on hetkiä
jolloin sanat sammuu
jokainen silmänräpäyskin
tuottaa tuskaa
käsi
on voimaton kirjoittamaan
mikään ei ole päivänselväää
paitsi nämä lyhyet
valon kantamat tunnit
ja pimeyden pitkät yöt
ei edes se
löydätkö vielä kauriin arkuuteni
sormet lomittuneina sormiin
sylissäsi
jolloin sanat sammuu
jokainen silmänräpäyskin
tuottaa tuskaa
käsi
on voimaton kirjoittamaan
mikään ei ole päivänselväää
paitsi nämä lyhyet
valon kantamat tunnit
ja pimeyden pitkät yöt
ei edes se
löydätkö vielä kauriin arkuuteni
sormet lomittuneina sormiin
sylissäsi
Vastaukset 33
Vanhimmat
Sinä olet Runoilija!
Hemmetin hyvä vielä =)
Kaunis runo.
mää yritän ottaa selvää, kuka hiivatti mun
pualesta tähän aikaan oikee kirjottaa. Kerron
sit joskus, jos saan vaan tiätää.
Se joku käski sanomaa;
kiitos kamalasti noin hianoista sanoista.
PS Kun ev vaan kopsahtas tähä * toivoo hiljaa *
jos tämä oli tarkoitettu minulle Jaaana.
( kummallisesti linkitetty nyt kuin Mysille ja eilen
kun katsoin illalla, näytti kuin se olisi silloin
linkitetty viisseiskalle. Ei oikein meinaa aina
pysyä uudistuksenjälkeisissä muutoksissa )
Aina joskus mieli tummasta täytyy ja ajatukset
jonnekkin sisälle karehtii, Silloin Rakas, kun
olet luona, on niin helppoa pyyhkiä varjot.
Sinä tunnet minut ja tiedät, kosketuksesi tapaa
kohdan, mistä taas uuteen herään, huulesi
hipaisee sitä kohtaa, sinä sytytät sisälleni valot.
Sinä saatat minussa järjestyksee, mikä järkyttynyt
on, katseesi osuu, missä hyvältä tuntuu ja kun päivä
iltaa kuiskaa, minä olen toinen, lämmin sylisi vuoteeni.
Ja kun vaate hämärän päitämme helii, yö vilkuilee
meitä päädyssä sängyn, kaivaudut viereeni ja peitteemme
yö pilviä, silloin unen äänessä tunnet vaeltavan katseeni...
läpi taivaasi kulkevat kahtena tähtenä..
http://www.youtube.com/watch?v=4K7alE5kv_c&feature=related
Kiitos Runostasi.
On lupa uupua, kunniallista väsyä ja jos on Rakkaus,
siellä myös syli lepoon.
Ei aina Sanoja, kirjoittamista, katse ja ojennus käden,
se riittää sanomaan kokonaan..
ja on lupa olla arka, haavoittuva
ja silti sylissä lopullisesti.
Rakkausrunoasi, jossa osoitit jälleen kykeneväsi
muuntumaan toisenlaiseen Runoon.
Teksiti sisältö ja ajtus kulki hienolla
tavalla yhteen, samassa tunnelmassa.
Se on yhteys, jota lukija ei aina ajattele,
mutta mikä on tunnelman kannalta tärkeä.
Tämä oli siinäkin mielessä ehyt ja kaunis
teksti.
Erittäin hyvä kokonaisuus.
Oheisen arvioijan ylisanoihin en alennu,
koska tiedän Sinun tahtovan olla vain muiden
mukana kirjoittava, tavallinen, Runoja kirjoittava
ihminen.
Tämä oli erittäin hyvä Runo.
Iloa ja voimia Sinulle päivääsi.
elän jossain vieraassa
minulle tuntemattomassa maailmassa
ajtuksettomuuden tilassa
mutta silloin aina
Sinä ilmestyt jostain siihen
työnnät tullessasi varjot pois
ja lasket sisimpääni himmeän valon
järjestät sekasorron sisälläni
olemalla vain
sylisi on kuin magneetti
joka minua vetää puoleensa
enkä saata olla koskematta, hipaisematta
antaa itselleni luvan olla heikko
ja minä
näen sylisi uumenista taivaan
tähdet ja kuun nauravan
meille
Kerrassaan upea ja elävä, todellinen väläys elokuvarakkautta
on runosi liitteen myötä. Nautinto, johon oli niin äärettömän
helppo paneutua ja olla mukana.
Sinua kiitän.
( oma runonihan oli vain varjoa Sinun runosi rinnalla )
Tiesin ennen niin vähän kaikesta Sinussa
ja janosin lisää, tahdoin tietää hymysi synnystä
ja katseesi taustoista, halusin, koska Sinusta, joka
olit niin vieras, tulit niin pian Rakkaaksi.
