Olen vähän päälle kaksikymppinen nainen ja olen seurustellut mieheni kanssa melkein kaksi vuotta. Olemme asuneet yhdessä vuoden saman katon alla. Olen huomannut uusia piirteitä itsestäni, joista en tykkää. Rakastan miestäni paljon ja hän minua, mutta ongelmani on vieroitusoireet kun mieheni menee v-lopuksi toiseen kaupunkiin tapaamaan ystäviään ja perhettään. En osaa olla yksin enää, niin kuin ennen seurustelusuhdetta ilman ahdistusta. Mies ei käy usein toisella paikkakunnalla, mutta jostain syystä se häiritsee joka kerta vaikka minulla olisi myös menoa v-loppuna. Illat ovat hirveimpiä. Miksi tämmöinen tunne tulee? Epävarmuudesta ei johdu koska luotan mieheeni. Jossain vaiheessa iskee turhautuminen kun mies ei voi tulla sunnuntaina ajoissa kotiin vaan viikonloppu menee siihen ja taas arki alkaa.
Itse en niin hirveästi viihdy miehen paikkakunnalla, enkä tietenkään halua aina roikkua mukana vain sen takia ettei tarvisi olla erossa. Osittain voi johtua myös siitä, että kun olin sinkku niin osasin olla yksin ja vietin myös paljon aikaa oman perheeni kanssa, mutta tämä ei ole enää mahdollista. Olenko liian omistushaluinen? Onko tämä epänormaalia? Pitäiskö hankkia elämä vaan vai mitä teen?
Vieroitusoire-tunne on todella ikävä, että vie yöunetkin. Kun olemme kahdestaan miehen kanssa paljon niin meillä on todella hauskaa yhdessä ja viihdymme vain toistemme seurassa pitkiäkin aikoja. Yksin minulla ei ole yhtä hauskaa. Miehellä eikä minulla ole kauhean laajaa kaveripiiriä. Helpottaako tämä vieroitustunne kun rakkaus laantuu, ettei tee mieli olla miehen kanssa kaiken aikaa?
vieroitusoireita parisuhteessa
31
10873
Vastaukset
- samankokenut
Ole huoleti, tunteesi ovat täysin normaalit ja johtuvat vain romanttisen rakkauden luonteesta, joka vaikuttaa ihmisiin eritavoin. Rakastuneena jokainen meistä haluaisi mielellään olla koko ajan rakkautensa kohteen kanssa, mutta aina se ei ole mahdollista ja silloin sitä joutuu keksimään itselleen tekemistä kun se toinen ei olekaan aina vierellä. Toisilla tuo ns. sulautumisen vaihe kestää pidempään, toisilla lyhyemmän aikaa.
Sinunkin kannattaisi jo keskittyä rauhoittelemaan itseäsi, että kyllä sinä kestät sen erossakin olon, ihan niin kuin kaikki muutkin ihmiset sen joutuvat kestämään. Ja että jälleennäkeminenhän on ollut aina sitäkin ihanampaa kun on vaan jaksanut välillä kärvistellä ikävässäkin.
Muista siis myös ne hyvätkin kokemukset, älä kelaa vain satuttavia ajatuksia. Se olisi aika tärkeätä muistaa.
Ajan myötä tulee yleensä se ns. eriytymisen vaihe, jolloin kumpikin löytää taas takaisin niihin omiin harrastuksiinsa jne. itsenäisesti, siinä parisuhteen yhteydessä. Olette jälleen yksilöitä, jotka elävät yhdessä.
Eikä sinun kannata verrata itseäsi edes poikakaveriisi. Hän on erilainen ihminen ja käsittelee ehkä ikävääkin hieman erilailla kuin sinä. Kyllä hänkin sinua kaipaa yhtä palavasti ja selviytyykin siitä sitten omalla tavallaan. Jokaisen on löydettävä oma polkunsa itse.
Kyllä sinäkin alat pian keksiä itsellesi touhua ja tekemistä silloin kun poikakaverisi ei ole vierelläsi. Olet jo nyt niin tietoinen itsestäsi ja tunteistasi, että se on väistämätöntä. Et sinä halua kärsiä tuolla samalla tavalla loputtomiin, joten tulet luonnollisestikin selviämään tämänkin vaiheen yli. Usko siihen ja keskity tukemaan itsessäsi niitä positiivisia ajatuksia.
