Oma isä lyö

Ongelmiiapua

Mitä ihmettä teen asian kanssa?

Olen siis 14 ja isäni on jo kiskonut minua hiuksista omaan huoneeseeni jo silloin kun olin pieni ja kiukuttelin (jota tein aika harvoin). Hän oli myös laittanut minut melkein -20 asteeseen pakkaseen seisomaan melkein viideksi minuutiksi parkumaan ja hakkaamaan ovea että pääsisin sisään takaisin. Onko tämä teidän mielestänne julmaa? Ja arvatkaapa miksi minut sinne pihalle pistettiin: vain sen takia että kun hiuksia harjattiin niin sattui niin kamalasti kun oli takkuja.

Kuitenkin tästä päiväkotiajasta on jo se kymmenen vuotta, ja sitten tossa ala-asteella ton tyyppistä väkivaltaa ei tapahtunut. Oon aina ollut vähän omapäinen, enkä suostu taipumaan melkeen ikinä isäni mielipiteisiin, koska isäni mielestä mielipiteeni on asioihin aina täysin väärä. Nykyään isäni haukkuu jopa pukeutumistani (taidan pukeutua hiukan erilaisemmin kuin muut kaverini, värejä on monia aina päällä). Näytän kuulemma aivan huoralta, jos syksyllä ei ole poolopuseroa SISÄLLÄ.

Nyt kun on kaiken maailman murrosiät ja sen sellaiset, isäni on jo kahteen kertaan lyönyt ja vetänyt tukasta aika kovaakin - jo kolmesti. Hänen kanssaan saa jatkuvasti ottaa yhteen asioista, pienimmistäkin. Tiedän että huoneeni ei ole koskaan mikään siisteyden valtakunta, useinhan siitä sitä sanomista syntyy.
Yhtenäkin tässä lähiaamuna olin edellisiltana huoneeni siivonnut ja hiukseni värjännyt, mulla oli päivällä pyykkikoneeseen menevät pyykit sitten lattialla pienessä kasassa. Siinä sitten isä oli saanut raivarit kylpytakin niskaosassa olevasta mustasta väriläikästä ja kolmesta tipasta väriainetta pyyhkeellä. Siitä ihan hitonmoinen huuto ja haukkuminen, kuulemma paskiainen olen ja sitten se otti siinä mun pukeutumistyylinkin esiin ja alkoi sitäkin haukkua. Siinä meni sitten koko päivä paskaksi.

Kuitenkin isäni on jokseenkin herkkä tyyppi, hän itkee itse herkästi. Hän tulee oikeastaan aina pyytämään anteeksi tekosiaan ja alkaa selittämään kuinka rakas olen hänelle jne. Sitten en tiedä ollenkaan että antaisinko anteeksi hänelle vai en. Hän on lyönyt minua vain sen takia, että olen suutuspäissäni huutanut hänelle takaisin jostakin. Aina kun isäni on haukkunut minua huoran näköiseksi, annan hänelle samalla mitalla: haukun hänet lyttyyn täydelliseksi kaappihomoksi ja että tulisi jo kaapistaan jne. Vaikka itseasiassa hän on täysin heteroseksuaali mutta en ikinä suutuspäissäni keksi yhtään muutakaan mikä satuttaisi häntä yhtä paljon kuin hänen huorittelunsa.

Haluaisin siis kysyä neuvoa teiltä, että mitä hänen kanssaan teen, ja että onko hänen käytöksensä sallittua?
Toisaalta haluaisin mennä sosiaaliviranomaisten puheille mutten tiedä sitten, että millainen soppa siitä syntyisi. Pelkään että isällä n ongelmia alkoholin käyttönsä kanssa ja vaikka sille siitä sanoo, se ei sitä usko. Äitini kanssa ollaan asiasta puhuttu mutten sossuista sille uskalla mainita lainkaan. Alkaa nyppimään sellainen jatkuva tappelu kaikesta.

126

14413

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hae apua!

      Mutta ei tuo tosiaankaan ole normia. Tonhan jo lakikin kieltää lapseen kajoamisen. Eipä sulla muuta vaihtoehtoa taida olla kuin sossuntädit. Noloa tai ei noin EI SAA TEHDÄ!

      • Anonyymi

        Lässyn lässyn. Ei kysyjä ole mikään 4-vuotias vaan 14.

    • EnSalliVäkivaltaa

      Fyysinen väkivalta ei ole mielestäni missään tilanteessa sallittua, ei varsinkaan aikuisen miehen taholta alaikäiseen lapseen kohdistuen. Käy ensin vaikka juttelemassa koulusi terveydenhoitajalle asiasta. Kenenkään ei pidä suojella edes omia vanhempiaan oman fyysisen koskemattomuuden kustannuksella. Apua isäsi tarvitsee ihan selvästi.

      • Paskaelämävittu

        😭😭 oon 12 ja mulla sama paitsi isä sanoo saatanan paskaksi kakaraksi ja ei koskaan ole pyytänyt anteeksi ja äitikin sanoo mulle että oma vikas vaikka en tekis mitään!😭😭😭 ja jos voimistelen ja haluisin näyttää sitä niin ei sitä vittuakaan katota ja sanotaan vaan että itseriittoinen kakara!😭 eilen isä heitti mua pullolla päähän ja heitti mun rakkaimman pehmolelun ikkunasta ulos koska sanoin vittu ja se johtuu siitä se mun kiroilu koska ne kiroilee koko ajan ja on lyöny mua selkään ja hyökkäilee sohvalta silleen nousee nopeesti hampaat irvessä ja lähtee juoksemaan mun perään ja sitte mulle valitetaan kun pelkään ja huudan ku se jahtaa mua että naapurit kohta heittää meijjät ulos koska mä huudan!!!! VIHAAN MUN VANHEMPIA KOSKA NEKI MUA😭😭😭😭😭😡😡 joskus toivon että mun isä kuolis.

      • Anonyymi
        Paskaelämävittu kirjoitti:

        😭😭 oon 12 ja mulla sama paitsi isä sanoo saatanan paskaksi kakaraksi ja ei koskaan ole pyytänyt anteeksi ja äitikin sanoo mulle että oma vikas vaikka en tekis mitään!😭😭😭 ja jos voimistelen ja haluisin näyttää sitä niin ei sitä vittuakaan katota ja sanotaan vaan että itseriittoinen kakara!😭 eilen isä heitti mua pullolla päähän ja heitti mun rakkaimman pehmolelun ikkunasta ulos koska sanoin vittu ja se johtuu siitä se mun kiroilu koska ne kiroilee koko ajan ja on lyöny mua selkään ja hyökkäilee sohvalta silleen nousee nopeesti hampaat irvessä ja lähtee juoksemaan mun perään ja sitte mulle valitetaan kun pelkään ja huudan ku se jahtaa mua että naapurit kohta heittää meijjät ulos koska mä huudan!!!! VIHAAN MUN VANHEMPIA KOSKA NEKI MUA😭😭😭😭😭😡😡 joskus toivon että mun isä kuolis.

        Hirvittävä henkinen väkivalta niin ikävää teille lapsille kun joku voisi auttaa. Koulussa terkkarille tai kuraattori, ope, sossut, auttava puhelin?

        Nimittely ja lyöminen ei ole ok. Syyllistämistä voi seurata sairastuminen myöhemmin. Tietenkin vanhemmat ei aina jaksa mutta kuulostaa ikävältä että haukutaan omaa isoa lasta josta vaivaa juurikaan ei ole. Mikä vanhempia vaivaa juoppus vai narsismin, mt- ongelmat vai kusipäisyys... Ikävää miten huonolla tolalla on asiat monessa perheessä. Pitää saada kasvaa rauhassa ilman väkivaltaa.

      • Anonyymi
        Paskaelämävittu kirjoitti:

        😭😭 oon 12 ja mulla sama paitsi isä sanoo saatanan paskaksi kakaraksi ja ei koskaan ole pyytänyt anteeksi ja äitikin sanoo mulle että oma vikas vaikka en tekis mitään!😭😭😭 ja jos voimistelen ja haluisin näyttää sitä niin ei sitä vittuakaan katota ja sanotaan vaan että itseriittoinen kakara!😭 eilen isä heitti mua pullolla päähän ja heitti mun rakkaimman pehmolelun ikkunasta ulos koska sanoin vittu ja se johtuu siitä se mun kiroilu koska ne kiroilee koko ajan ja on lyöny mua selkään ja hyökkäilee sohvalta silleen nousee nopeesti hampaat irvessä ja lähtee juoksemaan mun perään ja sitte mulle valitetaan kun pelkään ja huudan ku se jahtaa mua että naapurit kohta heittää meijjät ulos koska mä huudan!!!! VIHAAN MUN VANHEMPIA KOSKA NEKI MUA😭😭😭😭😭😡😡 joskus toivon että mun isä kuolis.

        Toivottavasti tämä viesti saavuttaa sut. Olen 28-vuotias ja mun lapsuudessa oli samanlaiata sairasta väkivaltaa. Henkistä ja fyysistä. Vasta nyt melkein kolmekymppisenä olen alkanut tajuta mitä mulle on oikeasti tehty ja alkanut hakeutumaan hoitoon. Jos vain mitenkään voit, niin kerro kenelle tahansa aikuiselle. Opettajalle, terkkarille, soita anonyymiin apunumeroon www.nollalinja.fi , tee jotain että saat tilanteen katkaistua. Sun ei kuuluis joutua tekemään mitään, sun kuuluis saada olla lapsi ja turvassa, mut ikävä kyllä sitä ei suoda meille kaikille. Toivon että saat apua varhaisemmassa vaiheessa kuin minä ja voit aloittaa eheytymisprosessin nopeammin.
        Koita jaksaa <3

      • Anonyymi
        Paskaelämävittu kirjoitti:

        😭😭 oon 12 ja mulla sama paitsi isä sanoo saatanan paskaksi kakaraksi ja ei koskaan ole pyytänyt anteeksi ja äitikin sanoo mulle että oma vikas vaikka en tekis mitään!😭😭😭 ja jos voimistelen ja haluisin näyttää sitä niin ei sitä vittuakaan katota ja sanotaan vaan että itseriittoinen kakara!😭 eilen isä heitti mua pullolla päähän ja heitti mun rakkaimman pehmolelun ikkunasta ulos koska sanoin vittu ja se johtuu siitä se mun kiroilu koska ne kiroilee koko ajan ja on lyöny mua selkään ja hyökkäilee sohvalta silleen nousee nopeesti hampaat irvessä ja lähtee juoksemaan mun perään ja sitte mulle valitetaan kun pelkään ja huudan ku se jahtaa mua että naapurit kohta heittää meijjät ulos koska mä huudan!!!! VIHAAN MUN VANHEMPIA KOSKA NEKI MUA😭😭😭😭😭😡😡 joskus toivon että mun isä kuolis.

        Oon kohta 11 ja Ihan kun minun isäni oli si minua vastaan ja se repii aina tukasta jos teen jotain vähän väärin tai uhkaa lyödä ja minulla on veli joku on aina niinkun se olisi isän kullannuppu ja mä olisin orja ja aina melkein aina mun pitää siivotta kaikki ja jos en tottele se huutaa ja muutenkin se huutaa vaan ja minun isä haukuu mua yleensä vamaseksi

      • Anonyymi
        Paskaelämävittu kirjoitti:

        😭😭 oon 12 ja mulla sama paitsi isä sanoo saatanan paskaksi kakaraksi ja ei koskaan ole pyytänyt anteeksi ja äitikin sanoo mulle että oma vikas vaikka en tekis mitään!😭😭😭 ja jos voimistelen ja haluisin näyttää sitä niin ei sitä vittuakaan katota ja sanotaan vaan että itseriittoinen kakara!😭 eilen isä heitti mua pullolla päähän ja heitti mun rakkaimman pehmolelun ikkunasta ulos koska sanoin vittu ja se johtuu siitä se mun kiroilu koska ne kiroilee koko ajan ja on lyöny mua selkään ja hyökkäilee sohvalta silleen nousee nopeesti hampaat irvessä ja lähtee juoksemaan mun perään ja sitte mulle valitetaan kun pelkään ja huudan ku se jahtaa mua että naapurit kohta heittää meijjät ulos koska mä huudan!!!! VIHAAN MUN VANHEMPIA KOSKA NEKI MUA😭😭😭😭😭😡😡 joskus toivon että mun isä kuolis.

        Mun mielestä sun ei kannattais toivoo kummallekkaan sun vanhemmalle kuolemaa mutta voit tehdä ilmoituksen lastensuojeluun tai poliisille. Soita 112 ensi kerralla kun ne hyökkää ja sua sattuu niin ne tulee auttaan sua. Mä oon tehnyt niin. Onnea

      • Anonyymi
        Paskaelämävittu kirjoitti:

        😭😭 oon 12 ja mulla sama paitsi isä sanoo saatanan paskaksi kakaraksi ja ei koskaan ole pyytänyt anteeksi ja äitikin sanoo mulle että oma vikas vaikka en tekis mitään!😭😭😭 ja jos voimistelen ja haluisin näyttää sitä niin ei sitä vittuakaan katota ja sanotaan vaan että itseriittoinen kakara!😭 eilen isä heitti mua pullolla päähän ja heitti mun rakkaimman pehmolelun ikkunasta ulos koska sanoin vittu ja se johtuu siitä se mun kiroilu koska ne kiroilee koko ajan ja on lyöny mua selkään ja hyökkäilee sohvalta silleen nousee nopeesti hampaat irvessä ja lähtee juoksemaan mun perään ja sitte mulle valitetaan kun pelkään ja huudan ku se jahtaa mua että naapurit kohta heittää meijjät ulos koska mä huudan!!!! VIHAAN MUN VANHEMPIA KOSKA NEKI MUA😭😭😭😭😭😡😡 joskus toivon että mun isä kuolis.

        Aika paha mulla sama

    • lyöty

      itse olen jo 40 vuotias, minun isäni on lyönyt minua lapsena pienimästäkin asiasta. Muistan kuinka kauheasti tuo hiuksista repiminen sattui, mm. jos en halunnut lähteä mökille, sanoin siis vaan "en halua lähteä" heti tuli selkään. Ja hän todellakin löi kovaa. Äiti vain pahoitteli tapahtunutta. Kauheaa tyttölapsen nöyryyttämistä. Jotenkin nyt aikuisena mietin kun katselen omaa tyttöäni että miten aikuinen mies voi lyödä suloista pikkutyttöä niinkuin isäni minua löi. Lisäksi hän minun ollessa murrosikäinen hakkui minua mm. noita-akaksi. Meillä ei isä osannut mistään asioista keskustella , esim. tuo mökkiasia. Olisi vain sanonut napakasti että nyt lähdetään mökille ja sinä lähdet mukaan.

      Ja mikä on lopputulos? Isäni on vanha ja sairas ja minun puolestani saa pärjätä ihan niinkuin huvittaa...minulta ei paljon sympatiaa heru. Onneksi nykyään on lapsilla parempi laillinen suoja väkivaltaa vastaan. Ennen ei paljon välitetty jos vanhemat löi.

      • ogelmiiapua

        Mun tekis mieli mennä puhuu siit jollekki esim. terkkarille, mut sit pelkään, et meil menee sen jälkee himas kaikki asiat vaa huonommiks. Ja must tuntuu et mutsiki suuttuu mulle jos mä meen puhuu niist asioist muille ja jos siihe viel jotkut sosiaalitantat puuttuu.

        Ja sit viel se, ei nytkään mulla ei ole minkäänlaisia merkkejä siitä et isäni ois mulle mtn. tehny, mitä jos ne luulee et kusetan niitä? : (

        Ja sitten vielä täysin outo tapaus: mun vanhemmat (isä kaikist eniten) ei luota munun YHTÄÄN jos sanon et oon menossa kaverille yöksi ja mennään kymmeneksi kotiin, se luulee että mä kusetan sitä ja piikitän itteeni suoneen ja juon ja käytän huumeit ymsyms.

        Okei sulatan sen, että kaverin vanhemmille soitetaan ja varmistetaan et onks nyt varmasti siis molemminpuolin ok et tyttö tulee kaverille yöks. Mut se, että mun kotiintuloajat on viikonloppuisin jo joskus puol yhdeksän ja mua ärsyttää et kaikilla mun kavereilla on puol kymmenelt- kymmenelt. en tajuu, et miten ne ei luota muhu ton vertaa koska mul oli samat kotiintuloajat vitosluokalla kesällä. ja oon siis nyt kasilla :o Mut kerranki taas iskä repi hihasta takas sisälle ku olin ulko-eteises ku sanoin että me mennään mun kaverin kanssa kymmeneltä kaverin luo sisälle EIKÄ PUOL YHDEKSÄN. Siit hitnmoiset skitsot ja raivoomiset taas.

        oli taas sosi aiheesee liittyvä toi ulkonaolemisajat : D

      • olet reipas
        ogelmiiapua kirjoitti:

        Mun tekis mieli mennä puhuu siit jollekki esim. terkkarille, mut sit pelkään, et meil menee sen jälkee himas kaikki asiat vaa huonommiks. Ja must tuntuu et mutsiki suuttuu mulle jos mä meen puhuu niist asioist muille ja jos siihe viel jotkut sosiaalitantat puuttuu.

        Ja sit viel se, ei nytkään mulla ei ole minkäänlaisia merkkejä siitä et isäni ois mulle mtn. tehny, mitä jos ne luulee et kusetan niitä? : (

        Ja sitten vielä täysin outo tapaus: mun vanhemmat (isä kaikist eniten) ei luota munun YHTÄÄN jos sanon et oon menossa kaverille yöksi ja mennään kymmeneksi kotiin, se luulee että mä kusetan sitä ja piikitän itteeni suoneen ja juon ja käytän huumeit ymsyms.

