta ylistävän sanoman sivulauseeseen sisältyy viesti, jossa morkataan heitä, jotka ihan aidosti ja erkiseen yrittämättä osaavat ottaa muutkin huomioon.