Olemme seurustelleet mieheni kanssa kohta 5vuotta, naimisiin menosta ei olla puhuttu aikaisemmin mutta nyt hiljattain olen alkanut ottaa asiaa esille. Mies on tehnyt selväksi että ei aijo koskaan mennä kanssani naimisiin, olen jankannut asiasta kauan eikä hän ole mieltään muuttanut. Ilmoitti kyllä että mikäli naimisiinmeno on minulle niin tärkeää, täytyy minun alkaa etsiä uusi mies itselleni.
Tänään hän sitten "lipsautti" että jos hänen kohdalleen sattuisi nainen, joka veisi häneltä jalat alta, lumoaisi hänet tms. hän voisi ehkä mennä sellaisen naisen kanssa naimisiin, MUTTA tälläistä naista ei kuulemma voi koskaan tulla vastaan.
Olen todella järkyttynyt, etes suhteemme alkuaikoina mies ei ollut valmis menemään kihloihin kanssani vaikka oli varmasti yhtä rakastunut kuin minäkin.
En tiedä mitä mies meinasi tuolla että semmoista naista ei ole olemassakaan joka veisi häneltä jalat alta, mutta toivooko hän silti salaa että sellainen sattuisi kohdalle?
Onko minun järkeä jäädä tähän suhteeseen odottelemaan että JOS mies ei löydäkkään tätä "unelmiensa naista" ja ehkä tajuaa että sellaista ei ole olemassakaan ja EHKÄ sitten voisi harkita naimisiin menoa kanssani.
Minä ajattelen järjellä, haluan naimisiin siksi että jos toinen kuolee, perintövero on pienempi kuin avopuolisolla ja leskeneläkeen takia yms. Mutta mieheni mielestä ajattelen tässä asiassa vaan rahaa ja syyttää minua ahneeksi. Haluaisin vaan pienet maistraatti häät, en mitään isoja sukujuhlia.
Kuitenkin mieheni suunnittelee yhteistä tulevaisuutta kanssani talon ostoa yms mutta naimisiin ei voi mennä, kuulemma periaate syistä.
Unohdanko koko naimisiinmeno touhun ja elän päivä kerrallaan vai pitääkö minun katsoa kauemmas tulevaisuuteen ja miettiä voinko elää ihmisen kanssa joka odottaa sitä lumoavaa naista. Vai tehdä miehelle selväksi että minä tosissaan lähden ja hän ei ole valmis sanomaan "tahdon".
mies odottaa parempaa
13
1876
Vastaukset
- tihku123
Voi voi sentään.. :/
Omassa kokemuksessani mies koki minun painostaneen itsensä kihlautumaan kanssani. Hän ei rakastumisestaan huolimatta ollut kiinnostunut sormusten vaihtamisesta.
Minä ajattelin parinvalintaa järjellä. Mies oli kiltti, älykäs ja ihan hyvännäköinen. Ajattelin voivani elää ko. ihmisen kanssa loppuelämäni, koska tarpeeksi moni asia loksahti paikoilleen.
Pitkä suhde kolahti karikolle. Kihlaus purettiin ja tavarat jaettiin. Nykyisen näkemykseni mukaan mies ei alun perinkään ollut niin sitoutunut minuun kuin minä häneen. Vastaavasti oma järkiratkaisuni osoittautui typeräksi - elämän edetessä halusin itse, että joku veisi jalat altani. Se vähä eroottisromanttinen puoli, jota koin miestä kohtaan, väljähtyi ja lopulta kosketus tuntui lähinnä kuvottavalta.
Oman kokemukseni pohjalta väitän, että järjenkäyttöä ei kannata liioitella rakkausrintamalla. Niin ikään väitän, ettei kannata tuhlata aikaa ja vaivaa ihmiseen, joka ei halua itseä yhtä paljon kuin itse haluaa häntä. Siis kokonaisvaltaisesti, avioliittoon johtavasti. En halua antaa suoria neuvoja ihmiselle, jonka tilanteesta luen vain osan, mutta omien kokemusteni takia en voinut jättää vastaamatta. Rohkeutta ja onnea, teit mitä tahansa. :) - Onnellinen morsian
Mies ei halua kanssasi kihloihin, ei naimisiin. Sinä haluat sitä ihan yleisestikin. Tuhlaat aikaa olemalla tuon miehen kanssa. Pane suhde poikki ja etsi uusi mies, joka sopii sinulle paremmin. Itse tein niin. Löysin pian uuden, joka heti tajusi missä mennään, kosi ja nyt ollaan menossa naimisiin. Molemmat ollaan tosi tyytyväisiä. Edellinen, päätöksissään arka ja varovainen kandidaatti sai jäädä lehdelle soittelemaan. Enkä kadu yhtään.