Kirjoita vaikka päiväkirjaa, jolloin saat purettua ulos kaikkein ahdistavimmat ajatuksesi. Kuuntele musaa, lue kirjoja, tapaa kavereitasi joista koet saavasi positiivista voimaa, viihdytä itseäsi ihan tietoisesti sen kivuliaimman vaiheen ohi, niin kyllä se pian antaa periksi ja kutistuu ihan siedettäväksi.- Tosi yksin
Miten päästä päättyneestä suhteesta yli. Ystäviä ja kavereita ei ole ja suhdekin on toiminut miehen ehdoilla,
tavattu on aina ,kun hänelle on käynyt.
Nyt on "ilmeisesti",en varmasti tiedä toinen kuvioissa ja suhde katkolla.
Tunnen itseni hylätyksi ,eikä ole ketään joka voisi auttaa pääsemään tästä ikävästä ja kaipuusta.Uni ei tahdo tulla.
Itkettää vain ja ajatukset kiertää samassa asiassa. - 47yu6h
Tosi yksin kirjoitti:
Miten päästä päättyneestä suhteesta yli. Ystäviä ja kavereita ei ole ja suhdekin on toiminut miehen ehdoilla,
tavattu on aina ,kun hänelle on käynyt.
Nyt on "ilmeisesti",en varmasti tiedä toinen kuvioissa ja suhde katkolla.
Tunnen itseni hylätyksi ,eikä ole ketään joka voisi auttaa pääsemään tästä ikävästä ja kaipuusta.Uni ei tahdo tulla.
Itkettää vain ja ajatukset kiertää samassa asiassa.No älä jää tuleen makaamaan vaan vastaa samalla mitalla ja otat vähän vierasta melaa römpsään...kyllä se siitä.
- ahpe
47yu6h kirjoitti:
No älä jää tuleen makaamaan vaan vastaa samalla mitalla ja otat vähän vierasta melaa römpsään...kyllä se siitä.
Se on kaikkein huonoin tapa ja osoittaa epäkypsää käytöstä, siitä ei asiat paremmaksi muutu. Järkevintä on ottaa asioista selvää, ennenkuin alkaa haikailla uutta suhdetta. Välillä jompikumpi tarvitsee pientä etäisyyttä ja miettimis aikaa. Kukapa meistä heti osaisi sanoa; onko suhteella tulevaisuutta. Edetään pikkuhiljaa ja hyvä tulee. Onnea!!!
- ellimolla70
Tosi yksin kirjoitti:
Miten päästä päättyneestä suhteesta yli. Ystäviä ja kavereita ei ole ja suhdekin on toiminut miehen ehdoilla,
tavattu on aina ,kun hänelle on käynyt.
Nyt on "ilmeisesti",en varmasti tiedä toinen kuvioissa ja suhde katkolla.
Tunnen itseni hylätyksi ,eikä ole ketään joka voisi auttaa pääsemään tästä ikävästä ja kaipuusta.Uni ei tahdo tulla.
Itkettää vain ja ajatukset kiertää samassa asiassa.Ihan ensiksi halaus sinulle. En varmasti ole hirveän väärässä, jos väitän, että olet törmännyt narsistiin ja rakastunut. Tiedän kokemuksesta, miten kovin se sattuu. Mies on peluri ja tälläkin hetkellä pelaa omaa ihmissuhdepeliään jättämällä sinut roikkumaan ikään kuin varalle, jos muilla laitumilla ei flaksi käy. Jos hän ei ole suoraan tehnyt selväksi, että haluaa lopettaa suhteen, mutta on viilentänyt kanssakäymistä suuntaasi tai on aina "kiireinen", on melko selvää, että jotain peliä on meneillään muualla. Oletko koskaan saanut häneltä vastausta itseäsi vaivaaviin seikkoihin?
Otahan kynä ja paperia esille ja kirjoita ylös miehen hyvät ja huonot puolet. Ole täysin rehellinen - älä kaunistele. Kysy sitten, mitä hän antaa sinulle. Kun olet kirjannut kaiken ylös, yritäpä katsoa asiaa kliinisesti ja kysy itseltäsi, haluaisinko viettää loppuelämäni tuollaisen ihmisen kanssa.
Tee jotain itsellesi mieluista. Jos se on kävelylenkki, pistä takki päälle ja mene ulos vaikka hetkeksikin. Jos se on hyvä ruoka, käy rohkeasti ulkona syömässä. Nyt sinun on annettava lupa itse itsellesi saada hellyyttä ja huolenpitoa. Et laske sitä miestä kuluttamaan energioitasi, sillä niin kauan kuin olet herkkä ja haavoittuvainen hänen suhteensa, saattaa mies luikerrella heti takaisin, jos muualla ei onnista. Kyse on valtapelistä, ei rakkaudesta ja sinä olet liian arvokas ollaksesi hänen pelinappulansa.
