Elämää sosiaalijohtajan jalkojen juuressa
Vaalirahakohun velloessa yhä kuumempana, tekee hyvää kuulla rehtiä puhetta poliitikon suusta.
Kokoomuksen ex-ministeri, Kotkan kaupungin entinen sosiaalijohtaja Kari Häkämies tunnustaa Kymen Sanomissa yllättävässä avoimuuden puuskassaan arkistoineensa virkakaudellaan kaupunkilaisten yhteydenotot: kirjeet, valitukset ja asiakaspalautteet suoraan työhuoneensa lattialle, kiiltonahkakenkiensä kantojen alle. Johtajan kengissä muussaantuneen paperimössön loppusijoituksesta huolehtivat kaupungin siivoojat.
-Papereita päätyi enemmän kierrätykseen kuin arkistohyllyjen täytteeksi, iloitsi uusia haasteita kohti kiiruhtanut sosiaalijohtaja viimeisenä viestinään kotkalaisille asiakkailleen elokuussa.
Tällä hetkellä Häkämiehen hyväksi havaitsemaa lattia-arkistoa ylläpidetäänkin jo kunnanjohtajan ominaisuudessa Hämeenkyrössä Pirkanmaalla.
Häkämiehen haastattelun luettuani en enää ihmettele miksi niin moni sosiaalipalveluja tarvitseva kertoo uupuneensa apua etsiessään. Jos ihmisten elämä on sosiaalijohtajalle lattia-arkiston arvoista niin millainen arvo asiakkailla onkaan samaisen organisaation alemmilla tasoilla työskenteleville?
Samaan aikaan kun sosiaalijohtaja arkistoi asiakaspalautteet työhuoneensa parketille, pinoaa asiakaskunta vuosia kestäneessä epätoivoisessa avun etsinnässä rikkirevittyä ihmisyyttään paperi paperilta. Koti jos toinenkin täyttyy tuhansista yksipuolisen kirjelmöinnin hedelmistä. Kirjelmistä, asiakirjoista, tapahtumakuvauksista, selvityspyynnöistä, valituksista, puretuista puheluista ja sähköposteista.
Samaan aikaan kun sosiaalijohtaja arkistoi asiakaspalautteet työhuoneensa parketille, pinoaa asiakaskunta vuosia kestäneessä epätoivoisessa avun etsinnässä rikkirevittyä ihmisyyttään paperi paperilta kotiensa korkkimatoille. Lattiatila täyttyy tuhansista yksipuolisen kirjelmöinnin hedelmistä. Asiakirjoista, tapahtumakuvauksista, selvityspyynnöistä, valituksista, puretuista puheluista ja sähköposteista.
Moni sosiaalipalvelujen tarpeessa ollut tietää kertoa, että inhimillinen, ihmisarvoinen saati oikeudenmukainen kohtelu on kaikkea muuta kuin itsestään selvyys sosiaalisessa virkamieskoneistossa. Apua sinisilmäisesti hakemaan lähtenyt, täysissä sielun ja ruumiin voimissa oleva veronmaksaja saattaa yllättäen huomata tulleensa leimatuksi vähä-älyiseksi ja epävakaaksi persoonallisuudeksi, joka paremman tekemisen puutteessa on ottanut elämäntehtäväkseen viattomien virkamiesten kiusaamisen. Sosiaalipalvelujen tarjoamisesta palkkaa nauttivien virkamiesten ovien takana olisikin siis joukko kurjia kansalaisia, joiden pahaatarkoittavien lähestymisyritysten torjuminen on avun antamista keskeisempi työn sisältö.
