Mieheni luovutti ja muutti pois. Hän ei keskustellut kanssani siitä miten hän tuntee ja tuntuu pahalta kun en ole niin asioita tarkoittanut. Minusta mekin olisimme välttäneet tämän eron jos oltaisiin enempi keskusteltu asioista sekä yhteisestä tulevaisuudesta. Toivon nyt että kyseessä olisi ennemmin seitsemän vuoden kriisi kuin lopullinen ero, koska meidän syymme eivät olleet sinäänsä anteeksiantamattomia.
Viimeinen vuosi on ollut ahdistava. Seksi loppui, yhteiset harrastukset kuihtuivat pois, missään ei enää käyty, kumpikaan ei jaksanu enää puhua,.... Koetin aina aloittaa keskusteluita mutta toinen osapuoli kun ei vastannu asioihin niin kyllähän se turhalta tuntu.
Täytynee antaa aikaa toiselle osapuolelle miettiä asioita? Toivon kyllä kovasti että palaisimme yhteen, koska noi eron syyt olisi kuitenkin korjattavissa ihan keskustelemalla. Hänellä omasta mielestään sellainen näkemys että olisimme erilaisia vaikka taas minulla ihan eri näkemys asioista. Hän pohjaa omat mielikuvansa "nuorempaan" minääni, eikä ymmärrä että nyt kun kohta täytän 30-v, että on minullakin mieli muuttunut asioiden suhteen eli haluan minäkin asettua paikoilleni, hankkia mökin ja pari muksua vaikka nuorempana en ole ollut tätä mieltä. Pidin hänen perheestään sekä sukulaisistaan ja meillä oli ihan mahtavaa aikaa suhteen neljä ensimmäistä vuotta. Kun muutimme työn perässä tänne uudelle paikkakunnalle, siitä lähtien kaikki on mennyt huonosti.
Onko olemassa tätä klassista seitsemän vuoden kriisiä? Millaisia ne ovat olleet Teillä? Olen kuulut että joillakin on ollut ja jos sen yli päässyt niin on suhdekin kukoistanut entistä parempana. Onko näin?
Seitsemän vuoden kriisi?
71
9219
Vastaukset
- näin aikanaan
Edellisessä suhteessa oli seitsämän vuoden kohdalla ero. En teidä johtuiko ero juuri seitsämästä vuodesta mutta tilanne oli omalta osalta aika samanlainen. Meillä oli aikaisemmin ollut jonkinlainen työnjako kotitöistä mutta pala palalta vaimolle ei kelvannut joku työ ja pian hoidin yksin koko asuntoa, kauppareissuja ja korjaustöitä koska vaimolla oli joka päivä joku syy miksi ei voi hoitaa yhteisiä asioita.
Vaimo rakasti myös valittamista milloin mistäkin ja pian tuntui siltä että olenko kumppani vai joku likasanko johon saa purkaa omaa pahaa oloa. Jos joskus kerroin omista huolista niin puolisolla ei ollut ollenkaan aikaa siihen. Puoliso ei myöskään harrastanut mitään vaikka mahdollisuuksia ja oli sitten vihainen jos kävin kolme kertaa viikossa salilla (1 tunti/kerta).
Siinä juuri seitämän vuoden kohdalla tajusin että tämä ei ole parisude vaan jotain muuta. Ei toista ihmistä voi tehdä onnelliseksi vaikka mitä yritti. Kolmen vuoden seurustelun kohdalla on jo miettinyt että parisude pitäisi olla ainakin jollain tasolla sellainen että kumpikin saa siitä jotain eikä sellainen että toinen heittäytyy onnettomaksi ja vaatii kauheasti.
Ero oli sitten aika yhtäkkinen. Sinänsä pienen riidan jälkeen pakkasin kamat ja lähdin pois. Vaimo oli ymmällään eikä käsittänyt eron syitä. Oikeasti suhde oli ollut kylmä jo monta vuotta. Näin jälkeenpäin katsoen (aidon) keskustelun puute taisi olla se pääsyy. Sitä sitten vieraantui kokonaan ja varsinainen ero oli vain viimeinen tapahtuma tässä kaikessa.
En tiedä onko teillä samanlaista mutta näin oli meidän seitsämän vuoden kriisi.- ol just sama
kun teillä. Mikään ei ollu koskaan hyvin,ei semmosta jaksa. Kai sitä "henkisesti" kuoli koko parisuhe.
- Nainen pohjoisesta
ol just sama kirjoitti:
kun teillä. Mikään ei ollu koskaan hyvin,ei semmosta jaksa. Kai sitä "henkisesti" kuoli koko parisuhe.
Kyllä itse ymmärrän eron syyn, mutta olisihan asiasta voinut keskustella kuitenkin kun samoja asioita haluttiin pohjimmiltaan. Eri aikaan tietysti mm. tuo lasten hankinta, kun olisin halunnut opiskella vielä sen 2v ja saada sellaisen työn että olisi ollut aikaa olla kotona perheen kanssa.
Meillä tosin ei ollut tuota riitelyä, se ehkä olisi puhdistanut ilmaa jos olisi ollut yhteenottoja. Tuntuu että minutkin käsitettiin väärin näissä asioissa. Kaipa sitten minun on tarkoitettu eläväni yksin kun ensin saa kärsiä väkivaltaisen suhteen ja sit kun saa kunnon suhteen niin sekin menee sitten mönkään :(
Itse olisin suhteessa kaivannu enempi yhteisiä hetkiä mitä joskus on ollut ja sitä että olisi puhuttu enemmän asioista. - forever-<3
Nainen pohjoisesta kirjoitti:
Kyllä itse ymmärrän eron syyn, mutta olisihan asiasta voinut keskustella kuitenkin kun samoja asioita haluttiin pohjimmiltaan. Eri aikaan tietysti mm. tuo lasten hankinta, kun olisin halunnut opiskella vielä sen 2v ja saada sellaisen työn että olisi ollut aikaa olla kotona perheen kanssa.
Meillä tosin ei ollut tuota riitelyä, se ehkä olisi puhdistanut ilmaa jos olisi ollut yhteenottoja. Tuntuu että minutkin käsitettiin väärin näissä asioissa. Kaipa sitten minun on tarkoitettu eläväni yksin kun ensin saa kärsiä väkivaltaisen suhteen ja sit kun saa kunnon suhteen niin sekin menee sitten mönkään :(
Itse olisin suhteessa kaivannu enempi yhteisiä hetkiä mitä joskus on ollut ja sitä että olisi puhuttu enemmän asioista.Vaikka suhde olisi väkivallaton, ei se tarkoita, että se riittäisi määritteeksi kunnon suhteeseen. Ehkä tämän väkivaltaisen suhteen jälkeen tyydyit vain tähän suhteeseen, vaikka se ei kuitenkaan ole sitä mitä haluat. Monesti ihmiset elävät päässään ns. unelma sudetta, eivätkä näe siksi totuutta alun alkaen. Ja kun totuus alkaa valjeta, ihmetellään kuinka tässä näin kävi ja asiat ovatkin aivan toisin, kuin ne päässään oli maalaillu. Eli puhuminen suhteessa on kaiken A ja O, niin tietää ja tuntee mitä toinen haluaa. En usko, että pystytte enää korjaamaan välejänne. Se tuhoitui jo kauan sitten kun ette olleet enää kiinnostuneita toistenne ajatuksista ja asioista. Kyllä sinä löydät vielä sen oikein kunnon suhteen, joka on keskinäistä arvostusta, kunnioittamista ja aitoa kiinnostusta miten sulla ja meillä menee ja minne ollaan menossa. Puhuminen on tärkeää suhteessa, mutta asioiden ylenpalttinen vitvominenkin ja analysointi saattaa myös tuhota suhteen. Hyvä kumppanuus on ihan tavallista arkielämää hyvän ystävän kanssa johon kuuluu myös tietenkin intohimoa aina sopivan tilanteen tullen :) Pitää olla yhteisiä juttuja ja ihan omia juttuja ja kumppani arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet. Ja tärkeintä, haluaa elää kanssasi loppu elämän.
