Hiljaisuus puhuu

on hetkiä
jolloin sanat sammuu
jokainen silmänräpäyskin
tuottaa tuskaa

käsi
on voimaton kirjoittamaan

mikään ei ole päivänselväää
paitsi nämä lyhyet
valon kantamat tunnit
ja pimeyden pitkät yöt

ei edes se
löydätkö vielä kauriin arkuuteni
sormet lomittuneina sormiin
sylissäsi

33

561

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Mysteriet

      Sinä olet Runoilija!

      Hemmetin hyvä vielä =)

      • Jaana K

        Kaunis runo.


      • lindalinda1

        mää yritän ottaa selvää, kuka hiivatti mun
        pualesta tähän aikaan oikee kirjottaa. Kerron
        sit joskus, jos saan vaan tiätää.

        Se joku käski sanomaa;
        kiitos kamalasti noin hianoista sanoista.

        PS Kun ev vaan kopsahtas tähä * toivoo hiljaa *


      • lindalinda1
        Jaana K kirjoitti:

        Kaunis runo.

        jos tämä oli tarkoitettu minulle Jaaana.

        ( kummallisesti linkitetty nyt kuin Mysille ja eilen
        kun katsoin illalla, näytti kuin se olisi silloin
        linkitetty viisseiskalle. Ei oikein meinaa aina
        pysyä uudistuksenjälkeisissä muutoksissa )


    • mies-v57

      Aina joskus mieli tummasta täytyy ja ajatukset
      jonnekkin sisälle karehtii, Silloin Rakas, kun
      olet luona, on niin helppoa pyyhkiä varjot.

      Sinä tunnet minut ja tiedät, kosketuksesi tapaa
      kohdan, mistä taas uuteen herään, huulesi
      hipaisee sitä kohtaa, sinä sytytät sisälleni valot.

      Sinä saatat minussa järjestyksee, mikä järkyttynyt
      on, katseesi osuu, missä hyvältä tuntuu ja kun päivä
      iltaa kuiskaa, minä olen toinen, lämmin sylisi vuoteeni.

      Ja kun vaate hämärän päitämme helii, yö vilkuilee
      meitä päädyssä sängyn, kaivaudut viereeni ja peitteemme
      yö pilviä, silloin unen äänessä tunnet vaeltavan katseeni...

      läpi taivaasi kulkevat kahtena tähtenä..

      http://www.youtube.com/watch?v=4K7alE5kv_c&feature=related

      Kiitos Runostasi.

      On lupa uupua, kunniallista väsyä ja jos on Rakkaus,
      siellä myös syli lepoon.

      Ei aina Sanoja, kirjoittamista, katse ja ojennus käden,
      se riittää sanomaan kokonaan..

      ja on lupa olla arka, haavoittuva
      ja silti sylissä lopullisesti.

      Rakkausrunoasi, jossa osoitit jälleen kykeneväsi
      muuntumaan toisenlaiseen Runoon.

      Teksiti sisältö ja ajtus kulki hienolla
      tavalla yhteen, samassa tunnelmassa.

      Se on yhteys, jota lukija ei aina ajattele,
      mutta mikä on tunnelman kannalta tärkeä.

      Tämä oli siinäkin mielessä ehyt ja kaunis
      teksti.

      Erittäin hyvä kokonaisuus.

      Oheisen arvioijan ylisanoihin en alennu,
      koska tiedän Sinun tahtovan olla vain muiden
      mukana kirjoittava, tavallinen, Runoja kirjoittava
      ihminen.

      Tämä oli erittäin hyvä Runo.

      Iloa ja voimia Sinulle päivääsi.

      • lindalinda1

        elän jossain vieraassa
        minulle tuntemattomassa maailmassa
        ajtuksettomuuden tilassa
        mutta silloin aina

        Sinä ilmestyt jostain siihen

        työnnät tullessasi varjot pois
        ja lasket sisimpääni himmeän valon
        järjestät sekasorron sisälläni
        olemalla vain

        sylisi on kuin magneetti
        joka minua vetää puoleensa
        enkä saata olla koskematta, hipaisematta
        antaa itselleni luvan olla heikko

        ja minä
        näen sylisi uumenista taivaan
        tähdet ja kuun nauravan
        meille

        Kerrassaan upea ja elävä, todellinen väläys elokuvarakkautta
        on runosi liitteen myötä. Nautinto, johon oli niin äärettömän
        helppo paneutua ja olla mukana.

