Mikä siinä on, että teidän aviossa olevien on tuputettava samaa mallia muille? Kehtaatte kysyä sen seitsemännen kerran milloin teidän häitä juhlitaan, vaikka vastaus on jo selvä.
Pitäisikö suunne tukkia ja olla vain ilkeä ja sanoa, että saimme niin karmivat traumat teidän onnettomista, liian suurista ja perinteisen tylsistä häistä, ettemme halua mennä edes naimisiin.
Miksi teidän täytyy tuputtaa omaa parisuhdemallianne muille?
Miksi tuputatte avioon?
oma tie vie
47
555
Vastaukset
- naitu
Miksi sitten provosoidut, jos naimattomuus on sulle ok. Vai osuuko kysymys sittenkin arkaan asiaan?
- miksi?
Ei vaan jaksa enää kuunnella. Oli sitten provosoitunutta jonkun mielestä tai ei. Halusin vain kysyä miksi tuputatte? Tai ymmärrättekö edes muiden valintoja elämässä?
Mikä ihmeen suola se on ylipäätään ihmisille saada kaikki samaan joukkoon kanssaan. Naimisiin, omakotitalo, kaksi lasta ja farmari. Voisko se olla myös toisin....?
Jotkut tuttavapiiristä tuntuvat suorastaan loukkaantuvan kun vastaamme ettemme halua naimisiin tai lapsia. Ja alkavat heti tivata miksi ja tuputtaa eri vaihtoehtoja avioitua ja tehdä lapsia. Siis miksei voi vaan kunnioittaa toisen valintaa. Eihän se ole kuitenkaan mitään heiltä pois. Ihan samanlaisia kavereita ollaan silti edelleen. Ja yritämmehän mekin iloita muiden elämänvalinnoista, vaikkei ihan oman maun mukaan mentäisikään.
En nyt oikein ymmärrä.... - avio arvossaan
miksi? kirjoitti:
Ei vaan jaksa enää kuunnella. Oli sitten provosoitunutta jonkun mielestä tai ei. Halusin vain kysyä miksi tuputatte? Tai ymmärrättekö edes muiden valintoja elämässä?
Mikä ihmeen suola se on ylipäätään ihmisille saada kaikki samaan joukkoon kanssaan. Naimisiin, omakotitalo, kaksi lasta ja farmari. Voisko se olla myös toisin....?
Jotkut tuttavapiiristä tuntuvat suorastaan loukkaantuvan kun vastaamme ettemme halua naimisiin tai lapsia. Ja alkavat heti tivata miksi ja tuputtaa eri vaihtoehtoja avioitua ja tehdä lapsia. Siis miksei voi vaan kunnioittaa toisen valintaa. Eihän se ole kuitenkaan mitään heiltä pois. Ihan samanlaisia kavereita ollaan silti edelleen. Ja yritämmehän mekin iloita muiden elämänvalinnoista, vaikkei ihan oman maun mukaan mentäisikään.
En nyt oikein ymmärrä....Monet ihmiset ajattelevat, että jos pariskunta on yhdessä tosissaan, he myös menevät naimisiin. Ja sitten taas ne, jotka eivät ole varmoja sitoutumisestaan, eivät mene naimisiin. Siksi avioitumisen vältteleminen pitkään seurustelleiden kohdalla aiheuttaa kummastelua. Avioliitto on yhä arvossaan nykyäänkin.
- reality bites
avio arvossaan kirjoitti:
Monet ihmiset ajattelevat, että jos pariskunta on yhdessä tosissaan, he myös menevät naimisiin. Ja sitten taas ne, jotka eivät ole varmoja sitoutumisestaan, eivät mene naimisiin. Siksi avioitumisen vältteleminen pitkään seurustelleiden kohdalla aiheuttaa kummastelua. Avioliitto on yhä arvossaan nykyäänkin.
Ihan naurettavaa. Onneksi kaikki ei ajattele noin yksinkertaisesti. Oikeasti, kuinka muka kukaan voi vetää tuollaista linjausta parisuhteiden välillä. Aivan käsittämättömän ylimielistä potaskaa!
Avioliitto on arvo, eikä osoitus rakkaudesta. Ja monelle avioliitto on kaikkea muuta kuin hyvä arvo, esim. avioerolapselle, liikaa eroja todistaneelle tai ei uskovalle.
Met mentiin naimisiin puhtaasti paperilla. Tunteet oli vahvat kyllä ihan toimitusta ennen ja on vieläkin. Ja olisi varmasti vaikkei nimiä papereissa olisikaan. - Suzu
reality bites kirjoitti:
Ihan naurettavaa. Onneksi kaikki ei ajattele noin yksinkertaisesti. Oikeasti, kuinka muka kukaan voi vetää tuollaista linjausta parisuhteiden välillä. Aivan käsittämättömän ylimielistä potaskaa!
Avioliitto on arvo, eikä osoitus rakkaudesta. Ja monelle avioliitto on kaikkea muuta kuin hyvä arvo, esim. avioerolapselle, liikaa eroja todistaneelle tai ei uskovalle.
Met mentiin naimisiin puhtaasti paperilla. Tunteet oli vahvat kyllä ihan toimitusta ennen ja on vieläkin. Ja olisi varmasti vaikkei nimiä papereissa olisikaan.Kaikki parit avioituvat rakkaudesta (myös nekin jotka perustelevat avioitumista juridisilla syillä), koska eihän kukaan mene naimisiin ellei se rakkaus ole vahvaa jo ennen avioliittoa. Muutoin kai pysyisivät naimattomana. Avioituminen on seuraamus ja osoitus siitä Suuresta Oikeasta Rakkaudesta, joka on olemassa jo ennen avioliittoa ja pysyy yhtä vahvana myös avioliitossa. Todellinen rakkaus haluaa sitoutua sillä syvimmällä mahdollisella tavalla, jota avioliitto on.
Avioliittoa arvostavan on vaikea käsittää, miksi jonkun mielestä olisi niin kauheaa avioitua rakkaansa kanssa, että asiaa pitää vältellä kaikin mahdollisin tekosyin. - aloitt.
Suzu kirjoitti:
Kaikki parit avioituvat rakkaudesta (myös nekin jotka perustelevat avioitumista juridisilla syillä), koska eihän kukaan mene naimisiin ellei se rakkaus ole vahvaa jo ennen avioliittoa. Muutoin kai pysyisivät naimattomana. Avioituminen on seuraamus ja osoitus siitä Suuresta Oikeasta Rakkaudesta, joka on olemassa jo ennen avioliittoa ja pysyy yhtä vahvana myös avioliitossa. Todellinen rakkaus haluaa sitoutua sillä syvimmällä mahdollisella tavalla, jota avioliitto on.
Avioliittoa arvostavan on vaikea käsittää, miksi jonkun mielestä olisi niin kauheaa avioitua rakkaansa kanssa, että asiaa pitää vältellä kaikin mahdollisin tekosyin.Eli kaikki parit jotka eivät mene naimisiin eivät ole silmissänne oikeasti, syvästi rakastuneita, vaikka päätös jäädä avopariksi on ollut yhteinen ja varma.
Mietin vaan, että miksihän sitten olemme vielä näin 10 vuoden jälkeenkin aivan lääpällään toisiimme. No, se ei kai sitten ole rakkautta, kun emme kerran naimisiin halua.
Kiitos, tätä vähän epäilinkin. - ..........
Suzu kirjoitti:
Kaikki parit avioituvat rakkaudesta (myös nekin jotka perustelevat avioitumista juridisilla syillä), koska eihän kukaan mene naimisiin ellei se rakkaus ole vahvaa jo ennen avioliittoa. Muutoin kai pysyisivät naimattomana. Avioituminen on seuraamus ja osoitus siitä Suuresta Oikeasta Rakkaudesta, joka on olemassa jo ennen avioliittoa ja pysyy yhtä vahvana myös avioliitossa. Todellinen rakkaus haluaa sitoutua sillä syvimmällä mahdollisella tavalla, jota avioliitto on.
Avioliittoa arvostavan on vaikea käsittää, miksi jonkun mielestä olisi niin kauheaa avioitua rakkaansa kanssa, että asiaa pitää vältellä kaikin mahdollisin tekosyin.Tuli mieleen sama kuin mitä uskoon tulleet ovat uskonnottomille. Arvostelevat näitä siitä, etteivät he ole kaltaisiaan. Tuomitsevat muut, jotka eivät usko. Eikä sillä ole mitään merkitystä miten hyviä ihmisiä muut ovat, kunhan vaan kuuluvat samaan uskoon.
