Kuinka pian rakkaudentunnustus?

Sarita...

Kuinka nopeasti olette uudessa suhteessa tunnustaneet rakkautenne? Tunnustiko mies ensin vai nainen? Mistä tiesitte olevanne rakastuneita kumppaniinne?
Itse olen ollut suhteessa miehen kanssa 3kk ja rakkaudesta ei ole vielä ollut puhetta. En oikein tiedä, pitäisikö asiasta jo huolestua, mutta ahdistunut ainakin olen.

119

19502

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ½v seukannut

      Olet ollut 3 kk suhteessa ja "rakkaudesta ei ole vielä ollut puhetta" - siis odotatko sinä nyt ahdistuneena, että mies ottaisi sen puheeksi? Miksi et itse ota??? Vai pelkäätkö vastausta..? Vai pelkäätkö omia tunteitasi..?
      Jos sinun pitää kysyä, että mistä muut ovat tienneet olevansa rakastuneita, niin siinä tapauksessa sinä et ole rakastunut - sen vain tietää, ei sitä tarvitse eikä voi selittää.

      • ap.

        Kiitos kovasti vastauksesta. Vielä kun olisit jaksanut itse kysymykseen vastata, eli kauanko kesti ennenkuin rakkaudesta alettiin suhteessasi puhua. Se on se oleellisin asia. Tottakai mietin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen näitä asioita, en nää siinä mitään ihmeellistä.

      • rtrr
        ap. kirjoitti:

        Kiitos kovasti vastauksesta. Vielä kun olisit jaksanut itse kysymykseen vastata, eli kauanko kesti ennenkuin rakkaudesta alettiin suhteessasi puhua. Se on se oleellisin asia. Tottakai mietin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen näitä asioita, en nää siinä mitään ihmeellistä.

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

      • sinulla.......
        rtrr kirjoitti:

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

        Tunteet ovat hyväksyttävissä vain siinä tapauksessa että ne ilmaistaan sinun päättämilläsi sanamuodoilla?

      • ½v seukannut
        ap. kirjoitti:

        Kiitos kovasti vastauksesta. Vielä kun olisit jaksanut itse kysymykseen vastata, eli kauanko kesti ennenkuin rakkaudesta alettiin suhteessasi puhua. Se on se oleellisin asia. Tottakai mietin muutaman kuukauden seurustelun jälkeen näitä asioita, en nää siinä mitään ihmeellistä.

        Puolentoista kuukauden seurustelun jälkeen tiesin 100-varmasti olevani rakastunut ; kahden kuukauden kohdalla mies ehdotteli leikillään "50 vuoden sopimusta" - totesi sitten, että siltä nyt tuntuu, että tulevat vuosikymmenet voitaisiin olla kimpassa. Kihloihin kuulemma viimeistään uutena vuotena...

      • nykyään onnellisesti avioliitossa
        rtrr kirjoitti:

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

        Ei taida tulla tuo juttu kestämään, jos tunteista kertomista pitää jarrutella kuukausien tuntemisen jälkeen. Oma kokemukseni oli juuri tuollainen ja me oltiin kuitenkin yhdessä useita vuosia ja suhde päättyi eroon lopulta. Siis alkoi aivan samalla tavalla, että toinen sanoi, että rakkaudentunnustukset ahdistaa...
        Sitten eräs toinen suhteeni jossa tunnustin, että olen rakastunut (rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa) rakastumisen kohde sanoi, että se on kiva kuulla ja myönsi itse olevansa korviaan myöten ihastunut ja haluaisi, että juttu syventyisi rakkaudeksi. Hän ei tyrmännyt mitenkään sitä, että vaikka hän ei ollut tunteissaan yhtä pitkällä, hän antoi kertoa kuitenkin tunteista.

      • tarkalleen

        Heti kun p*mppaa saatu, että varmistuu uudelleensaaminen.

      • ex-miehelläni
        sinulla....... kirjoitti:

        Tunteet ovat hyväksyttävissä vain siinä tapauksessa että ne ilmaistaan sinun päättämilläsi sanamuodoilla?

        No mä olin yli 12 vuotta suhteessa, jossa mies sanoi koko ajan tykkäävänsä minusta. Kertaakaan en kuullut olevani rakastettu, vaikka itse sanoin rakastavani toista, ja oltiin lopulta kihloissakin. Siis että ehkä mulle voisi naisena jakaa jonkin Nobelin kestävyyssarjan mitalin.

      • Kankkulan kaivoon
        rtrr kirjoitti:

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

        Hyvä ihminen.Lopeta tuo suhde. Mies ei ole sinua ansainnut. Vastaasi tulee varmasti aikanaan mies joka iloitsee rakkaudestasi ja kunnioittaa tunteitasi, varmasti saat myös rakkautta. Tarinasi kuulosti aika vastaavalta omaani ja olen kitunut ja kipristellyt, toivonut ja taiteillut kahdeksan vuotta. Nyt saa riittää. Mieti kannattaako sinun tuhlata elämästäsi esim kahdeksan vuotta...

      • kankkulan kaivoon
        ex-miehelläni kirjoitti:

        No mä olin yli 12 vuotta suhteessa, jossa mies sanoi koko ajan tykkäävänsä minusta. Kertaakaan en kuullut olevani rakastettu, vaikka itse sanoin rakastavani toista, ja oltiin lopulta kihloissakin. Siis että ehkä mulle voisi naisena jakaa jonkin Nobelin kestävyyssarjan mitalin.

        Voi meitä naisia. Kuinkahan kirkkaita kruunuja me oikein saadaan.....

      • Kirsianita10
        rtrr kirjoitti:

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

        Tapasin itseäni hiukan nuoremman miehen ja aloimme seurustelemaan.Hän on sanonut että ei rakasta,mutta tykkää ihan helvetisti ja kunnioittaa minua,hän toivoo että tunteet syvenee.Samoin toivon itsekkin,puolin ja toisin.:-).Toimeen tulemme todella loistavasti keskenään ja huumorintajumme on samanlainen.Itse olen todennut, että tämä suhde voisi jopa toimia pidemmän päälle paremmin, kuin silloin kun rakastuu hetimiten.Tunteet kun tahtovat kuolla.Nyt kuitenkin on mahdollisuus, että tunteet syvenevät.Tältä pohjalta menimme kihloihin.Luottamus kuitenkin on.Rehellisyys on kuitenkin mielestäni kaikkein tärkeintä suhteessa.:-).

      • RattoMac3
        ex-miehelläni kirjoitti:

        No mä olin yli 12 vuotta suhteessa, jossa mies sanoi koko ajan tykkäävänsä minusta. Kertaakaan en kuullut olevani rakastettu, vaikka itse sanoin rakastavani toista, ja oltiin lopulta kihloissakin. Siis että ehkä mulle voisi naisena jakaa jonkin Nobelin kestävyyssarjan mitalin.

        Ite oot sairas eikä miehesi, koska kukaan terve ei tuollaista menoa 12-vuotta kattele ellei ole masokisti!!

      • rakastuin
        Kirsianita10 kirjoitti:

        Tapasin itseäni hiukan nuoremman miehen ja aloimme seurustelemaan.Hän on sanonut että ei rakasta,mutta tykkää ihan helvetisti ja kunnioittaa minua,hän toivoo että tunteet syvenee.Samoin toivon itsekkin,puolin ja toisin.:-).Toimeen tulemme todella loistavasti keskenään ja huumorintajumme on samanlainen.Itse olen todennut, että tämä suhde voisi jopa toimia pidemmän päälle paremmin, kuin silloin kun rakastuu hetimiten.Tunteet kun tahtovat kuolla.Nyt kuitenkin on mahdollisuus, että tunteet syvenevät.Tältä pohjalta menimme kihloihin.Luottamus kuitenkin on.Rehellisyys on kuitenkin mielestäni kaikkein tärkeintä suhteessa.:-).

        tulevaan mieheeni ensisilmäyksellä. Hän todellakin vei jalat altani(teoriassa, ei käytännössä!).
        Olemme olleet vasta reilut 15v yhdessä(10v naimisissa), joten saa nähdä kuinka lyhyt suhteemme tulee olemaan.
        Vieläkin sanomme lähes päivittäin, että "rakastan sinua".

      • wrerw
        rtrr kirjoitti:

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

        Tuo ei ole normaalia. Et ole normaalissa suhteessa jos rakkauden tunnustus ahdistaa miestäsi!

        Minä ja rakkaani sanoimme jo viikon tuntemisen jälkeen rakastavamme toisiamme ja aivan siitä syystä että se ihastuminen oli meidän välillä niin voimakasta.

        Kaikissa aikaisemmissa suhteissani on myös tunnustettu rakkautta jo hyvin nopeasti tutustumisen jälkeen.

        Jos ihminen oikeasti haluaa olla sinun kanssasi ja tuntee että hän rakastaa sinua ja haluaa siis viettää koko loppuelämänsä sinun kanssasi, niin silloin hän tunnustaa rakkautensa. Jos hän ahdistuu siitä että sinä tunnustat rakkautta häntä kohtaan, niin silloin hän ahdistuu koska ajattelee että sinä ripustaudut häneen. Se ei ole normaalia ihastusvaiheessa joka on normaali reaktio suhteen alkuvaiheessa noin vuoden ajan. Normaalisti ihminen jolle rakkaus tunnustetaan, pitää sitä hyvänä ja suurenmoisena asiana, koska se osoittaa että nimenomaan sinä hyväksyt hänet ja haluat olla yhdessä loppuelämän. Sinä juuri odotit sitä että hän osoittaisi rakkautensa, eli sen että hän haluaa olla sinun kanssasi loppuelämän. Sitä hän ei tehnyt ja siksi tunnet että sinut on petetty. Sinä olet normaali, miehesi ei ole.

        Jos miehesi jo nyt sanoo että ahdistuu sinun rakkaudentunnustuksistasi, eikä ole koskaan sanonut rakastavasi sinua, niin pahimmassa tapauksessa olet hänelle pelkkä edustusvaimo, eli statussymboli jota voi esitellä ystävilleen, hänen ajatellessa että hän on saavuttanut muiden silmissä jonkinlaisen hyväksytyn statuksen. Toisinsanoen, hänellä on helvetin huono itsetunto koska hän tarvitsee muiden mielipiteitä ja hän elää muiden mielipiteiden mukaan, mutta samaan aikaan hän ei arvosta sinua lainkaan. Se ei ole missään tapauksessa normaalia vaan sairasta!

        Minä en ole sellainen ihminen joka kehottaa ihmisiä eroamaan, mutta nyt sanon että teidän suhteella ei tule olemaan kovin ruusuiset näkymät. Jos sinä joudut omia tunteitasi tukahduttamaan hänen kanssaan, niin teidän suhteenne on väärällä, valheellisella pohjalla ja hän ei ole missään tapauksessa se oikea sinulle.

        Minä tiedän että sinun rakkautesi häntä kohtaan tulee vähentymään koska sinä et voi olla enää aito oma itsesi hänen kanssaan. Sinä et myöskään saa täydellistä tukea häneltä, joten koko teidän suhteen pohja on hyvin heikoilla perustuksilla. Sinun rakkautesi tässä vaiheessa on tottumusta, kuviteltuja mielikuvia, pettymystä ja omien tunteittesi selvittelemistä joka kantaa vielä jonkin aikaa. Sen jälkeen tulet nimittämään tottumusta rakkaudeksi, joka tarkoittaa sitä että olet tottunut hänen seuraansa ja elämään hänen kanssaan, mutta sitä älä sekoita rakkaudeksi, vaan peloksi muuttaa omaa elämäntyyliäsi.

        Jos sinä et ole tyytyväinen elämääsi miehen kanssa joka ei sinua rakasta, vaan pelkästään tykkää sinusta paljon, niin mieti kuinka paljon hän sinua arvostaa - Vastaus on että ei kovinkaan paljon. Hän arvostaa sinua kodinkoneena, eli statussymbolina, ei elämän kumppanina! Sinä olet hänelle kuin projektissa oleva työtoveri, eli olet hänelle hyödyllinen jonkin aikaa, et yhtiökumppani firmassa nimeltä parisuhde!

        Tiedän sen että eropäätös on vaikea ja se tulee sattumaan kun joudut järjestelemään elämäntyylisi uudelleen, mutta fakta on se että ellet hanki itsellesi sitä elämää jossa olet tyytyväinen niin sinä tulet kärsimään eikä tilanne muutu koskaan. Eron jälkeen ahdistusta voit kokea pitkään, mutta et kuitenkaan loputtomasti jos löydät rinnallesi kunnon miehen joka rakastaa sinua. Nykyisen miehesi kanssa tulet kärsimään elämäsi loppuun saakka.

      • iiååå
        Kirsianita10 kirjoitti:

        Tapasin itseäni hiukan nuoremman miehen ja aloimme seurustelemaan.Hän on sanonut että ei rakasta,mutta tykkää ihan helvetisti ja kunnioittaa minua,hän toivoo että tunteet syvenee.Samoin toivon itsekkin,puolin ja toisin.:-).Toimeen tulemme todella loistavasti keskenään ja huumorintajumme on samanlainen.Itse olen todennut, että tämä suhde voisi jopa toimia pidemmän päälle paremmin, kuin silloin kun rakastuu hetimiten.Tunteet kun tahtovat kuolla.Nyt kuitenkin on mahdollisuus, että tunteet syvenevät.Tältä pohjalta menimme kihloihin.Luottamus kuitenkin on.Rehellisyys on kuitenkin mielestäni kaikkein tärkeintä suhteessa.:-).

        Anna kun arvaan. Sinun entisessä suhteessa sinua petettiin?

      • _Amanda_
        rtrr kirjoitti:

        Rakastuin mieheen jonka kanssa serustelen jo heti alkuvaiheessa. Parin kuukauden tuntemisen jälkeen aloin kertoa hänelle rakastavani häntä. Mies myöhemmin tunnusti, että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä ja että hän voi sanoa tykkäävänsä musta valtavasti, mutta ei rakastavansa. Että sillein...eihän tuo mukavalta kuullostanut ja mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani, ei tunnut hyvältä sekään. Tunteeni kun eivät ole säädeltävää käyttötavaraa, jotka voi laittaa hyllylle ja jäähdyttää kun miehelle sopii ja taas toisen kerran ottaa esille kuuman hekumoivana kun hänelle niin sopisi. Nyt mietiskelen, että onko mies kuitenkaan minulle se oikea vaikka rakastankin häntä, tosin nyt yritän rakastaa vähän vähemmän...