Tämä ajatusrakennelman varassa toimiessaan sosiaalityötä tekevä viranhaltija tulee helposti oikeuttaneensa itselleen toimintatavat, jotka missä hyvänsä asiakaspalveluyrityksessä johtaisivat väistämättä potkuihin. Asiakkaan kaltoinkohtelulla luulisi olevan seurauksensa myös verovaroin rakennetussa ja ylläpidettävässä auttamisorganisaatiossa. Julkisella sosiaalisektorilla virkamiehet näyttävät kuitenkin voivan mellestää täysin mielivaltaisesti puutteellisen ammattitaidon ja vähäisen motivaation raamittamassa leikkikehässä. Ja mitä onkaan valvonta? Pukkeja kaalimaiden vartioina - satunnaisia ja voimattomia kädenliikkeitä. Ketä kiinnostaa, kuka välittää - palkkahan tulee tilille teen tai olen tekemättä.
Lasten vai viranomaisten suojelua?
Miten ihmeessä suostumme vuodesta toiseen rahoittamaan vastuun pakoilua ja
sähläämistä, joka maksaa avun tarpeessa oleville ihmisille terveyden ja työkyvyn, mielenrauhan ja ihmisarvon. Ison osan ainokaista elämää. Miten on esimerkiksi mahdollista, että vielä 2000-luvulla ylläpidämme julkisista varoista lastensuojelua, jossa viranomainen suojelee itseään mielummin kuin ottaa vastuuta työkseen annetuista lapsista?
Useampikin kyseisen auttamisorganisaation asiakas on tiennyt kertoa, että lastensuojelussa vastuun pakoileminen on pikemmin sääntö kuin poikkeus. Liian moni lastensuojeluviranomainen sulkeutuu lukittujen ovien taakse työhuoneeseensa mielummin kuin jalkautuu asiakaskuntansa pariin, ihmiseksi ihmisten keskelle. Systeemi sulkeutuu sen sijaan että avautuisi keskustelemaan ja verkottumaan muiden auttajien yhteyteen parhaan mahdollisen avun tuottamiseksi asiakkailleen. Miten ihmeessä lasta suojeleva voi toimia yksin ja erillään, eikö hänen jos kenen pitäisi toimia tiimissä, inhimillisenä olentona muiden inhimillisten joukossa?
Olen kuullut useilta aivan normaalijärjellä varustetuilta lastensuojelun asiakkailta, kuinka heidän ihmisyytensä, ihmisarvonsa, koko olemassaolonsa oikeus on poljettu maanrakoon kieltäytymällä kaikesta kommunikaatiosta. Satoja puhelinsoittoja, tuhansia kirjelmiä, turhia yhteydenottopyyntöjä, vaustausta vaille jätettyjä sähköposteja. Kuinka toista ihmistä voi kukaan, missään kohdella näin? Missä hyvinvointia tavoittelevassa yhteisössä, yhdessäkään yhteiskunnassa on varaa moiseen ylimielisyyteen?
Lastensuojeluviranomaiset kirjurin hommissa
Aivan liian moní lastensuojeluviranomainen on mieltänyt toimenkuvansa kirjurin hommaksi. Kirjataan ylös lastensuojeluilmoitusten velvoittamana toteutettujen puolihuolimattomien kuulemisten kertomaa. Todellisen auttamisen sijaan työ onkin puheen litterointia eli ylöskirjaamista ja kirjaamisten arkistointia, ilman että tuohon ylöskirjattuun koskaan asiakkaan auttamiseksi palattaisiin. Litteroidaan pilkuntarkasti, koska valmistaudutaan mahdollisiin jälkipuheisiin, kanteluihin ja oikeudenkäynteihin. Ei siis siksi, että pyrittäisiin todella tuottamaan hyvinvointia asiakaskunnalle.
"Onko minunkin elämäni poljettu sosiaalijohtajan lattia-arkistoon?" kysyy Kotkan sosiaalipalvelun asiakas. “Onkohan minunkin elämäni poljettu ja unohdettu sosiaalijohtajan lattia-arkistoon?” ihmettelee reilut kymmenen vuotta Kotkan sosiaalipalveluissa turhaan sukkuloinut asiakas.