- Rahikaisella
Minä olen samassa veneessä kuin sinä. Avomieheni on ilmoittanut että ei tule menemään naimisiin ikinä kanssani. Surin sitä aikani ja kun hän alkoi puhua kihloista niin sanoin ihan suoraan että en ole valmis menemään kihloihin miehen kanssa joka ei koskaan halua minua vaimoksi.
Nyt sitten hengaillaan ja kohta olen kerännyt tarpeeksi rahaa lähteäkseni:)- outo juttu
Harmillinen tilanne, mutta en voi sille mitään että siitä huolimatta minua naurattaa tuo, että miehesi haluaisi mennä kanssasi kihloihin, mutta ei naimisiin. Kihlathan nimen omaan symboloi lupausta avioliitosta. Toki voi ostaa sormukset ja pitää niitä jostain muusta syystä, mutta ei se silloin kihlaus ole. Ilmeisesti miehelläsi ei ole termistö ihan hallussa... Tsemppiä sulle kuitenkin, löydät varmasti paremman miehen, joka on valmis menemään kanssasi naimisiinkin!
- neitoperhoxz
Jos yhtään lohduttaa, täällä on toinen, joka on seurustellut viisi vuotta ja nyt pikku hiljaa olen myös ottanut naimisiin menoa esille. Mies on sitä mieltä, että "sitten joskus". Miksei voi kosia nyt ja sopia, että vuonna X mennään naimisiin?! Alkaa jo tuntumaan, ettei toista kiinnostaa viettää loppuikää yhdessä, tai odottaa tiettyä ikää, mene ja tiedä.
Olen miettinyt monta kertaa lähtöä, koska muutenkin elämän realiteetit (ettei ole työtä ja työttömyysturvaa, kun asun ulkomailla) vastaan ja tuntuu ettei mikään onnistu. Olen miettinyt myös, että kyllä nyt näin monen vuoden jälkeen pitäisi tietää, onko toinen Se Oikea. Ilmeisesti olen, mutta hänen mielestään ei vielä ole aika. Minusta olisi kiva, jos olisi edes kihloissa ja sovittu, että kesällä X naimisiin. Turhauttavaa, varsinkin kun jo yks ja toinenkin kaveri naimisissa tai vähintään kihloissa!!! Joku aika sitten yks kaveri meni naimisiin ja oli saanut miehen suostumaan painostamalla, että hän lähtee jos mies ei kosi ja mene naimisiin. Ja nyt sitten ovat naimisissa. En itse haluaisi painostaa, mutta alkaa jo turhauttamaan.- naimaton äityli
Mä en kanssa aina ymmärrä näitä miehiä...
Mulla sama tilanne kuin täällä muillakin, eli yhdessä ollaan oltu jo neljä vuotta ja meillä on yksi yhteinen lapsikin, mutta naimisiin menosta ei tietoakaan. Mua tää tilanne masentaa aina välillä. Kaiken lisäksi mä en osaa edes ottaa asiaa puheeksi, kun aattelen, että se on sitten heti painostamista... Olen nimittäin joskus aikaisemmin ajatellut, että joku mies oikeasti HALUAA juuri minun kanssa naimisiin ja kosii sitten minua, eikä niin että mun täytyy se itse sanoa, että nyt olisi hyvä aika...
Meillä kun on se yhteinen lapsikin, niin olisi kiva, että perheellä olisi sama sukunimi, eikä niin, että mun täytyy olla sukunimeni kanssa joku "ulkopuolinen", kun avomiehelläni ja lapsellani on nyt sama nimi.