- Niinpä niin
Kukaan ei ole ajatustenlukija. Ja omasta kokemuksestani ajattelisin, että vaimon käytös on mielenosoitusta siitä, että sinä et ymmärrä hänen "vaatimuksia" ja niiden tärkeyttä, vaan silmät ummessa jatkat niin kuin sinä haluat ja toinen miettii, että no siinähän teet, ei mua huvita tollasen paviaanin kans tehdä mitään jne jne...
Tuo kohta tekstistäsi puuttui, syy seuraus. Ja vaimo ehkä odotti että koska sillä menee hermo, että se rupeis keskusteleen ja saatais joku kompromissi, mut ei, se raukka otti ja lähti, siitä ei siis ollut parisuhteeseen... Eli älähän sinäkään pyri tekemään marttyyria itsestäsi, ei sekään parisuhteelle hyvää tee! - Irtonumerot käyttöön
ol just sama kirjoitti:
kun teillä. Mikään ei ollu koskaan hyvin,ei semmosta jaksa. Kai sitä "henkisesti" kuoli koko parisuhe.
7 v sitä kesti >pikkaisen yli. Kaikenlainen kommunikointi loppui ja pari vuotta sitten, >>kahdenkeskisestä seksistä ei puhettakaan>>aina oli jostain kipee tai niin kamalan väsynyt. Mut kyllä omissa oloissa seksi kelpas oikein hyvin ja useasti>>onneksi en ole kuuro ja sokee>>ainakaan vielä. Eikä ollenkaan välittänyt näinkö vaiko en. On se samaan hengenvetoon myös myönnettävä et on libido siinä kärsi rajusti. Siinä voi olla uudella tyttöystävällä aika kova työ et saa libidon takas >kun niin monta vuotta ollut poissa. Jos se joskus tuli mieleen (seksi) niin se piti ihan kipulääkkeillä hoitaa pois mielestä. Epäilen kovasti et tyttö sanoo et hälle riittää. Se jää nähtäväksi.
Olin omasta m ielestä fiksuu kun laitoin rouvalle ruuan kun tuli töistä kotiin et olisi het saanut syödäkseen.( Mikäs siinä kun toine on eläkkeellä.) Ainainen vastaus oli et olen syönyt töissä ja en syö tuota ja tuota ja tuota. Olis pirulainen voinut soittaa et syön töissä niin ei olisi tarvinnut turhaa laittaa valmiiksi oottamaan rouvan kotiin tuloa. Sit jos olin pitkälläni tuon selän kanssa (murtunut ) niin heti oli mitään tekemätön ja laiska ja ties vaikka ja mitä>>vaikka kahden koiran kans olin ulkona 4x päivässä.
Sanoin hälle et hän on se joka hakee sen eron>kun tiesin kuinka se on kova pala hälle sitä hakea. Nyt olen oottanut 1 v ja 10 päivää kun sain viimein käräjäoikeudelta tiedoksiannon et on jatkovireelle laitettu 10.03.2010 ja astuu voimaan 14 vrk kuluttua siitä kun olen sen kuitannut ja lähettänyt heille takas. 15 04.2010 on sit se konjakin päivä. Voi olla et menee isokin konjamiini. Eikä jää minkäänlainen kaipuu tai ikävä. elämä jatkuu.
Tähän kun lisätään vielä oikea mustis, niin kaik hyvin>>ainainen meriselitys >missä olit >kenen kans jne jne.. Saa sitä omasta olla mustis>>mutta rajansa kaikella. Onneksi ei ole yhteisiä lapsia>>jotain hyvää kuiteski asiassa. - sopivat kaikki eivät
ol just sama kirjoitti:
kun teillä. Mikään ei ollu koskaan hyvin,ei semmosta jaksa. Kai sitä "henkisesti" kuoli koko parisuhe.
se vaan on että miksi väksin jatkaa jos ei vaan sovita yhteen sitten kuolee ::))))
- onnellinen sinkku
Nainen pohjoisesta kirjoitti:
Kyllä itse ymmärrän eron syyn, mutta olisihan asiasta voinut keskustella kuitenkin kun samoja asioita haluttiin pohjimmiltaan. Eri aikaan tietysti mm. tuo lasten hankinta, kun olisin halunnut opiskella vielä sen 2v ja saada sellaisen työn että olisi ollut aikaa olla kotona perheen kanssa.
Meillä tosin ei ollut tuota riitelyä, se ehkä olisi puhdistanut ilmaa jos olisi ollut yhteenottoja. Tuntuu että minutkin käsitettiin väärin näissä asioissa. Kaipa sitten minun on tarkoitettu eläväni yksin kun ensin saa kärsiä väkivaltaisen suhteen ja sit kun saa kunnon suhteen niin sekin menee sitten mönkään :(
Itse olisin suhteessa kaivannu enempi yhteisiä hetkiä mitä joskus on ollut ja sitä että olisi puhuttu enemmän asioista.Ole onnellinen, ettei ole lapsia! Teit ihan viisaasti pitäessäsi aikoinaanpääsi. Eipä se tilanne olisi yhtään parempi vaan päinvastoin jos olisi mukuloita. Eipähän ole kärsimässä tilanteesta. Lapsethan ne eniten kärsivät tällaisista kriiseistä.
- miellytä
Ei nuo kriisit mitään vuosia katso, se on morjes, jos et enää miellytä.
- ole.
Seitsemän eikä kahden,tai yhden vuoden kriisejä. Jos et huolehdi suhteesta,silloin suhde loppuu. Suhteen vaalimiseen kuuluu myös ulkonäöstään huolehtimen. Naiset muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen lihovat kuin pullataikina,kuka sellaista möhköä viitsisi katsoa edes seitsemää vuotta?