        Okei sulatan sen, että kaverin vanhemmille soitetaan ja varmistetaan et onks nyt varmasti siis molemminpuolin ok et tyttö tulee kaverille yöks. Mut se, että mun kotiintuloajat on viikonloppuisin jo joskus puol yhdeksän ja mua ärsyttää et kaikilla mun kavereilla on puol kymmenelt- kymmenelt. en tajuu, et miten ne ei luota muhu ton vertaa koska mul oli samat kotiintuloajat vitosluokalla kesällä. ja oon siis nyt kasilla :o Mut kerranki taas iskä repi hihasta takas sisälle ku olin ulko-eteises ku sanoin että me mennään mun kaverin kanssa kymmeneltä kaverin luo sisälle EIKÄ PUOL YHDEKSÄN. Siit hitnmoiset skitsot ja raivoomiset taas.

        oli taas sosi aiheesee liittyvä toi ulkonaolemisajat : D

        Järkytyin tosi kovaa sinun vuodatuksestasi. Ymmärrän täysin tilanteesi. Tyypillistä myös se että uskot että äitisi voisi pahastua jos hakisit apua. Tiedä se että äitisi kärsii kauhean paljon siitä mitä isäsi sinulle tekee, mutta ei uskalla ottaa sellaista vastuuta jota hänen kuuluisi, eli asettaa oman vanhemmuutensa tasa-arvoiseksi isäsi vanhemmuuden kanssa ja keskustella nämä tilanteet isäsi kanssa ja olla sinun puolella.
        Tavallaan olet silloin uhri tässä perheessä joka johtuu juuri siitä että isäsi ja äitisi ei osaa olla aikuisuuden velvoittamia vanhempia, vaan ottavat jonkunlaisen valtaaseman joka perustuu siihen mitä on itse lapsena saanut kokea ja oppia, ja luullaan se ainoaksi oikeaksi kasvatustyyliksi.
        Minä sanon sinulle nyt että ratkaisu sinun ongelmaan on valitettavasti vain se että haet itsellesi apua ulkopuolelta. Ei sinun tarvitse mennä ensimäisenä sossuun, sillä sieltä ei näin alkuun voi saada asiallista tukea. Kysymys on jos koulussa voisit luottamuksella puhua jollekin vastuulliselle työntekijälle? Sillä lailla voisit alkaa purkamaan tätä kerää ja samalla asiat pysyisivät hallinnassasi. Aikuiset koulussa joutuvat ottamaan huomioon sen että sinulla on pelko että asiat vain pahenevat, jos alat kertomaan ulkopuolisille.
        Luultavasti sinulla ei ole hyvä yhteys äitiisi. Sinä et kerro sitä, mutta yleensä äidit "peittävät" laiminlyöntinsä(heikkoutensa), juuri tuollaisen väkivaltaisen miehen käyttäytymisen hyväksymällä(tai sinä koet että äitisi hyväksyy isäsi käyttäytymisen vaikkakin hän vain pelkää). Kirjoitan juuri "hyväksymällä", koska oletan että äitisi ei voi tilanteelle mitään, vaan hän ajattelee että tilanne voi pahentua jos hän yrittäisi sinua puolustaa. SE AINAKIN ON TYYPILLISTÄ.
        Muista aina että et ole tehnyt alkuunkaan mitään väärää, vaan isäsi on kieroutunut kasvattaja, ja niitä muuten Suomessa riittää, vaikka sinusta tuntuu että olet yksin tilanteessasi. Sinun on oman itsesi vuoksi, nyt kun olet aikuistumassa ja alat miettimään asioita "terveesti" hakeuduttava saamaan apua pitkällä tähtäimellä. Koulu on ensisijainen paikka, koska luultavasti siellä olet päivisin velvollinen auttamaan oppilaita kiperissä tilanteissa. Kasvatusvastuu on myös koululla. Tämä tilanne joka sinulla on tulee varmasti jossakin vaiheessa jollakin lailla vastaan sinua joka tapauksessa. Jos harkitset että äitisi ei sinua voi auttaa(jonka velvollisuus se on ollut alusta asti), suosittelen lämpimästi ihan hissukseen hakeutumaan sellaisen aikuisen läheisyyteen johon luotat ja sitten sopivan tilanteen tullen aloittaa tilanteesi kuvaileminen tälle aikuiselle.
        Ihminen tarvitsee toista ihmistä joskus enempi ja joskus vähempi. Seurakunnan diakonissalla on myös vastaanottoaikoja jolloin voi mennä keskustelemaan. Mene rohkeasti. Takaan että et häviä mitään vaan saat pikkuhiljaa elämäsi siihen malliin jollaisena haluat sen kokea. Toivon että siihen ei missään vaiheessa sisälly sellainen ihminen jollainen isäsi on. Sinä olet nyt ymmärtänyt että joku on väärin elämässäsi ja olet vaikeassa iässä jolloin pelot joita isälläsi on ohjaavat hänen käyttäytymistään, huolimatta siitä mitä teet tai et tee. Usko että sinulla ei ole siihen mitään osaa. Hän on sellainen ja en usko että kummenee mennä ainakaan sinun tässä vaiheessa yrittämään muuttaa häntä. Hän ei ymmärrä paremmin vaikka ehkä myös kärsii. Nuoret sinun ikäisenä myös irrottautuvat "luonnollisesti" omista vanhemmistaan kinaamalla ja testaamalla heitä. Sitä olet tehnyt mutta se ei oikeuta isääsi käyttämään fyysistä väkivaltaa tai nimittelemään sinua jollakin lailla.

      • apuaongelmii
        olet reipas kirjoitti:

        Järkytyin tosi kovaa sinun vuodatuksestasi. Ymmärrän täysin tilanteesi. Tyypillistä myös se että uskot että äitisi voisi pahastua jos hakisit apua. Tiedä se että äitisi kärsii kauhean paljon siitä mitä isäsi sinulle tekee, mutta ei uskalla ottaa sellaista vastuuta jota hänen kuuluisi, eli asettaa oman vanhemmuutensa tasa-arvoiseksi isäsi vanhemmuuden kanssa ja keskustella nämä tilanteet isäsi kanssa ja olla sinun puolella.
        Tavallaan olet silloin uhri tässä perheessä joka johtuu juuri siitä että isäsi ja äitisi ei osaa olla aikuisuuden velvoittamia vanhempia, vaan ottavat jonkunlaisen valtaaseman joka perustuu siihen mitä on itse lapsena saanut kokea ja oppia, ja luullaan se ainoaksi oikeaksi kasvatustyyliksi.
        Minä sanon sinulle nyt että ratkaisu sinun ongelmaan on valitettavasti vain se että haet itsellesi apua ulkopuolelta. Ei sinun tarvitse mennä ensimäisenä sossuun, sillä sieltä ei näin alkuun voi saada asiallista tukea. Kysymys on jos koulussa voisit luottamuksella puhua jollekin vastuulliselle työntekijälle? Sillä lailla voisit alkaa purkamaan tätä kerää ja samalla asiat pysyisivät hallinnassasi. Aikuiset koulussa joutuvat ottamaan huomioon sen että sinulla on pelko että asiat vain pahenevat, jos alat kertomaan ulkopuolisille.
        Luultavasti sinulla ei ole hyvä yhteys äitiisi. Sinä et kerro sitä, mutta yleensä äidit "peittävät" laiminlyöntinsä(heikkoutensa), juuri tuollaisen väkivaltaisen miehen käyttäytymisen hyväksymällä(tai sinä koet että äitisi hyväksyy isäsi käyttäytymisen vaikkakin hän vain pelkää). Kirjoitan juuri "hyväksymällä", koska oletan että äitisi ei voi tilanteelle mitään, vaan hän ajattelee että tilanne voi pahentua jos hän yrittäisi sinua puolustaa. SE AINAKIN ON TYYPILLISTÄ.
        Muista aina että et ole tehnyt alkuunkaan mitään väärää, vaan isäsi on kieroutunut kasvattaja, ja niitä muuten Suomessa riittää, vaikka sinusta tuntuu että olet yksin tilanteessasi. Sinun on oman itsesi vuoksi, nyt kun olet aikuistumassa ja alat miettimään asioita "terveesti" hakeuduttava saamaan apua pitkällä tähtäimellä. Koulu on ensisijainen paikka, koska luultavasti siellä olet päivisin velvollinen auttamaan oppilaita kiperissä tilanteissa. Kasvatusvastuu on myös koululla. Tämä tilanne joka sinulla on tulee varmasti jossakin vaiheessa jollakin lailla vastaan sinua joka tapauksessa. Jos harkitset että äitisi ei sinua voi auttaa(jonka velvollisuus se on ollut alusta asti), suosittelen lämpimästi ihan hissukseen hakeutumaan sellaisen aikuisen läheisyyteen johon luotat ja sitten sopivan tilanteen tullen aloittaa tilanteesi kuvaileminen tälle aikuiselle.
        Ihminen tarvitsee toista ihmistä joskus enempi ja joskus vähempi. Seurakunnan diakonissalla on myös vastaanottoaikoja jolloin voi mennä keskustelemaan. Mene rohkeasti. Takaan että et häviä mitään vaan saat pikkuhiljaa elämäsi siihen malliin jollaisena haluat sen kokea. Toivon että siihen ei missään vaiheessa sisälly sellainen ihminen jollainen isäsi on. Sinä olet nyt ymmärtänyt että joku on väärin elämässäsi ja olet vaikeassa iässä jolloin pelot joita isälläsi on ohjaavat hänen käyttäytymistään, huolimatta siitä mitä teet tai et tee. Usko että sinulla ei ole siihen mitään osaa. Hän on sellainen ja en usko että kummenee mennä ainakaan sinun tässä vaiheessa yrittämään muuttaa häntä. Hän ei ymmärrä paremmin vaikka ehkä myös kärsii. Nuoret sinun ikäisenä myös irrottautuvat "luonnollisesti" omista vanhemmistaan kinaamalla ja testaamalla heitä. Sitä olet tehnyt mutta se ei oikeuta isääsi käyttämään fyysistä väkivaltaa tai nimittelemään sinua jollakin lailla.

        Mulla on kyllä ihan hyvä suhde äitiini ja kerran sain ihan hitonmoisen kiljuntaitkukohtauksen, koska yritin isäni mukaan kusettaa häneltä rahaa, vaikkei pitänyt lainkaan paikkaansa. Kun sain tämän kamalan kohtauksen, äitini suorastaan ryntäsi ottamaan minut syliini ja yleensä äitini pyrkii puolustamaan minua parhaansa mukaan, mutta jää silti aina jossain määrin isän vaikutusvallassa alakynteen, sitten alkaakin heidän välien riitely ja sekään ei ole mukavaa. ELi siis suhteeni äitiin on läheinen mutta en seiskaluokan alettua ole voinut ajatella isästäni samaa. Vaikka äitini välillä yrittää vakuuttaa mulle että kyllä mä olen isälle tosi tärkeä, mutta MITEN IHMEESSÄ SE VOI OSOITTAA SEN NIIN ERIKOISIN TAVOIN, että mulle tulee niin kauheenkurjaolo. Koetan välillä taipua isänikin tahtoon ja vaatimuksiin mutta esimerkiksi jos en saa unta, hän saa siitäkin kamalan kohtauksen koska en mene nukkumaan kun muukin perhe menee, enhän unettomuudelleni mitään mahda. En enää oikeasti tiedä kuinka monta kertaa jaksan sanoa sille paukapäälle että "saat anteeksi"

      • oleonnellinen
        apuaongelmii kirjoitti:

        Mulla on kyllä ihan hyvä suhde äitiini ja kerran sain ihan hitonmoisen kiljuntaitkukohtauksen, koska yritin isäni mukaan kusettaa häneltä rahaa, vaikkei pitänyt lainkaan paikkaansa. Kun sain tämän kamalan kohtauksen, äitini suorastaan ryntäsi ottamaan minut syliini ja yleensä äitini pyrkii puolustamaan minua parhaansa mukaan, mutta jää silti aina jossain määrin isän vaikutusvallassa alakynteen, sitten alkaakin heidän välien riitely ja sekään ei ole mukavaa. ELi siis suhteeni äitiin on läheinen mutta en seiskaluokan alettua ole voinut ajatella isästäni samaa. Vaikka äitini välillä yrittää vakuuttaa mulle että kyllä mä olen isälle tosi tärkeä, mutta MITEN IHMEESSÄ SE VOI OSOITTAA SEN NIIN ERIKOISIN TAVOIN, että mulle tulee niin kauheenkurjaolo. Koetan välillä taipua isänikin tahtoon ja vaatimuksiin mutta esimerkiksi jos en saa unta, hän saa siitäkin kamalan kohtauksen koska en mene nukkumaan kun muukin perhe menee, enhän unettomuudelleni mitään mahda. En enää oikeasti tiedä kuinka monta kertaa jaksan sanoa sille paukapäälle että "saat anteeksi"

        Se mitä isäsi harrastaa ei ole tervettä käyttäytymistä. Hänellä on ahdistuksia jotka purkautuvat tälläisenä käyttäytymisenä. Ei hän edes ole tietoinen niistä sillä hän on kasvanut tuollaiseen muottiin. Sinun osanasi on nyt vaan hyväksyä se että hän on sellainen. Ei se tarkoita sitä että tarvitsee hyväksyä hänen käyttäytymistään. Että olet alkanut kyseenalaistamaan tuota tarkoittaa sinun aikuistumista (ihan normaali tapahtuma).
        Kun mietit tätä tilannetta on ymmärrettävää että olet ihan neuvoton, sillä tahtoisit että sinulla on "normaalisti" käyttäytyvä isä. Se että olet ottamassa etäisyyttä hänen oudosta käytöksestään sinua kohtaan, tekee sen että koet surua. Teet tavallaan surutyötä, jossa hissukseen irrottaudut hänestä voidaksesi paremmin. Toivon että olet itsesi tähden ymmärtänyt sen että et voi muuttaa häntä. Säästä ja suojele itseäsi. silloin kun vain pystyt valitset vain ja ainoastaan ottaa häneen etäisyyttä. Kääri kaikki pahat ja katkerat mietteet pakettiin ja heitä roskiin. Tajuat sen aikanaan kun olet ne heittänyt roskiin tarpeeksi monta kertaa että tilanne ei muutu vaikka kuvittelet että voit sen muuttaa. Pyri vahvistamaan omaa elämääsi ilman niitä siteitä mitkä isäsi yrittää epätoivoisesti pitää vireillä. Ymmärrä se että se on hänen tapansa hakea turvallisuutta elämäänsä.
        Jotku ihmiset ovat sellaisia että he eivät voi elää jolleivat toteuta määrättyä kaavaa elämässään. Minun ENTINEN mies oli sellainen. Hänen TÄYTYI MUUTAMAN KERRAN VIIKOSSA luoda tilanteita jossa pahoitin mieleni ja hän sai mahdollisuuden katua ja pyytää anteeksi(fyysistä ja psyykkistä pahoinpitelyä) Minulle tuo oli ihan outoa käyttäytymistä. Tulin siihen tulokseen että ihmisen täytyy olla ahdistunut noin käyttäytyessään. Ei meidän yhdessäolo onnistunut, sillä en alkanut sairasta ihmistä katselemaan. Muuttaa yritin meidän yhdessäolon onnistumiseksi häntä pari vuotta. Olin jopa saanut lupauksen häneltä ennen naimisiin menoa että jos tulee ongelmia meidänn yhteiseloon, haetaan kolmas apuun ja selvitetään tilanteet. Ei onnistunut unelmat. Lupaukset olivat mahdottoman kaukana, eikä toteutuneet.
        Hänellä oli Lestadiolaiset vanhemmat.
        Aseta siis "kiltisti" rajat itsellesi joissa viihdyt. Sinulla on ihan normaalin nuoren ajatuksia ja tuntemuksia. Älä anna isäsi nujertaa sinua.

      • eimustavalkoista

        Eipä se nykyään ole yhtään helpompaa varsinkaan pienissä kaupungeissa, itseni leimattiin valehtelijaksi ja häiriintyneeksi. Isäni ei joudu koskaan maksamaan teoistaan koska olin 7 vuotias kun lyöminen loppui (vanhempani erosivat) isäni toimii nuorisoohjaajana ja ainoastaan siksi ei lyö minua tai sisaruksiani johtuu siitä ettei hän uskalla koska tietää että olemme tarpeeksi vanhoja nousemaan vastaan.

      • MinäPieniLaiskaHuono
        ogelmiiapua kirjoitti:

        Mun tekis mieli mennä puhuu siit jollekki esim. terkkarille, mut sit pelkään, et meil menee sen jälkee himas kaikki asiat vaa huonommiks. Ja must tuntuu et mutsiki suuttuu mulle jos mä meen puhuu niist asioist muille ja jos siihe viel jotkut sosiaalitantat puuttuu.

        Ja sit viel se, ei nytkään mulla ei ole minkäänlaisia merkkejä siitä et isäni ois mulle mtn. tehny, mitä jos ne luulee et kusetan niitä? : (

        Ja sitten vielä täysin outo tapaus: mun vanhemmat (isä kaikist eniten) ei luota munun YHTÄÄN jos sanon et oon menossa kaverille yöksi ja mennään kymmeneksi kotiin, se luulee että mä kusetan sitä ja piikitän itteeni suoneen ja juon ja käytän huumeit ymsyms.

        Okei sulatan sen, että kaverin vanhemmille soitetaan ja varmistetaan et onks nyt varmasti siis molemminpuolin ok et tyttö tulee kaverille yöks. Mut se, että mun kotiintuloajat on viikonloppuisin jo joskus puol yhdeksän ja mua ärsyttää et kaikilla mun kavereilla on puol kymmenelt- kymmenelt. en tajuu, et miten ne ei luota muhu ton vertaa koska mul oli samat kotiintuloajat vitosluokalla kesällä. ja oon siis nyt kasilla :o Mut kerranki taas iskä repi hihasta takas sisälle ku olin ulko-eteises ku sanoin että me mennään mun kaverin kanssa kymmeneltä kaverin luo sisälle EIKÄ PUOL YHDEKSÄN. Siit hitnmoiset skitsot ja raivoomiset taas.

        oli taas sosi aiheesee liittyvä toi ulkonaolemisajat : D

        Hei, ymmärrän kyllä miltä tuo tuntuu. Itse täytän tänä vuonna 18 ja olen ystävieni kanssa ehkä kerran kahdessa viikossa, ja joka kerta tulen

        uudelta tai seitsemältä kotiin. Hieman ottaa päähän, kun ala-astelaisetkin ovat monta tuntia myöhempään ulkona kuin minä, melkein aikuinen. Kyse ei ole siitä että minua kiellettäisi, ei, mutta tulen itse aikaisin kotiin siksi että tiedän että muuten saisin kuulla kunniani isältäni.

        Hänen mielestään olen laiska ja saamaton loiseläjä enkä perheenjäsen, hän on tehnyt kuulemma kaiken työn koko taloudessa sekä kotona että mökillä. Nekin pienet asiat, jotka minä olen tehnyt itse, hän ottaa omaksi ansiokseen. Niin kuin se kasvimaa, jonka tein mökillemme, sekin oli hänen mahdollistamansa eikä minun ansiotani ollenkaan.

        Isän mielestä minä ja äiti olemme laiskoja typeriä naisia. Eilen oli taas riita, isä heitti meitä kaikella mitä sohvapöydällä oli ja viinilaseilla ja käski meidän tuoda hänelle lisää viiniä kerta kerran jälkeen, jonka hän taas heitti meitä päin. Hän kaatoi sohvapöydän, hajotti omatekemänsä joululahjat meille, kaatoi hyllyn ja joulukuusen ja heitti kynttiläkruunun kohti. Hän pakotui äidin seisomaan alasti pihalla että kaikki näkisivät millainen huora hän on. Minäkin jouduin pihalle, piileksimme halkoliiterissä äidin kanssa kunnes isä käski meidät sisälle haukkuakseen meidät pataluhaksi. Oli pakko totella ettei kukaan naapureista heräisi ja huomaisi mitä tapahtuu. Hän komensi minut tiskaamaan koska olen laiska, ja äidin kiertämään talomme sisällä ympyrää koska hän on lihava. Äiti käveli ympyrää, ja isä huusi hänelle nopeammmin, ja kun hän nopeutti tahtia, isä käski hänen lopettaa tömistely.