Meillä meni tuttavapariskunta nyt viime kesänä naimisiin, niin mun avomies sitten tokaisi mulle päivää ennen niitä häitä, että "Mitä järkeä naimisiin menossa edes on?" Tästä mä sit tietenkin pahastuin, mutta en saanut oikein mitään järkevää sanottua. Totesin vain, että "Minun mielestä naimisiin meno on suurin rakkaudentunnustus, minkä toiselle voi osoittaa." Huomasin siten, että me olemme avomieheni kanssa ihan eri linjoilla tämän asian kanssa ja se tosiaankin surettaa minua aika ajoin... Ihan niin kuin en olisi tarpeeksi jotain... - xym
naimaton äityli kirjoitti:
Mä en kanssa aina ymmärrä näitä miehiä...
Mulla sama tilanne kuin täällä muillakin, eli yhdessä ollaan oltu jo neljä vuotta ja meillä on yksi yhteinen lapsikin, mutta naimisiin menosta ei tietoakaan. Mua tää tilanne masentaa aina välillä. Kaiken lisäksi mä en osaa edes ottaa asiaa puheeksi, kun aattelen, että se on sitten heti painostamista... Olen nimittäin joskus aikaisemmin ajatellut, että joku mies oikeasti HALUAA juuri minun kanssa naimisiin ja kosii sitten minua, eikä niin että mun täytyy se itse sanoa, että nyt olisi hyvä aika...
Meillä kun on se yhteinen lapsikin, niin olisi kiva, että perheellä olisi sama sukunimi, eikä niin, että mun täytyy olla sukunimeni kanssa joku "ulkopuolinen", kun avomiehelläni ja lapsellani on nyt sama nimi.
Meillä meni tuttavapariskunta nyt viime kesänä naimisiin, niin mun avomies sitten tokaisi mulle päivää ennen niitä häitä, että "Mitä järkeä naimisiin menossa edes on?" Tästä mä sit tietenkin pahastuin, mutta en saanut oikein mitään järkevää sanottua. Totesin vain, että "Minun mielestä naimisiin meno on suurin rakkaudentunnustus, minkä toiselle voi osoittaa." Huomasin siten, että me olemme avomieheni kanssa ihan eri linjoilla tämän asian kanssa ja se tosiaankin surettaa minua aika ajoin... Ihan niin kuin en olisi tarpeeksi jotain...Ota reilusti, tanakasti puheeksi asia miehen kanssa. Tyyliin minua masentaa, kun en koskaan päässytkään naimisiin elämäni parhaina vuosina, ja lapseni on au-lapsi, avioliiton ulkopuolella syntynyt. Tee sitten reippaasti, konkreettisesti ehdotus miten asia mielestäsi voidaan hoitaa (maistraatissa, matkoilla tms.).
Ehkä puhutte eri asioista, ehkä miehesi ei halua 100-200 hengen kirkkohäitä, ei sitä showta, mutta voisi silti suostua pyynnöstäsi naimisiin. Kyllä nyt se itsekseen pillittäminen saa loppua! Itseäni 47-v. yksinhuoltajana myös jurppii nyt mennyt elämä ja "synnissä" tehdyt kolme lasta. Prinsessaunelmista luovuttakoon, mutta kun sopivan konkreettisina, pieninä annoksina asia miehelle syötetään, voi mennäkin perille.
Naiselliseen oveluuteen kuuluu myös mennä mutkan kautta suoraan asiaan. Ehdotan, että puhut asiasta omien ja/tai miehen vanhempien kanssa vakavasti, siis selosta selkeästi, rohkeasti oma näkökantasi, omat tunteesi elämäntilannettasi kohtaan. Myös joku miehen (naimisissaoleva) luottoystävä tai lapsen kummi voisi puhua miehelle "järkeä" puolestasi. Ongelmasi on nykyaikana valitettavan yleinen.
Vielä n. 50 vuotta sitten seurakunnan pastori kävi nuhtelemassa susipareja eli avopareja heidän kotonaan.
Kun lapsi jo on, ei voi miehen puolelta vedota harkinta-aikaan, nuoruuteen, elämäntilanteeseen tms. avioliiton solmimattomuuden syynä. Ehkä teette kuten moni pari, eli toisen lapsen kastetilaisuudessa annatte myös vihkiä itsenne.
