Miten päästä ihastuksesta?

Onneton nainen

Olen ollut jo pari vuotta ihastunut miespuoliseen työkaveriini, Tilanne alkaa jo masentaa aika lailla...Töissä ei pysty keskittymään, jos hän on samassa työvuorossa. Olen lähes helpottunut päivistä, jolloin hän ei ole paikalla. Olen kertonut tunteistani, eikä meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta. Minusta tuntuu inhottavalta, jos hän tulee erittäin hyvin toimeen työpaikan muiden naisten kanssa tai flirttailee näille. Olisiko ehdotuksia kuinka päästä ihastuksen yli? Täytyykö alkaa katsomaan uutta työpaikkaa?

58

11457

    Vastaukset

    • Joo, helpommin sanottu kuin tehty, mutta silti.
      Olet kertonut totuuden muttei teillä ole tulevaisuutta.
      End of story.
      Ei tarvi antaa tunteille periksi ja paeta toiseen työpaikkaan. Voi opetella sietämään totuutta ja ottaa ihastuksen ystävänä. Vähän tahtoa ja itsekuria se vain vaatii. EI ne tunteet pysy kovin pitkään tuoreina elleivät ne saa vastakaikua.

      • Viileä ilme toimii muuten hyvin;


      • siis keep gool kirjoitti:

        Viileä ilme toimii muuten hyvin;

        kun hankkii uutta elämää ja harrastuksen bilettää jossain näkee uusia tyyppejä ja löytää uuden ihmisen mieluummin jonkun muun kuin työkaverin


      • ..osuit. Tosin työpaikan vaihdos voi olla paikallaan, jos työssä on liikaa häiritseviä elementtejä. Jos mietit mielestäsi liikaa joutavia, etkä saa mieltäsi hallintaan, muutos voi auttaakin.


    • Aivan kuin minun ajatuksiani, paitsi etten ole tunteitani hänelle kertonut.
      Samaa pohdiskelen, kuinka päästä samalla työpaikalla olevasta ihastuksesta eroon.
      Koeta vain olla hymyilemättä ja katsomatta häntä silmiin, kun tapaatte. Älä jää juttelemaan tai
      jos hän heittää flirttiä, älä flirttaile takaisin, vaan käännä pääsi pois. Ja vältä tilanteita, joissa jäät hänen kanssa kahden! Poissa silmistä, poissa mielestä, näin se vaan on. Ikävän kuoletat keksimällä jonkin uuden harrastuksen, johon ajatuksesi uppoutuu... Kyllä se siitä, ajan kanssa.

      • ja yritin olla katsomatta ymv. Nyt hän ei ole enää samassa paikassa kanssani töissä, mutta silti aina mielessä. Eli helpommin sanottu kuin tehty. Poissa silmistä poissa mielestä, kun vain olisikin.


      • Toivoton tapaus kirjoitti:

        ja yritin olla katsomatta ymv. Nyt hän ei ole enää samassa paikassa kanssani töissä, mutta silti aina mielessä. Eli helpommin sanottu kuin tehty. Poissa silmistä poissa mielestä, kun vain olisikin.

        Niin, ei olla enää samassa paikassa töissä. Mutta jos olisit ollut kiinnostunut, olisit varmaan miehenä tehnyt aloitteen, pyytänyt jonnekkin tms. Mutta koska et sitä tehnyt ja tunnuit viihtyvän muitten kanssa paremmin, niin et kai sitten minusta kuitenkaan välittänyt. Hyvää jatkoa sinulle.


      • ksdjfsldkjf kirjoitti:

        Niin, ei olla enää samassa paikassa töissä. Mutta jos olisit ollut kiinnostunut, olisit varmaan miehenä tehnyt aloitteen, pyytänyt jonnekkin tms. Mutta koska et sitä tehnyt ja tunnuit viihtyvän muitten kanssa paremmin, niin et kai sitten minusta kuitenkaan välittänyt. Hyvää jatkoa sinulle.

        mutta en ole mies. Tuskinpa se miehillekään niin helppoa on. Jos on epävarma toisen kiinnostuksesta ja tunteet on voimakkaat. Enpä tiedä, mutta näin ajattelisin.


      • pilkettä silmäkulmaan eli jokapäivä "flirttailemaan".Henkilökohtaisesti voi ihastua päivittäin,ei vain ihmisiin,vaan kokonaisuutena ELÄMÄÄN,väreihin,tuoksuvaan puutrahaan,sekä unohtamalla työkeskeisen jattelumallin.Silloin alkaa ehkä mennä paremmin itsekullakin kauttalinjan ihmis-ja parisuhteetkin parhaassa tapauksessa.


    • Ihana huomata, että samas tilantees on muitakin! Tapailin työkaveriani kevääl, eihän siitä sit mitään vakavampaa seurannut, vaikka olisin halunnu. Nyt ahdistaa nähdä kyseist ihmistä. Ei kai auta muu, kuin päästää irti niist ihanista puheista aiheutuneista haavekuvista. Ja suunnata katse tulevaisuuteen. Vaik se sattuu ja harmittaa liikaa...

    • Jos jollakin olisi jotai pään seinään hakkaus vinkkejä, niin otetaan vastaan. Ihastuminen on perhanan vaarallista loppupeleissä, varsinkin jos tulee pakkia koko ajan. Minä en perkele anna itselleni kyllä lupaa ihastua enään, polttaa turhaan siipensä. Kun ei ihastu, niin ei tarvitse tappaa tunteita sisältään. Jos tulee sellanen henkilö vastaan, joka olisi sitä minun tyyppiä, niin menee aika lailla kädet korvilla, silmätkiini ja juoksen nopeesti pois paikalta tai jotain muuta. Ihanissa ihmisissä on se vika, että heitä ei voi jakaa.

      • Samoja fiiliksiä sen suhteen on monesti ollut, että NYT EN ENÄÄ ihastu, en etenkään työpaikalla keneenkään. Mutta kun aikaa menee edellisestä ihastuksesta, niin ihminen tuntuu (salakavalasti??) sen unohtavan. Toisaalta hyvä niinkin, että unohtaa, mutta jos uus pettymys tulee, niin miettii, että joko taas kävi näin.... onneksi en ole ainut. :) Ehkäpä sitä joku kerta käy myös niin, että ei just heti välittömästisti saakaan pakkeja vaan ihastus kehittyy suhteeksi. =) Ikääntyessä pessimismi meinaa toki saada välillä vallan, mutta toivossa on lopulta kuitenkin hyvä elää, vaikka varovaista harkintaa käyttäen joutuukin etenemään. Onnea teille kaikille!


    • Huomattavasti toimivin ja tehokkain tapa päästä irti ihastuksesta, on hommata uusi.
      Se, miten sen uuden sitten löytää onkin ihan toinen juttu. Mutta toiminut aina minulla. Anna ajan kulua ja pidät silmät auki ja mieli avoimena, niin jossain vaiheessa löydät varmasti uuden onge... tai siis, ihastuksen :)
      Koita jaksaa, ei ole helppoa työskennellä paikassa jossa on yksipuolisesti ihastunut johonkin!

      • Viittaan tuohon edelliseen, ei missään tapauksessa uutta tilalle. Uusi on AINA vain laastari ja loputon kierre on valmis!!! Tuo on jo riippuvuutta.


      • ei riippuvalle kirjoitti:

        Viittaan tuohon edelliseen, ei missään tapauksessa uutta tilalle. Uusi on AINA vain laastari ja loputon kierre on valmis!!! Tuo on jo riippuvuutta.

        ei yhtä vaan useita uusia tilalle.
        oppii elämää ja huomaa kuinka se on IHANAA rakastua ja ihastua uudelleen ja uudelleen.


    • naiset pettää... Kohta on pikkujoulut, monikohan perhe hajoaa tällä kertaa?

    • Olen ollut jo monta vuotta ihastunut opiskelukaveriin ja hän myös minuun. Ongelmana on vain se, että olen kihloissa. Lähiaikoina hän on yrittänyt selvästi vältellä seuraani ja ei ole enää edes samassa opiskelupaikassa, koska hän vaihtoi alaa. Kesällä yritin painaa hänet tietoisesti pois mielestä ja aloitin uuden harrastuksen. Hän kuitenkin tuli uniini lähes joka yö eli eroon en päässyt Törmäsimme kuitenkin syksyllä opiskelijabileissä ja ajauduimme sänkyyn, koska tunteille ei vai voinut enää mitään. Sen jälkeen sovimme, että yritämme vältellä samaan paikkaan joutumista, mutta ongelmana onkin nyt se, miten saada mies pois mielestä! (ja hänenkin täytyisi tietenkin saada minut pois mielestään)

      • Lopuksi käy niin, että saa itse siipeensä ja saa parannella haavoja, jotka ei hevillä ota parantuakseen.

        Mitä enempi luotat toiseen ja olet vilpitön, toinen voi sinua pahastikin vedättää. Jopa vuosia, jopa vuosia

        Älkää leikkikö tulella. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.


      • kalkiintunut kirjoitti:

        Lopuksi käy niin, että saa itse siipeensä ja saa parannella haavoja, jotka ei hevillä ota parantuakseen.

        Mitä enempi luotat toiseen ja olet vilpitön, toinen voi sinua pahastikin vedättää. Jopa vuosia, jopa vuosia

        Älkää leikkikö tulella. Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

        Hevillä nimittäin paranevat kaikki haavat, asiasta parinkymmenenvuoden kokemus.


    • Minulla on melkein samanlainen tilanne. Olen ihastunut ikäiseeni psykologiini eikä tämä ole tavallista potilaan kiintymystä auttajaan. Psykologin ja potilaan suhde on tietenkin kielletty, mutta en voi näille tunteilleni mitään. Minulla on ollut useita psykologeja, naisia ja miehiä ja kukaan heistä ei ole tehnyt sellaista vaikutusta minuun kuin hän teki tullessaan ensimmäistä kertaa hoitoneuvotteluun jossa suunnittelimme hoidon jatkumista. Voin sanoa että kukaan tapaamani ihminen ei ole koskaan tehnyt minuun sellaista vaikutusta minkä hän aiheutti. En ole koskaan aiemmin kokenut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta hän vei melkein jalat altani. Hän on täydellinen, kaikinpuolin täydellinen, ja vaikka hän onkin tällä hetkellä elämäni valopilkku, minua masentaa se että olen alempiarvoinen häneen nähden koska olen potilas ja koska potilas-hoitajasuhdetta ei suvaittaisi. Eikä siinä vielä kaikki.

