Pitääkö sanoa "konekirjoittajattarien", "konekirjoittajattareiden", "konekirjoittajattareitten", "konekirjoittajattarten" vai "konekirjoittajattarain"?
(Olen kyllä itse konekirjoittajattaretta kuten useimmat muutkin pomot nykyään ovat konekirjoittajaritta).
(Olen kyllä itse konekirjoittajattaretta kuten useimmat muutkin pomot nykyään ovat konekirjoittajaritta).
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jätä se tar-pääte pois sieltä. Se on aikansa elänyttä kieltä. Pelkkä konekirjoittaja riittää kyllä. Pääset taivutuksenkin kanssa helpommalla.
>Olen kyllä itse konekirjoittajattaretta kuten useimmat
>muutkin pomot nykyään ovat konekirjoittajaritta).
Eikös se mene että "konekirjoittajittaratta"
... tai ehkä sittenkin "konekirjoittarittaratta"
(vaikeaa)
>... tai ehkä sittenkin "konekirjoittarittaratta"
Tai ehkä sittenkin pitäisi olla "konekirjoittajittarittaratta"
...konekirjoittajakkaralla?
Ennen näitä nykyisiä masiinoita minullakin oli konekirjoituskone. Sillä sai aikaan kirjoituskonekirjoitusta.
Löytyyköhän näistä konetietokoneista tietokonetietoa. Mitä häh?
Koneistamisesta ja koneistumisesta puheenollen: kun istahdan koneelle ja aloitan istunnon, niin voiko sanoa, että minä koneistun, koneistuudun vai koneistahdan?
Ehkäpä olisi parempi, jos en koneistuskelisi lainkaan!
Ihminenkö se on vai kone, joka tuohon malliin kirjoittaa?
Minä kävin joskus 1970 tienoilla pers.kohtaisesti niinkin eteerisen kirjoittajaolennon kuin henkikirjoittajan luona! Miespuolinen subjekti oli kyseessä, ei mikään hengetär.
Jorma Olavi uhkasi siirtää paperinsa Turkuun, mutta tämä tapaamani henkikirjoittaja myöntyi henkevyydessään siirtämään minun paperini Helsinkiin. Ei niitä tosin isoa laatikollista ollutkaan.
http://lirama.net/song/60636
Kuulun konekirjoittajattarien porukkaan
Typewriter = konekirjoittaja?
Typewriting machine= konekirjoituskone?
Mentäisikös samalla reaaliaikaisesta tulostimesta kaukosellaiseen?
Olin 1970 tekemisissä kenttäkaukokirjoittimien kanssa. Noiden saksalaisvalmisteisten, sodanaikaisten rakkineiden nimi oli Hell, mikä kertonee enemmän englanninkielisille käyttäjille.
Saman vuosikymmenen jälkipuoliskolla jouduin käyttämään Teletyperäksi kutsuttuja laitteita tietokoneohjelmien lävistämiseen paperiselle reikänauhalle. Kätevä muistiväline, vai mitä? Paljonkohan esimerkiksi 16 gigatavun muistitikullinen vaatisi pituutta paperinauhalta?
1980-luvun alkupuolella käytin työssäni joltisenkin ahkerasti teleksiksi kutsuttua värkkiä. Samasta asiasta oli siinäkin kysymys.
Tuntuu tänään todella museaaliselta meiningiltä, mutta ei noista ajoista ole kulunut montakaan vuosikymmentä!
http://en.wikipedia.org/wiki/Teleprinter
Teleksin korvasi faksi. Se oli kova sana vielä kaksi vuosikymmentä sitten, mutta unhoonpa on jo painunut sekin.
Suksi suohon konekirjoittajattarinesi!
Löysää vähän nutturaa.
Tai ota pipo pois päästä ja muista käydä keventämässä, ettei nuppisi vallan halkeaisi.
Nykyisin sanotaan "naiskirjailija" eikä "kirjailijatar" ja "naispappi" eikä "papitar". Luulisin, että taivutusmuodoistasi useampi kelpaa, koska "omenoistakin" voidaan sanoa "omenoiden", "omenien" ja "omenoitten", joista käsittääkseni kaikki ovat oikein.
Naiskonemirjoittaja ei ole ihan hyvä ilmaisu, sillä joku voisi kysyä mikä se "naiskone" on. Toisaalta se voitaisiin myös ymmärtää kehoitukseksi: Nais konekirjoittaja! (Alappa naida konekirjoittajaa). Sitä paitsi tuo nais -liite sortaa mielestäni enemmän naisia, koska siinä korostetaan ammattikunnan normaalista poikkeavaa ilmiötä. Eihän puhuta miespapeista tai mieskonekirjoittajistakaan.
Jane Eyre suomentuisi siis nykyisin muotoon Naiskotiopettajan romaani?
Vai että pitäisi vielä romaaneja tässä alkaa paneskelemaan!
Sinulleko romaani ja romani ovat yksi ja sama asia?
Ilmeisen monet eivät näe niissä eroa. Vahinko.
Olisin taipuvainen uskomaan, että me ihmiset olemme yksilöitä. Roduista, kansoista, heimoista jne. ei sovi puhua turhan yleistävästi.
Minulla oli koulussa luokkakaverina romanipoika. Upea tyyppi, olen ylpeä siitä, että sain kutsua häntä hyväksi ystäväkseni. Menestyi työelämässäkin niin, että sai aikanaan nimityksen VR:n asemapäälliköksi ja oli nimityshetkellä Suomen nuorin tuollaisen viran haltija. Menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen jokunen vuosi sitten (jo eläkkeellä ollessaan).
Tuon romanikaverini kahdesta isostaveljestä tuli opettajia. Toinen toimi rehtorina ja sai opetusneuvoksen arvonimen. Sellaisia ei ihan kenelle tahansa valkolaisellekaan myönnetä.
Jokunen päivä sitten radiossa haastateltiin pohjanmaalaisia romaninuoria. Poikkeuksetta jokainen äänsi heimonimitykseensä pitkän aan: romaani.
Kyllä papitar-sanaa edelleen käytetään, ja tarkkaavainen kuulija voi huomata merkittävän eron sen ja naispappi-sanan välillä.
Kirjailijatar-sanakin tuottaa puolisentoista tuhatta Google-osumaa.
Mielestäni sukupuolen korostaminen ei ole yleensä tarpeellista.
Papittaria on ilmeisesti jossain uuspakanallisissa uskonnoissa, luterilaiset sattuvat käyttämään nimitystä "naispappi". Ateistille asialla ei ole väliä.