        >>mielestäni hän oli täysi törppö sanoessaan että rakkaudentunnustukseni ahdistavat häntä. Arvatkaapa kuuleeko hän niitä enää? Nyt tunnen olevani suhteessa, jossa minun täytyy tukahduttaa tunteitani,>>

        Voihan vittu teitä pikkutytteleitä, joiden käsitys ihmissuhteista on imetty jostain Kauniiista ja Rohkeista. Valitatte ettei miehet puhu tunteistaan, ja sitten kun mies rohkenee puhua tunteistaan kertoakseen että tyttelin käytös ahdistaa häntä, niin hän onkin "törppö". Ja tunteitako ei sitten voi ilmaista ja näyttää millään muulla tavalla kuin tietyllä amerikkalaisesta populaarikulttuurista apinoidulla hokemalla?

        Rakkaudentunnustus on samalla vaatimus, että toisen pitäisi tunnustaa samoin. Monille rakkaus on selvästi isompi asia kuin joku kevyt ihastus ja tykkääminen, eikä sitä mennä sanomaan turhan päiten, eikä rakkaus muutenkaan ole sanoja vaan tekoja. Naisena ymmärrän oikein hyvin poikaystävän ahdistuksen, jos hän yrittää tutustua toiseen kaikessa rauhassa ja miettiä olisiko tuosta pysyväksi elämänkumppaniksi ja lasten äidiksi, mutta tytteli painostaa päättämään kaikkihetimulletässänyt. Tai jos poika ei ole vielä halukas miettimään perheen perustamista ja haluaa vain nauttia elämästä tytön kanssa josta tykkää, niin sitten pitäisi lässyttää jostain rakkaudesta. Luultavasti arvoisa neiti rtrr ei ole kyseiselle miehelle "se oikea", toivottavasti mies tajuaa tämän ja jatkaa etsintöjä.

        Minulla on miesystävä, jonka kanssa emme löpise mistään rakkauksista tai edes tykkäämisistä. Kuitenkaan kummankaan ei tarvitse mitenkään jarrutella tunteitaan, vaan ne tuntuvat ja näkyvät aina tavatessamme. Ihan vaan jutellessamme ja etenkin kun rakastelemme, ja seksi onkin hänen kanssaan parempaa kuin kenenkään kanssa ikinä. Johtuneko osaksi juurikin siitä, että emme tukehduta toisiamme rakkaudentunnustuksiin.

      • Kirsianita10
        iiååå kirjoitti:

        Anna kun arvaan. Sinun entisessä suhteessa sinua petettiin?

        Edellinen avioliitto kesti 19v.Mies löysi työkaveristaan uuden.Nyt sitten etenen varovasti.Katsotaan tältäpohjalta kuinka kestää.Nyt ei voi kun vahvistua tunteet.

    • Rakastuminen ei ole sama kuin rakkaus

      Tuossa vaiheessa on todennäköisesti kyse rakastumisesta.
      Rakkaus tulee vasta myöhemmin.
      Ei kannata pitää kiirettä rakkaudentunnustuksella, jos vaikka mies ei olekaan samalla aaltopituudella.
      Hän voi ehkä pelästyä, koska ei itse tunne samoin.

      Kerro vain että pidät todella paljon, mutta jäta tuo rakkausasia tuonnemmaksi.
      Ei kai asialla ole kiire. Jatkakaa vain entiseen malliin, äläkä anna asian vaivat sinua.
      Ei ole sääntöä milloin voi alkaa puhua rakkaudesta. Jokainen toimii omien tunteidensa pohjlata.

      • opoipoi

        Rakastuminen on ihan sama asia kuin rakkaus. Sinä puhut nyt ihastumisesta.

    • pielessä suhteessa.......

      Jos pitää miettiä milloin jotain voi, pitää, saa, tai uskaltaa sanoa...

    • rakastunut??

      ei ole oikeaa ajankohtaa puhua rakkaudesta. rakkaus tulee hiljaa hiipien, otat asian sitten puheeksi kun tiedät rakastavasi kumppaniasi!

    • Mies 44

      kerron, että rakastuin erääseen henkilöön 1,5 kk:n tutustumisen jälkee- koska luotin piankin häneen, ja yhteiselomme oli harmonista. Kunnollisia olemme molemmat, elämme sivistyneesti. Kunnioitimme toisiamme- annoimme toisillemme tilaa- ja yhdessä keksimme tekemistä. Siis yhteenkuuluvuus tuntui itsestään tulleen ajan kanssa. Hän antoi palautetta, itse kerroin hänelle, kuinka ihana on.
      Kuitenkin... aloin huomata, ettei hän olekaan tyytyväinen lahjoihini & suoruuteeni & hellyyteeni: Tunsin itseni riittämättömäksi, vaikka aiemmassa suhteessa olin saanut palautetta juuri siitä riittävästä huomioimisesta & arvostuksesta toista kohtaan. Täydellinen en silti ole, vikansa kaikilla.
      Sitten- tilasin yhteisen matkan lämpöön, ja hän suostui & lupasi kolme kertaa lähtevänsä mukaani. Otti töistä vapaata jne, järjesteli asiat. Minä kuitenkin hyvyyttäni maksoin matkan, ja odotin hänen maksavan oman osansa. Viikkoa ennen lähtöä hän peräytyi rahaongelmien taakse, ja perui lähtönsä. Minulla oli jo tietyt suunnitelmat- mitä positiivista aion matkalla ehdottaa- koska hän eli ns. samalla aaltopituudella. Voinette arvatakin? Rakastin, ja hän vastasi sen olevan omalta kohdaltaan samoin...
      Onneksi juuri viime hetkillä sain lapseni puhuttua mukaani, ja maksoin kulut. Tämä em. henkilö ei noteerannut & pyytänyt anteeksi & millään tavalla hyvittänyt kulujani. Soitin viimeisen puhelun pari päivää enne matkaa, ja kerroin vain pettymykseni, en muuta. Siihen päättyi omalta osaltani suhde, ja nautin suunnattomasti lapseni kanssa matkasta. Pian yksilöin tämän ihmisen, ja aion laittaa uuta matoa koukkuun.
      Sydämeni on avoin, mutta valikoiva. Rakkaus tulee kyllä itsestään, ja asioista pitää puhua avoimesti, jos osaa!!!!

      • Emilie*

        Olen seurustellut 1,5 vuotta ihanan jätkän kanssa. Tähänkään päivään mennessä en ole kuullut sanoja "minä rakastan sinua".
        Hänen on vaikea tunnustaa tunteitaan julkisesti, sanoin. Sen sijaan olen usein saannut rakkaudentäyteisiä tekstiviestejä, lahjoja ja tekoja, joiden välityksellä kultani vannoo rakkauttaan ja kirjottaa nuo 3 ihanaa sanaa moneen otteeseen :)

        Kk jälkeen hän kutsui minua omaksi kullakseen ja laittoi viestin loppuun "rakastan sua

      • maldives will sink

        Sori vaan, mutta tulee mielikuva että olisit yrittänyt ostaa rakkautta. Että ihan maksoit matkan ja ostit lahjoja jne. Ja suhde kaatui sitten siihen, ettei hänellä ollut varaa lähteä?

        En ymmärrä. En, vaikka olisi ollut kyse kalliistakin matkasta. Ehkä olisi kannattanut kosia kotimaassa ja suunnitella sitten yhdessä kohde häämatkaa varten. Puhuitteko edes kohteesta, joka kiinnostaisi kumpaakin vai päätitkö kohteen yksin?

        Jos taas halusit hienosti yllättää, sinun olisi pitänyt maksaa molempien matka ja tehdä selväksi se, ettet todellakaan edes ota häneltä maksua.

        Jotenkin outo kuvio...

        Myös tuo ilmaus "elää sivistyneesti" kiinnitti huomioni. Oletko ihminen, joka arvostaa kulisseja ja jopa virallisen jäykkää käytöstä?

      • Mies 44
        maldives will sink kirjoitti:

        Sori vaan, mutta tulee mielikuva että olisit yrittänyt ostaa rakkautta. Että ihan maksoit matkan ja ostit lahjoja jne. Ja suhde kaatui sitten siihen, ettei hänellä ollut varaa lähteä?

        En ymmärrä. En, vaikka olisi ollut kyse kalliistakin matkasta. Ehkä olisi kannattanut kosia kotimaassa ja suunnitella sitten yhdessä kohde häämatkaa varten. Puhuitteko edes kohteesta, joka kiinnostaisi kumpaakin vai päätitkö kohteen yksin?

        Jos taas halusit hienosti yllättää, sinun olisi pitänyt maksaa molempien matka ja tehdä selväksi se, ettet todellakaan edes ota häneltä maksua.

        Jotenkin outo kuvio...

        Myös tuo ilmaus "elää sivistyneesti" kiinnitti huomioni. Oletko ihminen, joka arvostaa kulisseja ja jopa virallisen jäykkää käytöstä?

        tilasin matkan yhteisymmärryksessä- molemmat olivat kohteesta kiinnostuneita- tein vain aloitteen reissusta. Sovimme, että hän maksaa oman osansa palkkapäivänään. Hän lupautui 3 krt silmästä silmään lähtemään matkalle, kun kysyin: "oletko aivan varma tästä?". Matka oli Eurooppaan- äkkilähtö- upealle paikalle- ja sen huomasin kohteessa. Hänenkin puolestaan ajattelin, että pääsee lepäämään, ei mihinkään kulttuurikohteeseen. Lahjat olivat vaatimattomia huomioimisia, ei kultaa & glamouria. Pari kukkaa & sievä kukkaro & nahkainen ranneke... kai näistä naisen luulisi ilostuvan? Sen verran itsepäinenkö sitten olin, etten kyseiseen ihmiseen enää usko luottavani? Kyllä. Jospa hän sitten hölmöyttään sen teki, ei tahallaan. Tiedä häntä. Mutta- kun ei edes jälkeenpäin tajunnut tehneensä väärin. Aikuinen- vakituisessa työssä käyvä ihminen- osaa ottaa tonnin lainaa pankista- lainata kaverilta tai vanhemmilta- tai maksaa osissa rahamäärän, vai kuinka? Jos oikeasti haluaa niin tehdä. Elää sivistyneesti tarkoittaa tässä kohdin sitä, että ihan olimme tavallisia työntekijöitä molemmat- vaatimattomista oloista- siistejä- elimme kunniallista & kunnollista elämää.

      • Näin on

        Olisipa kaikki yhtä vahvoja kuin sinä. Vaikka varmasti sattuikin niin et lannistunut vaan lähdit itse matkalle.. kateeksi käy. Tuo loppu on myös totta, rakkaus tulee itsestaan ja jos tuntuu siltä niin on uskallettava avata suu ja kerrottava tunteensa.. jos vastaus on epämääräinen niin ehkä tässä ei olla samalla aaltopituudella.

      • Nainen1966
        Mies 44 kirjoitti:

        tilasin matkan yhteisymmärryksessä- molemmat olivat kohteesta kiinnostuneita- tein vain aloitteen reissusta. Sovimme, että hän maksaa oman osansa palkkapäivänään. Hän lupautui 3 krt silmästä silmään lähtemään matkalle, kun kysyin: "oletko aivan varma tästä?". Matka oli Eurooppaan- äkkilähtö- upealle paikalle- ja sen huomasin kohteessa. Hänenkin puolestaan ajattelin, että pääsee lepäämään, ei mihinkään kulttuurikohteeseen. Lahjat olivat vaatimattomia huomioimisia, ei kultaa & glamouria. Pari kukkaa & sievä kukkaro & nahkainen ranneke... kai näistä naisen luulisi ilostuvan? Sen verran itsepäinenkö sitten olin, etten kyseiseen ihmiseen enää usko luottavani? Kyllä. Jospa hän sitten hölmöyttään sen teki, ei tahallaan. Tiedä häntä. Mutta- kun ei edes jälkeenpäin tajunnut tehneensä väärin. Aikuinen- vakituisessa työssä käyvä ihminen- osaa ottaa tonnin lainaa pankista- lainata kaverilta tai vanhemmilta- tai maksaa osissa rahamäärän, vai kuinka? Jos oikeasti haluaa niin tehdä. Elää sivistyneesti tarkoittaa tässä kohdin sitä, että ihan olimme tavallisia työntekijöitä molemmat- vaatimattomista oloista- siistejä- elimme kunniallista & kunnollista elämää.

        tämä ei edes tiedosta ja ajattele tehneensä väärin? Ehkä virhe olisi ollut lähteä matkalle mukaan, ehkä hän huomasi sen juuri hetkeä ennen??

      • _Amalia_
        Mies 44 kirjoitti:

        tilasin matkan yhteisymmärryksessä- molemmat olivat kohteesta kiinnostuneita- tein vain aloitteen reissusta. Sovimme, että hän maksaa oman osansa palkkapäivänään. Hän lupautui 3 krt silmästä silmään lähtemään matkalle, kun kysyin: "oletko aivan varma tästä?". Matka oli Eurooppaan- äkkilähtö- upealle paikalle- ja sen huomasin kohteessa. Hänenkin puolestaan ajattelin, että pääsee lepäämään, ei mihinkään kulttuurikohteeseen. Lahjat olivat vaatimattomia huomioimisia, ei kultaa & glamouria. Pari kukkaa & sievä kukkaro & nahkainen ranneke... kai näistä naisen luulisi ilostuvan? Sen verran itsepäinenkö sitten olin, etten kyseiseen ihmiseen enää usko luottavani? Kyllä. Jospa hän sitten hölmöyttään sen teki, ei tahallaan. Tiedä häntä. Mutta- kun ei edes jälkeenpäin tajunnut tehneensä väärin. Aikuinen- vakituisessa työssä käyvä ihminen- osaa ottaa tonnin lainaa pankista- lainata kaverilta tai vanhemmilta- tai maksaa osissa rahamäärän, vai kuinka? Jos oikeasti haluaa niin tehdä. Elää sivistyneesti tarkoittaa tässä kohdin sitä, että ihan olimme tavallisia työntekijöitä molemmat- vaatimattomista oloista- siistejä- elimme kunniallista & kunnollista elämää.