      Kaikenlisäksi psykologi on naimisissa ja arvatenkin hänellä on hyvä suhde miehensä kanssa ja myös minulla on avosuhde joka on kuitenkin rakoillut pitkään. Ainoa hyvä asia minun kannaltani on se että olen piristynyt ja oloni on parantunut ja olen saanut elämääni takaisin. Meidän kemiamme pelaavat täydellisesti ja hänen kanssa kahdestaan tunnen olevani tasavertainen kumppani, en potilas. Yritän pitää suhdettamme hoitosuhteena ymmärrettävästä syystä ja muistuttaa itselleni että hän tekee vain työtään, mutta hän on kuin ystävä joka ei tiedä olevansa ystävä. Minua repii se etten voi tunnustaa tunteitani hänelle koska menettäisin hänet heti. Minua stressaa myös se että jossakin vaiheessa meidän hoitosuhde katkeaa joko ajan vuoksi, hänen siirtyessä muihin tehtäviin, tai sitten siihen että minusta tulee jälleen yhteiskuntakelpoinen yhteiskunnan jäsen.

      En halua vaihtaa häntä poiskaan koska hän on saanut niin paljon hyvää aikaan hoitoni kannalta, mutta ainakin itse yritän hyväksyä ja toitottaa itselleni meidän suhteen mahdottomuutta vaikka tunteilleni en mahda mitään. En aio kertoa tunteistani koska se rikkoisi niin paljon. Sanotaan että ihastuksia tulee ja menee. Niin on minunkin elämässäni on ihastuksia tullut ja mennyt, mutta nyt ensimmäistä kertaa elämässäni tapasin sellaisen naisen että jos tilanne olisi erilainen, en jättäisi tutustumatta häneen vaan ainakin yrittäisin tehdä kaikkeni saadakseni hänet.

      • Ikävä kertoa, mutta sinun ja psykologin välinen epätasa-arvo ei varmaankaan johdu ensisijaisesti siitä, että sinä olet potilas ja hän hoitava osapuoli, vaan koulutustasonne eroista. Kirjoituksestasi näkee, että olet valovuosien päässä hänen tasoltaan. En väitä etteikö akateeminen nainen ja joku-muu -mies toimisi, mutta yleensä ei. Enkä tarkoita tässä ensisijaisesti koulutusta, vaan ajattelukykyä, jonka voi vaikkapa päätellä koulutuksen määrästä ja sisällöstä.


      • Tottakai lääkärin ja pkologin tai oli sitten kuka tahasa,joka aikoo saada sinua hoidettua kuntoon.Hänen täytyy näyttää melkein,että on rakastunut sinuun.Silloin hän pystyy vaikuttamaan sinun mieleesi,tahtoosi ,tunteisiisi.Sinä et murehdi enää omaa kurjuuttasi ja sairauttasi,kun hän on saanut sinun huomiosi pois itsestäsi.Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää .Hän auttaa sinua,ei hän tarkoita sitä,että on ihastunut tai rakastunut niinkuin hän on aviomieheensä.Ystävänä on se ero,että ei mennä niille alueille,mitkä ei kuulu .Siunausta elämäsi


      • Tsemma kirjoitti:

        Ikävä kertoa, mutta sinun ja psykologin välinen epätasa-arvo ei varmaankaan johdu ensisijaisesti siitä, että sinä olet potilas ja hän hoitava osapuoli, vaan koulutustasonne eroista. Kirjoituksestasi näkee, että olet valovuosien päässä hänen tasoltaan. En väitä etteikö akateeminen nainen ja joku-muu -mies toimisi, mutta yleensä ei. Enkä tarkoita tässä ensisijaisesti koulutusta, vaan ajattelukykyä, jonka voi vaikkapa päätellä koulutuksen määrästä ja sisällöstä.

        Ja millaisen ajattelet koulutukseni olevan?


      • kutsutaan transferenssiksi, outoa ettei psykologisi osaa auttaa sinua tuosta ylitse, hoitosi ei edisty niin pitkään aikaan kun elät tuossa "odotuksessa".


    • Anna persettä, ja nimenomaan persettä kaikille halukkaille työkavereillesi, niin naisille kuin miehillekkin, mutta jätä tämä kyseinen mies välistä.

    • Minulle kävi saman tapaisesti 90-luvulla. En päässyt yhdestä naisesta milään irti. En edes tiennyt että se häiritsi myös tuota naista. Nyt olen joutunut kokemaan asian toisinkin päin, siis minuun on yksipuolisesti ihastuttu. (onneks ei työkaveri) Mutta nyt tiedän kuinka kiusallista on tietää jonkun odottavan minulta enemmän kuin pystyn antamaan.
      Ehkä tämä tieto auttaa sinua näkemaaä sen että, Asia pitää todella käsitellä nopeasti, tavalla tai toisella. Muuten molempien elämä karahtaa kivelle.
      Suosittelen vaeltavia silmiä, utelaisuuta ja sen tosi asian muistamista että, oikeita vaihtoehtoja on monta.
      Vaikka joskus voi tuntua mahdottomalta nähdä muissa ihmisissä vaihtoehtoja, niin varmaa on että roikkumaan ei kannata jäädä. Olen varma että onni tulee, ja voit vielä valita paketinkin sellasena kun haluat.

    • Ex avomieheni ihastui/rakastui yhteen vararttuun naiseen. Ilmeisesti tunne oli yksipuolinen. Otti valtavan lainan ja maksoi minut ulos yhteisestä kodista. Nainen edelleen naimisissa ja meillä exän kanssa välit menneet tyystin.
      Mietin vain miten tunteet voi viedä ihmisen täysin ja että sitä vastaan ei osaa edes tapella...

      • Olen naimisissa edelleen miehen kanssa, joka ihastui Facebookissa entiseen tuttavuuteensa. He tapasivat salaa, naivat jne. Nyt mieheni on valinnut minut, mutta on vaikea uskoa siihen. Ja tämä nainen vain jatkaa viestejään.. Koetan olla näyttämättä epäluulojani, jatkaa niinkuin ennen. Ihastus ei ole rakkautta..
        Ihana tilanne. Ja jos aika parantaa haavat, kauanko siihen menee?


