Suur-Suomen rajat

halusi AKS seuraavt liitokset : Itä-Karjala, Kuola, Inkeri,Ruija ja Länsipohja. Heidän mielestään Tarton rauha oli "häpeä -rauha"

Jaakop kirjoitti:

halusi AKS seuraavt liitokset : Itä-Karjala, Kuola, Inkeri,Ruija ja Länsipohja. Heidän mielestään Tarton rauha oli "häpeä -rauha"

kuulunut enemmän siirtomaita kuin pelkkä Ahvenanmaa.

Rauhansopimuksissa, liittolaissopimuksissa yms. laatusana "ikuinen" on vain koriste: maailmassa rikottu kautta historian niin monta ikuista sopimusta, että ei kannata hiiltyä yhdestä Tarton rauhasta.

Michelarkangelo kirjoitti:

Rauhansopimuksissa, liittolaissopimuksissa yms. laatusana "ikuinen" on vain koriste: maailmassa rikottu kautta historian niin monta ikuista sopimusta, että ei kannata hiiltyä yhdestä Tarton rauhasta.

Lue lisää

tietenkin "...maailmassa ON rikottu..."

Äänislinna (Petroskoi) unohtuiko se ? ja muukin Itä-Karjala.

Suur-Suomi aatteeseen saattoi kytkytyä muutakin, mutta yksi asia oli ylitse muun: Itä-Karjala, jonka vapautuksesta haaveiltiin tietenkin varsinkin AKS:n piirissä. Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa, niin siinä ei edes näy erillisenä alueena Itä-Karjalaa. Sikäli kuin siinä on yritetty hakea Itä-Karjalan rajoja ne on piirretty väärin.

arkistomies kirjoitti:

Suur-Suomi aatteeseen saattoi kytkytyä muutakin, mutta yksi asia oli ylitse muun: Itä-Karjala, jonka vapautuksesta haaveiltiin tietenkin varsinkin AKS:n piirissä. Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa, niin siinä ei edes näy erillisenä alueena Itä-Karjalaa. Sikäli kuin siinä on yritetty hakea Itä-Karjalan rajoja ne on piirretty väärin.

Lue lisää

"Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa..."
???
Faktaa tuosta kehiin, please.

arvelu kirjoitti:

"Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa..."
???
Faktaa tuosta kehiin, please.

Suomen esittäissä suurta aluevaatimustaan Venäjän valkoisillekin, niin neuvotteleva ruhtinas kysyi mitä vastineeksi, ei mitäänkö?

Otettiin vertauksena Ahvenanmaa, jonka alueen Ruotsi olisi halunnut asukkaiden myötävaikutuksella.

arvelu kirjoitti:

"Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa..."
???
Faktaa tuosta kehiin, please.

mutta jos aikuinen piirtäisi kartan, hän tekisi sen seuraavalla tavalla: Keskeinen Suur-Suomi atteen aluevaade eli Itä-Karjala selkeällä värikontrastilla esiin: Esim tuolla värillä millä Inkerinmaa ja Viro on piirretty. Itä-Karjalan rajat voisi piirtää oikein. Klassinen rajahan menee Laatokan päässä Syvärillä (niinkuin kartassa), mutta on Äänisen kohdalla aivan liian kaakossa. Siinä kohtaa siis koilliseen. Sen sijaan Äänisen pohjoispuolella raja koukkaa selvästi itään. Kantalahden kohdalla se kääntyy Suomeen.

Sen sijaan muut alueet voisi hyvin liudentaa väreilläkin lähemmäs omaa maataan. Ne on piirretty karttaan epämääräisesti, mutta epämääräistä oli aluehaaveilukin.

arkistomies kirjoitti:

Suur-Suomi aatteeseen saattoi kytkytyä muutakin, mutta yksi asia oli ylitse muun: Itä-Karjala, jonka vapautuksesta haaveiltiin tietenkin varsinkin AKS:n piirissä. Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa, niin siinä ei edes näy erillisenä alueena Itä-Karjalaa. Sikäli kuin siinä on yritetty hakea Itä-Karjalan rajoja ne on piirretty väärin.

Lue lisää

>Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa<

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Suur-Suomen_kartta.png

Joitakin tuo Viron ja Inkerinmaan kuuluminen saattaa hämätä, mutta muistettava on ns. Suomen Silta -haave, joka siis yhdisti nuokin alkueet Suur-Suomeen.