Eikö hyvinvointivaltion taustalla vaikuttavan yhteiskuntasopimuksen ajatuksena ole rahoittaa verojen muodossa auttamista, josta jokainen yhteiskunnalliseen asemaan ja taloudelliseen tilanteeseen katsomatta saa apua sitä tarvitessaan? Vai onko todella niin, että sosiaalipalvelujen piirissä työskentelevät virkamiehet voivat niin tahtoessaan, kenenkään puuttumatta aivan vapaasti oikeuttaa oman vastuuttomuutensa, heikon työmotivaationsa, kyvyttömyytensä tai suoranaisen laiskuutensa leimaamalla asiakkaitaan hulluiksi? Ja kuin luonnonlaki, sekopääksi julistaminen tuottaa sekopäisyyttä. Hulluksi haukuttu käyttäytyy hullusti. Tunteet tallaavat järjen. Eikö yksilön kunnioittaminen johtaisi sittenkin kokonaisuuden kannalta hedelmällisempään lopputulokseen? "
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/10/03/ihmisten-elamat-sosiaalijohtajan-jalkojen-juuressa/
"Elämää sosiaalijohtajan jalkojen juuressa
8
1749
Vastaukset
- ihmisarvoa koetellaan
Voin allekirjoittaa kaiken, mitä kirjoituksessa on. Olen tuon kaiken elänyt sijoitetun lapsen läheisenä.
- Asiaa ja totta
Tuo on NIIN totta!
- Valittaja
Olen tehnyt valituksen sosiaalijohtajalle. Eipä ole vastausta kuulunut. Mutta ihmekkös tuo, kun sama "teryleeni-ukko" istuu sosiaalilautakunnan kokouksissa. Miten sama ihminen voi päättää valituksista ja samalla olla joku sosiaali pomo? Ei kai "omat koirat pure?"
- Hyvä kirjoitus
# Armi Pohjansaro kirjoittaa:
23. marraskuuta 2009 kello 1.01
Tiina Paakkonen ja “avioerossa narsistista.” Onpa tutun kuuloista, tekstinne luettuani voi vain todeta, että verovaroin rahoitetaan epäpätevää ja mielivaltaista lastensuojelutyötä huostaanotoissa ja huoltajuuskiistoissa, valvonta puuttuu kokonaan ja laittomuudet vaan jatkuvat.
Tänään juhlittiin YK-lasten oikeuksien 20-vuotispäivää Sanomatalon Mediatorilla. Mm. Mäkelä ja Cacciatore (lastenpsykiatrit) puhuivat erilaisista lasten oikeuksia. Alustukset olivat järkeenkäypiä ja lasten elämänlaatu paranisi, mikäli vanhemmat huomioisivat lapsensa, pysähtyisivät heidän vierelleen ja antaisivat aikaa sekä aitoa läsnäoloa.
Mikäli lapsien kanssa asiat eivät kuitenkaan syystä tai toisesta suju niin perheneuvolat voisivat ottaa avuksi Marschak-videoinnin, joka alkujaan on tuotu Suomeen välineeksi parantamaan vanhempien vanhemmuutta ja vuorovaikutusta lapsiin. Sen avulla lasten ja heidän vanhempiensa välistä vuorovaikutusta voitaisiin yhteistyössä kehittää.
Samaista Marschak-videota perheneuvolat käyttävät myös apunaan huoltajuuskiistoissa, oman kokemukseni mukaan kovin kirjavin käytännöin. Suuri ongelma on se, ettei videoinnin ja oikeuteen menevän lausunnon yhdenmukaisuutta voi tarkistaa kukaan ulkopuolinen, tulkinta on yksinomaan sosiaaliviranomaisten hallinnassa. He voivat jopa tuhota mielivaltaisesti videon, jolloin oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu, koska kukaan ei voi enää jälkikäteen tarkistaa mitä videolle todellisuudessa on tallentunut. Oikeudessa luotetaan vain sosiaalipuolen videon perusteella tuottamiin lausuntoihin. Sosiaalipuoli vetoaa oikeudessa, että video on vain muistiinpanoluonteinen asiakirja eikä sähköinen asiakirja, kuten terveyspuolella. Asiakkaan oikeudet voivat jäädä tällaisessa tilanteessa karkeasti toteutumatta.