    • se sitten unohtuu, kun löytää sen oman, uuden rakkauden...

      • En usko että aloittaja enää puhuu mistään teini-ihastuksista joita tulee harva se päivä ja jotka seuraavana päivänä taas unohtuvat.

        Yleisesti ottaen minua kyllästyttää se että ihastumisesta yritetään tehdä kertakäyttökamaa lohduttamalla että kyllä siitä pääsee eroon kunhan aika kuluu. Mitäs sitten jos ei pääsekään?

        Siinä olet kyllä oikeassa että ihastuminen entiseen yleensä lakkaa jos löytää uuden kumppanin ja tässä uudessa kumppanissa näkee jotain vieläkin parempaa.

        Minun vanhin ja voimakkain ihastukseni on kestänyt viime vuosikymmenen alkupuolelta saakka. Enkä pääse hänestä eroon vaikka olen yrittänyt kieltää tunteeni ja hankkia uusia kumppaneita. Näen häntä aika harvoin ja suhde ei tule missään tapauksessa onnistumaan mutta järki ei ole toistaiseksi voittanut tunteita. Minun pitkäaikainen suhdekin kaatui siihen että en kyennyt rakastamaan kumppaniani täysin koska syvimmät tunteeni ovat varatut tuolle ihastukselleni. Jos se ei ole tuskallista, niin mikään tässä maailmassa ei ole tuskallista.


      • ei unohdu ja ei löydy muuta


    • edes ajan kanssa...mulla on just sama tilanne jo ollut vuoden päivät. Tuskallista olla samassa työpaikassa, koska omat tunteet on voimakkaat ja mies ei tunne samoin. Voimia sinulle ja halaukset!! :)

    • Juuri niin sinun pitää hyväksyä tuo tosiasia, sulla saatais olla helpompi kun et olis kertonut asiasta. No joo jälki viisautta ns. mutta voit ottaa opiksi ettet tee sitä toiste. Jos kaveri kerran flirtailee muiden naisten kassa, voi olla että kiusoitelee sua ja ehkä nautii tilanteesta ja se on varmasti rasittavaa. Mutta älä nyt mene hyvä ihminen mitään seksiä tarjoamaan, saatat joutua kärsimään vielä enemmän, ja joutua ties minkälaiseen maineeseen. Sitä tuskin tahdot, ja sitten voi olla työpaikan, tai koko paikkakunnan vaihto edessä. Vaan pyrihyväksymään asia että "moka" tuli tehtyä, vaikka kipeää tekeekin varmasti, ja pyri kokoamaan itsesi. Jos et voi luottaa kehenkään pidä omana tietonasi tai mene metsään kävelemään ja puhu asia ns. itseksesi.

    • Yksi ystäväni on hakemassa avioeroa ihastuttuaan minuun. Olemme vanhoja ystäviä ja olleet pari kertaa sängyssä vuosia sitten. Nyt olemme jälleen enemmän tekemisissä ja hän on kertonut tunteistaan tyyliin älä säikähdä.
      Ankeaa.
      Itse olen täysin rakastnut pomooni, joka on, paitsi alani suvereeni asiantuntija ja kolmen kauneimman tapaamani naisen ykkössijoitettu, myös mukana kaikissa työni varsinaisen esimiehen lomakuvissa.
      Tosi ankeaa.

    • Mukava tietää että en ole yksin ongelman kanssa. Olen itse ihastunut täysin saavuttamattomaan mieheen. Joka kerta teen kaikkeni että en ajattelisi häntä mutta se ei oikein tunnu onnistuvan kun kokoajan kuitenkin ajattelen häntä.

    • Siinä asiassa olet tehnyt typerästi, mennä kertoo tälle tunteistaan, minäkin olen ollut míeheni kanssa pian viisi vuotta, mutta joku eli eräs on ihastuksern kohde minulle työpaikalla, mutta tiedän sen olevan vain hetken hurmaa. Kun tämä henkilö tulee samaan huoneeseen , muutun sanottamattomaksi, ja yrittämällä yritän että saisin jotain puhua ja sekin on aina jotain aivan väkinäistä, on hänkin varmaan huomannut. Kaikilla meillä on varmaan jokin josta ihannoi tai unelmoi, mutta luulen että sekin on halujen vallassa. OMA KULTA AINA IHANIN.

    • no luulis nyt vittu aikuisen ihmisen tollasesta selviävän... pahempiakin asioita tapahtuu. jos et vaan tajuu antaa ajan kulua ja keksiä jottain muuta tekemistä ku aatella toista niin sit kannattaa vissiin noh en viitti sanoa ku teet sen kuiteski...

    • vaikka teet mitä. Jos olet jo rakastunut, hän tulee elämään omaa elämäänsä sinun maailmassasi. Olen rakastanut erästä miestä jo viiden vuoden ajan, näimme tänä aikana vain muutaman kerran, sängyssä emme olleet koskaan, silti rakastuimme ja olimme toistemme soulmatet. Olin liitossa ja uskollinen fyysisesti puolisolleni. Päätin unohtaa tämän toisen miehen ja lakaista menneisyyden kaappiin. Unohtanut en ole, mitä enemmän sitä yrittää, sen kipeämpää se tekee. Siksi päätin antaa hänen elää rinnallani ikään kuin "haamuna", tulla uniini ja kiepsahtaa saunan lauteille ajatuksieni sekaan. Hän on ja elää ja uskon, että jos meidän on tarkoitettu vielä kohtaavan, se tapahtuu. Muuhun en voi enää uskoa. Monien lukuisten virheiden kautta oppii selviytymään, keplottelemaan itsensä takaisin parrasvaloihin.