        Hän löi meitä, aloitti äidistä kun tämä oli tuonut isälle viinilasin, taas uuden edellisen jälkeen, kun se oli pirstoutunut säpäleiksi. Menin vaistomaisesti äidin suojaksi, ja yritin estää häntä lyömästä päätään takkaan kun isä tönäisi hänet maahan. Äiti ei tehnyt mitään, suojasi vain päätään ja otti iskut vastaan, mutta minä ängin heidän väliinsä ja koetin suojata äitiä ruumiillani. Isä tarrasi minua hiuksista ja pakotti minut kumaraan asentoon vääntämällä kipeästi tukasta, ja täräytti minua varoitukseksi leukaan. Hän syytti minua hyökkääjäksi, koska olin viime rähäkässä lyönyt hänelle mustan silmän puolustaessani äitiä ja itseäni, ja päästi irti yllyttäen minua lyömään. "Anna tulla, lyö taas musta silmä, uskallakin, no, antaa palaa, merimies! Lyö nyt, hyökkääjä!" Niin hän hoki ja kun ilmoitin että en lyö, hän löi äitiä kasvoihin. Kieltäydyin lyömästä vaikka halusinkin, ja hän löi äitiä uudestaan koettaen ärsyttää minut lyömään, mutta seisoin vain jalat harallani ja kädet levällään äidin kilpenä, ja tuijotin isää silmiin.


        Ei lyönyt, kun seisoin hänen edessään paikoillani ja uhmasin katseellani. Ilta päättyi siihen, kun hän käski meidät siivoamaan ohuoneen. Tai niin luulin. Hän käski minut nukkumaan ja menin huoneeseeni ja koetin lukea uusintakokeisiin koska en saisi unta kuitenkaan. Olohuoneessa isä jatkoi äidin haukkumista ja pakotti hänet tunnustamaan asioita, jotka eivät ole totta. Niinkuin sen että äiti muka on jossain suhteessa siskonsa miehen kanssa, ja sitten isä käski äidin mennä tämän talolle ja että tämän miehen pitäisi soittaa isälle todisteeksi. Isä meni sänkyyn, mutta käski kohta minun soittaa äidille että hän tulisi kotiin. Soitin, ja äiti tuli, ja isä nukahti. Äiti meni vielä siivoamaan olohuonetta, ja minä jäin huoneeseeni lukemaan kokeisiin, eikä äiti mennyt nukkumaan vanhempieni makuuhuoneeseen vaan jäi minun huoneeseeni. Kolmelta yöllä sain viimein unta, ja heräsin kouluun, mutta aamulla oli niin paha olla että en mennyt ensimmäiselle tunnille. En haluaisi itkeä muiden nähden.

      • Anonyymi

        Olet kamala ihminen ja toivon että saat syövän ja kidut hengis kauan ja unohdettuna.

      • Anonyymi
        ogelmiiapua kirjoitti:

        Mun tekis mieli mennä puhuu siit jollekki esim. terkkarille, mut sit pelkään, et meil menee sen jälkee himas kaikki asiat vaa huonommiks. Ja must tuntuu et mutsiki suuttuu mulle jos mä meen puhuu niist asioist muille ja jos siihe viel jotkut sosiaalitantat puuttuu.

        Ja sit viel se, ei nytkään mulla ei ole minkäänlaisia merkkejä siitä et isäni ois mulle mtn. tehny, mitä jos ne luulee et kusetan niitä? : (

        Ja sitten vielä täysin outo tapaus: mun vanhemmat (isä kaikist eniten) ei luota munun YHTÄÄN jos sanon et oon menossa kaverille yöksi ja mennään kymmeneksi kotiin, se luulee että mä kusetan sitä ja piikitän itteeni suoneen ja juon ja käytän huumeit ymsyms.

        Okei sulatan sen, että kaverin vanhemmille soitetaan ja varmistetaan et onks nyt varmasti siis molemminpuolin ok et tyttö tulee kaverille yöks. Mut se, että mun kotiintuloajat on viikonloppuisin jo joskus puol yhdeksän ja mua ärsyttää et kaikilla mun kavereilla on puol kymmenelt- kymmenelt. en tajuu, et miten ne ei luota muhu ton vertaa koska mul oli samat kotiintuloajat vitosluokalla kesällä. ja oon siis nyt kasilla :o Mut kerranki taas iskä repi hihasta takas sisälle ku olin ulko-eteises ku sanoin että me mennään mun kaverin kanssa kymmeneltä kaverin luo sisälle EIKÄ PUOL YHDEKSÄN. Siit hitnmoiset skitsot ja raivoomiset taas.

        oli taas sosi aiheesee liittyvä toi ulkonaolemisajat : D

        Sama

      • Anonyymi
        MinäPieniLaiskaHuono kirjoitti:

        Hei, ymmärrän kyllä miltä tuo tuntuu. Itse täytän tänä vuonna 18 ja olen ystävieni kanssa ehkä kerran kahdessa viikossa, ja joka kerta tulen

        uudelta tai seitsemältä kotiin. Hieman ottaa päähän, kun ala-astelaisetkin ovat monta tuntia myöhempään ulkona kuin minä, melkein aikuinen. Kyse ei ole siitä että minua kiellettäisi, ei, mutta tulen itse aikaisin kotiin siksi että tiedän että muuten saisin kuulla kunniani isältäni.

        Hänen mielestään olen laiska ja saamaton loiseläjä enkä perheenjäsen, hän on tehnyt kuulemma kaiken työn koko taloudessa sekä kotona että mökillä. Nekin pienet asiat, jotka minä olen tehnyt itse, hän ottaa omaksi ansiokseen. Niin kuin se kasvimaa, jonka tein mökillemme, sekin oli hänen mahdollistamansa eikä minun ansiotani ollenkaan.

        Isän mielestä minä ja äiti olemme laiskoja typeriä naisia. Eilen oli taas riita, isä heitti meitä kaikella mitä sohvapöydällä oli ja viinilaseilla ja käski meidän tuoda hänelle lisää viiniä kerta kerran jälkeen, jonka hän taas heitti meitä päin. Hän kaatoi sohvapöydän, hajotti omatekemänsä joululahjat meille, kaatoi hyllyn ja joulukuusen ja heitti kynttiläkruunun kohti. Hän pakotui äidin seisomaan alasti pihalla että kaikki näkisivät millainen huora hän on. Minäkin jouduin pihalle, piileksimme halkoliiterissä äidin kanssa kunnes isä käski meidät sisälle haukkuakseen meidät pataluhaksi. Oli pakko totella ettei kukaan naapureista heräisi ja huomaisi mitä tapahtuu. Hän komensi minut tiskaamaan koska olen laiska, ja äidin kiertämään talomme sisällä ympyrää koska hän on lihava. Äiti käveli ympyrää, ja isä huusi hänelle nopeammmin, ja kun hän nopeutti tahtia, isä käski hänen lopettaa tömistely.

        Hän löi meitä, aloitti äidistä kun tämä oli tuonut isälle viinilasin, taas uuden edellisen jälkeen, kun se oli pirstoutunut säpäleiksi. Menin vaistomaisesti äidin suojaksi, ja yritin estää häntä lyömästä päätään takkaan kun isä tönäisi hänet maahan. Äiti ei tehnyt mitään, suojasi vain päätään ja otti iskut vastaan, mutta minä ängin heidän väliinsä ja koetin suojata äitiä ruumiillani. Isä tarrasi minua hiuksista ja pakotti minut kumaraan asentoon vääntämällä kipeästi tukasta, ja täräytti minua varoitukseksi leukaan. Hän syytti minua hyökkääjäksi, koska olin viime rähäkässä lyönyt hänelle mustan silmän puolustaessani äitiä ja itseäni, ja päästi irti yllyttäen minua lyömään. "Anna tulla, lyö taas musta silmä, uskallakin, no, antaa palaa, merimies! Lyö nyt, hyökkääjä!" Niin hän hoki ja kun ilmoitin että en lyö, hän löi äitiä kasvoihin. Kieltäydyin lyömästä vaikka halusinkin, ja hän löi äitiä uudestaan koettaen ärsyttää minut lyömään, mutta seisoin vain jalat harallani ja kädet levällään äidin kilpenä, ja tuijotin isää silmiin.


        Ei lyönyt, kun seisoin hänen edessään paikoillani ja uhmasin katseellani. Ilta päättyi siihen, kun hän käski meidät siivoamaan ohuoneen. Tai niin luulin. Hän käski minut nukkumaan ja menin huoneeseeni ja koetin lukea uusintakokeisiin koska en saisi unta kuitenkaan. Olohuoneessa isä jatkoi äidin haukkumista ja pakotti hänet tunnustamaan asioita, jotka eivät ole totta. Niinkuin sen että äiti muka on jossain suhteessa siskonsa miehen kanssa, ja sitten isä käski äidin mennä tämän talolle ja että tämän miehen pitäisi soittaa isälle todisteeksi. Isä meni sänkyyn, mutta käski kohta minun soittaa äidille että hän tulisi kotiin. Soitin, ja äiti tuli, ja isä nukahti. Äiti meni vielä siivoamaan olohuonetta, ja minä jäin huoneeseeni lukemaan kokeisiin, eikä äiti mennyt nukkumaan vanhempieni makuuhuoneeseen vaan jäi minun huoneeseeni. Kolmelta yöllä sain viimein unta, ja heräsin kouluun, mutta aamulla oli niin paha olla että en mennyt ensimmäiselle tunnille. En haluaisi itkeä muiden nähden.

        Tästä voi päätellä yhden asian. Olet todella rohkea ja päättäväinen ihminen. Tuima suorastaan - ja se on hienoa. Semmoisella pikkumyy-tavalla, josta kaikkien on helppo pitää. Isäsi jää vielä elämässään pahasti sun jalkoihin ja tuut pärjäämään hyvin. Hänellä on syviä ongelmia eikä osaa käsitellä niitä aikuismaisesti. Äitisikään ei oo noin rohkea kuin sä.

      • Anonyymi
        MinäPieniLaiskaHuono kirjoitti:

        Hei, ymmärrän kyllä miltä tuo tuntuu. Itse täytän tänä vuonna 18 ja olen ystävieni kanssa ehkä kerran kahdessa viikossa, ja joka kerta tulen

        uudelta tai seitsemältä kotiin. Hieman ottaa päähän, kun ala-astelaisetkin ovat monta tuntia myöhempään ulkona kuin minä, melkein aikuinen. Kyse ei ole siitä että minua kiellettäisi, ei, mutta tulen itse aikaisin kotiin siksi että tiedän että muuten saisin kuulla kunniani isältäni.

        Hänen mielestään olen laiska ja saamaton loiseläjä enkä perheenjäsen, hän on tehnyt kuulemma kaiken työn koko taloudessa sekä kotona että mökillä. Nekin pienet asiat, jotka minä olen tehnyt itse, hän ottaa omaksi ansiokseen. Niin kuin se kasvimaa, jonka tein mökillemme, sekin oli hänen mahdollistamansa eikä minun ansiotani ollenkaan.

        Isän mielestä minä ja äiti olemme laiskoja typeriä naisia. Eilen oli taas riita, isä heitti meitä kaikella mitä sohvapöydällä oli ja viinilaseilla ja käski meidän tuoda hänelle lisää viiniä kerta kerran jälkeen, jonka hän taas heitti meitä päin. Hän kaatoi sohvapöydän, hajotti omatekemänsä joululahjat meille, kaatoi hyllyn ja joulukuusen ja heitti kynttiläkruunun kohti. Hän pakotui äidin seisomaan alasti pihalla että kaikki näkisivät millainen huora hän on. Minäkin jouduin pihalle, piileksimme halkoliiterissä äidin kanssa kunnes isä käski meidät sisälle haukkuakseen meidät pataluhaksi. Oli pakko totella ettei kukaan naapureista heräisi ja huomaisi mitä tapahtuu. Hän komensi minut tiskaamaan koska olen laiska, ja äidin kiertämään talomme sisällä ympyrää koska hän on lihava. Äiti käveli ympyrää, ja isä huusi hänelle nopeammmin, ja kun hän nopeutti tahtia, isä käski hänen lopettaa tömistely.

        Hän löi meitä, aloitti äidistä kun tämä oli tuonut isälle viinilasin, taas uuden edellisen jälkeen, kun se oli pirstoutunut säpäleiksi. Menin vaistomaisesti äidin suojaksi, ja yritin estää häntä lyömästä päätään takkaan kun isä tönäisi hänet maahan. Äiti ei tehnyt mitään, suojasi vain päätään ja otti iskut vastaan, mutta minä ängin heidän väliinsä ja koetin suojata äitiä ruumiillani. Isä tarrasi minua hiuksista ja pakotti minut kumaraan asentoon vääntämällä kipeästi tukasta, ja täräytti minua varoitukseksi leukaan. Hän syytti minua hyökkääjäksi, koska olin viime rähäkässä lyönyt hänelle mustan silmän puolustaessani äitiä ja itseäni, ja päästi irti yllyttäen minua lyömään. "Anna tulla, lyö taas musta silmä, uskallakin, no, antaa palaa, merimies! Lyö nyt, hyökkääjä!" Niin hän hoki ja kun ilmoitin että en lyö, hän löi äitiä kasvoihin. Kieltäydyin lyömästä vaikka halusinkin, ja hän löi äitiä uudestaan koettaen ärsyttää minut lyömään, mutta seisoin vain jalat harallani ja kädet levällään äidin kilpenä, ja tuijotin isää silmiin.


        Ei lyönyt, kun seisoin hänen edessään paikoillani ja uhmasin katseellani. Ilta päättyi siihen, kun hän käski meidät siivoamaan ohuoneen. Tai niin luulin. Hän käski minut nukkumaan ja menin huoneeseeni ja koetin lukea uusintakokeisiin koska en saisi unta kuitenkaan. Olohuoneessa isä jatkoi äidin haukkumista ja pakotti hänet tunnustamaan asioita, jotka eivät ole totta. Niinkuin sen että äiti muka on jossain suhteessa siskonsa miehen kanssa, ja sitten isä käski äidin mennä tämän talolle ja että tämän miehen pitäisi soittaa isälle todisteeksi. Isä meni sänkyyn, mutta käski kohta minun soittaa äidille että hän tulisi kotiin. Soitin, ja äiti tuli, ja isä nukahti. Äiti meni vielä siivoamaan olohuonetta, ja minä jäin huoneeseeni lukemaan kokeisiin, eikä äiti mennyt nukkumaan vanhempieni makuuhuoneeseen vaan jäi minun huoneeseeni. Kolmelta yöllä sain viimein unta, ja heräsin kouluun, mutta aamulla oli niin paha olla että en mennyt ensimmäiselle tunnille. En haluaisi itkeä muiden nähden.

        Kamalaa. :'(

        Jos kenelläkään teistä tapahtuu tämän tyyppistä kotona, niin pitää muuttaa pois väkivallantekijän luota.

        Tuossa tapauksessa olisi jopa hyvä, että naapurit näkevät, että olisi todisteita tuosta väkivallasta ja naapurit voisivat soittaa hätänumeroon.

        Olitte varmaan jo liian tottuneita väkivaltaan.

        Tuo on erittäin vakavaa pahoinpitelyä, fyysistä ja myös henkistä. Kenenkään ei kuulu joutua kokemaan tuollaista eikä pelkäämään kotonaan.

        On Turvakoteja joihin voi mennä heti. Vaikka tänään. Milloin tahansa. Nuorille 12-20-vuotiaille on Nuorten turvataloja, löytyy googlaamalla, ne ovat auki koko yön ja niihin voi mennä suoraan ilman, että soittaa ensin.

        Vakavaa väkivaltaa ja pahoinpitelyä kohdatessaan on hyvä soittaa 112 ja lähteä pois kotoa muualle yöksi. Vaikka ystävän luo, sukulaisen luo tai turvakotiin tai nuorten turvataloon. Alaikäisen soittaessa 112 hänet haetaan lapsille turvalliseen paikkaan perheasiainyksikköön tai sijaisperheeseen missä hän saa nukkua omassa huoneessa, ruokaa normaalisti ja koulua voi käydä normaalisti sieltä.

        Sen jälkeen voi pelottaa mennä takaisin kotiin, niin aikuista kuin lapsiakin, jos kotona on se joka teki väkivaltaa. Jos hän ei hae apua ja lopeta väkivaltaa niin on pakko muuttaa pois.

        Lapsi pääsee sijaisperheeseen jos ei ole toista vanhempaa. Ja jos kyseessä on parisuhde tai avioliitto väkivallantekijän kanssa niin aikuisen täytyy erota tai vähintään muuttaa omaan kotiin. Sen ajan kun etsii asuntoa voi asua turvakodissa.

        Pyytäkää apua ajoissa! Myös lapset!
        Mikään väkivalta ei ole kenenkään muun oma vika, kuin sen tekijän.

        Kirjoittakaa myös rohkeasti kokemuksistanne muillekin rohkaisuksi, miten olette päässeet sijaisperheeseen tai turvakotiin tai muuttaneet pois tai miten väkivallantekijä on lopettanut väkivallan.

        Voimaa. Sinä voit sen tehdä. Olet vapaa. Olet arvokas.