- säännöt
Jos mies ei kosi niin jätä se, piste. Mieshän sanoi sulle melko suoraan että et oo sen elämän nainen eikä aio mennä sun kanssa naimisiin. Hei haloo, ootte seurustellut jo 5 vuotta, jos siinä ajassa ei oo kosinut niin ei tuu ikinä kosimaankaan. Lue kirja Säännöt (Ellen Fein, Sherrie Schneider) tai englanniksi the Rules I ja The Rules 2, niin opit ettei kannata tuhlata aikaa vääriin miehiin ;)
- säännöt
Kirjojen nimet olivat siis englanniksi: The Rules: Time-Tested Secrets for Capturing the Heart of Mr. Right ja Rules II: More Rules to Live and Love By. ja suomeksi: Säännöt, miten vangita Herra Oikean sydän.
- Höpsis!
"Hei haloo, ootte seurustellut jo 5 vuotta, jos siinä ajassa ei oo kosinut niin ei tuu ikinä kosimaankaan."
Tuo ei kyllä pidä paikkaansa välttämättä. Aika moni mies on kosinut vaikka on seurusteltu yli 5 vuotta! Se ei ole mikään maaginen raja!
- huuli pyöreenä
tuollaiset miehet, mullakin on yksi samaa rotua...
Ollaan 40-50 -vuotiaita, yhdessä kohta 7 vuotta, molemmilla omat lapset, joista vain yksi enää asuu kotona. Molemmat siis ollaan oltu kerran aikaisemmin naimisissa, eroista on 10-15 vuotta. Mies sanoo kyllä olevansa minuun sitoutunut, mutta mitään "merkkejä" tästä sitoumuksestaan ei halua. Kuulostaa tekosyiltä kaikki: "en voi työssä käyttää sormusta", johon vastaan: ota se sit töissä pois. "Ei oo mitään syytä mennä naimisiin, kun ei oo yhteisiä lapsia", johon vastaan: eihän lasten takia tarvii mennä naimisiin, naimisiinmeno on osoitus todelllisesta sitoutumishalusta loppuelämäkseen. "Mulla on vielä edellinen vihkisormus jäljellä", johon... en osannut sanoa mitään.- tekosyitä todellakin
Heh heh. Kyllä niitä tekosyitä riittää ja valitettavasti vielä aika huonoja. Eikä ihmiset todella keksi parempia?
Kuka oikeasti ei menisi naimisiin siksi, että ei voi töissä käyttää sormusta?? Sormuksen voi ottaa pois. Ja sormushan ei ole edes pakollinen, sen voi jättää kokonaan hankkimatta.
Eikö toiselle voisi olla edes rehellinen ja kertoa todellinen syy? Naimisiinhan ketään ei voi pakottaa. - huuli pyöreenä
tekosyitä todellakin kirjoitti:
Heh heh. Kyllä niitä tekosyitä riittää ja valitettavasti vielä aika huonoja. Eikä ihmiset todella keksi parempia?
Kuka oikeasti ei menisi naimisiin siksi, että ei voi töissä käyttää sormusta?? Sormuksen voi ottaa pois. Ja sormushan ei ole edes pakollinen, sen voi jättää kokonaan hankkimatta.
Eikö toiselle voisi olla edes rehellinen ja kertoa todellinen syy? Naimisiinhan ketään ei voi pakottaa.en mäkään tajua, miks pitää keksiä tommosia syitä, on hän kyllä sanonut "pelkistetystikin", ettei halua enää naimisiin. Omaisuudestakaan ei voi olla kysymys, koska olen sanonu, että jos mennään naimisiin, tehdään ilman muuta avioehto. Tällä hetkellä minä olen varakkaampi, mutta miehelle on tulossa isohko perintö - kumpikin saa pitää omat euronsa. Eroaminen on siten vaan paperin täyttö, jos siihen päädytään, kun omaisuus on erossa toisistaan.
Tämä rotu ei vaan tajua sitä, että naiselle tuo avioliitto on kuitenkin ensisijaisesti tunneseikka ja tietysti monessa tapauksessa turva kuoleman varalta (perhe-eläke).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 921713
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1751340Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll161138En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse1051128- 87956
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?52949- 71907
Kirjoita nainen meistä jotain tänne
tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K65860Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli289783Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107758