        Sinua kiitän.

        ( oma runonihan oli vain varjoa Sinun runosi rinnalla )


      • mies-v57
        lindalinda1 kirjoitti:

        elän jossain vieraassa
        minulle tuntemattomassa maailmassa
        ajtuksettomuuden tilassa
        mutta silloin aina

        Sinä ilmestyt jostain siihen

        työnnät tullessasi varjot pois
        ja lasket sisimpääni himmeän valon
        järjestät sekasorron sisälläni
        olemalla vain

        sylisi on kuin magneetti
        joka minua vetää puoleensa
        enkä saata olla koskematta, hipaisematta
        antaa itselleni luvan olla heikko

        ja minä
        näen sylisi uumenista taivaan
        tähdet ja kuun nauravan
        meille

        Kerrassaan upea ja elävä, todellinen väläys elokuvarakkautta
        on runosi liitteen myötä. Nautinto, johon oli niin äärettömän
        helppo paneutua ja olla mukana.

        Sinua kiitän.

        ( oma runonihan oli vain varjoa Sinun runosi rinnalla )

        Tiesin ennen niin vähän kaikesta Sinussa
        ja janosin lisää, tahdoin tietää hymysi synnystä
        ja katseesi taustoista, halusin, koska Sinusta, joka
        olit niin vieras, tulit niin pian Rakkaaksi.

        Tahdoin tunnustella sylisi rajoja ja tutustua
        sen lämpimiin kohtiin, hyväillä sen pintaa ja tietää,
        mistä kaikki tulee, mikä minut sinuun kietoo, vaikka
        sinä koetat minulla vain kuin tuuli hyväilee.

        En ole vielä tuntenut ihoasi omassani, kätemme
        eivät ole osuneet toisiinsa, se kaikki vielä kuiskaa
        odottaen ja silti: jos poistut hetkeksi, minä jo
        tunnen janoa Sinuun, sylisi herkkiin sanoihin..

        Niin vähän tiesin Rakas, vasta kun lämpösi virna
        tuli minuun, vaatteideni lävitse iholleni, minä aloit
        tietää Sinusta. Sinä puhuttelit minua ja aloin yhä
        enemmän kuulla, eikä Sinun tarvinnut kuin katsoa...

        ja minä ymmärsin, miten paljon puhuit Rakkaudesta..

        http://www.youtube.com/watch?v=g1L6rgBw_ic&feature=related


      • lindalinda1
        mies-v57 kirjoitti:

        Tiesin ennen niin vähän kaikesta Sinussa
        ja janosin lisää, tahdoin tietää hymysi synnystä
        ja katseesi taustoista, halusin, koska Sinusta, joka
        olit niin vieras, tulit niin pian Rakkaaksi.

        Tahdoin tunnustella sylisi rajoja ja tutustua
        sen lämpimiin kohtiin, hyväillä sen pintaa ja tietää,
        mistä kaikki tulee, mikä minut sinuun kietoo, vaikka
        sinä koetat minulla vain kuin tuuli hyväilee.

        En ole vielä tuntenut ihoasi omassani, kätemme
        eivät ole osuneet toisiinsa, se kaikki vielä kuiskaa
        odottaen ja silti: jos poistut hetkeksi, minä jo
        tunnen janoa Sinuun, sylisi herkkiin sanoihin..

        Niin vähän tiesin Rakas, vasta kun lämpösi virna
        tuli minuun, vaatteideni lävitse iholleni, minä aloit
        tietää Sinusta. Sinä puhuttelit minua ja aloin yhä
        enemmän kuulla, eikä Sinun tarvinnut kuin katsoa...

        ja minä ymmärsin, miten paljon puhuit Rakkaudesta..

        http://www.youtube.com/watch?v=g1L6rgBw_ic&feature=related

        ja toinen toistaan täydentäviä on nämä meidän
        runot vastikkeineen.