- onneton tunari
ole. kirjoitti:
Seitsemän eikä kahden,tai yhden vuoden kriisejä. Jos et huolehdi suhteesta,silloin suhde loppuu. Suhteen vaalimiseen kuuluu myös ulkonäöstään huolehtimen. Naiset muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen lihovat kuin pullataikina,kuka sellaista möhköä viitsisi katsoa edes seitsemää vuotta?
mulla oli just mulle sopiva avovaimo sitten saatiin lapsi. sitten mulla oli mahtava perhe. seitsemän vuoden jälkeen tuli ero, en suosiolla luovuttanut mutten voi ketään väkisin pitää. nyt sitten kaipaan sitä perhe-elämää ihan kamalasti. ei ole sellasta päivää etteikö rintaa pakottas. en tiiä johtuuko tämä seitsemästä vuodesta, mutta enää en valitse mitään missä on seiskoja. toivon niin paljon että saisin perheeni takaisin...
- plaaplaah
ole. kirjoitti:
Seitsemän eikä kahden,tai yhden vuoden kriisejä. Jos et huolehdi suhteesta,silloin suhde loppuu. Suhteen vaalimiseen kuuluu myös ulkonäöstään huolehtimen. Naiset muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen lihovat kuin pullataikina,kuka sellaista möhköä viitsisi katsoa edes seitsemää vuotta?
miehet lihovat kuin pullataikina... mutta aika pinnallinen olet jos vaan ulkonäköön tuijottelet!!!
- Elämä jatkuu
plaaplaah kirjoitti:
miehet lihovat kuin pullataikina... mutta aika pinnallinen olet jos vaan ulkonäköön tuijottelet!!!
ja keskustelu katosi vuosien saatossa omassa parisuhteessani. Emme puhuneet todellisista asioista, heitimme vain asiaan kuuluvia pinnallisia vuorosanoja ja yritimme hoitaa roolimme päivittäin. Näin tapahtuu monissa parisuhteissa, niistä tulee huoltosuhde ts. ruoka, juoma, asuminen, pyykit, tiskit, laskut, lapset ja jopa seksi hoidetaan rutiininomaisesti. Eron tullessa oma korttitalomme sortui. Osallistuin eroseminaariin ja opin paljon itsestäni ja epäonnistuneesta parisuhteestani. Parisuhteen vuorovaikutus on hyvä säilyttää päivittäin toimivana ja tietysti kaikki alkaa sopivan kumppanin valinnasta. Uudessa parisuhteessani seminaarin jälkeen aloin opetella avoimuutta, vastuullisuutta (ei ali- eikä ylivastuullisuutta), aloin pitää huolta itsetunnostani ja kaikista ihmissuhteistani, kuin myös omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnistani. Voin nyt hyvin enkä kaipaa mennyttä, sen verran perusteellisesti sain seminaarissa käytyä läpi menneen parisuhteeni. Suosittelen osallistumista!
- Dr,Phili
plaaplaah kirjoitti:
miehet lihovat kuin pullataikina... mutta aika pinnallinen olet jos vaan ulkonäköön tuijottelet!!!
Tasan varmaa on se että tuollaiset kommentit kuin "aika pinnallinen olet jos vaan ulkonäköön tuijottelet!!! " ovat lihavien ja rupsahtaneiden naisten kommentteja.
Naiset saavat huoletta arvostella mieseten olemuksia ilman mitään paheksuntaa, mutta auta armias jos joku mies menee sanomaan, että nainen(puoliso) on päästänyt itsensä lihomaan muodottomaksi, niin jo aletaan haukkumaan pinnalliseksi.
Usein myös miehen potenssi ongelmat johtuvat siitä rupsahtaneesta lihavasta muijasta, jos alla olisi 25v missivartaloinen ja kasvoinen, niin potenssi ongelmista ei olisi tietoakaan.
Samoin myös naisten haluttomuus, jos mies päästänyt itsensä lihavaan rapakuntoon . - anorectum
ole. kirjoitti:
Seitsemän eikä kahden,tai yhden vuoden kriisejä. Jos et huolehdi suhteesta,silloin suhde loppuu. Suhteen vaalimiseen kuuluu myös ulkonäöstään huolehtimen. Naiset muutaman vuoden yhdessäolon jälkeen lihovat kuin pullataikina,kuka sellaista möhköä viitsisi katsoa edes seitsemää vuotta?
Siinä oikea "möhköfantti" taas latelee totuuksia. Puhu vaan omasta puolestas. Jos muijas lihoo, voi se johtua "munamyrkytyksestäkin", niitä kun on monta, niin johan leviää pakostakin.
- Lady Gaga II
Dr,Phili kirjoitti:
Tasan varmaa on se että tuollaiset kommentit kuin "aika pinnallinen olet jos vaan ulkonäköön tuijottelet!!! " ovat lihavien ja rupsahtaneiden naisten kommentteja.
Naiset saavat huoletta arvostella mieseten olemuksia ilman mitään paheksuntaa, mutta auta armias jos joku mies menee sanomaan, että nainen(puoliso) on päästänyt itsensä lihomaan muodottomaksi, niin jo aletaan haukkumaan pinnalliseksi.
Usein myös miehen potenssi ongelmat johtuvat siitä rupsahtaneesta lihavasta muijasta, jos alla olisi 25v missivartaloinen ja kasvoinen, niin potenssi ongelmista ei olisi tietoakaan.
Samoin myös naisten haluttomuus, jos mies päästänyt itsensä lihavaan rapakuntoon .Juuh ja näitä RÄJÄHTÄNEITÄ KALJAMAHOJA ON ihan pilvin pimein. Mistä näitä lökäpöksyisiä, turvonneita ja sinipunanaamaisia äijiä oiken tulee?
- ;)
Lady Gaga II kirjoitti:
Juuh ja näitä RÄJÄHTÄNEITÄ KALJAMAHOJA ON ihan pilvin pimein. Mistä näitä lökäpöksyisiä, turvonneita ja sinipunanaamaisia äijiä oiken tulee?
SAUNALAHDELTA TIETENKIN!!
- Elämä voittaa
Seitsämännen vuoden kriisi on aivan totaalista höpöhöpöä. Kyllähän se niin on, että kriisi iskee silloin, kun se on iskeekseen. Toivon kuitenkin kaikkea hyvää teille, puhumalla ne asiat selviää.
Moi. Meille tuli viimeisessä liitossani 7 v. kriisi joka johti vääjäämättä eroon. Koitin pelastaa sitä, kävimme avioliittoleirillä. Saimme ohjausta. Mutta mies ei suostunut sen kummemmin kotitehtäviin kuin yhteistyöhön. Hän ei koskaan ole puhunut siitä, mikä sai hänet käyttäytymään siten miten käyttäytyi. Hän vain vetäytyi kuoreensa ja alkoi puuhailla omiaan. Elää nyt yksikseen eikä hyvin mee. Olemme vieläkin väleissä.
Viimeinen 1,5 v olivat yhtä helvettiä. Ja vielä eron jälkeen kun kysyin onko hän analysoinut eron syytä, koska aluksi yhä mietin sitä, hän löi luurit korvaan. Mielestäni se on kypsymättömyyttä. Jos asioista ei voida keskustella ja kommunikoida, miten ihminen tai parisuhde voi kasvaa ja kukoistaa?