        Tuosta Mies 44:n tarinasta tuli minulle ihan samanlainen tunne kuin nimimerkille maldives will sink: jotenkin outo kuvio. Ensin tilasit matkan, nainen lupasi lähteä mukaan, sinä maksoit sen "hyvää hyvyyttäsi" ja "odotit" naisen maksavan oman osansa. Toisessa viestissä olittekin "sopineet" takaisinmaksusta. Miksi tivasit KOLME kertaa, onko nainen varmasti varma että haluaa lähteä? Olisiko tuossa kuitenkin käynyt niin, että nainen oli ensin luullut sinun aikovan tarjota matkan, ja kun hänelle oli selvinnyt että odotatkinhänen maksavan oman osansa itse, todennut, ettei hänellä ole varaa lähteä tuollaiselle matkalle. Sinä olet sitten maanitellut että lähde nyt, voit maksaa myöhemmin jne., ja nainen on lopulta suostunut. Sitten hän on muuttanut mieltään, koska hän oikeasti joutisi tiukentamaan talouttaan liikaa jos tuhlaisi rahojaan matkaan, tai koska häntä on alkanut ärsyttää sinun käytöksesi.

        Tuo lahjajuttu on vieläkin kummallisempi, jos kyse kerran ei edes ollut mistään "kullasta & glamourista" vaan jostain halvasta rihkamasta, josta naisen olisi siis mielestäsi pitänyt olla kauhean onnellinen ja kiitollinen. Se että edes mainitset täällä jostain kukkasten ja kukkaroiden ostamisista ja pettymyksestäsi kun nainen ei ilostunutkaan niistä tarpeeksi, osoittaa että sinulla on todella kummallinen asenne ja käsitys siitä mitä "huomaavaisuus" tarkoittaa.

        Ja loukkaantuminen siitä, että nainen ei halua tuhlata omia rahojaan -- ja ottaa peräti velkaa!! -- sinun haluamaasi reissuun, osoittaa kyllä viimeistään, että sinä olet todella rasittavan itsekeskeinen ihminen, jonka kanssa kukaan täysjärkinen ei halua seurustella enää sen jälkeen kun oppii näkemään näyttelemäsi "huomaavaisen" ja "sivistyneen" ulkokuoren taakse. Hyvä että hän pääsi sinusta eroon.

        Minä joskus kauan sitten etsin nettipalstalta miesystävää. Yksi jonka kanssa viestittelin, ehdotti tapaamista. Hän sanoi haluavansa tuoda minulle kukkakimpun ja kysyi millaisia kukkia haluan. Ensin ohitin tuon oudon kysymyksen ja vastasin vain muuten hänen viestiinsä. Hän tivasi uudelleen, millaisia kukkia haluan. Vastasin ettei minulle tarvitse tuoda kukkia eikä se varsinkaan ensitreffeillä muutenkaan ole oikein hyvä idea. Miekkonenpa ei siihen tyytynyt, vaan vänkäsi että hän on herrasmies, ja herrasmieshän ostaa naiselle kukkia, joten minun täytyy kertoa mitä kukkia haluan jotta hän voi toteuttaa minun toiveeni. Parin päivän päästä heppu vielä kyseli, että miksi en ole vastannut, olenko suuttunut jostakin. Väänsin sitten rautalangasta, että me emme selvästikään halua suhteelta samoja asioita eikä meidän siis kannata tavata ollenkaan.

        Mies 44, vaikutat hiukan samantyyppiseltä heppulilta: päätät itse, mitä naisen pitää haluta, ja teet sitten ison numeron siitä että toteutat nuo "toiveet". Mutta olet vielä pahempi kuin tuo nettimiekkonen siinä, että naisen pitäisi myös toteuttaa sinun toiveitasi, vaikka ne maksaisivat niin paljon että niitä varten pitäisi ottaa kulutusluottoa. Huhhuh, kaikenlaisia yrittäjiä sitä onkin.

      • sinkku nainen
        _Amalia_ kirjoitti:

        Tuosta Mies 44:n tarinasta tuli minulle ihan samanlainen tunne kuin nimimerkille maldives will sink: jotenkin outo kuvio. Ensin tilasit matkan, nainen lupasi lähteä mukaan, sinä maksoit sen "hyvää hyvyyttäsi" ja "odotit" naisen maksavan oman osansa. Toisessa viestissä olittekin "sopineet" takaisinmaksusta. Miksi tivasit KOLME kertaa, onko nainen varmasti varma että haluaa lähteä? Olisiko tuossa kuitenkin käynyt niin, että nainen oli ensin luullut sinun aikovan tarjota matkan, ja kun hänelle oli selvinnyt että odotatkinhänen maksavan oman osansa itse, todennut, ettei hänellä ole varaa lähteä tuollaiselle matkalle. Sinä olet sitten maanitellut että lähde nyt, voit maksaa myöhemmin jne., ja nainen on lopulta suostunut. Sitten hän on muuttanut mieltään, koska hän oikeasti joutisi tiukentamaan talouttaan liikaa jos tuhlaisi rahojaan matkaan, tai koska häntä on alkanut ärsyttää sinun käytöksesi.

        Tuo lahjajuttu on vieläkin kummallisempi, jos kyse kerran ei edes ollut mistään "kullasta & glamourista" vaan jostain halvasta rihkamasta, josta naisen olisi siis mielestäsi pitänyt olla kauhean onnellinen ja kiitollinen. Se että edes mainitset täällä jostain kukkasten ja kukkaroiden ostamisista ja pettymyksestäsi kun nainen ei ilostunutkaan niistä tarpeeksi, osoittaa että sinulla on todella kummallinen asenne ja käsitys siitä mitä "huomaavaisuus" tarkoittaa.

        Ja loukkaantuminen siitä, että nainen ei halua tuhlata omia rahojaan -- ja ottaa peräti velkaa!! -- sinun haluamaasi reissuun, osoittaa kyllä viimeistään, että sinä olet todella rasittavan itsekeskeinen ihminen, jonka kanssa kukaan täysjärkinen ei halua seurustella enää sen jälkeen kun oppii näkemään näyttelemäsi "huomaavaisen" ja "sivistyneen" ulkokuoren taakse. Hyvä että hän pääsi sinusta eroon.

        Minä joskus kauan sitten etsin nettipalstalta miesystävää. Yksi jonka kanssa viestittelin, ehdotti tapaamista. Hän sanoi haluavansa tuoda minulle kukkakimpun ja kysyi millaisia kukkia haluan. Ensin ohitin tuon oudon kysymyksen ja vastasin vain muuten hänen viestiinsä. Hän tivasi uudelleen, millaisia kukkia haluan. Vastasin ettei minulle tarvitse tuoda kukkia eikä se varsinkaan ensitreffeillä muutenkaan ole oikein hyvä idea. Miekkonenpa ei siihen tyytynyt, vaan vänkäsi että hän on herrasmies, ja herrasmieshän ostaa naiselle kukkia, joten minun täytyy kertoa mitä kukkia haluan jotta hän voi toteuttaa minun toiveeni. Parin päivän päästä heppu vielä kyseli, että miksi en ole vastannut, olenko suuttunut jostakin. Väänsin sitten rautalangasta, että me emme selvästikään halua suhteelta samoja asioita eikä meidän siis kannata tavata ollenkaan.

        Mies 44, vaikutat hiukan samantyyppiseltä heppulilta: päätät itse, mitä naisen pitää haluta, ja teet sitten ison numeron siitä että toteutat nuo "toiveet". Mutta olet vielä pahempi kuin tuo nettimiekkonen siinä, että naisen pitäisi myös toteuttaa sinun toiveitasi, vaikka ne maksaisivat niin paljon että niitä varten pitäisi ottaa kulutusluottoa. Huhhuh, kaikenlaisia yrittäjiä sitä onkin.

        Puhut Amalia asiaa.... juuri näin.
        Minut kutsui kerran mies kahville. Huoltiksella otin ison kahvin ja viinerin mies änkytti että kyllä mä toin kahvin mutta en mä tota pullaa.....
        Arvatkaa nähtiinkö toiste ?

    • Onnellinen vaimo :)

      Sanoisin samaa kuin joku muukin, että sen vain tietää kun sen tietää. Kun tapasin nykyisen aviomieheni, tiesin ensimmäisestä päivästä lähtien, että "tässä se on". Sanoinkin sen hänelle ja hän vastasi hymyillen tuntevansa samoin. Rakkaudesta ei puhuttu, koska oltiin rakastumisen huumassa. Rakastuminen syveni rakkaudeksi ja puolen vuoden seurustelun jälkeen mentiin kihloihin ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Ja nyt menee vielä paremmin. :) Toivoisin sinulle kuten myös kaikille muille sitä, että löytää ihmisen, jonka kanssa vain "klikkaa" ja on samalla aaltopituudella ja huomaatte, että haluatte panostaa yhteiseen tulevaisuuteenne ja olette valmiit tekemään töitä rakkauden eteen.

      Itse tiesin, että tässä se nyt on, mutta töitä pitää silti tehdä. Rakkaudentunnustus tehtiin muistaakseni kolme kuukautta seurustelun aloittamisesta. Eli kun nimenomaan sitä aikaa kyselit. :) Mutta ei kannata ahdistua, jos ei tiedä. Tarkoitan tällä sitä, että en minäkään heti ensimmäisenä päivänä tiennyt rakastavani, tiesin vain, että olen tavannut ainutlaatuisen ihmisen ja etten ollut koskaan tuntenut mitään vastaavaa kenenkään kanssa.

    • le-pardi

      Meidän ensitapaamisestamme (josta alkoi hyvin tiivis yhdessäolo) oli kulunut ehkä kuukausi, kun mies sanoi rakastavansa minua. Ja minä suutuin, että minulle ei tuollaisia pehmoisia puhuta ennen kuin ollaan tosissaan. Mutta kai se tosissaan oli, koska tapahtuneesta on vuosikymmen :)

      Mutta kertooko se mitään siitä milloin teillä pitäisi rakkauden valoja vaihdella? Ei. Meillä kesti kahdeksan vuotta ennen naimisiinmenoa :) Jokainen omaan tahtiinsa!

    • onnellinen nainen

      meillä kävi niin nykyisen kultani kanssa että treffeistä oli kulunu muutama päivä kun hän sanoi että rakastaa mua... ja vastasin siihen juuri niinkuin tunsin sisälläni... ja todellakin rakastan häntä edelleen!!! joka päivä enemmän ja enemmän.. niinkuin miehenikin minua...
      ja todellakin mieheni tunnusti rakkautensa ensin minuun vain muutama pvä treffien jälkeen....

      • Vihreä omena

        Jos muutaman tunnin tuntemisen jälkeen tunnustaa toiselle rakastumistaan, on joko tyhmä tai valehtelee. Aluksi voi hyvin sanoa olevansa ihastunut, myöhemmin voi sanoa olevansa rakastunut ja vasta paljon myöhemmin voi sanoa rakastavansa toista. Kun tuntee toisen huonot puolet, muutama riitakin tai väittely on jo tapahtunut, tietää jo vähän ketä rakastaa.

        Olin tuntenut noin kuukauden miehen, joka selitti minulle menevänsä kanssani naimisiin. Olisi ehkä kannattanut kysyä toiselta haluaako hän. Naimisiin meno ei ole yhden ihmisen tahdon asia. Hän lisäksi alkoi vaatimaan, että minun pitää sanoa rakastavansa häntä. Jos vasta ollaan tutustumassa toisiin, niin miten voisi sanoa näin. Viikon kuluttua tapaamisestamme hän tunnusti rakkauttaan. Pidän sitä rakkauden pilkkaamisena. Minulle rakkaus oli vakava asia, eikä tuollaisia tunnustuksia heitetä ennen kuin tunnetaan toinen. Tämä suhde päättyi muutaman kuukauden kuluttua, kun huomasin miehen olevan kypsymätön ja lapsellinen ja hirveän kova määräilemään.

        Kannattaa siis kuulostella tilannetta rauhassa ennen kuin alkaa tunnustamaan rakkauttaa toiselle. Muuten tekee itsestään vähän naurettavan ja lapsellisen mielikuvan, jos ei erota rakkautta ja ihastumista. Toinen kyllä helposti huomaa toisen teoista, jos hän on ihastunut, joten aina tunteitaan ei tarvitse tuoda liian pian julki. Toisen painostaminen rakastamaan, saa hänet ahdistuneeksi. Suhteet vaativat muutenkin kärsivällisyyttä, mitä liian aikainen tunnustaminen ei lupaa.

      • onnellinen nainen
        Vihreä omena kirjoitti:

        Jos muutaman tunnin tuntemisen jälkeen tunnustaa toiselle rakastumistaan, on joko tyhmä tai valehtelee. Aluksi voi hyvin sanoa olevansa ihastunut, myöhemmin voi sanoa olevansa rakastunut ja vasta paljon myöhemmin voi sanoa rakastavansa toista. Kun tuntee toisen huonot puolet, muutama riitakin tai väittely on jo tapahtunut, tietää jo vähän ketä rakastaa.

        Olin tuntenut noin kuukauden miehen, joka selitti minulle menevänsä kanssani naimisiin. Olisi ehkä kannattanut kysyä toiselta haluaako hän. Naimisiin meno ei ole yhden ihmisen tahdon asia. Hän lisäksi alkoi vaatimaan, että minun pitää sanoa rakastavansa häntä. Jos vasta ollaan tutustumassa toisiin, niin miten voisi sanoa näin. Viikon kuluttua tapaamisestamme hän tunnusti rakkauttaan. Pidän sitä rakkauden pilkkaamisena. Minulle rakkaus oli vakava asia, eikä tuollaisia tunnustuksia heitetä ennen kuin tunnetaan toinen. Tämä suhde päättyi muutaman kuukauden kuluttua, kun huomasin miehen olevan kypsymätön ja lapsellinen ja hirveän kova määräilemään.

