Dikikuvat valokuviksi - mistä laatua?

MariaK

Olen ajatellut teettää osan digikuvistani valokuviksi, mutten tiedä mikä yritys olisi paras tähän tarkoitukseen. Ainakin näitä on kehuttu: ExtraFilm, fotoyks, FotoQ, Color-Kolmio, Ifolor, efoto, foto-fr.com, Fotonetti, netanttila.

Tärkeintä minulle on laatu. Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin. Halpa hinta olisi myös tärkeää, muttei laadun kustannuksella.

Mistä siis saisin parhaimmat kuvat hyvällä hinta-laatu-suhteella?

55

4114

    Vastaukset

    • värintoisto kalibrointu? Muuten on ihan turha vaatia kehittämöltäkään mitään värisävy-oikeellisuutta.

      Tässä yksi hinta/laatu-suhteeltaan hyväksi havaittu paikka:

      http://int.pixum.com/international/index.php?

      Kotimaasta tuskin kannattanee mitään tilata, se on moneen kertaan käytännössä todettu. Vaikka täällä palstoilla yritetään ulkomailta tilaamista vastaan ruikuttaakin. Tosiasiassa kotimaasta et kuitenkaan hintaa vastaavaa laatua saa, ja postimaksutkin ovat ulkomaisiin verrattuna kohtuuttomat. Sama pätee valitettavasti kaikkiin valokuvaus-alan tavaroihin, niin kameroihin kuin optiikkaankin.

    • Laatu ei ole yksiselitteisesti määrätty asia, mutta Fotonetin tulostimiin on profiilit saatavissa. Profiilit lienevät kaikilla samaa tulostinta käyttävillä samanlaisia, joten kaikki saman merkkisett tekevät samanlaista jälkeä samalle paperille! (mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että "nettiasiantuntijat" eivät löytäisi niistä eroja :-)

      Kaiken A ja O on kuitenkin oman näytön kalibrointi ja huolehtiminen siitä, että työhuoneen valaistus ainakin pysyy samanlaisena.

      "Mistä siis saisin parhaimmat kuvat hyvällä hinta-laatu-suhteella?"

      Kun olet valinnut firmojen tulostimista parhaiten sinulle sopivan niin edullisimman valitseminen on pikku juttu :-) Vastaus vaihtuu luultavasti päivittäin. Jos ei ole pakko venyttää viimeistä senttiä soikeaksi eikä halua käyttää montaa tuntia muutaman euroon säästämiseen, on Fotonetti hyvä valinta. Varmasti se ei ole edullisin eikä varmastikkaan tee parasta jälkeä, mutta hinta laatusuhde on hyvä. Henkilökohtaisesti ostan aina kun on mahdollista kivijalkamyymälästä ja ellei sieltä löydy kohtuullista hinta laatusuhdetta, kotimaisista nettikaupoista (mikäli mahdollista) - silkasta solidaarisuudesta suomalaisia kohtaan.

      • kauppoja kohtaan tekee sen että niiden ei ole pakko kilpailun takia pyrkiä parempaan laatuun, vaan voivat myydä samaa p***kaa kalliiseen hintaan kuten ennenkin. Tähän ei saada tällä pelillä muutosta, valitettavasti. Miettikäähän nyt ihan tarkasti miten toimitte!


      • Mitenköhän tämä kalibrointi sitten tapahtuu? Ja kuinka valita tulostimista minulle parhaiten sopiva? Olen ilmeisesti näissä asioissa yhtä pihalla kuin lumiukko..



      • MariaK kirjoitti:

        Mitenköhän tämä kalibrointi sitten tapahtuu? Ja kuinka valita tulostimista minulle parhaiten sopiva? Olen ilmeisesti näissä asioissa yhtä pihalla kuin lumiukko..

        Älä usko noihin kalibrointihörhöihin (ohjelmakauppiaisiin).
        Tavallisimpia monitoria ei voi säätää lähellekään ammattilaatuja.
        Tai osta sikakallis (800 €) monitori ennen kalibrointilaitteiden hankintaa.

        Monitori pitäisi kalibroida aina kun esim huoneen valoisuus muuttuu (pilvinen päivä, aurinkoinen päivä, ilta jne).
        Tai huoneeseesi pitää hankkia kalliita valaisimet (esim 6000°K ja estää muun valon pääsy huoneeseen, seinät olisi hyvä maalata keskiharmaaksi (muista pokeutua harmaaseen.

        Monitorin kuva perustuu eri värisiin valoihin (valoja ei voi tulostaa paperille)

        Paperikuva perustuu paperille tulostettuihin väripisteisiin (väripigmenttejä ei voi näyttää monitorilla).
        Et saa millään tempulla monitoriasi näyttämään kuvavalmistamon paperille tulostuvia värejä.

        Joten unohda turhat ja kalliit kalibrointiohjelmat ja laitteet.
        Kohtuulliseen lopputulokseen pääset (ilmaiseksi) lähettämällä yhden kuvan tulostettavaksi valitsemaasi kuvanvalmistamoon.
        Avaa sitten sama kuva monitorillesi ja yritä säätää monitorin kuva mahdollisimman lähelle paperikuvan värejä, kontrastia ja tummuutta.
        Toimi samoin oman tulostimesi kanssa.

        "Ja kuinka valita tulostimista…"
        1) päätä suurimmasta tarvitsemastasi paperikoosta (10 x 15 cm, A4, A3, A3 tms.)
        2) osta ns. valokuvatulostin (esim Epson Photo)
        3) jos tulostat paljon ja voit vähän tinkiä laadusta osta värilaser


      • 2x4 kirjoitti:

        Älä usko noihin kalibrointihörhöihin (ohjelmakauppiaisiin).
        Tavallisimpia monitoria ei voi säätää lähellekään ammattilaatuja.
        Tai osta sikakallis (800 €) monitori ennen kalibrointilaitteiden hankintaa.

        Monitori pitäisi kalibroida aina kun esim huoneen valoisuus muuttuu (pilvinen päivä, aurinkoinen päivä, ilta jne).
        Tai huoneeseesi pitää hankkia kalliita valaisimet (esim 6000°K ja estää muun valon pääsy huoneeseen, seinät olisi hyvä maalata keskiharmaaksi (muista pokeutua harmaaseen.

        Monitorin kuva perustuu eri värisiin valoihin (valoja ei voi tulostaa paperille)

        Paperikuva perustuu paperille tulostettuihin väripisteisiin (väripigmenttejä ei voi näyttää monitorilla).
        Et saa millään tempulla monitoriasi näyttämään kuvavalmistamon paperille tulostuvia värejä.

        Joten unohda turhat ja kalliit kalibrointiohjelmat ja laitteet.
        Kohtuulliseen lopputulokseen pääset (ilmaiseksi) lähettämällä yhden kuvan tulostettavaksi valitsemaasi kuvanvalmistamoon.
        Avaa sitten sama kuva monitorillesi ja yritä säätää monitorin kuva mahdollisimman lähelle paperikuvan värejä, kontrastia ja tummuutta.
        Toimi samoin oman tulostimesi kanssa.

        "Ja kuinka valita tulostimista…"
        1) päätä suurimmasta tarvitsemastasi paperikoosta (10 x 15 cm, A4, A3, A3 tms.)
        2) osta ns. valokuvatulostin (esim Epson Photo)
        3) jos tulostat paljon ja voit vähän tinkiä laadusta osta värilaser

        "Avaa sitten sama kuva monitorillesi ja yritä säätää monitorin kuva mahdollisimman lähelle paperikuvan värejä, kontrastia ja tummuutta."

        Nimen omaan, yritä.

        Tosin yrittämien jälkeenkin tulet kokemaan kummallisia ongelmia sävyjen kanssa :-)

        Kyllä se kolorimetri sen sun ruutus parempaan tikkiin laittaa kun yksikään ruudun töllöttämiseen perustuva musta tuntuu -kehitelmä.

        Voit toki myös lainata spyderin kaveriltasi jos et halua ostaa omaa.


      • MariaK kirjoitti:

        Mitenköhän tämä kalibrointi sitten tapahtuu? Ja kuinka valita tulostimista minulle parhaiten sopiva? Olen ilmeisesti näissä asioissa yhtä pihalla kuin lumiukko..

        Kalibroinnin ideana on saada monitori _aina_ näyttämään sama väriarvo samanlaisena värinä. Tämän jälkeen yritetään saada mahdollisimman suuri väriskaala käyttöön. Vasta kun nämä on tehty, voidaan laskea laitteessa tehtävä värikorjaus, jolloin kuva pystytään näyttämään mahdollisimman oikein. Liittämällä kuvaasi kirjoittimen värikorjaustiedot, tulostuu kuvastasi mahdollisimman oikean näköinen.

        Varsinainen kalibrointi on varsin helppo asia. Laite kiinnitetään tietokoneeseen ja se lukee ohjelman näytölle syöttämiä arvoja. Lopulta se laskee korjaukset. Nykyään on myös olemassa laitteita, jotka lukevat jatkuvasti vallitsevaa valoa ja korjaavat näytön arvot (esimerkiksi kirkkauden) oikeiksi. Parhaaseen tulokseen pääsee, jos huoneessa on sopiva valotus.

        Kalibrointi on hyvä asia vaikka koskaan se ei saa korjattua värivirheitä. Valokuvaajan täydellisessä maailmassa kuvat otetaan studiossa (virhettä yritetään korjata muualla harmaakortilla), kuvat käsitellään oikein valotetussa huoneessa virheettömällä näytöllä (virhettä korjataan kalibroinnilla). Kuva tulostetaan täydellisellä kirjoittimella (virhettä korjataan kirjoittimen kalibroinnilla tai usein valotusohjelmilla ja terävöityksella) ja kuva katsotaan vain sopivasti valaistussa huoneessa. Viimeisen virheen korjaaminen on kaikkein vaikein. Luultavasti tulevaisuuden digitaaliset kehykset oppivat korjaamaan katseluvalaistuksen "virheitä".

        Muuten kalibrointi kannatta oikeasti!


      • ehdotelma kirjoitti:

        "Avaa sitten sama kuva monitorillesi ja yritä säätää monitorin kuva mahdollisimman lähelle paperikuvan värejä, kontrastia ja tummuutta."

        Nimen omaan, yritä.

        Tosin yrittämien jälkeenkin tulet kokemaan kummallisia ongelmia sävyjen kanssa :-)

        Kyllä se kolorimetri sen sun ruutus parempaan tikkiin laittaa kun yksikään ruudun töllöttämiseen perustuva musta tuntuu -kehitelmä.

        Voit toki myös lainata spyderin kaveriltasi jos et halua ostaa omaa.

        "Voit toki myös lainata spyderin kaveriltasi jos et halua ostaa omaa."

        Minun systeemi pitäisi tarkistaa kerran kuukaudessa, joten valokuvauskerho tms. voisi hyvin hankkia yhden kolorimetri esimerkiksi kymmentä jäsentä kohden. Osa ohjelmista on tarkoitettu vain yhdelle koneelle, joidenkin lisenssi mahdollistaa ohjelman laittamisen moneen koneeseen.


      • Kimmo Koo kirjoitti:

        Kalibroinnin ideana on saada monitori _aina_ näyttämään sama väriarvo samanlaisena värinä. Tämän jälkeen yritetään saada mahdollisimman suuri väriskaala käyttöön. Vasta kun nämä on tehty, voidaan laskea laitteessa tehtävä värikorjaus, jolloin kuva pystytään näyttämään mahdollisimman oikein. Liittämällä kuvaasi kirjoittimen värikorjaustiedot, tulostuu kuvastasi mahdollisimman oikean näköinen.

        Varsinainen kalibrointi on varsin helppo asia. Laite kiinnitetään tietokoneeseen ja se lukee ohjelman näytölle syöttämiä arvoja. Lopulta se laskee korjaukset. Nykyään on myös olemassa laitteita, jotka lukevat jatkuvasti vallitsevaa valoa ja korjaavat näytön arvot (esimerkiksi kirkkauden) oikeiksi. Parhaaseen tulokseen pääsee, jos huoneessa on sopiva valotus.

        Kalibrointi on hyvä asia vaikka koskaan se ei saa korjattua värivirheitä. Valokuvaajan täydellisessä maailmassa kuvat otetaan studiossa (virhettä yritetään korjata muualla harmaakortilla), kuvat käsitellään oikein valotetussa huoneessa virheettömällä näytöllä (virhettä korjataan kalibroinnilla). Kuva tulostetaan täydellisellä kirjoittimella (virhettä korjataan kirjoittimen kalibroinnilla tai usein valotusohjelmilla ja terävöityksella) ja kuva katsotaan vain sopivasti valaistussa huoneessa. Viimeisen virheen korjaaminen on kaikkein vaikein. Luultavasti tulevaisuuden digitaaliset kehykset oppivat korjaamaan katseluvalaistuksen "virheitä".

        Muuten kalibrointi kannatta oikeasti!

        Aloittaja:
        "Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin"

        —miten kalibrointi auttaa tässä?

        Jos kalibrointi olisi ongelman ratkaisu niin silloin kaikista kuvanvalmistamoista saisi samansävyisiä kuvia kuin ne ovat tilaajan kalibroidulla näytöllä.


      • 2x4 kirjoitti:

        Aloittaja:
        "Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin"

        —miten kalibrointi auttaa tässä?

        Jos kalibrointi olisi ongelman ratkaisu niin silloin kaikista kuvanvalmistamoista saisi samansävyisiä kuvia kuin ne ovat tilaajan kalibroidulla näytöllä.

        Näytön kalibroinnin tarkoitus on saada laite näyttämään värit ja sävyt oikein sekä kirkkaus ja kontrasti sellaisiksi, että musta on mustaa, valkoinen valkoista ja että hieman näistä poikkeavat harmaasävyt myös erottuvat näytöllä.

        Vasta näytön kunnollisen säädön jälkeen on mitään järkeä alkaa editoida kuvien värejä ja sävyjä. Jos kuvavalmistamot eivät tämänkään jälkeen onnistu tekemään kuvista oikeanlaisia, on vika laboratorion profiileissa tai laitteissa.
        On vain yritettävä löytää työnsä kunnolla tekevä labra. Missään tapauksessa kuvavalmistamon ei saa ainakaan näille editoiduille ja kohdilleen säädetyille kuville enää tehdä mitään automaattisia väritasapainon tai harmaasävyjen säätöjä.

        Vielä kerran: näytön kalibrointi on oltava kunnossa, jos kuvien sävyjä ja värejä aikoo säätää. Homma ei vain onnistu ihan tavallisilla litteillä näytöillä ja erittäin huonosti juuri minkään läppärin näytöllä. S-PVA on minimi eikä sekään ole oikein hyvä kriittiseen työhön.
        Kuvan sävyjen ja kontrastin ei pidä muuttua ollenkaan muutamien kymmenien asteiden katselukulman muutoksilla. S-PVA-näyttölläkään ei kohtisuoraan katsottaessa tummat lähekkäiset sävyt erotu toisistaan.

        Kaikessa työskentelyssä on käytettävä värihallittuja ohjelmia eikä pidä käyttää laajempia väriavaruuksia editoitaessa kuin mihin näyttö oikeasti pystyy.


      • 2x4 kirjoitti:

        Aloittaja:
        "Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin"

        —miten kalibrointi auttaa tässä?

        Jos kalibrointi olisi ongelman ratkaisu niin silloin kaikista kuvanvalmistamoista saisi samansävyisiä kuvia kuin ne ovat tilaajan kalibroidulla näytöllä.

        "Jos kalibrointi olisi ongelman ratkaisu niin silloin kaikista kuvanvalmistamoista saisi samansävyisiä kuvia kuin ne ovat tilaajan kalibroidulla näytöllä."

        Ilmeisesti uskot salaliittoteoriaan, jonka mukaan valokuvaamot julkaisevat profiileja, joita kuvankäsittelyohjelmat tukevat ja laitetoimittajat kehittelevät kehittelevät laitteita, joista ei olisi mitään hyötyä.

        Muistaakseni informatiikan peruslauseeksi sanotaan tokaisua, jonka mukaan tietojenkäsittelyssä ei voi syntyä uutta tietoa vaan päinvastoin (lähes) aina menetetään tietoa. Kun virheitä syntyy kuvauksen yhteydessä, kuvan käsittelyn, tulostamisen ja vielä katsomisenkin, on täysin mahdotonta, että kuva olisi aivan samanlainen kuin alkuperäinen.

        "miten kalibrointi auttaa tässä?"

        1) Kalibroinnin avulla värit pysyvät paikoillaan. Vain kalibroidulla laitteella tiedät, että siinä näkyvät värit on samanlaisia nyt ja 10 vuoden kuluttua.

        2) Kalibroinnin avulla saat näytöstä kaiken mahdollisen irti. Sen avulla musta on oikeasti mustaa ja valkea valkeaa siinä määrin kuin laitteesi siihen pystyy. Samalla se huolehtii tietenkin keskiharmaan ja muutkin sävyt paikoilleen.

        3) Kalibroinnin avulla syntyy korjausfunktio, joka muuttaa tiedoston sellaiseksi että virheetön näyttö näyttäisi sen samannäköisenä kuin sinun tavallisella näytölläsi. Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston sellaiseksi, että kirjoitin tulostaa sen mahdollisimman oikean näköiseksi.

        Perustietoa asiasta löytyy esimerkiksi http://www.pikseli.fi/?id=360


      • solidaarisuus kotimaisia kirjoitti:

        kauppoja kohtaan tekee sen että niiden ei ole pakko kilpailun takia pyrkiä parempaan laatuun, vaan voivat myydä samaa p***kaa kalliiseen hintaan kuten ennenkin. Tähän ei saada tällä pelillä muutosta, valitettavasti. Miettikäähän nyt ihan tarkasti miten toimitte!

        "Miettikäähän nyt ihan tarkasti miten toimitte!"

        Valitettavasti emme voi elää pelkästään sosiaalituen turvin. Tarvitsemme työpaikkoja, tuotantoa, teollisuutta ja toimivaa palvelusektoria. Ainoastaan ostamalla omaa työtämme tuemme talouselämäämme.

        Pomimalla rusinat pullasta voi helposti säästää muutaman euron, mutta minusta on tyhmää käyttää paljon aikaa halvimman ratkaisun etsimiseen ellei ole pakko.


      • Kimmo Koo kirjoitti:

        "Jos kalibrointi olisi ongelman ratkaisu niin silloin kaikista kuvanvalmistamoista saisi samansävyisiä kuvia kuin ne ovat tilaajan kalibroidulla näytöllä."

        Ilmeisesti uskot salaliittoteoriaan, jonka mukaan valokuvaamot julkaisevat profiileja, joita kuvankäsittelyohjelmat tukevat ja laitetoimittajat kehittelevät kehittelevät laitteita, joista ei olisi mitään hyötyä.

        Muistaakseni informatiikan peruslauseeksi sanotaan tokaisua, jonka mukaan tietojenkäsittelyssä ei voi syntyä uutta tietoa vaan päinvastoin (lähes) aina menetetään tietoa. Kun virheitä syntyy kuvauksen yhteydessä, kuvan käsittelyn, tulostamisen ja vielä katsomisenkin, on täysin mahdotonta, että kuva olisi aivan samanlainen kuin alkuperäinen.