Se, miksi puhutaan juuri 7 v kriisistä, on pikkuisen outo käsite, mutta kai tuolla perioditilla on jotain merkitystä ja toistuvuutta kun sitä toitotetaan. Edellinen liittoni kesti 13 v. se on sitten kai 2x6,5v:)- syytetty
pian täynnä ja kai niitä seitsemännen vuoden kriisejä on ollut alusta asti. Nyt kyllä näyttää mahdolliselta, että ero on edessä. Edellinen suhde kesti 10v, vaikka mustasukkaisuus oli hänen puoleltaan sietämätöntä.
Jos vaimoa ei kiinosta mikään, on vaikea keksiä yhteisiä harrasteita ja väistämättä etääntyy kumppanistaan.
Olen ajatellut hänen puheitaan ja tullut siihen tulokseen, etten ole yksin syyllinen vieraantumiseen, vaikka hän miten asiaa käsittelisi. Mennään päivä kerrallaan ja katsellaan, mitä huominen tuo.- Väsynyt mies
...eli samat kokemukset on, katso muut kommenttini.
- menkää itseenne!!:))
Miksi syyttelet toista KAIT SE ON TÄÄ SUOMALAINEN KULTTUURI ETTÄ TOISTA AINA SYYTETÄÄN JA VARSIN SE JOKA ON JÄTETTY!!!!:)))).. En ymmärrä miksi olette yhdessä ja pilaatte elämänne jos kerta ette sovi toisillenne. Suomalaisilta puuttuu rohkeus sekä naisilta että miehiltä . Elämässä on muutakin kuin avioliitto muitakin vakavempia asioita . Miksi itkeä täällä ja voivotella ja syyttää toista . Kyllä joka suhteessa pitäs oppia että suhteessa on kaksi ja eroon vaditaan kaksi ihmistä . Miksi roikkua suhteessa 20 v jos ei mene hyvin en ymmärrä :)))
- ?????
Meillä ei ole ollut tuollaista, kohta saman katon alla oltu 20 vuotta, onko meissä joku vialla vai mikä tässä meni pieleen ?
- uskoo kuka tahtoo
ja täällä avioeropalstalla silti riekut??
- Noora'34
Tervehdys!
No tuntui jotenkin tutulta toi kirjoituksesi, hyvä ap.
Meilläkin tuloo just 7v täyteen avoliittoa ja tuntuu että yli puolet tästä "loppuajasta" ollut viileempää, eikä seksiikään ollu.. No arki jotenkuten rullannu, tosin viiimeaikoina riitoja liian tiuhaan:(
Yhdessä silti ollaan, toistaiseksi, ku kummatki kumminki rakastetaan toisia....tai no, niin ainakin päivittäin sanotaan toisillemme:)
Mie oon ehdottanu mennen talven aikana parisuhde-terapeutille menoa, mutta ei mies näe siinä mitään tarvetta, vaikka mie näen! Varsinkaan jos ei keskenään pysty riitelemättä keskusteleen asoista...
Ja oon mieki kuullu siis tosta 7v:n kriisistä joten jos jaksais ainakini kattoo niin kauan että tästä ajasta pääsee yli...toivotaan.- ex vaimo
kohdalla oli eron tapainen asuttiin erillään..ja muutettiin puolen vuoden jälkeen yhheen koska moellemmilla tuli ikävä...oli joulu ja se vei yhteen...joulupöytään anopille ja asumaankin ja rakennettiin oma talokin ja kun asuimme reilu vuoden tuli taas ero ...toinen nainen ...en ollut lihonut enkä pihdannu seksii jos sitä syyksi luulette...anoppi vaan kävi arvostelemassa...eli jälkeenpäin huomaan sain oman elämän..ja sopeuduin siihen tajuttuani sen...ja nyt voin rakaentaa uudelle pohjalla kun kunnon miehen löydän...rikinäinen astia ei korjaannu siinä on se särö,joka muistuttaa ettei kaikki oo ok.
- sm
Elämä opettaa teitä vastoinkäymisten kautta. Siksi ne tulevat kohdallenne. Jos ette selviä vastoinkäymisistänne, ne tulevat samankaltaisina uudestaan ja uudestaan. Koska näitä "vastoinkäymisiä" on näin paljon, uskon että kyseessä on virhearvio ylipäätään siitä, mitä elämä on? Mitä parissuhde on? Ei se ole sitä, että on elettävä toista varten. SE on sitä, että elää itse ja hyväksyy sen, että toinenkin elää. Ihminen kuin ihminen kaipaa välillä hiljaisia kausia. Ei ihminen tietoisesti itse määrää sitä, koska se kausi on. Joku muu sisäinen voima aiheuttaa nämä kaudet ja niiden tarkoituksena on selventää ajatuksia. Jokaisen päässä on välillä kaikki ajatukset ristiriitaisessa sotkussa, mutta jos aivoille ei jää tarpeeksi lepoa ja rauhaa, aivot eivät työstää toimintaansa sellaiseksi, jossa olotilassa ihminen kokee tuntevansa mielenrauhaa. Varsinkin nykyinen pörssisysteemiaikakausi on vihomiineinen vihollinen ihmisen aivoille ja muulle terveydelle. Ihminen on myös oman kehonsa armoilla. Jos keho kaikkinensa ei voi hyvin, silloin ei ihminenkään voi hyvin. Mutta sitähän päättäjät eivät ymmärrä, vaikka siellä on päättäjinä lääkärit, rehtorit, korkeakouluopiskelijat jne.
- tosielämä
monesti on taikauskoisia ja sen pohjalta mietitään ja tehdään jopa hölmöjäkin päätöksiä. Mikä se seitsemän vuotta oikeastaan on suhteessa ja miksi sitä ajatellaan. Ajattelu taikauskoon ruokkii pahaa ja sitä mukaellen voidaan sitten kuvitella, että mulla on se kriisi just nyt. Jos juttelu parisuhteesta puuttuu, tai se loppuu... ei katso aikaa, milloinka suhteeseen tulee jumitus.... eikös se ole väistämätöntä....
Suhteen eteen tarvitsee tehdä töitä aina, eli vaalia kaikkea mahdollista hyvää.
Hyvyys luo hyvyyttä,
pahuus, kosto pahuutta!- Väsynyt mies
...poski, niin sekin on kipeä.
Niin minulle kävi.
- nainen..
Sillä on toinen nainen. Ei siinä sen kummempaa.
- Väsynyt mies
vain sillä erolla, että me olemme olleet kriisissä siitä seitsemännestä vuodesta lähtien, jo 15 vuotta. Puolisoni mielestä minussa on kaikki vika... ja siihen se keskustelu päättyi. Hän saa esitellä mielipiteitään minusta, minun ulkonäöstäni, luonteestani ja sukuni kaikista virheistä. Minun on vain myönneltävä tai muuten olen hankala ihminen. Pyysin häntä joskus parisuhdeneuvontaan, hän ilmoitti minulle, että jos korjaan omat vikani, kaikki toimii hvyin.
Olenko yrittänyt: kyllä. Siivoan, tiskaan, pesen pyykkiä, silitän...oman osuuteni yhteisistä töistä, huollan myös kotia tekemällä ne miesten työt. Seksi loppui 14 vuotta sitten, vikahan on minussa. En tosin itse ole sitä huomannut... ainakaan fyysisenä.