Kyllä vaan ihimnen voi olla julma... - Jokku
.......... kirjoitti:
Tuli mieleen sama kuin mitä uskoon tulleet ovat uskonnottomille. Arvostelevat näitä siitä, etteivät he ole kaltaisiaan. Tuomitsevat muut, jotka eivät usko. Eikä sillä ole mitään merkitystä miten hyviä ihmisiä muut ovat, kunhan vaan kuuluvat samaan uskoon.
Kyllä vaan ihimnen voi olla julma...Eihän kukaan ole teitä tuomitsemassakaan naimattomuudestanne. Mutta jokaisella on oikeus ihmetellä asioita, aivan kuten sinäkin ihmettelet muiden tapaa ajatella.
- aloitt.
Jokku kirjoitti:
Eihän kukaan ole teitä tuomitsemassakaan naimattomuudestanne. Mutta jokaisella on oikeus ihmetellä asioita, aivan kuten sinäkin ihmettelet muiden tapaa ajatella.
Valitettavasti on. En tuputa siis omia näkemyksiäni ääneen ystävilleni, vaan kunnioitan heidän valintoja asian suhteen. Monet heistä on kasvaneet uskovissa perheissä tai vanhoillisessa ympäristössä ja ymmärrän siksi heidän sitoumuksensa myös avioliittoon.
Ja olemme ottaneet osaa myös aivan ihaniin hääjuhliin, joten emme nyt ihan negatiivisesti aiheeseen kuitenkaan suhtaudu. Mutta heiltä saa välitöntä närkästystä tai ihmetystä asiasta. Jotkut jopa suoraan ilmoittavat ettei teidän yhdessäoloanne ole sitten edes tähtiin kirjoitettu. Ja olettekohan tosissanne ollenkaan? Siis kysyvät, vaikka näkevät kuinka kiinni toisissamme olemme. Käyttäydymmekin mielestäni edelleen kuin hupsut vastarakastuneet.
Tämä loukkaa. - rannalle jäät ruikuttamaan
aloitt. kirjoitti:
Eli kaikki parit jotka eivät mene naimisiin eivät ole silmissänne oikeasti, syvästi rakastuneita, vaikka päätös jäädä avopariksi on ollut yhteinen ja varma.
Mietin vaan, että miksihän sitten olemme vielä näin 10 vuoden jälkeenkin aivan lääpällään toisiimme. No, se ei kai sitten ole rakkautta, kun emme kerran naimisiin halua.
Kiitos, tätä vähän epäilinkin.Rakastuneet menevät naimisiin.
Avoliitossa olevat vain haaveilevat siitä ja katkeroituvat sitä odottaessaan, (miehesi ei halua mennä, ja sinun on PAKKO olla samaa mieltä) koskapa muuten hän vaihtaisi hoikempaan, tahi muutoin hehkeämpään versioon.
Syy miksi AVOmiehesi vielä hengaa kanssasi, on se, että sinulta saa pildeä ilman avioliittoakin. Miksi siis ostaa koko lehmä? Lapsiakaan mies ei tahdo. (sinun kanssasi, mutta odotas vain kun löytää sen oikean, se on menoa sitten) - ;DDDDDD
rannalle jäät ruikuttamaan kirjoitti:
Rakastuneet menevät naimisiin.
Avoliitossa olevat vain haaveilevat siitä ja katkeroituvat sitä odottaessaan, (miehesi ei halua mennä, ja sinun on PAKKO olla samaa mieltä) koskapa muuten hän vaihtaisi hoikempaan, tahi muutoin hehkeämpään versioon.
Syy miksi AVOmiehesi vielä hengaa kanssasi, on se, että sinulta saa pildeä ilman avioliittoakin. Miksi siis ostaa koko lehmä? Lapsiakaan mies ei tahdo. (sinun kanssasi, mutta odotas vain kun löytää sen oikean, se on menoa sitten)Niin, juuri tästähän siinä aina onkin kyse ;>
Mieleenhän ei tietenkään edes hetkellisesti juolahtanutkaan, että joillekin aviottomuus voisi olla ihan oikeasti yhteinen päätös, johon ei liity miehen (miksi muuten aina mies) painostusta, että lähdee lätkimään, jos naimisiin menoa pitää alkaa suunnittelemaan.
Itsekin olen avoliitossa ja meillä ehkä tuo miesosapuoli on innokkaampi mahdollisesta avioliitosta. Ei sillä, ei se minullekaan kammottava ajatus ole, mutta mies nyt ei vain ota huomioon, että häitä ei ihan parissa päivässä suunnitella. Tosin elää voisin ilman naimisiinmenoakin, saadaan me avoliitossakin ne keskinäiset sopimukset tuusattua, joissa päätämme mitä omaisuudelle tms. tapahtuu mahdollisessa erotilanteessa tai kuolemantapauksessa. Se on kieltämättä kyllä avioliiton etu, että niitä ei erikseen tarvitse suunnitella. Mutta muuten alkaa hieman olla aikansa elänyt instituutio, ei suojaa erolta yhtään sen enempää - eron saa hoidettua muutamalla paperilla puolessa vuodessa eikä sitä varmastikaan pidetä enää niin häpeällisenä kuin joskus aikanaan, päinvastoin, joka naistenlehden selviytymistarinoissahan sitä toitotetaan miten rohkea nainen on ollut, kun on uskaltanut erota sellaisesta ja tällaisesta aviomiehestään.
Mutta todennäköisesti tulen kuitenkin menemään naimisiin jossain vaiheessa. Juridisesti tosiaan hyödyllisempää ja pysyvätpähän sukulaiset rauhallisina ;) koska tuskin jaksaisin hermostumatta jatkuvaa inttämistä ja kyselyä naimisiin menosta. Onneksi sentään kirkollinen vihkiminen ei ole ainoa vaihtoehto, silloin jäisi avioliitot heti väliin - jumalaan en ole koskaan uskonut, joten miksi mennä sitten naimisiin jumalan kasvojen edessä?
Ja ei, kirjoituksestani huolimatta en pidä avioliittoa huonona vaihtoehtona, ihmetyttää vain, että joillakin on tuollainen kumma "vain avioliitto on rakkaus" -päähänpinttymä. Mutta toki jos joillekin rakkaus on vihkisormus ja vihkitodistus (tai mikä se nyt ikinä sitten onkaan) niin mikäs siinä, itselleni rakkaus on jotain aivan muuta, eivät ikiaikaiset statukset ole mikään välttämättömyys.
Ja olihan tuolla tuo maininta lapsista. Kyllä, haluamme myös lapsia, molemmat ;) - aloitt.
rannalle jäät ruikuttamaan kirjoitti:
Rakastuneet menevät naimisiin.
Avoliitossa olevat vain haaveilevat siitä ja katkeroituvat sitä odottaessaan, (miehesi ei halua mennä, ja sinun on PAKKO olla samaa mieltä) koskapa muuten hän vaihtaisi hoikempaan, tahi muutoin hehkeämpään versioon.
Syy miksi AVOmiehesi vielä hengaa kanssasi, on se, että sinulta saa pildeä ilman avioliittoakin. Miksi siis ostaa koko lehmä? Lapsiakaan mies ei tahdo. (sinun kanssasi, mutta odotas vain kun löytää sen oikean, se on menoa sitten)En provosoitunut. Onko itselläsi kovinkin paha olo? Rakkautta ei saa loukkaamalla tai sitä kerjäämällä. Se voi myös olla aitoa ilman sovinnaisuusääntöjä.
Ja kyllä aviottomuus ja lapsettomuus on ollut itselleni aina ihan selvä valinta. Mieheni oli ennen tapaamistamme kihloissa, mutta vasta nyt tajuaa että ryhtyi siihen kun tapana oli näin. Mies ei halua lapsia. Itse pidän lapsista, mutten halua niitä itse. Siis vietän mielelläni aikaa myös ystävieni lasten kanssa. Silti tuntuu kuin tämä ei kaikille riittäisi, että olen oma itseni ja välitän heistä ja perheestään. Kaikki ystävämme kun eivät pidä lapsettomuudestamme ja siitä ettemme toimi heidän laillaan, ja kyläilykutsutkin on tämän myötä jääneet. Harmittaahan se.
- tuputuksen uhrit
Olen naimisissa (pienet maistraattihäät lähiperheen voimin) ja kokenut aikoinani tuon avioliittoon ja lapsentekoon painostuksen. Se oli mielestäni lähinnä liioiteltua uteliaisuutta ihmisiltä, joilla on aivan liian paljon aikaa kelata toisten asioita.