Vuonna 2004 tiedustelin sosiaalipuolen Marschak-videon säilytysvelvollisuutta ESL:lta, STM:ltä sekä tietosuojavaltuutetulta. Pyysin lehdistöä tekemään päivän kysymyksen; MARSCAK-videosta. Kukaan ei tiennyt mistä puhuin ja lehdistölle se oli liian isotöinen selvitettäväksi. Eikö STM:n sisällä yhdenmukaisuus ole vieläkään toteutunut Marschak-videon suhteen? Lasten asioissa oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu, miksi näin? Suomelta on Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimella kuulemma sellainen määrä lasten asioista tehtyjä kanteluita, että Suomen sivistys- ja oikeusvaltioasema kyseenalaistuu ainakin lasten kohdalta.
Yk:n Lasten oikeuksien komission 40 istunto keväällä 2005 on antanut Suomelle huomautuksen siitä, ettei lapsia Suomessa ole kuultu oikeusasteissa ja hallinnollisissa päätöksissä, jotka heihin kohdistuvat. Huomautuksia on tullut lisää ja edelleen Suomessa poljetaan lastenoikeudet, miksi?"
http://blogit.mtv3.fi/epikriisi/2009/10/03/ihmisten-elamat-sosiaalijohtajan-jalkojen-juuressa/comment-page-3/#comment-950
- Pietarin kirjurit
Väität. että sossut mieltävät työnsä kirjurin hommaksi. Kirjurin pitäisi kirjateessaan tarkistaa, että kirjaa oikein. Sossu voi kirjata ihan mitä sattuu kuulemaan tai mitä lähihuoltaja sattuu valehtelemaan. Kirjuri ymmärtäisi tarkistaa esim. oikeuden päätöksestä mitä pitikään kirjata. Kirjuri on myös kirjanpitolain mukana velvollinen korjaamaan kirjoitusvirheensä tai asiavirheen, sossu ei saa korjata virhettään ilman lapsen huoltajan lupaa.
- Sossunarsistit?
Perehtykää narsismiin.
Turun Sanomissa oli 13.11.2010 Anna-Liisa Palmu Joroisen mielipidekirjoitus Perehttykää narsismiin. Narsisti naruttaa jopa juristeja.
Netissä haulla > perehtykää narsismiin< aiheesta lisää.
Osalainaus.
Narsisti ei ole
aina iso pomo
Nettikeskusteluissa nousi esiin se usein toistettu väite, että narsisteja on runsaasti esimiesasemissa. Väite pitää varmasti paikkansa, mutta sisältää vain osatotuuden.
Narsisteja on runsaasti kaikissa asemissa, joissa voi käyttää valtaa toisiin ihmisiin. Ei se vaadi johtajan tai päällikön titteliä. Ajatelkaapa millaista valtaa käyttää moni pikkuvirkamies. Palkka on huono, mutta kansalaisia pääsee kyllä kyykyttämään.
Heitin kolumnia kommentoidessani laskelmoidun koepallon:
"Olen alkanut epäillä, että sosiaalialalle on hakeutunut erityisen runsaasti narsisteja. Tavalla tai toisella toimintarajoitteiset ihmiset ovat heille oivallisia simputettavia."
Eipä ollut kestänyt kovin pitkään, kun nimimerkki Realisti oli jo tarttunut täkyyn:
"Päinvastoin, sosiaaliala joutuu tekemisiin valehtelevien narsistien kanssa jotka ovat kaiken aikaa tehtailemassa valituksia ja kuormittavat oikeuslaitosta."
