Onko ihmisen ja apinan välimuotoja löydetty?

huuhaatiedettä? kirjoitti:

"" Ihmisen kehitystä tukevien fossiilien puuttuminen oli Darwinin ajoista alkaen kehitysopin suurin pulma. Hollantilainen Eugene Dubois oli löytänyt erilaisia luunosia Jaavalta v. 1880-1892. Darwinin oppia ansiokkaasti ajaneen Ernst Haeckelin opastuksella hän kokosi luita yhteen ja v. 1893 hän ilmoitti löytäneensä todisteet alkuihmisestä. Mutta tämä löytö, Jaavan mies, ei yksin ollut riittävä vakuuttamaan suurta yleisöä apina-alkuperästään ja tätä varten tarvittiin lisää todisteita.

V. 1912 eri puolille maailmaa levisi tieto Englannista löydetystä apinan ja ihmisen välimuodosta, joka sai nimekseen Piltdownin ihminen. Löydön taustahahmoina olivat mm. aikaisemmin mainitut Elliot Smith ja Teilhard de Chardin.

V. 1920 Jaavan apinaihmisen löytäjä Eugene Dubois ilmoitti Wadjak-kalloista, jotka täydensivät hänen aikaisempia löytöjään todisteina ihmisen kehittymisestä.

V. 1921 ilmoitettiin Kiinassa tapahtuvista alkuihmisen etsinnöistä. Mukana mm. Teilhard de Chardin. Löytö kaivauksilla sai nimekseen Peking-ihminen.

V. 1921 ilmoittetiin, että ihmisen ja apinan välimuoto on jälleen löytynyt. Nimeksi löydölle annettiin Homo Rhodensis. Mukana löydön hyväksynnässä oli jälleen mm Elliot Smith.

V. 1922 Nebraskan ihminen (Hesperopithecus haroldcookii), uusin apinaihminen, julkistettiin kautta maailman eri tiedotusvälineissä ja kuvateoksissa. Uutisen takana oli jälleen mm. Elliot Smith. Koko kehyskertomus perustui yhteen hampaaseen, jonka sanottiin kuuluneen apinaihmiselle.
.........
Vain muutamia vuosia Tenneseen oikeudenkäynnin jälkeen kehitysopin taustarakenteet alkoivat hajota:

V. 1928 Nebraskan apinaihmisen hampaan, joka oli pääosassa oikeudenkäynnissä todisteena ihmisen kehittymisestä apinamaisesta alkuihmisestä, todettiin kuuluneen sikaeläimelle, jonka edustaja tavattiin myöhemmin elossa Paraguayssa.6

Homo Rhodensiksen kallossa todettiin ampuma-aseen sisään- ja ulostuloreikä. Teilhard de Chardin poisti reikien jäljet kuvasta, jota hän käytti teoksessaan ja väärensi näin kallonkuvan. 7

V. 1935 Eugene Dubois tunnusti, että Jaavan mies (1893) oli petos, kooste eri vuosina löydetyistä luunkappaleista ja sen pääkoppa kuului gibboni-apinalle. Lisäksi selvisi että Wadjakkallot olivat olleet hänellä piilossa 13 vuotta ennen niiden julkistamista ja että ne kuuluivat ihmiselle.

V. 1953 Piltdownin kallo todettiin räikeäksi huijaukseksi, joka yli 40 vuotta oli yksi tärkeimmistä todisteista siitä, että ihminen on kehityksen tulos.

V. 1964 opettaja J. T. Scopes tunnusti, että Tenneseen apinaoikeudenkäynti oli ennakolta suunniteltu kehitysopin eteenpäinviemiseksi ja että hän oli antanut väärän todistuksen osuudestaan kehitysopin opettamiseen. 8

Jo löydön yhteydessä Peking-ihmisen kallon osien todettiin kuuluneen apinoille, joita alueella työskentelevät ihmiset olivat käyttäneet ravinnokseen. Pääkopan osat katosivat II maailmansodan aikoihin.

Asiantuntijat tietävät

Asiantuntijapiireissä tiedetään, että radioisotooppeihin liittyviä mittauksia ei voida pitää lainkaan luotettavina. Tiedetään myös, että kerrostuneista maalajeista ei varmaa ikää saada millään mittauksilla eikä johtofossiileilla. Kehitysopin tieteellisyyden taustatuet ovat siis koko ajan olleet olemattomat. Kuitenkin suuri julkisen koululaitoksen valtaus aikanaan alkoi onnistuneesti. Valmistelutyö oli ollut pitkäjännitteistä ja maailmanlaajuista, vaikkakin petoksille perustuvaa. Tiedotusvälineet ovat koko ajan olleet tehokkaasti mukana muokkaamassa yleistä mielipidettä kehitysopille otolliseksi. Näin oli vuosisadan alussa. Näin on edelleen. Tämän voimme todeta nyt, kun kehitysopin voima tieteellisenä totuutena alkaa kaikkialla rakoilla. Valheella on lyhyet jäljet.""
------------------------------Taustaa 2 kehitysopin kuliseissa Kimmo Pälikkö---------------------------
http://www.kp-art.fi/taustaa/

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä