Todella kallista todellakin, ja parempaa ja rehellisempää hoitoa riittää, joten voisimmeko jo alkaa vähentää koko "huijauksen" (ei aina huijausta tietty) käyttöä?
On ihmisiä, jotka auttavat auttamisen ilosta, varmasti myös psykoterapeuteissa. Kuitenkin psykoterapeuteissa lienee enemmistö tätä tyyppiä, jotka eivät olisi missään kontaktissa tai suhteessa, auttaisi mitenkään tai vastaisi puhelimeenkaan, kun elämässään kriisin kohdannut soittaisi, jollei asiaan liittyisi RAHAA.
Sen sijaan on jengiä, joka auttaa auttamisen ilosta, halusta ja tarpeesta auttaa. Siis todella. Minä tunnen sellaisia.
Jos ihminen kohtaa kriisin, sen voi käsitellä ja jatkaa elämää. Terapia tuottaa todennäköisemmin juuttumisen, pitkittymisen ja takertumisen, itsensä heikoksi tuntemisen kierteen. Psykoterapeutin mielestä on vielä "tarvetta hoidolle."
On ihmisiä, jotka auttavat auttamisen ilosta, varmasti myös psykoterapeuteissa. Kuitenkin psykoterapeuteissa lienee enemmistö tätä tyyppiä, jotka eivät olisi missään kontaktissa tai suhteessa, auttaisi mitenkään tai vastaisi puhelimeenkaan, kun elämässään kriisin kohdannut soittaisi, jollei asiaan liittyisi RAHAA.
Sen sijaan on jengiä, joka auttaa auttamisen ilosta, halusta ja tarpeesta auttaa. Siis todella. Minä tunnen sellaisia.
Jos ihminen kohtaa kriisin, sen voi käsitellä ja jatkaa elämää. Terapia tuottaa todennäköisemmin juuttumisen, pitkittymisen ja takertumisen, itsensä heikoksi tuntemisen kierteen. Psykoterapeutin mielestä on vielä "tarvetta hoidolle."
Vastaukset 8
Vanhimmat
Naiiviin, mutta pahantahtoiseen viestiin en jaksa juuri muuta sanoa muuta kuin sen, että hoitamatta jättäminen se vasta kalliiksi koituukin.
Ajattelepa hyvä "fghb" kuinka kallista yhteiskunnalle on jokainen pitkäaikaiselle sairauslomalle tai lopulliselle työkyvyttömyyseläkkeelle kirjoitettu ihminen - ja tarkista vielä kerran laskelmasi siitä kuinka "kallista" psykoterapia yhteiskunnalle on.
Itse en kyllä näe aloituksessa mitään pahantahtoisuutta - se lienee omista näkemyksistäsi kumpuavaa. Luulen, ettei aloittaja suinkaan tarkoittanut, että kaikki terapiatoiminta tästä maasta olisi lopetettava, mutta että osa terapiasta on silkkaa kaupankäyntiä arkisilla vastoinkäymisillä, joista kyllä selviää ilman kallista psykoterapeuttiakin.
Kuulun itsekin näihin, jotka ovat aikanaan turhasta maksaneet. Kävin psykoterapiassa, josta jouduin tietenkin maksamaan. Mitään apua siitä ei silloiseen masennukseeni ollut. Itse asiassa se jumiutti ja urautti ajattelua ja syvensi synkissä vesissä uiskentelua entisestään. Joka kerta paikalta lähtiessä, olo oli riistetty ja turhautunut. Elämä alkoi valjeta, kun terapia päättyi ja ajatteluani ei väkipakolla ohjattu suurenneltuihin lapsuuden traumoihin ja äitisuhteeseeni, jotka olivat aivan tavalliset. Kun aloin keskittyä arkeen ja aivan tavallisten asioiden ja tulevaisuuden ajatteluun menneisyydessä vellomisen sijaan, elämästä tuli nautittavampaa. Mutta tulipa kuitenkin kustannettua ainakin jonkun terapeutin lomamatkat ja ruuat pöytään. Harmi, ettei terapeutilla itsellään ollut minulle mitään tarjota. Jollekin voi olla, muttei kaikille.
Psykoterapian väittäminen huijaukseksi sekä vakuuttelu siitä, että olisi muka olemassa "parempaa ja rehellisempää hoitoa" (mitä?) on mielestäni selkeästi pahantahtoista psykoterapiaa ja sen tarvitsijoita/käyttäjiä kohtaan.
Ikävää, ettei sinun psykoterapiasi auttanut sinua, mutta ihmettelen miksi olet suostunut itse maksamaan kalliin terapian kun lain mukaan jokaisen psykoterapiaa tarvitsevan ihmisen asuinkunta (käytännössä sairaanhoitopiiri) on velvollinen järjestämään jokaiselle asukkaalleen se hoito jota hän tarvitsee - eikä laissa ole mitään poikkeusta psykoterapian suhteen.
Kaikkihan eivät psykoterapiasta tietenkään hyödy (maksajasta riippumatta), eikä kuka hyvänsä psykoterapeutti sovi kenelle tahansa.
Kuitenkin väite siitä, että psykoterapia koituu yhteiskunnalle (liian) kalliiksi, ja että olisi muka olemassa jotakin "parempaa ja rehellisempää" hoitoa, on yksinkertaisesti perusteeton ja pahantahtoinen väite.
Hoitamatta jättäminen koituu paljon kalliimmaksi kuin hyvä (ja kallis) hoito.