Miun toiveeni on, että se yleinen miesten syyllistäminen jo loppuisi. Olen liikaa saanut sitä herkkua... omasta mielestäni aiheettomasti. Sitä tulee kotona, appelassa, mediassa... Nyt riittää.
Ai niin, en käytä alkoholia. Ehkä pitäisi.- yks suttura vaan
Eihän sitä ole pakko käydä täällä lukemassa näitä kommentteja jos kirpaisee..
Se on kummallista, jos omasta huonosta liitosta täällä avautuu, niin jotkut aivan oudot miehet ottavat siitä itseensä? Eihän se moite juuri sinua koske, vaan jonkun omaa kumppania.
Turha tulla tänne itseään ruoskituttamaan lisää aivan outojen kommentoinnista, jos omastatakaakin löytyy niitä morkkaajia..
Itse ainakin saan täällä porista asioista, joihin oma mieheni ei korvaansa lotkauta...on tervettä saada näkökulmaa monelta kantilta..
Ja löytyyhän sinustakin "ainakin" yksi hyvä puoli, tuo viinaton linja...:D
Voisit alkaa hoitaa itseäsi ja omaa egoasi, eiköhän sieltä muutakin hyvää löytyisi...
Hae hyväksyntää muualta, jos sitä ei kotoa tipu. - VÄsynyt mies
yks suttura vaan kirjoitti:
Eihän sitä ole pakko käydä täällä lukemassa näitä kommentteja jos kirpaisee..
Se on kummallista, jos omasta huonosta liitosta täällä avautuu, niin jotkut aivan oudot miehet ottavat siitä itseensä? Eihän se moite juuri sinua koske, vaan jonkun omaa kumppania.
Turha tulla tänne itseään ruoskituttamaan lisää aivan outojen kommentoinnista, jos omastatakaakin löytyy niitä morkkaajia..
Itse ainakin saan täällä porista asioista, joihin oma mieheni ei korvaansa lotkauta...on tervettä saada näkökulmaa monelta kantilta..
Ja löytyyhän sinustakin "ainakin" yksi hyvä puoli, tuo viinaton linja...:D
Voisit alkaa hoitaa itseäsi ja omaa egoasi, eiköhän sieltä muutakin hyvää löytyisi...
Hae hyväksyntää muualta, jos sitä ei kotoa tipu...ei nää komentit tietenkään ole se mikä oikeesti kirpaisee. :oD
Epäonnistunut avioliittohan se. MIten olenkin ollut niin hölmö. Ja lapset on se syy, miksi en ole lähtenyt... vielä.
Olen minä sen hyväksynnän muualta saanutkin: työssä menee hyvin ja kohta isoisäikäisen ukon
kroppakin toimii ihan hyvin... muutahan mie en selittelekään.
Enkä pahastunut kommentistasi, olet oikeassa: en minä yleensä valitakaan. Tänään vaan tais v---aaa. EN mie sitäkään hyväksy että miehet yleistää jotakin naisista. - sama suttura :D
VÄsynyt mies kirjoitti:
..ei nää komentit tietenkään ole se mikä oikeesti kirpaisee. :oD
Epäonnistunut avioliittohan se. MIten olenkin ollut niin hölmö. Ja lapset on se syy, miksi en ole lähtenyt... vielä.
Olen minä sen hyväksynnän muualta saanutkin: työssä menee hyvin ja kohta isoisäikäisen ukon
kroppakin toimii ihan hyvin... muutahan mie en selittelekään.
Enkä pahastunut kommentistasi, olet oikeassa: en minä yleensä valitakaan. Tänään vaan tais v---aaa. EN mie sitäkään hyväksy että miehet yleistää jotakin naisista.Söpöhän tuota oot isoisäikäiseksi..! :D
Etkö tosiaan oo 14 vuoteen saanu seksiä?? Vai et oo saanu eukoltas...muualta ehkä?
Mä voisin kyllä sulle antaa ihan myötätunnosta, jos oot tosiaan noin kauan ollu puutteessa! :D
Eihän se oikein oo, että raavas mies joutuu vaan haaveileen...vai vieläkö haaveilet koko asiasta? - Ei NIIN väsynyt mies
sama suttura :D kirjoitti:
Söpöhän tuota oot isoisäikäiseksi..! :D
Etkö tosiaan oo 14 vuoteen saanu seksiä?? Vai et oo saanu eukoltas...muualta ehkä?
Mä voisin kyllä sulle antaa ihan myötätunnosta, jos oot tosiaan noin kauan ollu puutteessa! :D
Eihän se oikein oo, että raavas mies joutuu vaan haaveileen...vai vieläkö haaveilet koko asiasta?;o)
Kiitos tarjouksesta. - Mis onni on
Puolisollasi saattaa olla narsistisia piirteitä. Sellaiselle ihmiselle ei mikään ole tarpeeksi hyvää.
Pidä itsesi miehenä edelleenkin, äläkä ainakaan ala alkoholin kanssa läträämään.
Mieti mitä elämältäsi tahdot. Yksi elämähän meillä vaan on. Voimia ja jaksamista Sinulle. - se suttura.....
Ei NIIN väsynyt mies kirjoitti:
;o)
Kiitos tarjouksesta.Jaaa.a taidat puhua vaan lämpimikses! Ois menty panemaan!! :D
- Mökin akka
Olen ollut 15-vuotiaasta lähtien saman miehen kanssa. Yhteiseloa on kertynyt jo 20 vuotta. Elämä on ollut yhtä kriisiä kokoajan. Voisi sanoa että kriisin sietämistä elämä on, kun yksi asia helpotta niin toinen jo tulee. Aluksi rakkaus oli se keskipiste ja vuosien myötä aviosuhde on muuttunut kumppanuudeksi. Ehkä se 7-ensimmäistä vuotta oli sitä pelkkää raukkautta ja aika muuttaa meitä sen jälkeen. Me menimme 7-vuoden jälkeen naimisiin, ja päätimme keskustellen mitä me haluamme elämältä, mitä odotamme elämältä ja voimmeko yhdessä yrittää saavuttaa jotain suurempaa? Mitä me sitten olemme saavuttaneet? Kaipa ei mitään suurta ja ihannoitavaa, mutta meille riittävää. Mielestäni ja oman kokemuksen perusteella voisin sanoa, että keskustelu, yhteisten tavoitteiden asettelu,ahkeruus, välillä omista eduista luopuminen, sitoutuminen avioliittoon velkojen kanssa ovat niitä asioita jotka suojelevat yhteiseloa, sen 7-vuoden jälkeen. Tai toivotaan ainakin, eihän sitä tiedä..
- onnellinen mies
Minä olen ollut 40 vuotta naimisissa,emmekä kokeneet mitään 7_vuoden kriisiä.Minä olin 23_vuotta ja vaimoni 17_vuotta kun menimme naimisiin.Lapsia on siunaantunut 3 ja lapsenlapsia 3.Ihmisistä kaikki kriisit on lähtöisin aviossa pitää ottaa toinen huomioon eikä vain tuijottaa omaan napaan.Kaikkeen pahinta ihmissuhteissa on arvostella toisen tekemisiä ja tekemättä jättämistä.