        "miten kalibrointi auttaa tässä?"

        1) Kalibroinnin avulla värit pysyvät paikoillaan. Vain kalibroidulla laitteella tiedät, että siinä näkyvät värit on samanlaisia nyt ja 10 vuoden kuluttua.

        2) Kalibroinnin avulla saat näytöstä kaiken mahdollisen irti. Sen avulla musta on oikeasti mustaa ja valkea valkeaa siinä määrin kuin laitteesi siihen pystyy. Samalla se huolehtii tietenkin keskiharmaan ja muutkin sävyt paikoilleen.

        3) Kalibroinnin avulla syntyy korjausfunktio, joka muuttaa tiedoston sellaiseksi että virheetön näyttö näyttäisi sen samannäköisenä kuin sinun tavallisella näytölläsi. Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston sellaiseksi, että kirjoitin tulostaa sen mahdollisimman oikean näköiseksi.

        Perustietoa asiasta löytyy esimerkiksi http://www.pikseli.fi/?id=360

        "1) …näkyvät värit on samanlaisia nyt ja 10 vuoden kuluttua."
        —mistä saa paperikuvia ja monitoreja joiden värit näyttävät samanlaisilta vielä vuonna 2019?

        "2) …musta on oikeasti mustaa ja…."
        —mitä tarkoittavat käsite "musta" ja "valkoinen", laitapa monitorisi "mustan" viereen vaikka palat mustaa ja valkoista paperia, tai tulostettu valokuva jossa on ihan aikuisten oikeasti mustaa ja valkoista – miltä näyttävät monitorin musta ja valkoinen paperiin verrattuina???

        "3) …virheetön näyttö näyttäisi… "
        —virheetön näyttö ???

        "Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston "
        —no voihan vitsi, kirjoittimen profiili ei muuta mitään tiedostoja.

        Tällaisissa yhteyksissä profiililla tarkoitetaan luetteloa joistakin po. laitteen ominaisuuksista!

        Korjausfunktio ja profiili kuulostavat kovinkin viisaalat, mutta tuollaisten sanojen ymmärtämätön käyttö kertoo vain kirjoittajasta – ei itse asiasta.

        Niinpä niin jos tädillä olisi virheetön s … profiilin korjausfunktio niin täti olisikin virheetön setä. MOT


      • 2x4 kirjoitti:

        "1) …näkyvät värit on samanlaisia nyt ja 10 vuoden kuluttua."
        —mistä saa paperikuvia ja monitoreja joiden värit näyttävät samanlaisilta vielä vuonna 2019?

        "2) …musta on oikeasti mustaa ja…."
        —mitä tarkoittavat käsite "musta" ja "valkoinen", laitapa monitorisi "mustan" viereen vaikka palat mustaa ja valkoista paperia, tai tulostettu valokuva jossa on ihan aikuisten oikeasti mustaa ja valkoista – miltä näyttävät monitorin musta ja valkoinen paperiin verrattuina???

        "3) …virheetön näyttö näyttäisi… "
        —virheetön näyttö ???

        "Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston "
        —no voihan vitsi, kirjoittimen profiili ei muuta mitään tiedostoja.

        Tällaisissa yhteyksissä profiililla tarkoitetaan luetteloa joistakin po. laitteen ominaisuuksista!

        Korjausfunktio ja profiili kuulostavat kovinkin viisaalat, mutta tuollaisten sanojen ymmärtämätön käyttö kertoo vain kirjoittajasta – ei itse asiasta.

        Niinpä niin jos tädillä olisi virheetön s … profiilin korjausfunktio niin täti olisikin virheetön setä. MOT

        Kannattaisi kokeilla värihallitussa ympäristössä toimimista kalibroidulla näytöllä. Selviäisi joitakin perustotuuksia väriasioista, joita et näköjään lainkaan ymmärrä.

        1. Hyvät paperikuvat säilyttävät sävynsä vuosikymmeniä. Monitorit täytyy tietyn välein säätää uudelleen kohdilleen, putkimonitorit useammin kuin diginäytöt. Kalibroitu näyttö näyttää värit samalla tavalla vuonna 2009 kuin 2019 tai 2029 jne. Jos näyttö jostain syystä ns. "väsähtää", hankitaan uusi ja säädetään se näyttämään värit samalla tavalla oikein.
        2. Silmällä on tietynlainen dynamiikka-alue. Musta on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy, jota tummempaa sävyä laitteet eivät toista eikä silmä erota. Valkoisella sama juttu, mutta kirkkaassa päässä. Sinänsä ei cd/m2 -arvoilla ole muuta kuin suhteellinen merkitys, sillä silmä sopeutuu erilaisiin ympäristöihin. Valon intensiteetti kannattaa kuitenkin säätää suunnilleen suositusten mukaiseksi. Oma näyttöni on kalibroitu suunnilleen välille 0.2-130 cd/m2.
        3. Kaikki näytöt täytyy profiloida RGB-osavärien osalta sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotkut puhuvat virheiden korjaamisesta, mutta kannattaa kuitenkin vain puhua profiloinnista. Jos näyttö on oikeasti hyvä, ei "korjauskäyrä" poikkea kovinkaan paljoa teoreettisesta gamma-käyrästä.

        Loppuosa kirjoituksestasi olikin melkein pelkkää potaskaa ja saivartelua eikä siihen osuuteen kannata kommentoida.


      • 2x4 kirjoitti:

        "1) …näkyvät värit on samanlaisia nyt ja 10 vuoden kuluttua."
        —mistä saa paperikuvia ja monitoreja joiden värit näyttävät samanlaisilta vielä vuonna 2019?

        "2) …musta on oikeasti mustaa ja…."
        —mitä tarkoittavat käsite "musta" ja "valkoinen", laitapa monitorisi "mustan" viereen vaikka palat mustaa ja valkoista paperia, tai tulostettu valokuva jossa on ihan aikuisten oikeasti mustaa ja valkoista – miltä näyttävät monitorin musta ja valkoinen paperiin verrattuina???

        "3) …virheetön näyttö näyttäisi… "
        —virheetön näyttö ???

        "Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston "
        —no voihan vitsi, kirjoittimen profiili ei muuta mitään tiedostoja.

        Tällaisissa yhteyksissä profiililla tarkoitetaan luetteloa joistakin po. laitteen ominaisuuksista!

        Korjausfunktio ja profiili kuulostavat kovinkin viisaalat, mutta tuollaisten sanojen ymmärtämätön käyttö kertoo vain kirjoittajasta – ei itse asiasta.

        Niinpä niin jos tädillä olisi virheetön s … profiilin korjausfunktio niin täti olisikin virheetön setä. MOT

        Ilmeisesti sinulla on pahasti puurot ja vellit sekaisin ja haluat sotkea muutkin.

        "Korjausfunktio ja profiili kuulostavat kovinkin viisaalat, mutta tuollaisten sanojen ymmärtämätön käyttö kertoo vain kirjoittajasta – ei itse asiasta."

        Funktio opetetaan peruskoulussa (ensimmäisenä löytyi http://opspro.peda.net/rauma/viewerprint.php3?DB=rmopsraumanmeri&printmode=thread&document_id=47) enkä tiedä onko peruskoulutiedoilla snoppaileminen erityisen hienoa. Olen tehnyt 70-luvulla diplomityöni säätöarvojen ja tuotteen viskositeetin välisestä siirtofunktiosta ja uskon matemaatikkona ymmärtäväni funktion käsitteen :-)

        Pari muuta tämän ymmärtämisen kannalta välttämätöntä käsitettä on profilointi (jonka avulla kuvataan laitteen käyttäytyminen. Tämä ei muuta laitetta.) ja kalibrointi (laite säädetään toimimaan oikein). Aluksi näyttö mitataan (profiloidaan) ja sen jälkeen kalibroidaan siten, että sen väriavaruus on mahdollisimman laaja ja kuva näyttää mahdollisimman oikealta. Kalibroimattoman ja kalibroidun näytön ero on nähtävissä :-)

        "mistä saa paperikuvia ja monitoreja joiden värit näyttävät samanlaisilta vielä vuonna 2019?"

        Kaupasta. Vanhimmat paperille tehdyt kuvat, joissa on kohtuullisen hyvin säilyttäneet värit, on tehty monta tuhatta vuotta sitten. Kaikissa kuvissa toki värit muuttuvat, mutta 10 vuodessa muutos on niin pieni, ettei sitä havaitse, jos kuva on hyvin tehty ja sitä on säilytetty oikein.

        Monitorien kalibroinnin idea on laitteen säätäminen siten, että virheet korjautuu. Kuva näyttää samalta kaikissa kalibroiduissa monitoreissa nyt ja 475 vuoden kuluttua. Kalibrointi vastaa viulun virittämistä. Motzartin menuetti soi samanlaisena kuin 1700-luvulla (jos ei oteta huomioon a:n nostamista 435 Hz 440 Hz:iin).

        "Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston'
        —no voihan vitsi, kirjoittimen profiili ei muuta mitään tiedostoja."

        Näinhän se tietenkin on. Profiili ei tietenkään muuta mitää, mutta sen avulla järjestelmä pystyy tulostamaan kuvan mahdollisimman oikean näkösenä.

        En ole alan ammattilainen, joten noudatan kiltisti saamiani ohjeita. Adobe Systemsin virallisessa opiskelumateriaalissa (indesign CS3 Tehokas hallinta) sanotaan "Yleisenä sääntönä kannattaa sisällyttää ICC-profiileja tiedostoihin ennen tiedostojen tuomista toiseen värinhallintaa käyttävään julkaisuun. Tällä tavalla sisällytetyillä profiileilla varustetut kuvat näyttävät todennäköisemmin siltä miltä pitää InDesign CS3:ssa ja muissa värihallituissa ohjelmissa ilman ylimääräistä työtä." Mikään järjestelmä ei poista taittovedoksen tärkeyttä.

        Harrastellijoille kuvaamiseen voi olla montakin syytä. Jos haluaa kuvia, jotka tuovat mieleen menneet tapahtumat, on värihallinta sivuseikka. Jos tarvitsee kuvia, jossa värit ovat oikein, tarvitaan vakiolosuhteet tai mahdollisimman hyvät korvikkeet. Harmaakortti, monitorin kalibrointi ja profiilien käyttäminen tuo varmasti paljon parempia tuloksia kuin näytön säätämiseen tulostetun kuvan avulla :-) http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8149460/37923320) Toinen harhaluulo on rahan autuaaksitekevä vaikutus: kalliidenkaan laitteiden ostaminen ei auta ellei niitä käytä oikein. Halvoilla laitteilla ja huolellisella työllä pääsee yllättävän pitkälle (mutta ammattilaisille riittää vain paras). Harrastelijana ymmärrän varmaan monta asiaa väärin, mutta sitä varten painoissa on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat kertoa miten työ on tehty siinä kohden väärin.

        Tarkoitukseni on lopettaa Suomi24 -palsoilla keskustelu ja seuraan enää nämä keskeneräiset viestiketjut loppuun. _Jos_ tämä on viimeinen kirjoitukseni, toivotan kaikille valokuvauksellista kesää.


      • ympäristössä teet oikein kirjoitti:

        Kannattaisi kokeilla värihallitussa ympäristössä toimimista kalibroidulla näytöllä. Selviäisi joitakin perustotuuksia väriasioista, joita et näköjään lainkaan ymmärrä.

        1. Hyvät paperikuvat säilyttävät sävynsä vuosikymmeniä. Monitorit täytyy tietyn välein säätää uudelleen kohdilleen, putkimonitorit useammin kuin diginäytöt. Kalibroitu näyttö näyttää värit samalla tavalla vuonna 2009 kuin 2019 tai 2029 jne. Jos näyttö jostain syystä ns. "väsähtää", hankitaan uusi ja säädetään se näyttämään värit samalla tavalla oikein.
        2. Silmällä on tietynlainen dynamiikka-alue. Musta on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy, jota tummempaa sävyä laitteet eivät toista eikä silmä erota. Valkoisella sama juttu, mutta kirkkaassa päässä. Sinänsä ei cd/m2 -arvoilla ole muuta kuin suhteellinen merkitys, sillä silmä sopeutuu erilaisiin ympäristöihin. Valon intensiteetti kannattaa kuitenkin säätää suunnilleen suositusten mukaiseksi. Oma näyttöni on kalibroitu suunnilleen välille 0.2-130 cd/m2.
        3. Kaikki näytöt täytyy profiloida RGB-osavärien osalta sieltä mustan ja valkoisen väliltä. Jotkut puhuvat virheiden korjaamisesta, mutta kannattaa kuitenkin vain puhua profiloinnista. Jos näyttö on oikeasti hyvä, ei "korjauskäyrä" poikkea kovinkaan paljoa teoreettisesta gamma-käyrästä.

        Loppuosa kirjoituksestasi olikin melkein pelkkää potaskaa ja saivartelua eikä siihen osuuteen kannata kommentoida.

        "Kannattaisi kokeilla värihallitussa ympäristössä…"
        —niin joo tuota on tullut tehtyä ammatikseni toistakymmentä vuotta, siksi rohkenen sanoa – en usko satuihin – mutta lapsena tykkäsin kuunnella niitä.
        Tavalliselle harrastajalle jo kuvien säätöhuoneen (=kodin) värien poisto, ikkunoiden pimennys javalaistuksen täydellinen vakioiminen (6000 °K) on kohtuuton vaatimus.

        Ehkä sittenkin olisi viisainta rohkaista harrastelijoita opiskelemaan ja harjoittelemaan esim. PhS:n info-paletin ja kuvan histogrammin lukemista, ymmärtämistä ja käyttöä – pääsee ihan ilmaiseksi tyydyttäviin tuloksiin. Esim. infopaletin osoittamat väriarvot toteutuvat kohtuullisen samanlaisina aina samaa (hyvää) kuvanvalmistamoa käytettäessä.

        Missähän olisi nähtävissä valokuvia joiden värit ovat säilyneet vuosikymmeniä? Ja mistä tiedämme minkälaisia niiden värit olivat vuosikymmeniä sitten.
        Hyillä painoväreillä tuota voisi ehkä tavoitella, mutta valokuvilla ei ilmeisesti koskaan.
        Ei liene edes paperia jonka väri ei muutu vuosikymmenien kuluessa.

        "täytyy tietyn välein säätää uudelleen"
        —mikähän tuo tietty väli mahtaisi olla?
        Pitääkö monitoria lämmittää aina tunnin ajan ennen kuvien säätöä (ks. Spyderin ohje)?

        "Musta on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy…"
        —joopa joo ja kirkkaassa päässä setä on täti ("suhteellinen merkitys, sillä silmä sopeutuu"), ja valkoinenkin on tietyssä ympäristössä musta (siis pimeässä)

        Monitorin RGB-valoja ei tulla koskaan tulostamaan valokuvataperille ja ei ole kalibroituamonitoria joka näyttää värejä heijastavia valokuva t. painoväripigmenttejä (esim. CMYK).

        Lähimmäksi aloittajan tarkoittamaa tilannetta päästäneen tulostamalla kuva ns. digitaaliseen kehykseen ja säätämällä monitori sen mukaan.

        Spyderkauppiaankaan ei kannata antaa katteettomia lupauksia (hankkia "kertakäyttöasiakkaita").
        On mielestäni lapsellista ja typerää syyttää aina kuvanvalmistamoa kun kuvat eivät näytäkään ihan samalta kuin juuri kalibroidulla monitorilla.

        Valkoinen paperi on muuten valkoista paperia pimeässäkin vaikkei siltä näytä ("laitteet eivät toista eikä silmä erota… on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy")


      • Kimmo Koo kirjoitti:

        Ilmeisesti sinulla on pahasti puurot ja vellit sekaisin ja haluat sotkea muutkin.

        "Korjausfunktio ja profiili kuulostavat kovinkin viisaalat, mutta tuollaisten sanojen ymmärtämätön käyttö kertoo vain kirjoittajasta – ei itse asiasta."

        Funktio opetetaan peruskoulussa (ensimmäisenä löytyi http://opspro.peda.net/rauma/viewerprint.php3?DB=rmopsraumanmeri&printmode=thread&document_id=47) enkä tiedä onko peruskoulutiedoilla snoppaileminen erityisen hienoa. Olen tehnyt 70-luvulla diplomityöni säätöarvojen ja tuotteen viskositeetin välisestä siirtofunktiosta ja uskon matemaatikkona ymmärtäväni funktion käsitteen :-)

        Pari muuta tämän ymmärtämisen kannalta välttämätöntä käsitettä on profilointi (jonka avulla kuvataan laitteen käyttäytyminen. Tämä ei muuta laitetta.) ja kalibrointi (laite säädetään toimimaan oikein). Aluksi näyttö mitataan (profiloidaan) ja sen jälkeen kalibroidaan siten, että sen väriavaruus on mahdollisimman laaja ja kuva näyttää mahdollisimman oikealta. Kalibroimattoman ja kalibroidun näytön ero on nähtävissä :-)

        "mistä saa paperikuvia ja monitoreja joiden värit näyttävät samanlaisilta vielä vuonna 2019?"

        Kaupasta. Vanhimmat paperille tehdyt kuvat, joissa on kohtuullisen hyvin säilyttäneet värit, on tehty monta tuhatta vuotta sitten. Kaikissa kuvissa toki värit muuttuvat, mutta 10 vuodessa muutos on niin pieni, ettei sitä havaitse, jos kuva on hyvin tehty ja sitä on säilytetty oikein.

        Monitorien kalibroinnin idea on laitteen säätäminen siten, että virheet korjautuu. Kuva näyttää samalta kaikissa kalibroiduissa monitoreissa nyt ja 475 vuoden kuluttua. Kalibrointi vastaa viulun virittämistä. Motzartin menuetti soi samanlaisena kuin 1700-luvulla (jos ei oteta huomioon a:n nostamista 435 Hz 440 Hz:iin).

        "Kirjoittimen profiili muuttaa tiedoston'
        —no voihan vitsi, kirjoittimen profiili ei muuta mitään tiedostoja."

        Näinhän se tietenkin on. Profiili ei tietenkään muuta mitää, mutta sen avulla järjestelmä pystyy tulostamaan kuvan mahdollisimman oikean näkösenä.

        En ole alan ammattilainen, joten noudatan kiltisti saamiani ohjeita. Adobe Systemsin virallisessa opiskelumateriaalissa (indesign CS3 Tehokas hallinta) sanotaan "Yleisenä sääntönä kannattaa sisällyttää ICC-profiileja tiedostoihin ennen tiedostojen tuomista toiseen värinhallintaa käyttävään julkaisuun. Tällä tavalla sisällytetyillä profiileilla varustetut kuvat näyttävät todennäköisemmin siltä miltä pitää InDesign CS3:ssa ja muissa värihallituissa ohjelmissa ilman ylimääräistä työtä." Mikään järjestelmä ei poista taittovedoksen tärkeyttä.