En tietenkään maksanut koko terapiaa, vaan osuuden jokaisesta kerrasta. En muista, miten asia tarkalleen meni, sillä ajasta on vuosia, mutta olisiko se jokin omavastuuosuus tai vastaava. Terapeutin ehdotuksesta menin myös johonkin terapeuttiseen ryhmään (sillä olin valmis heikossa tilanteessani tukeutumaan jokaiseen hukkuvalle tarjottavaan korteen, oli se loppupeleissä miten ohut tahansa) ja tämän kalliin ryhmäsatuilun maksoin kyllä kokonaan itse. Se, jos mikä oli kallis keikka ja turha.
Edelleenkään en perusteluistasi huolimatta näe aloittajan viestissä pahantahtoisuutta. Hän ilmaisi mielipiteensä enkä liitä keskusteluun psykologista syyllistämistä, kuten pahantahtoiseksi syyttelyä. Pahantahtoisuus on eri asia kuin eriävä mielipide. Toki keskustelussa olisi tilaa enemmän perusteluille. Tämäkin on kuitenkin eri asia kuin perusteettomuus. Perusteluille olisi tilaa silloin sinunkin mielipiteissäsi. Miksi terapia on niin hyvää? Miksi terapia on lähtöoletuksiltasi juuri se hyvä hoito? Mitä terapiassa oikeastaan hoidetaan? Voisiko saman vaikutuksen luoda maksuttomasti, esimerkiksi yhteisöllisellä toiminnalla?
Aloittaja kirjoitti: "... Todella kallista todellakin, ja parempaa ja rehellisempää hoitoa riittää, joten voisimmeko jo alkaa vähentää koko "huijauksen" (ei aina huijausta tietty) käyttöä?..."
Mielestäni perustelematon syyttely huijauksesi ja epämääräinen väite siitä että olisi olemassa jotakin "parempaa ja rehellisempää hoitoa" on pahantahtoista panettelua.
Psykoterapia ei tietenkään ole mikään ihmelääke joka sopii kaikille, mutta uskon valtaosan psykoterapiassa käyvistä kuitenkin olevan sitä mieltä, että psykoterapia on sitä "hyvää hoitoa" ja esimerkiksi pelkkä lääkereseptin kirjoittaminen on kovin niukkaa ja puutteellista (joskin halpaa) hoitoa.
Yhteisöllisyys on varmasti hyvästä, mutta psykoterapiaa se ei pysty korvaamaan.
Tuollainen ajatus on mielestäni verrattavissa siihen, että annetaan maallikoiden hoitaa katkenneen koiven kipsaus - he kun ovat niin myötätuntoisia ja itsekin kokeneet kuinka kipeä katkennut kinttu on.
Psykologia on tärkeä tieteenala tuntea, jos on kriisi tms. Mutta psykoterapiassa haisee RAHA. Ihminen voi tutkia psykologiaa, ja objektiivisten tasapainoisten ystävien sekä parantavien virikkeiden kuten vaikka hieronnan ja uimisen kautta ratkaista kaikki ongelmansa liioittelematta niitä - eli ILMAN PSYKOTERAPIAA.
Ei ole kyse äärimmäismielipiteestä, olen edelleen sitä mieltä että poikkeuksia löytyy. Psykoterapian ongelmista ratkaisevin on objektiivisuuden puute, psykoterapeutti ei koskaan sano asiakkaalle "Olet väärässä" tai "Teit väärin": psykoterapeutin ja asiakkaan välinen keskustelu lisäksi velloo A.) asiakkaan näkemyksissä ja B.) psykoterapeutin yleensä hyvin ymmärtäväisissä ja hyväksyvissä tulkinnoissa. Jos asiakkaan koko lähtöoletus on väärä, kuten 100% mahdollista, terapia menee erittäin subjektiiviseksi.
Elämä on objektiivisempaa. Psykologian kirjoittaminen yo:ssa ja koko tieteenalan tutkiminen on tärkeää, se takaa tämän paremman hoidon (kuin psykoterapia) toteutumisen.
Siitä huolimatta, että psykoterapeutinkin pitää maksaa asuntolainansa/vuokransa ja vieläpä ostaa ruokaakin, psykoterapian tarve tai siitä saatava hyöty ei katoa.
Hieronnasta tai uimisesta ei taatusti olisi koskaan minulle ollut sitä apua jonka olen psykoterapiasta ja etenkin psykoterapeutista ihmisenä saanut.
Psykoterapiaani paljon hintavammaksi olisi tullut sekin jos olisin joutunut pitkälle sairauslomalle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Kuolemani olisi luultavasti tullut halvimmaksi, mutta siinäkin on se riski että lapsistani olisi ehkä silloin tullut psykoterapian tarvitsijoita.
Väitteesi siitä, että psykoterapian ongelmista ratkaisevin olisi objektiivisuuden puute on täyttä hölynpölyä. Ei psykoterapia tarkoita mitään kritiikitöntä päänsilittelyä vaan asioiden tutkimista, ajattelua ja pohtimista monelta kannalta.
Elämä ei koskaan ole objektiivista, mutta psykoterapian myötä ihminen voi yltää parempaan ja suurempaan objektiivisuuteen kuin mihin hän muuten pystyisi.
ei suomalaiset edes lähde mihinkään terapiaan vaan tulee hulluksi omassissa kodeissansa neljän seinän sisällä. Valittavat vaan ettei ole tarjolla psykologista apua.
ei suomalaisten luonteeseen kuulu että käydään psykoterapiassa viikottain.
mitä ne muut ajattelee?
sitten kun muut saa tietää että tuo käy psykologilla se leimataan lopun iäksi hulluksi