Artikkelit ja kolumnit, 3.5.2004
Seppo Zetterberg; Suomen silta – monikasvoinen symboli

http://www.finland.ee/Public/Print.aspx?contentid=147459&nodeid=40662&culture=fi-FI&contentlan=1

Suomen ja Viron, kahden kielisukulaisen, yhteyksien tunnuskuvana on vanhastaan ollut Suomen silta. Nykyisin tunnetussa merkityksessä sen otti käyttöön Fr. R. Kreutzwald sommittelemassaan Viron kansalliseepoksessa Kalevipoegissa. Siinä suuren tammen laudoista rakennettiin silta yli Suomenlahden.

Siivet tälle heimosillan symbolille antoi kuitenkin runoilija Lydia Koidula, joka viljeli sitä useissa runoissaan. Vuonna 1881 muovailemassaan runosikermässä Soome sild hän lauloi: ”Suomi, Suomi! Sinä et katoa / Mielestä etkä sydämestä!” ja jatkoi: ”Sydämemme ovat liitetyt yhteen: / Herra itse antaa palkaksi, / Että tiemme käyvät yhteen!”

Suomen sillan ylläpito – suomalaisten ja virolaisten välisten yhteyksien kehittäminen – oli pitkään virolaisten varassa. Niinpä 1900-luvun alussa Helsinkiin siirtyi eurooppalaisia esikuvia tavoittelevan Noor-Eesti-kirjailijaryhmän ydinjoukko, jonka iskulauseena oli ”Suomen kautta Eurooppaan”. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen runollinen Suomen silta muuttui poliittiseksi, kun Suomesta sai turvapaikan merkittävä osa tuonaikaisen Viron poliittisesta johdosta, myöhemmästä moninkertaisesta valtionpäämiehestä Konstantin Pätsistä alkaen.

Viron itsenäistyttyä ja vapaussodan Neuvosto-Venäjää vastaan alettua marraskuun lopussa 1918 Suomen siltaa pitkin kulki lähes 4 000 suomalaista vapaehtoista auttamaan Viroa taistelussa bolševikkeja vastaan. Kohta tunnuskuva sai taas uuden merkityksen, jonka aiheutti Suomessa vuoteen 1932 voimassa ollut kieltolaki. Monille on tuttu pilakuva, jossa Suomenlahden ylitse on pirtukanistereista rakennettu silta.

Intensiivisimmäksi Suomen sillan symboli tiivistyi Suomen ja Viron kaksoisvaltion muodostamista koskevissa suunnitelmissa. Maiden ja kansojen lähenemistä oli viritelty jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta Viron itsenäistymisen jälkeen erityisesti Konstantin Pätsistä tuli unionin aktiivinen ajaja. Hänen viimeinen muistionsa tästä asiasta on kesältä 1940. Suomessa ehdotuksille ei kuitenkaan lämmetty; lähenemisen Viroon pelättiin voivan tempaista Suomen vaarallisiin kuohuihin.

Suomen talvisodan aikana 1939–40 Suomen siltaa samosivat jälleen sotilaat, nyt Virosta Suomeen, kun virolaiset vapaaehtoiset – Suomen-pojat – riensivät auttamaan heimoveljiään. Moninkertaiseksi Suomen-poikien virta paisui, kun Suomen jatkosotaan osallistui vuodesta 1943 alkaen yli 3 000 virolaista vapaaehtoista.

Viron liittäminen Neuvostoliittoon kesällä 1940 siirsi Suomen sillan muistojen hämärään, mutta ei unohdukseen. ”Sielun silta” oli valekuollut, mutta hengissä. Kirjallisuudentutkija Kai Laitinen kirjoitti 1978, pysähtyneisyyden ajan synkkinä vuosina: ”Suomen silta on olemassa, mutta ei pilviä hipovana kuvitelmana, ei poliittisena iskusanana, ei onttona juhlapuhefraasina, vaan sen tehdyn työn muodossa, joka on vakavasti halunnut tutustuttaa Suomenlahden eri rantojen kulttuureja toisiinsa.”

Sillan lahonneita kansilankkuja oli itse asiassa alettu kunnostaa jo 1960-luvun jälkipuoliskolla, kun Helsingin ja Tallinnan välillä oli käynnistetty laivaliikenne. Suomalaiselle turistille avautui edes jonkinlainen näköala Viroon, ja virolaiset puolestaan saivat osansa sähköisestä Suomen sillasta, kun Suomen televisio välitti heille kuvaa läntisestä maailmasta.
Viron uusi itsenäistyminen 1991 muutti kaiken. Ahdistettu symboli virkosi valekuolleista ja pääsi vapaaksi vankilasta. Suomen sillalla aloitettiin ripeät levennystyöt. Uudet kaistat olivat tarpeen niin paisuneen turistien ja liikemiesten virran kuin investointien ja tavarankuljetuksen lisääntymisen takia. Vapaasti pääsivät nyt liikkumaan myös ajatukset ja mielipiteet – diktatuurien suurimmat vaarat.