    • Ei sinun kannata työpaikkaa vaihtaa,jos olet samanlainen työntekijä kuin kuka tahansa.Ellei hän pysty pomottelemaan.Ajattele,että hän on vain työkaveri niinkuin toisetkin.Kyll ne tunteet häviää,jos hän siellä flirttailee muitten kanssa.Rukoillaan,että löydät sellaisen ihastuksen,jonka kanssa menee hyvin.
      Yksi asia,mikä helpottaisi.Pyydä joskus hänet kahden kesken juttelemaan.Sano suoraan,että anteeksi,että olin ihastunut,mutta tiedän emme olisi kuuluneetkaan toisillemme.Toivon,että voisimme suvaita kuitenkin jollain tavalla toisemme,kun olemme kuitenkin samalla työpaikalla.On parempi näin suoraan keskustella,että pääset tunnesiteistä vapauteen.Sinä varmasti kärsit hänen käytöksestään,kun hän flirttailee toisten kanssa,mutta kuten sanoin.Sinun on parempi näin keskustella ja olla vapaa hengessä.Toivon sydämmestäni,että pian saat oikean miehen rinnallesi,joka rakastaa ja kunnioittaa sinua.Silloin saat myös itseluottamusta ja voit katsoa yli tuollaisten,joilla ei ole edes käytöstapoja.Rakkaudella

    • melkein samanlainen tausta kuin minulla ja avokillani, tosin hän oli top antisocial töissä eli ei flirttailuja, puhumattakaan puhumisesta muiden kanssa ja lopulta hän sitten ihastuikin minuun juuri kun oli huokaissut helpotuksesta että huh, taisin sittenkin päästä yli ´siitä´ tyypistä..!

      Sinä olet selkeästi vahvasti elätellyt toiveita että mies tuntisi samoin sinua kohtaan tai olisi edes kiinnostunut, kun noin vahvasti ajattelet hänen torjuttua tunteesi (mainit. työpaikan vaihdon). Itse en missään vaiheessa edes kuvitellut että tämä tuntematon tyyppi johon olin rakastunut, ajattelisi samoin minusta ja että varmasti hänellä on jo nainen tai kenties jopa perhe. Kun hän sitten ilmaisi (ei-kasvotusten) ettei ollut minusta kiinnostunut, tunsin enemmän helpottuneisuutta ja keveyttä sisälläni, koska enää minun ei tarvinnut pelätä ja jännittää mitä hän minusta ajatteli. Mutta n.kk tämän jälkeen, hän tekstasikin minulle (olin lähtenyt töistä veljeni kuoltua), ilmaisten epäilystään ettei vain ollut ollut turhan tympeä "viimeeksi" ja ehdotti tapaamista asioiden selvittelymielessä, ja tuon tapaamisen aikana -minun suureksi yllätyksekseni- ihastuikin minuun! :)

      Ennen vahvaa ihastumistani ukkooni, olin kerran kokenut vielä pahemman rakastumisen/ihastumisen, josta kesti neljä vuotta minun päästä yli, joten vaikka en sinua tunne voin sanoa että joko sinulla kestää hyvin pitkään päästä tästä tyypistä yli TAI siinä kuluu vain useampi viikko/kuukausi. Aika parantelee haavaa omaan tahtiinsa, niin se vain on. Onko elämässäsi mitään vapaa-ajanvietettä tai harrastusta johon voisit upottaa ajatuksesi oikein kunnolla? Itse vain keskityin asioihin jotka olivat jo valmiiksi olleet osana elämääni, ja yhtenä päivänä sain vain todeta "eh? koska olenkaan viimeeksi ajatellut sitä?" Se oli ihana tunne, niin monesti olin tuota ennen vakuutellut itselleni että olisin jo päässyt yli, mutta aina jokin pieni asia riitti palauttamaan ikävän olon ja taas oltiin pyörässä.

      Tsemppiä! Vaikkakin itse mulkoilin yhtä kaveria joka tuota sanaa hoki kun en ollut vielä yli päässyt

    • Olen samantapaisessa tilanteessa. Olen tavannut erään miehen pari vuotta sitten, ja se oli ihastusta ensi hetkestä. Juttelimme samalta istumalta monta tuntia, enkä ole koskaan tuntenut niin suurta yhteyttä keneenkään mieheen. Tunne on molemminpuolinen ja sen näkevät selvästi myös kaikki sivustakatsojat. Tiedän, että hän olisi juuri se oikea minulle ja uskon hänen ajattelevan samalla tavoin, mutta hän on naimisissa. Asiasta ei ole puhuttu koskaan, mutta joka kerta kun näemme, tuijotamme lumoutuneina toisiamme, emme näe ketään muuta ja nautimme suunnattomasti toistemme seurasta. Kamalaa tietää, että olemme toisiamme varten, mutta asialle ei voi tehdä yhtään mitään. Pitäisikö minun kertoa hänelle tunteistani vaiko olla hiljaa, alkaa vältellä häntä ja unohtaa? Kyllähän hän uskoakseni tietää saman kuin minä.

    • Ei kai sitä uutta työpaikkaa kannata edes harkita.Jos menet vaikka kertomaan asiasta.Se voisi selkeyttää tilannetta.

    • Tuollaista asiaa ei voi koskaan unohtaa.
      Mutta sen kanssa voi elää.
      Ja joskus myöhemmin niistä ajatuksista ja muistoista voi saada lämpöä kylmässä maailmassa.