Onnea matkaan sisko! Olen hengessä mukana. - Kaija67
Tosi yksin kirjoitti:
Miten päästä päättyneestä suhteesta yli. Ystäviä ja kavereita ei ole ja suhdekin on toiminut miehen ehdoilla,
tavattu on aina ,kun hänelle on käynyt.
Nyt on "ilmeisesti",en varmasti tiedä toinen kuvioissa ja suhde katkolla.
Tunnen itseni hylätyksi ,eikä ole ketään joka voisi auttaa pääsemään tästä ikävästä ja kaipuusta.Uni ei tahdo tulla.
Itkettää vain ja ajatukset kiertää samassa asiassa.Miksei sinulla ole ystäviä tai kavereita? Eikö yhtään ainutta? Käytkö töissä tai opiskeletko?
Ymmärrän tämänhetkiset tunteesi hyvin, minut jätettiin yllättäen melko äskettäin. Olin aavistellut ja kysynytkin toiselta, mikä mättää. Muut huolet ja asiat, sanoi hän. Suunniteltiin jopa yhteistä joulua, mutta sitten yks kaks: hän halusi lopettaa. No, hän sanoi sentään suoraan, että haluaa lopettaa eikä vihjaissutkaan mihinkään mahdolliseen uuteen yritykseen.
Ensimmäiset pari viikkoa olin ihan pihalla. Onneksi on pari hyvää luottoystävää, jotka jaksoivat kuunnella ja vakuutella, että kyllä se tuosta.
Minua auttoi sekin, että keksin itselleni tekemistä, paljon tekemistä. Iltaisin olin sitten niin väsynyt, että melkeinpä kaaduin sänkyyn ja uni tuli itsestään. Nyt on jo helpompaa eikä se itkukaan tule enää joka päivä:)
Sanoisin sinulle, että päästä irti. Jos hän on antanut ymmärtää, että "miettii asioita", niin se voi pitää paikkansa nuoren ihmisen kohdalla. Nuorella tarkoitan nyt alle 3-kymppistä. Jos hän on yli tuon, niin sitten melko varma vaihtoehto on, että nyt todellakin on joku toinen kierroksessa ja sinua pidetään varalla. Älä suostu sellaiseen. Kyllä yli 30-vuotias tietää ilman ns. mietintätaukoja, haluaako olla tietyn ihmisen kanssa vai ei.
Jos sinulla ei tosiaan ole yhtään ystävää, niin kirjoita lisää tänne (ja toki muillekin) keskustelupalstoille. Chatista voi löytyä ihmisiä, joiden kanssa voit ihan reaaliajassa purkaa tuntojasi.
Ja ulkoilmaan kannattaa mennä, vaikka vähän huonompaankin:) Aivot ovat paljon virkeämmät saatuaan tarpeeksi happea ja ajatus kulkee kirkkaammin!
Voimia sinulle, hylätyksi tulemisessa on se hyvä puoli, että siihen varmuudella auttaa aika:) - niin se vaan menee
Tosi yksin kirjoitti:
Miten päästä päättyneestä suhteesta yli. Ystäviä ja kavereita ei ole ja suhdekin on toiminut miehen ehdoilla,
tavattu on aina ,kun hänelle on käynyt.
Nyt on "ilmeisesti",en varmasti tiedä toinen kuvioissa ja suhde katkolla.
Tunnen itseni hylätyksi ,eikä ole ketään joka voisi auttaa pääsemään tästä ikävästä ja kaipuusta.Uni ei tahdo tulla.
Itkettää vain ja ajatukset kiertää samassa asiassa.jos vaikka aluksi selvittäisit faktat sen toisen kanssa, mikä on tilanne niin siitä on helpompi edetä. se on kova paikka kun jotuu pohtimaan mitä itse on tehnyt väärin että näin kävi, mutta se on prosessi jossa opit itsestäsi paljon, jos teit virheitä niin näet sen, jos et niin ymmärrät mitä se toinen menetti vaikka se ei tuoss atilanteessa lohduta. tuota sanotaan kasvamiseksi.