- Avossa vain
Kyllä "vaivihkaa" kannattaa kehua, jos kumppani tekee jotain mieltä nostattavaa!
Meistä kumpikin on antanut toiselle anteeksi asioita, vaikka nuorempana olimme ujoja emmekä paljon puhuneet asioista.
Minä olin miehestäni erittäin mustasukkainen nuorempana, mutta onneksi mies kesti sen. Myöskin lapsen kouluongelmien takia olimme aikanaan perheneuvolassa, jolloin ero oli myöskin lähellä, koska tunsin, että syy laitettiin kokonaan minun niskoilleni. Elämä on lasten ollessa pieniä hyvin aikataulupainotteista, mutta se kestää vain aikansa.
Lapset ovat jo aikuisia ja nyt on ollut ihanaa yhteistä aikaa ja olemme matkustelleet aika paljon ja seksikin on antoisampaa kuin nuorempana. Olen erittäin iloinen, ettemme aikanaan eronneet, nyt on kaksi lapsenlasta ja elämällä taas sisältöä.
- 20 v yhdessä
Toinen lapsi syntyi, ei ollut aikaa kriiseille. Jotkut tosin sanovat, että siitä se kriisi syntyykin, muttei pätenyt meillä. Riidelty ja rakastettu on, mutta koko ajan menty eteenpäin. Eikä tämä ole työltä tuntunut, vaikka monet sanovatkin, että suhteen eteen pitää tehdä koko ajan työtä. Ennemminkin olemme kokeneet perheemme pakopaikaksi kovasta maailmasta. Olemme toistemme parhaat ystävät, muu tulee kaupan päälle.
- emmu1981
meillä nyt kymmenen vuotta yhteistä taivalta takana ja kyllä siinä seitsemän vuoden kohdalla tuli aika paljon ongelmia. toinen töissä ja toinen lapsen kanssa kotona. tuntui että toisella omaa aikaa ja minulla ei. tässä tilanteessa pidin jo toisen koulussa olemista omana aikana...jotenkin päästiin yli eikä se ollut helppoa mutta kummallakin oli tahtoa. eihän se vieläkään helppoa ole kun minun nykyinen työ verottaa aikaa mutta tosiaan päivä kerrallaan. ero ei ensimmäinen vaihtoehto vaan jotain yritystä ensin, kukin tavallaan.tsemppiä teille!
- 5 vuoden kriisi
seitsämän vuoden kriisi. Sanoisin ennemminkin viiden vuoden kriisi. Ilmeisesti meillä suhde kuihtui kun tuli lapsia ja myös muutenkin rupsahdin (?), kun mies vaan ilmoitti yhtääkkiä,
että se on nyt loppu ja asuu nykyään n. kilometrin päässä uuden vaimonsa kanssa. Katkerako, niinpä, varsinkin, kun asuvat noin lähellä..- Epävarmaa
Meillä ei ollut mitään kriisiä seitsemäntenä vuonna. Tulin raskaaksi ja mies iloitsi kanssani raskaudestani. Hän puhuikin kaikille tyyliin "me olemme raskaana":) Voi noita aikoja, olivat ihania!!! Mies oli mukana synnytyksessa ja oli aivan mahtava isyyslomalla. Lasten kasvaessa on yrittänyt parhaansa. Meille tuli kriisi vasta, kun rakensimme taloa. Mutta yhdessä edelleen ollaan, en kyllä tiedä montako vuotta vielä...Minä kun en tästä enää nuorene. Toivottavasti ap saat miehesi ja liittosi takaisin. Yritä vaan saada se keskusteluyhteys kuntoon! Pyydä hänet treffeille - keksi jotain josta hän todella pitää, niin hän huomaa miten olet häntä ajatellut.
- woman30
mun kokemukseni mukaan juuri puhumattomuus johtaa ongelmiin.. alusta asti. useimmiten (monella tutulla jotka on eronneet) ongelma on se, että nainen nalkuttaa ja nalkuttaa ja mikään ei koskaan ole hyvin. joskus ollut syynä se, että miehellä ei ole munaa. mutta puhua ei joko osata tai haluta. yleensä siis nainen nalkuttaa ja mies on hiljaa eikä halua puhua. kuka jaksaa kuunnella aina ja aina pelkkää negatiivista palautetta itsestään?
nykysessä suhteessani mies osaa puhua. no ikääkin on, eli ei ole mikään teini. ja joka kerta kun riidellään, pyydetään anteeksi. mies on meillä se joka alottaa puhumisen. ihailen häntä. riitoja muuten on mutta koskaan en ole lähtenyt ovet paukkuen. lapsellista nimittäin.
en siis sano että teillä näin. niin vaan joskus käy että suhde kuolee. jos toinen ei puhu niin aika huonoilla kantimilla ollaan. toivottavasti löydät sellasen joka puhuu. :)
voimia!!- pohtinut..
Mutta...tuosta nalkutuksesta sanoisin sen verran, että kun ei toista saa osallistumaan parisuhdeongelmien puintiin, se yksipuolinen keskustelu muuttuu ajan myötä nalkutukseksi.
Yleensä se on mies, joka ei vaan puhu eikä pukahda. Antaa mieluummin sen parisuhteen kaatua, ennenkuin pelastaisi sen, mutta on niitä naisiakin, jotka verhoutuu sinne marttyyrin kruunun alle.
Jos opeteltaisiin puhumaan siinä suhteessa, uskonpa, että tosi monet erot jäisi eroamatta!
Tuskinpa se alkuaikoina se puhe on nalkutusta ollut...tuskin olisi paria silloin syntynyt? - puhu puhu!!
pohtinut.. kirjoitti:
Mutta...tuosta nalkutuksesta sanoisin sen verran, että kun ei toista saa osallistumaan parisuhdeongelmien puintiin, se yksipuolinen keskustelu muuttuu ajan myötä nalkutukseksi.
Yleensä se on mies, joka ei vaan puhu eikä pukahda. Antaa mieluummin sen parisuhteen kaatua, ennenkuin pelastaisi sen, mutta on niitä naisiakin, jotka verhoutuu sinne marttyyrin kruunun alle.
Jos opeteltaisiin puhumaan siinä suhteessa, uskonpa, että tosi monet erot jäisi eroamatta!
Tuskinpa se alkuaikoina se puhe on nalkutusta ollut...tuskin olisi paria silloin syntynyt?Tuo on just sitä asiaa!!!
- Jossu 42
Meillä siitä aikaa jo17 vuotta. Kummallakin oli syrjähyppy, minulla melkein kolme vuotta kestänyt suhde, miehellä yhden illan juttu. Selvisimme siitä ja nyt ollaan oltu yhdessä 23 vuotta, meillä on kolme muksua, ensimmäinen jo teini.
- Tiia111222
Nainen, kun vanhenee niin se heitetetään vaan kylmästi roskikseen. Miten lapset, eikö voisi ajateklla vaikka lapsia ja elämää erillään heistä?
- olavi. 51
Olen ollut naimisissa 28 vuotta. Nyt olen 51v mies.
Oma vaimo on rakkain eikä ole koskaan ollut riitoja.
