Antiikin käsikirja kertoo, että dialektiikka on: "väittelytaito, taito etsiä totuutta ja määritellä tärkeitä käsitteitä kysymysten ja vastausten avulla." Tunnetuin tämän metodin käyttäjä oli Sokrates, ja Platon kehitti sitä edelleen, kertoo myös antiikin käsikirja. Esa Saarinen puolestaan sanoo kirjassaan länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle, että dialektiikka on "Filosofisen käsitteen tarkastelu keskustelun avulla. Vastakohtien kautta etenevä kehitysprosessi. Rakenne, jota noudattaen tietoisuus Hegelin mukaan kehittyy; todellisuuden perimmäinen rakenne Hegelin mukaan." Myös Marx kehitteli dialektiikkaa materialistisesti. Hegel puhui maailmanhengestä kaikenläpäisevänä todellisuuden kuvana ja ilmiönä. En tosin ole vielä paljon itse Hegeliä lukenut, mutta hänen käsitteensä teesi, antiteesi, synteesi, on minulle tuttu. Sokrateen väittelytekniikka on minulle tutumpi siinä usein hän paljastaa itsensä tietämättömäksi, ja Platonin dialogeissa hän riisuu vastustajansa tyhjiin pelkillä kysymyksillään ja vatauksillaan. Onko teillä enempi tietoa dialektiikasta, miten sitä nykyaikana sovelletaan filosofiassa. Asiasta kiinnostunut.
Dialektiikasta
Orwellilaisittain
5408
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Löydät kirjallisuutta aiheesta Wikipedian avulla. Hakutermiksi laitat "dialectics", niin johan alkaa tulla tavaraa ynnä kirjallisuusviitteitä.
Oman käsitykseni mukaan Hegel (ja, N.B., Marx) käsittivät teesi-anititeesi-synteesi-rakennelmalla tieteen *paradigmojen* kehittymistä (vrt. Thomas Kuhn). Kyse ei siis näiden herrojen tuotannossa ole ollenkaan metodista siinä merkityksessä, kuin missä sanaa käytetään nykyisin.
Sepä siitä. Olet nyt astumassa sellaiselle alueelle, jossa tiedon etsimistaitoja tarvitaan erityisen paljon. Tästä sopii aloittaa harjoittelu.
Ystävällisin terveisin D. P.
Jos on, niin Buharinin filosofisista käsityksistä löytyy materiaalia mm. täältä:
http://www.marx-seura.kaapeli.fi/archive/buharin.htm
Että sanalla voi olla useita eri merkityksiä. Sokraattisessa mielessä dialektiikkaa sovelletaan tietysti aina kuin asioista keskustellaan. Tässä mielessä (väittelytaito) asia on mitä ajankohtaisin.
Hegeliläis-marxilainen dialektiikka on kokenut sen sijaan huonomman kohtalon. Moni ajattelija on hyödyntänyt tätä kaavaa. Esim. Ludwig Feuerbachin mukaan ihminen on hengen ja ruumiin synteesi. F. otti siis Hegeliltä "hengen" käsitteen, yhdisti siihen ruumiin tai aineen - ja sai lopputuloksena aistillisen ihmisolennon. Esim. syömisessä ja juomisessa ihminen on samaan aikaan sekä henkinen että ruumiillinen olento.
Mutta jos ryhdytään mekaanisesti soveltamaan kolmijakoista dialektista kaavaa JOKAISEEN vastaantulevaan aiheeseen, ajaudutaan epäilemättä ongelmiin. Tässä erit. marxilainen tieteenfilosofia on mennyt metsään. Komeata jälkea tällä kaavalla tietysti saa aikaiseksi, mikäli sitä vain osaa oikealla tavalla käyttää.
No ehkä voisi sanoa, että nämä internetin keskustelupalstat ilmentävät
negatiivisessakin ilmiasussaan dialektiikkaa (dia-legomai/-menon= sanotun tai
sanojen kautta). Voisi kai liioitella ja sanoa, että tietynlainen mielipiteiden
"ohihuutaminenkin" on karkeudessaan epäilemättä jonkinlaista dialektiikaa.
Sen sijaan dialektisella metodilla (esim. Platon) tarkoitetaan kaiketi tietoista,
intentionaalista pyrkimystä jonkinlaisen "yhtenevän" merkityspohjan löytämiseen
keskustelussa. Jo se, että mitään yhteneviä merkityksiä ei ikään kuin kyetä antamaan sovitusta keskusteluteemasta, on jo itsessään tämän merkityksen
esilleasettamista.
Itse inhoan jaottelua "teesi, antiteesi ja synteesi", koska se jotenkin latistaa keskustelun todellisuuden dialektisesta luonteesta. Siinä kuuluu myös Russelin ja muiden analyyttisten filosofien halveksunta moderneja dialektikkojen eetosta vastaan (etenkin Hegeliä). Mutta ehkä siihen voidaan kiteyttää, ainakin pedakogisesti ottaen, Hegelin pyrkimys kuvata olevaa ja sitä mikä meille ilmenee kolmisointuisen kehityskaaren kautta. Toisaalta se ei ole välttämättä sidottavissa tällaiseen diakronistiseen kuvaukseen ajasta.
Otempora: "Itse inhoan jaottelua "teesi, antiteesi ja synteesi", koska se jotenkin latistaa keskustelun todellisuuden dialektisesta luonteesta."
Niin, ehkä tämä on sellaista reikäpää-dialektiikkaa, jota todellisuudessa tapaa perin harvoin edes Hegelin ja Marxin kaltaisten dialektikkojen teksteistä. Tai sanotaan että Marx (paremmin tunnen tämän) kyllä kirjoittaa välillä juuri tämmöisistä rakenteista, mutta toisaalta useimmiten ei.
Jos haluaa saada väljemmän käsityksen, voisi ehkä puhua todellisuuden kehittymisen liikkeestä - ymmärtäen tämän prosessiksi, joka ei etene suoraviivaisesti vaan mutkitellen, painottaen prosessin dynaamisia piirteitä. Tällöin voi myös niitä teesi-antiteesi-synteesi- muotojakin jostakin kohtaa löytyä.