        Harrastellijoille kuvaamiseen voi olla montakin syytä. Jos haluaa kuvia, jotka tuovat mieleen menneet tapahtumat, on värihallinta sivuseikka. Jos tarvitsee kuvia, jossa värit ovat oikein, tarvitaan vakiolosuhteet tai mahdollisimman hyvät korvikkeet. Harmaakortti, monitorin kalibrointi ja profiilien käyttäminen tuo varmasti paljon parempia tuloksia kuin näytön säätämiseen tulostetun kuvan avulla :-) http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8149460/37923320) Toinen harhaluulo on rahan autuaaksitekevä vaikutus: kalliidenkaan laitteiden ostaminen ei auta ellei niitä käytä oikein. Halvoilla laitteilla ja huolellisella työllä pääsee yllättävän pitkälle (mutta ammattilaisille riittää vain paras). Harrastelijana ymmärrän varmaan monta asiaa väärin, mutta sitä varten painoissa on ammattitaitoisia ihmisiä, jotka osaavat kertoa miten työ on tehty siinä kohden väärin.

        Tarkoitukseni on lopettaa Suomi24 -palsoilla keskustelu ja seuraan enää nämä keskeneräiset viestiketjut loppuun. _Jos_ tämä on viimeinen kirjoitukseni, toivotan kaikille valokuvauksellista kesää.

        "Vanhimmat paperille tehdyt kuvat, joissa on kohtuullisen hyvin säilyttäneet värit, on tehty monta tuhatta vuotta sitten"
        —mistä ihmeestä voit tietää minkälaisia olivat kuvan alkuperäiset värit "monta tuhatta vuotta sitten"?

        "Funktio"?
        Funktio on kuvaus joka kertoo olioiden välisistä suhteista.

        esim. Oletetaan vaikka, että perheen isän nimi on "Matti". Nyt siis voimme suoraan funktion etunimi avulla määrätä alkion isä vastaavan alkion arvojoukosta, joka on Matti. Yleensä tätä yhteyttä merkitään etunimi(isä), jossa sulkeisiin laitetaan selittävä muuttuja, ja funktion nimi viereen. Tätä merkintää kutsutaan alkion isä arvoksi kuvauksessa etunimi. Tässä tapauksessa siis arvo etunimi(isä) = "Matti".
        Yleisesti jos nimeämme funktion vaikka esimerkiksi symbolilla f, niin esimerkiksi alkion arvo kuvauksessa f on . Yleensä jos tiedämme sekä funktion nimen että määrittely- ja arvojoukot, niin merkitään funktiota täydellisemmin symbolilla .

        Eksakti määritelmä, funktio täsmällisemmin kuin lausein ja sanoin.

        Olkoon A ja B joukkoja. Tällöin näiden karteesisen tulon osajoukko on funktio jos sille pätee ehto …. Funktio on siis erikoistapaus yleisemmistä kaksipaikkaisista relaatioista.

        (lähde: Wikipedia)

        Kyllä nyt tulee paperikuvista samansävyisiä kuin miltä ne näyttävät monitorilla

        Kiitos viisaista neuvoista, erinomaista jatkoa harrastuksen parissa ja kuvauksellista kesää.


      • 2x4 kirjoitti:

        "Vanhimmat paperille tehdyt kuvat, joissa on kohtuullisen hyvin säilyttäneet värit, on tehty monta tuhatta vuotta sitten"
        —mistä ihmeestä voit tietää minkälaisia olivat kuvan alkuperäiset värit "monta tuhatta vuotta sitten"?

        "Funktio"?
        Funktio on kuvaus joka kertoo olioiden välisistä suhteista.

        esim. Oletetaan vaikka, että perheen isän nimi on "Matti". Nyt siis voimme suoraan funktion etunimi avulla määrätä alkion isä vastaavan alkion arvojoukosta, joka on Matti. Yleensä tätä yhteyttä merkitään etunimi(isä), jossa sulkeisiin laitetaan selittävä muuttuja, ja funktion nimi viereen. Tätä merkintää kutsutaan alkion isä arvoksi kuvauksessa etunimi. Tässä tapauksessa siis arvo etunimi(isä) = "Matti".
        Yleisesti jos nimeämme funktion vaikka esimerkiksi symbolilla f, niin esimerkiksi alkion arvo kuvauksessa f on . Yleensä jos tiedämme sekä funktion nimen että määrittely- ja arvojoukot, niin merkitään funktiota täydellisemmin symbolilla .

        Eksakti määritelmä, funktio täsmällisemmin kuin lausein ja sanoin.

        Olkoon A ja B joukkoja. Tällöin näiden karteesisen tulon osajoukko on funktio jos sille pätee ehto …. Funktio on siis erikoistapaus yleisemmistä kaksipaikkaisista relaatioista.

        (lähde: Wikipedia)

        Kyllä nyt tulee paperikuvista samansävyisiä kuin miltä ne näyttävät monitorilla

        Kiitos viisaista neuvoista, erinomaista jatkoa harrastuksen parissa ja kuvauksellista kesää.

        —tärkein ehkä unohtui

        Funktion ominaisuuksia:
        affiinisuus
        derivoituvuus
        integroituvuus
        jatkuvuus
        konveksisuus ja konkaavisuus
        lineaarisuus
        symmetrisyys
        funktion kantaja


      • 2x4 kirjoitti:

        "Kannattaisi kokeilla värihallitussa ympäristössä…"
        —niin joo tuota on tullut tehtyä ammatikseni toistakymmentä vuotta, siksi rohkenen sanoa – en usko satuihin – mutta lapsena tykkäsin kuunnella niitä.
        Tavalliselle harrastajalle jo kuvien säätöhuoneen (=kodin) värien poisto, ikkunoiden pimennys javalaistuksen täydellinen vakioiminen (6000 °K) on kohtuuton vaatimus.

        Ehkä sittenkin olisi viisainta rohkaista harrastelijoita opiskelemaan ja harjoittelemaan esim. PhS:n info-paletin ja kuvan histogrammin lukemista, ymmärtämistä ja käyttöä – pääsee ihan ilmaiseksi tyydyttäviin tuloksiin. Esim. infopaletin osoittamat väriarvot toteutuvat kohtuullisen samanlaisina aina samaa (hyvää) kuvanvalmistamoa käytettäessä.

        Missähän olisi nähtävissä valokuvia joiden värit ovat säilyneet vuosikymmeniä? Ja mistä tiedämme minkälaisia niiden värit olivat vuosikymmeniä sitten.
        Hyillä painoväreillä tuota voisi ehkä tavoitella, mutta valokuvilla ei ilmeisesti koskaan.
        Ei liene edes paperia jonka väri ei muutu vuosikymmenien kuluessa.

        "täytyy tietyn välein säätää uudelleen"
        —mikähän tuo tietty väli mahtaisi olla?
        Pitääkö monitoria lämmittää aina tunnin ajan ennen kuvien säätöä (ks. Spyderin ohje)?

        "Musta on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy…"
        —joopa joo ja kirkkaassa päässä setä on täti ("suhteellinen merkitys, sillä silmä sopeutuu"), ja valkoinenkin on tietyssä ympäristössä musta (siis pimeässä)

        Monitorin RGB-valoja ei tulla koskaan tulostamaan valokuvataperille ja ei ole kalibroituamonitoria joka näyttää värejä heijastavia valokuva t. painoväripigmenttejä (esim. CMYK).

        Lähimmäksi aloittajan tarkoittamaa tilannetta päästäneen tulostamalla kuva ns. digitaaliseen kehykseen ja säätämällä monitori sen mukaan.

        Spyderkauppiaankaan ei kannata antaa katteettomia lupauksia (hankkia "kertakäyttöasiakkaita").
        On mielestäni lapsellista ja typerää syyttää aina kuvanvalmistamoa kun kuvat eivät näytäkään ihan samalta kuin juuri kalibroidulla monitorilla.

        Valkoinen paperi on muuten valkoista paperia pimeässäkin vaikkei siltä näytä ("laitteet eivät toista eikä silmä erota… on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy")

        ja näyttää asenne olevan melkoisesti metsässä.

        On aika vaikea uskoa, että joku toistakymmentä vuotta olisi tehnyt työkseen jotain kuvankäsittelyyn, painotekniikkaan ja väreihin liittyvää noilla asenteilla. Lankkumaalari on voinut olla nimimerkkinsä mukaisesti.

        On vähän niinkuin se veturin pyörien tarkastaja, joka eläkkeelle jäädessään ihmetteli, että miksi hänen piti 40 vuotta hakata niitä pyöriä vasaralla.


      • 2x4 kirjoitti:

        "Vanhimmat paperille tehdyt kuvat, joissa on kohtuullisen hyvin säilyttäneet värit, on tehty monta tuhatta vuotta sitten"
        —mistä ihmeestä voit tietää minkälaisia olivat kuvan alkuperäiset värit "monta tuhatta vuotta sitten"?

        "Funktio"?
        Funktio on kuvaus joka kertoo olioiden välisistä suhteista.

        esim. Oletetaan vaikka, että perheen isän nimi on "Matti". Nyt siis voimme suoraan funktion etunimi avulla määrätä alkion isä vastaavan alkion arvojoukosta, joka on Matti. Yleensä tätä yhteyttä merkitään etunimi(isä), jossa sulkeisiin laitetaan selittävä muuttuja, ja funktion nimi viereen. Tätä merkintää kutsutaan alkion isä arvoksi kuvauksessa etunimi. Tässä tapauksessa siis arvo etunimi(isä) = "Matti".
        Yleisesti jos nimeämme funktion vaikka esimerkiksi symbolilla f, niin esimerkiksi alkion arvo kuvauksessa f on . Yleensä jos tiedämme sekä funktion nimen että määrittely- ja arvojoukot, niin merkitään funktiota täydellisemmin symbolilla .

        Eksakti määritelmä, funktio täsmällisemmin kuin lausein ja sanoin.

        Olkoon A ja B joukkoja. Tällöin näiden karteesisen tulon osajoukko on funktio jos sille pätee ehto …. Funktio on siis erikoistapaus yleisemmistä kaksipaikkaisista relaatioista.

        (lähde: Wikipedia)

        Kyllä nyt tulee paperikuvista samansävyisiä kuin miltä ne näyttävät monitorilla

        Kiitos viisaista neuvoista, erinomaista jatkoa harrastuksen parissa ja kuvauksellista kesää.

        Mitä ihmettä sillä on merkitystä millaisia jonkun kuvan värit olivat tuhansia vuosia sitten. Jotainhan niille pigmenteille on vuosien aikana todennäköisesti tapahtunut.

        Tämä keskustelu lähti liikkeelle sellaisesta kun nimimerkki MariaK halusi tietää mikä kuvavalmistamo tekisi parhaiten hänen näyttönsä mukaisia kuvia.
        Tästä luonnollisesti mentiin siihen, että MariaK:n monitorin pitää olla kalibroitu, jotta mikään valmistamo voisi tehtävässä onnistua.
        Kalibrointihan tarkoittaa sitä, että monitori näyttää ja tulostin tulostaa CIELab-värit oikein. Konvertoinnit eri väriavaruuksien välillä tapahtuvat aina CIELab-värien kautta.
        Yleensä kuvavalmistamot tekevät kuvia sRGB-väriavaruuden mukaisesti ja siinä väriavaruudessa MariaK:kin kuvansa todennäköisesti tekee haluamikseen.

        Jotta halutut sävyt voisivat ilmestyä oikein tulosteisiin, pitää kuvavalmistamon osata ottaa huomioon laitteidensa ja papereidensa profiilit. Näin esim. sRGB-avaruudessa tiettyinä RGB-arvoina esitetyt värit saadaan lopullisessa tulosteessa näyttämään samalta kuin MariaK:n monitorilla, joka siis toivottavasti oli kalibroitu.

        Tähän asti kaikki näyttää olevan OK, mutta arvatenkin eri valmistajat tekevät kuvista hieman erilaisia. Siispä kaikki ne eivät voi tehdä hommaa ihan oikein.

        Tämän jälkeen nimimerkki 2X4 alkoi hämmentää keskustelua ja halusi vuosikymmenten ammattikokemuksestaan huolimatta viedä värien toistotarkkuuden ihan hakoteille ja tuurin varaan. Näytön ei kuulemma tarvitsekaan olla kalibroitu.

        Tässä vaiheessa MariaK meni varmaankin hieman hämilleen, mahdollisesti uskoi 2X4:n ohjeita ja jätti sittenkin kalibroimatta monitorinsa.
        Niinpä hän muuttaa kuvansa värisävyjä aika roheasti esimerkiksi kelllertävän/punertavan suuntaan, jos monitori on jotenkin perussävyltään liian sininen. Saattaa olla, että MariaK saa kuvansa näyttämään suunnilleen oikean sävyisiltä tuollaisella ruudulla, mutta melkoinen pettymys seuraakin, kun hänen huolella oikean sävyisiksi säätämänsä kuvat tulevat kuvavalmistamolta.

        Voipa olla, että MariaK:n monitorin tumma pää on säädetty aivan liian tukkoon, jolloin hän editoidessaan reippaasti vaalentaa kuvia, jotta saa tummiakin sävyjä näkymään. Lopullinen kuva onkin sitten vähän pestyn näköinen. Vastaavasti monitorin kirkas pää voi olla aivan liian puhkipalanut, jolloin mitkään vaaleat sävyt eivät erotu ruudulla ennen kuin MariaK siirtää koko histogrammia reilusti vasemmalle ja saa vaaleitakin sävyjä erottumaan toisistaan. Jälleen seuraa melkoinen pettymys, kun kuvat saapuvat kuvavalmistamosta.

        Ei tässä mielestäni ole muuta järkevää ja oikeaa työskentelytapaa kuin se, että kalibroidaan näyttö kunnollisella kalibraattorilla. Tietysti on aluksi pitänyt hankkia riittävän hyvä monitori, että sen yleensäkään saa kalibroitua.
        Kaikki kuvankäsittely tehdään ohjelmilla, jotka toimivat värihallitusti eli muunnokset eri väriavaruksien väleillä tapahtuvat oikein. Työskentelyssä käytetään väriavaruutta, jonka värisävyt monitori pystyy näyttämään.
        Säädetään kuvat halutuiksi ja lähetetään kuvalabralle siinä väriavaruudessa, missä ne olettavat kuvien olevan tai konvertoidaan heidän profiileihinsa.
        Tämä konvertointivaihe on kyllä mielestäni turha, sillä kyllä kuvavalmistamon pitää itse osata profiiliasiansa kunhan vain lähetetyissä kuvatiedostoissa on mukana tieto käytetystä väriavaruudesta.

        Tämän jälkeen pitäisi eri valmistamoilta tulla samanlaisia ja MariaK:n monitorin näyttämän mukaisia kuvia, jos kuvavalmistamot toimivat oikein.

        Tuskin MariaK sitä paitsi on oikeasti kovinkaan kiinnostunut nimimerkin 2X4 lapsellisesta joukko-oppipelleilystä.


      • 2x4 kirjoitti:

        "Vanhimmat paperille tehdyt kuvat, joissa on kohtuullisen hyvin säilyttäneet värit, on tehty monta tuhatta vuotta sitten"
        —mistä ihmeestä voit tietää minkälaisia olivat kuvan alkuperäiset värit "monta tuhatta vuotta sitten"?

        "Funktio"?
        Funktio on kuvaus joka kertoo olioiden välisistä suhteista.

        esim. Oletetaan vaikka, että perheen isän nimi on "Matti". Nyt siis voimme suoraan funktion etunimi avulla määrätä alkion isä vastaavan alkion arvojoukosta, joka on Matti. Yleensä tätä yhteyttä merkitään etunimi(isä), jossa sulkeisiin laitetaan selittävä muuttuja, ja funktion nimi viereen. Tätä merkintää kutsutaan alkion isä arvoksi kuvauksessa etunimi. Tässä tapauksessa siis arvo etunimi(isä) = "Matti".
        Yleisesti jos nimeämme funktion vaikka esimerkiksi symbolilla f, niin esimerkiksi alkion arvo kuvauksessa f on . Yleensä jos tiedämme sekä funktion nimen että määrittely- ja arvojoukot, niin merkitään funktiota täydellisemmin symbolilla .

        Eksakti määritelmä, funktio täsmällisemmin kuin lausein ja sanoin.

        Olkoon A ja B joukkoja. Tällöin näiden karteesisen tulon osajoukko on funktio jos sille pätee ehto …. Funktio on siis erikoistapaus yleisemmistä kaksipaikkaisista relaatioista.

        (lähde: Wikipedia)

        Kyllä nyt tulee paperikuvista samansävyisiä kuin miltä ne näyttävät monitorilla

        Kiitos viisaista neuvoista, erinomaista jatkoa harrastuksen parissa ja kuvauksellista kesää.

        "mistä ihmeestä voit tietää minkälaisia olivat kuvan alkuperäiset värit "monta tuhatta vuotta sitten"?"

        Kuvien värien analysointi ei ole kemialle mikään ongelma. Värit tehtiin siihen aikaan joko kasveista tai mineraaleista ja melko turvallisesti voi olettaa kasvien pysyneen samanlaisina pari vuosituhatta. Värien avulla itseasiassa määritellään luolamaalausten ikä, sillä kasvipohjaiset värit sisältävät radioaktiivista hiiltä.

        Värien tunnistamista ei pidetä ongelmana. Esimerkiksi Maarten J. Ravenin kirjassa Prisse d'Avennes - Atlas of Egyptian Art käytetään yleisesti termiä "original color".

        Kemian avulla ei voidaan digitaalisten kuvien väriä määritellä ja siksi profiili on niin tärkeä. Mikäli monitori säädetään silmävaraisesti, tulos on vähän sinnepäin ja siksi kalibrointi on tärkeää.

        Toisaalta luulisin, että alkuperäiselle kirjoittajalle riittää pari sataa vuotta paperitulosteeseen varsinkin kun värihallinnan ansiosta tulevaisuudessa voidaan tehdä täsmälleen saman värisiä kuvia.


      • sama… kirjoitti:

        —tärkein ehkä unohtui

        Funktion ominaisuuksia:
        affiinisuus
        derivoituvuus
        integroituvuus
        jatkuvuus
        konveksisuus ja konkaavisuus
        lineaarisuus
        symmetrisyys
        funktion kantaja

        Et voi olla tosissasi. Funktion kantaja on joukko, joten se ei voilla olla funktion ominaisuus (samalla tavalla kuin valokuvaaja ei voi olla olla valonkuvan ominaisuus). Katso http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/mat/matem/pg/pehkonen/graduch2.html ja opi.


      • tosiaankin kirjoitti:

        Mitä ihmettä sillä on merkitystä millaisia jonkun kuvan värit olivat tuhansia vuosia sitten. Jotainhan niille pigmenteille on vuosien aikana todennäköisesti tapahtunut.

        Tämä keskustelu lähti liikkeelle sellaisesta kun nimimerkki MariaK halusi tietää mikä kuvavalmistamo tekisi parhaiten hänen näyttönsä mukaisia kuvia.
        Tästä luonnollisesti mentiin siihen, että MariaK:n monitorin pitää olla kalibroitu, jotta mikään valmistamo voisi tehtävässä onnistua.
        Kalibrointihan tarkoittaa sitä, että monitori näyttää ja tulostin tulostaa CIELab-värit oikein. Konvertoinnit eri väriavaruuksien välillä tapahtuvat aina CIELab-värien kautta.
        Yleensä kuvavalmistamot tekevät kuvia sRGB-väriavaruuden mukaisesti ja siinä väriavaruudessa MariaK:kin kuvansa todennäköisesti tekee haluamikseen.