      • Anonyymi
        olet reipas kirjoitti:

        Järkytyin tosi kovaa sinun vuodatuksestasi. Ymmärrän täysin tilanteesi. Tyypillistä myös se että uskot että äitisi voisi pahastua jos hakisit apua. Tiedä se että äitisi kärsii kauhean paljon siitä mitä isäsi sinulle tekee, mutta ei uskalla ottaa sellaista vastuuta jota hänen kuuluisi, eli asettaa oman vanhemmuutensa tasa-arvoiseksi isäsi vanhemmuuden kanssa ja keskustella nämä tilanteet isäsi kanssa ja olla sinun puolella.
        Tavallaan olet silloin uhri tässä perheessä joka johtuu juuri siitä että isäsi ja äitisi ei osaa olla aikuisuuden velvoittamia vanhempia, vaan ottavat jonkunlaisen valtaaseman joka perustuu siihen mitä on itse lapsena saanut kokea ja oppia, ja luullaan se ainoaksi oikeaksi kasvatustyyliksi.
        Minä sanon sinulle nyt että ratkaisu sinun ongelmaan on valitettavasti vain se että haet itsellesi apua ulkopuolelta. Ei sinun tarvitse mennä ensimäisenä sossuun, sillä sieltä ei näin alkuun voi saada asiallista tukea. Kysymys on jos koulussa voisit luottamuksella puhua jollekin vastuulliselle työntekijälle? Sillä lailla voisit alkaa purkamaan tätä kerää ja samalla asiat pysyisivät hallinnassasi. Aikuiset koulussa joutuvat ottamaan huomioon sen että sinulla on pelko että asiat vain pahenevat, jos alat kertomaan ulkopuolisille.
        Luultavasti sinulla ei ole hyvä yhteys äitiisi. Sinä et kerro sitä, mutta yleensä äidit "peittävät" laiminlyöntinsä(heikkoutensa), juuri tuollaisen väkivaltaisen miehen käyttäytymisen hyväksymällä(tai sinä koet että äitisi hyväksyy isäsi käyttäytymisen vaikkakin hän vain pelkää). Kirjoitan juuri "hyväksymällä", koska oletan että äitisi ei voi tilanteelle mitään, vaan hän ajattelee että tilanne voi pahentua jos hän yrittäisi sinua puolustaa. SE AINAKIN ON TYYPILLISTÄ.
        Muista aina että et ole tehnyt alkuunkaan mitään väärää, vaan isäsi on kieroutunut kasvattaja, ja niitä muuten Suomessa riittää, vaikka sinusta tuntuu että olet yksin tilanteessasi. Sinun on oman itsesi vuoksi, nyt kun olet aikuistumassa ja alat miettimään asioita "terveesti" hakeuduttava saamaan apua pitkällä tähtäimellä. Koulu on ensisijainen paikka, koska luultavasti siellä olet päivisin velvollinen auttamaan oppilaita kiperissä tilanteissa. Kasvatusvastuu on myös koululla. Tämä tilanne joka sinulla on tulee varmasti jossakin vaiheessa jollakin lailla vastaan sinua joka tapauksessa. Jos harkitset että äitisi ei sinua voi auttaa(jonka velvollisuus se on ollut alusta asti), suosittelen lämpimästi ihan hissukseen hakeutumaan sellaisen aikuisen läheisyyteen johon luotat ja sitten sopivan tilanteen tullen aloittaa tilanteesi kuvaileminen tälle aikuiselle.
        Ihminen tarvitsee toista ihmistä joskus enempi ja joskus vähempi. Seurakunnan diakonissalla on myös vastaanottoaikoja jolloin voi mennä keskustelemaan. Mene rohkeasti. Takaan että et häviä mitään vaan saat pikkuhiljaa elämäsi siihen malliin jollaisena haluat sen kokea. Toivon että siihen ei missään vaiheessa sisälly sellainen ihminen jollainen isäsi on. Sinä olet nyt ymmärtänyt että joku on väärin elämässäsi ja olet vaikeassa iässä jolloin pelot joita isälläsi on ohjaavat hänen käyttäytymistään, huolimatta siitä mitä teet tai et tee. Usko että sinulla ei ole siihen mitään osaa. Hän on sellainen ja en usko että kummenee mennä ainakaan sinun tässä vaiheessa yrittämään muuttaa häntä. Hän ei ymmärrä paremmin vaikka ehkä myös kärsii. Nuoret sinun ikäisenä myös irrottautuvat "luonnollisesti" omista vanhemmistaan kinaamalla ja testaamalla heitä. Sitä olet tehnyt mutta se ei oikeuta isääsi käyttämään fyysistä väkivaltaa tai nimittelemään sinua jollakin lailla.

        Seurakunnan diakoniatyöntekijä on kouluakin parempi pyytää apua. Koulusta kyllä helposti ilmoitetaan sosiaalityöhön. Tietysti kaikki eivät ilmoita jos pyytää niin.

        Diakoniatyöntekijän puhelinnueron löytää, kun googlaa oman paikkakunnan nimen ja sanat " diakoni " ja " seurakunta ".
        Diakonit auttavat kaikkia, ei tarvitse kuulua kirkkoon tai olla kastettu ja apu ei ole uskonnollista vaan konkreettista.

        Diakonit on nähneet paljon vaikeissa olosuhteissa olleita ihmisiä. He osaavat neuvoa hyvin mitä kannattaa tehdä.

    • sanjukka
    • apuakaikille.

      seuraavalla kerralla soita vain poliisit paikalle. Pyhy terveydenhoitajalle tai lääkärille. Sossuillekni kannattaisi puhua. Tuo on väärin. Onko isäsi lyönyt äitiäsi? jso on niin pyydä äitiäsi ottamaan ero isästäsi. Pääsette kumpikin siitä väkivaltaisuudesta. Heti kun täytät 18 niin älä pidä isääsi minkäänlaista yhteyttä. Ottakoon opiksi teoistaan. jonkin ajan kulutta voisit sitten puhua taas isällesi. Ja kun saat omia lapsia niin älä vain ikinä vie heitä kylään isällesi.
      Oon myös 14 vuotias. Ja mun 15 vuotiaalla ystävällä on myös väkivaltainen isä. Hänen isänsä haukkuu hänen pukeutumistaan myös ja syyttää ystävääni kaikista perheen ongelmista.

      • kiitosjoetukäteen

        ....pyydä äitiäsi ottamaan ero isästäsi...........Helekutin hyvä neuvo, (jonka sanoo 14 vuotias kokemuksen syvällä rintaäänellä)

        Etkö sä vois suunntata lahjojas samantien tonne lähi-idän sotaan, ja käydä niillekin sanomassa, että lopettaisivat, tai eroisivat, tms.....?

      • Anonyymi
        kiitosjoetukäteen kirjoitti:

        ....pyydä äitiäsi ottamaan ero isästäsi...........Helekutin hyvä neuvo, (jonka sanoo 14 vuotias kokemuksen syvällä rintaäänellä)

        Etkö sä vois suunntata lahjojas samantien tonne lähi-idän sotaan, ja käydä niillekin sanomassa, että lopettaisivat, tai eroisivat, tms.....?

        Kyllä se pyytäminen voi auttaa.

        Äiti voi yhtäkkiä havahtua tajuamaan tilanteen ja sen, että lapset kärsii. Hän voi jopa tajuta, että ero onkin parempi vaihtoehto.

    • eklkfewäqwåoiåqäåq

      Moi,
      Niin kuin moni on jo sanonutkin sulle täällä, niin sanon samaa, hae apua heti.
      Jos yrität vain kestää siihen asti kun pääset omilles muuttaan, niin haamut seuraa sua läpi elämäs.
      Puhun kokemuksesta. Oon nyt 22v nainen, kärsinyt lapsuuteni väkivaltaisesta äidistä, hän alisti henkisesti ja fyysisesti meidät lapset. Olen vuosia pyöritellyt asioita päässäni, nyt hain lääkäriltä apua. Eli oikeesti, mene ja hae apua. Itse en osannut silloin teininä saatika lapsena hakea apua, nyt kärsin psyykkisistä jutuista pahoinpitelyn takia ja joudun turvautumaan siis terapiaan ja lääkkeisiin. Jos nyt voisi verrata, niin toki kärsin kyllä vieläkin rankemmasta pahoinpitelystä kuin sinä nyt, mutta eihän niitä voi verrata ja jokainen kokee asiat erilailla. Toiselle voi olla liikaa jo se lapsena saatu muutama remmin isku kun toinen kestää vuosien piinan "hienosti" ilman apua, läpi elämänsä. Ihmiset ovat erilaisia.
      Mutta se mitä isäsi tekee on väärin, kyllä lapset pitää kuriin saada ilman väkivaltaa. Ja tuo vielä sinun tapauksessa kun "osittain saat syyttä selkääsi", vaikka kuinka jukuroisit ei sinuun saa koskea! Lasta ei saa ikinä pahoinpidellä. Se jättää jälkensä!

      Tsemppiä!!

    • Äitin kärestä.....

      se oppii ihmisten tavoille......kiität vielä.

      • ennenkuulumatonta

        On niitä monta jotka vielä kuvittelevat elävänsä 1800 lukua. Koittaisitte nyt hankkia tietoa siitä mitä laki sanoo tuosta "kormuuttamisesta", kun kerran olette päässeet sivistyksen pariin hankkimalla tietokoneen.

    • roskapostiropootti

      joka auttaa.

      Jos menet sosiaalityöntekijälle sanomaan..
      -he eivät ota sinua huostaan
      -he eivät ilmoita poliisille
      -he eivät tee mitään vahingollista

      vaan he..
      -pyytävät teitä perhepalaveriin, jossa kartoitetaan tilanne.
      Sitten he antavat hyviä neuvoja, kuuntelevat jokaista osapuolta jne. Tarkoituksena ratkaista ongelmat. Se on heidän työtään.

      Siten on moni vaikea tilanne ratkennut. Soita perheneuvolaan. He osaavat auttaa koko perhettä.
      Todennäköisesti isälläsi on jotain ongelmia, jotka pitäisi ratkaista..joten tuo hullunmylly ei johdu sinusta. Eikä ole siis sinun vikasi.
      Se vaatii vähän rohkeutta, mutta ei kannata pilata loppuikäsi siksi että kotona on nyt tuollaista. Tai kysy nimettömänä neuvoa perheneuvolasta, että mitä sinun kannattaisi tehdä, tai mitä voit tehdä.

      • lapsellerajatlaittanut

        Tuo on nykyään täydellistä pötyä. Sijaishuoltobisnes ei säästä yhtään lasta. PikkuEerikan jälkeen sosiaaliviranomaiset tulivat täysin hulluiksi.

    • Hakattu

      Lasta ei saa koskaan lyödä! Pidä puolesi, ja hanki kaikki mahdollinen apu ja turva!
      Olen itse jo 50-vuotias nainen, oma isäni löi ja hakkasi mua kun olin murrosikäinen. Sitä ei unohda koskaan! Myönnän olleeni paha suustani, mutta se oli ainoa puolustautumiskeino isän ilkeilyä ja kohtuutonta alistamista vastaan. Hän nimitteli, kiusasi ja halveksui minua jatkuvasti. Salaa toivoin olevani poika, jotta olisin voinut antaa nyrkistä samalla mitalla takaisin. Veljeni sai olla ihan rauhassa isän kiusaamiselta. Äitin ei puuttunut asiaan millään tavoin, taisi pelätä isääni paljon.
      Lyöntien seurauksena minulta on kuulo lähes kadonnut toisesta korvasta, henkiset vammat säilyvät myös läpi elämän. On ollut vaikeaa luottaa miehiin, ja omien tunteiden (etenkin negatiivisten) julki tuominen on ollut vaikeaa. Vielä aikuisenakin pelkään sanoa "ei".
      Isäni on nyt vanha mies, en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä vuosiin. Mulle on aivan yhdentekevää miten hän voi tai onko yksinäinen.

      • taistellaan oikeus

        Minä kävin lääkärin tarkastettavana kun mies löi kasvoihin/korvaan täysin voimin. Halusin lääkärin todistuksen vammastani. En nimittäin kuullut samaten kuin ennen, vaan vaimennettuna, sillä puolen mihin hän löi. Lääkäri kuitenkin sanoi vaan että on siellä olemassa sellaisia hermoja jotka on voineet vahingoittua ja siksi on sellainen tunne että kuulee vähemmän. Mitään todistusta en kuitenkaan saanut(yritin ainakin). Toivon että lääkärit olisivat ymmärtäväisempiä potilaan sanoessa suoraan että on pahoinpitely aiheuttanut vamman minkä vuoksi tulen hänen luokseen. Uskoisin että on virkavirhe lääkäriltä olla antamatta todistusta, mutta en jaksanut siitä alkaa kinaamaan. Luulin että kun esitän pyyntöni ja hän tutkii niin se riittää. Olisi hänen pitänyt ainakin lähete laittaa parempaan tutkimukseen. Kun sitä on niin masentunut tapahtuneen pahoinpitelyn jälkeen ei jaksa välittää ja taistella omien oikeuksien puolesta. On ainakin toivomus että lääkäri merkitsi vierailun syyksi oikean, minun esittämän aiheuttajan, siis pahoinpitely, tulevaa oikeudenkäyntiä varten.

      • Anonyymi

        Sama asia ei kiinnosta vaikka isä olisi yksinäinen se pakottaa mut tulemaan rannalle ja aina on vihainen ja jos epäonnistun läksyissä se huutaa ja se on ärsyttävä haluaisin vaikka kuolla mieluummin mun elämä on turhaa kirjaimellisesti haluaisin vaan olla lintu ja olla vapaa ja valehtelee aina kun meille tulee terapeutti tai sellanen kuka auttaa ja tekee mun kanssa jotain niin isä esittää olevansa kiltti ja niin kaikkea sellaista ja on kuristanut mua kun olin 5 tai 6

    • ei kiitos

      Sun isallas on selvasti paha olla ja purkaa sita sitten talla tavoin, joka EI MISSAAN nimessa ole sallittua. Nyt itse olen lahes nelikymppinen, mutta aikoinaan iassasi, ja jo paljon nuorempana sain osakseni ja paljon fyysista vakivaltaa, joka vain koveni, paha kun piti hakata kuulema pois...Tasta kaikesta ja kovista iskuista paahani sairastuin sitten epilepsiaan.....Joten-ALA OTA YHTAAN ISKUA, PAHOINPITELYA, MITAAN FYYSISTA VAKIVALTAA VASTAAN.
      Paljon jaksamisia Sinulle ja kirjoittelehan kuulumisia taas...

    • S.M.

      En lukenut mitä muut ovat kirjoittaneet, mutta osaan tavallaan samaistua tilanteeseesi. Oikeastaan luin koko tekstin siksi, että ajattelin tulla purkamaan pahaa oloani suomi24:än ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole koskaan ottanut näitä puheeksi vaikka ainahan ne terkkarit kysyy "miten kotona menee?" "Ihan hyvin..."

      Oma isäni löi ja veti minua hiuksista aina suuttuessaan kun olin lapsi. Ja sehän suuttuu pienestäkin. Tästä mallia ottamalla tappelin veljeni kanssa aika väkivaltaisestikin lapsena mikä tietysti johti lyömiseen isän taholta. Syyt niskoilleen olen aina saanut minä. Lyöminen loppui ehkä joskus ala-asteen ja yläasteen vaihtuessa. Nykyään välttelen minkäänlaisia kohtaamisia, mutta näin jouluna se on mahdotonta. En ole koskaan tullut isäni kanssa toimeen. Suurimmaksi syyksi varmaan siksi, etten koskaan ole antanut anteeksi lyömistä. Inhotaa sanoa, mutta olen siinä mielessä kuin isäni, etten anna tuumaakaan periksi omissa mielipiteissäni, joten sanaharkkaa meidän välille syntyy vähän väliä. Minun isäni tosin ei pyytele anteeksi tai sano rakastavansa minua. Joskus hän antaa rahaa ja lapsea sain paljon leluja, joten kaipa se on hänen tapansa koittaa hyvittää jotain. Mnusta tuntuu inhottavalta ottaa mitään vastaan, koska tuntuu, että hän lähinnä hyvittää etäisiä välejämme itselleen leikkimällä jotain hyvää ja välittävää isää.

      Isäni on pikkumaisin tuntemani ihminen. En ymmärrä miten äitini kestää asua moisen kanssa. Mies on myös ehdottomasti siivottomin tuntemani ihminen ja talo kuin pyörremyrskyn jäljiltä jos äitini on parikin päivää töiden takia poissa. Tuntuu ihan pahalta tietää, että äitini joutuu heti kotiin palattuaan siivoamaan sillä itse olen päättänyt jo ajat sitten, etten aio tehdä elettäkään siivotakseni isäni puolesta.

      Noh, eksyn ehkä vähän aiheesta... Ollessaan ärtynyt, mitä isä on aika usein, hän tiuskii kaikille ja saattaa vinettää kuin kakara. Siis aikuinen mies vääntelee naamaansa ja valittaa. Ainoa hyvä juttu varmaan on, että ainakaan isäni ei juo. Tuskin kukaan kodin ulkopuolinen isän tunteva uskoisi tätä. He tuntevat vain sen hauskan ja rehdin pomonsa.

      Nyt olen jo melkein kaksikymmentä, mutta asun yhä opintojeni takia kotona. Maltan tuskin odottaa, että pääsisin johonkin yliopistoon ja pois täältä. Silti tuntuu pahalta kuula miten isä huutaa ja uhkaa heittävänsä minut ulos kodistani, koska hänen ei kuulemma tarvitse 18-vuotiasta enää elättää. Tottahan se on, mutta ei minula ole paikkaa mihin mennä, eikä varaa asua omillani. Enkä haluaisi jättää äitiäni. Silloin kun isä sattuu olemaan muutaman viikon työmatkalla on täydellistä. Olen monesti miettinyt millaista olisi jos isä kuolisi. Välittäisinkö minä?

      Tuntuu pahalta kun kolmesta joululahjasta siltä mieheltä vain yksi on paketoitu ja sekin kaupassa. Tuntuu pahalta tietää, että se kirja on valittu sillä perusteella, mikä oli kaupan ovea lähinnä ja hajuvesi ostettu viimeisillä ulkomaanvaluutan rovoilla lentokentän tax freestä. Tuntuu pahalta, kun tiedän, että oma vaivalla mietitty ja kalliilla hankittu lahja joutui samantien hylyyn johon se unohdetaan. Tuntuu pahalta kun joutuu aina epäilemään, rakastaako tai edes välittääkö oma isä minusta vähääkään. Tuntuu naurettavalta antaa sen satuttaa ja itkeä jonkun takia jota vihaa. Tai ainakin minä väitän vihaavani. Miksi sitten joku pieni osa minusta välittää? Miksi minussa täytyy vielä olla jälellä sitä pientä tyttöä, joka olisi halunnut isän rakastavan?

      Olen pahoillani, etten osaa antaa neuvoja vaan puran vain omaa ahdistustani.

      • ON SAIRAUS

        On aivan niinkuin tabu koko aihe, ja siltikin se on aika tavallista että monet miehet(isät) ovat neljän seinän sisällä juuri tuollaisia tunteettomia hirviöitä.
        Kysymys herääkin että kenen vastuu on "paljastaa heidän salaisuutensa"? Aivan liian moni lapsi kärsii, ja yrittää löytää oman isänsä tunteet lastansa kohtaan, jotka ovat normaaleja tunteita eikä tuollaisia "sairaita" tunteenpurkauksia aivan kuin heillä olisi ikuinen "uhmaikä"
        AIVAN LIIAN MONI LAPSI ON AITOA ISÄYHTEYTTÄ VAILLA KOKO LAPSUUTENSA AIKUISUUTEEN ASTI, JA TEKEVÄT SURUTYÖTÄ TIETÄMÄTTÄÄN SAMAAN AIKAAN, JOKA SITTEN VEROTTAA VOIMAVAROJA, JOTKA TARVITTAISIIN LAPSEN LUONNOLLISEEN KEHITYKSEEN JA VARSINKIN TEINI-IKÄISEN SUURIIN HAASTEISIIN AIKUISUUDEN KYNNYKSELLÄ.
        Minusta vastuu on äidin, joka ei uskalla olla lapsensa puolella ja puolustaa häntä oman isän hirmuvallalta ja teoilta. Äiti ja isä ovat velvollisia(ovat kumpikin aikuisia)kasvattamaan lapsensa oikein johon sisältyy kaikki rakentava, rakkauden virittämä ilmapiiri. Molemmat pitää olla hyviä esimerkkejä siitä oikeasta aikuisuudesta joka on sitten hyvä esimerkki kasvavalle lapselle.
        jOS AIKUINEN LUET TÄMÄN JA VÄHÄNKÄÄN KOLAHTAA KOHDALLE, HAE APUA TILANTEESEESI, ÄKKIÄ. ON RIKOS PAHOINPIDELLÄ TOISTA, ON SE SITTEN LAPSI TAI AIKUINEN.
        SE, JOKA ON JOUTUNUT PAHOINPITELYN KOHTEEKSI ON VELVOLLINEN TEKEMÄÄN RIKOSILMOITUKSEN. MUISTA ETTÄ KERÄÄT TODISTEITA PAHOINPITELYN JÄLJILTÄ. YKSI HYVÄ ASIA ON AINA HAKEA HETI APUA TERVEYSKESKUKSELTA, VAIKKA EI OLISI ISOKAAN PAHOINPITELY. PAHOINPITELY ON SITÄ ETTÄ KÄY TOISEEN IHMISEEN FYYSISESTI (TAI PSYYKKISESTI)KÄSIKSI VAHINGOITTAAKSEEN HÄNTÄ. SE TARKOITTAA KAIKENSORTTISTA KÄSIKSIKÄYMISTÄ, VAIKKA PIENTÄKIN.