Suomen sillan leventäminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan suuren liikenteen takia sillasta oli rakennettava kaksikerroksinen: yläosassa alkoivat kulkea lentokoneet ja helikopterit, alakerrassa matkustajalaivat, katamaraanit, kantosiivet ja yksityisveneet. Ja jonakin päivänä sillalla lienee kolmaskin kerros, maanalainen tunneli.

Kylläpä Kreutzwald ja Koidula olisivat ihmeissään, jos näkisivät, mihin kaikkeen hullutukseen heidän irtipäästämänsä kielikuva on johtanut. Niin kuin siihenkin, että toukokuun alusta 2004 lähtien Suomen sillalla kuulemma jo ajetaan ihan rallia!

Suomen Silta kirjoitti:

>Jos nyt katsoo wikissä olevaa lapsen tekemää karttaa<

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Suur-Suomen_kartta.png

Joitakin tuo Viron ja Inkerinmaan kuuluminen saattaa hämätä, mutta muistettava on ns. Suomen Silta -haave, joka siis yhdisti nuokin alkueet Suur-Suomeen.

Artikkelit ja kolumnit, 3.5.2004
Seppo Zetterberg; Suomen silta – monikasvoinen symboli

http://www.finland.ee/Public/Print.aspx?contentid=147459&nodeid=40662&culture=fi-FI&contentlan=1

Suomen ja Viron, kahden kielisukulaisen, yhteyksien tunnuskuvana on vanhastaan ollut Suomen silta. Nykyisin tunnetussa merkityksessä sen otti käyttöön Fr. R. Kreutzwald sommittelemassaan Viron kansalliseepoksessa Kalevipoegissa. Siinä suuren tammen laudoista rakennettiin silta yli Suomenlahden.

Siivet tälle heimosillan symbolille antoi kuitenkin runoilija Lydia Koidula, joka viljeli sitä useissa runoissaan. Vuonna 1881 muovailemassaan runosikermässä Soome sild hän lauloi: ”Suomi, Suomi! Sinä et katoa / Mielestä etkä sydämestä!” ja jatkoi: ”Sydämemme ovat liitetyt yhteen: / Herra itse antaa palkaksi, / Että tiemme käyvät yhteen!”

Suomen sillan ylläpito – suomalaisten ja virolaisten välisten yhteyksien kehittäminen – oli pitkään virolaisten varassa. Niinpä 1900-luvun alussa Helsinkiin siirtyi eurooppalaisia esikuvia tavoittelevan Noor-Eesti-kirjailijaryhmän ydinjoukko, jonka iskulauseena oli ”Suomen kautta Eurooppaan”. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen runollinen Suomen silta muuttui poliittiseksi, kun Suomesta sai turvapaikan merkittävä osa tuonaikaisen Viron poliittisesta johdosta, myöhemmästä moninkertaisesta valtionpäämiehestä Konstantin Pätsistä alkaen.

Viron itsenäistyttyä ja vapaussodan Neuvosto-Venäjää vastaan alettua marraskuun lopussa 1918 Suomen siltaa pitkin kulki lähes 4 000 suomalaista vapaehtoista auttamaan Viroa taistelussa bolševikkeja vastaan. Kohta tunnuskuva sai taas uuden merkityksen, jonka aiheutti Suomessa vuoteen 1932 voimassa ollut kieltolaki. Monille on tuttu pilakuva, jossa Suomenlahden ylitse on pirtukanistereista rakennettu silta.

Intensiivisimmäksi Suomen sillan symboli tiivistyi Suomen ja Viron kaksoisvaltion muodostamista koskevissa suunnitelmissa. Maiden ja kansojen lähenemistä oli viritelty jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, mutta Viron itsenäistymisen jälkeen erityisesti Konstantin Pätsistä tuli unionin aktiivinen ajaja. Hänen viimeinen muistionsa tästä asiasta on kesältä 1940. Suomessa ehdotuksille ei kuitenkaan lämmetty; lähenemisen Viroon pelättiin voivan tempaista Suomen vaarallisiin kuohuihin.