        Kannattaa siis kuulostella tilannetta rauhassa ennen kuin alkaa tunnustamaan rakkauttaa toiselle. Muuten tekee itsestään vähän naurettavan ja lapsellisen mielikuvan, jos ei erota rakkautta ja ihastumista. Toinen kyllä helposti huomaa toisen teoista, jos hän on ihastunut, joten aina tunteitaan ei tarvitse tuoda liian pian julki. Toisen painostaminen rakastamaan, saa hänet ahdistuneeksi. Suhteet vaativat muutenkin kärsivällisyyttä, mitä liian aikainen tunnustaminen ei lupaa.

        huomioipa semmoinen pikkuinen juttu... sillon kun sisällään todellakin tietää et nyt on se oikea siinä edessä ni kyllä sitä voi vaikka heti rakkautta tunnustaa jos haluaa.. ja toinen on myös varma tunteistaan.. sä otat varovasti suhde asioissa.. se on ok.. mut et voi tulla neuvomaan toisia et on naurettava ja kakaramainen jos ei erota ihastumista ja rakkautta toisistaan.. kyse ei ole siitä etteikö todellakin erottaisi niitä tunteita.. mutta meiänki tilanteessa oli se et me todellakin kumpikin tiedettiin et tää on rakkautta ensi silmäyksellä eikä mitään ihastuksia joista sit kehitetää rakkautta... ei.. tää oli jotain aivan erilaista heti ensi hetkistä lähtien...
        ja sen tuntee sisällään oikeesti kun tulee sellainen ihminen elämään joka on sielunkumppani..

        meistä jokainen on yksilö kaikissa asioissa.. sä teet asiat varovaisemmin.. toiset hyökkää ensitreffeiltä suoraa maistraattii ja naimisiin... sekin taitaa mielestäsi olla lapsellista... vaikka aikuisiahan sitä ollaan..
        jotenkin tuntuu et olet vain kateellinen mullekin et olen voinut sanoa rakastavani miestäni jo niinkin nopeasti, koska tiesin että me tullaa olee aina yhdessä... tiedän sen edelleenkin!!!!

      • urk
        onnellinen nainen kirjoitti:

        huomioipa semmoinen pikkuinen juttu... sillon kun sisällään todellakin tietää et nyt on se oikea siinä edessä ni kyllä sitä voi vaikka heti rakkautta tunnustaa jos haluaa.. ja toinen on myös varma tunteistaan.. sä otat varovasti suhde asioissa.. se on ok.. mut et voi tulla neuvomaan toisia et on naurettava ja kakaramainen jos ei erota ihastumista ja rakkautta toisistaan.. kyse ei ole siitä etteikö todellakin erottaisi niitä tunteita.. mutta meiänki tilanteessa oli se et me todellakin kumpikin tiedettiin et tää on rakkautta ensi silmäyksellä eikä mitään ihastuksia joista sit kehitetää rakkautta... ei.. tää oli jotain aivan erilaista heti ensi hetkistä lähtien...
        ja sen tuntee sisällään oikeesti kun tulee sellainen ihminen elämään joka on sielunkumppani..

        meistä jokainen on yksilö kaikissa asioissa.. sä teet asiat varovaisemmin.. toiset hyökkää ensitreffeiltä suoraa maistraattii ja naimisiin... sekin taitaa mielestäsi olla lapsellista... vaikka aikuisiahan sitä ollaan..
        jotenkin tuntuu et olet vain kateellinen mullekin et olen voinut sanoa rakastavani miestäni jo niinkin nopeasti, koska tiesin että me tullaa olee aina yhdessä... tiedän sen edelleenkin!!!!

        Onnittelut vaan, nimim. "onnellinen nainen", onnellisesta rakkaudestasi. Kertoisitko vielä, miten kauan aikaa on ehtinyt vierähtää noista ikimuistoisista ensitreffeistänne ja miten kauan syntymistänne?

        Jos tiedät jo pari päivää treffien jälkeen "rakastavasi" miestä, niin MIHIN ne tunteesi oikein kohdistuvat? Eivät ainakaan hänen persoonallisuuteensa ja luonteeseensa, koska niitä ei millään voi oppia tuntemaan vielä viikossa tai parissa kuukaudessakaan.

        Tiedän kyllä oikein hyvin miltä tuntuu ihastua/rakastua ensisilmäyksellä. Se tunne on joskus hyvinkin voimakas, ja se motivoi tapaamaan sitä ihmistä ja tutustumaan häneen. Jos hyvin käy, ihastus syvenee kiintymykseksi ja rakkaudeksikin ajan myötä. Mutta se rakastumisen alkuhuuma ei todellakaan ole vielä sitä, mitä on tapana nimittää rakkaudeksi. Ei vaikka se mielitietty onkin mielessä yötäpäivää ja hänen tapaamisensa tuntuu kuin lähtisi lentoon. Siinä voi käydä toisinkin. Lähempi tutustuminen voi paljastaa toisesta luonteenpiirteitä, jotka saavat tajuamaan ettei suhteella ole pitemmän päälle tulevaisuutta, tai muuten vain se alkuihastus lakastuu. Rakastuminen on tilapäinen mielenhäiriö. Jos toisesta tykkää vielä sen jälkeen kun se ensihuuma haihtuu (puolen vuoden tai vuoden päästä), niin sitten voi ehkä alkaa puhua siitä paljonpuhutusta rakkaudesta.

        Nimimerkillä useita rakastumisia kokenut.

      • onnellinen nainen
        urk kirjoitti:

        Onnittelut vaan, nimim. "onnellinen nainen", onnellisesta rakkaudestasi. Kertoisitko vielä, miten kauan aikaa on ehtinyt vierähtää noista ikimuistoisista ensitreffeistänne ja miten kauan syntymistänne?

        Jos tiedät jo pari päivää treffien jälkeen "rakastavasi" miestä, niin MIHIN ne tunteesi oikein kohdistuvat? Eivät ainakaan hänen persoonallisuuteensa ja luonteeseensa, koska niitä ei millään voi oppia tuntemaan vielä viikossa tai parissa kuukaudessakaan.

        Tiedän kyllä oikein hyvin miltä tuntuu ihastua/rakastua ensisilmäyksellä. Se tunne on joskus hyvinkin voimakas, ja se motivoi tapaamaan sitä ihmistä ja tutustumaan häneen. Jos hyvin käy, ihastus syvenee kiintymykseksi ja rakkaudeksikin ajan myötä. Mutta se rakastumisen alkuhuuma ei todellakaan ole vielä sitä, mitä on tapana nimittää rakkaudeksi. Ei vaikka se mielitietty onkin mielessä yötäpäivää ja hänen tapaamisensa tuntuu kuin lähtisi lentoon. Siinä voi käydä toisinkin. Lähempi tutustuminen voi paljastaa toisesta luonteenpiirteitä, jotka saavat tajuamaan ettei suhteella ole pitemmän päälle tulevaisuutta, tai muuten vain se alkuihastus lakastuu. Rakastuminen on tilapäinen mielenhäiriö. Jos toisesta tykkää vielä sen jälkeen kun se ensihuuma haihtuu (puolen vuoden tai vuoden päästä), niin sitten voi ehkä alkaa puhua siitä paljonpuhutusta rakkaudesta.

        Nimimerkillä useita rakastumisia kokenut.

        aivan... taas päästään siis tähän näin että kun mä todellakin tiesin tämän miehen kohdalla RAKASTAVANI häntä hyvinkin pian.. niin olen heti lapsi, pentu, kakara, alaikäinen etc etc etc... joo-o... ja sinä olet sitten NIIIN aikuinen kun et sano heti mitään ja alat neuvomaan toisia asioissa.. :D voi luoja kuinka sulle saa vaan nauraa!!!!! :D
        olekin vaikka sitten 80 vuotias vanhus.. mulle aivan se ja saatanan sama.. mutta mä olen aikuinen.. siis toistettakoon että menee perille siis AIKUINEN!!!! ja tiedän tasan mitä tunnen ja milloin ja ketä kohtaan... se että olen sanonut miehelleni pian rakastavani häntä niin todellakin olen rakastunut hänen LUONETEESEENSA!!!
        mutta et tunne mua etkä tunne meidän suhdetta joten sä oot totaalisen väärä ihminen sanomaa yhtään mitään mun iästäni... koska eipä sekään sulle kuulu.. mut taidatpa sieki vain olla kateellinen kun löysin sen oikean miehen itelleni nuorempana kuin sie!!!! :D

      • nimierkkki
        onnellinen nainen kirjoitti:

        aivan... taas päästään siis tähän näin että kun mä todellakin tiesin tämän miehen kohdalla RAKASTAVANI häntä hyvinkin pian.. niin olen heti lapsi, pentu, kakara, alaikäinen etc etc etc... joo-o... ja sinä olet sitten NIIIN aikuinen kun et sano heti mitään ja alat neuvomaan toisia asioissa.. :D voi luoja kuinka sulle saa vaan nauraa!!!!! :D
        olekin vaikka sitten 80 vuotias vanhus.. mulle aivan se ja saatanan sama.. mutta mä olen aikuinen.. siis toistettakoon että menee perille siis AIKUINEN!!!! ja tiedän tasan mitä tunnen ja milloin ja ketä kohtaan... se että olen sanonut miehelleni pian rakastavani häntä niin todellakin olen rakastunut hänen LUONETEESEENSA!!!
        mutta et tunne mua etkä tunne meidän suhdetta joten sä oot totaalisen väärä ihminen sanomaa yhtään mitään mun iästäni... koska eipä sekään sulle kuulu.. mut taidatpa sieki vain olla kateellinen kun löysin sen oikean miehen itelleni nuorempana kuin sie!!!! :D

        Hehheh! En lukenut kokonaan tedän viestiketjua, mutta kaikesta päätellen edellinen kirjoittaja sohaisi arkaan paikkaan. Voi voi.. :) No, sulla on ainaki elämä vielä edessä.

      • onnellinen nainen
        nimierkkki kirjoitti:

        Hehheh! En lukenut kokonaan tedän viestiketjua, mutta kaikesta päätellen edellinen kirjoittaja sohaisi arkaan paikkaan. Voi voi.. :) No, sulla on ainaki elämä vielä edessä.

        ai nii.. unohin ikäni edelliseen viestiin laittaa

        hei olen tyttö 12 wee... siis aikuinen mikä aikuinen... tajuutteks.... ;D

      • onnellinen nainen
        urk kirjoitti:

        Onnittelut vaan, nimim. "onnellinen nainen", onnellisesta rakkaudestasi. Kertoisitko vielä, miten kauan aikaa on ehtinyt vierähtää noista ikimuistoisista ensitreffeistänne ja miten kauan syntymistänne?

        Jos tiedät jo pari päivää treffien jälkeen "rakastavasi" miestä, niin MIHIN ne tunteesi oikein kohdistuvat? Eivät ainakaan hänen persoonallisuuteensa ja luonteeseensa, koska niitä ei millään voi oppia tuntemaan vielä viikossa tai parissa kuukaudessakaan.

        Tiedän kyllä oikein hyvin miltä tuntuu ihastua/rakastua ensisilmäyksellä. Se tunne on joskus hyvinkin voimakas, ja se motivoi tapaamaan sitä ihmistä ja tutustumaan häneen. Jos hyvin käy, ihastus syvenee kiintymykseksi ja rakkaudeksikin ajan myötä. Mutta se rakastumisen alkuhuuma ei todellakaan ole vielä sitä, mitä on tapana nimittää rakkaudeksi. Ei vaikka se mielitietty onkin mielessä yötäpäivää ja hänen tapaamisensa tuntuu kuin lähtisi lentoon. Siinä voi käydä toisinkin. Lähempi tutustuminen voi paljastaa toisesta luonteenpiirteitä, jotka saavat tajuamaan ettei suhteella ole pitemmän päälle tulevaisuutta, tai muuten vain se alkuihastus lakastuu. Rakastuminen on tilapäinen mielenhäiriö. Jos toisesta tykkää vielä sen jälkeen kun se ensihuuma haihtuu (puolen vuoden tai vuoden päästä), niin sitten voi ehkä alkaa puhua siitä paljonpuhutusta rakkaudesta.

        Nimimerkillä useita rakastumisia kokenut.

        nii ja pakko viä lisää tähän ihan yksi pienen pieni juttu!!!!

        missä vaihessa olen sanonut kuinka kauan olen ollut kultani kanssa yhdessä???

        ja kaikki mitä oot sanonu on vain sun mielipiteitä asioista.. olen mielestäsi todellakin kakara ja tyhmä ja idiootti ja teini ja ties vaikka mitä.. mut kuuleppa... ei mua kiinnosta helvettiäkää mitä sä musta ajattelet.. mulle on tärkeintä oma rakkaani... ei jonku kateellisen kalkkiksen narinat "totuuksista"...

      • urk
        onnellinen nainen kirjoitti:

        nii ja pakko viä lisää tähän ihan yksi pienen pieni juttu!!!!

        missä vaihessa olen sanonut kuinka kauan olen ollut kultani kanssa yhdessä???

        ja kaikki mitä oot sanonu on vain sun mielipiteitä asioista.. olen mielestäsi todellakin kakara ja tyhmä ja idiootti ja teini ja ties vaikka mitä.. mut kuuleppa... ei mua kiinnosta helvettiäkää mitä sä musta ajattelet.. mulle on tärkeintä oma rakkaani... ei jonku kateellisen kalkkiksen narinat "totuuksista"...

        >>>mutta mä olen aikuinen.. siis toistettakoon että menee perille siis AIKUINEN!!!! ja tiedän tasan mitä tunnen ja milloin ja ketä kohtaan... se että olen sanonut miehelleni pian rakastavani häntä niin todellakin olen rakastunut hänen LUONETEESEENSA!!!>>>

        Juujuu, niin varmaan. Sovitaan sitten noin niin ei sulle tuu paha mieli. Kyllä ihmisen luonteen oppii tuntemaan ihan läpikotaisin parissa päivässä, ainakin jos se "luonne" on yhtä monitahoinen kuin sinulla.

        >>>missä vaihessa olen sanonut kuinka kauan olen ollut kultani kanssa yhdessä???

        Et missään. Siksihän minä sitä kysyinkin. Sulla ei sitten tuo sisälukutaitokaan ole oikein hanskassa?

        >>>ei mua kiinnosta helvettiäkää mitä sä musta ajattelet..>>>

        Jaa. No siihen nähden kovin suuria tunteita se viestini näyttää sinussa herättävän. Varo ettei näppäimistöstä lähde nappulat irti. :-D

      • onnellinen nainen
        urk kirjoitti:

        >>>mutta mä olen aikuinen.. siis toistettakoon että menee perille siis AIKUINEN!!!! ja tiedän tasan mitä tunnen ja milloin ja ketä kohtaan... se että olen sanonut miehelleni pian rakastavani häntä niin todellakin olen rakastunut hänen LUONETEESEENSA!!!>>>

        Juujuu, niin varmaan. Sovitaan sitten noin niin ei sulle tuu paha mieli. Kyllä ihmisen luonteen oppii tuntemaan ihan läpikotaisin parissa päivässä, ainakin jos se "luonne" on yhtä monitahoinen kuin sinulla.

        >>>missä vaihessa olen sanonut kuinka kauan olen ollut kultani kanssa yhdessä???

        Et missään. Siksihän minä sitä kysyinkin. Sulla ei sitten tuo sisälukutaitokaan ole oikein hanskassa?

        >>>ei mua kiinnosta helvettiäkää mitä sä musta ajattelet..>>>

        Jaa. No siihen nähden kovin suuria tunteita se viestini näyttää sinussa herättävän. Varo ettei näppäimistöstä lähde nappulat irti. :-D

        tuskin näppiksestäni mitää irti lähtee.. toki voin ottaa jos sitä niin haluat...

        olet naurettava tapaus.. mut minkäs mä sille voin... sä et usko sanaakaa mitä mä sanoin ja sitä rataa.. aivan se ja sama.. kuvittelet olevas fiksu ja aikuinen.. mut taidat olla todellakin vain kateellinen...

        ja toisaalt mitä se sulle kuuluu kuinka kauan olen kultani kanssa yhdessä ollut?? eipä se sulle todellakaan kuulu...

        tiedän et oon temperamenttinen tapaus..
        olisko mun sit sun mielestä pitäny hyökätä naimisiin heti kultani kanssa?? ensitreffeiltä suoraan seuraavana päivänä mennä maistraattin??? se olis sulle olluki täydellinen pilkan kohde... sori nyt vaan et halusin jakaa kokemukseni täällä viestin aloittajalle.. mut tottahan toki täällä on sitten näitä "aikuisia" idiootteja joitten on pakko kommentoida "kakaroiden" kirjoittamia juttuja...

    • tunti yössä.

      Nainen sanoi en minä sinua rakasta mutta kun sinä olet niin hyvä sänky homissa.

    • jonna-julia86

      ei kannata olla huolissaan olette olleet vasta niin vähän aikaa..

    • hetipaikalla

      Toisilla treffeillä, eli viisi päivää ensi tapaamisesta. Mies sanoi, että "sun kanssa olisi mahtava olla vaikka lopunikää naimisissa!" Naimisiin sitten menimmekin, 4kk kuluttua ensitapaamisesta.

      Veljeni meni kihloihin 3kk ensitapaamisesta. Rakkaus oli kuulemma myös heti selvä ja jatkunut nyt ennätykselliset 15 vuotta.

      Siskoni sen sijaan seurusteli ja seurusteli, asui on-off avoliitossa ja vaikka mitä ihan loputtomiin sen seitsemän vuotta, ennen kuin molemmille kirkaustui ajatus rakkaudesta.

      Eli kaikki omaa tahtiaan ja jokainen meistä on edelleen onnellisesti rakkaamme kanssa yhdessä. Älä ota stressiä.

      • idiootti(ko???)

        mulla systeri meni kihloihin kahden viikon tuntemisen jälkeen miehensä kanssa..
        veljeni meni naimisiin parin kk:n tuntemisen jälkeen...
        ite tunnustin rakkauteni neljä päivää treffeistä.. joten kaipa mä nyt oon sit tästä katraasta se tyhmin... ku menin noin nopeesti tunnustamaan rakkauteni, mut toisethan meni vain kihloihin ja naimisiin.. eikä niitä suinkaan rakkaudesta tehdä vaan ihan huvikseen ja ku muutki teki niin...

    • iiiris*

      Kaksi kuukautta siihen meni, ennen kuin ensimmäisenä kerroin rakastavani. Mies tunnusti saman vähän myöhemmin.

      Meillä miehen kanssa kävi niin hassusti, että ekan kerran tavatessamme tuntui siltä, kuin toisen olisi tuntenut jo 10v. Eli toisen seurassa oli tosi helppo ja luontevaa olla, ja näin ollen rakkaudentunnustuksetkin tulivat pian :) Eikä siis oltu tunnettu tai nähty toisiamme koskaan aikaisemmin. Kyllä sen vaan tietää, kun Se Oikea tulee vastaan.

    • ..........

      Olen ollut poikaystäväni kanssa 5kk ja kumpikaan ei ole tunnustanut rakkauttaan. Mielestäni siihen ei ole mikään kiire, jokainen pariskunta edetköön mieleistään tahtia. Sen että toinen on tärkeä osoitamme kyllä toisillemme, useimmin teoilla kuin sanoilla. Rakkauden voi osoittaa niin monella muullakin tavalla kuin sanomalla minä rakastan sinua. Mun mielestä sun ei todellakaan tarvi huolestua vaan lopettaa ajattelu siitä että asioiden pitäisi olla ja mennä jollain tietyllä tavalla, ja varsinkin että asioiden pitäisi olla niinkuin muillakin.

    • rakastunut86

      En muista kovin tarkasti mutta ensimmäisen kerran taisi olla, kun ensitapaamisesta oli kulunut jotakin 2.5 -3 kuukautta. Mies sillätavalla varovasti rohkaistui ja kuiskutteli, että on tainnut mennä ihan sekaisin ja rakastua minuun aivan hullun lailla...jotakin sellaista... oli kyllä ihana tunne... :) aina yhtä ihanaa kuulla miehen sanovan rakastavan minua... päivittäin. Kai sinäkin voisit varovasti ilmaista miehelle että olet tainnut mennä rakastumaan aivan kunnolla. Ehkä se joillekin miehille on hirmuisen vaikeaa tehdä aloite... tai sitten miehellä on erilainen käsitys rakkaudesta ja pitää sinua vasta mahtavan ihanana ihastuksena.

    • Woman in love...

      Rakkaus pitää myöntää silloin kun rakastaa, ei siinä senkummempaa ajoitusta ole. Jos toinen ei vastaa rakkauteen niin adios, se ei oo silloin sulle tarkoitettu.

      • nimi merkkinen

        Jos ämmä ei anna persettä ekoilla treffeillä niin ei se rakasta.

      • ..........

        Tarkoitatko että kun sanot toiselle että rakastan sinua ja toinen ei vielä sitä ole valmis sanomaan ni se on sit siinä? Kyllä ihmiset tuntuu nykyään olevan kärsimättömiä ja hyppivän suhteesta toiseen.

    • Ihastunut -82

      Tapasin ihanan naisen, pari päivää toisen tapaamisen jälkeen tunnustin että olen ihastunut häneen. Myös hän myönsi tuntevansa samoin mutta myöhemmin hän ilmeisesti säikähti jotain. Luulen että hän säikähti sitä että olin niin varma siitä mitä tahdon eli hänet. Olen kokenut yhtä ja toista elämäni aikana mutta en vielä tälläistä tunnetta ketään muuta kohtaan. Olen kertonut hänelle mitä tunnen mutta hän tahtoo ottaa etäisyyttä tähän asiaan. Olin ilmeisesti liian nopea, normaalisti kun en hätäile missään asioissani.

      Eli ei ole hyvästä tunnustaa tunteitaan liian pian vaikka kuinka tuntuisi oikealta. Nyt riudun tilanteessa jossa unelmieni nainen ei osaa päättää mitä tahtoo. Nainen joka opetti minulle miltä tuntuu kun ihastuu oikeasti. Ei voi kuin toivoa että hän kaatuisi vielä syliini, jonain päivänä.

    • mies 46.v

      Ollaan oltu reilu puoli vuotta yksissä,rakkaudesta ei olla puhuttu,tekstarit kyllä alkaa tähän tyyliin[moi kultani]on sellainen tunne että rakkaus kasvaa päivä päivältä.

    • solitaire70

      Yleensä siinä ekassa rakkaudentunnustuksessa on kestänyt jotain parin kuukauden ja vuoden väliltä, riippuen aina vähän siitäkin mitä vauhtia on kunkin miesystävän kanssa edetty. Se vuosi kesti sellaisen kanssa, jonka kanssa nähtiin tosi harvoin ja alku oli vain sellaista hengailua enempi. Toisen kerran sitten homma saattaa lähteä rytinällä liikkelle ja jos nyt muutetaan yhteenkin heti kättelyssä, niin kyllä siinä on jo silloin rakastumisestakin puhuttu.

      Mietin vain tuota, kun joillain uskovaisilla on se, että he eivät saa käyttää sanaa rakkaus ennenkuin sitten kun ovat niin vakavissaan että ovat kosineet. Toi on minusta se oikeasti aito ja oikea hetki ja paikka sanoa se ensi kerran, nimenomaan siis tunnustaa että rakastaa, ei enää ole vain rakastanut. Kun ihan oikeati haluaa jakaa elämänsä toisen kanssa. Omasta kokemuksestakin voisi sanoa, että aika pahalta on tuntunut kun moni alkaa heti alkuun hehkuttaa rakkauttaan, ja sitten se loppuukin kun seinään yhtäkkiä. Eihän sellainen mitään rakkautta ole ollut. Olisvat edes sanoneet että ovat rakastuneet, tai jotain hiukan lievempää, etten olisi odottanut ja olettanut liikoja...

    • on sillä väliä

      Minä tajusin muutamassa viikossa rakastuvani mieheen. Mies kai tajusi sekaantuvansa johonkin isompaan juttuun. Oli paljon isoja juttuja ja yhdessä vaiheessa pidin aika mahdottomana suhdetta vakavassa mielessä.

      Minä tunnustin ekana, siinä reilun 3kk jälkeen. Mies mun elämän yhtenä pahimpana päivänä, kun haki mut yhestä paikasta, jossa olin juuri käynyt läpi elämäni raskaimpia asioita ja päätöksiä. Se vaan totesi duunipaikan läheisessä rampissa autolla ajaessa "kyllä mä sua taidan rakastaa". Häkelyyin siitä niin täysin, että vastasin vaan jotain "kiva". Siinä oli kai tunnettu 5kk.

      Nyt kun 10kk on asuttu saman katon alla, sitä kuulee päivittäin. Ehkäpä tärkeimmät hetket on ne, jolloin on ihan väsyksissä ja toinen vaan kuiskaa sen, käy nukkumaan tai lähtee töihin.

      Mies alun alkujaan ilmoitti, ettei se harrasta mitään sanomista vakavissa asioissa jossei tarkota ja tunnustuksia on turha odottaa. Tunnustuksia kuitenkin tuli, nopeammin kuin ois voinu ees odottaa.

    • nainen20

      Kai se sen pari viikko kesti. En ensiks meinannu uskaltaa sanoo niin kullalla rupes jo kyyneleet valuu poskia pitkin. Tarvitsin sen pari minuuttia vain kerätäkseni rohkeutta. Oltiin kuus päivää live tapaamisesta kun tiesin olevani rakastunut. Mä vaan älysin sen ja olin ihan häkeltynyt. Pelkäsin kyl aluks, että en oikeesti olekaan kun en ollu saanu nukuttua koko viikolla kun yössä pari tuntia (ja sen takia että sitä miestä mietin). Sanoessani sen olin kuitenkin varma siitä. En valehtelemaankaan rupeis tollases asias. Entiselle en nimittäin sitä koskaan sanonu vaikka hän sanoikin. Kyllä sen vaan tietää millon rakastaa. Aiotaan kohta muuttaa yhteen kullan kanssa.

      • ............

        Parissa viikossa ehkä joku rakastuu, mutta rakastaminen on eri asia. Eihän kukaan voi toista ihmistä kahden viikon jälkeen rakastaa kun ei edes tunne tätä. Se on vaan se rakastumisen/ihastumisen tunne joka hullaannuttaa, ei rakkaus.

    • Mirandariini

      Minulle on käynyt niin, että miehet ovat ehtineet ennen. Jokainen poika/miesystävä on noin kuukauden seurustelun jälkeen tunnustaneet rakkautensa. Nykyinen myös. Toki olen ymmärtänyt, että kuukauden kohdalla se on vasta rakastumista ja rakkaus tulee myöhemmin. Nyt olemme seurustelleet yli 2 vuotta ja tunteet ovat ihan samat kuin alussakin, syventyneet toki jo rakkaudeksi, mutta olotila on sama. Jos rakastat, voit sen kertoa. Jos toinen ei rakasta, voit kysyä missä mättää.

    • miesvaannn

      mulla siinä meni noi 2kk ja nytten onnellisesti 2vuotta yhdessä

    • nainen20

      En ymmärrä miten jotkut voivat sanoa, että aito rakkaus tapahtuu vasta esim parin vuoden päästä. Kukaan ei nimittäin tiedä mitä toisen mielessä liikkuu ihmisen mielen ollen täysin subjektiivinen. Kyllä ihminen sen itse tietää milloin rakastaa. Ennen sitä ei ole tapahtunut vaikka olen kuinka yrittänyt. Itselläni ainakin se oli niin ihana, järisyttävä, mutta samalla rauhallinen ja normaali asia. Kun älysin, että rakkaus on pohjimmiltaan yksinkertaista. Sitä vaan rakastaa. Ja koko ajan rakastaa vielä enemmän. Kun haluaa huolehtia toisesta niin kovasti ja rakastaa. Esimerkiksi jättäisin hänet jos se olisi hänelle parhaaksi. Ensimmäinen mies jonka kämppää olen siivonnutkin ja ensimmäinen jolle olen ruokaa laittanut. Ensimmäinen jota olen rakastanut. Ensimmäinen jonka haluan naida. Ja ensimmäinen jonka kanssa haluan perustaa perheen. Ja viimeinen.

    • riippuu...

