Voisitko elää suhteessa,

koska elän sellaisessa...

taida pystyä. En tekisi sitä edes lasten takia, koska lapset aistivat vanhempien olon.

jos mua ei millään tasolla rakastettaisi. Ja nyt meen nukkumaan, öitä, zzzzzzzzzz

siksi koska en muutenkaan oo niitä ihmisiä jotka helposti sitoutuu niin vielä se ettei minusta koko suhteessa ees tykättäis.. ei tuu toimimaan. tosin jos ite tykkää siitä toisesta niin voishan tuo tehä tiukkaa lähtiä käveleen.. mutta varmaan se ois kumminki parempi mitä se jos kummatki ois onnettomia.

elää suhteessa, jossa et ole rakastettu vai elää suhteessa, jossa et rakasta? Veikkaisin jälkimmäistä.

Vaikka kuinka mä rakastaisin miestä, mä en haluaisi elää suhteessa jossa mua ei rakastettaisi, mä ansaitsen paljon parempaa.. Mä haluan rakkautta myös siinä missä mä voin sitä antaa, ei ole olemassa mitään vastaavaa voimaa mikä pitäisi mua jossain kuin rakkaus ja siellä missä ei ole rakkautta, ei ole mua. So simple as that :(

JOS:n kera. Mulle se ei olisi sikäli uhraus, että kun en voi saada sellaista suhdetta, jossa minua rakastettaisiin, niin mahdollisesti rakkaudeton suhde voisi tietyissä olosuhteissa olla parempi kuin nykytilanne. Mutta sitten ne JOS:t... Ensinnäkin sen tulisi perustua täyteen rehellisyyteen ja molemminpuoliseen hyötyyn, miksikään piiaksi en kenellekään ryhtyisi. Esim. jos joku ystävä, josta pidän haluaisi lapsen, niin sen takia voisin ryhtyä suhteeseen, koska itsekin haluaisin. Mutta siinä olisi tietysti se ongelma, että kun mies kuitenkin hankkisi seksin jostain muualta, niin miksi ei sitten samantien olisi kokonaan sen toisen naisen kanssa... Ja koska olen vähän erakko ja viihdyn hyvin yksinkin, niin sen ystävyyssuhteen täytyisi olla todella hyvä. Ei kuulosta siltä, että onnistuisi käytännössä, mutta ajatuksen tasolla voisin.