Jopa oman biologisen lapsensa???
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/03/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan_638200.html
"..joskus riitaisissa erotilanteissa isä jopa hylkää lapsen"
Kuinka mies pystyy olemaan noin tunteeton???
Miksi jotkut miehet..
hylkäävät?
23
603
Vastaukset
- mietin, että
miksi niitä eroja ja riitaisia erotilanteita tulee?
- mietin sitäkin,
että miksi nainen kuvittelee miehen toimivan samalla tavalla kuin nainen?
- isomiesmanse
lapsella kiristetään erotilanteissa?
- on hyvä kysymys.
Onko jotkut naiset tosiaan niin epätoivoisia? Ja kuvitteleeko ne kiristämällä saavan sen, minkä tahtovat?
Aivan kuin jotkut naiset eritilanteessa tekevät miehestään perättömän insesti-ilmoituksen, ettei isä enää saisi tavata lastaan.
Mitenkäs tämä äideiltä mahtaa onnistua? (Eläköön sukupuolten välinen sota ja syyllistäminen.)- Ylläri?
Kysymyshän voi olla vahingonlaukauksesta..
On jotain mikä ei ole sisäsyntyistä vaan joka pitää oppimalla oppia, asiaa helpottaa jos on kotoaan saanut hyvän isyyden mallin mutta siltikään se ei ole mitään itsestäänselvää.
Miehelle syntyvä lapsi on täysin vieras tyyppi joka valvottaa häntä yöt läpeensä, ryöstää hänen kumppaninsa huomion ja mies oletettavasti tekee työtä perheen talouden eteen - joka tarkoittaa sitä että perhesuhde joutuu taas koetukselle kun isä ei ole läsnä. Isät eivät pääse perheeseen "sisään" välttämättä täysin koskaan.
Helposti lapset antavat vanhemmanarvoa sille jolta itse saavat enemmän - äidille. Isä jää huomiotta, ehkä jo siksi että hän on tehnyt raskaan työpäivän eivätkä jaksa enää osallistua niin intensiivisesti lasten kanssa olemiseen. Isä on se tylsä ja tyhmä tyyppi joka komentaa vaan lapsia eikä ymmärrä yhtään samalla tavalla olla kiva kuin äiti.
Siinä tulee helposti olo että mies on se aasi joka vetää kelkkaa jossa nuo vieraat ihmiset - isot ja pienet - ratsastavat. Siinä tulee kysyneeksi että mitä tää mulle antaa? Lapset ei tykkää musta ja (ex)kumppani vain vaatii ja vaatii.
Ehkä pitäisi kysyä että miksi ihmeessä jotkut miehet jaksavat ja haluavat kuitenkin jatkaa tuon epäkiitollisen roolin jatkamista? Eikö siinä ole kantavana voimana lähinnä jonkinlainen kieroutunut velvollisuudentunto ja martyrismi? (ottakaa suolan kanssa)
Väitän että useimmiten paras roolitus on se että mies rakastaa naistaan ja nainen rakastaa perhettään. Naisen kautta perheen osana oleminen on luontevampaa ja vähemmän rassaavaa kuin "omistautuminen" joka on käytännön tasolla miehelle huomattavasti hankalampaa kuin naiselle.
Kyse siis voi olla siitä että parisuhteessa oli vikaa ja nainen ei tarjonnut lastensaamisen jälkeen miehelle sitä vahvaa kytköstä itseensä- ja siten myös lapsiinsa ja perheeseen. Sulkemalla (tai oikeastaan jättämällä) mies ulkopuolelle saavutetaan tilanne jossa miehen on henkisesti helpompaa siirtyä muualle kuin koittaa väkisin pyrkiä sisään perheeseen.
Puhun sekä sen pohjalta että mitä maailmassa olen nähnyt että myös sen kannalta mitä itse olen eroisänä sekä isättömänä kokenut pääni sisällä.
Enkä usko että lapsensa hylännyt isä kokee olevansa tunteeton, ennemminkin uskon että useimmat toivovat että asiat olisivat menneet toisin, jopa kaipaavat yhteyttä lapseensa mutta kokevat etteivät voi antaa lapselle tarpeeksi ja siksi katsovat että on parempi että hän pysyy poissa jaloista. Toivo siitä että lapsilla menee hyvin ilman minua on sekin tunne - jopa positiivinen sellainen.lapsia?????? tekisivät lapsensa kilttien miesten kanssa.
- hylkää lapsensa
silloin kun hylkää? Siksi, että haluaa saada jotain enemmän ja jotain parempaa elämäänsä.
Miksi mies hylkää lapsensa? Siksi, että tietää hänellä olevan hyvin vähän, jos ollenkaan, annettavaa lapselle.