Nimimerkki neuvoi lukemaan asianajaja Markku Salon kirjan Varo narsistia. Luettu on, ja kyllä kannattikin lukea. Silti en voi kuin hymyillä vinosti tälle kommentin loppuhuipennukselle:
"Sosiaalialalle hakeutuu ihmisiä jotka haluavat auttaa. Narsisti ei auta ketään vaan tuhoaa."
Mahtaako asia olla ihan noin mustavalkoinen?
Kohtahan tässä joutuu ihan itkemään, kun ilkeät narsistiset kansalaiset kiusaavat valituksillaan ja kanteluillaan pyyteettömiä ja uhrautuvia sosiaalityöntekijöitä. Ovatko myös vaikkapa vanhusten ala-arvoista laitoshoitoa moittivat omaiset perimmältään vain narsismiin sairastuneita huijareita?
Järjellinen selitys
järjettömyyksille?
Anne-Liisa Palmu-Joronen ei ymmärtääkseni ottanut kolumnissaan tarkkaa kantaa siihen, millaisissa rooleissa olevat narsistit tuomareiden, asianajajien ja sosiaalityöntekijöiden pitäisi oppia tunnistamaan. Varmaan heitä on keskenään riitaantuneissa kansalaisissa.
En sulkisi silti pois sitäkään mahdollisuutta, että oikeutta on joskus lähtenyt hakemaan myös narsismin uhri. Narsismi saattaa selittää ne täysin järjettömiltä tuntuvat oikeusmurhat, joita jopa Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa sattuu tämän tästä - ehkä oikeusistuimissa, mutta hallinnossa nyt ainakin.
Jostain syystä narsismi tuo etsimättä mieleen poliitikot. En tosin tarkoita, että kaikki poliitikot olisivat automaattisesti narsisteja. Mutta voisiko se haavoittumattomuuden harha ja häpeämättömyys, josta saamme politiikan tantereilta esimerkkejä solkenaan, olla seurausta joidenkin päättäjien narsismista?
Voimavaroja
haaskuuseen
Laajalti ollaan kai yhtä mieltä siitä, että pahanlaatuiset narsistit käyvät kalliiksi sekä lähimmäisilleen että koko yhteiskunnalle.
Kuinkahan suuri määrä työpäiviä menetetään vuoden mittaan, kun narsistit tallovat rautasaappaillaan muita sairauslomille? Vaikka tämä aika etenkin yritysmaailmassa suosii narsistisia piirteitä, ei ole ihan itsestäänselvää, jääkö työnantaja narsisteja palkatessaan ja ylennyksin palkitessaan sittenkään voiton puolelle.
Henkinen kärsimys on vaikea hinnoitella. Ehkä sitä kuitenkin pitäisi yrittää. Ellei kärsimykselle saada hintalappua, yhteiskunta ei laajemmalti siitä kiinnostu.
Leimasimesta
loppuu muste
Joku keskustelijoista epäili, että narsismista on tulossa taas yksi uusi leimakirves, joka heilahtaa pienemmästäkin syystä. Vaara on todellinen. Mutta toisaalta: jos leimaa samalla sanalla kovin ahkerasti, kirveestä tylsyy terä ja leimasimesta kuluu muste loppuun
Arvelin pari viikkoa sitten tällä palstalla, että narsismi on uusimmasta päästä sanoja, jotka on tyhjennetty merkityksestä. Anne-Liisa Palmu-Jorosen kolumni oli hyvä yritys palauttaa käsite oikeaan asiayhteyteen. Mutta onnistuuko se enää?
Tarvitsemmeko narsismin sijaan uuden käsitteen, joka ainakin hetken aikaa otettaisiin vakavasti?
--- - Narsismi.
Sossunarsistit? kirjoitti:
Perehtykää narsismiin.
Turun Sanomissa oli 13.11.2010 Anna-Liisa Palmu Joroisen mielipidekirjoitus Perehttykää narsismiin. Narsisti naruttaa jopa juristeja.
Netissä haulla > perehtykää narsismiin< aiheesta lisää.
Osalainaus.