        Jotta halutut sävyt voisivat ilmestyä oikein tulosteisiin, pitää kuvavalmistamon osata ottaa huomioon laitteidensa ja papereidensa profiilit. Näin esim. sRGB-avaruudessa tiettyinä RGB-arvoina esitetyt värit saadaan lopullisessa tulosteessa näyttämään samalta kuin MariaK:n monitorilla, joka siis toivottavasti oli kalibroitu.

        Tähän asti kaikki näyttää olevan OK, mutta arvatenkin eri valmistajat tekevät kuvista hieman erilaisia. Siispä kaikki ne eivät voi tehdä hommaa ihan oikein.

        Tämän jälkeen nimimerkki 2X4 alkoi hämmentää keskustelua ja halusi vuosikymmenten ammattikokemuksestaan huolimatta viedä värien toistotarkkuuden ihan hakoteille ja tuurin varaan. Näytön ei kuulemma tarvitsekaan olla kalibroitu.

        Tässä vaiheessa MariaK meni varmaankin hieman hämilleen, mahdollisesti uskoi 2X4:n ohjeita ja jätti sittenkin kalibroimatta monitorinsa.
        Niinpä hän muuttaa kuvansa värisävyjä aika roheasti esimerkiksi kelllertävän/punertavan suuntaan, jos monitori on jotenkin perussävyltään liian sininen. Saattaa olla, että MariaK saa kuvansa näyttämään suunnilleen oikean sävyisiltä tuollaisella ruudulla, mutta melkoinen pettymys seuraakin, kun hänen huolella oikean sävyisiksi säätämänsä kuvat tulevat kuvavalmistamolta.

        Voipa olla, että MariaK:n monitorin tumma pää on säädetty aivan liian tukkoon, jolloin hän editoidessaan reippaasti vaalentaa kuvia, jotta saa tummiakin sävyjä näkymään. Lopullinen kuva onkin sitten vähän pestyn näköinen. Vastaavasti monitorin kirkas pää voi olla aivan liian puhkipalanut, jolloin mitkään vaaleat sävyt eivät erotu ruudulla ennen kuin MariaK siirtää koko histogrammia reilusti vasemmalle ja saa vaaleitakin sävyjä erottumaan toisistaan. Jälleen seuraa melkoinen pettymys, kun kuvat saapuvat kuvavalmistamosta.

        Ei tässä mielestäni ole muuta järkevää ja oikeaa työskentelytapaa kuin se, että kalibroidaan näyttö kunnollisella kalibraattorilla. Tietysti on aluksi pitänyt hankkia riittävän hyvä monitori, että sen yleensäkään saa kalibroitua.
        Kaikki kuvankäsittely tehdään ohjelmilla, jotka toimivat värihallitusti eli muunnokset eri väriavaruksien väleillä tapahtuvat oikein. Työskentelyssä käytetään väriavaruutta, jonka värisävyt monitori pystyy näyttämään.
        Säädetään kuvat halutuiksi ja lähetetään kuvalabralle siinä väriavaruudessa, missä ne olettavat kuvien olevan tai konvertoidaan heidän profiileihinsa.
        Tämä konvertointivaihe on kyllä mielestäni turha, sillä kyllä kuvavalmistamon pitää itse osata profiiliasiansa kunhan vain lähetetyissä kuvatiedostoissa on mukana tieto käytetystä väriavaruudesta.

        Tämän jälkeen pitäisi eri valmistamoilta tulla samanlaisia ja MariaK:n monitorin näyttämän mukaisia kuvia, jos kuvavalmistamot toimivat oikein.

        Tuskin MariaK sitä paitsi on oikeasti kovinkaan kiinnostunut nimimerkin 2X4 lapsellisesta joukko-oppipelleilystä.

        Kuvaan ja käsittelen,terävyys/kontrasti,sRGB/jpeg muodossa koska käyttämäni labbis saa suuremmoista jälkeä näillä arvoilla.Joskus muutan kuvat tiff muotoon.Silmämääräisesti tarkasteltuna kuvat ,30x40,ovat samanlaisia väreiltään ja terävyydeltään jpeg:nä ja tiff:nä.

        Olen kuvannut leipätyökseni n.30 vuotta.Nyt digiaikana vähemmän,koska olen eläkkeellä.Värinäkemisessä ei pitäisi olla vikaa valokuvalaboranttikoulutuksen,2vuotinen, perusteellakin.Käyttämäni kamera antaa valmiiksi hyvänvärisiä kuvia.Valotuksen asetuksistahan riippuu pitkälti kuvan lopputulos.

        Olen siis ollut tyytyväinen ja laiskuuttani jättänyt tutustumatta raw-kuvien vääntämiseen.Nyt olisinkin kiinnostunut halvimman maksullisen tavan hyödyntämisestä ongelmaani.Haussa ovat siis kalibrointilaite ja raw-käsittelyohjelma.

        Erään kurssin yhteydessä sain seurata 8h/pv kahden viikon ajan painolaitoksen kuvankäsittelyä.Se tapahtui putkinäytöllä.Uskon siis näyttöni,17", olevan vielä sopiva.


      • 2x4 kirjoitti:

        "Kannattaisi kokeilla värihallitussa ympäristössä…"
        —niin joo tuota on tullut tehtyä ammatikseni toistakymmentä vuotta, siksi rohkenen sanoa – en usko satuihin – mutta lapsena tykkäsin kuunnella niitä.
        Tavalliselle harrastajalle jo kuvien säätöhuoneen (=kodin) värien poisto, ikkunoiden pimennys javalaistuksen täydellinen vakioiminen (6000 °K) on kohtuuton vaatimus.

        Ehkä sittenkin olisi viisainta rohkaista harrastelijoita opiskelemaan ja harjoittelemaan esim. PhS:n info-paletin ja kuvan histogrammin lukemista, ymmärtämistä ja käyttöä – pääsee ihan ilmaiseksi tyydyttäviin tuloksiin. Esim. infopaletin osoittamat väriarvot toteutuvat kohtuullisen samanlaisina aina samaa (hyvää) kuvanvalmistamoa käytettäessä.

        Missähän olisi nähtävissä valokuvia joiden värit ovat säilyneet vuosikymmeniä? Ja mistä tiedämme minkälaisia niiden värit olivat vuosikymmeniä sitten.
        Hyillä painoväreillä tuota voisi ehkä tavoitella, mutta valokuvilla ei ilmeisesti koskaan.
        Ei liene edes paperia jonka väri ei muutu vuosikymmenien kuluessa.

        "täytyy tietyn välein säätää uudelleen"
        —mikähän tuo tietty väli mahtaisi olla?
        Pitääkö monitoria lämmittää aina tunnin ajan ennen kuvien säätöä (ks. Spyderin ohje)?

        "Musta on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy…"
        —joopa joo ja kirkkaassa päässä setä on täti ("suhteellinen merkitys, sillä silmä sopeutuu"), ja valkoinenkin on tietyssä ympäristössä musta (siis pimeässä)

        Monitorin RGB-valoja ei tulla koskaan tulostamaan valokuvataperille ja ei ole kalibroituamonitoria joka näyttää värejä heijastavia valokuva t. painoväripigmenttejä (esim. CMYK).

        Lähimmäksi aloittajan tarkoittamaa tilannetta päästäneen tulostamalla kuva ns. digitaaliseen kehykseen ja säätämällä monitori sen mukaan.

        Spyderkauppiaankaan ei kannata antaa katteettomia lupauksia (hankkia "kertakäyttöasiakkaita").
        On mielestäni lapsellista ja typerää syyttää aina kuvanvalmistamoa kun kuvat eivät näytäkään ihan samalta kuin juuri kalibroidulla monitorilla.

        Valkoinen paperi on muuten valkoista paperia pimeässäkin vaikkei siltä näytä ("laitteet eivät toista eikä silmä erota… on tietyssä työskentely-ympäristössä harmaan sävy")

        "niiden värit olivat vuosikymmeniä sitten."

        Historiassa oletetaan monia asioita kuten sen, että syntyperäisten suomalaisten ihonväri on pysynyt samanlaisena vuosikymmeniä, porkkana näyttää samalta auringonpaisteessa... Todellisuudessa usein katsoessamme vanhoja kuvia huomaamme, että niiden väri on muuttunut ja se perustuu siihen, että ne näyttävät "oudoilta".

        Luonnollisesti on mahdotonta hankkia täydellistä laiteta värinhallintaan, mutta sinun asenteellasi - joko täydellinen tai ei mitään - on varmaan raskasta työskennellä.

        "Lähimmäksi aloittajan tarkoittamaa tilannetta päästäneen tulostamalla kuva ns. digitaaliseen kehykseen ja säätämällä monitori sen mukaan."

        Miten digitaaliseen kehykseen tulostetaan?


      • putkinäytölle? kirjoitti:

        Kuvaan ja käsittelen,terävyys/kontrasti,sRGB/jpeg muodossa koska käyttämäni labbis saa suuremmoista jälkeä näillä arvoilla.Joskus muutan kuvat tiff muotoon.Silmämääräisesti tarkasteltuna kuvat ,30x40,ovat samanlaisia väreiltään ja terävyydeltään jpeg:nä ja tiff:nä.

        Olen kuvannut leipätyökseni n.30 vuotta.Nyt digiaikana vähemmän,koska olen eläkkeellä.Värinäkemisessä ei pitäisi olla vikaa valokuvalaboranttikoulutuksen,2vuotinen, perusteellakin.Käyttämäni kamera antaa valmiiksi hyvänvärisiä kuvia.Valotuksen asetuksistahan riippuu pitkälti kuvan lopputulos.

        Olen siis ollut tyytyväinen ja laiskuuttani jättänyt tutustumatta raw-kuvien vääntämiseen.Nyt olisinkin kiinnostunut halvimman maksullisen tavan hyödyntämisestä ongelmaani.Haussa ovat siis kalibrointilaite ja raw-käsittelyohjelma.

        Erään kurssin yhteydessä sain seurata 8h/pv kahden viikon ajan painolaitoksen kuvankäsittelyä.Se tapahtui putkinäytöllä.Uskon siis näyttöni,17", olevan vielä sopiva.

        Jos olet tyytyväinen nykyisiin laitteisiisi ja niillä aikaan saatuihin kuviin, miksi muuttaisit mitään.
        Jos kuitenkin haluat selvitä kuvaustilanteessa nopeammin ja haluat jättää mahdollisuuden jälkikäteen tehtäville väritasapainojen ja sävyjen säädöille, kannattaa kuvata raw-formaatissa ja säätää mahdollisesti hieman pielessä olevat kuvat esim. Lightroomilla. Raw-kuvan bitit riittävät jpg-formaattia paremmin jälkikäsittelyyn. Väriavaruudenkin voit lukita vasta siinä vaiheessa, kun muunnat aikaansaannoksesi tiff- tai jpg-formaattiin.

        Kyllähän hyvä putkinäyttö edelleen tavallisen littunäytön voittaa, mutta parhaat litteät näytöt pärjäävät jo paremman luokan putkinäytöille. sRGB-väriavaruus näkyy periaatteessa putkinäytöllä hyvin.

        Tiff voi olla 16-bittinen, joten se kestää useampia ja reilumpia jälkikäsittelyjä paremmin kuin 8-bittinen jpg, mutta valmiissa kuvassa ei terävyys/sävymielessä ole mitään näkyviä eroja. Jos tiffien kanssa jostain syystä haluaa pelata, niin ehkä silloin, jos aikoo tehdä kuvalle paljon säätöjä esim. photoshopissa.

        Tavallinen värinäkeminen riittää kuvien tekemiseen. Ihminen on kuitenkin kohtalaisen huono arvioimaan ja vertailemaan värisävyjä eri valaistuksissa ja ympäristöissä. Siksi on hyvä kalibroida näyttö, vakioida työskentelytilan valaistus ja pyrkiä muutenkin hallitsemaan koko työskentelyketjunsa kuvanotosta tulostukseen.

        Aikaisemmin tein itse lähinnä mv-kuvia ja värikuvat kuvasin diafilmille.
        Aloitin digikuvauksen n. 6 vuotta sitten ja melko pian huomasin, että näyttö täytyy jotenkin kalibroida, jos haluaa kuvat näkymään oikein ja jos aikoo jotain säätöjä tehdä. Melko pitkään säädin monitorin manuaalisesti erilaisten netistä löytyvien ohjeiden perusteella: harmaasävyt mustasta valkoiseen kohdilleen ja värit/gamma niin hyvin kuin silmämääräisesti sen yleensäkään pystyy tekemään.

        Jossain vaiheessa hankin halvimman Spyderin kolorimetrin ja mielestäni sain monitorin paljon paremmaksi kuin manuaalisäädöillä. Tulostetut kuvat myös vastasivat paremmin näyttöä.
        Noin 3 vuotta sitten aloin kuvata raw-kuvia ja pitkällisen eri ohjelmien kokeilemisten jälkeen miellyin Adoben Lightroom-ohjelmaan ja sitä olen käyttänyt kohta 2 vuotta.
        Reilu vuosi sitten huomasin, että vanhan putkinäyttöni kirkkaus oli hiipunut niin pahasti, ettei valkoista saanut kalibroituna yli 80 cd/m2 lukemiin. Käytännössä piti työskennellä ihan pilkkopimeässä. Etsiskelin jonkun aikaa isompaa hyvää putkinäyttöä, mutta ainoastaan käytettyjä löytyi ja ne oli kaikki samalla tavalla hiipuneita.
        Halvahkot ja keskihintaiset litteät näytöt eivät testieni mukaan päässeet lähellekään hyvän putkinäytön tasoa, joten lopulta päädyin aika kalliiseen Lacie 526 S-IPS-näyttöön, jonka ainoa vika on hieman "harmaa" musta. Huoneessa saa olla kohtalainen valaistus, jolloin mustakin näyttää riittävän mustalta, katselukulmat ovat erittäin laajoja ja kaikki sävyt näkyvät laajoissa katselukulmissa. Vanha näytönohjain ei osannut keskustella monitorin kanssa, joten ostatti uuden näytönohjaimen ja lopulta myös laajemman väriavaruuden kalibrointiin riittävän uudemman Spyderin.

        Uuden monitorin väriavaruus on suunnilleen sama kuin AdobeRGB, mutta kuvavalmistajille lähetän kuvat sRGB-muodossa. Vanha Konica-Minolta 5D vaihtui tänä keväänä Nikonin D700-kameraan ja olen havainnut, että uuden kameran kuvia tarvitsee selvästi vähemmän työstää Lightroomilla. Väritasapaino on automaatilla yleensä hyvin kunnossa, joten tavalliset perussäädöt/terävöitykset/rajaukset useimmiten riittävät.

        En tiedä mikä on ongelmaasi halvin maksullinen tapa, jota voisit käyttää, kun ei sinulla tuntunut olevan mitään ongelmaakaan.
        Jos kuitenkin RAW-kuvia haluat käsitellä, niin Lightroomia suosittelen.
        Jos 17" putkinäyttösi on hyvä ja työskennellessä kuva-ala riittää, niin jatka sillä.
        Jos ei riitä, niin sitten tämä ei enää ole mitään halpaa lystiä, sillä kunnollinen hyvin kalibroitava litteä näyttö maksaa tonnin luokkaa tai enemmän.


      • heinänteko kirjoitti:

        "mistä ihmeestä voit tietää minkälaisia olivat kuvan alkuperäiset värit "monta tuhatta vuotta sitten"?"

        Kuvien värien analysointi ei ole kemialle mikään ongelma. Värit tehtiin siihen aikaan joko kasveista tai mineraaleista ja melko turvallisesti voi olettaa kasvien pysyneen samanlaisina pari vuosituhatta. Värien avulla itseasiassa määritellään luolamaalausten ikä, sillä kasvipohjaiset värit sisältävät radioaktiivista hiiltä.

        Värien tunnistamista ei pidetä ongelmana. Esimerkiksi Maarten J. Ravenin kirjassa Prisse d'Avennes - Atlas of Egyptian Art käytetään yleisesti termiä "original color".

        Kemian avulla ei voidaan digitaalisten kuvien väriä määritellä ja siksi profiili on niin tärkeä. Mikäli monitori säädetään silmävaraisesti, tulos on vähän sinnepäin ja siksi kalibrointi on tärkeää.

        Toisaalta luulisin, että alkuperäiselle kirjoittajalle riittää pari sataa vuotta paperitulosteeseen varsinkin kun värihallinnan ansiosta tulevaisuudessa voidaan tehdä täsmälleen saman värisiä kuvia.

        Missä voisin käydä katsomassa tuhansia tai edes satoja vuosia sitten paperille tulostettua kuvan jossa värit ja paperin väri on säilynyt muuttumattomana?

        Aloittaja:
        "Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin. Halpa hinta olisi myös tärkeää"

        "Halpa hinta" -vastauksia:
        – osta yli tyhat euroa maksava monitori
        – osta kalibrointilaite ohjelma
        – osta ja asennuta huoneeseeni 6000°K vakioitu valaistus
        – maalaa kaikki seinät, lattia ja katto harmaaksi
        – peitä huoneen ikkunat

        Vaihtoehtoinen ehdotukseni aloittajalle:
        – avaa PhotoShoppiin ottamasi valokuva (mieluummin hyvin värikäs) 16 bit RGB
        – säädä kuva haluamaasi kokoon (esim 10 x 15 cm, 300 ppi)
        – tee vielä kuvan päälle esim 0,5 x 10 cm ns. harmaakiila "R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 0" sekä kolme "värikiilaa" (R 255, G 255, B 255 – R 255, G 0, B 0), (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 255, B 0) ja (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 255).
        eli kiilat valkoisesta mustaan, punaiseen, vihreään ja siniseen
        – ehkä vielä yhdet puhtaasta varistä (R,G ja B) mustaan.
        – lähetä kuva tulostettavaksi valitsemaasi kuvanvalmistamoon
        – säädä monitorisi näyttämään värit mahdollisimman samanlaisina kuin valmiissa kuvassa.

        Jos lopputulos tyydyttää, olet löytänyt ratkaisun ongelmaasi – jos ei nii eipä tullut kalliiksi. Joka tapauksessa saat hyvän esimerkin kuvanvalmistamon tasosta.

        Toivottavasti kokeilet halpiskeinoani ja kerrot lopputuloksesta täällä.


      • 2x4 kirjoitti:

        Missä voisin käydä katsomassa tuhansia tai edes satoja vuosia sitten paperille tulostettua kuvan jossa värit ja paperin väri on säilynyt muuttumattomana?