voin kuitenkin kertoa että eteen tulee uusi ja parempi. usko minua. - mskh
onhan sinulla edelleenkin se oma perhe ja kaverit nyt voit hyvin viettää omaa elämää silloin kun kaveri menee kotikonnuilleen ite oon onnellinen kun saa välillä touhuta omia juttujaan
- kjgjk<gja
ellimolla70 kirjoitti:
Ihan ensiksi halaus sinulle. En varmasti ole hirveän väärässä, jos väitän, että olet törmännyt narsistiin ja rakastunut. Tiedän kokemuksesta, miten kovin se sattuu. Mies on peluri ja tälläkin hetkellä pelaa omaa ihmissuhdepeliään jättämällä sinut roikkumaan ikään kuin varalle, jos muilla laitumilla ei flaksi käy. Jos hän ei ole suoraan tehnyt selväksi, että haluaa lopettaa suhteen, mutta on viilentänyt kanssakäymistä suuntaasi tai on aina "kiireinen", on melko selvää, että jotain peliä on meneillään muualla. Oletko koskaan saanut häneltä vastausta itseäsi vaivaaviin seikkoihin?
Otahan kynä ja paperia esille ja kirjoita ylös miehen hyvät ja huonot puolet. Ole täysin rehellinen - älä kaunistele. Kysy sitten, mitä hän antaa sinulle. Kun olet kirjannut kaiken ylös, yritäpä katsoa asiaa kliinisesti ja kysy itseltäsi, haluaisinko viettää loppuelämäni tuollaisen ihmisen kanssa.
Tee jotain itsellesi mieluista. Jos se on kävelylenkki, pistä takki päälle ja mene ulos vaikka hetkeksikin. Jos se on hyvä ruoka, käy rohkeasti ulkona syömässä. Nyt sinun on annettava lupa itse itsellesi saada hellyyttä ja huolenpitoa. Et laske sitä miestä kuluttamaan energioitasi, sillä niin kauan kuin olet herkkä ja haavoittuvainen hänen suhteensa, saattaa mies luikerrella heti takaisin, jos muualla ei onnista. Kyse on valtapelistä, ei rakkaudesta ja sinä olet liian arvokas ollaksesi hänen pelinappulansa.
Onnea matkaan sisko! Olen hengessä mukana.IHAN HUIPPUBLOGI: http://www.postaajamonsterit.blogspot.com/
...ja mene jälleen oman perheesi luo sillon kun avokkisi menee omiensa. Sitäpaitsi pitäähän sinun oppia pitämään kamusi perheestä ainakin jos meinaatte pitempään olla yhdessä. Saat muuten ylpeän leiman.
- Säkkiin mäti...
Noilla keleillä eroat alle viidessä vuodessa, mutta olet ihan tyypillinen...et eroa massasta.
- en kerro
Olenko liian omistushaluinen? olet.
Onko tämä epänormaalia? on.
Pitäiskö hankkia elämä vaan vai mitä teen?kyllä ja tee.
Voit myös soittaa mulle kun se ukkos lähtee reissuun tulisin mielelläni juomaan sen baarikaapin tyhjäks. Tuo on täysin normaalia ja helpottuu ajan myötä. Kymmenen vuoden kohdalla, vaikka edelleen rakastaisit miestä täydestä sydämestäsi ja ikävöisin häntä hänen ollessaan poissa, osaat myös nauttia niistä hetkistä kun olet yksin :)
Ja niin, ettei kenellekään jää epäselväksi, et tietenkään voi alkaa rajoittaa miehesi menoja (mikäli niitä on kohtuullinen määrä, ja jos ei, voit vain neuvotella). Vaan sinun tulee istua kakkusi, katsoa tyttöjen leffoja haikeat illat, tai yrittää työllistää yksinäisemmät viikonloppusi paremmin. Ja nauttia siitä tunteesta kun rakastaa toista niin että tuntuu että sydän pakahtuu, siihen kuuluu niin paljon hyvää että pari ahdistunutta iltaa on sen arvoista!
- urtfh
miksiköhän naiset on niin penteleen heikkoja että sen jälkeen kun pallinkantoteline on hommattu niin yksin nämä tapakset ovat täysiä nollia? ja tätä kun vielä kruunataan hokemalla "en ole mitään ilman sua" niin en yhtään ihmettele miksi naisten palkat on miehiä matalammat!