    • xxxkkklll

      Voisit kyllä keskustella sosiaaliviranomaisten kanssa, jos sinut voitaisiin sijoittaa toiseen perheeseen tai jos voisit saada parin vuoden kuluttua oman vuokra-asunnon. Nämäkin ovat ikäviä ratkaisuja, mutta parempia, jos pelkäät isäsi väkivaltaisuutta. Oma asunto/soluasunto voi sinulle olla myös mahdoton, jos et osaa siivota.

      Isälläsi on selvästi hermot aivan kireenä. Itse kyllä siivoisin huoneeni kuntoon, ettei lisää hermojen kiristystä tule. Isäsi pitäisi saada johonkin kiukunhallintaterapiaan. Sosiaaliviranomaisten kautta tämäkin voisi onnistua. Kannattaa puhua äitisi kanssa asioista. Isäsi käytös ei ole normaalia. Vanhempien ei pidä lyödä lapsiaan tai menettää hermojaan lasten kanssa kuten isäsi.

    • apuaapua

      Oletko saanut minkäänlaista ratkaisua tilanteeseesi? Ollaan keskusteltu tässä sinun asiasta monelta kantilta. Oletko saanut minkäänlaista tienviittaa matkaasi näistä?

    • kokemusta...........

      Olin itse 15v ja täysin kyllästynyt isäni tempauksiin, kunnes sitten kerran ukko tuli mun huoneeseen repimään mua mun tuolilta pois. Olin psyykannut itseäni tähän hetkeen jo kauan. Tönäsin isääni pois päin ja aloin lyömään häntä niin kovaa kun vain pystyin. Tämän jälkeen lähdin loppupäiväksi pois kotoa. Ei oo sen koommin koskenu

    • Minä vaan

      Jotain tuolle hakkaamiselle kannattaa tehdä. Oma isäni yrittää välillä hakata minua kännissä, melko harvoin onneksi. Mutta tänään taas alkoi tapahtua kun hänellä juhannus viinat nousi kunnolla päähän. Saa olla viimeinen kerta, kun minua huorittelee, uhkailee tai hakkaa. Lyhyesti sanottuna sormi murtui isäpapalta kun yritti käydä käsiksi. Itselleni ei tullut naarmuakaan. Olen melko hyvin näihin itsepuolustuslahjeihin perehtynyt, ei ole moneen vuoteen rakas isukki pystynyt minuun koskemaan.

      En ole mielestäni väkialtainen, mutta puolustan itseäni tarpeen tullen. Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään, ja siksi pyrin sitä välttämään, mutta minähän en ala kenenkään nyrkkeilysäkiksi. Minuun ei kosketa, piste.

      Vajaan vuoden päästä pääsen kuitenkin kotoa pois muuttamaan enkä tule takaisin. Arvet siitä jää, sydämeenkin ikiajoiksi.

      "If these walls could talk, they would have so much to say. Cuz everytime you fight the scars are gonna heal but they're never gonna go away."

      • ovat syvältä

        Kurjaa että sulla on tuollainen juhannus. Kannattaa tosiaan muuttaa kotoa heti kun vain mahdollista. Oma isäni oli äitiä kohtaan väkivaltainen ja mulle juurikin rähjäsi aina kun oli humalassa ja huoritteli myös. Joten tiedän miltä se tuntuu.

      • q2qf
        ovat syvältä kirjoitti:

        Kurjaa että sulla on tuollainen juhannus. Kannattaa tosiaan muuttaa kotoa heti kun vain mahdollista. Oma isäni oli äitiä kohtaan väkivaltainen ja mulle juurikin rähjäsi aina kun oli humalassa ja huoritteli myös. Joten tiedän miltä se tuntuu.

        Kuulkaahan nyt! Mikään muu neuvo ei auta kun heti soitto 112 eli poliisille, ja paha isä menee putkaan, sen jälkeen sosiaalityöntekijän luo kiireesti ja vaadit muutoksen, joko isä' hoitoon tai sulle uudet vanhemmat sijaisperheestä.
        Sitten voit tehdä selväksi isälle että aina kun tulee laiton uhkaus, soitto poliisille, ja isä putkaan, ja rikosilmotukset, oikeudenkäynnit päälle. Pikkuhiljaa isä oppii tavoille.

      • nainen22v_
        q2qf kirjoitti:

        Kuulkaahan nyt! Mikään muu neuvo ei auta kun heti soitto 112 eli poliisille, ja paha isä menee putkaan, sen jälkeen sosiaalityöntekijän luo kiireesti ja vaadit muutoksen, joko isä' hoitoon tai sulle uudet vanhemmat sijaisperheestä.
        Sitten voit tehdä selväksi isälle että aina kun tulee laiton uhkaus, soitto poliisille, ja isä putkaan, ja rikosilmotukset, oikeudenkäynnit päälle. Pikkuhiljaa isä oppii tavoille.

        Tämähän onkin helppoa.

        Minulta ainakin puhelin otettiin pois ja piiloteltiin.
        Siinäpä sitten etsiä hädissään puhelinta ja itkeä kun rynnitään perässä ja paiskotaan tavaroita. Oikeasti, ei kertaakaan ollut tilaisuutta soittaa 112.
        Ja jos jostain syystä saat puhelimen, otat puhelimen korvalle ja soitat, niin voit arvata mitä siitä seuraa. Taas turpaan ja puhelin revitään kädestä.

        Mutta se on kyllä totta että mikään muu ei auta perheväkivallasta kärsiviä lapsia kuin se että joku soittaisi juuri sillä hetkellä kun vanhempi raivoaa.

    • 14v - Elämä pilalla

      Vau... Oon kanssa 14 ja mulla on TÄYSIN sama tilanne. Hämmästyttää miten samankaltasissa tilanteissa ollaan. Munkin isä lyö ja huutaa usein, (viimeksi eilen niskaan teki hiusmurtuman) mutta sitten tarpeeks ryypättyään tulee pyyteleen anteeks. En oo koskaan kuullu siltä selvää anteekspyyntöä. Mistään ei saisi sanoa vastaan tai haukkua takaisin. Kuulemma huoralta näyttää jos on vähänkin liian iso kaula-aukko tai patellavyö liian ylhäällä. Voimia sinne, oon monta kertaa miettiny poliiseille soittamista kavereiden käskystä. Eipä oo tullu onnistuttua siinä, kun pelkää että tuleeko se tappaan nukkuessa vai pahempaa. Isällä on kanssa suruja vaarin kuoltua ja siitä johtuva alkoholin liikakäyttö. Äiti ei tätä asiaa ole ennen huomioinut mutta kun tulin näyttämään kevyttä mustelmaa niskassani joka oli tehty TV-kaukosäätimellä... Ja lujaa! Se sitten päätti ruveta puhumaan tuolle jäärälle ja ero varmasti tulee. Eniten vituttaa jos koulua joutuu vaihtamaan niin todella epäsosiaaisista kyvyistäni johtuen pelottaa saada uusia kavereita, joka ei edes tässä seiskan alussa tai lopussa ole onnistunut. Huomenna sitten kouluun ja siellä terveydenhoitajalle. Menen puhumaan ongelmistani ja jospa saisin sossuille yhteyden sitä kautta. Voimia sinne, ymmärrän sua täysin. Löysin tän keskustelun vaan kun koitin hakea samankaltaisissa tilanteissa olevia henkilöitä joilta hakea tukea samalla hakusanalla mistä keskustellaan.

    • nainen22v_

      Minunkin isäni löi juuri ollessani n. 14v.
      Sitä ennen väkivaltaa ei ollut muuten, kuin että sain 12-vuotiaana nyrkistä kun en alkanut tekemään läksyjä ja valitin, etten osaa.

      Huorittelua ja sanomista että pukeudun kuin katulapsi oli meilläkin melkeen joka päivä. Pahimmat ongelmat alkoivat seurustelusta, jolloin alkoi vaatteista repiminen ja kunnolla lyöminen, tappamisella uhkailu, oven potkiminen ja hakkaaminen yms. koska olin kuulemma liian nuori.

      Minä pääsin sossujen puheille ja sossut tekivät kotikäynnin ja juttelivat minun että vanhempien kanssa, apua tuosta ei kuitenkaan ollut. Lisäksi itkin käynnin ajan niin paljon, etten voinut kunnolla puolustaa itseäni ja korjata vääriä väitteitä. Koin myös loukkaavaksi sosiaalityöntekijän naurahtelut.

    • Ota yhteyttä
    • Ei missään nimessä

      Fyysinenväkivalta on sellainen asia josta pitäisi mielestäni heti soittaa poliisit paikalle!!

    • jk

      vai niin

    • (:Annie2012

      Perheväkivalta on ihan liian yleistä. Tiedän tapauksen, jossa yksi uhreista sai kyllä tuntuvat vahingonkorvaukset, mutta koko perhe hajosi. Omituisinta näissä tapauksissa on usein se, että vaikka naapurit, sukulaiset ja ystävättietävätkin todellisuuden, kukaan ei puutu. Asiaa vältellään kuin virtahepoa olohuoneessa...

    • Särkynyt enkeli

      Olen jo yli 40-vuotias nainen ja halusin kirjoittaa tähän omia kokemuksiani. Minun isäni pahoinpiteli minut ihan pienestä lapsesta saakka aikuiseen asti 1-4 kertaa viikossa remmillä (nahkavyöllä ja solkipäällä), veti hiuksista pitkin lattioita niin että päänahkani vuosi verta tai jollain muulla kättä pidemmällä. Usein äitini oli hänellä "apuna" pitelemässä kiinni etten pääsisi lyömään takaisin. Isäni keksimät kauniit nimet minulle oli : Huora, huoran alku (alle kouluikäisenä), tamma, karvapersehuora (teininä), lehmä yms kivaa. Minäpä kävin sitten sosiaalitoimistossa kertomassa näistä kun olin 16v. ja loppujen lopuksi sain kovemmin selkääni kun he sai tietää käyneeni siellä. Minusta tehtiin valehtelija. Kestin kaiken ja tappelin vastaan parhaani mukaan. Viimeinen niitti tuli kun olin raskaana (23v.) ja isäni pahoinpiteli minut kyläillessäni siellä. Silloin päätin, että kun faijasta aika jättää niin pistän juhlat pystyyn. Sitä päivää odotellessa. Noh, nuo kaikki jätti minuun niin syvät jäljet niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen masentunut, pelkään ihmisiä ja olen väkivaltainen kännisiä miehiä kohtaan vieläkin. (lapsilleni en tekisi ikipäivänä mitään pahaa enkä tee, ovat jo aikuisia). Mies-suhteeni eivät onnistu ja olen arka ja ujo pelkuri. JOTEN, HAE HETI APUA KUN VIELÄ VOIT!!! Nykypäivänä tuollaiseen pahoinpitelyyn suhtaudutaan vakavasti! Lakikin sen jo kieltää!!

    • isä itsekin2223

      Kannattaisiko vähän miettiä tuota omaa puhetyyliä? On aivan varma että jos oma poikani alkaisi homottelemaan minua, tulisi semmoinen samanlainen perinteinen selkäsauna, jonka olisin itse lapsena saanut samanlaisesta käytöksestä.

      • Anonyymi

        Lyötkö säkin toista ihmistä jos sua nimitellään valheellisesti? Eli jos naapuri kutsuu sua aidan takaa vinkuintiaaniksi niin juokset lyömään? Kummassakohan on vikaa, jos jeppe juo ja jeppe lyö? Oli se homo tai homoksi kutsuttu tai ei. Mieti?

    • iloinenitse

      Väkivalta EI OLE KOSKAAN RATKAISU! Mitä luulette, että saavutatte sillä, jos teini haukkuu teitä suutuspäissään homoksi ja sitten lyötte häntä?!?! Siis nyt vattu oikeesti! Itse pystyy poistumaan aina tilanteesta, menee vaikka vessaan istumaan! Säälittävää hakata oma lapsi!!!! SE ON SAIRASTA! Lapsi suorastaan alkaa vihaamaan teitä! Teinille on tyypillistä, että kokeillaan rajoja. Ja kyllä minä olisin vanhempiani haukkunut 6-0 takaisin, jos he olisivat minua lyöneet/haukkuneet!!!

      Minua ei ole koskaan hakattu yms, tällä hetkellä opiskelen arvostettuun ammattiin enkä ole mikään "hulivili". Omalla väkivallalla saattaa vaurioittaa lapsen psyykettä vakavasti! Sen takia, koska minua on aina tuettu olemaan mikä olen ja jaksettu tsempata - MINUN EI OLE TARVINNUT EDES KIUKUTELLA VANHEMMILLENI! ARVOSTUS JA LUOTTAMUS ON MOLEMMINPUOLISTA!

    • s3rv3ed

      Totta tämäkin.
      Itse olen saanut muutaman kerran kuukaudessa remmistä selkään koko lapsuuteni ajan, useammin lyöntejä ja tukkapöllyjä molemmilta vanhemmiltani, samoin molemmat sisareni.. Nykyään minulla on agorafobia,paniikkihäiriö ja epävakaa persoona. Isä hakkasi, äiti puolusteli isääni "ei se tarkoita..".. Antoi kaiken anteeksi kun isäni päästi porua hetken kuluttua raivon ohittuessa. Yleensä oli kännissä, kuinkas muutenkaan. Pelkään yhä raivoavia miehiä..ylipäätään miehiä. Naisiin en oikein luota.. itseluottamukseni kärsi vielä pitkälle 25 vuotiaaksi. Toivon että nyt yli 40 vuotiaana oppisin olemaan itselleni hyvä vanhempi.. Että saisin itseni vielä vahvaksi ja ehjäksi.

      Älä jää kotiin miettimään vaan tee ilmoitus perheväkivallasta ja pelasta itsesi!

    • mies 38v

      Lyö sitä puukolla, muuten se ei lopu. itse tein niin 25 vuotta sitten ja se loppui heti. viranomaiset puuttu sit lopulta asiaan. Ei viranomaiset tee mitään jollei ne tiedä tollasesta asiasta. olin silloin 13 vuotias ja isä hakkas aina kännissä äitiä ja muakin. Sit se loppui kun löin sitä puukolla kylkeen.

      • lapsuus rikki

        Minun isäni oli myös viinan huuruinen, väkivaltainen, kaikkia perheenjäseniä pompotteleva "paska"! Nyrkistä sai pienimmästäkin syystä (jos tulit esim ruokapöytään väärään aikaan).....Hän tokikin oli aina viikonloppuisin niin kännissä, ettei tiennyt eikä välittänyt missä me lapset mentiin? Joten sen suhteen ei ollut ongelmia. Äiti oli yleensä "pakoreisuilla" viikonloput, koska ei kestänyt niitä hakkaamisia. Minä vanhimpana kersana yritin sitten huoltaa siinä pienempiäni. Hän oli joskus murtanut kännipäissään jalkansa ja se kipsattiin. Sitten viikonloppuna perjantai-illalla siinä oli kolme muutakin "kännikalaa" istumassa juoppoiltaa meillä. Äiti oli taas lähtenyt ja ottanut nuorimman, silloin 4v siskon mukaansa. Minä jäin veljeni kanssa kotiin, mutta koska volyymit alkas ukkoporukassa kiihtyä, vein veljeni naapuriin ja aloin itse valmistautua lähtöön (olin n. 12v.). Tulin hiljaa huoneestani yläkerrasta ja olin menossa ulko-ovea kohti, niin yks näistä äijistä huomas mut ja huusi mua keittiöön. Huikkasin että käyn tossa ulkona ja tuun sitte......Isäni tuli kuitenkin ulkoa mua vastaan eteisessä, huomasi mulla kassin ja kysyi "mihinkäs se pikku huora on lähdössä"? Sanoin että meen kaverille yöksi....ja sekös äijän suututti. Kiskoi mut kovakouraisesti käsivarresta keittiöön ja huusi että sä alat nyt laittaa meille syömistä kun kerta siinä oot. Pelotti ihan hirveästi ja vieläkin vaikka olen näistä asioista kaikki terapiat käyny, näen painajaisia. Laitoin siinä sitten leipiä, niin joku näistä äijistä tuli mun selän taakse ja sillä oli ky****ä pystyssä??? Kysyi isältäni että mitä mieltä oot jos....? Ja isäni antoi äijälle tähän luvan....joten tulin raiskatuksi 12 vuotiaana sairaan isäni, sairaan "ystävän" toimesta....yritin jossain vaiheessa paeta, mutta sain isäni kainalosauvasta sellaisen iskun että taju lähti? Seuraavana aamuna heräsin valtavaan päänsärkyyn ja pahaan oloon muutenkin ja lähdin ulos kun huomasin känniläisten nukkuvan. Menin naapuriin jonne olin veljeni vienyt ja he soittivat poliisit ja ambulanssin. Raiskaaja pääsi pariksi vuodeksi linnaan ja isäni joutui joitakin tuhansia markkoja maksamaan mulle. Mut sijoitettiin tälläiseen perhekotiin siksi kunnes äitini erosi ja muutti omilleen. Vasta sen jälkeen mulla alkoi se "oikea" elämä. Ja tämä oli vain yksi erillinen tapaus monien joukossa. Halusin sen sinulle kertoa, että tiedät mitä se voi olla pahimmillaan. Olen nyt 45 vuotias ja vieläkin arvet aukeavat välillä vaikka muuten aika sinut asioitten kanssa oonkin. Isäni kuoli n. 10 vuotta sitten oman käden oikeudella ja haudallakaan en ole käynyt kertaakaan. Anteeksi en ole antanut enkä anna.
        Hae heti apua, äläkä odottele että jotain pahempaa sattuu. Se on vain yksi kerta ja yksi lyönti kun sinua ei enää ole! Arvosta itseäsi ja jos äitisi ei tätä ymmärrä, niin ei voi mitään. Hänen se kuitenkin täytyisi sinun elämässäs olla se aikuinen joka puolustaa ja on valmis vaikka eroamaan että lapsilla olisi turvallinen koti. Itselläni 3 lasta ja koskaan en laittaisi ketään heidän edelleen! Olisin valmis menemään vaikka tuleen joka ainoan puolesta.