Ja sängyssä menee hyvin. Olen aina työmatkoilla pannut nuoria hemaisivia tyttöjä, ne tytöt ovat tuoneet mielikuvissa myös meidän seksielämään aivan uusia uria.
Nuoret naiset ovat opettaneet minulle vanhalle äijälle kaikenlaisia virikkeitä.
Ja vaimoni on tyytyväinen, ehkä hän aavistaa mitä touhuan mutta ainakin hän on tyydytetty. - supposeppoli
olavi. 51 kirjoitti:
Olen ollut naimisissa 28 vuotta. Nyt olen 51v mies.
Oma vaimo on rakkain eikä ole koskaan ollut riitoja.
Ja sängyssä menee hyvin. Olen aina työmatkoilla pannut nuoria hemaisivia tyttöjä, ne tytöt ovat tuoneet mielikuvissa myös meidän seksielämään aivan uusia uria.
Nuoret naiset ovat opettaneet minulle vanhalle äijälle kaikenlaisia virikkeitä.
Ja vaimoni on tyytyväinen, ehkä hän aavistaa mitä touhuan mutta ainakin hän on tyydytetty.Tyypilliset fantasiat vanhalla miehellä..
Muuten olis voinu uskoo, mutta niitä "nuoria" naisia nyt ei vanhalle papalle satele :)
Saahan sitä haaveilla...! - tytteli 27v
supposeppoli kirjoitti:
Tyypilliset fantasiat vanhalla miehellä..
Muuten olis voinu uskoo, mutta niitä "nuoria" naisia nyt ei vanhalle papalle satele :)
Saahan sitä haaveilla...!Jooo...Kyllä hymyilitti minnuuki tuonkin ukkelin satuilut! :D
Yritelly on muaki moni pappa, mut "ei kiitosta" oon tottunu sanomaan...en oo prostituoitu.
Ja se vanha on vanha! Yök! - Ei yli-ikäistä
olavi. 51 kirjoitti:
Olen ollut naimisissa 28 vuotta. Nyt olen 51v mies.
Oma vaimo on rakkain eikä ole koskaan ollut riitoja.
Ja sängyssä menee hyvin. Olen aina työmatkoilla pannut nuoria hemaisivia tyttöjä, ne tytöt ovat tuoneet mielikuvissa myös meidän seksielämään aivan uusia uria.
Nuoret naiset ovat opettaneet minulle vanhalle äijälle kaikenlaisia virikkeitä.
Ja vaimoni on tyytyväinen, ehkä hän aavistaa mitä touhuan mutta ainakin hän on tyydytetty.Varsinainen satusetä. Täytyy olla jotenkin vajaa, joka vanhan äijän kanssa rupee pulaamaan. No jos vie vaikka Pariisin kevättä katsomaan tai sais muuta kivaa(vaikka turkin), vois ehkä kiksaista. Yököttää ajatella vanhaa ihoa nuorta ihoa vasten YRJÖÖÖ......
- nuori nainen
Ei yli-ikäistä kirjoitti:
Varsinainen satusetä. Täytyy olla jotenkin vajaa, joka vanhan äijän kanssa rupee pulaamaan. No jos vie vaikka Pariisin kevättä katsomaan tai sais muuta kivaa(vaikka turkin), vois ehkä kiksaista. Yököttää ajatella vanhaa ihoa nuorta ihoa vasten YRJÖÖÖ......
oksennus tuli kurkkuun täälläkin, kun ajattelin just kans ruttuista ihoo ja sitä ruttuista pientä munaa!!
Ei hitsi, nyt tulee puklu! YÖK!
- toiveet muuttuu
On kai miehelläkin oikeus muuttaa mieltään.
Toisaalta, menetitkö kuitenkaan mitään.
Nythän sinulla on mahdollisuus tehdä unelmistasi totta.
Parinkympin paikkeilla ihminen haluaa vapautta.
Kolmenkympin paikkeilla perhettä ja haasteita.
Neljänkympin paikkeilla vakautta.
Viidenkympin paikkeilla pientä vipinää.
Kuudenkympin paikkeilla odotetaan eläkeikää.
Ja sitten se kuolema alkaakin kolkutella päivä päivältä useammin ovella.
Joten, aivan turhaa odotella kuuta taivaalta.
Jos ukko lähti, etsi uusi ja tee lapset.
Lasten kanssa elämällä on merkitystä, vaikka ilman ukkoa.
Sinulla on kymmenkunta vuotta aikaa tehdä lapset, sitten alkaa adoptio olla se todennäköisempi vaihtoehto.
Joten, turha murehtiminen nurkkaan ja hommaat ensimmäiseksi elämän itsellesi.
http://www.youtube.com/watch?v=5oGsRcuB0W0- lähden meneen! ;D
Muuten kuulosti tutulta, muuta tuo 40v.....?
Meillä ei ainakaan mies mitään vakautta hakenut, vaan ravintolaelämä sutturoineen alkoi ja valehtelu astui kuvioihin... Yksin jäin kotio lapsia hoiteleen ja siivoja siivoileen.
Joku menoikä vissiin tulee kuitenkin joillekkin jo silloin? Ja kohta 10 vuotta kestänyt...minä en enää kestä, eikä mun tarttekkaan...lapset on jo isoja. :)
- suununtaina
Taitaa olla myöhäistä Viestistäsi päätellen suhteenne tila on ollut jo kauAn aikaa viilellää mallilla . Ei ole mitään sietsemän vuoden kriisiä ihan tekastu juttu ja tredi vedotaan seitsemän vuoden kriisiin kun ei muuta keksitä . Minä olen ollut viimeiset 8 v ihanan miehen kassa ja meillä on todella mukavaa kumpikin on elämämme eletty jo aikoinaan nyt kummallkin tunne että meidän olisi pitänyt päästä yhteen jo monta vuotta aiemmin kuin 8 vuotta sitten . Et voi toista pakottaa olemaan kanssasi jos ei toinen vaan halua. Tuo että sinusta tuntuu vain jne on vain sinun mielipiteitäsi . Sinun olisi pitänyt saada miehesi kanssa puhumaan ja sanomaan mitä hän on mieltä tai sitten ei vai ole Munaa sanoa . Ottaa helpomman keinon ja lähtee pois .
- Etsi uusi ja parempi
Ei sitä jaksa virkkuukoukulla koko elämäänsä toisesta sanoja virkkailla ulos!
Kyllästyy siihen tuollaiseen touhuun. Helpompi on luovuttaa ja katella semmoinen parisuhde-immeinen tilalle!
- Luovutitko itse!
Niin luovuttaminen olisi tosiaan tehtäv rittävän ajoissa tai mieluummin heti. Tai ehkä jo etukäteen! Tarkoitan että, parisuhteeseen sitoutuen ei tulisi mennäkään vastuuhaaste tilaan enne kuin oikeasti tuntisi itsensä ,toisen sekä tämän kolmannen osapuolen eli parisuhteen.