      Oltiin tutustuttu toisiimme matkalla jossa oli pari muutakin ja sitten pari viikkoa myöhemmin poikkesin pihaan jossa hän luki artikkelia "voiko tyttö ja poika olla vain ystäviä ?"

      Sitä hän kysyi minultakin ja uskoimme molemmat että voidaan - hieman myöhemmin lähdettiin yhdessä parin päivän reissulle. Reissulla oltiin ihan "kiltisti" kuten vanhempamme olisivat asian toivoneetkin ;-)

      Kun ajoin hänet takaisin niin pysähdyin heidän pihaansa ja juteltiin... ja pussattiin... ja juteltiin... ja pussattiin... jne. Näin varmaan pari tuntia.

      Seuraavalla viikolla tunnustettiin rakkautemme...

      Tästä on muuten 23 vuotta, ja pimu on ihan mukava vieläkin ;-)

    • TheOne

      -jos sun tarttee miettiä, että oletko rakastunut vai et, ni ET TODELLAKAAN OLE! =)

      • 2323232

        suus kiinni ja turha mitään kynäniska paskaa heittää kun sitä en ole..

      • ......

        Oispa elämä noin yksinkertasta. Noh toisille ne asiat on noin mustavalkosia, mikä kyllä varmasti iän myötä hieman muuttuu.

    • Outo nainen

      Minusta sanoihin ei aina kannata juuri tuijotella,toiset ei vaan ole rakastamis sanan käyttäjiä ja voi silti rakastaa,itse ehkä kuulun juuri näihin persooniin ja silti olisin valmis vaikka henkeni antaan mieheni puolesta.

    • antero02

      Tultiin tässä taas, iäysyys kysymykseen.Mä tunnustin kahden viikon jälkeen,hänelle tunteistani.Ja kuinka kävi.hän lähti eikä ole ottanut,mitään yhteyttä sen jälkeen.Olisi ilmeisesti,ollut parasta tunnustamatta.Että sellaisia te olette.

    • kipee23

      me ollaan oltu 8 vuotta yhessä ukon kanssa eikä vieläkään olla puhuttu rakkaudesta rakkaus on myös sitä että kunnioittaa toista ja paljon muutakin

      • plokijuhygtfr

        Uskomattomia juntteja sitä jostain sikiää - onko miehesi joku maanviljelijä, hitsari tai muuten vaan typerys?

    • M.R.S.

      Et taida saada hirveesti vastauksia siihen mitä kysyit....tämmöstä täällä välillä on.
      No kuiteskin meillä se tapahtui siinä parin viikon yhdessä olon jälkeen ja tuli kyllä
      täysin luontevasti, en ihan tarkkaan muista edes missä tilanteessa. Taisi olla joku ihan
      arkipäivän askare kuten ruoanlaitto mitä yhessä touhuttiin ja mies vaan väliillä siinä pussasi ja sanoi minä
      rakastan sua, vastasin niin minäkin sua.
      Sitten iski jähmetys molemmille, että mitä tuli sanottua mutta ei menty kumpikaan paniikkiin
      vaan hymyssä suin jatkettiin hommia :o)
      Sen jälkeen sitä on kyllä sanottu päivittäin ja useasti.

      Sen vaan tietää jos on rakastunut, sitä ei voi oikeastaan muulla selittää.

      Joillekkin noiden sanojen lausuminen on kauhean vaikeaa vaikka niin tuntisikin sisimmässään
      niin se ei vaan "irtoa". Ja sitten tulee kenties paineita siitä että mitä noiden maagisten
      sanojen lausumisen jälkeen tapahtuu, joutuuko ns. liriin tai jotain.

      Mutta jos tunnet että rakastat häntä, sano se rohkeasti vaan hänelle.

    • Vajil

      Olin jo yli neljä vuotta tietämättäni kehitellyt tunteitani nykyistä kumppaniani kohtaan. Reilu vuosi takaperin nukutiin samassa vuoteessa halien, mutta kumpikaan ei uskaltanut viedä pidemmälle. Siitä lähtien punnitsin ja kuulostelin itteäni, että olenkohan tuohon tyyppiin rakastunut. Sitten viimein viime kesänä molemmille paljastui, että tosiaan olimme toisistamme kiinnostuneita. Jo kuukauden seurustelun jälkeen sanoin kumppanille rakastavani häntä, sillä oli ollut tuo vuosi aikaa punnita asiaa ja olin jo siinä vaiheessa varma. Kumppanikin sanoi samat sanat miulle ja ollaan niitä sanoja siitä lähtien jo muutaman kerran toisteltu.

    • tsi2

      Rakkaus alkaa aktista ja päättyy siemensyöksyyn.Vain omia lapsia voi oikeasti rakastaa.

      • ihana rakkaus

        sulhaseni sanoi rakastuneensa minuun melkein ensi tanssin aikana ja itse tunsin samoin. Olemme nyt vuoden jälkeen yhtä rakastuneita ja jouluna häät.
        En koskaan aikaisemmin tuntenut tälläistä tunnetta miestä kohtaan. Nyt olen löytänyt sielunkumppanin jota ilman olisi vaikea elää.

      • krogjprgrgwghrgr

        Onneksi sinunkaltaisa typeriä juntteja ei ole enempää - Luojan kiitos! Maailma olisi muuten tosi surkea paikka.

        Säälin puolisoasi - jos sinulla nyt sellaista sattuu olemaan. Todennäköisesti elättää teidän perheen itseään myymällä..

      • Onko pakko sekoilla
        krogjprgrgwghrgr kirjoitti:

        Onneksi sinunkaltaisa typeriä juntteja ei ole enempää - Luojan kiitos! Maailma olisi muuten tosi surkea paikka.

        Säälin puolisoasi - jos sinulla nyt sellaista sattuu olemaan. Todennäköisesti elättää teidän perheen itseään myymällä..

        Niin olet todella Törppö idiootti. Näköjään tuollaisia pahempia juntteja kuitenkin on.

      • Ajattele uudelleen

        Se on totta; vain rakkaus lapsiin on oikeaa. Aktissa ei ole kyse rakkaudesta, ei sen alussa eikä sen lopussa ...

    • inlovetytsy

      kolme kuukautta takana, eikä sanallakaan rakkaudesta? :o Itselläni on melkein puolen vuoden suhde takana, ja kun tapasin poikaystäväni ensimmäistä kertaa, tunsin heti kolahduksen sydämessäni, tiesin että se oli siinä.. Tapailtiin siinä viikon verran, ennenkuin virallisesti alettiin edes seurustelee. pystäväni tunnusti minulle suoraa virallistamispäivänä, että on valtavasti ihastunut minuun ja haluaa jakaa elämäänsä kanssani, se tuntui todella hyvältä ja meillä molemilla oli vahvat tunteet.. Muutamien viikkojen kuluessa, olimme seurustelleet n. kuukauden ja nähneet melkein joka päivä, koska meistä se tuntui hyvältä nähdä usein koska olemme luodut toisillemme, poikaystäväni tunnusti rakkautensa minulle suloisesti, kun kävelimme keskustasta mun luokseni RANKKASATEESSA, olin valittanut koko matkan kuinka jalkoihini sattuu ja vesisade ärsyttää.. Loppumatkalla kun pysähdyimme hetkeksi, niin hän sanoi rakastavansa minua juuri tälläisenä.. se tuntui todellla ihanalta!!
      Minun mielestäni tunteiden puhuminen kuuluu suhteeseen, ennen sitä ei pitäisi edes harrastaa seksiä ennenkuin on asiat selvät! tämä on minun näkökulmani!

    • Mies 2000

      tunnustin rakkaalleni viikon tuntemisen jälkeen. Tosin TIESIN ensisilmäyksellä - heti. Nyt tulee kymmenen vuotta taivalta täyteen - kaksi superihanaa lasta ja tämä parisuhde...hmmm - paranee vain vanhetessaan!

      Tiedämme, että olemme ikuisesti yhdessä.

      • Sarita...

        Kiitos kaikille lukuisista vastauksista. Olen aika yllättynyt siitä, miten nopeasti ihmiset ovat tunnustaneet rakkautensa suhteissaan. Siis hyvin monessa vastauksessa sanotaan, että sen on tuntenut jo ensisilmäyksellä tai sitten rakkauden tunnustuksessa on kestänyt noin viikko-2kk. Mielenkiintoista siinä mielessä, että eräällä toisella palstalla kun oli keskustelua aiheesta niin suurin osa vastaajista oli puhunut rakkaudesta vasta 3-6kk seurustelun jälkeen. Eli mietin, että onko näiden vastausten otanto realistinen, vai voisiko olla esim. sillä tavalla että hyvin nopeasti rakkautensa tunnustaneet vastaavat tällaiseen kyselyyn helpommin? Ainakin osa tuntuu tieten tahtoen haluavan hehkuttaa sitä miten nopeasti onkaan mieheensä rakastunut.

      • Sarita...
        Sarita... kirjoitti:

        Kiitos kaikille lukuisista vastauksista. Olen aika yllättynyt siitä, miten nopeasti ihmiset ovat tunnustaneet rakkautensa suhteissaan. Siis hyvin monessa vastauksessa sanotaan, että sen on tuntenut jo ensisilmäyksellä tai sitten rakkauden tunnustuksessa on kestänyt noin viikko-2kk. Mielenkiintoista siinä mielessä, että eräällä toisella palstalla kun oli keskustelua aiheesta niin suurin osa vastaajista oli puhunut rakkaudesta vasta 3-6kk seurustelun jälkeen. Eli mietin, että onko näiden vastausten otanto realistinen, vai voisiko olla esim. sillä tavalla että hyvin nopeasti rakkautensa tunnustaneet vastaavat tällaiseen kyselyyn helpommin? Ainakin osa tuntuu tieten tahtoen haluavan hehkuttaa sitä miten nopeasti onkaan mieheensä rakastunut.

        Lisään vielä, että tuntuu siltä, että monien nuorten parikymppisten suhteet ovat aikamoista säätämistä. Siis saatetaan ensin tapailla/hengailla kuukausitolkulla ja pelkästään päätös seurustelusta tuntuu olevan vaikea ja senkin jälkeen on vaikka minkälaista mustasukkaisuus ynnä muuta draamaa. Että tuskin läheskään kaikki suhteen alut ovat sellaisia, että kaksi ihmistä tapaa ja rakastuu heti ja aloittaa onnellisen suhteen ja kaikki on ihanaa. Hienoa niille joille on näin käynyt, mutta varmaan puolet suhteista on vähän muunlaisia.

      • .........
        Sarita... kirjoitti:

        Kiitos kaikille lukuisista vastauksista. Olen aika yllättynyt siitä, miten nopeasti ihmiset ovat tunnustaneet rakkautensa suhteissaan. Siis hyvin monessa vastauksessa sanotaan, että sen on tuntenut jo ensisilmäyksellä tai sitten rakkauden tunnustuksessa on kestänyt noin viikko-2kk. Mielenkiintoista siinä mielessä, että eräällä toisella palstalla kun oli keskustelua aiheesta niin suurin osa vastaajista oli puhunut rakkaudesta vasta 3-6kk seurustelun jälkeen. Eli mietin, että onko näiden vastausten otanto realistinen, vai voisiko olla esim. sillä tavalla että hyvin nopeasti rakkautensa tunnustaneet vastaavat tällaiseen kyselyyn helpommin? Ainakin osa tuntuu tieten tahtoen haluavan hehkuttaa sitä miten nopeasti onkaan mieheensä rakastunut.

        Joo yllättynyt olen minäkin näistä vastauksista. Mä kyllä ihastuin poikaystävääni heti mutta eihän silloin rakkausdesta voida puhua. Jos mies tunnustais kahen viikon jälkeen rakkautensa niin miettisisn kyllä että taitaa olla hieman liian epäkypsä tapaus minun makuuni. Kuulostaa lähinnä teinien jutulta tunnustaa kahen viikon jälkeen rakkautensa. Mun mielestä ihmistä voi rakastaa vasta kun hänet tuntee.

      • Varjoisien kujien...
        Sarita... kirjoitti:

        Kiitos kaikille lukuisista vastauksista. Olen aika yllättynyt siitä, miten nopeasti ihmiset ovat tunnustaneet rakkautensa suhteissaan. Siis hyvin monessa vastauksessa sanotaan, että sen on tuntenut jo ensisilmäyksellä tai sitten rakkauden tunnustuksessa on kestänyt noin viikko-2kk. Mielenkiintoista siinä mielessä, että eräällä toisella palstalla kun oli keskustelua aiheesta niin suurin osa vastaajista oli puhunut rakkaudesta vasta 3-6kk seurustelun jälkeen. Eli mietin, että onko näiden vastausten otanto realistinen, vai voisiko olla esim. sillä tavalla että hyvin nopeasti rakkautensa tunnustaneet vastaavat tällaiseen kyselyyn helpommin? Ainakin osa tuntuu tieten tahtoen haluavan hehkuttaa sitä miten nopeasti onkaan mieheensä rakastunut.

        Siinäpä se. Kovin harvoin NE kohtaavat. Kohtaavatkin kaksi ihmistä, joiden maailmat eivät sittenkään todellisuudessa kohtaa - seurauksena mustasukkaisuutta, pikkusieluisuutta ja toisen omistamishalua vaikka asian pitäisi olla täysin päinvastoin.

    • in lööve

      edellisessä suhteessa, ennenkuin mies sanoi rakastavansa mua, vastasin takaisin. Toki molemmat oli tuntenut niin jo muutaman kuukauden seurustelun jälken. Toiselle myöntäminen oli vaikeaa, kun suhde oli molemmille se ensimmäinen ja vakava. Seurusteltiin neljä vuotta, olemme edelleen tekemisissä ja voin sanoa rakastavani häntä vaikka seurustelemme tahoillamme ja erosta on jo pari vuotta. Uskon siihen, että oikea rakkaus kestää läpi elämän, mutta uskon myös että on mahdollista rakastaa useampaa ihmistä elämän aikana.
      Nykyisen kanssa olen ollut vuoden verran, mies on ihana ja onneksi kärsivällinen, emme ole toisillemme sanoneet niitä kolmea maagista sanaa. Se tulee jos on tullakseen, kiirettä tai stressiä asiasta ei ole kummallakaan.

