Suomalaisuuteen ei kuulu ruotsalaisuus, mutta suomenruotsalaisuuteen kuuluu vahva suomalaisuus!
Suomi on yksikielinen maa koska, Suomessa asuu yksikielinen suomen kielinen enemmistö jolla on suomalainen identtiteetti. Samalla Suomessa asuu yksikielinen ruotsin kielinen vähemmistö jolla on suomenruotsalainen identtiteetti. Siis kummallakin kansanosalla on yksi kieli ja yksi identtiteetti.
Suomessa on arviolta 98% väestöstä yksikielisiä, eli suomi ei ole kaksikielinen vaan yksikielinen maa jossa asuu yksikielisiä ihmisiä. Kaksikielisyys on täysin vierasta suomalaisuudessa.
Jos suomen valtio on virallisesti kaksikielinen se ei tee kenestäkään ihmisestä kaksikielistä. Lait ovat ihmisten asettamia jotenka ne eivät määrittele maatamme, siksi niitä voidaankin muuttaa. Tämän maan määrittelee sen asuttama kansa eikä mikään laki. Suomen kansaa on jymäytetty menestyksekkäästi jo kymmeniä vuosia luulemaan että suomalaisuus olisi kaksikielinen.
Suomenruotsalaisuuskin on yksikielinen. Muutamat kaksikieliset pääkaupunkiseudun Peter Nymannit ja Marco Bjurstömmit ovat vähemmistönä suomenruotsalaisten joukossa.(mm. Bettina S ei ole kaksikielinen)
Yleensä suomen kielinen joutuu ensimmäisen kerran tekemisiin ruotsalaisuuden kanssa vasta koulussa pakkoruotsin muodossa. Se ei ole syy olettaa että suomalaisuuteen kuuluisi ruotsalaisuus, ruotsalaisuus on suomen kieliselle yhtä vieras kuin norjalaisuus tai venäläisyys.
Koska suomenruotsalaiset ovat asuneet Suomessa heidän on ollut mahdotonta välttyä suomalaisuudelta, siksi suomenruotsalaisuuteen kuuluu vahva suomalaisuus. Tästä ovat osoituksena suomenruotsin suomalainen ääntämys ja suomalaiset tavat yms. (sauna, viina, pärrgele)
Omaako suomenkielinen joensuulainen tai edes helsinkiläinen jotain ruotsalaista? Itse helsinkiläisenä koen ruotsin ja venäjän yhtä kaukaisina. Kerro esimerkki mikä voisi olla ruotsalaisuutta tavallisessa suomenkielisessä suomalaisessa.
Tätä tekstiä saa vapaasti lainata pakkoruotsituksen poistamiseen.
Suomi on yksikielinen maa koska, Suomessa asuu yksikielinen suomen kielinen enemmistö jolla on suomalainen identtiteetti. Samalla Suomessa asuu yksikielinen ruotsin kielinen vähemmistö jolla on suomenruotsalainen identtiteetti. Siis kummallakin kansanosalla on yksi kieli ja yksi identtiteetti.
Suomessa on arviolta 98% väestöstä yksikielisiä, eli suomi ei ole kaksikielinen vaan yksikielinen maa jossa asuu yksikielisiä ihmisiä. Kaksikielisyys on täysin vierasta suomalaisuudessa.
Jos suomen valtio on virallisesti kaksikielinen se ei tee kenestäkään ihmisestä kaksikielistä. Lait ovat ihmisten asettamia jotenka ne eivät määrittele maatamme, siksi niitä voidaankin muuttaa. Tämän maan määrittelee sen asuttama kansa eikä mikään laki. Suomen kansaa on jymäytetty menestyksekkäästi jo kymmeniä vuosia luulemaan että suomalaisuus olisi kaksikielinen.
Suomenruotsalaisuuskin on yksikielinen. Muutamat kaksikieliset pääkaupunkiseudun Peter Nymannit ja Marco Bjurstömmit ovat vähemmistönä suomenruotsalaisten joukossa.(mm. Bettina S ei ole kaksikielinen)
Yleensä suomen kielinen joutuu ensimmäisen kerran tekemisiin ruotsalaisuuden kanssa vasta koulussa pakkoruotsin muodossa. Se ei ole syy olettaa että suomalaisuuteen kuuluisi ruotsalaisuus, ruotsalaisuus on suomen kieliselle yhtä vieras kuin norjalaisuus tai venäläisyys.
Koska suomenruotsalaiset ovat asuneet Suomessa heidän on ollut mahdotonta välttyä suomalaisuudelta, siksi suomenruotsalaisuuteen kuuluu vahva suomalaisuus. Tästä ovat osoituksena suomenruotsin suomalainen ääntämys ja suomalaiset tavat yms. (sauna, viina, pärrgele)
Omaako suomenkielinen joensuulainen tai edes helsinkiläinen jotain ruotsalaista? Itse helsinkiläisenä koen ruotsin ja venäjän yhtä kaukaisina. Kerro esimerkki mikä voisi olla ruotsalaisuutta tavallisessa suomenkielisessä suomalaisessa.
Tätä tekstiä saa vapaasti lainata pakkoruotsituksen poistamiseen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirjoitus. Kielioppi, välimerkit ja kappalejako melkein oikein.
Mutta sisältö täysin puutaheinää.