Kumpi on tunteettomampi? Kun nainen ei anna isän tavata lapsiaan.
Lapsi joutuu usein tahtomattaan kiistakapulaksi ja sit se on keino purkaa pahaa mieltään toista kohtaan.- sirpamaikkarilta
Sukupuoleen katsomatta.
- hankkivat :
isättömiä lapsia?
..ovat nimenomaan miehiä?
Jotenkin tuntuu että lapset mielletään - edelleen- pääasiassa naisen projektiksi ja miehet ovat siinä jonkinlaisia apulaisia.
Miksi miehet suostuvat tuohon? Mikseivät miehet jää hoitovapaalle ja vaadi naista tuomaan leipää pöytään? Mikseivät naiset kannusta miestä ottamaan aidosti vastuuta perheen arjesta esimerkiksi menemällä itse ansotyöhön kun mies on kotona lasten kanssa? Eivätkö naiset luota isän kykyyn huolehtia lapsista? Jos näin on, miksi ihmeessä naiset hankkivat lapsia sellaisten miesten kanssa joita pitävät täysin kykenemättöminä huolehtimaan jälkikasvustaan?Ainakin itsestäni hoksaan että mulla ei ole mitään kovin kummoista vanhemmanvaistoa kun taas lasteni äidillä tuollainen on hyvinkin selkeä. Mulle se on järkiperäistä touhua jossa hoidan oman osani mutta en mä koe että mulla olis siihen kovinkaan kummoisia valmiuksia tai edes sellaista valtavaa kaikenkattavaa omistautumista.
Mun mielestä tää on luontevaa ja selittyy kyllä ihan luonnon suomina ominaisuuksina. Me miehet ollaan ennemminkin rakennettu pohtiin sitä että mistä saadaan parhaat piikiviterät antiloopinmetsästykseen kuin sitä että kuinka tenavista tehdään ihmisiä, tai ainakin näin sen itse koen. Nimenomaan apulaisen rooli lasten kanssa on mulle ainakin se luonteva ja oikeaksi kokemani systeemi, ja väliaikaisesti voin kantaa koko vanhemmuudenvastuuta mutta miksikään pysyväksi täysvanhemmaksi minusta ei kyllä ole kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa ja sittenkin kyllä koitan löytää jonkun toisen ratkaisun.
Kyse on lasten parhaasta ja parasta lapsille on usein heidän äitinsä. Poikkeuksia varmasti on mutta ainakaan minä en koe olevani sellainen. Välitän lapsistani toki paljonkin, rakastan heitä - mutta vanhemmuus on mulle korkeintaan puolipäivähomma niin kauan kuin pätevämpiäkin siihen rooliin on ja kas kummaa että vastakkainen sukupuoli on melkein aina tässä mua fiksumpi, jopa lapsettomat naiset käsittää lastenhoidosta usein asioita paremmin kuin mä. Jos joutuisin syystä tai toisesta lasteni täysvanhemmaksi niin taatusti itkis... kirist... SUOSTUTTELISIN jonkun mukavan naisen siihen apuun.
Naisilla ongelma on usein se että he pitävät miehistä eivätkä naisista lapsentekoa ajatellen.... :)
- persona-non-grata
mitä eroa on isällä joka hylkää lapsensa siten, ettei ole enää hänen elämässään mitenkään konkreettisesti läsnä ja isällä, joka on kylläkin "läsnä", mutteivat lapset saavuta siitä huolimatta koskaan häntä missään suhteessa isän tunnekylmyyden vuoksi ... isä jää näin varsin etäiseksi, eikä minkäänlaista läheistä sidettä synny. Tälläinen isä voi kohdella lapsiaan myös, kuin ilmaa.
Eikö vastaavasti tälläinenkin jätä lapsiin syviä haavoja ja ole jopa myöskin traumaattista?
Tälläistä tuli mieleeni nyt tästä aloitteesta:).- Va-Nil-La
Mä olen monta kertaa puhunut tästä sellaisten kavereiden kanssa, joilla on ns. huono isä. Heille se isäsuhde on aiheuttanut jos jonkinlaista ongelmaa ja traumaa ja vieläkin hankaloittaa elämää. Mulle taas "isä" on vain joku heppu, jonka kanssa äitini harrasti seksiä yhdeksän kuukautta ennen syntymääni. En edes ajattele häntä, ellei joku muu ota asiaa puheeksi. Olen aina ajatellut, että kun hän ei kerran halunnut olla isäni, niin paljon parempi, että lähti sitten kokonaan.