        Tässä Sinulla on odotuksen ihanaa hurmaa,
        jännitystäkin ja kauniisti soljuvaa riimitystä
        rakkaudesta. Ymmärrät ja kirjoitit siitä,
        minä luen nöyränä ja kiitollisena, että oma
        aiempi vastikkeeni kaiketi antoi siihen sysäyk-
        sen.

        Iltaasi iloa ja kaikkea hyvää,
        olet Sinä Runoilija suurella ärrällä !


    • Vilkutan.
      Kiitos kun sain olla mukana runoa lukemassa.

      • lindalinda1

        aamuhuiskutus ja hyvänhuomenen toivotus
        Sinulle Ystäväni. Niin, ja tietenkin sydämellinen
        kiitos.


    • runo64-1

      ... ei syki ja eikä tarjoa ravintoa intohimojesi virtaan
      jotka tyyntyen latistuu
      ja vie voimasi seesteisestä päivästäsi
      jättää sinut vartomaan kunnes joku tulee
      syliin ottaa vapauttaa hyökyvät
      padotut tunteet
      ja elät niin kuin et koskaan ole tuntenut
      eläväsi.

      hitsi mikä runo ja joka synnyttää monia aatoksia
      erilaisia tulkintoja.
      oikein silmien ilo ja sielun ravinto.
      hyvä upea linda !!!

      • lindalinda1

        sehän mukava kuulla,
        että runoni synnytti ajatuksia ehkäpä
        johonkin tulevaan runoosi ( sehän olisi vain hienoa )

        Ravinnoton sielu, voi kuinka usein se onkaan minussa
        ja viime aikoina ihan erityisen painavana.
        Mutta minkäs teet, kun ei ole lääkettä eikä sellaista
        ravintoa, joka saisi sen elämään. En ole heittänyt
        kirvestä kaivoon, vaikka olenkin sen reunalla useasti
        seisoskellut.

        Eli, lopputuloksena jään kaiketi odottamaan vain
        jotain ihmettä tapahtuvaksi ( ? )

        Kiitos Runopoika, sanoillasi oli lämmittävä vaikutus
        tähän pakkasaamuun.

        Iloa päivääsi.


    • Herkkää runoutta, kaunis kauttaaltaan
      ja tuo viimeinen säkeistä sykähdytti,
      pysäytti miettimään...

      "ei edes se
      löydätkö vielä kauriin arkuuteni
      sormet lomittuneina sormiin
      sylissäsi"

      • lindalinda1

        eksynyt,
        arka ja hapuileva kuin kauris. Sellaista
        tunnetta yritin kovasti runooni saada.
        Tuntemuksia, joita nämä elämänmeren
        karikot ovat eteeni tuoneet. Onnistumisesta
        sen suhteen en ole niinkään varma, mutta
        yksi asia on saletti; olen minä pikkasen kaiketi
        eksyksissä ja arka monille asioille.

        Viimeisessä säkeessä on ikävä kyllä kliseinen
        tunnelma, mutta se nyt sopi kuitenkin kokonais-
        kuvaan omasta mielestäni.

        Sinua kiitän.


    • tomppa2006

      ...hetkiä jolloin sanat sammuu ja yöt ovat pitkiä pimeitä...

      Osoitat runollisen taitavuutesi kirjoittamalla nämä hetket talteen kauniiksi runoksi. Kiitos lukunautinnosta.

      • lindalinda1

        no hyvä juttu,
        etten ole ihan issekseni näiden tuntemuksieni kanssa.

        Valehtelisin, jos väittäisin ettei palautteesi olisi
        kannustava ja lämmin.

        Kiittää hän
        ja toivottaa lempeää iltaa Sinulle rakkaasi kanssa.


    • kaikki sanat olisivat jo lausuttu ?
      Ajatus pyörii kuin pullossa
      ei käsi taivu kirjaimille.

      Mikään ei ole niin selvää
      kuin epäselvä,epäilevä,
      pohtiva yksinäinen odottaja.

      Vain yön hämärät tunnit
      poistavat silmistäni epävarmuuden,
      ohuella harsollaan.

      Silti jaksan odottaa!!!!! Sinua.
      Kun saan olla silmissäsi,
      suudelmissasi,sylissäsi
      kädet kietoutuneena
      toisiinsa,kuin lukit yöllisessä
      tanssissaan.

      Näin minusta tuntui.