      • Juurikin näin.
        Olen täysin samaa mieltä, paitsi en ajattele että maailma olisi kylmä.


    • Lueskelin viestiketjua, ja huokaisin ! "En olekkaan yksin tunteideni kanssa, suhteessa työkaveriin". Niin; senhän kyllä tietää jokainen, että pikkujouluissa yms. työpaikan kekkereissä on erilaisia säätöjä työkavreiden kesken, mutta oikeasti tunteita... ilman säätöjä. Onko sellaista?

      Minulle ja työkaverilleni syntyi työkaveruuden lisäksi jonkiasteinen "juttu"...Minä ihastuin, juu niin myös työkaverini. Minä vain syvemmin.... "juttu" kuitenkin kariutui minun jäädessä nuolemaan näppejäni. Pitkään taistelin omien tunteideni kanssa, itkin ja toivoin.... ja ikävöin. En meinannut päästä yli, vaikka näin ettei mitään saumaa "uudelle jutulle" enää ollutkaan.

      Kipeintä oli silloin kun kuulin työkaverini "löytäneen uuden". Enkä toki kuullut sitä työkaverilta itseltään, vaan juoruna toiselta ja kolmanneltakin. - Tällöin tajusin oikeasti miten pahalata tuntui, Tajusin ihastumiseni määrän vasta silloin, kun sattui kaikista eniten. Työkaverini ei itse puhunut uudesta jutustaan mitään, vaan yritti olla edelleen kanssani hyvää pataa, ja työskennellä kanssani sen pakollisen mitä piti, muuten vältellen. Tällöin tajusin, minun joka olin tullut loukatuksi ihastuessani täytyi myös osata päättää tilanne, jotta päästäisiin eteenpäin. Tein sen vaikka sattui niin maan perk....:sti. Laitoin tekstiviestin työkaverilleni, että olin kuullut että hänellä on meneillään uusi juttu, ja onnittelin häntä siitä. Tein näin, koska se helpotti omaa prosessiani hyväksyä tosiasia, olin tunteideni kanssa yksin. Siihen viestiin kulminoitui paljon tunteita, ja irtipäästöä. Viestin jälkeen en enää kehtaisi / voisi surkutella tunteitani, työkaverilleni. Tiesinhän hänen olevan nyt varattu toiselle. Ja jos jatkaisin tunteideni ilmaisua, antaisin itsestäni epätoivoisen surkuttelija vaikutelman. Ja sitähän minun ylpeydelläni ei tehtäisi !

      Mielummin nuolen haavani yksin kuin annan työkaverilleni kuvan epätoivoisesta naisesta, vailla mahdollisuuksia. Päätin ,että ei enää ikinä ihastumista työkaveriin... Tunteiden kelluessa laineilla, jouduttua myrskyyn ja mahdollisest ajutuessa karille siinä menee työkaveruus, kaveruus työmotivaatio.... Niin paljon kuin se antaakin hyvinä aikoina, mutta kun tulee karikot.... Ei ei,.... Kun kohtaa työssä uuden mielenkiintoisen henkilön sydän lyö pum pum, on syytä kehittää omaan muuhun elämään jotain uutta, toimintaa, aktiviteettia ihan mitä tahansa.... jotta ajatus "älä vie töitä kotiin" voisi toteutua. Töissä saa viihtyä, mutta töitä ja työajatuksia ei saa viedä kotiin ! etenkään ihastumisia.... Äkkiä siis vaan jonkin uuden toiminnan pariin, jossa tapaa uusia ihmisiä, harrastus, baari-ilta, chatti/ treffipalstat mitä tahansa jossa voi vaihtaa ajtuksia uuden ihmisen kanssa, ja ruveta kulminoimaan ajatuksia uuteen suuntaan. Löytää uusia ihmisiä, tutustua ja ihastua siirtää energiaa uuteen.

      • On kuin oisin itse kirjoittant ton tekstin. Tsemppiä sulle.


      • minkäs sille voi...niin myös täällä..kun ei kelpaa..niin ei sitten.Uudet jutut ei onnistu..olen siis yksin.


    • Juo pullo viinaa! se rauhoittaa, osta litran kossu. :) Ja juo se raakana...

    • Vaikka yhteistä tulevaisuutta ei olekaan, olette sentään edelleen väleissä. Minun ihastukseni katkaisi kaikki välit, kun paljastin sen hänelle. En voi ymmärtää, sillä minä vain rakastin tätä naista ! Tunsimme kauan, olimme kavereita ja nyt ei sitten mitään. Ei vastaa edes puhelimeen, ei mihinkään.

    • hampaasi

    • kannattaa yrittää unohtaa . ajatella ihan muuta ... työasioita tai jotain ... mielenkiintoisempaa ...

    • Sinun pitäisi vaan saada joku vastaus siltä ihastuksen kohteelta, aika julmaakin jos se ei sano mitään ikinä.

      Itselläkin on kyllä kokemusta sellaisesta, oikeastaan se ei lopu ennenkuin saat jonkun vastauksen siltä.

      Jooh joskus nuorena.. oli sellainen tyttö, mutta lopulta se sitten ratkesi kun se suostui juttelemaan ja tulemaan minun auton kyytiinkin.

      Muuten se on julmaa sellainen että jos toinen ei puhu yhtään mitään.