Antaisin kieliasusta arvosanaksi 8-. Sisällöstä ei oikein voi antaa arvosanaa: 4 olisi kohdallaan?
Kokonaisarvosanaksi antaisin 6-.
Oliko sinulla jotain olleellista asiaa vai auotko vain suutasi?
Suostun kanssasi kelluttamaan juttuani,
koska on minun ajamani asian edun mukaista että juttuni keikkuu mahdollisimman ylhäällä keskustelufoorumissa. Näin tulevat svekojen olemattomat perustelut parhaiten ilmi. Teen näin ajamani asian vuoksi, vaikka juttusi ovat tyhjiä, tyhmiä ja ala-arvoisia, eivätkä ollenkaan kommentoimisen arvoisia.
Oma kirjoituksesi oli läpikotasin nelosen arvoinen. Mitenkä olisi, jos vastaisit kysymykseen.
En minäkään tuosta sisällöstä mitään antaisi tällä palstalla. Ehkä jossakin Kielipolitiikka-palstalla voisi juttu olla paremmin kotonaan.
Kielellisestihän siinä ei kovin paljon moitittavaa ole, jos emme ota huomioon vaikkapa noita välimerkkivirheitä.
Olen kotoisin paikkakunnalta, josta oli satoja kilometrejä ruotsinkielisille rannikkoseuduille. Kunnassa oli varmaankin yksi ruotsinkielinen perhe (joka sekin muutti pois ennen minua). Jouduin koulussa pakkoruotsitetuksi: pänttäsin päähäni 8 vuotta ruotsia, 7 vuotta saksaa ja 3 vuotta englantia.
Jonkinlainen ruotsin taito on ollut ainakin minulle huomattava rikkaus (en tarkoita tällä talouttani, vaikka ruotsin osaamisesta on toki ollut minulle työelämässäkin paljon hyötyä). Länsimais-pohjoismainen identiteetti on avautunut minulle ruotsin taidon kautta aivan eri tavalla kuin se olisi tehnyt ilman sitä. On aivan eri asia kommunikoida ruotsalaisten kanssa ruotsiksi kuin vaikkapa englanniksi.
Suomenruotsalaisten kanssa puhun suomea. Heidän suomensa on paljon parempaa kuin minun ruotsini. Ihailen myös heidän joustavuuttaan kieliasoissa. Se on jotain aivan muuta kuin "pakkoruotsin" vastustajien jääräpäinen jyrkkyys.
Ranskan, venäjän, espanjan, italian tms. kielen taidosta olisi varmasti huiman paljon hyötyä, mutta en sittenkään haluaisi vaihtaa ruotsiani mihinkään niistä. Voisin kuvitella opiskelevani jotain niistä ruotsin LISÄKSI, mutta en sen asemesta.
Prosenttilukuasi "98 % yksikielisiä" en hyväksy. Uskon, että Suomessa asuvista n. 5-6 % puhuu ruotsia äidinkielenään ja suon heille virallisen kaksikielisyyden mielihyvin jatkossakin.
Tällainen minun "pakkoruotsitetun" mielipiteeni vain sattuu olemaan, enkä häpeile tuoda sitä esille omaasi vastaan.
>Tällainen minun "pakkoruotsitetun" mielipiteeni vain
>sattuu olemaan, enkä häpeile tuoda sitä esille omaasi vastaan.
Olen kanssasi 100 %-sesti samaa mieltä.
"Pakkoruotsi" on jo sanana niin saatanan valheellinen, ettei sitä pidä hyväksyä. Puhutaan mieluummin suomalaisten koululaisten oikeudesta lukea ruotsia.
Folktinget kertoo itse näin
http://www.folktinget.fi/foreign/swedish.htm
"About one third of all Swedish-speaking Finns are monolingual in Swedish"
Olen kasvanut perheessä, jossa äidin ensimmäinen kieli oli ruotsi. Supisuomalaisella paikkakunnalla hän puhui suomea kodin ulkopuolella (ja upeasti, kauniimmin kuin supisuomalainen!), koska muuten häntä ei olisi ymmärretty, mutta kotona puhuttiin molempia ja omille juurilleen palatessaan hän puhui ruotsia.
Koskaan en tullut ajatelleeksi kielieroavaisuuksia, eritellyt, mitkä ovat kielivähemmistöjä tai mikä oli prosentuaalinen suhde.
Siihen aikaan käsite pakkoruotsi oli aivan outo. Kaikki oppikouluun menevät lukivat ensimmäisenä kielenä ruotsia ja myöhemmin tästä puhuttaessa he olivat sitä mieltä, että ruotsi oli ihanteellinen lasku vieraisiin kieliin, toisin kuin englanti, jota nykyisin suositaan ensimmäisenä.
Missä vaiheessa omituinen pakkoruotsi-käsite on luotu?
Ja miksi suomalaiset ovat niin suomenruotsalaisia vastaan? Ainakaan minun tuttavapiirini silloiset suomenruotsalaiset eivät koskaan olleet suomalaisia vastaan.
Mutta minullahan nyt muutenkin on omituiset käsitykset kielistä. Olen koulussa lukenut ruotsin lisäksi saksaa, englantia ja ranskaa ja myöhemmin paria muuta kieltä ja jokaisessa kielessä on oma viehätyksensä.