Suomen talvisodan aikana 1939–40 Suomen siltaa samosivat jälleen sotilaat, nyt Virosta Suomeen, kun virolaiset vapaaehtoiset – Suomen-pojat – riensivät auttamaan heimoveljiään. Moninkertaiseksi Suomen-poikien virta paisui, kun Suomen jatkosotaan osallistui vuodesta 1943 alkaen yli 3 000 virolaista vapaaehtoista.

Viron liittäminen Neuvostoliittoon kesällä 1940 siirsi Suomen sillan muistojen hämärään, mutta ei unohdukseen. ”Sielun silta” oli valekuollut, mutta hengissä. Kirjallisuudentutkija Kai Laitinen kirjoitti 1978, pysähtyneisyyden ajan synkkinä vuosina: ”Suomen silta on olemassa, mutta ei pilviä hipovana kuvitelmana, ei poliittisena iskusanana, ei onttona juhlapuhefraasina, vaan sen tehdyn työn muodossa, joka on vakavasti halunnut tutustuttaa Suomenlahden eri rantojen kulttuureja toisiinsa.”

Sillan lahonneita kansilankkuja oli itse asiassa alettu kunnostaa jo 1960-luvun jälkipuoliskolla, kun Helsingin ja Tallinnan välillä oli käynnistetty laivaliikenne. Suomalaiselle turistille avautui edes jonkinlainen näköala Viroon, ja virolaiset puolestaan saivat osansa sähköisestä Suomen sillasta, kun Suomen televisio välitti heille kuvaa läntisestä maailmasta.
Viron uusi itsenäistyminen 1991 muutti kaiken. Ahdistettu symboli virkosi valekuolleista ja pääsi vapaaksi vankilasta. Suomen sillalla aloitettiin ripeät levennystyöt. Uudet kaistat olivat tarpeen niin paisuneen turistien ja liikemiesten virran kuin investointien ja tavarankuljetuksen lisääntymisen takia. Vapaasti pääsivät nyt liikkumaan myös ajatukset ja mielipiteet – diktatuurien suurimmat vaarat.

Suomen sillan leventäminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan suuren liikenteen takia sillasta oli rakennettava kaksikerroksinen: yläosassa alkoivat kulkea lentokoneet ja helikopterit, alakerrassa matkustajalaivat, katamaraanit, kantosiivet ja yksityisveneet. Ja jonakin päivänä sillalla lienee kolmaskin kerros, maanalainen tunneli.

Kylläpä Kreutzwald ja Koidula olisivat ihmeissään, jos näkisivät, mihin kaikkeen hullutukseen heidän irtipäästämänsä kielikuva on johtanut. Niin kuin siihenkin, että toukokuun alusta 2004 lähtien Suomen sillalla kuulemma jo ajetaan ihan rallia!

Lue lisää

on aina ollut ja varsinkin Viron päästä on ollut yhdistymispuheita myös uudelleen itsenäistymisen alkuajoilla. Sen kiistäminen ei ollut itseasiassa pointtini.

nykyaikaan sopisi paremmin määritelmä, Suomen liittotasavalta, johon kuuluu kaikki Suomen sukuiset kansat Vienanmereltä Pohjanlahteen, sekä Viro ja Ruija.

arkistomies kirjoitti:

mutta jos aikuinen piirtäisi kartan, hän tekisi sen seuraavalla tavalla: Keskeinen Suur-Suomi atteen aluevaade eli Itä-Karjala selkeällä värikontrastilla esiin: Esim tuolla värillä millä Inkerinmaa ja Viro on piirretty. Itä-Karjalan rajat voisi piirtää oikein. Klassinen rajahan menee Laatokan päässä Syvärillä (niinkuin kartassa), mutta on Äänisen kohdalla aivan liian kaakossa. Siinä kohtaa siis koilliseen. Sen sijaan Äänisen pohjoispuolella raja koukkaa selvästi itään. Kantalahden kohdalla se kääntyy Suomeen.

Sen sijaan muut alueet voisi hyvin liudentaa väreilläkin lähemmäs omaa maataan. Ne on piirretty karttaan epämääräisesti, mutta epämääräistä oli aluehaaveilukin.

Lue lisää

perustele millä perusteella vetäisit rajan noin, mielestäni Itä-karjalan ja Komin välille ei tarvita erillistä Venäläistä aluetta, eli Itä-karjalan itäinen raja pitäisi olla Komin länsiraja, joko Komin rajaa pitää siirtää länteen tai alue lukea osaksi Itä-karjalaa.