    • Todella joudun kokemaan ja elämään noita samoja tilanteita omalla työpaikallani. Olen tunteitteni kanssa yksin.
      Niinkuin joku tuossa ketjussa hienosti kirjoittikin, kannattaa järjestää ja tehdä mahdollisimman paljon omalla vapaa-ajalla kaikenlaista kivaa ja uusia juttuja. Sen vuoksi, että työpaikan tapahtumat ja tunnelmat ohessa sisäisten sydänsurujen, eivät saisi liikaa tilaa elämässä. Minäkin ihastuin syvästi ja ehkä lapsellisen rehellisesti tiettyyn mieheen. Hän kyllä aloitti silloin aikaisemmin minun aktiivisen piirittämiseni ja lähestyi kaikin keinoin minua. Mutta minulla oli kaikenlaisia esteitä silloin ja monia tapahtumia sitten kehittyi vähitellen esteeksi. Ja nyt olen aivan yksin! Saan/joudun näkemään miehen flirttailua, minkä hän erityisen lämpimin sävyin kohdistaa toiseen naiseen. Olen jo toteuttanut jonkin aikaa tuota vapaa-ajan aktiviteettieni lisäämistä oikein toden teolla. Tämä auttaa. Sitä saa ikäänkuin laajempaa otetta kaikkiin oman elämän juttuihin. Toki vielä oma sydän kapinoi ja itkee hiljaa. Kun tuntuu, että jotain meni täysin vikaan, mikä ei ollut alussa ikinä tarkoitus. Mutta... en aio kuolla tai näivettyä. Siihen elämä on liian arvokasta!

      • Eikö miehet petä? Minä tunnen 10 miestä jotka ovat pettäneet naisensa tuttavapiirissä mutta en yhtään naista. Häh!!!
        No tuon aloittajan ongelman ratkaisu on mielestäni se että ajattelee sitä mikä jo odotti oven avauksen takana, eli se arki. Jos olisitte jatkaneet yhdessä ja rakentaneet yhteistä tulevaisuutta olisi se ollut väistämätön kehitys asialle, ja aika piankin. Ole nyt kiitollinen siitä että voit säilyttää ne mukavat muistot siitä kaverista, sillä ehkä jo huomenna tulee eteesi toinen, johon myös ihastut ja kaikki alkaa alusta. Älä uskokaan että se ihastumisen tunne on pysyvää. Ei se ole sitä kenellekään.
        Aika pian suhteessa eletään yhteyden rakentamista missä se arki on todellisuutta. Muista että se onkin jo sitten tosi työtä sen yhteyden hoitaminen. Siitä pitää ottaa vastuu ja aivan itse.
        Jos et saa tuota ihastustasi vieläkään pois mielestäsi, voit hankkia lisää töitä, missä ei ole aikaa lietsoa omaa menneisyyttään. toinen vielä parempi konsti on laittaa kuvia ympärilleen, missä kuvataan niitä NEGATIIVISIA ominaisuuksia, jotka mahdollisesti voisit ajatella olevan siinä yhteisessä arjessa jos olisit "joutunut" yhteen tuon ihastuksen kans. Ne ovat juuri ne huonot puolet jotka sitten lyövät läpi kun se lyhyt ihastumisen aika on ohi.


      • myös lisäksi kirjoitti:

        Eikö miehet petä? Minä tunnen 10 miestä jotka ovat pettäneet naisensa tuttavapiirissä mutta en yhtään naista. Häh!!!
        No tuon aloittajan ongelman ratkaisu on mielestäni se että ajattelee sitä mikä jo odotti oven avauksen takana, eli se arki. Jos olisitte jatkaneet yhdessä ja rakentaneet yhteistä tulevaisuutta olisi se ollut väistämätön kehitys asialle, ja aika piankin. Ole nyt kiitollinen siitä että voit säilyttää ne mukavat muistot siitä kaverista, sillä ehkä jo huomenna tulee eteesi toinen, johon myös ihastut ja kaikki alkaa alusta. Älä uskokaan että se ihastumisen tunne on pysyvää. Ei se ole sitä kenellekään.
        Aika pian suhteessa eletään yhteyden rakentamista missä se arki on todellisuutta. Muista että se onkin jo sitten tosi työtä sen yhteyden hoitaminen. Siitä pitää ottaa vastuu ja aivan itse.
        Jos et saa tuota ihastustasi vieläkään pois mielestäsi, voit hankkia lisää töitä, missä ei ole aikaa lietsoa omaa menneisyyttään. toinen vielä parempi konsti on laittaa kuvia ympärilleen, missä kuvataan niitä NEGATIIVISIA ominaisuuksia, jotka mahdollisesti voisit ajatella olevan siinä yhteisessä arjessa jos olisit "joutunut" yhteen tuon ihastuksen kans. Ne ovat juuri ne huonot puolet jotka sitten lyövät läpi kun se lyhyt ihastumisen aika on ohi.

        ...jotka kamppailee kummallisten ajatusten kanssa.

        Itse olen ollut ihastunut esimieheeni nyt jo kohta vuoden verran. Tunne on niin luja, että on todella tekemistä, että saa pidettyä mölyt mahassaan. Ihan aina pokeri ei edes kunnolla pidä, joten varmasti hän on ainakin jollain tasolla tietoinen ajatuksistani. Olen kumminkin päättänyt, etten ryhdy avautumaan hänelle koskaan enkä missään tilanteessa. En usko, että tunteeni saavat vastakaikua, vaikka tietenkin välillä olen huomaavinani jotain sen sävyistä hänen sanoistaan tai tekemisistään. Rakastunut tekee niin.

        Molemmat olemme tahoillamme varattuja ja perhettäkin on molemmilla, vaikkakin aikuiset lapset jo. Mutta siltikään ei tee mieli aiheuttaa hämmennystä. Luultavasti tunteet jollain kohtaa laimenevat siedettävälle tasolle.