Narsisti ei ole
aina iso pomo
Nettikeskusteluissa nousi esiin se usein toistettu väite, että narsisteja on runsaasti esimiesasemissa. Väite pitää varmasti paikkansa, mutta sisältää vain osatotuuden.
Narsisteja on runsaasti kaikissa asemissa, joissa voi käyttää valtaa toisiin ihmisiin. Ei se vaadi johtajan tai päällikön titteliä. Ajatelkaapa millaista valtaa käyttää moni pikkuvirkamies. Palkka on huono, mutta kansalaisia pääsee kyllä kyykyttämään.
Heitin kolumnia kommentoidessani laskelmoidun koepallon:
"Olen alkanut epäillä, että sosiaalialalle on hakeutunut erityisen runsaasti narsisteja. Tavalla tai toisella toimintarajoitteiset ihmiset ovat heille oivallisia simputettavia."
Eipä ollut kestänyt kovin pitkään, kun nimimerkki Realisti oli jo tarttunut täkyyn:
"Päinvastoin, sosiaaliala joutuu tekemisiin valehtelevien narsistien kanssa jotka ovat kaiken aikaa tehtailemassa valituksia ja kuormittavat oikeuslaitosta."
Nimimerkki neuvoi lukemaan asianajaja Markku Salon kirjan Varo narsistia. Luettu on, ja kyllä kannattikin lukea. Silti en voi kuin hymyillä vinosti tälle kommentin loppuhuipennukselle:
"Sosiaalialalle hakeutuu ihmisiä jotka haluavat auttaa. Narsisti ei auta ketään vaan tuhoaa."
Mahtaako asia olla ihan noin mustavalkoinen?
Kohtahan tässä joutuu ihan itkemään, kun ilkeät narsistiset kansalaiset kiusaavat valituksillaan ja kanteluillaan pyyteettömiä ja uhrautuvia sosiaalityöntekijöitä. Ovatko myös vaikkapa vanhusten ala-arvoista laitoshoitoa moittivat omaiset perimmältään vain narsismiin sairastuneita huijareita?
Järjellinen selitys
järjettömyyksille?
Anne-Liisa Palmu-Joronen ei ymmärtääkseni ottanut kolumnissaan tarkkaa kantaa siihen, millaisissa rooleissa olevat narsistit tuomareiden, asianajajien ja sosiaalityöntekijöiden pitäisi oppia tunnistamaan. Varmaan heitä on keskenään riitaantuneissa kansalaisissa.
En sulkisi silti pois sitäkään mahdollisuutta, että oikeutta on joskus lähtenyt hakemaan myös narsismin uhri. Narsismi saattaa selittää ne täysin järjettömiltä tuntuvat oikeusmurhat, joita jopa Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa sattuu tämän tästä - ehkä oikeusistuimissa, mutta hallinnossa nyt ainakin.
Jostain syystä narsismi tuo etsimättä mieleen poliitikot. En tosin tarkoita, että kaikki poliitikot olisivat automaattisesti narsisteja. Mutta voisiko se haavoittumattomuuden harha ja häpeämättömyys, josta saamme politiikan tantereilta esimerkkejä solkenaan, olla seurausta joidenkin päättäjien narsismista?
Voimavaroja
haaskuuseen
Laajalti ollaan kai yhtä mieltä siitä, että pahanlaatuiset narsistit käyvät kalliiksi sekä lähimmäisilleen että koko yhteiskunnalle.
Kuinkahan suuri määrä työpäiviä menetetään vuoden mittaan, kun narsistit tallovat rautasaappaillaan muita sairauslomille? Vaikka tämä aika etenkin yritysmaailmassa suosii narsistisia piirteitä, ei ole ihan itsestäänselvää, jääkö työnantaja narsisteja palkatessaan ja ylennyksin palkitessaan sittenkään voiton puolelle.
