Näittekö nälkää lapsena?

olin pentuna helvetin ronkeli ruokien suhteen enkä suostunut suomalaisia pöperöitä ihmeemmin syömään.

vaan lautanen oli saatava tyhjäksi ja joka ruokaa piti ottaa, ja jollei kelvannut, niin sit ei saanut mitään muutakaan(leipää, jugurttia tms) vaan oli pärjättävä kouluruoalla. Salaattia oli, mut sitä sentään ei ollut pakko ottaa. Ateriat oli tavallisia perusruokia, mut aina vaan perunaa. Meil ei koskaan ollut esim. spaghettia tai makaroonia.. Riisiä saattoi olla ehkä kerran vuodessa. Aikuisena en ole keitetystä perunasta tykännytkään, johtuen varmaan yliannostuksesta lapsena. Joskus jos me oltiin äidin kanssa kahdestaan, niin silloin me syötiin sitä mitä mä halusin, eli jotain muuta kuin sitä iänikuista perunaa jollain lisukkeella :) Jälkiruokia ei oo ollut, tai en ainakaan muista...

Tuon takia en ikinä tee omille lapsilleni ruokailusta pakkoa. Koskaan en pakota syömään. Kyllä se nälkä tulee varmasti ilman pakottamistakin. En myöskään tee ruoka-ajoista mitään pakollisia, jollaisia ne mun lapsuudessa oli, koska ei mulla itselläkään joka päivä samaan aikaan nälkä tule, niin en voi odottaa toisiltakaan sellaista.

en nähäny oli hirvenlihhaa potut omasta maasta ja satoja litroja ja kiloja marjoja pitkän talven varalle poimittuna niin ja lehemän kantturat navetassa

Salaattia oli, mutten halunnut syödä sitä. Vaihtelua oli enemmän kuin nykyisin, kun teen itse ruokani. Jälkiruokaa ei ollut kuin juhlapäivinä. Maitopurkkikin oli aina pöydässä, vaikken edelleenkään ylensä juo mitään ruuan kanssa.

Hassu gallup noin muuten.

..mutta jossain vaiheessa meidän perheen taloudellinen tilanne oli tosi huono ja silloin mentiin melkeinpä puurolinjalla. Ei mitään ylimääräisiä herkkuja. Koulussa sai onneksi aika monipuolista ruokaa. Muistan miten hölmöltä tuntui kun luokkakaverit yökkäilivät ja valittivat kouluruoista. Ei se nyt mitään megaherkkua ollut, mutta ihan hyvää perusruokaa kuitenkin.

Toi Vänksyn kuvaama perunakammo tuli mullekin, en muista milloin olisin tehnyt kotona viimeksi keitettyjä perunoita. Ehkä joskus kesällä, kun on ollut uusia perunoita saatavilla.

Mua ei koskaan pakotettu syömään, vaikka olin aika pieniruokainen lapsena.

En nähnyt nälkää kotona eikä kukaan pakottanut syömään sellaista mitä en halua. En myöskään muista että olisin jotain ilman jäänyt.
Koulussa ne kyllä yritti pakottaa, mutta lopetti sitten kun viimeisellä kerralla tunnin vänkäyksen jälkeen kyllästyneenä viskasin sen tarjottimen pitkin mäkiä. Mä päätän itse mitä ja paljonko mä syön.
Ei tullut edes tuosta natsikoulun meiningistä traumoja :)

Suoraan sanoen en muista mitä ruokaa oli mitenkin usein. Salaatteja ja jälkiruokia oli lähinnä juhlapyhäisin sekä viikonloppusin. Ruokaa sai kotona jättää mut koulussa ei.

Se oli siinä 12-13 vuoden ikäisenä kun aloin kasvaan vauhdilla. Kun samalla tuli tuota urheilua harrastettua niin oli aina nälkä. Ei pystynyt syömään niin paljoa kerralla etteikö parin tunnin päästä olisi taas ollut nälkä, ja samaa kurjuus jatkui armeijaan asti. Kyllä on paskapuhetta etteikö tässä maassa olisi nälkää nähty. Olen siitä elävä (onneksi) esimerkki.