Tahdoin tunnustella sylisi rajoja ja tutustua
sen lämpimiin kohtiin, hyväillä sen pintaa ja tietää,
mistä kaikki tulee, mikä minut sinuun kietoo, vaikka
sinä koetat minulla vain kuin tuuli hyväilee.
En ole vielä tuntenut ihoasi omassani, kätemme
eivät ole osuneet toisiinsa, se kaikki vielä kuiskaa
odottaen ja silti: jos poistut hetkeksi, minä jo
tunnen janoa Sinuun, sylisi herkkiin sanoihin..
Niin vähän tiesin Rakas, vasta kun lämpösi virna
tuli minuun, vaatteideni lävitse iholleni, minä aloit
tietää Sinusta. Sinä puhuttelit minua ja aloin yhä
enemmän kuulla, eikä Sinun tarvinnut kuin katsoa...
ja minä ymmärsin, miten paljon puhuit Rakkaudesta..
http://www.youtube.com/watch?v=g1L6rgBw_ic&feature=related
ja toinen toistaan täydentäviä on nämä meidän
runot vastikkeineen.
Tässä Sinulla on odotuksen ihanaa hurmaa,
jännitystäkin ja kauniisti soljuvaa riimitystä
rakkaudesta. Ymmärrät ja kirjoitit siitä,
minä luen nöyränä ja kiitollisena, että oma
aiempi vastikkeeni kaiketi antoi siihen sysäyk-
sen.
Iltaasi iloa ja kaikkea hyvää,
olet Sinä Runoilija suurella ärrällä !
Vilkutan.
Kiitos kun sain olla mukana runoa lukemassa.
aamuhuiskutus ja hyvänhuomenen toivotus
Sinulle Ystäväni. Niin, ja tietenkin sydämellinen
kiitos.
... ei syki ja eikä tarjoa ravintoa intohimojesi virtaan
jotka tyyntyen latistuu
ja vie voimasi seesteisestä päivästäsi
jättää sinut vartomaan kunnes joku tulee
syliin ottaa vapauttaa hyökyvät
padotut tunteet
ja elät niin kuin et koskaan ole tuntenut
eläväsi.
hitsi mikä runo ja joka synnyttää monia aatoksia
erilaisia tulkintoja.
oikein silmien ilo ja sielun ravinto.
hyvä upea linda !!!
sehän mukava kuulla,
että runoni synnytti ajatuksia ehkäpä
johonkin tulevaan runoosi ( sehän olisi vain hienoa )
Ravinnoton sielu, voi kuinka usein se onkaan minussa
ja viime aikoina ihan erityisen painavana.
Mutta minkäs teet, kun ei ole lääkettä eikä sellaista
ravintoa, joka saisi sen elämään. En ole heittänyt
kirvestä kaivoon, vaikka olenkin sen reunalla useasti
seisoskellut.
Eli, lopputuloksena jään kaiketi odottamaan vain
jotain ihmettä tapahtuvaksi ( ? )
Kiitos Runopoika, sanoillasi oli lämmittävä vaikutus
tähän pakkasaamuun.
Iloa päivääsi.
Herkkää runoutta, kaunis kauttaaltaan
ja tuo viimeinen säkeistä sykähdytti,
pysäytti miettimään...
"ei edes se
löydätkö vielä kauriin arkuuteni
sormet lomittuneina sormiin
sylissäsi"
eksynyt,
arka ja hapuileva kuin kauris. Sellaista
tunnetta yritin kovasti runooni saada.
Tuntemuksia, joita nämä elämänmeren
karikot ovat eteeni tuoneet. Onnistumisesta
sen suhteen en ole niinkään varma, mutta
yksi asia on saletti; olen minä pikkasen kaiketi
eksyksissä ja arka monille asioille.
Viimeisessä säkeessä on ikävä kyllä kliseinen
tunnelma, mutta se nyt sopi kuitenkin kokonais-
kuvaan omasta mielestäni.
Sinua kiitän.
...hetkiä jolloin sanat sammuu ja yöt ovat pitkiä pimeitä...
Osoitat runollisen taitavuutesi kirjoittamalla nämä hetket talteen kauniiksi runoksi. Kiitos lukunautinnosta.
no hyvä juttu,
etten ole ihan issekseni näiden tuntemuksieni kanssa.
Valehtelisin, jos väittäisin ettei palautteesi olisi
kannustava ja lämmin.
Kiittää hän
ja toivottaa lempeää iltaa Sinulle rakkaasi kanssa.
kaikki sanat olisivat jo lausuttu ?
Ajatus pyörii kuin pullossa
ei käsi taivu kirjaimille.
Mikään ei ole niin selvää
kuin epäselvä,epäilevä,
pohtiva yksinäinen odottaja.
Vain yön hämärät tunnit
poistavat silmistäni epävarmuuden,
ohuella harsollaan.
Silti jaksan odottaa!!!!! Sinua.
Kun saan olla silmissäsi,
suudelmissasi,sylissäsi
kädet kietoutuneena
toisiinsa,kuin lukit yöllisessä
tanssissaan.