Henkinen kärsimys on vaikea hinnoitella. Ehkä sitä kuitenkin pitäisi yrittää. Ellei kärsimykselle saada hintalappua, yhteiskunta ei laajemmalti siitä kiinnostu.
Leimasimesta
loppuu muste
Joku keskustelijoista epäili, että narsismista on tulossa taas yksi uusi leimakirves, joka heilahtaa pienemmästäkin syystä. Vaara on todellinen. Mutta toisaalta: jos leimaa samalla sanalla kovin ahkerasti, kirveestä tylsyy terä ja leimasimesta kuluu muste loppuun
Arvelin pari viikkoa sitten tällä palstalla, että narsismi on uusimmasta päästä sanoja, jotka on tyhjennetty merkityksestä. Anne-Liisa Palmu-Jorosen kolumni oli hyvä yritys palauttaa käsite oikeaan asiayhteyteen. Mutta onnistuuko se enää?
Tarvitsemmeko narsismin sijaan uuden käsitteen, joka ainakin hetken aikaa otettaisiin vakavasti?
---Narsismi on noussut viimeaikoina keskusteluun, koska narsisti voi huojata myös asianajajia, sosiaalityöntekjijöitä ja tuomareita etenkin huoltajuusriidoissa.
Varatuomari Anja Hannuniemi otti kriittisesti kantaa Keskisuomalaisessa asianajaja Markku Salon näkemykseen siitä, että miehistä 90 prosenttia olisi narsisteja.
Awen Oy on alkanut kouluttamaan lastensuojelun parissa työskenteleviä, jotta he tunnistaisivat narsistin, koska hekin sortuvat usein narsistin uhríksi.
Keskisuomalainen Väärä kuva isistä.
Väärä kuva isistä
A A 7.12.2009 19:42
Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.
Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.
Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.
Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.
Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.
Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?
Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.
Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.
ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula
--- - Oppia ikä kaikki.
Narsismi. kirjoitti:
Narsismi on noussut viimeaikoina keskusteluun, koska narsisti voi huojata myös asianajajia, sosiaalityöntekjijöitä ja tuomareita etenkin huoltajuusriidoissa.
Varatuomari Anja Hannuniemi otti kriittisesti kantaa Keskisuomalaisessa asianajaja Markku Salon näkemykseen siitä, että miehistä 90 prosenttia olisi narsisteja.
Awen Oy on alkanut kouluttamaan lastensuojelun parissa työskenteleviä, jotta he tunnistaisivat narsistin, koska hekin sortuvat usein narsistin uhríksi.
Keskisuomalainen Väärä kuva isistä.
Väärä kuva isistä
A A 7.12.2009 19:42
Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.
Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.
Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.
Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.
Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.
Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?
Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.
Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.
ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula
---Narsistin tunnistaminen on vaikeaa, koska narsisti on aina oikeassa ja muut väärässä.
Awen Oy kouluttaa sosiaalialan työntekijöitä, ym lastensuojelun parissa työskenteleviä henkilöitä.
Kolutustilaisuus oli 24.3.2011.
Luennoitsija Gustav Schulman.
Ohjelma.
Kohderyhmät.
http://www.awen.fi/ohjelmat/Narsistinen_persoonallisuushairio_24.3.2011.pdf
----
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli305862Kyllä mulla on sua ikävä
Teen muita juttuja, mutta kannan sua mielessäni mukana. Oot ensimmäinen ajatus aamulla ja viimeinen illalla. Välissä läm144414Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle403247IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä.
IS:n tiedot: Toni Immonen irtisanottiin MTV:ltä Toni Immonen työskenteli pitkään MTV:llä. IS uutisoi torstaina Toni Imm522981Israel aloitti 3. maailmansodan
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.3401579- 701339
Vihdoin tiedän että tämä on molemminpuolista
Saattoi se koko ajan olla silmiemme edessä mutta kumpikaan ei uskaltanut sitä toivoa. Kunpa nähtäisiin pian, toivottavas861338Nainen, meidän talossa on säännöt
1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E2321216- 791179
Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek101170