Kohtu- tai kohdunkaulan syöpä?

Papassa näkyy yleensä kohdunkaulan syöpä, mutta kohtusyöpä ei näy välttämättä papassa ollenkaan. Toki papassa silti kannattaa käydä.

Itselläni oli oireina hormonitasojen vuoristoratamaista vaihtelua, mikä heijastui mielialaan, tippavuotoa oli myös ja väsymystä. Alavatsassa kohtu tuntui kovana ja melko isona. Vaginaultrassa näkyi pienen pieni piste, jonka takia tuli lähete kaavintaan. Kaavinnan tulos lähti patologille, joka varmensi että se oli kohtusyöpä. Tuloksen varmentumisen jälkeen tuli parin viikon päästä leikkaus, jossa poistettiin kohtu, kohdunkaula, munasarjat ja imusolmukkeet.

Leikkaus tehtiin tähystyksellä ja sairaslomaa tuli pari-kolme viikkoa. Hoitojen aikana kävin töissä, koska en tulut pahoinvoivaksi. Jalkojen turpoiluun auttaa mielestäni kunnon hikiliikunta ja lymfahieronta, molemmat suunnilleen yhtä hyvin. Myös tukisukista on apua jos joutuu olemaan pitkään jalkojen päällä. Estrogeenpillereitä söin n. vuoden eikä poisjättämisestä aiheutunut oireita. Viihdyn hyvin nykyisessä "mummo"-olotilassani, johon ei kuulu hormonimyrskyjä, ei vuotoja eikä mielialojen vaihteluja. Elämä on tasaista ja helppoa.

nelikymppinen täti kirjoitti:

Papassa näkyy yleensä kohdunkaulan syöpä, mutta kohtusyöpä ei näy välttämättä papassa ollenkaan. Toki papassa silti kannattaa käydä.

Itselläni oli oireina hormonitasojen vuoristoratamaista vaihtelua, mikä heijastui mielialaan, tippavuotoa oli myös ja väsymystä. Alavatsassa kohtu tuntui kovana ja melko isona. Vaginaultrassa näkyi pienen pieni piste, jonka takia tuli lähete kaavintaan. Kaavinnan tulos lähti patologille, joka varmensi että se oli kohtusyöpä. Tuloksen varmentumisen jälkeen tuli parin viikon päästä leikkaus, jossa poistettiin kohtu, kohdunkaula, munasarjat ja imusolmukkeet.

Leikkaus tehtiin tähystyksellä ja sairaslomaa tuli pari-kolme viikkoa. Hoitojen aikana kävin töissä, koska en tulut pahoinvoivaksi. Jalkojen turpoiluun auttaa mielestäni kunnon hikiliikunta ja lymfahieronta, molemmat suunnilleen yhtä hyvin. Myös tukisukista on apua jos joutuu olemaan pitkään jalkojen päällä. Estrogeenpillereitä söin n. vuoden eikä poisjättämisestä aiheutunut oireita. Viihdyn hyvin nykyisessä "mummo"-olotilassani, johon ei kuulu hormonimyrskyjä, ei vuotoja eikä mielialojen vaihteluja. Elämä on tasaista ja helppoa.

Lue lisää

Hei, sinun kohdalla kiinnitti huomiota, ettäkö 'jalkojen turpoiluun auttaa kunnon hiki-liikunta ja lymfahieronta'. Minä olen käynyt lymfahoitosarjoja ja ne auttavat sekä minulla on hoitosukkahousut, mutta en käsitä, miten jaksaisin alkaa hikiliikuntaa!? Tahtoisin kyllä, koen kuntoni huonommaksi kuin ennen leikkausta ja toisaalta minulla tunne, ettei alavatsa ja varsinkaan ne katkaistujen imusolmukerypästen kohdat tykkää; ihan kuin erittäisi vain enemmän. Mielenkiintoista kirjoitit. Eikö hikiliikuntasi lisää lymfanesteen turhaa erittymistä? Minulla muuten menee ihan kiitollisesti ja ikäänikin nähden, mutta josko tästä paremmaksikin voisi tulla...

ei kuit. pelätä kirjoitti:

Hei, sinun kohdalla kiinnitti huomiota, ettäkö 'jalkojen turpoiluun auttaa kunnon hiki-liikunta ja lymfahieronta'. Minä olen käynyt lymfahoitosarjoja ja ne auttavat sekä minulla on hoitosukkahousut, mutta en käsitä, miten jaksaisin alkaa hikiliikuntaa!? Tahtoisin kyllä, koen kuntoni huonommaksi kuin ennen leikkausta ja toisaalta minulla tunne, ettei alavatsa ja varsinkaan ne katkaistujen imusolmukerypästen kohdat tykkää; ihan kuin erittäisi vain enemmän. Mielenkiintoista kirjoitit. Eikö hikiliikuntasi lisää lymfanesteen turhaa erittymistä? Minulla muuten menee ihan kiitollisesti ja ikäänikin nähden, mutta josko tästä paremmaksikin voisi tulla...

Lue lisää

Hikiliikuntaa harrastin jo ennen sairastumista. Tietysti leikkauksesta toipuminen teki tauon, ja alkuun oli hankala jopa kävellä portaita kun jaloista oli hermoja poikki ja lihakset toimivat huonosti, mutta aika pian pystyy tähystysleikkauksen jälkeen aloittelemaan liikuntaa. Aloittaminen kannattaa tehdä päättäväisesti ja hyvin pienin askelin. Ensimmäisillä kerroilla 15 minuuttia riittää.

Aloittelin kuntopyöräilyllä kotona ja melko pian kävin kuntosalin sisäpyöräilytunneilla myös. Ryhmässä hiki lentää paremmin kuin yksin ja on mukavampaa ryhmän kanssa. Ennen pyöräilyä kävin aina vessassa, mutta silti tuli aina kova pissahätä pyöräilyn aikana, kun nestettä lähti niin paljon. Ei kai nesteen erittymistä pidä mitenkään välttää, eikös se ole vaan hyvä kun nesteet kiertää kehossa vilkkaammin?

Kävin melko pian leikkauksen jälkeen myös joogassa ja pilateksessa, eikä ketään haitannut vaikka aivan kaikki liikkeet eivät onnistuneetkaan aivan mallikelpoisesti. Salilla harjoittelin vähän kaikilla laitteilla eri lihaksia. Ainakin meni vuoden verran ennen kuin sisäreisien lihakset palautuivat normaaleiksi.

Nyt en enää ole niin innostunut tuosta pyöräilystä vaan harrastan Zumbaa ja muita tanssillisempia lajeja. Vatsa sisään ja ryhti suoraksi - tekee hyvää!

nelikymppinen nainen kirjoitti:

Hikiliikuntaa harrastin jo ennen sairastumista. Tietysti leikkauksesta toipuminen teki tauon, ja alkuun oli hankala jopa kävellä portaita kun jaloista oli hermoja poikki ja lihakset toimivat huonosti, mutta aika pian pystyy tähystysleikkauksen jälkeen aloittelemaan liikuntaa. Aloittaminen kannattaa tehdä päättäväisesti ja hyvin pienin askelin. Ensimmäisillä kerroilla 15 minuuttia riittää.

Aloittelin kuntopyöräilyllä kotona ja melko pian kävin kuntosalin sisäpyöräilytunneilla myös. Ryhmässä hiki lentää paremmin kuin yksin ja on mukavampaa ryhmän kanssa. Ennen pyöräilyä kävin aina vessassa, mutta silti tuli aina kova pissahätä pyöräilyn aikana, kun nestettä lähti niin paljon. Ei kai nesteen erittymistä pidä mitenkään välttää, eikös se ole vaan hyvä kun nesteet kiertää kehossa vilkkaammin?

Kävin melko pian leikkauksen jälkeen myös joogassa ja pilateksessa, eikä ketään haitannut vaikka aivan kaikki liikkeet eivät onnistuneetkaan aivan mallikelpoisesti. Salilla harjoittelin vähän kaikilla laitteilla eri lihaksia. Ainakin meni vuoden verran ennen kuin sisäreisien lihakset palautuivat normaaleiksi.

Nyt en enää ole niin innostunut tuosta pyöräilystä vaan harrastan Zumbaa ja muita tanssillisempia lajeja. Vatsa sisään ja ryhti suoraksi - tekee hyvää!

Lue lisää

Heips Sinä sisko. Kiitän ja pokkaan kirjoituksestasi. On hyötyä mulle saada sinun kokemus nyt tässä vaiheessa - tsemppaamaan. Okay, saatan olla lähtökunnoltani huonompi kuin sinä, varmaankin olen vanhempi, mutta silti, kukin omassa sarjassaan! - Leikkauksestani on kymmenen kuukautta nyt ja omasta mielestäni olen kokonaisuudessaan rapakuntoinen. En tiedä edes, mikä tökkää aina vain. Syöpää ei pitäisi olla. Saan kummallisia hikipuuskia kun vähän liikun (olin jo ennen leikkausta hedelmällisyysiän helposti ohittanut). Olen kärsinyt toisen jalan särkyilyistä, mutta nyt olen erittäin iloinen, että se vaikuttanee häipyneen, jippii. Vatsan leikkaamisen yhteydessä saanut kolhinta ei sekään ole vielä talttunut, kipuilee jotenkin, mutta vähemmän :). Sinun mukaasi parantumista koko ajan tapahtuu. Toivoa on. Ähh, oon vähän arka jotenkin.

Jeps, pyörän selkään siis polkemaan ensiksi. Kiitän vinkistä. Olen vahingossa välttänyt kuntopyörääkin :( . Oon ilmeisesti joutunut myös huonoon itseluottamukseen. Siksipä sinun kertomuksesi etenemisestäsi tukee minua. Eiköhän minullakin tuntemukset edelleen lievene. Niissä on just se haitta, että ne muistuttavat tapahtuneesta ja vieläpä tekevät 'vahingossa varovaiseksi'. Miten sinun pitkät vatsa- ja selkälihakset, oletko saanut ne kuntoon palautumaan siis? Minulla ne niin vetelät ja huonot, että olen kuin makaroni (keitetty). - Perässä tulen, siis :-) . Hyvää päivää Sinulle ja muille asianosaisille!