      Kiitos linda. T: J

      • lindalinda1

        kaunis kiitos itsellesi aina yhtä tasapainoisesta,
        miellyttävästä lukunautinnosta runosi parissa.
        Viisseiskan kanssa olette ihan omaa luokkaanne,
        todellisia Runoilijoita joiden teksteihin verraten
        omani aina himmenee. Mutta onhan kuitenkin se kir-
        joittamisen ilo, on sekin jotain.

        Kiitos !


    • AmandaK

      Näitä hetkiä me kohtaamme välillä, joko runoissa ja joskus valitettavasti myös oikeassa elämässä.

      Kaunis oli tämäkin runosi!

      • lindalinda1

        tämän runon sisältö ON koettua,
        ikävä kyllä. Elämä on viime aikoina kääntänyt
        minulle varjoisat puolet, mutta se lienee kait
        kohtaloni mun.

        Kirjoitin tänään blogiini;

        nauran
        minä tosiaan nauran
        mutta huuleni ovat vain valhe
        älä usko niihin

        ohita katseeni
        jätä koskematta levottomiin käsiini
        äläkä katso askeleitani
        en tunnista niitä itsekään enää

        ne menevät minne haluavat
        eivät sinne
        mihin itse kaipaisin
        piiloon ja vetäytyvän kippuraan

        älä sui hiuksiani
        vaikka ne ovatkin takuissa
        en halua olla siisti
        huoliteltu muiden silmissä

        koska sekin olisi vain ulkokultaisuutta
        huijausta
        en ole minä, enkä edes halua
        jätä Sinäkin siis tämä raunio rauhaan

        ja jos vielä joskus kasvan
        tästä pienuudestani ulos
        tule
        tule silloin uudelleen

        jos vielä olet

        Samanmoisia tunnelmia siis edelleen, enkä tiedä koska pääsen
        niistä eroon.

        Kiitos Mandy sanoistasi.


      • AmandaK
        lindalinda1 kirjoitti:

        tämän runon sisältö ON koettua,
        ikävä kyllä. Elämä on viime aikoina kääntänyt
        minulle varjoisat puolet, mutta se lienee kait
        kohtaloni mun.

        Kirjoitin tänään blogiini;

        nauran
        minä tosiaan nauran
        mutta huuleni ovat vain valhe
        älä usko niihin

        ohita katseeni
        jätä koskematta levottomiin käsiini
        äläkä katso askeleitani
        en tunnista niitä itsekään enää

        ne menevät minne haluavat
        eivät sinne
        mihin itse kaipaisin
        piiloon ja vetäytyvän kippuraan

        älä sui hiuksiani
        vaikka ne ovatkin takuissa
        en halua olla siisti
        huoliteltu muiden silmissä

        koska sekin olisi vain ulkokultaisuutta
        huijausta
        en ole minä, enkä edes halua
        jätä Sinäkin siis tämä raunio rauhaan

        ja jos vielä joskus kasvan
        tästä pienuudestani ulos
        tule
        tule silloin uudelleen

        jos vielä olet

        Samanmoisia tunnelmia siis edelleen, enkä tiedä koska pääsen
        niistä eroon.

        Kiitos Mandy sanoistasi.

        ^ tossahan oli kunnon rosoisuutta ja töminää! Mie tykkään, ja ymmärrän mitä sanotaan.

        Välillä näitä varjoja on lindasein, ne on vaan elettävä läpi. Joskus se aurinko jne.


      • lindalinda1
        AmandaK kirjoitti:

        ^ tossahan oli kunnon rosoisuutta ja töminää! Mie tykkään, ja ymmärrän mitä sanotaan.

        Välillä näitä varjoja on lindasein, ne on vaan elettävä läpi. Joskus se aurinko jne.

        on hyvä kirjoittaa kaikkea mitä sydän suottaa
        ja sielu kantaa. Tai eihän ne nyt sillai piilossa
        tietty ole, mutta siellä kuitenkin vähemmistön
        nähtävissä. En minä tuollaista olisi esmes täällä
        kehdannut julkaista.

        Mutta totta puhut,
        varjoja on, on, on.

        Kiitos, kun kuljet niin vahvasti rinnallani.