Sitä vastoin minulla on vanhempi serkku 50v jolla on avomiehen kanssa lukioikäiset lapset. He eivät halua naimisiin, ja jostain syystä korostavat sitä asiaa jokaisen tilaisuuden tullen. Minä en edes tietäisi ovatko he naimisissa vai eivät, jos he eivät aina itse julistaisi, että ei olla eikä mennä. Minua ei oikeastaan edes kiinnosta heidän siviilisäätynsä, mutta näköjään se on heille Big Deal olla henkeen ja vereen avioliitosta kieltäytyjä.
Sama pätee monessa muussakin asiassa. Minulla on eräs ystävätär joka matkustaa paljon kaukolomille. Hän jaksaa aina tuputtaa meille lomakohteita ja kyselee lomasuunnitelmistamme. Minä olen ollut paljon Aasiassa pitkillä työmatkoilla, samoin mies Dubaissa, joten emme nyt millään jaksaisi lähteä jonnekin Balille lomalla. Me suosimme löhölomia kotona tai lyhyitä piristäviä retkiä työmatkojen vastapainoksi. Ystävätär pitää meitä ihan epänormaaleina ja sanoo turhautuneena, että menkää te nahjukset nyt edes vaikka viikoksi Egyptiin! Miksi ihmeessä pitäisi jos ei huvita?
Toinen tuttava on saanut liikuntaan ja ruokavalioon liittyvän herätyksen. Hän esitelmöi loputtomasti hölkästä ja proteiinista ja suurin piirtein pakottaa lupaamaan, että ainakin yritän kokeilla näitä ihmeitä. Hän taas ei voi käsittää, että minä kävelen mielummin sen kolmetuntisen suuressa taidemuseossa tai hyötyliikuntana kuin hikoilen pururadalla. Uskallappa sanoa se hänelle ja tämä alkaa saarnata pitkän kaavan mukaan pulssista ja lihaskunnosta.
Olen tullut siihen tulokseen, että on olemassa sellainen "utelias tuputtaja" - ihmistyyppi. Jotkut vain ei keksi muutakaan tuputettavaa kuin avioliitto ja perhe-elämä, sillä ei heillä muutakaan sisältöä elämässä ole. - aviovaimo.
"Mikä siinä on, että teidän aviossa olevien on tuputettava samaa mallia muille? Kehtaatte kysyä sen seitsemännen kerran milloin teidän häitä juhlitaan, vaikka vastaus on jo selvä."
Itse kyselen avioitumisaikeita joskus ihan muuten vaan, mutta 90% kyselyistä tapahtuu pareille jotka ovat KIHLOISSA (ts. luvanneet mennä toistensa kanssa naimisiin). Yllättäen jos vuosia on kihloissa, saattaa kyselykertoja kertyä useita.
"Pitäisikö suunne tukkia ja olla vain ilkeä ja sanoa, että saimme niin karmivat traumat teidän onnettomista, liian suurista ja perinteisen tylsistä häistä, ettemme halua mennä edes naimisiin."
Jos naimisiin ei aijo mennä, niin sitten pitää sanoa että ei aijo mennä koskaan naimisiin ja piste. Tuo mitä ehdotit on ehkä mailman huonoin syy olla menemättä naimisiin ja teet itsestäsi todella tyhmän, koska:
1. jokainen pari saa järjestää sellaiset häät kuin haluaa ja
2. häitä ei ole pakko juhlia, maistraatissa homma hoituu viiteen minuuttiin, ei maksa mitään, eikä vaadi suuria etukäteissuunnitteluja.
"Miksi teidän täytyy tuputtaa omaa parisuhdemallianne muille? "
Koska tärkeille ihmisille haluaa vain parasta ja avioliitto on sitä avoliittoon verrattuna. Avioliitto tuo paljon juridisia etuuksia (lesken eläke, ositus mahdollisessa erossa, pienemmät veroprosentit perinnössä, lapsen automaattisen isyyden, toisesta tulee lähinomainene, puolisoa vastaan ei tarvitse todistaa oikeudessa....), avoliitto vain velvollisuuksia. Avioliitto on kahden ihmisen välinen liitto, avoliitto on vain kelan tapa vähentää tukia. Avopuolisoillahan ei ole velvollisuutta elättää toista, mutta kyllä kela niin odottaa tapahtuvan.- -oma asia
Eli toisin sanoen laskelmoiva menee naimisiin. Kyllä, siltä se nykyään vaikuttaa monen kohdalla. Huonoimmat selitykset on ollut, kun saa sitten lahjoja ja omaisuus on yhteinen. Siis..mitäh? Eikö juuri juridisia etuja laskelmoivasti harkitsevan naimisiin meno osoita mitä suurinta luottamuspulaa.
Ja luulen että aloittaja tarkoitti tuolla hääheitolla sitä, että pitäisikö olla yhtä julma ja henkilökohtaisuuksiin menevä kuin nämä tenttaajatkin.
Meillä liitto toimii ihan arjessa ilman mitään herätysjuhlaa ja oman tavan tyrkyttämistä muille. Ja eikä kyllä silloin kuin naimisiin meni käynyt edes mielessä miettiä liittoa noin laskelmoidusti. Mutta, niin kuin sanoin, tuntuu olevan tämän ajankuvan tapa. - juristi....
-oma asia kirjoitti:
Eli toisin sanoen laskelmoiva menee naimisiin. Kyllä, siltä se nykyään vaikuttaa monen kohdalla. Huonoimmat selitykset on ollut, kun saa sitten lahjoja ja omaisuus on yhteinen. Siis..mitäh? Eikö juuri juridisia etuja laskelmoivasti harkitsevan naimisiin meno osoita mitä suurinta luottamuspulaa.
Ja luulen että aloittaja tarkoitti tuolla hääheitolla sitä, että pitäisikö olla yhtä julma ja henkilökohtaisuuksiin menevä kuin nämä tenttaajatkin.
Meillä liitto toimii ihan arjessa ilman mitään herätysjuhlaa ja oman tavan tyrkyttämistä muille. Ja eikä kyllä silloin kuin naimisiin meni käynyt edes mielessä miettiä liittoa noin laskelmoidusti. Mutta, niin kuin sanoin, tuntuu olevan tämän ajankuvan tapa.ei aviossa omaisuus tule yhteiseksi se on fakta.
- tulet kuolemaan
-oma asia kirjoitti:
Eli toisin sanoen laskelmoiva menee naimisiin. Kyllä, siltä se nykyään vaikuttaa monen kohdalla. Huonoimmat selitykset on ollut, kun saa sitten lahjoja ja omaisuus on yhteinen. Siis..mitäh? Eikö juuri juridisia etuja laskelmoivasti harkitsevan naimisiin meno osoita mitä suurinta luottamuspulaa.
Ja luulen että aloittaja tarkoitti tuolla hääheitolla sitä, että pitäisikö olla yhtä julma ja henkilökohtaisuuksiin menevä kuin nämä tenttaajatkin.
Meillä liitto toimii ihan arjessa ilman mitään herätysjuhlaa ja oman tavan tyrkyttämistä muille. Ja eikä kyllä silloin kuin naimisiin meni käynyt edes mielessä miettiä liittoa noin laskelmoidusti. Mutta, niin kuin sanoin, tuntuu olevan tämän ajankuvan tapa."Eli toisin sanoen laskelmoiva menee naimisiin.
...
Eikö juuri juridisia etuja laskelmoivasti harkitsevan naimisiin meno osoita mitä suurinta luottamuspulaa."
Vain yksi on elämässä täysin varmaa, kaikki tulevat kuolemaan joskus, eikä sitä voi estää. Jos se, että haluaa turvata oman tai puolison (sen joka kuolee myöhemmin) tulevaisuuden menemällä naimisiin, on laskelmointia, niin sitten on.
Mitä ihmeen tekemistä luottamuspulalla on naimisiinmenossa? Menisitkö itse naimisiin sellaisen henkilön kanssa johon et luota? Itse en ainakaan menisi, avoliittossa voisin kyllä olla.
Käytännössä moni avoliitto on täysin rinnastettavissa avioliittoon ja uskon että yhtä paljon avopuolisot rakastavat ja luottavat toisiinsa kuin aviopuolisot. Ei naimisiinmeno lisää parin keskeistä luottamusta, rakkautta, kunnioitusta tai arvostusta, kyllä ne tulevat ihmisestä itsestään, ei mistään virallisista sitoomuksista. Ei liitto kestä jos siihen ei panosta ja sitä halua vaalia, oli sitten avo- tai avioliitosta kyse.