      • ei perkele....
        lapsuus rikki kirjoitti:

        Minun isäni oli myös viinan huuruinen, väkivaltainen, kaikkia perheenjäseniä pompotteleva "paska"! Nyrkistä sai pienimmästäkin syystä (jos tulit esim ruokapöytään väärään aikaan).....Hän tokikin oli aina viikonloppuisin niin kännissä, ettei tiennyt eikä välittänyt missä me lapset mentiin? Joten sen suhteen ei ollut ongelmia. Äiti oli yleensä "pakoreisuilla" viikonloput, koska ei kestänyt niitä hakkaamisia. Minä vanhimpana kersana yritin sitten huoltaa siinä pienempiäni. Hän oli joskus murtanut kännipäissään jalkansa ja se kipsattiin. Sitten viikonloppuna perjantai-illalla siinä oli kolme muutakin "kännikalaa" istumassa juoppoiltaa meillä. Äiti oli taas lähtenyt ja ottanut nuorimman, silloin 4v siskon mukaansa. Minä jäin veljeni kanssa kotiin, mutta koska volyymit alkas ukkoporukassa kiihtyä, vein veljeni naapuriin ja aloin itse valmistautua lähtöön (olin n. 12v.). Tulin hiljaa huoneestani yläkerrasta ja olin menossa ulko-ovea kohti, niin yks näistä äijistä huomas mut ja huusi mua keittiöön. Huikkasin että käyn tossa ulkona ja tuun sitte......Isäni tuli kuitenkin ulkoa mua vastaan eteisessä, huomasi mulla kassin ja kysyi "mihinkäs se pikku huora on lähdössä"? Sanoin että meen kaverille yöksi....ja sekös äijän suututti. Kiskoi mut kovakouraisesti käsivarresta keittiöön ja huusi että sä alat nyt laittaa meille syömistä kun kerta siinä oot. Pelotti ihan hirveästi ja vieläkin vaikka olen näistä asioista kaikki terapiat käyny, näen painajaisia. Laitoin siinä sitten leipiä, niin joku näistä äijistä tuli mun selän taakse ja sillä oli ky****ä pystyssä??? Kysyi isältäni että mitä mieltä oot jos....? Ja isäni antoi äijälle tähän luvan....joten tulin raiskatuksi 12 vuotiaana sairaan isäni, sairaan "ystävän" toimesta....yritin jossain vaiheessa paeta, mutta sain isäni kainalosauvasta sellaisen iskun että taju lähti? Seuraavana aamuna heräsin valtavaan päänsärkyyn ja pahaan oloon muutenkin ja lähdin ulos kun huomasin känniläisten nukkuvan. Menin naapuriin jonne olin veljeni vienyt ja he soittivat poliisit ja ambulanssin. Raiskaaja pääsi pariksi vuodeksi linnaan ja isäni joutui joitakin tuhansia markkoja maksamaan mulle. Mut sijoitettiin tälläiseen perhekotiin siksi kunnes äitini erosi ja muutti omilleen. Vasta sen jälkeen mulla alkoi se "oikea" elämä. Ja tämä oli vain yksi erillinen tapaus monien joukossa. Halusin sen sinulle kertoa, että tiedät mitä se voi olla pahimmillaan. Olen nyt 45 vuotias ja vieläkin arvet aukeavat välillä vaikka muuten aika sinut asioitten kanssa oonkin. Isäni kuoli n. 10 vuotta sitten oman käden oikeudella ja haudallakaan en ole käynyt kertaakaan. Anteeksi en ole antanut enkä anna.
        Hae heti apua, äläkä odottele että jotain pahempaa sattuu. Se on vain yksi kerta ja yksi lyönti kun sinua ei enää ole! Arvosta itseäsi ja jos äitisi ei tätä ymmärrä, niin ei voi mitään. Hänen se kuitenkin täytyisi sinun elämässäs olla se aikuinen joka puolustaa ja on valmis vaikka eroamaan että lapsilla olisi turvallinen koti. Itselläni 3 lasta ja koskaan en laittaisi ketään heidän edelleen! Olisin valmis menemään vaikka tuleen joka ainoan puolesta.

        Luin sun kirjotuksen itku silmässä. Mun tekis mieli repiä kaikkien niitten känni miesten silmät pois päästä, kiduttaa heitä antaa heidän kärsiä jotenkin ja pitkään. Saatanan viina, saatanan paska vanhemmat niin myös äitis kun ei teitä puolustanut. Minun lapsuus vaikka mielestäni oli pelottava ei oo mitään verrattuna siihen että isä antaa toisen miehen raiskata oman lapsensa ja hakkaa omaa lastaan. Voi helvetti!! Sun isällä ei ole oikeutta edes siellä helvetissä kutsua itseään isäksi, eikä edes nähdä että sinä edes ajattelet anteeksi antoa vaikka et antaisikaan ja ihan oikein, kuka voisi antaa anteeksi hirviölle jonka olisi pitänyt pitää susta huolta ja pitää sut suojassa.
        Miten ihmeessä sinäkin selvisit tommoisesta on ihme ja näyttää että olet todella vahva ihminen ja kun olet 3 lasta saanut aikaiseksi ja olet hyvä ihminen on sinulle jo se palkkio että olet paljon parempi ihminen kun isäs ikinä.
        Tekis mieli huutaa ikkunasta että painukaa kaikki paskaan mutta ajattelen että sulla ei ollut mitään sanan valtaa eikä turvaa joten mitä mä kiehun sulla oli paljon pahempaa mutta ainakin pääsit pois ja raiskaaja sai linnaa, ei todellakaan tarpeeksi, voi helvetti missä tän maan oikeus on?

      • Lapsuus rikki
        ei perkele.... kirjoitti:

        Luin sun kirjotuksen itku silmässä. Mun tekis mieli repiä kaikkien niitten känni miesten silmät pois päästä, kiduttaa heitä antaa heidän kärsiä jotenkin ja pitkään. Saatanan viina, saatanan paska vanhemmat niin myös äitis kun ei teitä puolustanut. Minun lapsuus vaikka mielestäni oli pelottava ei oo mitään verrattuna siihen että isä antaa toisen miehen raiskata oman lapsensa ja hakkaa omaa lastaan. Voi helvetti!! Sun isällä ei ole oikeutta edes siellä helvetissä kutsua itseään isäksi, eikä edes nähdä että sinä edes ajattelet anteeksi antoa vaikka et antaisikaan ja ihan oikein, kuka voisi antaa anteeksi hirviölle jonka olisi pitänyt pitää susta huolta ja pitää sut suojassa.
        Miten ihmeessä sinäkin selvisit tommoisesta on ihme ja näyttää että olet todella vahva ihminen ja kun olet 3 lasta saanut aikaiseksi ja olet hyvä ihminen on sinulle jo se palkkio että olet paljon parempi ihminen kun isäs ikinä.
        Tekis mieli huutaa ikkunasta että painukaa kaikki paskaan mutta ajattelen että sulla ei ollut mitään sanan valtaa eikä turvaa joten mitä mä kiehun sulla oli paljon pahempaa mutta ainakin pääsit pois ja raiskaaja sai linnaa, ei todellakaan tarpeeksi, voi helvetti missä tän maan oikeus on?

        No kovasti on töitä tehty sen eteen, että on saanut oman pään selvitettyä kaikesta siitä paskasta mitä se silloin oli! Ja hyvin on selvitty...on olemassa sellainen sanonta "se mikä ei tapa, se vahvistaa", ja siihen olen usein matkan varrella turvautunut. Minulla on aivan ihana mies, jolle näistä asioista olen jonkun verran kertonut. En kuitenkaan ole halunnut kaataa ns omia ongelmiani perheeni päälle ja juuri siksi käynkin säännöllisin väliajoin terapiassa, joka auttaa käsittelemään asioita. Koskaan ne omasta mielestä ei unohdu, mutta onneksi aika tekee tehtävänsä ja muistot haalistuu. Hae todellakin apua ennenkuin on liian myöhäistä ja alat vihata vanhempiasi. Olet murrosiässä ja se ei todellakaan kaikkine tunnekuohuineen ole muutenkaan aivan helppoa. Jos sielä kaikenlisäksi on vielä alkoholismia, väkivaltaa ja piittaamattomuutta (äitisi puolelta), niin yhteys lähimpään sossuun. Terve sijaisperhekkin on parempi vaihtoehto kuin sairas ydinperhe, tässä tapauksessa.
        Tsemppiä sulle ja jaksamista

    • JJ

      VAI NIIN

    • 16 v poika

      Jos isäsi lyö sinua sano hänelle että "jos sinä kosketkin minuun vieläkerran,teen rikosilmoituksen sinusta" kaverini isä oli hakannut häntä ja kaverini sanoi tuon niin fyysinen väkivalta loppui siihen...

    • mariellla

      ei muuta kuin sossuun vaan. itsellä isäpuoli oli väkivaltanen, hakkas muutaman kerran ihan sairaalakuntoon jopa. kaikki onneks muuttui kun olin poliisin kanssa toisen asian takia tekemisissä, näki jäljet käsissä, ja kyseli sitten et mistä jäljet johtuu yms. siinä sitten murruin ja itkin ja sanoin, että mun isäpuoli lyö mua. No he otti sitten heidän kauttaan lastenvalvojan kautta sossuun yhteyttä, ja nyt mut on huostaanotettu, syynä etten voi asua kotona, ja vanhemmat ei kykene huolehtimaan musta. suosittelen, että älä patoa mitään ihtees, vaan oot avoin. itkeä sä saat, sitä ei kukaan kiellä! mulla aluks tuntu kyllä, et mussa on vika, mut sit useitten sossupalaverien jälkeen tajusin, et mä en oo tehnyt mitään väärää, vaan mun isäpuoli ja äiti. apua kannattaa aina hakea, vaikkei siitä mitään tulosta tuliskaan.

    • yxtyttövaan

      Olen syntynyt 80-luvulla, siskoani ei hakattu koskaan, itse sain turpaan. En koskaan haukkunut isääni enkä ollut mikään suosittu lapsi, pikemminkin koulussa pidettiin tyhmänä ja outona, kavereita oli mutta vaihtoivat aina parempaan. itsetunto oli huono, itkin paljon. Tokaluokalla tein itsemurhaviestin jonka piilotin maton alle ja kiipesin moottoritien ylittävän sillan kaiteelle. En uskaltanutkaan hypätä ja hävetti kun tulin kotiin. Sisko oli löytänyt viestin. Join myös vanhempien alkoholit tuohon aikaan kaapista kun oli niin paha olla. Viimeinen yhteenotto oli kun olin 14 vuotias, istuimme koko perhe olohuoneessa ja isä raivosi meille jostain ja uhkaili minua taas väkivallalla. Sanoin että sillä ei ole mitään oikeutta koskea muhun. Siitä se raivostui, nost kurkusta seinälle ylös ja piti nyrkkiä naaman edessä. Huusin siinä vaan että lyö sitten, lyö lyö lyö. Äiti vaan istui ja katsoi, samaten pikkusisko. Kukaan ei sanonut mitään. Isä lähti ulos, äiti tuli pyytelemään anteeksi. Isä ei pyytänyt koskaan anteeksi. Olin kuulemma vajaa ja typerä.. Olin hyvä koulussa, sain ysejä ja kymppejä, jos sain seiskan tai kasin jouduin isän "kotiopetukseen" jossa se huusi mulle ja kun en tajunnut alkoi heitellä tavaroita ja läimiä poskelle. Lopulta ei oppimisesta tullut mitään ku räkä valu ja kyyneleet valu niin ettei nähnyt enää mitään. Äiti puhui että kun se oppiminen on tolle tytölle niin vaikeeta. Pikkusisko osasi olla ärsyttämättä isää, se vetäytyi aina kun tilanne kuumeni, oli hiljaa ja hiipi pois. Itse en osannut koskaan, minulla oli mielipiteitä ja ideoita jotka sanoin ääneen. Joskus oli sovittu että menen kaverille yöksi, isä soitti illalla puoli kymmeneltä ja alkoi raivoamaan koska eivät äidin kanssa löydä teippirullaa. Kaipa olin sen sitten piilottanut. Isä huusi ja kiroili niin löin luurin korvaan kun kaveri kuuli kaiken ja hävetti. Sitten ne tuli kymmeneltä illalla kaverini oven taakse kun oltiin yöpuvussa ja just menossa nukkumaan. Nolotti ihan kauheasti, piti lähteä sittenkin kotiin. Eipä kai ihme että kaverit niin usein vaihtui. Pienenä hakkasin siskoani kuten itseänikin hakattiin. Lopetin sen joskus ala-asteen ylemmillä luokilla kun tajusin miten väärin se oli. Sisko väistää vieläkin jos suuttuneena nostan kättä. Olen pyytänyt siltä anteeksi, tuntuu pahalta että tein niin. Pienenä jos vähän myöhästyin tai unohdin asioita niin mentiin isän kanssa kaksin huoneeseen ja otin housut pois ja sitten isä löi kovaa pepulle niin että raikui.

      • yxtyttövaan

        Tässä oli vaan pari esimerkkiä. Väkivalta loppui kun sairastuin 15 v:nä vakavasti. Olen nykyään hyvissä väleissä isäni kanssa eikä väkivallasta ole koskaan puhuttu. Olen ollut väkivaltainen miessuhteissani, miehiltä on tullut verta nenästä ja hampaita haljennut kun olen lyönyt. Olen pari kertaa myös tukistanut ja tönäissyt lapsiani, läppäissyt suutuspäissäni. Olen sairastanut masennusjakson jo kahdesti, ensimmäisen parikymppisenä. Olen hakeutunut suhteisiin väkivaltaisten ja tunteettomien miesten kanssa jotka ovat pettäneet. olen itsekin pettänyt. Nykyinen aviomies on ensimmäinen jota en ole pettänyt, mutta olen lyönyt.

        Mieheni mielestä lapsuuteni väkivallasta on jäänyt minuun pysyvä jälki, hän on antanut anteeksi ja käyn terapiassa. Nykyisen miehen kanssa ollessani en ole ollut väkivaltainen lapsia kohtaan, jotenkin se on nyt ehdoton nou nou.

        Olen kouluttanut itseni melko pitkälle, mutta ehkä lahjoihini nähden kuitenkin huonommin, isän sanat ovat jääneet päähän, tyhmä ja vajaa. Yritän edelleen päästä yli lapsuuteni väkivallasta. Isän mielestä olisin kuulunut koulukotiin. On aika raskasta kuulla 14 vuotiaana että vanhemmat eivät halua kotiin. Menin sossuun ja sanoin että isä lyö enkä voi olla enää kotona. En muista mitä siellä sanoivat, apua en saanut, palasin sitten taas kotiin toivomaan ihmettä.

        Fantasioin usein lapsena isäni tappamisesta, terapeutin mielestä se on kuulunut asiaan. Kehottaisin soittamaan johonkin, tukipuhelimeen tai poliisille tai perheneuvolaan, ehkä isäsi ei vaan halua että hänen pikku tyttönsä kasvaa isoksi. Omalla isälläni oli traumaattisia menetyksiä taustalla eikä hän kestänyt mitään, en ollut koskaan yötä yksin kotona enkä saanut mennä poikaystävän luokse yöksi vielä 17 vuotiaanakaan. Aikuisena olen ymmärtänyt isäni traumat mutta koska hän ei hoidattanut päätään kuntoon niin meitä on nyt sitten 2 hullua.

        Kärsin masennuksen lisäksi paniikkihäiriöistä. Päällepäin olen normaali perheenäiti, vakituinen työ ja koulutus, omakotitalo ja aviomies. Sosiaalinen ja paljon ystäviä. En ole katkera, mutta kehottaisin tekemään jotain asialle ajoissa, ennen kuin huomaa että noita juttuja saa setviä aikuisenakin moeneen kertaan.

        Isäni esittää edelleen halventavia kommentteja mm painostani ja kommentoi lastenhoitotaitojani, valittaa joka asiasta ja on niin negatiivinen ja masentava tyyppi kuin olla ja voi. Vanha, sairas, säälittävä mies josta ei koskaan tullut mitään. Toivon että hän osaisi edes joskus olla onnellinen, koitan opetella sitä itsekin. Sellainen trauma on tullut että pelkään olla onnellinen, pelkään sitä hetkeä kun kaikki tulee rymisten alas. Pitää opetella nauttimaan onnesta.

      • Anonyymi
        yxtyttövaan kirjoitti:

        Tässä oli vaan pari esimerkkiä. Väkivalta loppui kun sairastuin 15 v:nä vakavasti. Olen nykyään hyvissä väleissä isäni kanssa eikä väkivallasta ole koskaan puhuttu. Olen ollut väkivaltainen miessuhteissani, miehiltä on tullut verta nenästä ja hampaita haljennut kun olen lyönyt. Olen pari kertaa myös tukistanut ja tönäissyt lapsiani, läppäissyt suutuspäissäni. Olen sairastanut masennusjakson jo kahdesti, ensimmäisen parikymppisenä. Olen hakeutunut suhteisiin väkivaltaisten ja tunteettomien miesten kanssa jotka ovat pettäneet. olen itsekin pettänyt. Nykyinen aviomies on ensimmäinen jota en ole pettänyt, mutta olen lyönyt.

        Mieheni mielestä lapsuuteni väkivallasta on jäänyt minuun pysyvä jälki, hän on antanut anteeksi ja käyn terapiassa. Nykyisen miehen kanssa ollessani en ole ollut väkivaltainen lapsia kohtaan, jotenkin se on nyt ehdoton nou nou.

        Olen kouluttanut itseni melko pitkälle, mutta ehkä lahjoihini nähden kuitenkin huonommin, isän sanat ovat jääneet päähän, tyhmä ja vajaa. Yritän edelleen päästä yli lapsuuteni väkivallasta. Isän mielestä olisin kuulunut koulukotiin. On aika raskasta kuulla 14 vuotiaana että vanhemmat eivät halua kotiin. Menin sossuun ja sanoin että isä lyö enkä voi olla enää kotona. En muista mitä siellä sanoivat, apua en saanut, palasin sitten taas kotiin toivomaan ihmettä.

        Fantasioin usein lapsena isäni tappamisesta, terapeutin mielestä se on kuulunut asiaan. Kehottaisin soittamaan johonkin, tukipuhelimeen tai poliisille tai perheneuvolaan, ehkä isäsi ei vaan halua että hänen pikku tyttönsä kasvaa isoksi. Omalla isälläni oli traumaattisia menetyksiä taustalla eikä hän kestänyt mitään, en ollut koskaan yötä yksin kotona enkä saanut mennä poikaystävän luokse yöksi vielä 17 vuotiaanakaan. Aikuisena olen ymmärtänyt isäni traumat mutta koska hän ei hoidattanut päätään kuntoon niin meitä on nyt sitten 2 hullua.

        Kärsin masennuksen lisäksi paniikkihäiriöistä. Päällepäin olen normaali perheenäiti, vakituinen työ ja koulutus, omakotitalo ja aviomies. Sosiaalinen ja paljon ystäviä. En ole katkera, mutta kehottaisin tekemään jotain asialle ajoissa, ennen kuin huomaa että noita juttuja saa setviä aikuisenakin moeneen kertaan.