    • punaposkiN

      Herkillä joskin
      tuskaisilla tunnoilla
      olet sanojen helmiä
      meille muille pudotellut

      oli helppo lukea
      ja samaistua
      on joskus
      pimeys niin läsnä
      väsymys ja uupumus

      Lääkkeenä tähän
      mä soisin Sinulle
      rakkautta ,hellyyttä
      herkkyyttä
      olethan nainen
      isolla N-kirjaimella...

      • verditti

        Olisi ilman sinua jäänyt kokemattalukematta tämä upea lindalinda.


      • lindalinda1

        miellyttävää löytää Sinut pitkästä aikaa tältä
        saitilta ja erityisesti juuri runoni sisältä.

        Väsymys ja uupumus ovat lähellä, liki.
        Miten sydän voisi kirjoittaa tähtisateista
        ja auringosta, jos sekin on mustunut ?
        Ei mitenkään !

        Sanoissasi on paljon lämpöä ja empaattisuutta,
        niistä Sinua kiitän ja toivotan sinne tunturien
        maisemiin myös Sinulle ihanaa, uutta päivää
        nelijalkaisen ystäväsi kanssa.


      • lindalinda1
        verditti kirjoitti:

        Olisi ilman sinua jäänyt kokemattalukematta tämä upea lindalinda.

        Sinä ' vanha veikko '
        tulet aina yhtä yllättäin ja odottamatta kuin ensilumi.
        Viehätät ja piristät.

        Mitäolisinjäänytilman Sinua -
        PALJON.

        Kiittää ja pokkaa hän.


    • tee.

      Kun en tällä puolella usein käy, jää hyviäkin runoja lukematta. Kuten tämä, oli vähällä. Paranee kuin vanha viini.

      • lindalinda1

        sanoissasi on jotain hyvin viehättävää
        ja kannustavaakin.

        Lämmin kiitokseni ja anteeksi viive,
        elämä on vain vienyt.


    • nimimerkki 9+12

      mitä tähän voisi sanoa, kuin että

      on hetkiä jolloin sanat sammuu,,,,,,,just nyt,,,,,,,hups :)
      ,,,,,,jotain muminaa tulee vielä:
      Kiitos lindalinda runostasi

      • nimimerkki 7+14

        ja peukku ylös :)


      • lindalinda1

        Sinä mystinen vierailiijani ja sateesta
        huolimatta, oikein hyvää päivän jatkoa sinne
        jonnekin.


    • vergeet-mij-niet

      käpertynyt tämä runosi, luin, ja luin uudelleen. Tunnelmana hämyinen huone, taustalla rautainen tahto. Tällaisia välähdyksiä. Voimia toivotan, että käsi jaksaa kirjoittaa.

      • lindalinda1

        rautaisesta tahdosta ei enää tietoakaan,
        murusina minuuteni kolhujen kautta.

        Kiitos viestistäsi ja erityisesti toivotuksesta,
        eiköhän se elämä kuitenkin aina lopulta voita
        niin että käsi taipuu hiljalleen kirjoittamaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kaksi vuotta

      Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek
      Ikävä
      23
      6850
    2. Alahan tulla paikkaamaan tekojas

      Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.
      Suhteet
      28
      4328
    3. Ei tunnu, että välität yhtään

      Tuntuu, että et edes muista minua koko ihmistä. 😢
      Ikävä
      34
      3176
    4. Onko kenellekään muulle käynyt niin

      Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk
      Ikävä
      179
      3047
    5. Ketä tietää

      Missä ammuttiin pyssyllä.
      Kotka
      10
      1998
    6. Onko hän elämäsi rakkaus?

      Itse olen sitä mieltä että kyllä se näin taitaa nyt olla
      Ikävä
      82
      1754
    7. Tietääkö kaivattusi että

      olet häneen ihastunut? 🤠
      Ikävä
      150
      1634
    8. Tekisin mitä vaan että

      Pääsisin eroon susta.
      Ikävä
      147
      1632
    9. Näytitpä taas niin hyvältä!

      Nautit tilanteesta täysin rinnoin. Sinä olet kuin
      Tunteet
      12
      1568
    10. Veikeä Satu

      Tuu jutteleen, kaipaan sua. Oot kuuma nainen.
      Ikävä
      22
      1510
    Aihe