        Aloittaja:
        "Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin. Halpa hinta olisi myös tärkeää"

        "Halpa hinta" -vastauksia:
        – osta yli tyhat euroa maksava monitori
        – osta kalibrointilaite ohjelma
        – osta ja asennuta huoneeseeni 6000°K vakioitu valaistus
        – maalaa kaikki seinät, lattia ja katto harmaaksi
        – peitä huoneen ikkunat

        Vaihtoehtoinen ehdotukseni aloittajalle:
        – avaa PhotoShoppiin ottamasi valokuva (mieluummin hyvin värikäs) 16 bit RGB
        – säädä kuva haluamaasi kokoon (esim 10 x 15 cm, 300 ppi)
        – tee vielä kuvan päälle esim 0,5 x 10 cm ns. harmaakiila "R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 0" sekä kolme "värikiilaa" (R 255, G 255, B 255 – R 255, G 0, B 0), (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 255, B 0) ja (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 255).
        eli kiilat valkoisesta mustaan, punaiseen, vihreään ja siniseen
        – ehkä vielä yhdet puhtaasta varistä (R,G ja B) mustaan.
        – lähetä kuva tulostettavaksi valitsemaasi kuvanvalmistamoon
        – säädä monitorisi näyttämään värit mahdollisimman samanlaisina kuin valmiissa kuvassa.

        Jos lopputulos tyydyttää, olet löytänyt ratkaisun ongelmaasi – jos ei nii eipä tullut kalliiksi. Joka tapauksessa saat hyvän esimerkin kuvanvalmistamon tasosta.

        Toivottavasti kokeilet halpiskeinoani ja kerrot lopputuloksesta täällä.

        "Halpa hinta" -vastauksia:
        – osta ja asennuta vielä koneeseesi uusi näytönohjain

        "Halpa hinta olisi myös tärkeää"


      • kalle kirjoitti:

        Jos olet tyytyväinen nykyisiin laitteisiisi ja niillä aikaan saatuihin kuviin, miksi muuttaisit mitään.
        Jos kuitenkin haluat selvitä kuvaustilanteessa nopeammin ja haluat jättää mahdollisuuden jälkikäteen tehtäville väritasapainojen ja sävyjen säädöille, kannattaa kuvata raw-formaatissa ja säätää mahdollisesti hieman pielessä olevat kuvat esim. Lightroomilla. Raw-kuvan bitit riittävät jpg-formaattia paremmin jälkikäsittelyyn. Väriavaruudenkin voit lukita vasta siinä vaiheessa, kun muunnat aikaansaannoksesi tiff- tai jpg-formaattiin.

        Kyllähän hyvä putkinäyttö edelleen tavallisen littunäytön voittaa, mutta parhaat litteät näytöt pärjäävät jo paremman luokan putkinäytöille. sRGB-väriavaruus näkyy periaatteessa putkinäytöllä hyvin.

        Tiff voi olla 16-bittinen, joten se kestää useampia ja reilumpia jälkikäsittelyjä paremmin kuin 8-bittinen jpg, mutta valmiissa kuvassa ei terävyys/sävymielessä ole mitään näkyviä eroja. Jos tiffien kanssa jostain syystä haluaa pelata, niin ehkä silloin, jos aikoo tehdä kuvalle paljon säätöjä esim. photoshopissa.

        Tavallinen värinäkeminen riittää kuvien tekemiseen. Ihminen on kuitenkin kohtalaisen huono arvioimaan ja vertailemaan värisävyjä eri valaistuksissa ja ympäristöissä. Siksi on hyvä kalibroida näyttö, vakioida työskentelytilan valaistus ja pyrkiä muutenkin hallitsemaan koko työskentelyketjunsa kuvanotosta tulostukseen.

        Aikaisemmin tein itse lähinnä mv-kuvia ja värikuvat kuvasin diafilmille.
        Aloitin digikuvauksen n. 6 vuotta sitten ja melko pian huomasin, että näyttö täytyy jotenkin kalibroida, jos haluaa kuvat näkymään oikein ja jos aikoo jotain säätöjä tehdä. Melko pitkään säädin monitorin manuaalisesti erilaisten netistä löytyvien ohjeiden perusteella: harmaasävyt mustasta valkoiseen kohdilleen ja värit/gamma niin hyvin kuin silmämääräisesti sen yleensäkään pystyy tekemään.

        Jossain vaiheessa hankin halvimman Spyderin kolorimetrin ja mielestäni sain monitorin paljon paremmaksi kuin manuaalisäädöillä. Tulostetut kuvat myös vastasivat paremmin näyttöä.
        Noin 3 vuotta sitten aloin kuvata raw-kuvia ja pitkällisen eri ohjelmien kokeilemisten jälkeen miellyin Adoben Lightroom-ohjelmaan ja sitä olen käyttänyt kohta 2 vuotta.
        Reilu vuosi sitten huomasin, että vanhan putkinäyttöni kirkkaus oli hiipunut niin pahasti, ettei valkoista saanut kalibroituna yli 80 cd/m2 lukemiin. Käytännössä piti työskennellä ihan pilkkopimeässä. Etsiskelin jonkun aikaa isompaa hyvää putkinäyttöä, mutta ainoastaan käytettyjä löytyi ja ne oli kaikki samalla tavalla hiipuneita.
        Halvahkot ja keskihintaiset litteät näytöt eivät testieni mukaan päässeet lähellekään hyvän putkinäytön tasoa, joten lopulta päädyin aika kalliiseen Lacie 526 S-IPS-näyttöön, jonka ainoa vika on hieman "harmaa" musta. Huoneessa saa olla kohtalainen valaistus, jolloin mustakin näyttää riittävän mustalta, katselukulmat ovat erittäin laajoja ja kaikki sävyt näkyvät laajoissa katselukulmissa. Vanha näytönohjain ei osannut keskustella monitorin kanssa, joten ostatti uuden näytönohjaimen ja lopulta myös laajemman väriavaruuden kalibrointiin riittävän uudemman Spyderin.

        Uuden monitorin väriavaruus on suunnilleen sama kuin AdobeRGB, mutta kuvavalmistajille lähetän kuvat sRGB-muodossa. Vanha Konica-Minolta 5D vaihtui tänä keväänä Nikonin D700-kameraan ja olen havainnut, että uuden kameran kuvia tarvitsee selvästi vähemmän työstää Lightroomilla. Väritasapaino on automaatilla yleensä hyvin kunnossa, joten tavalliset perussäädöt/terävöitykset/rajaukset useimmiten riittävät.

        En tiedä mikä on ongelmaasi halvin maksullinen tapa, jota voisit käyttää, kun ei sinulla tuntunut olevan mitään ongelmaakaan.
        Jos kuitenkin RAW-kuvia haluat käsitellä, niin Lightroomia suosittelen.
        Jos 17" putkinäyttösi on hyvä ja työskennellessä kuva-ala riittää, niin jatka sillä.
        Jos ei riitä, niin sitten tämä ei enää ole mitään halpaa lystiä, sillä kunnollinen hyvin kalibroitava litteä näyttö maksaa tonnin luokkaa tai enemmän.

        asiallisesta vastauksestasi.Rahaa palaa tämän harrastuksen myötä.Epäilenpä, että käyttämäni näyttökin hiipuu aikanaan kuten Sinulla.Vielä kiinnostaisi muutokset esim. näytönohjaimen suhteen,jos hankkisin uuden keskusyksikön ja liittäisin vanhan näyttöni siihen?Siksi kyselen, etten pahasti mokaisi.

        "Uteliaisuus on ihmisen suurin motiivi" sanotaan eräässä lukion psykologian kirjassa,jos oikein muistan.Senpätähden itseänikin kiinnostaisi raw-kuvien käsittely.


      • 2x4 kirjoitti:

        Missä voisin käydä katsomassa tuhansia tai edes satoja vuosia sitten paperille tulostettua kuvan jossa värit ja paperin väri on säilynyt muuttumattomana?

        Aloittaja:
        "Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin. Halpa hinta olisi myös tärkeää"

        "Halpa hinta" -vastauksia:
        – osta yli tyhat euroa maksava monitori
        – osta kalibrointilaite ohjelma
        – osta ja asennuta huoneeseeni 6000°K vakioitu valaistus
        – maalaa kaikki seinät, lattia ja katto harmaaksi
        – peitä huoneen ikkunat

        Vaihtoehtoinen ehdotukseni aloittajalle:
        – avaa PhotoShoppiin ottamasi valokuva (mieluummin hyvin värikäs) 16 bit RGB
        – säädä kuva haluamaasi kokoon (esim 10 x 15 cm, 300 ppi)
        – tee vielä kuvan päälle esim 0,5 x 10 cm ns. harmaakiila "R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 0" sekä kolme "värikiilaa" (R 255, G 255, B 255 – R 255, G 0, B 0), (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 255, B 0) ja (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 255).
        eli kiilat valkoisesta mustaan, punaiseen, vihreään ja siniseen
        – ehkä vielä yhdet puhtaasta varistä (R,G ja B) mustaan.
        – lähetä kuva tulostettavaksi valitsemaasi kuvanvalmistamoon
        – säädä monitorisi näyttämään värit mahdollisimman samanlaisina kuin valmiissa kuvassa.

        Jos lopputulos tyydyttää, olet löytänyt ratkaisun ongelmaasi – jos ei nii eipä tullut kalliiksi. Joka tapauksessa saat hyvän esimerkin kuvanvalmistamon tasosta.

        Toivottavasti kokeilet halpiskeinoani ja kerrot lopputuloksesta täällä.

        "Missä voisin käydä katsomassa tuhansia tai edes satoja vuosia sitten paperille tulostettua kuvan jossa värit ja paperin väri on säilynyt muuttumattomana?"

        Tästä on ilmeisesti tullut sinulle pakkomielle. Kysyt ensin mistä näemme jotain vanhaa, jonka värit on säilynyt pitkään muuttumattomana ja sen jälkeen mistä tiedämme miltä värit näyttivät alun perin. Vastauksen jälkeen tiukennat ehtoja ja varmaan lopuksi kysyt mistä löydämme edes kymmenen vuoden ikäisen valokuvan, joka näyttää samalta sekä näytöllä että paperilla.

        Valokuvien säilyvyyden kannalta varsinaisena ongelmana on nykyisten papereiden happo, jonka poistamalla saadaan se säilymään hyvin samanlaisena satoja vuosia, kun säilytyspaikka on hapeton ja viileä. Paperin huono säilyvyys on syy siihen, miksi nykyään kaikki tieto, joka halutaan säilyttää ikuisesti, yritetään digitoida, jolloin siitä on mahdollista tehdä tarvittaessa uusi paperiversio. Lumppupaperi – kuten seteli – säilyy paljon paremmin.

        Varsinaiseen kysymykseesi vielä kerran. Parhaiten säilyneet massatulosteet lienevät numismaatikoilta ja museoista löytyvät setelit. Vielä paremmin säilyneitä kuvia löytyy sineteistä, jossa on paksumpi värikerros ja joita on säilytetty paremmin. Keskiaikaiset käsinmaalatut kirjat ovat edelleen uskomattoman värikkäitä (toki pergamentille maalatut ovat paremmin säilyneet kuin paperille tehnyt, mutta syynä on myös pergamentin korkeampi hinta, jonka takia niitä on säilytetty paremmin), Muistelen lukeneeni italialaisten kirkkojen kattofreskojen puhdistamisen jälkeen löytyneistä värikkäistä maalauksista. Jos haluat katsoa filmillä säilyneitä värejä, katsopas Disneyn Kolme iloista porsasta vuodelta 1933.

        "Aloittaja:
        'Kuvien tulisi olla samansävyisiä kuin näytöllänikin. Halpa hinta olisi myös tärkeää'

        'Halpa hinta' -vastauksia:
        – osta yli tyhat euroa maksava monitori
        – osta kalibrointilaite ohjelma
        – osta ja asennuta huoneeseeni 6000°K vakioitu valaistus
        – maalaa kaikki seinät, lattia ja katto harmaaksi
        – peitä huoneen ikkunat"

        Kysymys ei suinkaan ole kaikki tai ei mitään. Minulla on tavallinen näyttö (ehkä 500 euron), joka on sijoitettu keskiharmaata seinää vasten. Työskentelen hämärässä huoneessa, jossa kuvaruudusta ei heijastu yhtään valolähdettä. Auringon paistaessa ikkunaan pidän sälekaihtimia suljettuina. Tarvittaessa heijastan valon katon kautta. Ympäristön rakenteluun en ole käytetty penniäkään. Ainoa värinhallinnasta aiheutunut kustannus on Spyderin kolorimetrin hankinta. Luonnollisesti tulostettu kuva eroaa näytössä olevasta kuvasta, mutta se ei ole samanlaista arpapeliä kuin silloin, kun käytin silmämääräistä säätämistä.

        Täällä puhutaan epämääräisesti hinnasta, mutta halvimmat näytönkalibrointilaiteet maksavat suunnilleen satasen. Mielestäni paras hinta-laatusuhde löytyy Spyder3 Elitestä, joka maksaa esimerkiksi Top Shotissa 197 euroa http://www.topshot.fi/product_info.php?pid=2583&sid=4dbacbe94e08521d4717c0c9813ad546

        Jos olisit johdonmukainen tässä "kaikki tai ei mitään" –ajatuksessa, toisit kaiken kuvattavan studioon, jossa valoja voi hallita ja kuvia saisi katsoa vain niiden katsomiseen suunnittelussa huoneessa. Epäilemättä tällaisella järjestelyllä värit pysyisivät hyvin hallinnassa.

        "Vaihtoehtoinen ehdotukseni aloittajalle:
        – avaa PhotoShoppiin ottamasi valokuva (mieluummin hyvin värikäs) 16 bit RGB
        – säädä kuva haluamaasi kokoon (esim 10 x 15 cm, 300 ppi)
        – tee vielä kuvan päälle esim 0,5 x 10 cm ns. harmaakiila "R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 0" sekä kolme "värikiilaa" (R 255, G 255, B 255 – R 255, G 0, B 0), (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 255, B 0) ja (R 255, G 255, B 255 – R 0, G 0, B 255).
        eli kiilat valkoisesta mustaan, punaiseen, vihreään ja siniseen
        – ehkä vielä yhdet puhtaasta varistä (R,G ja B) mustaan.
        – lähetä kuva tulostettavaksi valitsemaasi kuvanvalmistamoon
        – säädä monitorisi näyttämään värit mahdollisimman samanlaisina kuin valmiissa kuvassa.

        Jos lopputulos tyydyttää, olet löytänyt ratkaisun ongelmaasi – jos ei nii eipä tullut kalliiksi. Joka tapauksessa saat hyvän esimerkin kuvanvalmistamon tasosta."

        Tällainen ajattelu perustuu siihen, että omalle työlle ei lasketa mitään arvoa. Työ pitäisi uusia aina uuden näytön mukana tai kun huoneen vallitseva valo muuttuu. Todellinen ongelma on kuitenkin "säädä monitori". Käsittääkseni monitorin säätömahdollisuudet ovat varsin vähäiset ja aina joko lineaarisia tai eksponenttisia (gamma-arvon kaltaisia). Näillä on erittäin vaikea säätää epälineaarista laitetta.

        "Toivottavasti kokeilet halpiskeinoani ja kerrot lopputuloksesta täällä."

        Vielä toivottavampaa olisi, että sen jälkeen hankit kalibrointilaitteen (edes lainaksi) ja säädät monitorisi ja kerrot, huomasitko monitorissa eroa. Silmämääräinen säätö on toki parempi kuin kokonaan säätämätön monitori, mutta vain oikein säädetystä laitteesta saa kaiken irti.


      • kalle kirjoitti:

        asiallisesta vastauksestasi.Rahaa palaa tämän harrastuksen myötä.Epäilenpä, että käyttämäni näyttökin hiipuu aikanaan kuten Sinulla.Vielä kiinnostaisi muutokset esim. näytönohjaimen suhteen,jos hankkisin uuden keskusyksikön ja liittäisin vanhan näyttöni siihen?Siksi kyselen, etten pahasti mokaisi.

        "Uteliaisuus on ihmisen suurin motiivi" sanotaan eräässä lukion psykologian kirjassa,jos oikein muistan.Senpätähden itseänikin kiinnostaisi raw-kuvien käsittely.

        Olin tyytyväinen putkinäyttöön ja Spyder2:lla sen kalibrointi onnistui mainiosti.
        Näyttö pystyi suunnilleen sRGB-väriavaruuden toistoon. Kun uudempaa ja isompaa putkinäyttöä ei löytynyt, etsin lopulta hyvän LCD-näytön. Pöydälle tuli rutkasti lisää tilaa eikä monitori lämmitä niin reippaasti huonetta ja ennen kaikkea: kuva on kyllä selvästi parempi kuin vanhassa putkinäytössä.

        Näytönohjain ei muuten olisi mennyt uusiksi, mutta Lacie-näytön kalibrointi hyödyntää monitorin ominaisuuksia täysillä vasta, kun näytönohjaimen ja monitorin välillä on DDC/CI-yhteys (muistaakseni). Kalibrointisofta säätää tuon digitaalisen linkin kautta monitoria ja saadaan käyttöön näytön runsaammat bitit. Vanhalla putkinäytöllä kalibrointi kirjoittaa gamma-korjauskäyrät näytönohjaimen LUT-taulukkoon eikä värien täyttä bittisyvyyttä tämän jälkeen välttämättä saada täysin hyväksikäytettyä.

        Olisin siis tyytynyt kunnolliseen isoon 20-22" putkinäyttöön, mutta olisin saanut pöytäni täyteen yli 30-kiloisesta monitorista. Testasin kotonani muutamia käytettyjä vähintään 20" putkinäyttöjä, mutta niistä ei tosiaan yksikään ollut enää likikään parhassaa iskussa.

        Jos olet joka tapauksessa hommaamassa uutta konetta (pöytämallia kai), niin siinä tulee varmaan mukana niin moderni näytönohjain, että löytyy DDC/CI-yhteys tulevaisuuden mahdollista tarvetta varten. Välttämättä putkinäyttösi ei sitä tarvitse, mutta tulee tarpeeseen, jos ostat esim. Eizon tai Lacien "huippunäytön".

        Uskoisin, että tulet toimeen putkimonitorisi kanssa ja kalibrointilaitteet saat reilulla satasella. Nykyisten kalibraattoreiden säätöalue on sRGB-aluetta laajempi, joten et tule tarvitsemaan uutta sitten, kun ostat laajasävyisemmän LCD-monitorin. Spyder2 kelpaa sRGB-alueella.


      • kalle kirjoitti:

        Olin tyytyväinen putkinäyttöön ja Spyder2:lla sen kalibrointi onnistui mainiosti.
        Näyttö pystyi suunnilleen sRGB-väriavaruuden toistoon. Kun uudempaa ja isompaa putkinäyttöä ei löytynyt, etsin lopulta hyvän LCD-näytön. Pöydälle tuli rutkasti lisää tilaa eikä monitori lämmitä niin reippaasti huonetta ja ennen kaikkea: kuva on kyllä selvästi parempi kuin vanhassa putkinäytössä.

        Näytönohjain ei muuten olisi mennyt uusiksi, mutta Lacie-näytön kalibrointi hyödyntää monitorin ominaisuuksia täysillä vasta, kun näytönohjaimen ja monitorin välillä on DDC/CI-yhteys (muistaakseni). Kalibrointisofta säätää tuon digitaalisen linkin kautta monitoria ja saadaan käyttöön näytön runsaammat bitit. Vanhalla putkinäytöllä kalibrointi kirjoittaa gamma-korjauskäyrät näytönohjaimen LUT-taulukkoon eikä värien täyttä bittisyvyyttä tämän jälkeen välttämättä saada täysin hyväksikäytettyä.