        Isäni esittää edelleen halventavia kommentteja mm painostani ja kommentoi lastenhoitotaitojani, valittaa joka asiasta ja on niin negatiivinen ja masentava tyyppi kuin olla ja voi. Vanha, sairas, säälittävä mies josta ei koskaan tullut mitään. Toivon että hän osaisi edes joskus olla onnellinen, koitan opetella sitä itsekin. Sellainen trauma on tullut että pelkään olla onnellinen, pelkään sitä hetkeä kun kaikki tulee rymisten alas. Pitää opetella nauttimaan onnesta.

        Et ole kunnolla irrottautunut isästäsi, miksi? Teet jopa hänen tekojaan itse ja menet terapiaan, jottet tekisi?? Olisi ollut suorempi reitti heittää ukko elämästä ulos tekoineen ja päättää ettei itse tee kuten hän. Ulkoistaa itsensä hänen kaltaisuudesta. Onko hänellä rahaa tai muuten valtaa, jolla pitää sua yhä otteessa? Ei oo hyviä syitä jäädä napanuoraan roikkumaan nuo.

    • Pois kamalasta

      Moi, oon 15v. Mun vanhemmat, etenkin isä on ihan hullu!

      Se lyö, huutaa, jne.
      Yks aamu tässä olin lähdössä kaverini kanssa kaupungille, ku tämä herra "isä" tuli nopeesti mun huoneeseen, sotki kaiken ja löi mua!
      Tällästä on käynyt muutamankin kerran!
      hän on myös vetänyt mua hiuksista, alaalta-rappuset ylös meidän kodin yläkertaan!

      Onko kenelläkään, KENELLÄKÄÄN vinkkejä, mitä voisin tehdä asialle!?

      • joku vaan

        Hejj Pois kamalasta:( EN saanut edes selville oletko tyttö vai poika

        Jos olet tyttö, on isäsi mielisairas...Käyttäytymiseensä EI ole MITÄÄN
        puolustettavaa... en edes hiusta vielä ottanut naisen päästä....Sama on

        psyykkinen väkivalta.....Vain YKSI paha sana nuorelle.. vaikutaa koko ikä..

        EI niin että huomaisit sitä vaan se alkaa syömään pois sinusta sitä hienointa

        mitä meissä on.. pitkän ajan päästä tulemme koviksi....Tunteemme kaikkeen

        kauniiseen on poissa...SE on kova menetys Sitä et saa takaisin

        Tuntuu pahalta ...

        Siis aiheettomasti (kaupungille lähtö) aiheutti "sotki kaiken ja löi mua)????

        EI siis mitään aihetta??? Lyömiseen ei koskaan ole "aihetta"

        oletko provosoinut mitenkään??

        Jos haluat vastata.......... Jatketaan sitten....

    • sarainnemai

      Miksi ihmeessä ihmiset tekevät lapsia, jos aikuiset miehet ja naiset eivät osaa rakastaa edes itseään? vastuutonta! Kauheaa luettavaa, että aikuinen ihminen pahoinpitelee ja nimittelee omaa lastaan, jota hänen pitäisi koko sydämestään rakastaa! Kenenkään EI TARVITSE sietää jatkuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Jos vanhemmat eivät osaa olla rakastavia vanhempia, niin ei heitä tarvitse tällöin kunnioittaakaan!

    • mooottori

      Jos koulussasi on kuraattori, kerro hänelle tilanne. Tai soitat suoraan sosiaalitoimeen. Etsit oman asuinkaupungin nettisivut. Sieltä sosiaalipalvelut, sieltä lapsi/perheiden palvelut (tai joku sellainen) sieltä lastensuojelu ja soitat siihen numeroon mitä siellä on. TAI suoraan vain vaihteeseen ja pyydät päivystävälle sosiaalityöntekijälle, niin sinua ei pomputeta ympäriinsä soittoaikojen ym mukaan.

      Se kirjoittaja, joka kertoi, että tilannetta selvitetään yhdessä, eikä mitään kamalaa tapahdu, on ihan oikeassa. Sossut haluavat auttaa, sijoittaminen on ihan viimeinen vaihtoehto. Uskon, että isäsi voi herätä pelkästään siitä, kun tilanteseen puututaan. Tee se pian, että perheenne ja sinä saat apua. Äläkä välitä näistä asiattomista kommenteista, niitä riittää näillä palstoilla vaikka kuinka paljon.

      Kerro suoraan väkivallasta ja haukkumisesta, tai jos tuntuu vaikealle kertoa, printtaa se mitä kirjoitit ja näytä sitä tms.

    • sama täällä

      mul on iha sama juttu isä lyö kokoaja ja äiti ivaa vieres

    • Nettipolisiin yhetys

      Ottakaa yhteys nettipoliisiin. Hän osaa neuvoo eteen päin, mukava hemmo.

    • viimeinenvalitusvirsi

      Melko vanha keskustelu mutta vastaan kumminkin... Tutulta kuulostaa mutta isäsi yrittää kumminkin huolehtia sinusta ja yrittää pyytää anteeksi ja itkee tekosiaan toisin kuin MUN iskä.Surimman osan lapsuus ajasta mitä muistan iskän mun hyväksi tehneen on kuskaamiset harrastuksiin ja rahojen anto JA SEKIN KOSKA ÄITEE PAKOTTI. Iskältä ei löydy yhtään empatiaa eikä minulta löydy enää sitä sille. Jos vaikka raivopäissään tönäisee ja kompastun hän vain rupeaa nauramaan, voitteko uskoa!

    • koviakokenut1234567

      No mun isä on sellanen et se suuttuu kaikesta jos avaan limutölkin aamulla se tulee vetää hirveet raget ja sitten asia päätyy fyysiseen tappeluun ja iskä jataa niin kauan että mua varmasti sattuu. Ennen se tukisti mutta se on onneksi ohi.

    • rlzmellll

      Meidän isä oli väkivaltainen koko perhettä kohtaan. Syynä ei ollut alkoholi.

      Väkivalta oli remmillä hakkaamista, vanhaa kotikasvatusta varmaan. Potkimista joskus jne.

      Geenit ja vallitseva ympäristöhän se määrää ihmisen käyttäytymisen. Monien syiden summa.

      Aika yleistä väkivalta on, siskoni koki sitä avioliitossaan.

      Nyt kun miettii näitä asioita tuntuvat ne turhalta.

      Kenenkään ei tarvitse niistä kärsiä. Viranomaiset saavat hoitaa asian.

      Kaikille väkivallasta kärsineille suojausta ja ymmärrystäkin.

    • Huolestunuttyttö

      Se ei ole IKINÄ oikein jos isäsi käy käsiksi. Mulla on todella monta kaveria joka kärsii perheväkivallasta. Omassa perherssäni ei ole kyseisiä ongelmia enkä voi tietää miltä ne tuntuu. Aina kun kuulen kaveriltani että hänen isänsä tai puoli-isänsä on käynyt häneen käsiksi tunnen hirveitä omantunnon tuskia etten kerro kellekkään tai puutu asiaan. Mulle on ihan sama jos joku tulee tänne sanomaan ettei ole sinun asiasi puuttua, sillä rakastan ystäviäni enkä kestä jos heitä satutetaan. Ihmisen täytyy olla sairas jos ei tajua että se on laitonta ja todella hirveää uhrin kohdalle. Yritin ettiä netistä apua tilanteeseeni mutta en löytänyt mitään... Kaikille perheväkivallan uhreille haluan sanoa etti kenenkään tarvii kestää sellaista. Koskaan ei kannata uskoa jos väkivaltainen ihminen sanoo muuttuvansa. Se ihminen ei tervehdy itsestään!! Älkää syyttäkö itseänne ja vaikka kuinka kamalalta ja syylliseltä tuntuisikin niin hakekaa apua tilanteeseen!!! Voimia...

    • Semppiä

      Itselläni sama ongelma pienestä pitäen isäni on hakannut kuristanun, tukistanut jne. Ja ihan pikku jutuista muistan kun olin ehkä 10v ja sain matikan kokeesta 7 niin isä hakkasi mut mut niin pahasti että osa arvista on vieläkin ja sit se sanoo aina että jos mä sanon jollekkin ulkopuoliselle niin mä en elä enää. En uskalla nukkua ilman puukkoa siitä on tullut mulle tuki ja turva. minun isosiskoni muutti pois kotoa ja katkaisi kaikki välit isääni kun isäni hakkasi hänet mustelmille. Isoveljestänikin on tullut väkivaltainen hän hakkaa ilman syytä. Kerran kun veljeni tuli lyömään minua olin keittiössä hän oli juuri lyömässä mua mä vetäsin pöydältä leikkuuveitsen ja sanoin et häivy hän häipyi vihasin itseäni sen jälkeen en halunnut olla kuin isäni rangaisin itseäni lopettamalls syömisen minulta tipahti puolet painostani ja jäin kiinni painon pudottamiseen sitten kun koulussa oli terveystarkastukset terveydenhoitaja tuijotto minua ja sanoi heti ensin meneppä vaa'alle hän järkyttyi painonoin 27kg ja olin 6lk hän soitti samantien äidilleni äitinikin oli järkyttynyt koska ei ollut huomannut koska pukeuduin isoihin vaatteisiin kotona kun tulin koulusta kotiin äitini oli odottamassa ovella katsoi minua ja halasi minua se teki minulle kipeää ja sanoi anteeksi kun oon ollut huono äiti rupesin itkemään ja sanoin ei se ole sinun syysi silloin älysin että olin ajatellut vain itseäni enkä äitiäni. Äitini oli ihan hajalla silloin päätin että minun täytyy parantua äitini takia siitä alkoi taisteluni itseäni vastaan nyt 1 vuoden päästä painan 37kg ja olen ruvennut puhumaan anorexiasta kouluissa olen nyt sinut itseni kanssa minun pitäisi kuulema saada nostettua painoani vielä hieman tuntuu että se on helppoa. Se on äitini ansiota en olisi varmaan enää tässä jos terkkari ja äitin ei olisi puuttunut tilanteeseen. Olen päättänyt että koska selvisisin anorexiasta selviän myös isästäni siihen asti että muutan pois kotoa.

    • 1ov

      Heissan täälä kirjoittaa 10v tyttö. Mun vanhemmat on aina kiukkuisia. Tänäki aamuna mun äiti oli omassa huoneessaan kun tulin sinne ja kysyin että mitä laitan päälleni mun kaverin synttäreille äiti oli silee että häivy siitä mä en sano sulle mitään sit toistin kysymyksen ja sanoin että kerro nyt pliis nii sit se vaan yhtäkkii työntää mut maahan niin että en oo varma et onko mun käsi murtunu. Ja isi aina antaa vyöstä että oksat pois. Mitä mun pitää tehä??? En halu menettää mun vanhempia mut en mä pysty kuitenkaan enää kauaa elää tän asian kaa.

      • Voikkkauheetaaaa-a

        Soot kuule flikka kuses.

    • neekeri3333333333333333

      tapa ittes

    • Elikkä

      Elikkästen palkkaa joku liivijengi hakkaamaan isäsi. Miksei myös molempien vanhemppiesi tapattaminen voisi tulla kyseeseen, saisit aikaisemmin perinnön.

    • mies323232

      Muistan joskus penskana ollessa (nyt olen 32v) säikähdin tai pelästyin ja aloin hysteerisesti itkemään. Isä sitten varmaan hermostu(?) ja löi avoskilla naamaan. Jännä, että tuommoinen yksittäistapaus lapsuudesta jäänyt mieleen, vaikka muuten en muista oikeen mitään omasta lapsuudesta.

      Tuohon ainoaan kertaan lyöminen on jäänyt, että ei ole mikään väkivaltainen henkilö. Että annettiinhan usein remmiä perseelle joillekkin lapsille, että eihän tuo minun juttu ole tavallaan vakava, mutta jostain syystä vaan silloin tällöin pompsahtaa mieleen.

      Mitä sanotte, onko tuommoinen lyöminen ihan hyväksyttävää (yhteen kertaan tosiaan jäi) vai ajattelnko turhaan tuollaisia enää?

      • Johanna3743

        Kysyt että onko tuollainen hyväksyttävää. Ei ole.
        Se on aikuisen ihmisen vihan tai hetkellisen vihastuksen purkua. Siinä iso ihminen lyö pientä lasta.
        Tosin inhimillisiä me aikuisetkin ollaan ja tuollaisessa tilanteessa olisi välttämätöntä että aikuinen selittäisi että isä suuttui ja löi, ja se oli väärin. Sitten isä pyytäisi anteeksi.
        Tällä asia jotenkin korjaantuisi, eikä tapauksesta jäisi pahaa jälkimakua. Jos taas isä jättää asian silleen eikä selitä ja pyydä anteeksi, tilanne on täysin erilainen.
        Aikuinenkin voi pyytää lapselta anteeksi, ja halaukset päälle!

    • virtasenposti

      Tukasta vai hiuksista?

    • Uhkaus

      Sama täällä. Iskä uhkailee lyönnillä🙁

      • siun

        Hae apua, esim koulun kuttorilta

    • Samaongelma

      oon 13 ja mulla on samanlaisia ongelmia. Mut pistettiin myös pihalle kovassa pakkasessa yöllä kun olin jotain 5. Ja sen takia että mua pelotti ja itkin kuulemma liian kovaa että muut herää. Halusin mennä halaamaan äitiä mutta sen sijaan heitettiinki vain pihalle.
      Pelkäsin isääni pienenpänä mutta sitten aloitin taekwondon enkä pelkää enää niin paljon. Isoveljeni on hieman samanlainen kuin isäni. Isälläni on tapana suuttua jos ei vaikka kuivaa lattiaa 10 sekunnissa kokonaan ja sillon hän alkaa huutamaan ja satuttamaan. Kun sanon äidilleni ja hän puhuu isälleni, isä sanoo vain että häntähän nyt sattuu kaikki.

    • Anonyymi

      Varaa aika koulukuraattorille koulun terveydenhoitajan kautta. Heillä on vaitiolovelvollisuus, eivät saa puhua asiastasi opettajille eivätkä varmasti puhukaan.

      Saat apua tilanteeseen. Sinun on ehdottomasti haettava tukea ja apua, samalla autat isääsikin, koska katkaiset kierteen. Et auta isääsi etkä itseäsi, että annat tilanteen jatkua hakematta apua. Autat sekä itseäsi että isääsi sillä, että haet apua. Isäsi herää vähintään tajuamaan, että hänellä on jokin ongelma, mihin hän tarvitsee apua.

    • Anonyymi

      Väkivaltainen isä pelottaa vielä aikuisena, itselle jäi kammo miehiä kohtaan.

    • Anonyymi

      Väkivaltaa koin myös. Potkimista ja jne.

      En välittänyt paljoakaan, mutta välit oli aina etäiset.

      Pahoinpiteli myös äitiäni.

    • Anonyymi

      Kannattaisko kattoa myös peiliin. Onko oma käytöksesi sopivaa.

      • Anonyymi

        Potentiaalinen junttikasvattaja.

    • Anonyymi

      Käy karatessa ja lyö takaisin. Kiai!

    • Anonyymi

      oon 15 ja mun isä kävi mun päälle oon koko elämän kestäny kun mun isä hakkaa mua tänää se loppu! ku isä hermostu mulle jostain ja alko kuristaa mua mäpä en antanu sen enään tehä sitä vaa pistin vastaa ja löin naamaan siitä se hermostu ja hyökkäs mun päälle potkasin sitä mahaan niin kovaa et se ei enää puhunu mulle loppu päivään.

      • Anonyymi

        Ilmoittakaa lastensuojeluviranomaisille tai poliisille!

        Laissa on kielletty lasten lyöminen ja pahoipitely.

        Ikävä asia teille, kun teidän pitäisi saada rakkautta ja huolenpitoa isältänne!
        Valitettavasti tälläisiä isiä on paljon. Otan todella osaa teidän kohtaloon.

        Mutta teidän on nyt itse toimittava ja otettava yhteys omatoimisesti viranomaisiin.
        Tai kertoa opettajalle.
        Se ei ole teidän häpeä ollenkaan, vaan isänne.

        Tälläisissä asioissa ei saa olla lojaali.
        Lapset yleensä puolustelevat vanhempiaan.
        Mutta kun on kyseessä pahoinpitely, niin SILLOIN EI SAA!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ilmoittakaa lastensuojeluviranomaisille tai poliisille!

        Laissa on kielletty lasten lyöminen ja pahoipitely.

        Ikävä asia teille, kun teidän pitäisi saada rakkautta ja huolenpitoa isältänne!
        Valitettavasti tälläisiä isiä on paljon. Otan todella osaa teidän kohtaloon.

        Mutta teidän on nyt itse toimittava ja otettava yhteys omatoimisesti viranomaisiin.
        Tai kertoa opettajalle.
        Se ei ole teidän häpeä ollenkaan, vaan isänne.

        Tälläisissä asioissa ei saa olla lojaali.
        Lapset yleensä puolustelevat vanhempiaan.
        Mutta kun on kyseessä pahoinpitely, niin SILLOIN EI SAA!

        Mä muistan kans kun isä löi/läimäytti mua ihan kunnolla naamaan,silleen että kihelmöi.

        Olin sillon varmaan 10v. Nyt olen jo yli 30v. Muistu jotenkin mieleen tuo.

        Eikä isä kysele mitään mun elämästä, että kuinka menee, tai miten sun töissä menee. Ei milloinkaan kysy. Aina omia juttujaan "suu vaahdossa" selittää.

    • Anonyymi

      laita isää pataan

    • Anonyymi

      puukota kuoliaaksi yöllä kun nukkuuu sängyssä. Pääsee siitäkin paskasta eroon.

    • Anonyymi

      Munkin isä on tehnyt tollein mulle ja niin oon 14 vuotias. Mun äiti jätti isin ja haki apua sosiaalityöntekijöiltä, lastensuojelioilta ja poliiseilta. No isi ei joutunut vankilaan, mutta me mentiin turvakotiin pakoon isiä ja muutettiin hevostilantielle. No isi lopetti kaiken ton ja sanoi rakastavansa meitä jne. Sitä kului viikkoja. Sitten isi alkoi uhkailla äitiä ja meitä ja me mentiin takaisin turvakotiin. Sitten isi alkoi taas kiltiksi, mutta tänään se alkoi huutaa, löi ja niin. Jos sun äiti ajattelee sun parasta niin sen kannattaa jättää sun isi tai sitten teidän pitää jutella siitä isäsi kanssa ja isäsi voi hakea apua terapeuteulta ja niin. Kaikkea hyvää elämään ja onnea (sitä tarttet)

    • Anonyymi

      Ihan ensimmäisenä sisnun kannattaa hankia kunnon hiusharja, niin ei tule niitä takkuja :) Kysy vanhemmilta tytöiltä neuvoja. Myös se varren suhteen, sillä epäergonominen varsi aiheuttaa rannetulehtumia.