- persona-non-grata
Va-Nil-La kirjoitti:
Mä olen monta kertaa puhunut tästä sellaisten kavereiden kanssa, joilla on ns. huono isä. Heille se isäsuhde on aiheuttanut jos jonkinlaista ongelmaa ja traumaa ja vieläkin hankaloittaa elämää. Mulle taas "isä" on vain joku heppu, jonka kanssa äitini harrasti seksiä yhdeksän kuukautta ennen syntymääni. En edes ajattele häntä, ellei joku muu ota asiaa puheeksi. Olen aina ajatellut, että kun hän ei kerran halunnut olla isäni, niin paljon parempi, että lähti sitten kokonaan.
yksiselitteisiä asioita. Toisiin ihmisiin tämänkaltaiset asiat jättävät syvempiä jälkiä, kuin toisiin. Pointti kuitenkin on, että aikuisena ei voi enää niinkään vedota omaan "kurjaan" lapsuuteensa vanhempaa/vanhempia syyttämällä, vaan on otettava itse vastuu omasta elämästään ja omasta onnellisuudestaan. Ellei siihen kykene omin neuvoin, on apua aina saatavilla, jos sitä osaa tai itsellä on voimia sitä hakea.
Mitä mieltä olet siitä, että voiko toinen vanhemmista korvata täysin vai vain osittain sitä puuttuvaa vanhempaa? Tai voiko joku muu ihminen (isäpuoli/äitipuoli mm.) korvata oman biologisen vanhemman, joka jostain syystä ei ole halunnut itse vanhemmuutta ja on sitä paennut? - Va-Nil-La
persona-non-grata kirjoitti:
yksiselitteisiä asioita. Toisiin ihmisiin tämänkaltaiset asiat jättävät syvempiä jälkiä, kuin toisiin. Pointti kuitenkin on, että aikuisena ei voi enää niinkään vedota omaan "kurjaan" lapsuuteensa vanhempaa/vanhempia syyttämällä, vaan on otettava itse vastuu omasta elämästään ja omasta onnellisuudestaan. Ellei siihen kykene omin neuvoin, on apua aina saatavilla, jos sitä osaa tai itsellä on voimia sitä hakea.
Mitä mieltä olet siitä, että voiko toinen vanhemmista korvata täysin vai vain osittain sitä puuttuvaa vanhempaa? Tai voiko joku muu ihminen (isäpuoli/äitipuoli mm.) korvata oman biologisen vanhemman, joka jostain syystä ei ole halunnut itse vanhemmuutta ja on sitä paennut?että aikuisella ihmisellä on vastuu omasta onnestaan, mutta onhan se paljon helpompaa olla onnellinen, jos on ollut hyvä lapsuus, kuin jos ei ole ollut. Ja myös vanhemman tehtävä on tarjota lapselleen mahdollisimman hyvä lapsuus ja jos yrittää parhaansa, niin ihan ok, mutta esim. jollain alkkiksille multa ei riitä myötätuntoa tässä asiassa.
Mulle on jotenkin epäselvää, että mihin sitä isää yleensäkään tarvitaan... :) Mä en koe koskaan kaivanneeni minkäänlaista isähahmoa tai jääneeni mistään paitsi. Mulla ei ole ollut isäpuoltakaan, mutta mulla on naispuolinen lähisukulainen, joka on ollut suuressa roolissa elämässäni ja joka on minulle tärkeä. Mulla on serkku joka on tosin ollut lapsipuolelleen tuhat kertaa parempi isä kuin biologinen isä, joten ainakin hän on varmasti korvannut isän. Mutta mun käsityksen mukaan hyvät isät on harvinaisia. - persona-non-grata
Va-Nil-La kirjoitti:
että aikuisella ihmisellä on vastuu omasta onnestaan, mutta onhan se paljon helpompaa olla onnellinen, jos on ollut hyvä lapsuus, kuin jos ei ole ollut. Ja myös vanhemman tehtävä on tarjota lapselleen mahdollisimman hyvä lapsuus ja jos yrittää parhaansa, niin ihan ok, mutta esim. jollain alkkiksille multa ei riitä myötätuntoa tässä asiassa.
