Mikä on

olen synnyttänyt käynnistetyn ja tavallisen synnytyksen ja käynnistetty oli sellasta kipua et ihmettelen miten pysyin hengissa. Tavis synnytys oli ok.

Henkinen kipu on jollain tapaa pahempaa mut henkisen kivun kans voi jäädä elään. Jos sitä synnytys kipua tuntis vaik viikon niin kuolis.

Ihmistä voi satuttaa pitkäaikaisesti niin pahasti henkisesti ettei sitä koskaan unohda.
Esim.raiskaus ja hyväksikäyttö,kiusaaminen,pahoinpitely,alistaminen..
kaikki on henkistäkisaamista joista jää syvät haavat, monella ne ei koskaa arveudu.

mut luultavasti ukkovarpaan kynnen repeäminen ylös kun unohdin ottaa jalkani edestä ovea avatessa.
varvas mahtu menemään oven alite mut kynsi ei.

pahempi,kroppa on suunniteltu siten että jos fyysinen kipu tulee liian kovaksi taju lähtee,ja silloin ei tunne mitään.

tähänmennessä oli la illasta ma aamupäivään jatkunut hammassärky.

mikä on sattunut eniten... Tupakalla polttaminen, auton/radion/tms -antennilla hakkaaminen vai yks juttu mistä en nyt viitti mainita...

Fyysinen kipu: tietenkin synnytyskivut tai siis ne supistukset. Mutta joku lisävoima siinä synnytyksessä on, kun vaikka se kipu on tosi paha niin sen vaan kestää. Pahempi kipu on melkein ollu joskus sellainen vatsakipu kun se sattui niin kovaa, että kylmiä hikikarpaloita valui pitkin vartaloa. Se oli paljon pelottavampaa kun ei tienny syytä. Synnytys on kuitenkin odotettu tapahtuma ja sen kivun tietää lakkaavan kun lapsi syntyy. Eikä miullakaan esikoisen synnytys ollu helpoimmasta päästä.

Siltikin sanoisin, että henkinen kipu (silloin kun sitä on ollut)on ollut pahempi. Sitäkin on ollut monentasoista.

silloin kun tuo polvi hajosi, ai mutta eihän sitä voi verratakaan synnytykseen joten mitäs mä tässä lässytän. Joka tapauksessa sitä kesti viikon silleen ettei sillä voinut astua, ja moni synnyttänyt kuitenkin kävelee aika pian synnytyksen jälkeen jotta sitä vaan kun joku äippä tulee tänne kohta kuitenkin vertailemaan. Ekana kahtena yönä en pystynyt nukkumaan lainkaan kivun takia.
Ja siis tästähän on jo viisi (5) vuotta aikaa mutta vieläkin kolottaa ja välillä ei pysty käveleen eikä nukkumaan edelleenkään, notta kestää ainakin pidempään kuin synnytys jos ei nyt ihan yhtä kipeä koskaan ole ollutkaan.

on varmaan ollu sillon ku tipuin päälleni. Tosin siinä kivussa oli se hyvä puoli että taju meni. Ei muista koko kipua. =)

Mut vittumaisin kipu on ollu se kun paperi on viiltäny sormenkynnen alta. Miten voiki niin pieni asia tehdä niin häijyä.

Joo. Ja mäkään en oo synnyttäny, joten pieniähän nää mun kivut on ollu. =)

päivän häilyin tajunnan rajamailla. Kun kipukohtaus taas tuli, oksensin, vaikka mitään ei sisällä tietenkään ollu, sain kipupiikin, joka todella vei kivun pois ja nukuin taas. Olin tiputuksessa. Ja olin silloin raskaana 5:llä kuulla. Ja voin kyllä sanoa, että ainakin mun tapauksessani synnytyskivut ei ollu yhtään mitään näihin kipuihin verrattuna.

Henkiset kivut on taas sellaisia, että ne ei välttämättä lähde koskaan pois. Ne ei ehkä paranekaan. Pahempia ne on kuin fyysiset kivut.

ylivoimaisesti ja aiheuttaja raskaudenkeskeytys (enkä siihen kaipaa sanomisia). ei sitä vielä sen alkukivun alkaessa tienny mitä oli eessä mutta kipuihin ei auttanu piikit eikä pillerit vaikka houre olo tuliki, oli kerta sen verran "isoksi" jo kerinny kehittyä. henkisestä sen verran että kyllä sitä on käyny jo aikoja sitte sen verran kipiää ettei enää sellaset oikein taho tuntua missään ja fyysisille kivuille ei aina voi vaan tehä mitään mutta henkiseen voi asennoitua "oikealla" tavalla tms. kaikki riippuu niin ihmisestä.

kun et tiedä missä lapsi on ja etsit häntä jo useamman vuorokauden, eikä jälkeäkään.

Sitä kipua ei voita mikään muu kipu ja sen tiedän henkilökohtaisesti, jos jotain kipua nyt täytyy lähteä keskenään vertailemaan.

Suurin fyysinen kipu on ollut kuukautiskivut. Muutaman kerran on taju lähtenyt kun kipu on ollut niin kovaa :(