- -a-b-
hienoa että olette onnellisia, kuulostaa siltä että olet niin täysillä suhteessa että kaikki muu on toisarvoista. sekin on hieno asia.
olin samassa tilanteessa aikanaan ja silloinen tyttöystäväni juuri tuollainen. täysillä mukana - kunnes sitten ilman selitystä monen vuoden seurustelun jälkeen täysillä jätti minut. sellainen on-off persoona tuo siis oli.
naisella on tapana "löytää itsensä naisena" siinä 22-25 vuoden iässä ja silloin kaikki muu unohtuu. ei auta että mies on antanut mennä kotiin, kavereille ja harrastuksiin vapaasti ja antanut mahdollisuuden itsenäistyä, syy on aina miehessä.
kuulutko sinä tuohon sarjaan? - samassa veneessä
Tämä aihe tuli kyllä niin hyvään väliin ettei ole edes mahdollista.. Itselläni on meinaan sama tilanne tällä hetkellä, mies on lähdössä viikoiksi toiseen kaupunkiin töihin ja näemme vain viikonloppuisin. Eipä kuulosta muiden korviin välttämättä pahalta, mutta minulle se on kuin maailmanloppu. Olemme olleet kohta kaksi vuotta yhdessä ja asuneet n. puoli vuotta saman katon alla, enkä vain enää osaa olla yksin. Itseasiassa, tilanne oli sama jo ennen yhteenmuuttoakin, en vain osannut olla yksin vaikka välillä oli pakko (mies oli kahteen otteeseen työharjoittelussa laivalla, molemmilla kerroilla kuukauden putkeen).
Tosiaan, sain tämän lähdön tietooni eilen (vaikka aiheesta oli puhuttu aiemminkin, mies vaan oli todennut ettei lähde vaikka haluaisi, mutta tuli sitten toisiin ajatuksiin). Oloni on aivan kamala, koska minulla ei vain ole mitään millä saisi ajan kulumaan aina viikkoina, ja mieheni tuntien viikonloput tulevat olemaan aivan yhtä tylsiä, koska hän tekee töitä niin paljon kuin vain pystyy, mikä tarkoittaa että hän on viikonloppuisin aivan kuollut eikä jaksa tehdä mitään minun kanssani. En siis löydä varsinaisia hyviä puolia tästä koko tilanteesta. Monet ovat yrittäneet lohduttaa että ainakin miehellä on sitten rahaa ja voi ostaa minulle kaikenlaista jne, mutta mitä siitä? En ole rahan perään, vaan haluan olla onnellinen.
Miehelleni koko asia on tietysti hienoa, hän pääsee toiseen kaupunkiin asustelemaan isänsä ja tämän perheen luo, joiden kanssa ei ole ollut 10 vuoteen tekemisissä (sai työpaikan nimenomaan isältään), tottakai hänellä on hienoa aikaa ja olen hänen puolestaan toki onnellinenkin, mutta oma kurjuus on vain päällimmäisenä kun joutuu yksin jäämään kotiin ja jatkamaan sitä tylsää elämää jota tässä pikkukaupungissa viettää. En vain pysty ajattelemaan positiivisesti, ja minua harmittaa koska mieheni ei pysty ajattelemaan asiaa myös minun kannaltani, vaan tulkitsee että haluan rajoittaa hänen elämäänsä, mikä ei pidä paikkaansa todellakaan!
Olen myös hieman katkera siitä, että taas mieheni saa sen, mitä itse olen halunnut, eli hän pääsee pois tästä pienestä paikasta vaikkei ole edes pois hinkunut, toisin kuin minä. Tätä järjestelyä ei tosin kestä tietääkseni kuin viisi viikkoa, mutta aika pian sen jälkeen mieheni lähteekin sitten armeijaankin, joka olisi ollut yksinään jo tarpeeksi paha kokemus...
Olen tosiaan itsekin ajatellut että yritän saada vain aikani kulumaan mahdollisimman nopeasti järjestämällä itselleni tekemistä, mutta kaikki tekeminen mistä pidän vain sattuu olemaan sellaista, joiden parissa ei saa aikaa ihan älyttömästi kulumaan. En tosiaan tiedä miten saan viikkoni kulumaan.. Todennäköisesti totun tilanteeseen, vaikka se mahdottomalta tällä hetkellä tuntuukin, inhoan yksinolemista yli kaiken. Mutta saa nähdä mitä tuleman pitää, olenhan kuitenkin selvinnyt niistä kuukauden erossa olemisistakin.. :P- omaishoitaja
aikaasi kulumaan. niin mene johonkin "auttamisryhmään".....vaikka vanhusta, lapsia tms. ulkoiluttamaan, juttelemaan tai vähän muuten auttelemaan huonompia ja yksinäisiä vanhuksia jne. Itse hoidan hyvin vaikeavammaista aikuista tyttöäni kotona, mihinkään ei voi mennä, kaupassakäyntikin pikamatkana. Asun kaukana kaupista ja naapuritkin kaukana.