On toki niitäkin, jotka menevät pelkästään rakkaudesta naimisiin tai saadakseen siunauksen liitolleen, mutta on myös niitä jotka naivat rahaa ja eroavat samantien. Kyllä jokaisen naimisiin mennessä pitäisi tietää mitä avioituminen tarkoittaa juridisesti. Ei kyseessä ole (pelkkä) rakkauden osoitus, rakkautta voi näyttää muutenkin. - kummastelija
tulet kuolemaan kirjoitti:
"Eli toisin sanoen laskelmoiva menee naimisiin.
...
Eikö juuri juridisia etuja laskelmoivasti harkitsevan naimisiin meno osoita mitä suurinta luottamuspulaa."
Vain yksi on elämässä täysin varmaa, kaikki tulevat kuolemaan joskus, eikä sitä voi estää. Jos se, että haluaa turvata oman tai puolison (sen joka kuolee myöhemmin) tulevaisuuden menemällä naimisiin, on laskelmointia, niin sitten on.
Mitä ihmeen tekemistä luottamuspulalla on naimisiinmenossa? Menisitkö itse naimisiin sellaisen henkilön kanssa johon et luota? Itse en ainakaan menisi, avoliittossa voisin kyllä olla.
Käytännössä moni avoliitto on täysin rinnastettavissa avioliittoon ja uskon että yhtä paljon avopuolisot rakastavat ja luottavat toisiinsa kuin aviopuolisot. Ei naimisiinmeno lisää parin keskeistä luottamusta, rakkautta, kunnioitusta tai arvostusta, kyllä ne tulevat ihmisestä itsestään, ei mistään virallisista sitoomuksista. Ei liitto kestä jos siihen ei panosta ja sitä halua vaalia, oli sitten avo- tai avioliitosta kyse.
On toki niitäkin, jotka menevät pelkästään rakkaudesta naimisiin tai saadakseen siunauksen liitolleen, mutta on myös niitä jotka naivat rahaa ja eroavat samantien. Kyllä jokaisen naimisiin mennessä pitäisi tietää mitä avioituminen tarkoittaa juridisesti. Ei kyseessä ole (pelkkä) rakkauden osoitus, rakkautta voi näyttää muutenkin.Naimisiinmenoa henkeen ja vereen vastustavat avoliittolaiset vetoavat aina avioliittoon kuuluvaan juridiseen puoleen, jonka mukanaan tuomia etuja he eivät halua suhteeseensa. Kuitenkin avoliittolaiset ovat aivan julkisesti olleet vaatimassa, että heille pitäisi saada samat juridiset edut kuin avioliitossa olevilla, mutta ilman sitä avioliittoon kuuluvaa sitoutumista. Ja avoliittolaiset ovat kuitenkin valmiita laatimaan kaikki mahdolliset paperit turvatakseen juridisen asemansa (esim. testamentti, isyyden tunnustaminen jne.), kun taas avioliitossa ei sellaista paperisotaa tarvitsisi tehdä.
Joten vähän ristiriitaisia aina nuo avoliittolaisten puheet, kun siis väittävät etteivät halua turvata juridisia asioita, mutta kuitenkin ovat valmiita täyttämään useammankin paperin sen yhden ainoan sijasta.
- yksi mies
Ihmisillä on taipumus suositella asioita mihin itse ovat ryhtyneet.
- yksi nainen
Suosittelu ja toisen arvostelu omien valintojen kautta on varmaan kuitenkin eri asia. Toisaalta ihmisillä on myös taipumus loukata lajitovereitaan.
- ananaskali
Hauskimpia ovat vanhat ihmiset, jotka tulevat selittämään, että jos olette tosissanne ja rakastatte toisianne niin menette naimisiin, se on osoitus tosissaan olemisesta yms. En voi kuin nauraa noin kivikautisille käsityksille :D Miten AVIOliitto liittyy siihen tosissaan oloon? Jos on jo yhteinen asuntovelka ja lapsi niin eikö silloin 100% tosissaan olla.
Sitä paitsi minusta on paljon suurempi rakkaudenosoitus puolisolle olla avoliitossa kuin AVIOliitossa ja syystä, että:
avoliitosta on PALJON helpompi mahdollisuus lähteä kuin AVIOliitosta, mutta jos et koskaan käytä tuota lähtemisen mahdollisuutta avoliitossa ja saat puolisosi luottamaan siihen, että pysyn tässä tapahtuipa mitä tahansa, ilman papin aamenta, niin se on minusta rakkautta jos mikä! Ei ole mitään pakkoa pysyä tässä, mutta pysyn silti koska rakastan, en tarvitse siihen mitään pakottavia papin aamenia tms. velvoitteita. Toisaalta taas tiedän liian monta onnetonta AVIOliittoa, jossa pysytään yhdessä vain siksi ettei jakseta/ uskalleta hakea avioeroa. Se kun ei ole mikään helppo ja lyhyt prosessi. Miten monet naiset kestääkään juopottelevaa tai väkivaltaista miestä vain koska joskus aikoinaan sellaisen on tullut naineeksi. Valitettavasti monet ovat liian kilttejä jättääkseen väkivaltaiset liitot taakseen.
Koin itsekin tälläistä painostusta ulkopuolisten taholta VUOSIA ja sitten annoin periksi ja menin naimisiin. Miehelle se oli tärkeämpi asia kuin minulle, mutta en sitä toki kadu minäkään:)- Lippiluu
Asuntolaina ja lapsi kyllä sitovat paria, mutta erilailla kuin avioliitto. Asuntolainan ja lapsen kautta pariskunta sitoutuu huolehtimaan siitä asuntolainasta ja lapsesta. Naimisiin menemällä pariskunta taas sitoutuu tietoisesti toisiinsa, ilman ulkoisia ehtoja. Sitoutumisen ehtona on tuolloin parin välinen rakkaus ja sitoutumisen halu. On kummallista, jos pariskunta on ollut valmis hankkimaan lapsen ja ottamaan asuntolainan, mutta silti naimisiin meno kammottaa. Ovatko he yhdessä vain lasten ja asuntolainan takia, mutta ovat todenneet että eivät olekaan toisilleen Ne Oikeat. Eikö tuota sitoutumisasiaa kannattaisi miettiä ensin ja sitten vasta hankkia lapset ja asuntolaina?
Naimisiin meno on täysin VAPAAEHTOISTA ja myös siinä avioliitossa pysyminen. Joten kyllä avioliittoon sitoutuminen ja siinä pysyminen on vapaaehtoista. Papin aamen ei pakota avioliittoon, vaan puolisot sanovat "tahdon" OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN. Avioituessaan pariskunta osoittaa, että he uskovat suhteensa kestoon niin vahvasti, että ovat valmiita sitoutumaan tosissaan. He uskovat että heidän suhteensa kestää koko loppuelämän ajan.
Löysässä hirressä avopuolisoaan roikottava osoittaa, että hän EI usko suhteensa kestoon eikä puolisonsa olevan Se Oikea ja siksi ei halua mennä naimisiin, vaan pitää ikään kuin takaporttia auki. Sekö on sinun mielestäsi sitä todellista sitoutumista? - useille.
Lippiluu kirjoitti:
Asuntolaina ja lapsi kyllä sitovat paria, mutta erilailla kuin avioliitto. Asuntolainan ja lapsen kautta pariskunta sitoutuu huolehtimaan siitä asuntolainasta ja lapsesta. Naimisiin menemällä pariskunta taas sitoutuu tietoisesti toisiinsa, ilman ulkoisia ehtoja. Sitoutumisen ehtona on tuolloin parin välinen rakkaus ja sitoutumisen halu. On kummallista, jos pariskunta on ollut valmis hankkimaan lapsen ja ottamaan asuntolainan, mutta silti naimisiin meno kammottaa. Ovatko he yhdessä vain lasten ja asuntolainan takia, mutta ovat todenneet että eivät olekaan toisilleen Ne Oikeat. Eikö tuota sitoutumisasiaa kannattaisi miettiä ensin ja sitten vasta hankkia lapset ja asuntolaina?