Parisuhteet hajoaa ja muuttuu jopa helvetiksi siitä syystä ettei nämä ihmiset tunne itseään vaan odottaa parisuhteen tekevän sen kasvu n heidän puolestaan. Tästä varma merkki on se että, todetaan toinen sen rikkojaksi,sekä perustellaan asiaa elämättömällä elämällä minkä parisuhde on yksilöltä vienyt.
Alistaja antaa aikaa toiselle, sillä hän kokee olevansa "velvollinen" kasvattamaan toisen ajan antamisella alamaiselleen. Terve asenne käsittää ajan kulun vaikutukset ja merkitykset ja kantaa vastuun vevoitteistaan tekemällä tietoiseksi itseään toiselle.- Kyllästynyt mykkään
Pakko on luovuttaa, ettei järki lähde, kun toinen on ottanut asenteen, että "minä en sano mitään! mökötän vaan"... mitä siinä voi toinen muka tehdä? Ei mitään.
- 10vuosi menee
Semmoinen oli meillä. Jossain vaiheessa alkoi riitely, ei ollu enään mitään yhtteistä tekemistä, toinen mökötti, toinen valitti, mutta yli päästiin. Annettiin toiselle omaa aikaa ja oltiin pikkasen erillään toisistamme. Vuoden ajan kesti tuo 7vuoden kriisi ja yli siitä päästiin, vaikka välillä meinattiinkiin tappaa toisemme. Nyt menee 10vuosi yhdessä ja välillä nauretaan tuolle 7vuodelle, joten eiköhän tässä olla sitten yhdessä loppuun asti.
Niin ja millai lähettiin purkamaan 7vuoden kriisiä. No hävitettiin vanhat huonekalut, joista kumpikaan ei tykännyt, mutta ne huonekalut olivat vaan matkannee koko yhdessäolon ajan. Kaapit tyhjennettiin turhasta romusta pois, jota 7vuoden aikana oli tullut. Kämppä remontoitiin ja hävitettiin 7vuoden jäljet, sekä hankimme uusia vaatteia joita emme kumpikaan olisi koskaan kuvitellut laittavamme päälle Eli aloitimme yhteisen elämän uudestaan. Virkisti ihmeellisesi, kun ei tehnyt sitä samaa, jota oli 7vuoden ajan tottunu tekemään. - sininenkivikaukana
Uskomukseksi moni täällä väittää seitsemännen vuoden kriisiä, mutta aika paljon enemmän näyttää olevan niitä, joilla sellainen on ollut... Muuan kriisejä työkseen selvittelevä ihminen kertoi minulle jokin aika sitten, että se on ihan todellista, ja toistuu noin seitsemän vuoden välein. Meillä miehen kanssa oli pahakin kriisi seiskan kohdalla, mutta siitä selvittiin - heikompi mies olisi luovuttanut, mutta omani on onneksi sitkeää sorttia ja sitoutunut yhteiseloon.
Neljätoista vuotta on täynnä, ja pariterapiassa käydään... koitetaan pärjäillä. Ärsyttää vaan terapiassa, kun mun mielestä siellä paapotaan miestä, jos kerron epäkohtia, ja mies sanoo että kaikkihan on ihan kunnossa. Mutta minä en saa lähteä edes siskollani käymään pariksi päiväksi! Olen kyllä tehnyt sen joskus mitään kyselemättä, mutta eihän semmoinen edistä rauhaisaa yhteiseloa. Mun pitäs vain aina olla käsillä ja kotona lapsia ja koiraa kaitsemassa. Mutta ei mun pitäny tässä alkaa avautuun, kunhan kerroin oman kokemukseni... :) - Edelleen rakastunut
Sitä sanotaan, että seitsemäs yhdessäolovuosi ja kolmas avioliittovuosi ovat ne pahimmat. Meillä sattui molemmat yhtäaikaa ja meni todella mahtavasti. Tänä vuonna olemme olleet 13 vuotta yhdessä ja 9 vuotta naimisissa ja hyvin menee edelleen. Ikävää, että teille kävi niin kuin kävi. Toivon hyvää jatkoa teille, päädytte mihin tahansa.
- Airiyli
Niinpä 2001 tavattiin, 2003 naimisiin, 2005 muutto toiselle paikkakunnalle, 2007 hengenlähtö minulla jo liipasimen koukistusta vailla, 2008 lopullinen ero. Tälläistahan se on elämä NARSISTIN kanssa.
- ewwwwwwww
vitun ääliö
- donin kasakka
mulla yht. 52v.seksiä saivat multa niin paljon kuin halusivat mut sekään ei riittänyt,kysymyksiini ei vastattu, nalkutusta sain milloin mistäkin kuulla.Nyt elän elämäni parasta aikaa ja vapaita naisiahan tää maa on täynnä ja luuserit saa tyytyä murusiin.
- heh heh!
ja rakkautta riittää? vai pelkkää paskant...siis seksiä?
- 30 vuotta yhdessä
Kriisi tulee silloin kun on tullakseen.
Ihmiset toki muuttuvat ja toisen osapuolen muuttuminen ei sovi kaikille, syytä on vaikea tietää.
Monessa tapauksessa seksi on ehkä arkipäiväitynyt ja ei sitten ole muuta oikeasti yhdessä pitävää voimaa.
Liika kaavamaisuus voi tulla nopeastikin tai tulla vasta kymmeninen vuosin jälkeen.
Aina elämässä pitää antaa tilaa toiselle osapuolelle sekä itselleen ja edes yrittää ymmärtää mistä on kysymys. On hyvä myös ottaa tosissaan mitä toinen sanoo. Pahinta on toisen mielipiteiden vähätteleminen.
Aktiivinen kuuntelu = sisältää ymmärtämisen taitoa, on vielä tärkeämpää kuin puhuminen.- jotain uutta..miehet
Jos oot mies, niin viisasta puhetta! Oot oppinut jotain!
Jos oot nainen, kaikki naisethan aattelee noin.
- meneillään
Kaikenlaista suhdetta koettelevaa on jo tässä tapahtunut, mutta itse suhteestamme nuo asiat eivät johdu. Meillä itse asiassa suhde on vain parantunut ihan parin vuoden aikana. Olemme entistä varmempia siitä, että haluamme viettää loppuelämän yhdessä. Suhde vaatii työtä, ei pidä luovuttaa heti, kun tulee ongelmia eteen. Nykyään annetaan liian helposti periksi, kun arki ei olekaan ainaista onnea.
- sm
ensimmäinen perhe, jossa avioliitto hajoaa, kun on pakko työn perässä vaihtaa kotia eli asuinsijaa. Olisitteko muuttaneet ko. paikkakunnalle, jos ei olisi ollut niin sanotusti "pakko työn perässä". Ehkä te kumpikin tunnette olonne ikäänkuin orvoksi, kun paikka ja tutut seudut muuttuivat. Itse uskon, että tälläiset "pakot", samoin kuin "reppumiesten" työt aiheuttavat paljon avioeroja. Viimeksi mainittujen vaimoista monet kokevat itsensä hylätyiksi yksinhuoltajiksi, kun mies reissaa ympäri maailmaa ja ympäri Suomea.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1751461
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä411039Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad38735- 14660
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver21650- 36643
Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä28642Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46607Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17593Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30577