        Olisin siis tyytynyt kunnolliseen isoon 20-22" putkinäyttöön, mutta olisin saanut pöytäni täyteen yli 30-kiloisesta monitorista. Testasin kotonani muutamia käytettyjä vähintään 20" putkinäyttöjä, mutta niistä ei tosiaan yksikään ollut enää likikään parhassaa iskussa.

        Jos olet joka tapauksessa hommaamassa uutta konetta (pöytämallia kai), niin siinä tulee varmaan mukana niin moderni näytönohjain, että löytyy DDC/CI-yhteys tulevaisuuden mahdollista tarvetta varten. Välttämättä putkinäyttösi ei sitä tarvitse, mutta tulee tarpeeseen, jos ostat esim. Eizon tai Lacien "huippunäytön".

        Uskoisin, että tulet toimeen putkimonitorisi kanssa ja kalibrointilaitteet saat reilulla satasella. Nykyisten kalibraattoreiden säätöalue on sRGB-aluetta laajempi, joten et tule tarvitsemaan uutta sitten, kun ostat laajasävyisemmän LCD-monitorin. Spyder2 kelpaa sRGB-alueella.

        kun jaksoit vastata.Tietokoneliitännät eivät ollenkaan ole selviä itselleni.
        Katsoinpa mainitsemiesi näyttöjen hinnat ja totesin, etteivät ole minua varten.

        Hankin siis sen spyder 2:sen.Himottaisi kuitenkin näytön vajavuudesta huolimatta kokeilla raw tiedostoa RGB:nä.

        Mahtaako lightroomilla pystyä korjaamaan värisävyn kerrallaan kuten photoshopissa vai onko LR samaa sarjaa kuin photoshop.Olen viimeksi käyttänyt sitä v.-99,joten sekin on päivitetty moneen kertaan.Nyt käytössäni Photoshop limited edition.Pärjään kuvakorjailussa, mutta kaipaan kanavia,cmyk-tilaa ja mainitsemaani värinkorjausta sekä icc-profiilin liittämistä tiedostoon.

        Vielä kerran kiitos vastauksestasi.Lightroomin ominaisuuksia voin tietysti tutkailla netistä, jos et enää jaksa tai halua vastata.


      • iloinen kalle kirjoitti:

        kun jaksoit vastata.Tietokoneliitännät eivät ollenkaan ole selviä itselleni.
        Katsoinpa mainitsemiesi näyttöjen hinnat ja totesin, etteivät ole minua varten.

        Hankin siis sen spyder 2:sen.Himottaisi kuitenkin näytön vajavuudesta huolimatta kokeilla raw tiedostoa RGB:nä.

        Mahtaako lightroomilla pystyä korjaamaan värisävyn kerrallaan kuten photoshopissa vai onko LR samaa sarjaa kuin photoshop.Olen viimeksi käyttänyt sitä v.-99,joten sekin on päivitetty moneen kertaan.Nyt käytössäni Photoshop limited edition.Pärjään kuvakorjailussa, mutta kaipaan kanavia,cmyk-tilaa ja mainitsemaani värinkorjausta sekä icc-profiilin liittämistä tiedostoon.

        Vielä kerran kiitos vastauksestasi.Lightroomin ominaisuuksia voin tietysti tutkailla netistä, jos et enää jaksa tai halua vastata.

        Voipa olla, ettei enää löydy Spyder2:sta. Nykyiset ovat Spyder3-malleja ja ymmärtävät laajempiakin kuin sRGB-väriavaruuksia. Itselläni on Spyder3 Elite, jonka anturia käytän Lacien Blue Eye Pro-ohjelman kanssa. Tämä ohjelma osaa ohjata LaCien monitoria, mutta Spyderin omalla softalla onnistuu muidenkin näyttöjen kalibrointi. Blue Eye Protakin voi käyttää muille monitoreille, mutta näytön automaattinen säätö ei kuitenkaan toimi.

        Raw-kuvien RGB-informaatio on tyypillisesti vähintään 12-bittistä ja kattaa laajemman väriavaruuden kuin sRGB:n tai Adobe RGB:n. Yleensä kameroissa voi jpg-kuvia suoraan kuvatessa valita jomman kumman mainituista, jolloin kameran softa muuttaa kennon informaation valittuun väriavaruuteen.

        Raw-muuntimessa tai -editointiohjelmassa voi valita mihin väriavaruuteen lopullisen kuvansa tekee. Yleensä voi tehdä tiff-formaatissa joko 8- tai 16-bittisiä tiedostoja tai jpg-formaatissa 8-bittisiä.
        Raw-muuntimina voi käyttää kameravalmistajien omia (esim. DPP Canonilla, CaptureNX Nikonilla) tai muita muuntimia, joita on melkein pilvin pimein.
        Adobe Photoshopin camera raw:lla voi säätää kaikkien kameramerkkien raw-kuvia ja tallentaa valmiit kuvat esim. jpg-formaatissa. Camera Raw:n työkalut ovat suunnilleen samoja kuin Adobe Photoshop-perheeseen kuuluvassa Lightroomissa, joka on kuitenkin monipuolisempi ja sisältää myös kuvatietokantaominaisuuksia.

        Photoshop on melkoisesti muuttunut vuoden -99 jälkeen. Ohjelma kannattaisi päivittää, mutta melko kalliista paketista on kyllä kyse. Ohjelmasta on olemassa halvempi versio Photoshop Elements, jolla raw-editointi ja yleisimmät muutkin editointitemput onnistuvat. Elements on kuitenkin riisuttu versio täydestä Photoshopista.

        On olemassa ilmaisiakin kuvaeditoreita kuten GIMP, mutta niistä ei minulla ole kokemusta eikä siis tietoa esim. siitä osaavatko ne käsitellä eri kameramerkkien raw-kuvia.

        Ainakin Lightroomilla ja Photoshopilla samoin kuin kameramerkkien omilla raw-editoreilla voi säätää kaikkia värikanavia erikseen ja aidosti säätää esim. värilämpötilat oikeiksi, sillä kennon kaappaama alkuperäinen RGB-informaatio on muuttumattomana tallella. Alkuperäiseen raw-tiedostoon editointeja ei tehdäkään, vaan yleensä korjailu- ja säätötiedot tallentuvat erilliseen parametritiedostoon ja/tai editointiohjelman omaan tietokantaan.

        Kaikilla kunnon editoreilla profiilitiedot voi liittää tiedostoon. Niinhän oikeastaan pitääkin tehdä, sillä muuten eri ohjelmien välinen värihallinta ei toimi. Kun tieto käytetystä väriavaruudesta (sRGB, Adobe RGB, ProPhoto...) on liitetty kuvatiedostoon, näyttävät eri ohjelmat värihallitussa työskentely-ympäristössä värit oikein, vaikka ohjelmien oletusväriavaruus olisikin eri. Tietysti tiettyjen sävyjen muuttumista voi tapahtua, jos käytettävän katseluohjelman väriavaruus on suppeampi kuin kuvan väriavaruus.

        Photoshopissa voi ruudulla katsella koevedosta (proof), jolloin voi tarkastaa miltä kuva tulee näyttämään esim. tietyssä CMYK-väriavaruudessa painettuna. Proofilla voi simuloida myös sitä miltä eri osavärien painolevyt näyttävät.

        Jos muistan oikein, niin Photoshop Elementsillä ei esim. CMYK-moodia ole. layereistä en tiedä. Olen nykyisin jo niin tottunut työskentelemään Lightroomilla ja jatkokäsittelyissä Photoshopin vanhalla CS2-versiolla, etten varmaankaan osaisi tyytyä Elementsin riisuttuihin piirteisiin ja joihinkin puutteisiin.

        Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, etteivät kaikki nettiselaimet tai windowsin omat kuvienkatseluohjelmat toimi värihallitusti. Esimerkiksi Microsoftin Internet Explorer näyttää sRGB-värit suunnilleen oikein sellaisella näytöllä, joka ei pysty laajempaan väriavaruuteen, mutta uusimmissa ns. wide-gamut-monitoreissa värit ovat melkoisen räikeitä.
        Voi olla, että jotkut muutkin selaimet tekevät homman oikein, mutta ainakin Safari toimii värihallitusti.


      • kalle kirjoitti:

        Voipa olla, ettei enää löydy Spyder2:sta. Nykyiset ovat Spyder3-malleja ja ymmärtävät laajempiakin kuin sRGB-väriavaruuksia. Itselläni on Spyder3 Elite, jonka anturia käytän Lacien Blue Eye Pro-ohjelman kanssa. Tämä ohjelma osaa ohjata LaCien monitoria, mutta Spyderin omalla softalla onnistuu muidenkin näyttöjen kalibrointi. Blue Eye Protakin voi käyttää muille monitoreille, mutta näytön automaattinen säätö ei kuitenkaan toimi.

        Raw-kuvien RGB-informaatio on tyypillisesti vähintään 12-bittistä ja kattaa laajemman väriavaruuden kuin sRGB:n tai Adobe RGB:n. Yleensä kameroissa voi jpg-kuvia suoraan kuvatessa valita jomman kumman mainituista, jolloin kameran softa muuttaa kennon informaation valittuun väriavaruuteen.

        Raw-muuntimessa tai -editointiohjelmassa voi valita mihin väriavaruuteen lopullisen kuvansa tekee. Yleensä voi tehdä tiff-formaatissa joko 8- tai 16-bittisiä tiedostoja tai jpg-formaatissa 8-bittisiä.
        Raw-muuntimina voi käyttää kameravalmistajien omia (esim. DPP Canonilla, CaptureNX Nikonilla) tai muita muuntimia, joita on melkein pilvin pimein.
        Adobe Photoshopin camera raw:lla voi säätää kaikkien kameramerkkien raw-kuvia ja tallentaa valmiit kuvat esim. jpg-formaatissa. Camera Raw:n työkalut ovat suunnilleen samoja kuin Adobe Photoshop-perheeseen kuuluvassa Lightroomissa, joka on kuitenkin monipuolisempi ja sisältää myös kuvatietokantaominaisuuksia.

        Photoshop on melkoisesti muuttunut vuoden -99 jälkeen. Ohjelma kannattaisi päivittää, mutta melko kalliista paketista on kyllä kyse. Ohjelmasta on olemassa halvempi versio Photoshop Elements, jolla raw-editointi ja yleisimmät muutkin editointitemput onnistuvat. Elements on kuitenkin riisuttu versio täydestä Photoshopista.

        On olemassa ilmaisiakin kuvaeditoreita kuten GIMP, mutta niistä ei minulla ole kokemusta eikä siis tietoa esim. siitä osaavatko ne käsitellä eri kameramerkkien raw-kuvia.

        Ainakin Lightroomilla ja Photoshopilla samoin kuin kameramerkkien omilla raw-editoreilla voi säätää kaikkia värikanavia erikseen ja aidosti säätää esim. värilämpötilat oikeiksi, sillä kennon kaappaama alkuperäinen RGB-informaatio on muuttumattomana tallella. Alkuperäiseen raw-tiedostoon editointeja ei tehdäkään, vaan yleensä korjailu- ja säätötiedot tallentuvat erilliseen parametritiedostoon ja/tai editointiohjelman omaan tietokantaan.

        Kaikilla kunnon editoreilla profiilitiedot voi liittää tiedostoon. Niinhän oikeastaan pitääkin tehdä, sillä muuten eri ohjelmien välinen värihallinta ei toimi. Kun tieto käytetystä väriavaruudesta (sRGB, Adobe RGB, ProPhoto...) on liitetty kuvatiedostoon, näyttävät eri ohjelmat värihallitussa työskentely-ympäristössä värit oikein, vaikka ohjelmien oletusväriavaruus olisikin eri. Tietysti tiettyjen sävyjen muuttumista voi tapahtua, jos käytettävän katseluohjelman väriavaruus on suppeampi kuin kuvan väriavaruus.

        Photoshopissa voi ruudulla katsella koevedosta (proof), jolloin voi tarkastaa miltä kuva tulee näyttämään esim. tietyssä CMYK-väriavaruudessa painettuna. Proofilla voi simuloida myös sitä miltä eri osavärien painolevyt näyttävät.

        Jos muistan oikein, niin Photoshop Elementsillä ei esim. CMYK-moodia ole. layereistä en tiedä. Olen nykyisin jo niin tottunut työskentelemään Lightroomilla ja jatkokäsittelyissä Photoshopin vanhalla CS2-versiolla, etten varmaankaan osaisi tyytyä Elementsin riisuttuihin piirteisiin ja joihinkin puutteisiin.

        Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, etteivät kaikki nettiselaimet tai windowsin omat kuvienkatseluohjelmat toimi värihallitusti. Esimerkiksi Microsoftin Internet Explorer näyttää sRGB-värit suunnilleen oikein sellaisella näytöllä, joka ei pysty laajempaan väriavaruuteen, mutta uusimmissa ns. wide-gamut-monitoreissa värit ovat melkoisen räikeitä.
        Voi olla, että jotkut muutkin selaimet tekevät homman oikein, mutta ainakin Safari toimii värihallitusti.

        "Adobe Photoshopin camera raw:lla voi säätää kaikkien kameramerkkien raw-kuvia ja tallentaa valmiit kuvat esim. jpg-formaatissa. Camera Raw:n työkalut ovat suunnilleen samoja kuin Adobe Photoshop-perheeseen kuuluvassa Lightroomissa, joka on kuitenkin monipuolisempi ja sisältää myös kuvatietokantaominaisuuksia."

        Itseasiassa Photoshopin ja Lighteoomin raw-muunnin on aivan sama, mutta sitä käytetään erilaisella käyttöliittymällä. Ennen hankkimista kannattaa lainaa kirjastosta Markku Saihan Täyttä RAWia -kirja, josta näkee mitä tapahtuu todella (ja jos ostaa ohjelman kannattaa osta myös kirja). Varmaan ammattimiehenä pidät ohjelmista.

        Photoshopin kalleuden takia minulla on tainut olla versiot 3, 5, 7 ja nyt 10 (eli CS3).

        "Jos muistan oikein, niin Photoshop Elementsillä ei esim. CMYK-moodia ole. layereistä en tiedä."

        Elemets 7 ei sisällä CMYK -moodia, mutta tasot (leyer) on tainnut olla mukana alusta asti.

        Tähän ketjuun liittyen esimerkiksi Mark Galerin Adobe Photoshop
        Elements 6 - Unleash the hidden performance of Elements suosittelee näytön asianmukaista kallibroimista. (Kuten lähes kaikki muutkin kirjat ellei itsestäänselvyyttä ole ohitettu.)


      • Lightroom kirjoitti:

        "Adobe Photoshopin camera raw:lla voi säätää kaikkien kameramerkkien raw-kuvia ja tallentaa valmiit kuvat esim. jpg-formaatissa. Camera Raw:n työkalut ovat suunnilleen samoja kuin Adobe Photoshop-perheeseen kuuluvassa Lightroomissa, joka on kuitenkin monipuolisempi ja sisältää myös kuvatietokantaominaisuuksia."

        Itseasiassa Photoshopin ja Lighteoomin raw-muunnin on aivan sama, mutta sitä käytetään erilaisella käyttöliittymällä. Ennen hankkimista kannattaa lainaa kirjastosta Markku Saihan Täyttä RAWia -kirja, josta näkee mitä tapahtuu todella (ja jos ostaa ohjelman kannattaa osta myös kirja). Varmaan ammattimiehenä pidät ohjelmista.

        Photoshopin kalleuden takia minulla on tainut olla versiot 3, 5, 7 ja nyt 10 (eli CS3).

        "Jos muistan oikein, niin Photoshop Elementsillä ei esim. CMYK-moodia ole. layereistä en tiedä."

        Elemets 7 ei sisällä CMYK -moodia, mutta tasot (leyer) on tainnut olla mukana alusta asti.

        Tähän ketjuun liittyen esimerkiksi Mark Galerin Adobe Photoshop
        Elements 6 - Unleash the hidden performance of Elements suosittelee näytön asianmukaista kallibroimista. (Kuten lähes kaikki muutkin kirjat ellei itsestäänselvyyttä ole ohitettu.)

        Ja anteeksi "kalle" nimimerkkisi käyttämistä väärässä paikassa.

        Tyhjentävien ja perusteellisten vastauksienne johdosta hankin ainakin Lightroomin ja spider 2 :sta seuraavan mallin.

        Kamerassani on valintamahdollisuus adobe RGB-tilaksi sekä raw jpeg tdstomuodot.Niitä sitten käyttänen tutustuessani raw-kuvaukseen.

        "lighroomin" suositteleman kirjan hankin ensimmäisenä.

        Kiitollisena mielenkiintoisia kesäkuvauksia toivotellen

        noviisi vielä digissä


      • vastaanottaja kirjoitti:

        Ja anteeksi "kalle" nimimerkkisi käyttämistä väärässä paikassa.

        Tyhjentävien ja perusteellisten vastauksienne johdosta hankin ainakin Lightroomin ja spider 2 :sta seuraavan mallin.

        Kamerassani on valintamahdollisuus adobe RGB-tilaksi sekä raw jpeg tdstomuodot.Niitä sitten käyttänen tutustuessani raw-kuvaukseen.

        "lighroomin" suositteleman kirjan hankin ensimmäisenä.

        Kiitollisena mielenkiintoisia kesäkuvauksia toivotellen

        noviisi vielä digissä

        Enpä ole tuota "kalle"-nimimerkkiä rekisteröinyt ja nyt
        joku muu on sen tehnyt, kai tänään.

        Joskus olen ollut "kalle" ja joskus ....

        Pitäisiköhän rekisteröityä ?

        Hyvää kesää !


      • entinen kalle kirjoitti:

        Enpä ole tuota "kalle"-nimimerkkiä rekisteröinyt ja nyt
        joku muu on sen tehnyt, kai tänään.

        Joskus olen ollut "kalle" ja joskus ....

        Pitäisiköhän rekisteröityä ?

        Hyvää kesää !

        "Kallen" antamat helmivastaukset ja vastaavanlaiset ovat parasta palstalla.Siksi tulisi varmasti luettua osio, missä nimimerkki näkyisi.


      • Kimmo Koo kirjoitti:

        "Miettikäähän nyt ihan tarkasti miten toimitte!"

        Valitettavasti emme voi elää pelkästään sosiaalituen turvin. Tarvitsemme työpaikkoja, tuotantoa, teollisuutta ja toimivaa palvelusektoria. Ainoastaan ostamalla omaa työtämme tuemme talouselämäämme.

        Pomimalla rusinat pullasta voi helposti säästää muutaman euron, mutta minusta on tyhmää käyttää paljon aikaa halvimman ratkaisun etsimiseen ellei ole pakko.

        ihan tarkasti miten toimitte!
        Olemme nyt EU:ssa, ja Suomenkin kuluttajat ovat nyt oikeutettuja tilaamaan sieltä mistä edullisimmin tavaran saa. Kyllähän firmatkin kilpailuttavat kaikki hankintansa. Miksi siis ei myös yksityinen ihminen saisi etsiä sitä edullisinta vaihtoehtoa. Solidaarisuus huonosti palvelevia ja kalliita kotimaisia kauppoja kohtaan ei ole mikään syy. Käytetään siis tätä tavaroiden vapaata liikkumista unionin alueella hyväksi. Se on oikeutemme!


      • Miettikäähän nyt kirjoitti:

        ihan tarkasti miten toimitte!
        Olemme nyt EU:ssa, ja Suomenkin kuluttajat ovat nyt oikeutettuja tilaamaan sieltä mistä edullisimmin tavaran saa. Kyllähän firmatkin kilpailuttavat kaikki hankintansa. Miksi siis ei myös yksityinen ihminen saisi etsiä sitä edullisinta vaihtoehtoa. Solidaarisuus huonosti palvelevia ja kalliita kotimaisia kauppoja kohtaan ei ole mikään syy. Käytetään siis tätä tavaroiden vapaata liikkumista unionin alueella hyväksi. Se on oikeutemme!

        Niinhän se on, että kun tarpeeksi kauan tässä globaalissa säätelemättömässä taloudessa hankimme kaiken sieltä mistä halvimmalla saa, niin pian saamme työvoiman vapaan liikkuvuuden puitteissa mennä kilpailemaan niiden halvempien maiden matalapalkkaisista työpaikoista.
        Voihan siinä pitemmällä tähtäimellä käydä niinkin, että saamme alkaa tuottamaan kaikkea reilusti nykyistä halvemmalla ja esim. kiinalaiset ostavatkin täältä, kun niillä on oma työvoima liian kallista.

        Tuntuu hieman kovalta kilpailuttaa paikallista kamerakauppiasta verkkokauppaa vastaan. Ovat ne tietysti realisteja ja aika reilusti voivat tulla vastaan, mutta katteetonta kauppaa eivät tietenkään voi tehdä. Hieman enemmän kannattaa kuitenkin maksaa paikalliselle liikkeelle, että se tulevaisuudessakin on olemassa eikä tarvitse muuttaa sinne verkkokaupan viereen. Nimittäin tämä yleinen keskittymiskehitys johtaa lopulta siihen, ettei ole ostovoimaa, kun ei ole työtä. Sitten ei enää voi kilpailuttaa juuri mitään.


      • Miettikäähän nyt kirjoitti:

        ihan tarkasti miten toimitte!
        Olemme nyt EU:ssa, ja Suomenkin kuluttajat ovat nyt oikeutettuja tilaamaan sieltä mistä edullisimmin tavaran saa. Kyllähän firmatkin kilpailuttavat kaikki hankintansa. Miksi siis ei myös yksityinen ihminen saisi etsiä sitä edullisinta vaihtoehtoa. Solidaarisuus huonosti palvelevia ja kalliita kotimaisia kauppoja kohtaan ei ole mikään syy. Käytetään siis tätä tavaroiden vapaata liikkumista unionin alueella hyväksi. Se on oikeutemme!

        "Miettikäähän nyt ihan tarkasti miten toimitte!"

        Varmasti netin kautta ostamalla saa säästettyä muutaman euron, _jos_ ei laske siihen kuluneelle ajalle ajalle mitään arvoa. Minusta on järkevää maksaa ainakin 10 % enemmän kotimaiseselle verkkokaupalle ulkomaiseen verrattuna, sillä suomeksi on paljon mukavampi selvittää mahdollisia ongelmia. Toisen 10 % olen valmis maksamaa siitä, että saan palvelun paikallisesta oikeasta liikkeestä. Takuuongelmat on helppor atkaista kantamalla laite liikkeeseen ja ainakin kerran Rajalan kaverit korjasivat itse vian välittömästi. Olympuksen laitteiden käynti Portugalissa kestää noin kymmenen päivää, joten en kaipaa siiheen laitteen lähettämistä Saksaan ja sen paluun odottamista.

        "Solidaarisuus huonosti palvelevia ja kalliita kotimaisia kauppoja kohtaan ei ole mikään syy."

        Ostavia asiakkaita palvellaan varmasti paremmin kuin renkaanpotkijoita. Onneksi kotimaisia liikkeitä on niin paljon, että kilpailu on kovaa ja palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa.

        "Olemme nyt EU:ssa, ja Suomenkin kuluttajat ovat nyt oikeutettuja tilaamaan sieltä mistä edullisimmin tavaran saa."

        Finnefta sopimus solmittiin jo 1961, joten periaatteessa on ulkomailta saanut ostaa tullitta jo pitkään. Ostan säännöllisesti sekä EU:n alueelta ja sen ulkopuolelta, sillä varsinkin kirjat, joita ei tuoda maahan, ovat paljon edullisempia ostaa Amazonista kuin Akateemisesta kirjakaupasta. Jos omalle työlle ja odottamiselle laskee jonkinlaisen arvon, on yleensä hyllystä saatava tuote halvin. Samalla kuin ostat palveluja, työllistät ja ainakin minä elän mieluummin maassa, jossa työttömyys on alle 80 %, vaikka juuri niissä palvelut ovat edullisa :-)

        "Käytetään siis tätä tavaroiden vapaata liikkumista unionin alueella hyväksi. Se on oikeutemme!"

        Kaikkien oikeuksien käyttäminen ei ole mielekästä. Onneksi ulkomailta ostaminen ei ole kenenkään velvollisuus. Tällaisissa asioissa ei ole oikeaa eikä väärää, mutta jos ahneuttaan saa tuotteen tilalta pelkkiä lupauksia, lienee paras syyttää itseään.


      • Kimmo Koo kirjoitti:

        "Miettikäähän nyt ihan tarkasti miten toimitte!"

        Varmasti netin kautta ostamalla saa säästettyä muutaman euron, _jos_ ei laske siihen kuluneelle ajalle ajalle mitään arvoa. Minusta on järkevää maksaa ainakin 10 % enemmän kotimaiseselle verkkokaupalle ulkomaiseen verrattuna, sillä suomeksi on paljon mukavampi selvittää mahdollisia ongelmia. Toisen 10 % olen valmis maksamaa siitä, että saan palvelun paikallisesta oikeasta liikkeestä. Takuuongelmat on helppor atkaista kantamalla laite liikkeeseen ja ainakin kerran Rajalan kaverit korjasivat itse vian välittömästi. Olympuksen laitteiden käynti Portugalissa kestää noin kymmenen päivää, joten en kaipaa siiheen laitteen lähettämistä Saksaan ja sen paluun odottamista.

        "Solidaarisuus huonosti palvelevia ja kalliita kotimaisia kauppoja kohtaan ei ole mikään syy."

        Ostavia asiakkaita palvellaan varmasti paremmin kuin renkaanpotkijoita. Onneksi kotimaisia liikkeitä on niin paljon, että kilpailu on kovaa ja palvelu on ystävällistä ja asiantuntevaa.

        "Olemme nyt EU:ssa, ja Suomenkin kuluttajat ovat nyt oikeutettuja tilaamaan sieltä mistä edullisimmin tavaran saa."

        Finnefta sopimus solmittiin jo 1961, joten periaatteessa on ulkomailta saanut ostaa tullitta jo pitkään. Ostan säännöllisesti sekä EU:n alueelta ja sen ulkopuolelta, sillä varsinkin kirjat, joita ei tuoda maahan, ovat paljon edullisempia ostaa Amazonista kuin Akateemisesta kirjakaupasta. Jos omalle työlle ja odottamiselle laskee jonkinlaisen arvon, on yleensä hyllystä saatava tuote halvin. Samalla kuin ostat palveluja, työllistät ja ainakin minä elän mieluummin maassa, jossa työttömyys on alle 80 %, vaikka juuri niissä palvelut ovat edullisa :-)

        "Käytetään siis tätä tavaroiden vapaata liikkumista unionin alueella hyväksi. Se on oikeutemme!"

        Kaikkien oikeuksien käyttäminen ei ole mielekästä. Onneksi ulkomailta ostaminen ei ole kenenkään velvollisuus. Tällaisissa asioissa ei ole oikeaa eikä väärää, mutta jos ahneuttaan saa tuotteen tilalta pelkkiä lupauksia, lienee paras syyttää itseään.

        pitkältä ajalta näistä kotoisista putiikeista:

        1. Hinnat ovat suhteettoman kovat ulkolaisiin verraten.

        2. Varastovalikoima on pieni, et yleensä saa sitä mitä haluaisit muuten kuin tilaamalla. Ja siinä tapauksessa toimitusaika venyy kertoimella 2 - 3 siihen ulkolaiseen nettikauppaan verraten.

        3. Asiantuntemus yleensä aika alkeellista, tietysti joskus sattuu vastaan ihan asiaan perehtynyt myyjä. Tämä on kokemus ihan oikeista valokuvausalan liikkeistä, markettien kamera-osastoiltahan nyt ei kukaan mitään tietämystä odotakaan. Eli tämä palvelutaso ei voi olla oikeutus sille kohtuuttomalle hinnalle.

        4. Nettikaupassa on aina 14 pv palautusoikeus, ilman että tarvitsee alkaa taistelemaan sen kauppiaan kanssa palautusoikeudesta. Tämä pätee tietenkin myös kotimaisiin nettikauppoihin.


      • sillä on kokemuksia kirjoitti:

        pitkältä ajalta näistä kotoisista putiikeista:

        1. Hinnat ovat suhteettoman kovat ulkolaisiin verraten.

        2. Varastovalikoima on pieni, et yleensä saa sitä mitä haluaisit muuten kuin tilaamalla. Ja siinä tapauksessa toimitusaika venyy kertoimella 2 - 3 siihen ulkolaiseen nettikauppaan verraten.

        3. Asiantuntemus yleensä aika alkeellista, tietysti joskus sattuu vastaan ihan asiaan perehtynyt myyjä. Tämä on kokemus ihan oikeista valokuvausalan liikkeistä, markettien kamera-osastoiltahan nyt ei kukaan mitään tietämystä odotakaan. Eli tämä palvelutaso ei voi olla oikeutus sille kohtuuttomalle hinnalle.

        4. Nettikaupassa on aina 14 pv palautusoikeus, ilman että tarvitsee alkaa taistelemaan sen kauppiaan kanssa palautusoikeudesta. Tämä pätee tietenkin myös kotimaisiin nettikauppoihin.

        Suurilla volyymeilla varastokauppa on tietysti edullisempaa kuin mihin pieni paikallinen liike mitenkään pystyy.
        Jos oikeaa asiantuntemusta paikallisesti haluaa, löytyy sitä varmimmin sellaisista kamerakaupoista/valokuvaamoista, joissa on pitkän linjan omakohtaista osaamista.

        Nettikauppa ja varsinkin ulkomainen synnyttää sinänsä kannatettavaa kilpailua, mutta luo lopulta melko mahdottoman kilpailutilanteen paikallisille liikkeille.
        Vähitellen käy niin, ettei ole paikallisia erikoisliikkeitä eikä kohta muitakaan liikkeitä ja siitä on enää pieni porras siihen, ettei ole työpaikkojakaan-ei juuri kenelläkään.

        Ihan pienet paikkakunnat ovat tässä suhteessa aivan toivottomassa kilpailutilanteessa, mutta esimerkiksi Jyväskylän kokoisessa kaupungissa on erikoisliikkeitä, jotka melko hyvin pystyvät kilpailemaan ainakin kotimaisten nettikauppojen kanssa.
        Silloin on pitänyt pystyä kasvattamaan liikevaihto riittävän kokoiselle tasolle.
        Tietokonepuolella näyttää onnistuvan niin hyvin, ettei verkkokaupasta tarvitse mitään tilata, ellei sitten teostomaksuista vapaita CD- ja DVD-levyjä, mutta tämä onkin eri juttu.
        Kamerapuolella tilanne on vaikeampi, mutta muutamat liikkeet pääsevät kuitenkin niin lähelle verkkokaupan hintatasoa, että mielellään erotuksen paikalliselle maksaa ihan ideologisestakin syystä.
        Ja jos neuvoja tai muuta asiantuntemusta kaipaa, niin kyllä se ainakin täkäläisessä kameraliikkeessä on ihan eri luokkaa kuin mitä mistään nettikaupasta voi saada.


      • kuitenkin kirjoitti:

        Suurilla volyymeilla varastokauppa on tietysti edullisempaa kuin mihin pieni paikallinen liike mitenkään pystyy.
        Jos oikeaa asiantuntemusta paikallisesti haluaa, löytyy sitä varmimmin sellaisista kamerakaupoista/valokuvaamoista, joissa on pitkän linjan omakohtaista osaamista.

        Nettikauppa ja varsinkin ulkomainen synnyttää sinänsä kannatettavaa kilpailua, mutta luo lopulta melko mahdottoman kilpailutilanteen paikallisille liikkeille.
        Vähitellen käy niin, ettei ole paikallisia erikoisliikkeitä eikä kohta muitakaan liikkeitä ja siitä on enää pieni porras siihen, ettei ole työpaikkojakaan-ei juuri kenelläkään.

        Ihan pienet paikkakunnat ovat tässä suhteessa aivan toivottomassa kilpailutilanteessa, mutta esimerkiksi Jyväskylän kokoisessa kaupungissa on erikoisliikkeitä, jotka melko hyvin pystyvät kilpailemaan ainakin kotimaisten nettikauppojen kanssa.
        Silloin on pitänyt pystyä kasvattamaan liikevaihto riittävän kokoiselle tasolle.
        Tietokonepuolella näyttää onnistuvan niin hyvin, ettei verkkokaupasta tarvitse mitään tilata, ellei sitten teostomaksuista vapaita CD- ja DVD-levyjä, mutta tämä onkin eri juttu.
        Kamerapuolella tilanne on vaikeampi, mutta muutamat liikkeet pääsevät kuitenkin niin lähelle verkkokaupan hintatasoa, että mielellään erotuksen paikalliselle maksaa ihan ideologisestakin syystä.
        Ja jos neuvoja tai muuta asiantuntemusta kaipaa, niin kyllä se ainakin täkäläisessä kameraliikkeessä on ihan eri luokkaa kuin mitä mistään nettikaupasta voi saada.

        paikallinen kamerakerho on usein se paikka josta saa hyviä neuvoja, sielta löytyy käytännön kokemusta. Ja paremmin aikaa vastailla kuin sillä myyjällä siellä tiskin takana.


      • sillä on kokemuksia kirjoitti:

        pitkältä ajalta näistä kotoisista putiikeista:

        1. Hinnat ovat suhteettoman kovat ulkolaisiin verraten.

        2. Varastovalikoima on pieni, et yleensä saa sitä mitä haluaisit muuten kuin tilaamalla. Ja siinä tapauksessa toimitusaika venyy kertoimella 2 - 3 siihen ulkolaiseen nettikauppaan verraten.

        3. Asiantuntemus yleensä aika alkeellista, tietysti joskus sattuu vastaan ihan asiaan perehtynyt myyjä. Tämä on kokemus ihan oikeista valokuvausalan liikkeistä, markettien kamera-osastoiltahan nyt ei kukaan mitään tietämystä odotakaan. Eli tämä palvelutaso ei voi olla oikeutus sille kohtuuttomalle hinnalle.

        4. Nettikaupassa on aina 14 pv palautusoikeus, ilman että tarvitsee alkaa taistelemaan sen kauppiaan kanssa palautusoikeudesta. Tämä pätee tietenkin myös kotimaisiin nettikauppoihin.

        Näitä perustelemattomia nettitotuuksia tarjoillaan jatkuvasti totuuksina, mutta asiallisia vertailuja en ole nähnyt.

        "1. Hinnat ovat suhteettoman kovat ulkolaisiin verraten."

        Minusta on luonnollista maksaa lakisääteiset verot ja tullit, joten EU:n ulkopuolelta tilatut tuotteet pitää kierrättää tullin kautta, jos niiden arvo postikuluineen on riittävän suuri (raja on noin 50, joten ei sillä kaksista runkoa tai linssiä osteta). Amerikkalaisten yritysten hinnoista puuttuu paikallinen arvonlisävero, joten hinnat eivät ole vertailukelpoisia.

        Varovaisena ihmisinä minulla on vakuutukset kunnossa. Kameroiden osalta vakuutusta tärkeämpi on takuu. Ajatus siitä, että tuote pitäisi lähettää Singaporeen takuuhuoltoon tuntuu vastenmielisesltä. Tietenkin tilanne on toinen, jos ostaa kameran vitriiniin.

        Valokuvausliikkeissä on selkeä kaksihintajärjestelmä. Yleisen hinnan lisäksi on "just-for-you" -hinta, joka on "kaikille" hyville asiakkaille. Tein äsken veroilmoituksen ja yllätykseksi olin ostanut viime vuonna melkein kahdellatuhannella rompetta samasta kaupasta ja kaiken selvästi edullisemmin kuin hintalapussa luki.

        "Varastovalikoima on pieni, et yleensä saa sitä mitä haluaisit muuten kuin tilaamalla."

        Käyttämäni kamera - Olympus - on pieni merkki ja monesti olen tilannut tavaraa, jota ei ole edes Euroopan keskusvarastossa Saksassa. Nettikauppa, joka lupaa lähettää tuotteen seuraavana arkipäivänä, saattaa hyvin veloittaa välittömästi ja laittaa vasta sen jälkeen oman tilauksensa, jonka jälkeen tuotetta odotetaan keskusvarastoon, josta lähetetään nettikauppaan ja joka lähettää sen pari päivää myöhemmin minulle. Minulla on kokemusta kuuden viikon odotuksesta, jonka jälkeen meni melkein kuukausi ennenkuin Visa sai perittyä rahat takaisin. Kivijalkamyymälä myi silloin ei-oota eikä uskaltanut edes luvata pikaista toimitusta ja kun netissä luvattin lähettää tuote seuraavana työpäivänä ja paljon edullisemmin, en miettinyt kahta kertaa... Visallahan saa rahat takaisin, mutta kukaan ei korvaa käyttämääni aikaa.

        Liikkeiden valikoimat ovat toki pienemmät kuin nettikauppojen, mutta ne ovat todellisia, mutta minusta ne ovat oikeasti yllättävän hyviä.

        "Ja siinä tapauksessa toimitusaika venyy kertoimella 2 - 3 siihen ulkolaiseen nettikauppaan verraten."

        Todellisten liikkeiden on vaikea kilpailla virtuaalisten liikkeiden kanssa, joiden usein katteettomia lupauksia pidetään faktana. Jos tuote on maahantuojan varastossa, saa sen poikkeuksetta Tampereelle kahdessa päivässä, joten ainakin minä olen saannut tavarat ulkomaalaisista nettiliikkeistä hitaammin.

        "Asiantuntemus yleensä aika alkeellista, ..."

        :-) Niinhän se vaikuttaa, jos nettikauppojen asiantuntemuksena pidetään heidän sivuillaan olevia linkkejä. Toki myyjiä on monentasoisia, mutta monesti kyse on myös asiakkaan kyvyttömyydestä esittää ongelmansa. Minulla oli roska tähyslasissä kameran sisällä, jolloin kannoin kameran putiikkiin ja pyysin välinettä, jolla voin puhdistaa sen. En tiedä miten olisin selittänyt asian englanniksi nettikaupan myyjälle, joka ei harrasta valokuvausta.

        "Eli tämä palvelutaso ei voi olla oikeutus sille kohtuuttomalle hinnalle."