    • optimisti-orvokki

      mitä oikeasti haluaa ja mikä on tärkeätä: tunne, yhdessäolon herättämät tunteet ja tuntemukset vai sanat, niiden sisältö ja tarkoitus? Mitä sana rakas tai rakastaminen merkitsee sinulle itsellesi? Voisitteko keskustella ko. sanojen merkityksestä yhdessä miehen kanssa - ihan teoriatasolla ja miettiä yhdessä mitä haluatte ja odotatte suhteeltanne? Missä luulette olevanne ja millaista elämää toivoisitte elävänne 10 vuoden kuluttua?

      Tähän ikääni olen ehtinyt aloitella muutamia suhteita ja olen itse varsin säästäväinen sanan "rakas" käyttämisen suhteen. Joskus olen suorastaan pelästynyt, kun olen ensimmäisen kerran kuullut päästäneeni sanan suustani uuden ihmissuhteen alkuvaiheissa. Toisaalta olen kuullut vakuutteluja rakastamisesta kai eniten silloin, kun jompi kumpi tai ehkä molemmat ovat alkaneet epäillä aidon tunteen olevan jo katoamassa. Joku on kosinut ja kertonut rakastavansa jo ensi tapaamisella; yksi pitkäaikainen kumppani muisti aina välillä mainita, ettei hän ole koskaan koko elämänsä aikana kokenut olleensa rakastunut. Joskus kerroin naureskellen, että olin havainnut hänessä monia rakastumisen merkkejä pitkälti toista kymmentä vuotta kestäneen suhteemme aikana. (Hän ehti sinä aikana kosia kaksi kertaa.)

      Mistä tiesin, että olen rakastunut? Siitä, että elämä maistui erityisen hyvältä ja tunsin itseni onnekkaaksi; jo toisen äänen kuuleminen teki olon riemukkaaksi; saatoimme alkaa tuntea kaipausta jo ennen parin viikon eroa ja erota kyyneleet silmissä; eron jälkeen kohdatessa kestohymy alkoi rasittaa kasvolihaksia; pienikin kosketus ja katseiden kohtaaminen ihmisjoukossa loi tunteen yhteydestä; ystävät ja tutut alkoivat kysellä, mitä minulle on tapahtunut, kun näytän suorastaan säteilevän; myös oma elämä alkoi tuntua arvokkaammalta, koska sain jakaa sen hänen kanssaan sekä monenlaiset muut positiiviset tunteet ja tuntemukset.

      Ihmiset käyttävät ja tulkitsevat sanoja eri tavoin. Esim. Lontoossa kioskikauppias saattaa kutsua kaikkia naisia rakkaakseen ja toisaalta joku suomalainen mies saattaa elää koko elämänsä ilman että on kertaakaan ilmaissut sanoin ketään rakastavansa. Olen kuullut joidenkin netin kautta tutustuneiden rakastuneen kumppaniinsa jo ennen ensitapaamista ja viljelevän viestinnässään kaikenlaisia rakastavia ilmaisuja. Silloin herää mielessä kysymys, että mihin ihminen oikeasti on rakastunut: rakastumiseen ja omassa mielikuvituksessa luomaansa hahmoon vai oikeaan ihmiseen.

      Parisuhde on yksi elämän tärkeimmistä, ihanimmista ja vaikeimmista asioista. Usein me ihmiset itse voimme tehdä ne vielä vaikeammiksi. On vaikeata kertoa omista tunteistaan, ellei itsekään tiedä mitä tuntee. Olen useita kertoja pohtinut ja yrittänyt analysoida omia tunteitani, koska haluan olla rehellinen itselleni ja läheisilleni. Yksi ystäväni antoi minulle hyvän ohjeen: "Elä, äläkä analysoi". Ehkä voisin lisätä siihen: "Elä ja nauti kaikesta hyvästä Tässä ja Nyt - Elämällä ei ole takuuaikaa!"

      Toivottavasti sinulle tarjoutuu piankin tilaisuus tehdä uusi aloitus: Mieheni kertoi rakastavansa minua; mistä tiedän pitääkö se paikkansa? ;))

    • samuelsson

      kun sielunkunppani osuu kohdalle,rakkaus tulee kuin salama,varoittamatta...

      • meppis

        meil meni mun miesystävän kans 2 viikkoo ensitapaamisesta kun molemmat tunnusti rakkautensa toisilleen. Tosin se alkoi kyl niin et oltiin juhannuksena menossa baariin mun yhden kaverin kans ja mun miesystävä kiehnäs koko illan mun kimpus ku olin laittamas itteeni baarikuntoon ja huokaili mun korvaan miten ihana mä oon, siis aivan mielettömän ihana jne..baarissa sama meno jatkui, tosin epäilin et alkoholilla olis ollut asiaan jotain vaikutusta mut hän vaan koko ajan kuiskaili korvaani miten valtavan ihana mä oon mut ei saanu viel siinä vaihees sanottua sitä mitä oli kuulema halunnu sanoo ensitapaamisestamme lähtien. Sitten linkus matkal kotiin hän yht´äkkiä kuiskas sen mun korvaan ja minä sanoin samat sanat hänelle. :) Seuraavana päivänä puhuttiin asiasta ja todettiin molemmat et oltiin rakastuttu toisiimme jo heti ensitapaamisella mut kumpikaan ei vielä silloin uskaltanut sanoa asiasta sanaakaan. Nyt ollaan oltu onnellisesti yhdessä 4 kk ja rakkaus vaan vahvistuu päivä päivältä. :)

        Myös nyt on päästy jo siihen vaiheeseen et molempien vanhemmat on nähnyt meidät ja kaikki pitää meitä "suloisena parina" niinku kaverit on kaikki sanoneet. :) toivon vaan et tää juttu sit vaan kestää ja kestää...loppuun asti. :)

    • ihanuus123

      Ihastuin mieheeni heti tavattuamme ja aamuisesta krapulasta selvittyäni.X-D Mutta asiaan, mieheni sanoi ensimmäisenä, että on rakastunut minuun, kysyin häneltä huumori mielellä, että "tykästynyt, ihastunut vai rakastunut" ja hän vastasi "rakastunut tai oikeastaan rakastaa." Siinä vaiheessa itse menin lukkoon, enkä vastannut mitään, hymähdin vain. Parin viikon kuluttua itsekin tunnustin rakastavani häntä ja rakastan vieläkin syvemmin kuin koskaan. Ja yhdessä olimme olleet miehen rakkauden sanojen aikaan n.2 kuukautta, että ei se rakkaus katso aikaa, paikkaa tai rakkauden kohdettakaan.:)

    • rrrraatis

      Tutustuin nykyiseen seurustelukumppaniini netissä ja kuukauden päästä nähtiin ensimäistä kertaa livenä. Alettiin seurustelemaan heti. Parin viikon päästä sanoin hänelle puhelimessa, että minulla olisi tärkeää kerrottavaa, mutta se on niin iso asia että haluan kertoa sen kasvotusten ja hän sanoi että hänellä on myöskin jotain tärkeää asiaa, jonka hänkin mieluummin kertoisi facce to face. Seuraavan kerran kun nähtiin, kerroin rakastavani häntä ja sanoi rakastavansa minua :) Kahden viikon seurustelun jälkeen, jonka aikana olimme nähneet kaksi kertaa!
      Nyt olemme olleet puolivuotta yhdessä :)

      Minä tunnustin ensin, olen nainen, jonka jälkeen kumppanini joka on myös nainen. Ja mistä tiesin olevani rakastunut? No, sen vain tietää ;>

    • rakastunut :)

      Hei! Mielestäni tähän kysymykseen ei ole vastausta. Luin tuossa muiden vastauksia ja omani taitaa poiketa muista myös jonkun verran.. Minulla meni yli 2 vuotta ennen kuin sanoin ne "maagiset sanat" toiselle. Mieheni sanoi ensin ja minä myönsin tunteen myös. Olin kyllä aiemmin puhunut jo rakastumisesta (niin kuin mieskin oli), mutta sehän on eria asia kuin itse rakkaus. Mies myös tiesi etten sano näitä sanoja helpolla ja se on vaikeaa minulle. Olen tosi tyytyväinen kun odotettiin niinkin kauan ja ostettiin ihan sormuskin meidän rakkautemme merkiksi. Kaikki tyylillään. Kuuntele omaa sydäntäsi! Mukavaa syksyn jatkoa! :)

    • Jepulis23

      "Minun mielestäni tunteiden puhuminen kuuluu suhteeseen, ennen sitä ei pitäisi edes harrastaa seksiä ennenkuin on asiat selvät! tämä on minun näkökulmani!"

      Samaa mieltä! Heti kun kuvaan tulee seksi mukaan, voi heittää hyvästit järkevälle pohdinnalle. Lähteminen seksisuhteesta on paljon vaikeampaa kuin halaustason ystävyydestä ja koska se on vaikeaa, luulee olevansa rakastunut, vaikka jostain syystä tunnukaan sille.

      Minä olen aina kertonut syvistä tunteista melko pian, koska pian ne ovat syttyneetkin. "Olet mulle rakas ja tärkeä" tai "tämä on rakkautta" ovat paljon isompia asioita kuin "olen rakastunut sinuun".

    • kultarakas

      Voihan asiaa lähestyä varovaisemminkin, eikä ilmaista heti suoraan massiivisia rakkauden tunnustuksia romanttisten elokuvien malliin, jolloin mahdollisesti saa toisen pinkaisemaan karkuun sitoutumisen vastuun edessä.

      Itselläni on 4 kk vanha erittäin myrskyisesti alkanut ystävyys. Eli tapellen aloitettiin, mutta siinä tulivatkin rajat heti selväksi (eli tämä varattu mies yritti kamalimmat puolensa näyttämällä pelottaa minut karkuun yhden yön jälkeen, muttei onnistunut...).

      Emme puhu rakkaudesta, mutta tykkäämisestä sen sijaan. Ensin sanoin häntä keveähkön kuuloisesti "kultasekseni", ja sen jälkeen aloimme hiljalleen kutsua toisiamme viesteissä "kullaksi". Minun mieltäni tämäkin lämmittää. Tiedän, että toinen välittää, muutenkin kuin seksin vuoksi. Tässä suhteessa ei ole tarkoituskaan naimisiin ym., mutta tämä suhde sopii ja riittää minulle.

    • RattoMac3

      No niin kaikki äijiinsä pettyneet naiset jotka haluatte kokea kaikkea mukavaa laittakaas mulle viestiä [email protected]

      Jokseenkin outoa sanoa noita tapauksia äijiksi

      • ritu#

        itse olen "seurustellut" kolmatta vuotta ja yhteinen asuntokin on ostettu, joskus alkuaikoina oli puhetta että mikä on kun ei rakkaudesta puhuta ja sain vastauksen että vasta haudassa tietää onko rakastanut vai ei. eipä ole sen jälkeen oikein odottanutkaan mitään sanoja. kai tähän on tyytyminen, välillä sitä vaan miettii että jälkeen päin on sitten hyvä mennä sanomaan että sanoinkos minä edes rakastavani, jos nimittäin tuleekin vaikka joku houkuttelevampi tarjous muualta. että elä tässä sitten tämän kanssa.

    • Ro0oope

      Koska sitä ei rakasta jonka saisi.....vain saavuttamattoman ihania naisia voi rakastaa...

      Vain naiset aina "rakastuvat" miehiin joiden tunteet ovat jo latistumassa pikapikaa..

      -Roope

      • Roope-'toope' !

        Sä olet käsittänyt jotain väärin elämästä. Kannattaisi varmaan aloittaa opiskelu uudestaan, A:sta ...

    • typykkkä

      Olin ollut rakkaan mieheni kanssa reipas kuukausi tiiviisti yhdessä kun ihastus alkoi molemmin puolin tuntumaan enemmältä, alettiin molemmat puhumaan rakastumisesta, molemmat yhtäaikaa.

      Aah, on se vaan niin ihanaa!!

    • surumieli09

      Me olemme seurustelleet kohta kolme vuotta. Viime viikolla sivusin asiaa ja mies tuumasi, että hän ei ole varmaan koskaan ollut rakastunut, ei ainakaan tiedä että olis ollut. Valehtelisin aika raskaasti, jos väittäisin, ettei se tuntunut pahalta!! Onko järkeä jatkaa suhdetta, josta puuttuu rakkaus? Meidän suhteemme on kaveruutta ja läheisyyttä - voiko sellainen riittää ja mihin se kantaa? Vaikea uskoa että hirveen pitkälle! Koskaan ei puhuta suhteen tulevaisuudesta, vain hengaillaan päivä kerrallaan. Kenen tarpeita tämä tällainen suhde palvelee... ;(

    • KatiAnne

      Mieheni ei tosiaankaan käytä sanaa rakastaa. Jos sanon, että minä rakastan sinua, saan vastaukseksi: joo niin minäkin sinua. Mutta ei rakasta. Olen jo oppinut, että se tarkoittaa samaa. Miehet ei vaan näköjään vieläkään sano rakastan. Nyt kun muistan meidän vihkisemme, mieheni sanoin sen, Minä rakastan sinua ja otan sinut lailliseksi aviovaimoksi. Sitten hänellä tuli sanaharkkaa papin kanssa ja melkein tappelu. (opiskelukavereita) Tämän jutun jälkeen ollaan kuitenkin oltu virallisesti naimisissa jo 9 vuotta. Mies ei vieläkään sano rakastan, vaan joo niin minäkin. Minusta se tarkoittaa samaa miesten kielellä. Ainakin meillä.

    • Lypsyniemi

      Minun mielestäni Sinä et tarvitse olla vielä huolestunut.Se on pääasia miten asiat "synkkäävät"yhteen kaikki muu tulee aikanaan jos...

      • on.

        vanhanaikainen fraasi. Minä en koskaan käytä kyseistä sanaa. Sitä pitää toisesta,tai sitten ei. Ei se suhde huonone tai parane rakkaus-sanaa hokemalla.

      • Reppurakastaja
        on. kirjoitti:

        vanhanaikainen fraasi. Minä en koskaan käytä kyseistä sanaa. Sitä pitää toisesta,tai sitten ei. Ei se suhde huonone tai parane rakkaus-sanaa hokemalla.