Naimisiin meno on täysin VAPAAEHTOISTA ja myös siinä avioliitossa pysyminen. Joten kyllä avioliittoon sitoutuminen ja siinä pysyminen on vapaaehtoista. Papin aamen ei pakota avioliittoon, vaan puolisot sanovat "tahdon" OMASTA VAPAASTA TAHDOSTAAN. Avioituessaan pariskunta osoittaa, että he uskovat suhteensa kestoon niin vahvasti, että ovat valmiita sitoutumaan tosissaan. He uskovat että heidän suhteensa kestää koko loppuelämän ajan.
Löysässä hirressä avopuolisoaan roikottava osoittaa, että hän EI usko suhteensa kestoon eikä puolisonsa olevan Se Oikea ja siksi ei halua mennä naimisiin, vaan pitää ikään kuin takaporttia auki. Sekö on sinun mielestäsi sitä todellista sitoutumista?En usko että avioon astuminen kammottaa jos ei halua naimsiin. Kyllä se on ainakin omassa lähipiirissä ihan aatekysymys. Hyvin monen mielestä avioliitto on instituutiona iso vitsi ja vain vanha jäänne. Avioliiton lisäksi, ja tilalle voitaisiin jo sopia muita järjestelyjä.
Kyllä luottamus on aika vahva, jos jakaa omaisuutensa ja itsensä ilman juridista kikkailua. Itse en ollut noin rohkea, vaan sorruin tavanomaisempaan valintaan, eli menin sitten naimisiin. Totta kai miestäni rakastan, mutta rakastaisin yhtä vahvasti ilman turhia sakramentteja ja todisteluja muille. - KukkuP
useille. kirjoitti:
En usko että avioon astuminen kammottaa jos ei halua naimsiin. Kyllä se on ainakin omassa lähipiirissä ihan aatekysymys. Hyvin monen mielestä avioliitto on instituutiona iso vitsi ja vain vanha jäänne. Avioliiton lisäksi, ja tilalle voitaisiin jo sopia muita järjestelyjä.
Kyllä luottamus on aika vahva, jos jakaa omaisuutensa ja itsensä ilman juridista kikkailua. Itse en ollut noin rohkea, vaan sorruin tavanomaisempaan valintaan, eli menin sitten naimisiin. Totta kai miestäni rakastan, mutta rakastaisin yhtä vahvasti ilman turhia sakramentteja ja todisteluja muille.Avioliitto on usein vitsi vain niiden mielestä, jotka EIVÄT PÄÄSE naimisiin. Yrittävät helpottaa pahaa mieltään vähättelemällä asiaa, jota eivät voi saada.
Ja mitäs sitoutumista se on, kun avoliittolaiset vaativat samoja juridisia etuja kuin avioliitossa on, mutta ilman avioliittoon kuuluvaa sitoutumista. - -erilainen siskoni
KukkuP kirjoitti:
Avioliitto on usein vitsi vain niiden mielestä, jotka EIVÄT PÄÄSE naimisiin. Yrittävät helpottaa pahaa mieltään vähättelemällä asiaa, jota eivät voi saada.
Ja mitäs sitoutumista se on, kun avoliittolaiset vaativat samoja juridisia etuja kuin avioliitossa on, mutta ilman avioliittoon kuuluvaa sitoutumista.Niin vaativat, muttei heillä vielä sitä ole. Kyllä avoliitossa asuminen on melkoisen epävarmaa taloudellisesti, siksi itse menin aikanaan naimisiin. Mutta en todellakaan usko, että ihminen joka ei halua naimisiin, ei pääse naimisiin. Vähän itsekylläinen väite, sanoisinko.
Esimerkiksi oma siskoni ei arvosta avioliittoa muuna kuin jonkun valmiiksi laatimana sopimuspohjana, jota kaikki kiltisiti noudattaa. Avioliittoon astuminen on hänen mielestään vain julkituonti ja näyttämisen paikka, sekä perinteiden jatkaminen ilman oma ajatusvuonaa. Ja, kyllä häntäkin on miehensä kosinut aikanaan pariinkin kertaan. Ei suostunut liittymään kuulemma "naurettavaan, tekopyhään kerhoon"
Nyt ovat avoliitossa olleet 15 vuotta ja heillä on myös kaksi lasta, kolmas tulossa. Heillä on keskinäinen sitoumus tehty muulla tavoin, mutta siitä en tässä kirjoita, muuten minut tunnistettaisiin heti, sen verran erikoinen ja koskettava heidän lupautumisensa toisilleen oli.
Eli voihan aina myös sopia toisin. Ei kannata kantaa kaunaa siitä muille, jos haluavatkin jotain muuta kuin tuikitavallisen avioon astumisen. - pa..........23
KukkuP kirjoitti:
Avioliitto on usein vitsi vain niiden mielestä, jotka EIVÄT PÄÄSE naimisiin. Yrittävät helpottaa pahaa mieltään vähättelemällä asiaa, jota eivät voi saada.
Ja mitäs sitoutumista se on, kun avoliittolaiset vaativat samoja juridisia etuja kuin avioliitossa on, mutta ilman avioliittoon kuuluvaa sitoutumista.muuta kun järkiavioliiton....
- eronnut,,,
aviosta pääsee ihan yhtä hyvin eroon....
- *turva
Sitä vaan ehkä joskus sortuu olettamaan että muut kulkee samaa reittiä, siitä saattaa utelu johtua. Ja kyllä kun tullaan tiettyyn ikään naimisiin meno on ihan puolusteltua.
Ensinnäkin taloudellinen turva, mitä ei avoliitossa ole. Eikä se mielestäni osoita mitään laskelmointia että turvaa selustansa. Jokainenhan haluaa kuitenkin jollain lailla tukeutua toiseen.
Minulle oli selvää, että etsin itselleni miehen viimeistään 3-kymppisenä ja pääsen naimisiin. Kuka jaksaa odottaa kovin paljon tätä kauempaa. Silti rakastan miestäni ja katson että rakkautemme on aidompaa kun se on julkistettu kaikille sukulaisille ja kyläläisille. Tietääpähän muutkin sitten mitä elämässä voi parhaimmillaan saavuttaa. - Ei naimisiin milloinkaan enään!
Ei tuollaiseen ole mitään selitystä, se on kuin jonkinlainen vanha kaava.
Jota kukaan ei halua tai osaa muokata mihinkään suuntaan!
Olen itse ollut naimisissa ja tuota kautta sain katon päälleni
mutta ei noista kuvioista kumpikaan, tuonnut suurinta "elinikäistä onnea".
Oma talo on hieno juttu monille ihmiselle, mutta sellainen ei ole siltikään,
" mikään" onnellisuuden tae elämässä.
Ottakaa etäisyyttä ahdistelijoihin, saattaa olla ainoa keino tilanteeseen. - nouweiiii
Miksi huudatte täällä että naimisiinmeno on vapaaehtoista sitoutumista, mutta silti tuputatte näkemystänne "jos rakastaa niin menee naimisiin". Mitä vapaaehtoista tuossa pakottamisessa on? Onko ihmiset oikeasti näin kaavoihin kangistuneita vai onko kaikki vastaajat 60v?
Onko tullut mieleen että kaikki ei ajattele noin? Todella avarakatseista, toivottavasti teillä tuputtajilla ei vaan ole lapsia! Ei kukaan voi toiselle mennä sanomaan, että et rakasta miestäsi tai halua sitoutua kun ette mene naimisiin. Mistä helv***stä sitä ulkopuoliset luulee tietävänsä? Sitoutumista on monenlaista, aika harvat nykyään arvostaa avioliittoa, that's life. Se että joku kitkerä muija täällä on joutunut aikoinaan naimisiin ei oikeuta halveeraamaan sitä sitoutumismuotoa johon ei papin aamen kuulu.- Tyynikki
Kyllä avioliitto on yhä nykyäänkin arvossaan niin nuorten kuin vanhojen ihmisten keskuudessa. Kyllä kyynisinkin avioliittoa vastustava poikamies on valmis menemään naimisiin, kun on kohdannut Sen Oikean. Tästä on tuttavapiirissä hyvä esimerkki.
Avioliiton "vanhanaikaisuutta" yrittävät kovaan ääneen julistaa ne naiset, joiden mies ei halua naimisiin. Sillä yleensähän se on niin, että naiset perinteisesti haluavat naimisiin, mutta mies haraa vastaan. Ja varmasti monet sitoutumiskammoiset miehet käyttävät tuota avioliiton "vanhanaikaisuutta" tekosyynä, miksi eivät voi mennä naimisiin.