Mulle on jotenkin epäselvää, että mihin sitä isää yleensäkään tarvitaan... :) Mä en koe koskaan kaivanneeni minkäänlaista isähahmoa tai jääneeni mistään paitsi. Mulla ei ole ollut isäpuoltakaan, mutta mulla on naispuolinen lähisukulainen, joka on ollut suuressa roolissa elämässäni ja joka on minulle tärkeä. Mulla on serkku joka on tosin ollut lapsipuolelleen tuhat kertaa parempi isä kuin biologinen isä, joten ainakin hän on varmasti korvannut isän. Mutta mun käsityksen mukaan hyvät isät on harvinaisia.varmastikaan kukaan saa, eivätkä vanhemmat sitä kykene jälkikasvulleen antamaan. Pienellä lapsella on niin suunnttoman paljon tarpeita, että niitä kaikkia on mahdoton tyydyttää. Pääasia, jotta ne tärkeimmät tarpeet tyydyttäisi, joiden avulla lapsi saisi riittävät edellytykset hyvään henkiseen ja fyysiseen kasvuun ja kehitykseen. Jokainen vanhempikin on keskeneräinen ja vajavainen ihmisenä. Toiset enemmän, toiset vähemmän ... riittää tosiaan, että jokainen tekisi parhaansa omien resurssiensa mukaisesti, joita heillä juuri sillä nimenomaisella hetkellä käytettävissään.
Periaatteessa sen uupuvan hyvän roolimallin voi varmastikin saada keltä tahansa läheiseltä ihmiseltä tai vaikkapa naapurin tädiltä/sedältä:).
Niin, itse tiedän paljon hyviä isiä, oma isäni mukaanluettuna. Ehkäpä kuitenkin niitä hyviä on vielä enemmistö sentään:) ... - Va-Nil-La
persona-non-grata kirjoitti:
varmastikaan kukaan saa, eivätkä vanhemmat sitä kykene jälkikasvulleen antamaan. Pienellä lapsella on niin suunnttoman paljon tarpeita, että niitä kaikkia on mahdoton tyydyttää. Pääasia, jotta ne tärkeimmät tarpeet tyydyttäisi, joiden avulla lapsi saisi riittävät edellytykset hyvään henkiseen ja fyysiseen kasvuun ja kehitykseen. Jokainen vanhempikin on keskeneräinen ja vajavainen ihmisenä. Toiset enemmän, toiset vähemmän ... riittää tosiaan, että jokainen tekisi parhaansa omien resurssiensa mukaisesti, joita heillä juuri sillä nimenomaisella hetkellä käytettävissään.
Periaatteessa sen uupuvan hyvän roolimallin voi varmastikin saada keltä tahansa läheiseltä ihmiseltä tai vaikkapa naapurin tädiltä/sedältä:).
Niin, itse tiedän paljon hyviä isiä, oma isäni mukaanluettuna. Ehkäpä kuitenkin niitä hyviä on vielä enemmistö sentään:) ...Mä tunnen hyviäkin isiä, mutta tuntuu, että todella moni on juuri noita "isä vain paperilla"-isiä, jotka ei tee mitään pahaa, mutta ei hyvääkään. Ja sitten on tietysti vielä surkeita isiä, niin kuin äitejäkin. Mikä mun monelle naispuoliselle kaverille on ollut ongelmana on se, että jos on veli, niin se tyttölapsi ei ole minkään arvoinen, vaan aina vain se veli on tärkeä isälle ja tytär ei. Mutta aivan yhtä paljon ellei enemmänkin näkee äitejä, jotka hemmottelee pojat pilalle. Mutta toivotaan, että nuoremman sukupolven miehet olisivat parempia isiä.
Luulisin, että tuollainen juttu on ongelmana suhteissa, joissa lapsia on alettu tekemään liian aikaisin. Eli järki senkin asian kanssa, että ei tehdä lapsia ihan ensimmäisten kolmen vuoden aikana, kun kumppanikaan ei ole vielä täysin tuttu.
Toinen juttu on avoimuuden puuttuminen, eli suhteessa, missä ei pystytä asioista puhumaan riittävän avoimesti, siis väärä kumppani.
Kolmas juttu on, että on sellainen suhde, missä on tehty lapsi, mutta tunteet ovat kuolleet, kun pari on tutustunut toisiinsa paremmin vuosien varrella. Joku todellinen empatian tappaja täytyy olla syynä naisessa, tai sitten mies on todellakin tunteeton...
Tuossa nuo mahdolliset syyt.- vili
pelkkä elämän antaminen riittää..se on aina kumminkin äidin ja lapsen välinen juttu
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "874048Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella242901No kyllä te luuserit voitte tehdä mitä vaan keskenänne, sitä en ymmärrä miksi pelaat,nainen
Pisteesi silmissäni, edes ystävätasolla tippui jo tuhannella, kun sain selville pelailusi, olet toisen kanssa, vaikka ol452310- 341311
- 10899
- 131875
- 6864
Masan touhut etenee
Punatiilitalon tietotoimiston mukaan Masa on saanut viimein myytyä kämppänsä ja kaavoittaa uudelle lukaalille tonttia pa12811Naisten ja miesten tasoeroista
Oletteko huomanneet, että naisissa ylemmän tason naiset ovat sinkkuja, ja miehissä alemman tason incelit? Toimivat paris124756- 11750