Näin minusta tuntui.
Kiitos linda. T: J
kaunis kiitos itsellesi aina yhtä tasapainoisesta,
miellyttävästä lukunautinnosta runosi parissa.
Viisseiskan kanssa olette ihan omaa luokkaanne,
todellisia Runoilijoita joiden teksteihin verraten
omani aina himmenee. Mutta onhan kuitenkin se kir-
joittamisen ilo, on sekin jotain.
Kiitos !
Näitä hetkiä me kohtaamme välillä, joko runoissa ja joskus valitettavasti myös oikeassa elämässä.
Kaunis oli tämäkin runosi!
tämän runon sisältö ON koettua,
ikävä kyllä. Elämä on viime aikoina kääntänyt
minulle varjoisat puolet, mutta se lienee kait
kohtaloni mun.
Kirjoitin tänään blogiini;
nauran
minä tosiaan nauran
mutta huuleni ovat vain valhe
älä usko niihin
ohita katseeni
jätä koskematta levottomiin käsiini
äläkä katso askeleitani
en tunnista niitä itsekään enää
ne menevät minne haluavat
eivät sinne
mihin itse kaipaisin
piiloon ja vetäytyvän kippuraan
älä sui hiuksiani
vaikka ne ovatkin takuissa
en halua olla siisti
huoliteltu muiden silmissä
koska sekin olisi vain ulkokultaisuutta
huijausta
en ole minä, enkä edes halua
jätä Sinäkin siis tämä raunio rauhaan
ja jos vielä joskus kasvan
tästä pienuudestani ulos
tule
tule silloin uudelleen
jos vielä olet
Samanmoisia tunnelmia siis edelleen, enkä tiedä koska pääsen
niistä eroon.
Kiitos Mandy sanoistasi.
^ tossahan oli kunnon rosoisuutta ja töminää! Mie tykkään, ja ymmärrän mitä sanotaan.
Välillä näitä varjoja on lindasein, ne on vaan elettävä läpi. Joskus se aurinko jne.
on hyvä kirjoittaa kaikkea mitä sydän suottaa
ja sielu kantaa. Tai eihän ne nyt sillai piilossa
tietty ole, mutta siellä kuitenkin vähemmistön
nähtävissä. En minä tuollaista olisi esmes täällä
kehdannut julkaista.
Mutta totta puhut,
varjoja on, on, on.
Kiitos, kun kuljet niin vahvasti rinnallani.
Herkillä joskin
tuskaisilla tunnoilla
olet sanojen helmiä
meille muille pudotellut
oli helppo lukea
ja samaistua
on joskus
pimeys niin läsnä
väsymys ja uupumus
Lääkkeenä tähän
mä soisin Sinulle
rakkautta ,hellyyttä
herkkyyttä
olethan nainen
isolla N-kirjaimella...
Olisi ilman sinua jäänyt kokemattalukematta tämä upea lindalinda.
miellyttävää löytää Sinut pitkästä aikaa tältä
saitilta ja erityisesti juuri runoni sisältä.
Väsymys ja uupumus ovat lähellä, liki.
Miten sydän voisi kirjoittaa tähtisateista
ja auringosta, jos sekin on mustunut ?
Ei mitenkään !
Sanoissasi on paljon lämpöä ja empaattisuutta,
niistä Sinua kiitän ja toivotan sinne tunturien
maisemiin myös Sinulle ihanaa, uutta päivää
nelijalkaisen ystäväsi kanssa.
Sinä ' vanha veikko '
tulet aina yhtä yllättäin ja odottamatta kuin ensilumi.
Viehätät ja piristät.
Mitäolisinjäänytilman Sinua -
PALJON.
Kiittää ja pokkaa hän.
Kun en tällä puolella usein käy, jää hyviäkin runoja lukematta. Kuten tämä, oli vähällä. Paranee kuin vanha viini.
sanoissasi on jotain hyvin viehättävää
ja kannustavaakin.
Lämmin kiitokseni ja anteeksi viive,
elämä on vain vienyt.
mitä tähän voisi sanoa, kuin että
on hetkiä jolloin sanat sammuu,,,,,,,just nyt,,,,,,,hups :)
,,,,,,jotain muminaa tulee vielä:
Kiitos lindalinda runostasi
ja peukku ylös :)
Sinä mystinen vierailiijani ja sateesta
huolimatta, oikein hyvää päivän jatkoa sinne
jonnekin.
käpertynyt tämä runosi, luin, ja luin uudelleen. Tunnelmana hämyinen huone, taustalla rautainen tahto. Tällaisia välähdyksiä. Voimia toivotan, että käsi jaksaa kirjoittaa.
rautaisesta tahdosta ei enää tietoakaan,
murusina minuuteni kolhujen kautta.
Kiitos viestistäsi ja erityisesti toivotuksesta,
eiköhän se elämä kuitenkin aina lopulta voita
niin että käsi taipuu hiljalleen kirjoittamaan.