Niin kauan kuin te avoliittolaiset ette mene naimisiin, niin se on vaan tosiasia, että sitä ihmettelyä naimattomuudestanne satelee ympäriltänne. Niin nuorilta kuin vanhoiltakin ihmisiltä. Sillä avioliitto on ja pysyy arvossaan, vaikka muuta toivoisitte. - keskiverron todistelua
Tyynikki kirjoitti:
Kyllä avioliitto on yhä nykyäänkin arvossaan niin nuorten kuin vanhojen ihmisten keskuudessa. Kyllä kyynisinkin avioliittoa vastustava poikamies on valmis menemään naimisiin, kun on kohdannut Sen Oikean. Tästä on tuttavapiirissä hyvä esimerkki.
Avioliiton "vanhanaikaisuutta" yrittävät kovaan ääneen julistaa ne naiset, joiden mies ei halua naimisiin. Sillä yleensähän se on niin, että naiset perinteisesti haluavat naimisiin, mutta mies haraa vastaan. Ja varmasti monet sitoutumiskammoiset miehet käyttävät tuota avioliiton "vanhanaikaisuutta" tekosyynä, miksi eivät voi mennä naimisiin.
Niin kauan kuin te avoliittolaiset ette mene naimisiin, niin se on vaan tosiasia, että sitä ihmettelyä naimattomuudestanne satelee ympäriltänne. Niin nuorilta kuin vanhoiltakin ihmisiltä. Sillä avioliitto on ja pysyy arvossaan, vaikka muuta toivoisitte.No meillä asia ei ole näin. Olen itse päättänyt toisin jo nuorena likkana, kun näin mitä se avioliitto oikeasti on. Eli juuri tämän kautta koettu avioliiton tekopyhyys liittyy omaan valintaan tehdä toisin.
Mies haluaisi naimisiin ja kosinutkin kerran, mutta minä en, vaikka tunteet käy ihan yhtä lujina kuin hänelläkin. Minusta avioliitto vaan on enemmän huono vitsi, ja sitä että halutaan todistella jotain muille. Avioliitto ei enään kaiken nähdyn ja koetun jälkeen kerro siitä kuinka kaksi ihmistä rakastaa ja luottaa, päinvastoin.
Juuri yksi sukulaistyttö meni naimisiin miehen kanssa, joka ei selvästikään rakasta häntä. Pettää ja vähät välittää siitä mitä toinen haluaa. Silti naimisiin oli päästävä ja kutsuttava vielä 200 henkeä tätä irvikuva liittoon astumista todistamaan. Toinen esimerkki on kälyni, joka tahtoi naimisiin kun kuulemma sai näin pienellä vaivalla kerättyä samalla kaikki haluamansa kodintarvikkeet ja astiakokonaisuudet??? Ja halusi kuulemma vain "hyvät bileet.. joten ihan sama"?!! Ja näitä turhia tarinoita riittää.
Miksi juuri ne naimisiin menevät ovat aina niitä pintakiiltoisia ja omaa julkikuvaa kiillottavia, olisi vaan hauska tietää. Ja kun itseä ei kiinnosta turhuus, ei myös kiinnosta vihkiytyminen. Tiedän, voisimme mennä naimisiin maistraatissa. Mutta silti joutuisin liittymään näiden turhanpäiväisten mamsellien joukkoon. Joten en tahdo on tällöin oma vastaukseni. Mutta TAHDON vastaan miehelleni heti ja julkisestikin jos keksimme ihan jotain omaa toisiimme sitoutumisen eleenä. Yksi tuttavapariskunta ei mennyt myös naimisiin, mutta tekivät runolliset testamentit (notaarin vahvistamat) toisilleen, ja lukivat nämä ääneen pienelle lähijoukolle illanistujaisissa Espanjan laskevan auringon kajossa. Siinä oli sitä jotain omaa. Ja omana häälahjanaan meille "vieraille" tarjosivat matkan :) Näin hienosti haluaisin itsekin toimia joskus, vaikkei syytä olisikaan. - piiukkaliini
keskiverron todistelua kirjoitti:
No meillä asia ei ole näin. Olen itse päättänyt toisin jo nuorena likkana, kun näin mitä se avioliitto oikeasti on. Eli juuri tämän kautta koettu avioliiton tekopyhyys liittyy omaan valintaan tehdä toisin.
Mies haluaisi naimisiin ja kosinutkin kerran, mutta minä en, vaikka tunteet käy ihan yhtä lujina kuin hänelläkin. Minusta avioliitto vaan on enemmän huono vitsi, ja sitä että halutaan todistella jotain muille. Avioliitto ei enään kaiken nähdyn ja koetun jälkeen kerro siitä kuinka kaksi ihmistä rakastaa ja luottaa, päinvastoin.
Juuri yksi sukulaistyttö meni naimisiin miehen kanssa, joka ei selvästikään rakasta häntä. Pettää ja vähät välittää siitä mitä toinen haluaa. Silti naimisiin oli päästävä ja kutsuttava vielä 200 henkeä tätä irvikuva liittoon astumista todistamaan. Toinen esimerkki on kälyni, joka tahtoi naimisiin kun kuulemma sai näin pienellä vaivalla kerättyä samalla kaikki haluamansa kodintarvikkeet ja astiakokonaisuudet??? Ja halusi kuulemma vain "hyvät bileet.. joten ihan sama"?!! Ja näitä turhia tarinoita riittää.
Miksi juuri ne naimisiin menevät ovat aina niitä pintakiiltoisia ja omaa julkikuvaa kiillottavia, olisi vaan hauska tietää. Ja kun itseä ei kiinnosta turhuus, ei myös kiinnosta vihkiytyminen. Tiedän, voisimme mennä naimisiin maistraatissa. Mutta silti joutuisin liittymään näiden turhanpäiväisten mamsellien joukkoon. Joten en tahdo on tällöin oma vastaukseni. Mutta TAHDON vastaan miehelleni heti ja julkisestikin jos keksimme ihan jotain omaa toisiimme sitoutumisen eleenä. Yksi tuttavapariskunta ei mennyt myös naimisiin, mutta tekivät runolliset testamentit (notaarin vahvistamat) toisilleen, ja lukivat nämä ääneen pienelle lähijoukolle illanistujaisissa Espanjan laskevan auringon kajossa. Siinä oli sitä jotain omaa. Ja omana häälahjanaan meille "vieraille" tarjosivat matkan :) Näin hienosti haluaisin itsekin toimia joskus, vaikkei syytä olisikaan.Jos sinulla ja tuttavillasi on ollut epäonnisia kokemuksia rakkaudessa, joka on tehnyt sinusta niin kyynisen ja happaman avioliittoa kohtaan, niin onneksi siitä ei voi kuitenkaan tehdä yleistystä. Se koskee ainoastaan sinun ja tuttaviesi tilannetta. Ja tottakai sinulla on oikeus kyynisyyteesi.
Mutta kuten tuolla aiemmassa kirjoituksessa oli esimerkki, niin Sen Oikean kohtaaminen voi sulattaa syvimmäkin kyynisyyden. - edellisen kanssa
piiukkaliini kirjoitti:
Jos sinulla ja tuttavillasi on ollut epäonnisia kokemuksia rakkaudessa, joka on tehnyt sinusta niin kyynisen ja happaman avioliittoa kohtaan, niin onneksi siitä ei voi kuitenkaan tehdä yleistystä. Se koskee ainoastaan sinun ja tuttaviesi tilannetta. Ja tottakai sinulla on oikeus kyynisyyteesi.
Mutta kuten tuolla aiemmassa kirjoituksessa oli esimerkki, niin Sen Oikean kohtaaminen voi sulattaa syvimmäkin kyynisyyden.Avioliitto on perustavallisen ihmisen keino uskotella muille kuinka onnellinen on. Kyllä rakkaus ja sitoutuminen osoitetaan ihan jollakin muulla tavoin kuin kiinnittäen miehen omaisuus itseensä.
Ei ihminen joka ei kunnioita perinteitä ja tee niin kuin äiti sanoo ole mielestäni heti kyyninen, vaan rohkea oman tiensä kulkija.
On niin monta tapaa rakastaa, helpoin tapa kai on ilmoittamalla se muille. Mutta todelliset tunteet punnitaan sitten perheen kesken, lasten ja miehen kanssa arjessa. Ja täytyy sanoa, että se rakkauskin lähtee ensisijaisesti toisen kunnioittamisesta, mitä ei aina aamenella saakaan. - keskiverron todistelua
piiukkaliini kirjoitti:
Jos sinulla ja tuttavillasi on ollut epäonnisia kokemuksia rakkaudessa, joka on tehnyt sinusta niin kyynisen ja happaman avioliittoa kohtaan, niin onneksi siitä ei voi kuitenkaan tehdä yleistystä. Se koskee ainoastaan sinun ja tuttaviesi tilannetta. Ja tottakai sinulla on oikeus kyynisyyteesi.
Mutta kuten tuolla aiemmassa kirjoituksessa oli esimerkki, niin Sen Oikean kohtaaminen voi sulattaa syvimmäkin kyynisyyden.Mikä ressukka olen, jos haluan jotain omaa enkä toisten raiskaamaa ja kuluttamaa kliseetä?
Parempaa syksyä sinulle :) Koita jaksaa, kyllä se siitä! - Suzannehoo
edellisen kanssa kirjoitti:
Avioliitto on perustavallisen ihmisen keino uskotella muille kuinka onnellinen on. Kyllä rakkaus ja sitoutuminen osoitetaan ihan jollakin muulla tavoin kuin kiinnittäen miehen omaisuus itseensä.
Ei ihminen joka ei kunnioita perinteitä ja tee niin kuin äiti sanoo ole mielestäni heti kyyninen, vaan rohkea oman tiensä kulkija.
On niin monta tapaa rakastaa, helpoin tapa kai on ilmoittamalla se muille. Mutta todelliset tunteet punnitaan sitten perheen kesken, lasten ja miehen kanssa arjessa. Ja täytyy sanoa, että se rakkauskin lähtee ensisijaisesti toisen kunnioittamisesta, mitä ei aina aamenella saakaan.Todella säälittävää, että yrität väittää että avioituminen on miehen omaisuuden kiinnittämistä itseensä tai että joku muka menisi naimisiin koska äiti niin käskee. Onko huvittavampaa väitettä kuultukaan.
Naimisiinmeno on niin iso sitoumus ja asia, ettei kukaan mene naimisiin, ellei kyseessä ole todellinen rakkaus ja OMA TAHTO sitoutua loppuelämän ajaksi. Avioliitto on niin suuri henkinen sitoumus, ettei taatusti kukaan siihen mene kevyin perustein.
Olet oikeassa, ettei puolison kunnioittamista saa papin aamenella. Mutta eihän kukaan menekään edes naimisiin, jos ei kunnioita ja rakasta puolisoaan JO ENNEN avioitumista. Avioituminen on seurausta siitä, että puolisoiden välillä on niin suuri ja vahva rakkaus ja kunnioitus JO ENNEN avioitumista. Muuten kai roikkuisivat VAIN avoliitossa avioitumisesta kieltäytyen. - tähän väliin...
keskiverron todistelua kirjoitti:
No meillä asia ei ole näin. Olen itse päättänyt toisin jo nuorena likkana, kun näin mitä se avioliitto oikeasti on. Eli juuri tämän kautta koettu avioliiton tekopyhyys liittyy omaan valintaan tehdä toisin.
Mies haluaisi naimisiin ja kosinutkin kerran, mutta minä en, vaikka tunteet käy ihan yhtä lujina kuin hänelläkin. Minusta avioliitto vaan on enemmän huono vitsi, ja sitä että halutaan todistella jotain muille. Avioliitto ei enään kaiken nähdyn ja koetun jälkeen kerro siitä kuinka kaksi ihmistä rakastaa ja luottaa, päinvastoin.
Juuri yksi sukulaistyttö meni naimisiin miehen kanssa, joka ei selvästikään rakasta häntä. Pettää ja vähät välittää siitä mitä toinen haluaa. Silti naimisiin oli päästävä ja kutsuttava vielä 200 henkeä tätä irvikuva liittoon astumista todistamaan. Toinen esimerkki on kälyni, joka tahtoi naimisiin kun kuulemma sai näin pienellä vaivalla kerättyä samalla kaikki haluamansa kodintarvikkeet ja astiakokonaisuudet??? Ja halusi kuulemma vain "hyvät bileet.. joten ihan sama"?!! Ja näitä turhia tarinoita riittää.
Miksi juuri ne naimisiin menevät ovat aina niitä pintakiiltoisia ja omaa julkikuvaa kiillottavia, olisi vaan hauska tietää. Ja kun itseä ei kiinnosta turhuus, ei myös kiinnosta vihkiytyminen. Tiedän, voisimme mennä naimisiin maistraatissa. Mutta silti joutuisin liittymään näiden turhanpäiväisten mamsellien joukkoon. Joten en tahdo on tällöin oma vastaukseni. Mutta TAHDON vastaan miehelleni heti ja julkisestikin jos keksimme ihan jotain omaa toisiimme sitoutumisen eleenä. Yksi tuttavapariskunta ei mennyt myös naimisiin, mutta tekivät runolliset testamentit (notaarin vahvistamat) toisilleen, ja lukivat nämä ääneen pienelle lähijoukolle illanistujaisissa Espanjan laskevan auringon kajossa. Siinä oli sitä jotain omaa. Ja omana häälahjanaan meille "vieraille" tarjosivat matkan :) Näin hienosti haluaisin itsekin toimia joskus, vaikkei syytä olisikaan.Tunnen ihmisiä, jotka eivät halua naimisiin ja elävät tyynesti perhe-elämää valitsemallaan tiellä. Olen itsekin elänyt viisi vuotta avoliitossa exäni kanssa, eikä meillä ollut tarvetta vihille.
Nyt olen naimisissa, menimme vihille maistraatissa lähiperheen läsnäollessa. Kaikki tuttavat ja työkaverit eivät edes tiedä, että olemme olleet naimisissa jo monta vuotta, pidin myös tyttönimeni. En muista kenelle olen asiasta sattumalta maininnut. Edes oma läheinen kummisetäni ei tiennyt avioliitostani, ennen kuin se tuli muussa yhteydessä esiin.
Minusta on valtavan ihanaa olla tämän miehen vihitty vaimo, vaikka monikaan ei avioliitostamme tiedä. Avioliitto ei ole meille mikään "tekopyhä huono vitsi", enkä koe olevani mikään "turhanpäiväinen mamselli irvikuva-liitossa". Meille sitoutuminen virallisesti oli luontevaa syvän henkisen sitoutumisen rinnalle. Ei siinä tarvinnut ylireagoida puoleen tai toiseen, vaan asia meni omalla painollaan.
Minä olen avoin kaikille vaihtoehdoille ja parisuhteen muodoille ja olen oman valintani tehnyt. Nyt on hyvä olla. Sinä sen sijaan reagoit epäilyttävän agressiivisesti ja halveksivasti avioliittoa kohtaan ja lähes hurmoksellisesti avoliiton puolesta. Tai sitten ilmaisutaitosi on muuten vain aina yhtä tökeröä? - täälläkin ihmettelyä
tähän väliin... kirjoitti:
Tunnen ihmisiä, jotka eivät halua naimisiin ja elävät tyynesti perhe-elämää valitsemallaan tiellä. Olen itsekin elänyt viisi vuotta avoliitossa exäni kanssa, eikä meillä ollut tarvetta vihille.
Nyt olen naimisissa, menimme vihille maistraatissa lähiperheen läsnäollessa. Kaikki tuttavat ja työkaverit eivät edes tiedä, että olemme olleet naimisissa jo monta vuotta, pidin myös tyttönimeni. En muista kenelle olen asiasta sattumalta maininnut. Edes oma läheinen kummisetäni ei tiennyt avioliitostani, ennen kuin se tuli muussa yhteydessä esiin.
Minusta on valtavan ihanaa olla tämän miehen vihitty vaimo, vaikka monikaan ei avioliitostamme tiedä. Avioliitto ei ole meille mikään "tekopyhä huono vitsi", enkä koe olevani mikään "turhanpäiväinen mamselli irvikuva-liitossa". Meille sitoutuminen virallisesti oli luontevaa syvän henkisen sitoutumisen rinnalle. Ei siinä tarvinnut ylireagoida puoleen tai toiseen, vaan asia meni omalla painollaan.
Minä olen avoin kaikille vaihtoehdoille ja parisuhteen muodoille ja olen oman valintani tehnyt. Nyt on hyvä olla. Sinä sen sijaan reagoit epäilyttävän agressiivisesti ja halveksivasti avioliittoa kohtaan ja lähes hurmoksellisesti avoliiton puolesta. Tai sitten ilmaisutaitosi on muuten vain aina yhtä tökeröä?Kirjoittajan aggressiivinen ja halveksiva, suorastaan hapan suhtautuminen avioliittoa kohtaan ihmetyttää...kenties hänen miehensä ei ole kosinut häntä ja vihamielisyys johtuu siitä.
- erilaiset arvot
täälläkin ihmettelyä kirjoitti:
Kirjoittajan aggressiivinen ja halveksiva, suorastaan hapan suhtautuminen avioliittoa kohtaan ihmetyttää...kenties hänen miehensä ei ole kosinut häntä ja vihamielisyys johtuu siitä.
Et sitten lukenut koko juttua. Avioliitto voi olla monelle jo lapsuuden kokemusten jälkeen kaikkea muuta kuin tavoiteltava tila. Ihmisiä ja kokemuksia ja asenteita on niin paljon erilaisia. Opi vain elämään siinä :)
- lupaus pitää omanaan?
Varaton nainen, tai sitten aivopesty tekemään niin kuin perinteet velvoittaa. Eikä ehkä koskaan ole joutunut ajattelemaan, pohtimaan asioita itse. Monilla naisilla se sydän menee vaan järjen edelle.
.....
Huvittavinta tuossa naimisiin menossa on se, että tehdään se monesti rakkaudesta isin ja äitin rahoihin, ei niinkään siihen mieheen. Kyllä! Juuri nämä samat jotka puolustelevat rakkautensa täyttymystä myöhään aikuisiälläkin maksattaa sen vielä vanhemmillaan. Kuinka kovasti sitä miestä voi rakastaakaan.
No, on niitä aitoja tilanteita, ilman teatteria, mutta noin joka kolmas käymistäni häistä on ollut kyllä enemmän showta muille kuin todistelua itselleen, tai sitten vain todistelua itselleen.
...
Miten rakkaus sitten todetaan. Ei mitenkään, sehän on jokaisen oma kokemus. Avioliitto ei mittaa monesti muuta kuin epävarmuutta toisesta ja sokeaa perinnerituaalien noudattamista. Rohkeaa on asua avoliitossa toisen kanssa ilman taktista peliä ja toisen omaisuuden turvaa. Näillähän avioliittoon astuneet monesti perustelee valintaa, mutta myöhemmin muistavat sitten sanoa kuinka kaikessa olikin kyse vain rakkaudesta.
Huvittavaa...- taitaa olla selvä tapaus
Kirjoituksesi kuulostaa pahasti katkeroituneen vanhanpiian puheelta. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai miten se sanonta menikään.
No, jospa sinunkin miehesi vielä jonain päivänä haluaa kanssasi naimisiin, niin ymmärrät miten suuresti naimisiinmeno ja avioliitto liittyy rakkauteen, siihen Oikeaan Rakkauteen. - vielä avo
Elän itse (toistaiseksi) avoliitossa, mutta en todellakaan näe (mahdollista) papin aamenta minään alamäkenä helvettiin. Avoliittoja purkautuu vuodessa neljä kertaa enemmän kuin avioliittoja, joten siinä mielessä olet oikeassa: avoliitossa on oltava rohkea, sillä eroriski on nelinkertainen.
Muuten ihan pelleilyä tuollainen teksti, että naimisissa oleva on "epätoivoinen, varaton nainen, tai sitten aivopesty tekemään niin kuin perinteet velvoittaa" ja avioliitto on "epävarmuutta toisesta ja sokeaa perinnerituaalien noudattamista". Tämä on kaikkein hulluin: "naimisiinmeno tehdään monesti rakkaudesta isin ja äitin rahoihin, ei niinkään siihen mieheen".
Nolaat vain itsesi tuollaisella mustavalkoisella vastakkainasettelulla: avoliitto =hyvä, avioliitto = paha. - mikä lupaus?
taitaa olla selvä tapaus kirjoitti:
Kirjoituksesi kuulostaa pahasti katkeroituneen vanhanpiian puheelta. Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista, vai miten se sanonta menikään.
No, jospa sinunkin miehesi vielä jonain päivänä haluaa kanssasi naimisiin, niin ymmärrät miten suuresti naimisiinmeno ja avioliitto liittyy rakkauteen, siihen Oikeaan Rakkauteen.Vanhapoika olisi totuudenmukaisempi, mutta käy kai tuokin. Kyllä te naiset vaan ootte pirullisia. Kuka teitä vapaaehtoisesti alttarille vie!
- ei sovi kaikille
Olemme olleet noin 6 vuotta aviossa. Ja ihan rakkaudesta naimisiin mentiin, ei pelkästään juridisista syistä, niin kuin joku tässä lasketteli.
Vaikka itselle avioliitto sopiikin hyvin, ymmärrän myös että se on kärsinyt inflaation, eikä ole enää varmasti niin kaunis ajatus kuin 1900-luvulla.
Rakkauden määrää aviolitto ei kuitenkaan osoita enempää kuin avoliitto. Molemmat ovat vain keskinäisiä sopimuksia, mistä ulkopuoliset ei aina ymmärrä mitään. Joten itse en tuputa, vaan hyväksyn myös muita parisuhde-malleja. Enkä ymmärrä että minulla olisi avioituneena varaa muka parempana arvostella muita. Tiedän paljon pareja, jotka yksinkertaisesti ei halua naimisin, ilman että kyse olisi vain toisen haluttomuudesta.
Jos lähipiiri ei osaa kunnioittaa valintaanne, eikä ymmärrä teitä, antakaa asian olla, ja seurustelkaa niiden kanssa jotka ei ole noin pikkumaisia ja oikeaoppisuuttaan jakavia..- Puskafilosofi
En mie siitä rakkauvesta tiiä, mutta kunhan sen asuinkumppanin kanssa mukavasti juttuun tulisi. Ja tähän päivään asti on mukavasti tultu ilman mitään liittoja.
Ikävää jos kohdallesi on sattunut yksi tai muutama sosiaalisesti lukutaidoton ihminen. Mutta haloo, kaikki naimisissa olevatko tuputtavat ammatikseen sinulle omaa elämäntapaansa? En jaksa kuvitella että kovin monen elämä niin intensiivisesti sinun valintojesi ympärillä pyörii.
- aloitt.
En todellakaan halunut kärjistää, tai loukata ketään, anteeksi jos koit asian noin.
Tuttava-/ystäväpiirissä avioliitossa eläviä on noin puolet ja toinen puoli avopareja. On myös kaksi muuta pariskuntaa, jotka eivät halua naimisiin. Ja kyllä se nyt on vaan ikävä todeta, että viidestä parista se neljä tarjoaa jatkuvasti häitä ja naimisiin menoa meille, vaikka tietävät ettemme ole naimisiin menossa. Nimenomaan pariskuntien naisille tämä tuntuu olevan ylitsepääsemätön asia. Miehet ovat yleensä hiljaa, mistä sitten johtuukaan.
Yksi ystävistä oikeasti loukkaantui, kun kerroin että meitä varten on jotain muuta kuin avioliitto. "Kuinkahan toisissanne edes olette teidän jutun kanssa?" oli ihan aikuinen vastaus tähän. En voinut uskoa korviani. Että jollain on pokkaa arvostella toista sen mukaan aviutuuko vai ei. Mistä tuo ilkeys ja loukkaamisen pakko oikein lähtee?
Huvittavinta meidän mielestä oli, kun yksi likkakavereista totesi, että teidän pitäisi ehdottomasti mennä naimisiin, olette niin rakastunut pari. En oikein ymmärtänyt ajatusta idean takana. Kyllä olemme siis, mutta mitä se naimisiin meno siinä muuttaa...
Tuntuu vaan niin liian usein että en ymmärrä enään likkakavereitani, jotka ennen olivat niin suvaitsevaisia, eikä arvostelleet koskaan toisten valintoja omiensa kautta. Luulin aina että se oli meidän joukon kuningasajatus. Liv & let liv. Olin itse juhlistamassa heidän häitään ja olin aidosti onnellinen siitä kun he saivat vihdoin sen mistä olivat unelmoineet pitkään. Ja teimme ilolla ja tarmolla töitä porukalla jokaisen unelman eteen. No, ilmeisesti he eivät vaan voi antaa samaa tunnetta takaisin ollakseen onnellisia siitä, että myös minä sain sen mitä etsin pitkään.
Onneksi on sentään vielä kaksi pariskuntaa joiden kanssa voi jakaa samat ja erit ajatukset ja aatteet ihan sovussa keskustellen. Ja heidän kanssaan voi todella keskustella, ilman että kukaan ottaa itseensä tai alkaa tuputtamaan omia uskomuksiaan ja arvostelujaan muista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 783588
Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t292334Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä842033Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian191570- 281431
Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja271413Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni71374Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu671337Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101237Kerro nainen
Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.531085