Selailin suomi24:n sivuja ja otsikkosi pisti silmään.
Itse olen täysin samassa tilanteessa, tosin, olemme seurustelleet vasta kuukauden.
Tiedän täysin miltä sinusta tuntuu...
Tuo ensimmäinen vastaus kyllä helpotti vähän oloani :)- viidakkosika
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia, joten kerron oman tulkintani:
Se on pelkoa se. Kun poikakaverisi lähtee porukoilleen ja jäät yksin, se on kaiku elämäntilanteesta, joka voisi olla läsnä. Pyri siis nauttimaan siitä, mitä sinulla on. Pelko ei ole sellainen asia, johon elämä kannattaisi tuhlata. Pitää siis olla mielipuolisen rohkea, mikäli "elämästä nauttiminen" on päätavoite.
ONGELMA on se, millaisilla termeillä puhut. Parisuhde ei ole sellainen asia, jossa on "vieroitusoireita". Parisuhde ei myöskään ole lääke omaan epävarmuuteen. Se ei ole lääke omiin vaivoihisi! PARIsuhde. Mikäli hakee omiin hengellisiin tai ruumiillisiin vaivoihin lääkettä jostain toisesta ihmisestä, ei ole valmis parisuhteeseen. Kuulostan ehkä vähän julmalta, mutta jos kaikki ajattelisi näin, väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.- Kaija67
hyvä kommentti! Asia on juuri noin, ettei kukaan ihminen voi , eikä saa, olla toiselle elämän tarkoitus. Itseäni ainakin ihan ahdistaisi se, että toinen olisi kuin hukassa silloin kun itse olen jossain muualla.
Parisuhde ei tosiaan ole lääke omiin vaivoihin. Kyllä se oma onnellisuus ja tasapaino täytyy löytyä ensin ihmisen omista ajatuksista. Se nyt vaan on niin, että tänne synnytään yksin ja täältä aikanaan lähdetään yksin. Jos ei tule toimeen oman itsensä kanssa, kovin hankalaa on toistenkin kanssa.
Ketjun aloittajalle sanoisin, että nauti siitä omasta vapaasta ajasta, vaikkei se vielä niin nautittavalta tunnukaan. Kun aikanaan ehkä saat lapsia ja tulee se todellinen arki vastaan, niin silloin huomaat monta kertaa, kuinka ihanaa olikaan joskus olla ihan itsekseen tai omien harrastusten/ystävien parissa:)
- Asioissa
En minäkään jaksanut lukea koko ketjua, koska siellä on taas näitä pihkuran mainoksia välissä ja myös näömmä toinen juonne tähän keskusteluun käy mukana.
Olet toki vielä melko nuori, joten vanhempana voin sanoa, että kyllä sitä hieman kovettuu vanhemmiten parisuhteessakin, mutta toisaalta tämä on juuri se hetki, jossa sinun pitäisi oman itseksi kanssa tehdä töitä ja oppia itsesi kanssa viimein/jälleen olemaan. Toinen ihminen ei voi olla sinua varten siksi, että sinä et muuten pärjää henkisesti. Se käy raskaaksi sille toisellekin ihmiselle.
Mutta tuon aloituksenkin jälkeen sanon, että toivottavasti tässä todella on kyse siitä vaiheesta parisuhteessa, jossa ollaan aika symbioottisia. Kuitenkin kannattaa selvittää, että miesystäväsi ei käy toisella paikkakunnalla siksi, että saa välillä hengittää. Jos olette toistenne kyljessä koko ajan, niin ei sekään pidemmän päälle tervettä ole. Oma kehitys ihmisenä voi mielestäni jysähtää siihen, koska ei tarvitse kehittää ihmissuhdetaitojaan, kun on aina saman ihmisen kainalossa. Tällä tavoin ei tule laitettua itseään uusiin tilainteisiin, saati ärsytettyä itsessään sitä itsenäistä minää, joka sinussakin kuitenkin on. Olethan aikoinaan asiaa enemmän ajattelematta voinut olla itseksesi vapaa-ajallasi, joka yleensä tarkoittaa, että myös ajatus on vapaalla. Töissä on helppo olla "itsenäinen", koska sen ajan on rahaa vastaan myynnyt työnantajalleen.