      Muutenhan tuo kuulostaa ihan tyypilliseltä viha-rakkaussuhteelta, eikä siihen muiden pitäisi lähtökohtaisesti puuttua.J os nyt sinun kehitystäsi nuoreksi naiseksi ajattelee, niin sinulle tekisi hyvää olla joka toinen viikko mehupaastolla. Nimittäin et näytä muuten ymmärtävän ruuan maksavan rahaa. Ja jatkuva huono tuulesi todennäköisesti johtuu ihan vaan pääasiasa rasva ja hilareita sisältävästä ruokavaliosta. Mutta se ei ole isäsi vika, vaan elintapojesi.

      Ehdota näitä isällesi, niin eiköhän parin kuukauden päästä asiat jo näytä valoisemmilta :) Tsemppiä!

      • Anonyymi

        Aloitus 12 vuotta vanha. Tuskin isä enää repii hiuksista tai pakottaa mökille mukaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloitus 12 vuotta vanha. Tuskin isä enää repii hiuksista tai pakottaa mökille mukaan.

        Tänäkin vuonna moni lapsi etsii apua netistä vaikeisiin olosuhteisiin kotona.

        Sillä ei edes ole väliä onko aloitus aina edes totta, koska moni aloitus kuitenkin on aivan 100% liiankin totta ja koska joku toinen lapsi voi myöhemmin lukea näitä keskusteluja ja saada näistä apua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloitus 12 vuotta vanha. Tuskin isä enää repii hiuksista tai pakottaa mökille mukaan.

        Juuri kuten aiempi kommentti kertoo. Kyllä jotkut (aikuiset!) on typeriä kun ei tajua tätäkään asiaa! Lapsella ei oo ehkä mitään muuta mistä pyytää apua kuin googlata! Niitä pitäis auttaa!

    • Anonyymi

      Jos soitat hätänumeroon 112

      niin asiat tapahtuu niin, että todennäköisesti poliisi ja sosiaalityöntekijä tulee soittamaan ovikelloa.
      Poliisi ei vie isääsi minnekään vaan varmistaa, ettei isäsi suuttuessaan tee mitään väkivaltaa siksi, että sinne tuli sosiaalityöntekijä.
      Sosiaalityöntekijä pyytää sinua ottamaan jotain mitä tarvitset (vaatteita, puhelin, laturi) mukaan ja vie sinut perheasiayksikköön. Se on talo missä saat olla omassa huoneessa ja on työntekijöitä vuorokauden ympäri ja saa oleskella normaalisti, on iltapala, aamupala ja kaikki ruoat ja tv ja muitakin jotka on sinne viety. Sieltä voi käydä koulussa normaalisti.

      Siellä saisit olla niin kauan, että työntekijät selvittävät missä voit asua turvallisesti.

      Joissain kaupungeissa viedään myös sijaisperheen luo. Silloin pääset tavallisen perheen kotiin joilla on koulutus ottaa kotiinsa tietyksi ajaksi lapsia, jotka eivät voi olla turvallisesti kotona.

      Jos selviää, että et voi palata turvallisesti isän luo, niin selvitetään voitko muuttaa äidin luo ja jos sekään ei onnistu niin voit päästä kokonaan asumaan sijaisperheeseen.

      Vaikka sinut vietäisiin perheasiayksikköön niin voit myös palata takaisin isän luo jos isäsi ottaa apua vastaan väkivaltaisuuteensa ja lopettaa sen.

    • Anonyymi

      Nuorten Turvatalo, osoitteet löytyy googlaamalla.

      Auki koko yön. Saa mennä nukkumaan turvassa. Ei ole pakko soittaa etukäteen.

    • Anonyymi

      Mene poliisille!!!isäsi on sairas.

    • Anonyymi

      Itse sain aina säännöllisin väliajoin selkääni paksuimmasta vitsasta, mitä pihalta löytyi - se piti aina etsiä itse ja jos vierestä löytyi isompi, se tiesi aina 2-3 lisälyöntiä enemmän.
      Nyt olen aikuinen ja en löydä moisesta kasvatustavasta vieläkään pienen pientä hiventäkään rakkaudesta - ainoastaan pelkkää sadistisuutta.
      Ymmärrän, että kuri oli lasten kasvatus, mutta oikeudenmukaudettomuusta kukaan ei ole puhunut mitään.
      Isäni kuollessa tunsin surua oikeastaan vain äidistäni.... pitkää hengetöntä surua, ja pelkoa, että pitäisi täyttää isin saappaat.
      Tuo kaikki tapahtui 70-luvulla ja nyt olen jo kirkkaasti vanhempi kuin isäni.
      Traumaksi kaikesta jäi sosiaalisten tilanteiden pelko ja nykyisin kahvit ja lounaat syön yksin - se kaikki sopii minulle ihan hyvin.
      Äitini sentään elää vielä - hoitokodissa tosin, ja päivääni en edellenkään voi aloittaa ilman puuroaamiaista, jonka vanhempani opettivat.
      Isän vaatima iltarukous muistuu mieleen vain silloin tällöin ...
      Nykyisin rukoilen vain kun tunnen niin.

    • Anonyymi

      Mulla kans jäi trauma ku isä löi.Toivottavasti karma hoitaa.

    • Anonyymi

      mua isä löi äsken

    • Anonyymi

      Olen 11 vuotias poika minun puoli iskäni on käynyt minuun käsiksi esim. Vääntänyt kättäni, repinyt tukastani.jne olen kyllä kiukutellut mutta antaako se luvan käydä käsiksi?

    • Anonyymi

      olen 12 vuotias tyttö ja isäni on kiskonut minua tukasta ja töninyt seiniin jo monesti

    • Anonyymi

      olen 12 vuotias tuttö ja isäni on kiskonut minua tukasta ja töninyt seiniin jo monesti

    • Anonyymi

      olen 12 vuotias tyttö ja isäni on lyönyt minua monesti ja paiskonut seiniin ja kiskonut tukasta jo monesti

    • Anonyymi

      Aika monessa perheessä on henkistä ja fyysistä raakaakin väkivaltaa ja turvattomuutta, totta kai nämä asiat seuraa läpi koko elämän.

      Sitte kun käy vielä tuuria ja parituu jonku hullun kanssa joka harastaa samoja juttuja kuin faija tai mutsi, niin terve, hyvin menee...

      Lisäksi viel työpaikkka kiusaajan armoille. niin funktio on mallissaan..

    • Anonyymi

      mulla on sama juttu mutta se on otanu mun puhelin pois mä haluan soittaa polisille jos voisi auttaa mä en jaksaa enää mun elämää on niin pelottava
      jos joku voi auttaa niin toivon sitä

    • Anonyymi

      Tässä nyt vaihteeks vähän uudempi kommentti:)
      Oon 13v tyttö ja just tuli tilanne vanhempien kanssa. Päätin sit selailla muitten kokemuksia.

      Kävi silleen et jompi kumpi mun (pikku) siskoista oli vahingossa pudottanu (suklaa patukan)roskan lattialle. Äiti sit kyseli et kenen tää on, ja sais tulla viemään roskiin. Olin siinä aika lähellä, sanoin ei oo mun jäljiltä ja äiti sit alko valittaa kuinka mun pitäis nostaa se. No, menin suutuksissa olohuoneeseen (jossa iskä kattos telkkarii) , jotta pääsisin tilanteesta pois. Äiti jatkoi valittamista ja siirtyi samaan huoneeseen. Sit se liitti viel likapyykit tähän samaan (eli: "mä oon hakenu kaikki sun likaset vaatteet sun huoneesta pesuun ja esipessy osan käsin, etkä sä viitti nostaa yhtä roskaa vastapalvelukseks"). Sanoin sit rauhallisesti et okei, mä siivoan sen pois heti kun mä poistun olohuoneesta. Sit mun sisko tuli sinne ja äiti käski sitä lyömään mua?! Se löi mua kerran vaikkei halunnu, ja mä löin takas. Siinä vaiheessa tiesin et nyt tapahtuu, joten lähdin kiireen vilkkaa kävellen portaita kohti. Olin päässy ehk neljännelle askelmalle, ja äiti alko repii mua kylpytakista alas, jotta vois lyödä mua tai jotain (mulla oli yöpuku kylpytakin alla). Sitten iskä päätti osallistua tilanteeseen ja alko vetää mua alas jalasta! Äiti varmaa irrotti, ja mä roikuin kaikin voimin kaiteessa.
      En oo mikään notkee tyttö, joten jos se ois viel vähän lujempaa vetässy, mun ote olis irronnu ja oisin varmaan pudonnu/kaatunu ja lyöny pääni.
      Jaksoin kuiteski pitää kiinni ja isi lopulta irrotti. (Pikkusiskot itki vieressä) sitten iskä viel sano jotain tän kaltasta: "oppisit kunnioittamaan vanhempias! Mee yläkertaan ja HÄPEÄ!!"
      Ja joo, sit itkin hiukan, kuuntelin mun siskojen tappeluu, kirjoitin tän ja aloin nukkuu.

      Emt onko tää ees mitenkään vakavaa, etenkin tohon yhteen ylempään tarinaan verrattuna, kun ei kerran sattunu mitään.

      • Anonyymi

        En kyllä ymmärrä miksi äitisi pyysi pikkusiskoasi lyömään sinua? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tärkein ja oleellisin kysymys on tämä: mitä olisi tapahtunut jos pikusisko ei olisi suostunut lyömään sinua?

        Olisiko äitisi siirtynyt toiseen siskoon ja pyytänyt tätä lyömään? Vai olisiko hän itse lyönyt?

        Onko syynä pyynölle se , ettei juuri häntä toisena vanhempana voisi syyttää väkivallan käytöstä kasvatusmenelmänä vaan syyllisyys siirtyisikin nuoremmalle siskolle?

        Ja se lyöminen tulkittaisiin sisarusten keskinäiseksi kahinoinniksi , mutta jonka alkuupanijana manipuloivasti ja omaa asemaa vanhempana hyödyntävänä toimi äitisi?

        Käyttäen siis vanhemman valta- asemaa hyödyksi.? Kun ei voi itse lyödä, laitetaan, pakotetaan joku toinen perheenjösen se tekemään

        Pyytääkö hän ylipäätään yleensä. muita lyömään toinen toistaan? Oliko tapaus yksittäinen vai normikäytäntö perheessä?


        Jatkoin jutun lukemista.
        Lähdit pois tilanteesta koska odotit jo jotain tapahtuvaksi. Mitä olisi seuraavaksi tapahtunut?

        Lievemmillään ja pahimmillaan?

        Ja sitten tapahtuikin,. Äitisi kävi käsiksi eli käytti fyysistä väkivaltaa.

        Miksi hän ylipäätään turvautuu väkivaltaan? Mikä tilanteessa johti siihen että äitisi koki valtansa menettämisen, äärimäisenä uhkana itselleen ja turvautui väkivaltaan?

        Koko tilannehan alkoi alun alkaen lattialla olevasta roskasta. Täysin mitättömästä asiasta siis .

        Äitisi olisi voinut korjata itse roskan tai sinä itse olisit sen myös voi ut tehdä, eihän tuo mikään iso juttu yksistään tai sinällään ollut, mutta johti sitten jo paljon ikävämpään tilanteeseen.

        . Tuntuu siltä, että jopa pikku asioista syntyy valta- asemaan liittyvä kysymys, vanhempasi tai äitisi kokee menettävänsä vsnhemmuutensa luoman valta- aseman jos jokaista pyyntöä tai käskyä ei totella.

        Ovatko, tai onko hän muuten hyvin kontroloiva persoona? Kaiken pitää olla ojennuksessa ja hallinnassa ? Jopa pikku roska lattialla syöksee perheen äidin tasapainottomaan tilaan.

        Minkähänlainen on isäsi ja äitisi suhde?

        Onko isä kontrolloiva äitiäsi kohtaan tai väkivaltainen?

        Tai äitisi isääsi kohtaan? Pomottaako hän isääsi myös? Kohteleeko väkivaltaisesti isääsi, heittelee tavaroilla , uhkailee erolla jne.? Käyttääkö henkistä väkivaltaa?

        Koska tuo pyyntö viittaa siihen että äidilläsi on mahdollisesti taipumusta käyttää myös henkistä väkivaltaa ja kohtelee manipuloivasti myös aikuisia ? .

        Jotain on perheessänne vialla jos tuo kertomasi pitää paikkansa.
        Jos tuo on normitouhua on kyse väkivallasta. Kannattaa keskustella koulupsykologin kanssa tai tehdä ilmoitus lastensuojeluun.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kyllä ymmärrä miksi äitisi pyysi pikkusiskoasi lyömään sinua? Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tärkein ja oleellisin kysymys on tämä: mitä olisi tapahtunut jos pikusisko ei olisi suostunut lyömään sinua?

        Olisiko äitisi siirtynyt toiseen siskoon ja pyytänyt tätä lyömään? Vai olisiko hän itse lyönyt?

        Onko syynä pyynölle se , ettei juuri häntä toisena vanhempana voisi syyttää väkivallan käytöstä kasvatusmenelmänä vaan syyllisyys siirtyisikin nuoremmalle siskolle?

        Ja se lyöminen tulkittaisiin sisarusten keskinäiseksi kahinoinniksi , mutta jonka alkuupanijana manipuloivasti ja omaa asemaa vanhempana hyödyntävänä toimi äitisi?

        Käyttäen siis vanhemman valta- asemaa hyödyksi.? Kun ei voi itse lyödä, laitetaan, pakotetaan joku toinen perheenjösen se tekemään

        Pyytääkö hän ylipäätään yleensä. muita lyömään toinen toistaan? Oliko tapaus yksittäinen vai normikäytäntö perheessä?


        Jatkoin jutun lukemista.
        Lähdit pois tilanteesta koska odotit jo jotain tapahtuvaksi. Mitä olisi seuraavaksi tapahtunut?

        Lievemmillään ja pahimmillaan?

        Ja sitten tapahtuikin,. Äitisi kävi käsiksi eli käytti fyysistä väkivaltaa.

        Miksi hän ylipäätään turvautuu väkivaltaan? Mikä tilanteessa johti siihen että äitisi koki valtansa menettämisen, äärimäisenä uhkana itselleen ja turvautui väkivaltaan?

        Koko tilannehan alkoi alun alkaen lattialla olevasta roskasta. Täysin mitättömästä asiasta siis .

        Äitisi olisi voinut korjata itse roskan tai sinä itse olisit sen myös voi ut tehdä, eihän tuo mikään iso juttu yksistään tai sinällään ollut, mutta johti sitten jo paljon ikävämpään tilanteeseen.

        . Tuntuu siltä, että jopa pikku asioista syntyy valta- asemaan liittyvä kysymys, vanhempasi tai äitisi kokee menettävänsä vsnhemmuutensa luoman valta- aseman jos jokaista pyyntöä tai käskyä ei totella.

        Ovatko, tai onko hän muuten hyvin kontroloiva persoona? Kaiken pitää olla ojennuksessa ja hallinnassa ? Jopa pikku roska lattialla syöksee perheen äidin tasapainottomaan tilaan.

        Minkähänlainen on isäsi ja äitisi suhde?

        Onko isä kontrolloiva äitiäsi kohtaan tai väkivaltainen?

        Tai äitisi isääsi kohtaan? Pomottaako hän isääsi myös? Kohteleeko väkivaltaisesti isääsi, heittelee tavaroilla , uhkailee erolla jne.? Käyttääkö henkistä väkivaltaa?

        Koska tuo pyyntö viittaa siihen että äidilläsi on mahdollisesti taipumusta käyttää myös henkistä väkivaltaa ja kohtelee manipuloivasti myös aikuisia ? .

        Jotain on perheessänne vialla jos tuo kertomasi pitää paikkansa.
        Jos tuo on normitouhua on kyse väkivallasta. Kannattaa keskustella koulupsykologin kanssa tai tehdä ilmoitus lastensuojeluun.

        Voi peitellä aiheen siskojen tappeluksi niin ei saa h****mutsi syytettä.

    • Anonyymi

      En tiiä mitä tehä toi ei auttanut

    • Anonyymi

      Tarvitset turvallisen aikuisen apua. Jos kouluterkkari tai -psykologi ei tee lastensuojeluun ilmoitusta niin ota yhteys RIKUun (rikoksen uhrien tuki). Sieltä neuvotaan miten edetä. Siellä kuunnellaan sinua. Saat tukihenkilön, se on ensimmäinen askel apuun ja terapiaan. Muista myös että 112 neuvoo. Perheväkivalta on rikos. Älä jää yksin! Sinulla on oikeus hakea apua ja tukea.

      • Anonyymi
    • Anonyymi

      Tärkeintä on, että puhut jollekin ulkopuoliselle aikuiselle.
      Olen tosi pahoillani vanhempasi rumasta käytöksestä. Varsinkin teini-iässä, kun aivot ei ole vielä kehittyneet ja nuori tarvitsisi kunnolla tukea ja tsemppausta muutenkin jo haasteellisessa maailmassa, on väkivalta ehdottoman väärin ja väärä tapa toimia. Voi olla, että väkivaltainen vanhempi on saanut samaa kohtelua itse ja nyt ei osaa toimia toisin. Se ei silti missään nimessä oikeuta lyömään tai repimään hiuksista, tuosta voi jäädä pitkät henkiset arvet sinulle.
      Oma isäni ja joskus äitikin olivat väkivaltaisia koko lapsuuteni. Nyt itselläni kaksi teiniä enkä koskaan voisi käydä heihin käsiksi, sydän särkyy pelkästä ajatuksesta.

      Puhu, vaikka ystävillesi edes

    Ketjusta on poistettu 19 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Baaritappelu

      Hurjaksi käynyt meno Laffassa. Jotain jätkää kuristettu ja joutunu teholle...
      Kokkola
      57
      5510

    2. Tappo Kokkolassa

      Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap
      Kokkola
      23
      3527

    3. Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti

      Poliisit vaikenee ja paikallinen lehti ei kerro taposta taaskaan mitään. Mitä hyötyä on koko paikallislehdestä kun ei
      Kokkola
      28
      1652

    4. Miksi tytöt feikkavat saaneensa orgasmin, vaikka eivät ole saaneet?

      Eräs ideologia itsepintaisesti väittää, että miehet haluavat työntää kikkelinsä vaikka oksanreikään, mutta tämä väite ei
      Sinkut
      205
      1624

    5. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      77
      1087

    6. MAKEN REMPAT

      Tietääkö kukaan missä tämmöisen firman pyörittäjä majailee? Jäi pojalla hommat pahasti kesken ja rahat muisti ottaa enna
      Suomussalmi
      26
      1078

    7. Kuntoutus osasto Ähtärin tk vuode osasto suljetaan

      5 viikkoa ja mihin työntekijät, mihin potilaat. Mikon sairaalan lopetukset saivat nyt jatkoa. Alavudelle Liisalle tulee
      Ähtäri
      49
      907

    8. Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille

      Itämaisesta filosofiasta kiinnostuneille. Nämä linkit voivat auttaa pääsemään niin sanotusti alkuun. https://keskustel
      Hindulaisuus
      259
      836

    9. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      71
      809

    10. Mulla on kyllä

      Järkyttävä ikävä sua. Enkä yhtään tykkää tästä olotilastani. Levoton olo. Ja vähän pelottaa..
      Ikävä
      35
      808
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt