Kuinka kauan odottaa?

Itse aina mietin niin, että sen jälkeen vasta kun on miehen kanssa saman katon alle muuttanut. En minä ainakaan olis uskaltanut vaimoksia suostua, ennen kuin on nähny millanen se toinen on kotioloissa 24/7.:D

No, muutettiin 6kk seurustelun jälkeen yhteen ja sitten vuoden seurustelun jälkeen kihloihin. Vajaan kolmen viikon päästä maistraatissa vihille, seurustelua sitten takana päivälleen 3v.:) Meille sopi tämä tahti, teistä en tiedä. Sehän on ihan teidän oma asianne, miten tykkäätte tehdä nämä jutut.:) Onnea eniveis tulevaisuuteen!:D

Kyllä minä vähän jarruttelisin, puolivuotta suhteessa on lyhyt aika ja vaikka kuinka tuntuu, että toisen tuntee, yllätyksiä voi tulla kun yhteenmuutetaan. Yhdessä voi elää ja olla ilman kihlaustakin, ei se sitä arkea miksikään muuta. Varmuus naimisiin menosta tulee kyllä sitten, kun olette siihen valmiita, ei sitä kannata kiirehtiä, sitten ei tarvi kysellä kenenkään muun, kuin puolison, mielipidettä asiasta.

Ihanha toi aika on teiän oma asia. Toki varmaa joka ihmisellä on tuoho jonkunlainen mielipide, mut antaa olla. Miekii kyl tosin ekaks teinä muuttasin yhteen ja sit vasta rupeisin kihlautuun.

Ite muutin nykysen miehen kanssa 4 kuukauden seurustelun jälkeen yhteen, siitä pari kk ni mentii kihloihin. Naimisiin tosin mentii vasta 4v yhessä olopäivänä eli kesällä 2010. Jaksettii olla kihloissa 3,5 vuotta :). Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

seurusteltiin vajaat 2kk kunnes kihlauduimme, ja siitä puolen vuoden päästä naimisiin. Nykyisin olemme olleet reilun vuoden naimisissa ja hyvältä näyttää. Älkää välittäkö muiden mielipiteistä, älkää pelätkö jotain mikä ei oikeasti voi teitä satuttaa. Elätte vain omaa elämäänne, ette muiden. Kyllähän meidänkin tekoa oudoksuttiin, mutta siinäpähän oudoksuivat. Eivät oudoksu kylläkään enää. :)

Seurustelimme neljä vuotta, kihloihin menimme kesäkuussa, yhteenmuutto luultavasti ensi kesänä ja häät sitä seuraavana.
En tiedä, onko puolen vuoden seurustelun jälkeen kihlautuminen kovin turvallista. Kyllä mulla meni ainakin vuosi-puoltoista ennen kuin rupesin tajuamaan, missä asioissa toinen on ihan ääliö. Mutta silti ja ehkä sen vuoksi rakastan.
Mun täti sano joskus että toisessa saa olla vaikka kuinka paljon huonoja puolia ja kaikki menee hyvin, paitsi jos on joku puoli mitä ei kerta kaikkiaan voi sietää. Sit homma pissii.

Mistähän muuten sikiää tuo ajatus että on ihan pakkopakkopakko asua toisen kanssa yhdessä kokeilumielessä ennen kun voi mennä kihloihin tai naimisiin? Kokeillaan saman tien lainata hetkeksi tuota naapurin vauvaa ja sitten vasta päätetään, hankitaanko lapsia?

Miksi ihmiset kyselevät kuinka pian muut ovat menneet tai mikä on sopiva aika odottaa ennen kihlausta?

Eihän sitä nyt voi muihin verrata? Jokaisella on oma sopiva hetkensä! Sitten kun itsestä tuntuu, että on valmis. Jos asia epäilyttää ja pitää muilta kysellä onko tämä sopivaa ja liian aikaista niin ehkäpä ei ole vielä valmis?

Mutta kun mielipidettä kysyt niin... Mielestäni puolivuotta on aina lyhyt aika tutustua toiseen, mutta varsinkin tuossa iässä. Jolloin ihminen vielä muuttuu aikalailla matkalla aikuisuuteen. Ja itse muuttaisin ensiksi yhteen. Yhteen muuttaminen usein näyttää toisesta aivan uusia puolia. Itse en oikeastaan juuri koskaan edes puhunut kihloista vaan avioliitosta. Kihlaus oli "vain" sopimus avioliitosta. Jota nyt satutaan kutsumaan kihloiksi. Sovin avioliitosta (kohdallani tarkoitti sitä, että vastasin kosintaan myöntävästi) sitten kun olin valmis menemään naimisiinkin. Haluan mennä kihloihin ja naimisiin vain kerran. Meillä häät oli puolen vuoden päästä siitä kun mies oli kosinut ja olin vastannut myöntävästi.

Olitteko ajatelleet avioitumisen olevan myös ajankohtainen? Jos ette ole ihan lähiaikoina naimisiin menossa niin varmasti ehditte kihlautua myöhemminkin. Miksi ei vpisi odottaa? Mitä se muuttaisi?

Oma aviomieheni on nuoruudessaan ollut kerran kihloissa, naimisiin saakka ei kihlattunsa kanssa päätynyt. Itse olen vain kerran eli nykyisen aviomieheni kanssa. Ja se tuntuu hyvältä. Eräs ystäväni on ollut 3 krt kihloissa. Ja kaikkien kihlattujensa kanssa oli kovin tosissaan. Yhden kanssa asui yhdessäkin, mutta vain yhden kanssa meni naimisiin (ja on edelleenkin onnellisesti naimisissa). Vaikeudet tuli suhteeseen myöhemmin. Aika monella vielä puolen vuoden surustelun jälkeen suhde kukoistaa!

Mitäs sitä muilta kyselemään, me tavattiin uutenavuotena, mies kosi huhtikuussa, siitä sitten häitä järjestämään, ja paukautinkin ne kasaan n. kuukaudessa, eli ehdittiin helluntaina naimisiin, silloin oli toukokuun lopulla tämä helluntai. Nyt ollaan oltu sitten naimisissa reilu 12 vuotta ja hyvin pyyhkii, täytyy tietty sanoa, että olimme silloin melkein kolmekymppisiä, että tiedä häntä vaikuttaako se sitten :)

Heissan!
Oma mielipiteeni on että odottakaa ja tutustukaa ensin toisiinne kunnolla.
Minä olen 21v ja avomieheni 20v. Seurusteltu ollaan reilut 4 vuotta ja yhdessä asuttu vasta reilut puoli vuotta. Meillä alkuhuumaa kesti varmaan pari vuotta ihan oikeesti. Olin umpirakastunut ja kaikki oli hyvin. Kun toisen oppii tuntemaan läpikotaisin ja myöntää toisen virheet ja uskaltaa riidellä (rakentavasti) on valmis sitoutumaan toiseen. Suosittelen lämpimästi ensin edes sitä yhdessä asumista ennen kihlautumista. Elämä on erilaista kun asuu toisen kanssa 24/7. Mutta meillä ainakin ollaan silti edelleen onnellisia :)

Me oltii oltu reilu puol vuotta yhessä kun muutettii yhteen. Vuos oltu yhessä ja mentiin kihloihin. Nyt oltu yhdessä kohta 4 vuotta ja hääpäivä on päätettynä.. Näin mentiin meillä mut jokainenhan tunnustelee mikä tuntuu sopivalta omalla kohdallaan... :)

Minun mielipiteeni, jonka ei pitäisi vaikuttaa teidän toimintaanne mitenkään, on seuraava: puolen vuoden jälkeen on aivan liian aikaista!

Ihastuminen/rakastuminen on poikkeustila aivoissa, ja se päättyy yleensä viimeistään kahden (joidenkin tutkimusten mukaan kolmen) vuoden kuluttua. Ja tuona poikkeustila-aikana kaikki on niiiiiinn ihanaa ja niiiiiinn ihanaa, ja vasta sen päätyttyä aletaan tutustua siihen toiseen oikeasti seurustelukumppanina. Siksi minusta avioliitolle pitäisi ehdottomasti säätää kolmen vuoden harkinta-aika! Parempi se on harkita avioon mennessä kuin erotessa.

Itse olen rakastunut vain kerran, oikein humahtaen, ja olisin jo parin kuukauden päästä ollut valmis vannomaan, että tässä on elämäni mies. Ja kymmenen vuoden jälkeen ole täysin samaa mieltä, mutta aivan eri perustein. Jos olisin tehnyt suuret ratkaisuni seurustelun alkuvaiheessa, olisi tarinalla varmaan ollut yhtä onnellinen loppu, mutta se olisi ollut uhkapeliä. Tahtoo siis sanoa, että nopeastikin etenemällä voi tietysti onnistua, mutta se on enemmän arvuuttelua kuin ajan kanssa tutustuessa. Mihinkäs teillä kiire on, jos kerran tiedätte, että aiotte elää toistenne kanssa lopun elämänne? :)

Se riippuu niin ihmisistä. Itse sanoisin että kannattaa kuunnella sitä sydäntä, ei sitä kuitenkaan koskaan etukäteen tiedä kestääkö se suhde pari viikkoa vai parikymmentä vuotta.
Me edettiin mieheni kanssa todella nopeeta tahtia, jopa kuukauden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen ja nyt tän kuun lopussa tulee pari vuotta yhdessäoloa täyteen. Vähän yli vuosi ollaan oltu kihloissa ja ens kesänä pitäisi sit mennä naimisiin, jolloin yhdessä ollaan oltu 2,5v. Ihan sopiva aika meidän mielestä, ja ei lähipiiristäkään paljoa vastalauseita tullu onneksi, kaikki tuntuu olevan erittäin onnellisia meidän puolesta.
Ihan tarpeeks tätä yhdessäasumista tässä on ollu että uskalletaan hyvin ottaa seuraava askel.

Olen ollut yhdessä poikaystäväni (voikohan näin sanoa enää:P) kanssa 8 vuotta. Kolme ja puoli vuotta sitten muutimme yhteen, kaksi vuotta sitten mentiin kihloihin. Häät on edelleen pitämättä, koska minua ei oikein kiinnostaisi niitä järjestää, mutta lähipiiri vaatii kunnon juhlia. Mutta naimisiin ollaan silti edelleen menossa, sitten joskus.

Itselleni ei olisi tullut mieleenkään mennä kihloihin hänen kanssaan ennen yhteen muuttamista, vaikka olimme olleet yhdessä lähes viisi vuotta, ja jo ennen sitä tunteneet muutaman vuoden. Olen siis samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa: kun vähän aikaa asustelee yhdessä, näkee helpommin mihin on ryhtymässä ja haluaako edelleen naimisiin. Jos nyt molemmista tuntuu siltä että tämä on "se oikea", niin tuskin pieni odottaminen ketään haittaa. Olette vielä nuoria, joten aikaa kyllä riittää:).

Mielestäni on liian aikaista puolen vuoden seurustelun jälkeen. Itse olen seurustellut nyt kuusi vuotta ja olemme alkaneet harkita kihlausta joskus lähitulevaisuudessa. Kun muistelen seurusteluaikaa taaksepäin, tuntuu että enhän tuntenut miestäni vielä yhtää edes vuoden seurustelun jälkeen. Ehkä se tuntuu siltä kun vertaa nykytilanteeseen. Mutta jokainen suhde on erilainen, vain te tiedätte parhaiten mikä teille sopii. Onnea yhteiselle tulevaisuudelle:)