Voihan tietysti olla, että olet läheisriippuvainen. Monet meistä on. Elämässäsi on voinut olla joku ihminen, joka on tehnyt itsestään sinulle aikaisemmin elämänsä tarkoituksen, mikä sitten ilmenee myöhemminkin tällaisena elämäntilanteena tai kokemuksena elämästäsi. Nyt kun olet suhteessa, jossa sinulla on mukavaa, niin olet suhteessa tosiaan hieman kuin narkkari, joka ei saa sitä kyllikseen, ja kun toinen ei siinä ole, niin tunnet tyhjyyttä. Läheisriippuvaisuus tekee ihmisestä epävarman ja mielestäni myös sellaisen, että ei omat jalat kanna ja ihminen jää aina "elämän valonsa" poistuessa kiertämään kehää ilman suuntaan.
Kuulostaa, että jollain tapaa osaat ajatella itseäsi, koska et todella lähde roikkumaan toiselle paikkakunnalle vain yhdessäolon vuoksi. Tai sitten olette tällaisen sopimuksen kumppanisi kanssa tehnyt, etkä oikeastaan ole siitä samaa mieltä. Haluat kuitenkin pysyä sopimuksessa ja suostut tähän yhdessä sopimaanne asiaan. Taustalla voi olla menettämisen pelko, mikä myös mielestäni on osa läheisriippuvuutta. Miellyttämisen halu on valtava, joka pahimmillaan kääntyy tilanteeksi, ettet enää ilmaise, miltä sinusta todella tuntuu ja toinen ihminen siinä vieressä porskuttaa ja luulee, että hyvin menee.
Mielestäni sinun ei siksi tarvitse alkaa hankkia kavereita tai harrastuksia tai muuta sellaista ajankulua, vaan todella yritettävä löytää se, mikä tekee sinut tyytyväiseksi itseksesi. Ehkä asian kääntäminen päälaelleen ja aktiivinen ajatusjumppa sen suhteen, että: "Jesh! Viimein viikonloppu ja aikaa olla itsekseen!" -tyyppinen ajattelu alkaisi saada sijaa. Ahdistuneet tunteet voivat jäädä vähemmälle, kun alat itseäsi psyykata.
Arki on laadukkaampaa, kun välillä miettiin itseään ihan itsenään ilman sitä toista. Teitä on siinä kuitenkin kaksi, joilla on elämässään mahdollisesti erilaiset haaveet ja unelmat ja näkemys siitä millaista elämä voi olla. Ne omat hetket auttaa jäsentämään nämä omat ajatukset ja ne on sitten helpompi tuoda juteltavaksi, kun taas tulevia suunnitellaan. Toivottavasti teillä niitä tulevia siis jotenkin suunnitellaan ja mielipiteitä vaihdetaan omista ja yhteisistä asioista.
Toivottavasti asiat löytävät uomansa ja olosi helpottuu. - rinik
Ehdotan sinulle ja kaverillesi, että kihlaudutte ja menette naimisiin. Menkää vihille Jumalan ja seurakunnan edessä ka pyytäkää Jumalaa siunaamaan liittonne. On yllättävää, kuinka moni kertoo sitoutumisen turvallisuutta lisäävästä vaikutuksesta. Nykyajan "vitsaus" on se, että kielletään kaikki vanha hyväksi koettu ja luullaan oman halujen tien olevan oikeaa, kunhan se vain minusta ja meistä tuntuu mukavalta. Vaikka et myönnäkään, niin nk. avosuhteessa piilee partnereitten sisimmässä alitajuinen pelko hyljätyksi tulemisesta. Sama tunne seuraa ihmistä koko elämän kylläkin. Mutta yhdessä annettu lupauksenne rakastaa toisianne myötä ja vastoinkäymisissä antaa pohjan, johonka molempien tulee sitoutua. Kaiken pohjana on sitten molemminpuolinen anteeksiantamisen velvollisuus.Se pitää liittonne kasassa, vaikka joskus natistenkin.
- vieroitettu
jos alkaa nauttiakin siitä, että on välilä omaa aikaa - ja miehellä myös.
Minä olin vähintäinkin yhtä omistautuva vuosikausia ja tiedän, että tuo syvä kiintymys ja ikävä toisen luo on todella kalvava tunne. Häpesin sitä myös, sillä sekoitin mielessäni kiintymyksen, ripustautumisen ja mustasukkaisuuden niin, etten oikein tiennyt, mikä näistä on se todellinen syy haluun olla mieheni vierellä aina ja kaikkialla.