        Tietenkin soimaan itseäni, kun en oikein usko tähän vanhaan sanontaan "Katsoa saa, vaan ei koskea". Jotainhan sitä ihminen hakee ja kaipaa, jos hullunlailla ihastuu. Kenellekään en voi asiasta puhua, joten itsekseen on tässä mieltään kaiveltava. Tiedän kaipaavani hellyyttä ja huomiota, kun koen, etten oikein tarpeeksi saa niitä mieheltäni. Olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta ja pientä lamaantumista on jo näkyvillä ollut hetken aikaa. Ei silti tulisi mieleenikään lähteä omille teilleni, meillä on ollut hyvä elämä.

        Romanttiset haaveet ovat toisaalta piristäneet (auttaneet laihtumaankin). Mutta toisaalta toteutumattomat unelmat alkavat jo rassata siihen malliin, että välillä mieli on musta. Ehkä olen myös siinä iässä, että hormoonitkin jo vaikuttavat tällaisiin asioihin, mielen mustumiseen ja sekaviin ajatuksiin.

        Pidän itseäni kumminkin kohtuullisen järkevänä ihmisenä noin yleisesti ottaen. Nyt vain odotan tässä, että kohtaus menee ohi.


      • Heikkona häneen kirjoitti:

        ...jotka kamppailee kummallisten ajatusten kanssa.

        Itse olen ollut ihastunut esimieheeni nyt jo kohta vuoden verran. Tunne on niin luja, että on todella tekemistä, että saa pidettyä mölyt mahassaan. Ihan aina pokeri ei edes kunnolla pidä, joten varmasti hän on ainakin jollain tasolla tietoinen ajatuksistani. Olen kumminkin päättänyt, etten ryhdy avautumaan hänelle koskaan enkä missään tilanteessa. En usko, että tunteeni saavat vastakaikua, vaikka tietenkin välillä olen huomaavinani jotain sen sävyistä hänen sanoistaan tai tekemisistään. Rakastunut tekee niin.

        Molemmat olemme tahoillamme varattuja ja perhettäkin on molemmilla, vaikkakin aikuiset lapset jo. Mutta siltikään ei tee mieli aiheuttaa hämmennystä. Luultavasti tunteet jollain kohtaa laimenevat siedettävälle tasolle.

        Tietenkin soimaan itseäni, kun en oikein usko tähän vanhaan sanontaan "Katsoa saa, vaan ei koskea". Jotainhan sitä ihminen hakee ja kaipaa, jos hullunlailla ihastuu. Kenellekään en voi asiasta puhua, joten itsekseen on tässä mieltään kaiveltava. Tiedän kaipaavani hellyyttä ja huomiota, kun koen, etten oikein tarpeeksi saa niitä mieheltäni. Olemme olleet yhdessä jo 30 vuotta ja pientä lamaantumista on jo näkyvillä ollut hetken aikaa. Ei silti tulisi mieleenikään lähteä omille teilleni, meillä on ollut hyvä elämä.

        Romanttiset haaveet ovat toisaalta piristäneet (auttaneet laihtumaankin). Mutta toisaalta toteutumattomat unelmat alkavat jo rassata siihen malliin, että välillä mieli on musta. Ehkä olen myös siinä iässä, että hormoonitkin jo vaikuttavat tällaisiin asioihin, mielen mustumiseen ja sekaviin ajatuksiin.

        Pidän itseäni kumminkin kohtuullisen järkevänä ihmisenä noin yleisesti ottaen. Nyt vain odotan tässä, että kohtaus menee ohi.

        Eihän tuollaisia pikkuihastumisia pidä ottaa noin vakavissaan, tulee mieleen huonosti tehty romanttinen komedia. Kyllähän teinitytötkin aina ihastuu aina "vakavissaan" , särkevät sydämmensä mutta yli siitä pääsee!
        Pitää vaan yrittää ottaa se vitsinä ja laskea asiasta vähän leikkiä.
        Siiten kun osaat leikkiä vähän asialla, toinen kiinnostuu jos on kiinnostuakseen.
        Ei sen vakavampaa se.
        Mutta jos juttu haittaa jo työntekoa, oon kuullu et jos osaa kopioida asiat mitä henkilössä ihailet itseesi, pitäs sen jo vähän auttaa.
        Mutta on tuo nyt vähän sairasta, mites ois psykiatri?


    • Työpaikan vaihtaminen vois olla ratkaisu, tai ainakin ajan kanssa sit helpottais.

    • huoh

    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Latvala yrittää iskeä Sara Sieppiä!

      JM Latvala selvästi nyt Saran perässä. On käynyt kommentoimassa Saran kuvia niin ettei oikein voi käsittää väärin et mistä on kyse. Tää olis kyllä hy
      Kotimaiset julkkisjuorut
      271
      13120
    2. Sofian työt selitettynä

      Täällä on niin paljon näitä ”Sofia ei käy töissä” aloituksia niin selvennettäköön nyt mitä ne Sofian työt on. Sofia tekee ns. vaikuttajamarkkinointi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      274
      8187
    3. Vuosittainen ajoneuvovero kolminkertaistumassa

      Tulisi keskimäärin 500 euroa lisää veroa auton vuosittaiseen käyttömaksuun. https://www.is.fi/autot/art-2000006674458.html
      Maailman menoa
      383
      7451
    4. Tapailu masentuneen kanssa

      Onko kellään kokemusta seurustelusta tai tapailusta masentuneen kanssa? Onko edes järkevää aloittaa suhdetta tämmöisistä lähtökohdista? Aluksi oli tod
      Parisuhde
      39
      1768