        Mikään ei voi olla perustelu kohtuuttomille hinnoille. Eräs kustannuksia nostava tekijä on valokuvausliikkeestä apua hakevat, jotka tilaavat tuotteen nettiin ja vaativat paikallisia yrittäjiä huoltamaan kameransa. Toki maailmanlaajuiset takuut koskevat kaikkia, mutta minusta on oiken, että harmaatuonnin laitteet lähetetään huoltoon hitaimmalla ja edullisimmalla kuljetuksella ja niitä paikalliset liikkeet käsittelevät kun aikaa jää maksavien asiakkaiden palvelemiselta.

        "Nettikaupassa on aina 14 pv palautusoikeus, ilman että tarvitsee alkaa taistelemaan sen kauppiaan kanssa palautusoikeudesta."

        Tämä koskee ainakin suomalaisia (ja luultavasti myös EU:n nettikauppoja), mutta ei suinkaan kaikkia. Riitatapaus käsitellään aina liikkeen kotipaikkakunnalla, joten muutaman tuhannen euron takia harva alkaa käräjöidä esimerkiksi Singaporessa tai Yhdysvalloissa.

        Nettikaupat ovat hyviä, jos asiakas tietää mitä haluaa ja tuote on selkeä paketti (kuten kirja tai DVD). Tilanne on paljon vaikeampi, jos haluaa verrata useita runkoja, joista valitsee parhaiten käteen sopivat. Rusinat pullasta -ihminen voi tietenkin ostaa seitsemän runkoa, joista palauttaa myyjälle vähintään kuusi.
        -- Jokainen meistä voisi tietenkin kilpailuttaa elämänsä, mutta tuskin edullisin tarjous olisi paras. Käärinliinoissa ei ole taskuja.


      • Kimmo Koo kirjoitti:

        Näitä perustelemattomia nettitotuuksia tarjoillaan jatkuvasti totuuksina, mutta asiallisia vertailuja en ole nähnyt.

        "1. Hinnat ovat suhteettoman kovat ulkolaisiin verraten."

        Minusta on luonnollista maksaa lakisääteiset verot ja tullit, joten EU:n ulkopuolelta tilatut tuotteet pitää kierrättää tullin kautta, jos niiden arvo postikuluineen on riittävän suuri (raja on noin 50, joten ei sillä kaksista runkoa tai linssiä osteta). Amerikkalaisten yritysten hinnoista puuttuu paikallinen arvonlisävero, joten hinnat eivät ole vertailukelpoisia.

        Varovaisena ihmisinä minulla on vakuutukset kunnossa. Kameroiden osalta vakuutusta tärkeämpi on takuu. Ajatus siitä, että tuote pitäisi lähettää Singaporeen takuuhuoltoon tuntuu vastenmielisesltä. Tietenkin tilanne on toinen, jos ostaa kameran vitriiniin.

        Valokuvausliikkeissä on selkeä kaksihintajärjestelmä. Yleisen hinnan lisäksi on "just-for-you" -hinta, joka on "kaikille" hyville asiakkaille. Tein äsken veroilmoituksen ja yllätykseksi olin ostanut viime vuonna melkein kahdellatuhannella rompetta samasta kaupasta ja kaiken selvästi edullisemmin kuin hintalapussa luki.

        "Varastovalikoima on pieni, et yleensä saa sitä mitä haluaisit muuten kuin tilaamalla."

        Käyttämäni kamera - Olympus - on pieni merkki ja monesti olen tilannut tavaraa, jota ei ole edes Euroopan keskusvarastossa Saksassa. Nettikauppa, joka lupaa lähettää tuotteen seuraavana arkipäivänä, saattaa hyvin veloittaa välittömästi ja laittaa vasta sen jälkeen oman tilauksensa, jonka jälkeen tuotetta odotetaan keskusvarastoon, josta lähetetään nettikauppaan ja joka lähettää sen pari päivää myöhemmin minulle. Minulla on kokemusta kuuden viikon odotuksesta, jonka jälkeen meni melkein kuukausi ennenkuin Visa sai perittyä rahat takaisin. Kivijalkamyymälä myi silloin ei-oota eikä uskaltanut edes luvata pikaista toimitusta ja kun netissä luvattin lähettää tuote seuraavana työpäivänä ja paljon edullisemmin, en miettinyt kahta kertaa... Visallahan saa rahat takaisin, mutta kukaan ei korvaa käyttämääni aikaa.

        Liikkeiden valikoimat ovat toki pienemmät kuin nettikauppojen, mutta ne ovat todellisia, mutta minusta ne ovat oikeasti yllättävän hyviä.

        "Ja siinä tapauksessa toimitusaika venyy kertoimella 2 - 3 siihen ulkolaiseen nettikauppaan verraten."

        Todellisten liikkeiden on vaikea kilpailla virtuaalisten liikkeiden kanssa, joiden usein katteettomia lupauksia pidetään faktana. Jos tuote on maahantuojan varastossa, saa sen poikkeuksetta Tampereelle kahdessa päivässä, joten ainakin minä olen saannut tavarat ulkomaalaisista nettiliikkeistä hitaammin.

        "Asiantuntemus yleensä aika alkeellista, ..."

        :-) Niinhän se vaikuttaa, jos nettikauppojen asiantuntemuksena pidetään heidän sivuillaan olevia linkkejä. Toki myyjiä on monentasoisia, mutta monesti kyse on myös asiakkaan kyvyttömyydestä esittää ongelmansa. Minulla oli roska tähyslasissä kameran sisällä, jolloin kannoin kameran putiikkiin ja pyysin välinettä, jolla voin puhdistaa sen. En tiedä miten olisin selittänyt asian englanniksi nettikaupan myyjälle, joka ei harrasta valokuvausta.

        "Eli tämä palvelutaso ei voi olla oikeutus sille kohtuuttomalle hinnalle."

        Mikään ei voi olla perustelu kohtuuttomille hinnoille. Eräs kustannuksia nostava tekijä on valokuvausliikkeestä apua hakevat, jotka tilaavat tuotteen nettiin ja vaativat paikallisia yrittäjiä huoltamaan kameransa. Toki maailmanlaajuiset takuut koskevat kaikkia, mutta minusta on oiken, että harmaatuonnin laitteet lähetetään huoltoon hitaimmalla ja edullisimmalla kuljetuksella ja niitä paikalliset liikkeet käsittelevät kun aikaa jää maksavien asiakkaiden palvelemiselta.

        "Nettikaupassa on aina 14 pv palautusoikeus, ilman että tarvitsee alkaa taistelemaan sen kauppiaan kanssa palautusoikeudesta."

        Tämä koskee ainakin suomalaisia (ja luultavasti myös EU:n nettikauppoja), mutta ei suinkaan kaikkia. Riitatapaus käsitellään aina liikkeen kotipaikkakunnalla, joten muutaman tuhannen euron takia harva alkaa käräjöidä esimerkiksi Singaporessa tai Yhdysvalloissa.

        Nettikaupat ovat hyviä, jos asiakas tietää mitä haluaa ja tuote on selkeä paketti (kuten kirja tai DVD). Tilanne on paljon vaikeampi, jos haluaa verrata useita runkoja, joista valitsee parhaiten käteen sopivat. Rusinat pullasta -ihminen voi tietenkin ostaa seitsemän runkoa, joista palauttaa myyjälle vähintään kuusi.
        -- Jokainen meistä voisi tietenkin kilpailuttaa elämänsä, mutta tuskin edullisin tarjous olisi paras. Käärinliinoissa ei ole taskuja.

        voisi tutkia sitä EU-lainsäädäntöä ennen kuin tulee tänne aukomaan päätänsä. Ja kertomaan valheita kotimaisten surkeitten kauppojen hyväksi. Taitaakin olla oma lehmä ojassa, sillä kuulosti ihan kuin olisi kalikka kalahtanut ahneen kauppamiehen jalkaan.

        1. EU alueelta tilatuista tavaroista ei tarvi maksaa tullia. Ja ALV on jo hinnassa mukana.

        2. Varastot ovat kotimaassa surkean pienet. Esim. Saksassa on nettikaupoilla tavaraa ihan kiitettävästi varastossa. Ja varastotilanteen saa selvitettyä ennen tilausta!

        3. Asiantuntemus kotimaisissa kivijalkakaupoissa on surkeaa. Ei viitsitä seurata aikaansa, ei mitään tuntemusta uusimmista malleista ja niiden ominaisuuksista. Tässä kuluttajan paras tietolähde on netti. Ehdottomasti.

        4. Palautusoikeus 14pv nettikaupassa on voimassa koko EU-alueella.


      • hurskas kirjoitti:

        voisi tutkia sitä EU-lainsäädäntöä ennen kuin tulee tänne aukomaan päätänsä. Ja kertomaan valheita kotimaisten surkeitten kauppojen hyväksi. Taitaakin olla oma lehmä ojassa, sillä kuulosti ihan kuin olisi kalikka kalahtanut ahneen kauppamiehen jalkaan.

        1. EU alueelta tilatuista tavaroista ei tarvi maksaa tullia. Ja ALV on jo hinnassa mukana.

        2. Varastot ovat kotimaassa surkean pienet. Esim. Saksassa on nettikaupoilla tavaraa ihan kiitettävästi varastossa. Ja varastotilanteen saa selvitettyä ennen tilausta!

        3. Asiantuntemus kotimaisissa kivijalkakaupoissa on surkeaa. Ei viitsitä seurata aikaansa, ei mitään tuntemusta uusimmista malleista ja niiden ominaisuuksista. Tässä kuluttajan paras tietolähde on netti. Ehdottomasti.

        4. Palautusoikeus 14pv nettikaupassa on voimassa koko EU-alueella.

        Netissä on yleinen tapa puolustaa perustelemattomia väitteitä haukkumalla muita keskustelijoita. Toinen tietämättömyyden merkki on toisen vastausten vääristely.

        Kirjoitin "Minusta on luonnollista maksaa lakisääteiset verot ja tullit, joten EU:n ulkopuolelta tilatut tuotteet pitää kierrättää tullin kautta..."

        kirjoitit "EU alueelta tilatuista tavaroista ei tarvi maksaa tullia. Ja ALV on jo hinnassa mukana."

        "Varastot ovat kotimaassa surkean pienet. Esim. Saksassa on nettikaupoilla tavaraa ihan kiitettävästi varastossa. Ja varastotilanteen saa selvitettyä ennen tilausta!"

        Kummallakaan perustelemattomalla väitteellä ei ole mitään erityistä painoarvoa. En tiedä muista kameroista, mutta Olympuksen Euroopan keskusvarastosta tulee tavara ainakin yhtä nopeasti kuin ulkomaalaisesta verkkokaupasta.

        Käsittääkseni kaikilla merkittävillä suomalaisilla verkkokaupoilla on myös myymälöitä, joihin voi tilata tuotteita kustannuksetta. Ainakin tässä tapauksessa kivijalkamyymälöillä on yhtä suuret varastot kuin verkkokaupalla :-)

        "Asiantuntemus kotimaisissa kivijalkakaupoissa on surkeaa."

        Taas perustelematon väite. Väitätkö todella, että nettikaupassa on asiantuntevampaa palvelua?

        Yleensä kerrotaan esimerkkinä, kuinka pyysin jotain eikä myyjä edes tiennyt sellaista tuotetta olevan. Tekoälyä on vaikea kehittää sellaiseksi, että voisi tilata verkkokaupasta "jalustan, joka ei tärähdä, kun siihen laittaa kameran ja 3 kg linssin ja jonka saa laskeutumaan maan tasolle" (Miten muuten kysyisit sen saksaksi?) Liikkeeseen voi kantaa kameran, linssin ja lankalaukaisimen. Jalustasta näkee heti kuinka alas se menee ja laittamalla kolikon linssin päälle, näkee tärähtääkö kamera (jolloin kolikko putoaa kuvattaessa).

        "Ei viitsitä seurata aikaansa, ei mitään tuntemusta uusimmista malleista ja niiden ominaisuuksista."

        Tämä on sikäli totta, että nettikaupoista on vaikea saada mitään vanhoja perusasioita. Eräs valokuvaajien hyvin tuntema kauppa Teknofokus http://www.teknofokus.fi/ on eräs tämän säännön vahvistavista poikkeuksista. Asiantuntemus on suurille nettikaupoille liian kallista.

        "Tässä kuluttajan paras tietolähde on netti."

        :-) Netistä löytyy todella hyviä vertailuja ja useista laitteista voi hakea manuaalin, jos haluaa siihen perehtyä kunnolla, mutta suosittelen silti terveen järjen käyttämistä. Valitettavasti ihmiset eivät usein etsi tietoja vaan omille ennakkoluuloilleen vahvistusta.

        "Palautusoikeus 14pv nettikaupassa on voimassa koko EU-alueella."

        Euroopan kuluttajakeskuksen sivulla http://www.ecc.fi/Page/dd15a72e-8795-42c8-976c-d35d9d04d01a.aspx kerrotaan "Kuluttajalla on pääsääntöisesti vähintään 7 arkipäivää tavaran vastaanottamisesta aikaa peruuttaa verkkokaupasta tekemänsä tilaus. Peruuttamisaika voi kuitenkin olla pidempikin, kuten Suomessa ja Saksassa käytössä oleva 14 kalenteripäivää. Peruutusoikeus ei koske kaikkia tavaroita eikä palveluita."

        Takuutakin tärkeämpi asia on tuotevastuu, joka Suomessa ostetuissa (ainakin virallisen maahantuojan) tuomissa tavaroissa sitoo maahantuojaa vaikka myyjä tekisi konkurssin. Tällaista vastuuta ei ole nettifirmoilla.

        "Taitaakin olla oma lehmä ojassa, sillä kuulosti ihan kuin olisi kalikka kalahtanut ahneen kauppamiehen jalkaan."

        ;-) Erilaisista palveluista kannattaa valita itselleen parhaiten sopiva. Varmasti iltamyöhään saa rautatieasemalta ostettua Rolexin edullisemmin kuin kellokaupasta, mutta edulliseen hintaan sisältyy usein myös riski. Käytän säännöllisesti amazonia ja verkkokauppa.comia (jonne tosin menen pyörällä :-) ja epäsäännöllisesti montaa muuta verkkokauppaa. Joissain tuotteissa kuten Katzeyn tähyslaseissa http://www.katzeyeoptics.com/ valmistajan kotisivu on paras tilauspaikka ja moni pikkupaja markkinoi tuotteensa eBayn kautta. Paras ratkaisu on käyttää eri tilanteissa sopivaa palvelua. Minun ostoksistani varmaan 90 % tulee kassissa kaupasta ilman postia.


    • älkää ny puhuko puppua, pojaat...
      Antero Tenh...sory nykyisin Timo Peltomaa " Valokuvia.fi, missä suurinosa harrastajista ja luultavasti koko ammattiporukka, ainakin pirkanmaalla ja tampereella teettää kopiot, tulosteet, paperikuvat vai mitä ne nykyisin ovat. Siellä on värinhallinta hanskassa, kun lähetät kuvat heidän työnkulkuunsa sopivassa värimaailmassa (AdobeRGB). eli suurin osa värivirheellistä kuvista johtuu kun ei tiedä missä värimaailmassa niitä lähetetään labraan. Labra toistaa sen minkä olet jo kuvannut!

      sRGB, AdobeRGB,CMYK,Lab, oikeisiin olosuhteisiin niin kyllä se siitä !

      • käyttää sRGB valintaa, niin kamerassa kuin kuvankäsittelyohjelmissakin jos ei ihan pilkun tarkasti tiedä mitä tämä väriavaruus (color space) valinta tarkoittaa. Jos näitä sotkee sekaisin, niin eipä tarvi ihmetellä jos on kummat värit tulosteissa ;)


    • Aiheeseen liittyen, mistä valokuvapalvelu firmasta saisi digikuviin tulostamaan kuvan TAKApuolelle kuvan ottopäivän?


      • niin että kirjoitti:

        osana nimeä on päiväys ja kellonaika. Ja tilaa kuvat täältä:

        http://int.pixum.com/international/index.php?

        Kuvan taakse tulostetaan tiedoston nimi.

        Anteeksi, en tajunnut laittaa, että kuvat pitäisi saada tilattua Suomesta, koska en omista luottokorttia, eikä ole aikomusta hommatakaan semmoista :(


      • Eppu2009 kirjoitti:

        Anteeksi, en tajunnut laittaa, että kuvat pitäisi saada tilattua Suomesta, koska en omista luottokorttia, eikä ole aikomusta hommatakaan semmoista :(

        sitten.


      • Eppu2009 kirjoitti:

        Anteeksi, en tajunnut laittaa, että kuvat pitäisi saada tilattua Suomesta, koska en omista luottokorttia, eikä ole aikomusta hommatakaan semmoista :(

        Kyllä kotimaisetkin valmistajat, ainakin IFOLOR tulostaa kuvan taakse tiedoston nimen.
        Jos onnistut tuossa ehdotetussa nimeämisessä, homma toimii.


      • Suomessakin kirjoitti:

        Kyllä kotimaisetkin valmistajat, ainakin IFOLOR tulostaa kuvan taakse tiedoston nimen.
        Jos onnistut tuossa ehdotetussa nimeämisessä, homma toimii.

        Ifolorissa ainakin mun kuviin on tulostunut ainoastaan tiedoston jpg.nimi. Eli kuvan juokseva numero.


      • Eppu2009 kirjoitti:

        Ifolorissa ainakin mun kuviin on tulostunut ainoastaan tiedoston jpg.nimi. Eli kuvan juokseva numero.

        Tarkoitin, että kuvatiedostolle voi antaa uuden nimen, joka sisältää ainakin päiväyksen.
        Sellainen homma onnistuu seuraavasta linkistä löytyvällä ohjelmalla A.F.5 Rename your files.

        http://www.fauland.com/af5.htm

        Tällä ohjelmalla voi esimerkiksi lisätä päiväyksen tiedostonimeen siten, että esim tiedosto DSC_0001.jpg saa nimekseen 2009-05-31_DSC_0001.jpg, jos kuva on otettu 31.5.2009.
        Kellonaikaa ei näyttänyt valmiina olevan valikoissa, mutta ohjelmalla voi lisätä tiedostonimeen merkkejä hyvin monipuolisella tavalla. Itse olen tällä ohjelmalla lisännyt tiedostojen alkuun kirjaimia A,B,C jne aina kun kameran laskuri on lähtenyt uudelle kierrokselle.

        Ohjelmalla pystyy kerralla nimeämään useita tiedostoja haluamallaan tavalla.

        Tämän jälkeen ainakin päiväys näkyy esimerkiksi Ifolorilla tehtyjen kuvien takana.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vastaamoon tehty ehkä kaksi tietomurtoa - kertoo Yle.

      https://yle.fi/uutiset/3-11612331 Tietoa tihkutetaan tipoittain. Uutta katastrofia pukkaa Vastaamon osalta. Eiliseen asti kyse oli vain yhdestä hakker
      Maailman menoa
      339
      4452
    2. Laittoko Stefan instan yksityiseksi

      Stefanin insta yksityinen
      Kotimaiset julkkisjuorut
      107
      2658
    3. Autoilun päästöt

      Hallituksen tavoitteena on puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006698934.html Liikenteen päästöt ei
      Maailman menoa
      334
      1268