Mies onneksi otti itselleen omaa aikaa ja tapasi edelleen ystäviä ja minä onneksi pidin suurimman osan mölystä sisälläni - vaikka välillä melkeinpä ulvoin pahaa oloani. Yksin ollessani. Kun mies lähti, pakotin itseni ystävälliseksi, kun hän soitii, myös ja kun hän palasi, iloitsin tämän paluusta.
Yiritn asettautua hänen asemaansa ja siihen, miltä minusta tuntuisi, jos mies ei haluaisi päästää minua tapaamaan äitiäni, sisartani, tätiäni, ystävättäriäni - niin ja myös vuosikymmenten vanhoja ystäviä.
Tosin en itse enää kaivannut tätä "omaa piiriäni" ja on kerrottavakin, että taisin laiminlyödä monta ystävää vuosien ajan. Onneksi he olivat vielä halukkaita seurustelemaan kanssani, kun vihdoin minullakin alkoi tuo eriytymisaika. Joka alkoi vasta liki 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ja pelästytti ensialkuun, sillä koin sen, niinkuin sinä mietit: onko rakkaus nyt loppunut?
Ei se ollut loppunut - rakkaus oli vain muuttanut muotoaan - nyt lähdemme silloin tällöin kukin erikseen milloin kuntosalille, milloin kaupungille, milloin sukuloimaan, milloin kavereita tapaamaan ja toivotamme toisillemme ihanaa matkaa tai päivää - ja iloitsemme, kun tulemme taas kotiin tai kumppani tulee kotiin. En ole edes miettinyt "pettääkö mies" ja toivon ettei hänkään minun kohdallani sitä ajattele.
Alkuajasta jäin tietysti (?) kaipaamaan sitä tavatonta intensiivisen läheisyyden paloa - mutta näitä niin osuvasti vieroitusoireiksi kutsumiasi tunteita en totisesti välittäisi enää tuntea - ne söivät naisen! Tai miksei miestäkin.
Y- kwille
Minun tulevalta ex-vaimoltani loppui kuulemma rakkaus. Hän ei siitä puhunut mitään kunnes ihan " puun takaa" sain kuulla että hänellä on toinen. On muuttanut uuden luo 1,5 kuukauden yhdessä olon jälken. Oltiin yhdessä 11 v josta 10 tainnut olla hyvää. Tyttären hän jätti minulle. Tämmöinen temppu on niin paskamainen! Koittaakaa aina puhua asiat jos jotain ilmenee! Olkaa rehellisiä toisillenne.
- MEOWWWW
kyllä, olet omistushaluinen. ihme kun miestä ei ole jo alkanut ahdistaa. TOISTA IHMISTÄ EI VOI EIKÄ SAAKKAAN OMISTAA KOKONAAN MUISTA SE!
- ressukoira5
se on sitä seestymisen aikaa vain...
Neuvoksi kerron, että yritä löytää oma elämä ja lakkaa elämästä miehesi elämää. Ei sinun tarvi olla joka paikassa mukana.
Kertomasi viittaa jonkinlaiseen riippuvuuteen ihmissuhteissa.
Helpointa opetella olemaan yksin, vaikka se ahdistaakin aluksi. Toisaalta, saattaa käydä kuten minulle...
että en enää kaipaakaan ketään oikeasti. SE on ero silloin lähellä, ja minä tein päätöksen ja lähdin 20 vuotta kestäneestä suhteesta pois.
... koska ei ollut mitään yhteistä enää...kuin lapset.
Otappa kissa pöydälle ja kerro miehellesi miltä sinusta tuntuu...
...syyllistämättä ym.
anemone - on se
Tässä vähn huumoria arkeen
http://www.youtube.com/watch?v=JDlJIWaAlhc- AviomiesX
Aloittaja taitaa olla pahailkinen akka, kun on mennyt rikkomaan toisen avioliiton. Noh eihän se tietysti ilman miestä tapahdu.
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 632181
Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä
Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html1781708Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!
Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2171342Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."
Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp231238Ootko muuten vieläkään hiffannut
Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek1611197Miten nyt sanoisin
tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei47909- 48899
- 58750
- 54712
Oletko joskus pieni ja haavoittuva
vai oletko aina vahva, miltä aina vaikutat? Nainen, oletko koskaan väsynyt ja haavoilla? Yritätkö silti pitää julkisivua51668