        Jos ihastuu, rakastaa ja on rakastunut.

      • Väärähirsi
        Reppurakastaja kirjoitti:

        Jos ihastuu, rakastaa ja on rakastunut.

        Ihastuminen ja rakastuminen on kylläkin kaksi eri asiaa. By the way; 'reppurakastaja' ei ainakaan tiedä, mitä on OIKEA rakkaus. Vaan eipä taida moni muukaan ... Aktilla asian kanssa ei ole paljoakaan tekemistä.

    • Män .

      Voiko rakkautta ja punaista nenää salata? Jos kehon kieli vastaa 90% viestinnästä ja noin 10% on sanallista, eikö sanat ole vain jo olemassaolevan tilanteen toteamista? Toki sanat ovat tärkeitä... mutta 3kk ilman mitään sanoja... taitaa olla sekä rimakauhua että rakkautta...

    • minttu09

      Nuoruuteen kuuluu tuollainen hulluuteen asti menevä rakkaudentunne, mutta elämää nähneenä/ kokeneena en siihen usko. Se on enemmänkin pitämistä ja tarpeiden tyydyttämistä molemmin puolin ja se ei minusta ole paha asia. Niin mies kuin nainenkin on seksuaalinen olento ja mielihyvän kokeminen on normaalia. Suomalaiset miehet eivät oikein osaa puhua tunteistaan ja meille naisille taas liiankin helppoa.
      Mutta onneksi elämään kuuluu se tunne rakkaudesta.

    • ukko vaan

      Näin baaritiskillä kauniin naisen........menin ja sanoin hänelle: Mä rakastan sua,tuutko mun vaimoks? Sillä tiellä ollaan.

    • että näinkin päin

      Olen ahdistunut uudessa suhteessa siihen, että mies-ystäväni toistaa suurta rakkautta monta kertaa illan aikana... Suhteessa kasvetaan yhteen ja rakkaus ei ole ekojen kolmen kuukauden juttu.. ainakaan korostettuna. Tykkään hänestä ja viihyn yhdessä hänen kanssaan hienosti. Vaan tuo rakkauden jatkuva toistaminen käy hermoilleni.. Tässä vaiheessa rakkaus on vielä nupullaan oleva tunne..

    • 40v hääpäivä lähesty

      mitä rakkaus on jos noinki epävarmaa se on

    • Aito Mies

      4 vuoden jälkeen ei tuntunut tarvetta tunnustaa rakkautta joten päätin lopettaa suhteen. Eipä ole tarvinnut tunnustella sen jälkeenkään. Tyhjäpäisten hommaa koko vitun seurustelu jolla yritetään paikata tyhjiötä elämässä.

      • Kunnon nainen

        Ollaanko samoilla linjoilla; parisuhde on syvältä ja siinä ollaan sitä varten, että koetetaan saada oma paha olo / vajavainen persoonallisuus / omat omituiset ongelmat / persoonallisuuden häiriöt y m s . pidettyä pystyssä, pöngitettyä oma ego eläväksi.

        Toinen ihminen ei voi tehdä toista onnelliseksi = toinen ihminen ei voi olla toisen onnellisuuden tae. Onnellisuuden pitää lähteä oman itsen sisältä. Vasta sitten suhteet voivat olla onnellisia ja vasta sitten voi olla 'oikeaa' rakkautta.

    • minä vain

      En ymmärrä, mitä miettimistä siinä on. Rakkaus pitää tunnustaa silloin kun tuntuu siltä, että sen haluaa sanoa, ei siinä mietitä haluaako toinen kuulla sen vai ei, jos rakastaa toista. Minusta sen pitäisi olla mahtava asia jos on mahdollisuus sanoa toiselle, että rakastaa häntä. Miksi niin ihanan asian pitää sisällään, eikä jaa sitä rakkaan kanssa?

      Minusta on ihan turha miettiä koska on sopiva hetki, aidoiten se tulee silloin kun sen vaan sanoo enempää miettimättä ja aidommalta se toisen mielestä silloin varmasti kuulostaa ja vähemmän siinä jää mietittävää, että tarkoittiko se nyt oikeesti sitä? Minusta jo siinä, että miettii voiko sen nyt sanoa, menee osa siitä taiasta. Rakkauden tunnustus pitää sanoa kun siltä tuntuu, niin se tulee suoraan sydämestä ja kyllä toinen sen huomaa.

      Voihan se olla niin että toinen sitä pelästyy tai sitten voi käydä niin että toinen pettyy, kun ei sanokkaan sitä tarpeeks ajoissa, silloin kumppani ei ole oikea jos se ei kestä yhtä rakkauden tunnustusta. Rakkauden tunnustuksen ajankohta on aika pieni ongelma, siihen nähden mitä ongelmia ja vastoinkäymisiä jokaisessa parisuhteessa tulee väistämättä olemaan. Minä ainakin haluan tietää heti jos joku rakastaa minua, minusta se on ihana asia ei kamala asia, Miten voi olla kamalaa kuulla jos joku rakastaa?

      Ja mitä väliä sillä ihan oikeesti on kumpi sen sanoo ensin? Onko sekin jossain Cosmossa määrätty?

      Miten nykypäivänä kaikista pienistäkin asioista saadaan ongelma. Ei suhde tule toimimaan jos tuollaista asiaa tarvitsee miettiä, se tulee luonnostaa ja kun siltä tuntuu, tuossa vaiheessa suhdetta pitäisi kaiken mennä melkein kuin itsestään, pitäisi nauttia rakkauden alkuhuumasta suurempia miettimättä!

      • minä vain

        Nykyinen mieheni sanoi minulle rakastavansa minua muutaman viikon jälkeen kun olimme alkaneet suurustella, olimme kyllä tunteneen jo parikuukautta ennen aloimme seurustelemaan. Itse sanoin hieman myöhemmin, silloin kun minusta tuntui varmasti siltä.

        Olemme edelleen yhdessä ja sanomme monta kertaa päivässä rakastavamme toisiemme. Minusta ihmiset kertovat toisilleen aivan liian harvoin rakkauttaan ja se saa toisen epäilemään ja pikkuhiljaa rakkauden tunnustukset unohtuvat kokonaan, samoin se, että rakastaa toista ja miksi rakastaa toista. Ne kaksi sanoo ovat hemmetin tärkeitä jos haluaa, että suhde toimii. Itse en koskaan kyllästy kuulemaan sitä, että minua rakastetaan ja minusta on ihanaa sanoa se toiselle. Ei ne teot minulle ainkaan riitä haluan myös, että toinen ottaa minut syliin katsoo silmiin ja kertoo rakastavansa, silloin monet teot menettävät sen rinnalla merkityksensä.

    • lonely rider

      mitenköhän pihalla olenkaan seurusteluasioissa, miten voi edes seurustella ennen rakkaudentunnustusta? Ei tulis mieleenkään edes aloittaa seurustelu ilman että tuntisin olevani rakastunut. Toihan on molempien elämän tuhlausta. Vai onko tämä taas että "nokun muutkin seurustelee niin mäki haluun"? ei se sinkkuus nyt niin kamalaa ole.

    • ???

      7 kk aikuista seurustelua takana...Ei ole sanottu tuota kolmea maagista sanaa, minä rakastan sinua, mutta olet mulle rakas tulee kumminkin sanottua...Onko se sama asia???

    • tunteet kadoksissa

      Mä oon reilun vuoden tapaillu yhtä miestä. Tiedän, että hän tykkää musta valtavasti, mutta..... Kaipaan tosi paljon sitä, että hän EDES JOSKUS sanois , esim kulta tai jotain sellaista. Hän ei rakasta mua, mutta tykkää musta tosi paljon, näin hän asian on kertonut. Joskus huonona hetkenä mietin, et olenko sittenkin vain pillu, vaikka kyl tiedän, että olen enemmän. Kyllä sitä kaipaa toiselta helliä sanoja ja tekoja. Ei se, et mies sanoo, et "mä haluun sua ihan kauheasti" ainakaan mulle riitä. Vaikka tietty myös teot ja ilmeet ja eleet on tärkeitä.
      Nyt yritän taas päästä tästä miehestä eroon, tää tulee olemaan vaikeata. Koska viihdymme toistemme seurassa tosi hyvin ja meillä on helppoa olla yhdessä. Mutta tää vaan painottuu liikaa sänkyyn ja jotain tärkeätä jää aina unohduksiin..
      Sulle sanoisin, et yritä joskus keskustella miehes kanssa asioista. Mekin keskustellaan paljon, vaikka ei ehkä siltä vaikuta. Hyvän seksin jälkeen on ainakin meillä paljon tärkeitä asioita sanottavana toisillemme, vaikka sitä en kuule mitä haluaisin kuulla.

    • Pettynyt ?

      Mitä on rakkaus ? - Jotain syömistä ?

    • viesti mereltä

      Luehan Aarno Kotron - Sanovat sitä rakkaudeksi.

      " Yhdessä poimimme naarmuisin sormin
      leivänmurusia kivensirujen seasta,
      onnesta ja uupumuksesta vavisten
      pudotimme yhteiseen kulhoon.

      Tuhat sirua, yksi ainoa murunen!
      Nopeasti opimme, onnen alkemian.

      Yhdessä uneksimme
      suuresta leivästä, valtavasta.
      Sitä me jakaisimme
      kaikille kaltaisillemme
      poimijoille, uneksijoille.

      Tuhat murua jokaiselle!

      Yhdessä poimimme naarmuisin sormin,
      emme kyynelehtineet kivensiruja
      vaan huusimme, huokasimme onnesta -
      leivänmuru sormissamme, vapisimme.

      Yhteiseen kulhoon pudotimme,
      yhdessä uneksimme

      Kuinka kylläisiä olimme silloin !"
      Tommy Tabermann / Divine

      Jos te olette yhdessä kylläisiä - niin rakkautta on ilmassa ilman sanojakin.

    • Lobotomia

      Yleensä tuo rakkauden tunnustus lähtee ihan spontaanisti jos on tunnetila niin vahva. Ei kaiketi sitä tarvitse miettiä, ja jos tarvitseekin niin tokko se edes on rakkautta..

    • likka82

      Hei! Jos itse tunnet, että rakastat miestä, niin kerro se hänelle sopivan tilanteen tullen. Mielestäni ei kannata huolestua tilanteesta.. On niin yksilöllistä, kuinka pian sellaista sanotaan.. Minä olen tuntenut miehen 2 kk, ja hän sanoi jo varmaan viikon päästä rakastavansa, ja nytkin hokee sitä joka mutkassa. En taas itse ole siihen tyytyväinen, koska mielestäni rakkaus- sana kuluu kun sitä käytetään liikaa... LIsäksi mua harmittaa, kun en vielä itse voi sanoa niin, vaikka tykkäänkin miehestä... Että meitä on niin moneksi.Tsemppiä

    • lääpällään

      Kuka tietää mikä on aitoa rakkautta. Tapasin juuri todella viehättävän 18v neidin ja olemme keskustelleet muutaman päivän ajan. Viime yönä en saanut edes kunnolla unta kun vain mietin kuinka ihanaa olisi sulkea tämä neiti syliini ja suukotella.. olla vain lähekkäin ja jutella:)
      Pidän tästä henkilöstä todella paljon jo pelkän tämän tutustumisen pohjalta. Uskon tietäväni ainakin suurinpiirtein mikä on tosi rakkaus edellisestä suhteestani joka tuntui olevan se elämäni rakkaus plaa plaa plaa. Se ei kestänyt ja sen päätyttyä en tuntenut mitään melkein vuoteen. En ihmettele jos muilla ihmisillä on sama juttu
      En usko että kannattaa panikoida tuollaisesta asiasta että jos toinen ei kerro rakastavansa sinua ikuisesti ja omistavansa koko loppu elämäänsä sinulle heti tai muutaman kk aikana ehkä pidemmänkään ajan kuluessa.

      Eikö se riitä jos toinen sanoo ja näyttää, että todella pitää ja välittää sinusta?
      Minulle se ainakin riittää enkä panikoi jos en kuule olevani rakastettu ikuisesti ja ikuisesti, kunhan vain tämä henkilö osoittaa välittävänsä suukoin, halein ja yms kehon merkein. Kyllä uskon että asian huomaa myös jos toinen ei ole tosissaan ihan pelkistä eleistä ja miten tämä sanoo välittävänsä.

      Se mitä ihminen sanoo toiselle on vain sanoja. Eleet ja teot päättävät sen välittääkö toisesta:)
      (tässä kohtaa en tarkoita että kundien TAAS olisi vietävä arvon neidin kynttilä illalliselle kaupungin parhaimpaan ravintolaan vaan esim jos osaa tekee jotain hyvää kotona, vaikka arkiruokaa ja pistää kynttilän valaisemaan ilmapiiriä:)

    • Viputin

      En vielä kolmen kuukauden seurustelun jälkeen huolestuisi ollenkaan! Itse mietin hyvin tarkkaan milloin sanon rakastavani toista, koska aikaisemmin olen sen sanonut liian kevyesti sitä oikeasti tarkoittamatta. Sillä hetkellä ollut vain sen ihastumisen huumassa. Nyt kun tiedän mitä on oikeasti sitoutua ja luottaa yhteiseen tulevaisuuteen, saatan harkita sen sanomista, seurusteltu on 3 vuotta! En näe tässä mitään vikaa. Tiedä itse rakastavani ja että mies rakastaa minua, teot, keskustelut, luottamus jne sen osoittavat.
      Ei se rakkaus toimi millään tietyllä aikataululla, eikä se sanomatta jättäminen vähennä suhteen arvoa mitenkään. Vuosiakin voi mennä, jos toinen ei vaan syystä tai toisesta osaa sitä sanoa. Rakkauden voi osoittaa niin monella muullakin tavalla!
      Vaihda miestä jos sen lauseen kuuleminen on sinulle kynnyskysymys =)

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      76
      3561

    2. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      29
      2294

    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      84
      2013

    4. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      19
      1560

    5. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1431

    6. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      27
      1403

    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      7
      1364

    8. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      67
      1327

    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1227

    10. Kerro nainen

      Milloin huomasit, että kyse ei ole ihastumisesta vaan jostain selvästi vakavammasta.
      Ikävä
      53
      1075
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt