Eeva Hurskainen on 64-vuotias juuri eläkkeelle jäänyt yrittäjä, joka on ollut aikaisemmin varsin terve. Hän tulee terveyskeskuslääkärin lähettämänä keskussairaalaan äkillisesti alkaneen huimauksen, äänen käheyden ja nielemisvaikeuksien takia. Neurologisella osastolla oireet pahenevat ja diagnoosiksi todetaan aivorunkoinfarkti.
Potilaan aviomies, 65-vuotias eläkkeellä oleva taksinkuljettaja Heikki Hurskainen, haluaa keskustella hoidosta vastaavan neurologian erikoislääkärin kanssa. Hän ilmoittaa keskustelleensa sattumalta viikkoa aikaisemmin vaimonsa kanssa siitä, mitä he haluaisivat itselleen tehtävän, jos jonkin vakavan ja pahenevan sairauden takia jouduttaisiin miettimään tehohoidon aloittamista tai siitä pidättäytymistä. Neurologi kertoo aviomiehelle potilaan tilan vakavuuden ja sen, että erittäin todennäköisesti sairaus etenee nopeasti nin, että on päätettävä hengityskonehoidosta. Heikki Hurskainen kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että hänen vaimonsa ei konehoitoa haluaisi. Lääkäri tekee päätöksen siitä, että hengityspysähdyksen tullessa elvytykseen ja tehohoitoon ei ryhdytä.
Pari tuntia myöhemmin toisella paikkakunnalla asuva pariskunnan 35-vuotias poika saapuu vaimonsa kanssa sairaalaan ja kuulee päätöksestä. Hän ilmoittaa vihaisena lääkärille ja hoitajille, että äidin vuoksi on tehtävä “kaikki mahdollinen”, ja että lääkärillä ei ole oikeutta päättää kenenkään elämästä ja kuolemasta.
Tulisiko Eeva Hurskainen elvyttää ja ottaa tehohoitoon, jos hänen tilansa etenisi hengityspysähdykseen?
Potilaan aviomies, 65-vuotias eläkkeellä oleva taksinkuljettaja Heikki Hurskainen, haluaa keskustella hoidosta vastaavan neurologian erikoislääkärin kanssa. Hän ilmoittaa keskustelleensa sattumalta viikkoa aikaisemmin vaimonsa kanssa siitä, mitä he haluaisivat itselleen tehtävän, jos jonkin vakavan ja pahenevan sairauden takia jouduttaisiin miettimään tehohoidon aloittamista tai siitä pidättäytymistä. Neurologi kertoo aviomiehelle potilaan tilan vakavuuden ja sen, että erittäin todennäköisesti sairaus etenee nopeasti nin, että on päätettävä hengityskonehoidosta. Heikki Hurskainen kertoo olevansa vakuuttunut siitä, että hänen vaimonsa ei konehoitoa haluaisi. Lääkäri tekee päätöksen siitä, että hengityspysähdyksen tullessa elvytykseen ja tehohoitoon ei ryhdytä.
Pari tuntia myöhemmin toisella paikkakunnalla asuva pariskunnan 35-vuotias poika saapuu vaimonsa kanssa sairaalaan ja kuulee päätöksestä. Hän ilmoittaa vihaisena lääkärille ja hoitajille, että äidin vuoksi on tehtävä “kaikki mahdollinen”, ja että lääkärillä ei ole oikeutta päättää kenenkään elämästä ja kuolemasta.
Tulisiko Eeva Hurskainen elvyttää ja ottaa tehohoitoon, jos hänen tilansa etenisi hengityspysähdykseen?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mikäli puoliso on vakuuttunut siitä että potilas ei halua pitkittää elämäänsä keinotekoisesti, niin potilaan tahtoa pitää kunnioittaa - eli puolison kantaa.
Ja, muutenkin resurssit ovat alakantissa...