Olen tuntenut ystäväni jo 15vuotta. Ystävyys on ollut kaikkea muuta kuin helppo. yhdessä vaiheessa kaveruus oli vuoden verran katkolla, minun toimestani. Ystävyys kuitenkin löytyi uudelleen. Nykyään olen aina varpaillani tämän kaverin seurassa. Hän oikuttelee, koskaan ei voi tietää millä tuulella hän on päättänyt olla, ja illan viettoja ennen aina stressaan vähän että miten ilta menee. Kahdestaan ei ongelmia ole, mutta jos mukana on muita kavereita (yhteisiä), saattaa kaverini oikutella ja mollata minua, toisaalta saatta myös sanoa jotain kivaakin, mutta ei yksi kohteliaisuus kuittaa mollaamista. Ilta saattaa mennä esim siten että ensin kaikilla on hauskaa, myös minulla ja kaverillani, sitten jokin napsahtaa (mitään ei siis tapahdu, tilanne ei muutu tms) ja kaverini saattaa sanoa jotain käyttäen itseään esimerkkinä mutta muistaen korostaa kuitenkin että minä olen kuitenkin vielä huonompi/tekemiseni tyhmempi. En osaa esimerkkiä sanoa tuollaisesta tilanteesta, mutta monessa asiassa se on tullut esille, ja aina pitää korostaa sitä että olen huonompi kuin se. En voi tietää jotain jos ei sekään tiedä (miten se muka voisi olla mahdollista). Välillä se puhuu mulle niin kuin en ymmärtäisi, kertoo mulle mun mielipiteet. Se voi sanoa mulle mitä vaan, mutta mun pitää varoa mitä sanon kaverilleni, joko menee herneet nenään tai sit alkaa mollaaminen, ja niitä tilanteita haluan välttää. Toisen ystäväni mukaan käytökseni näissä tilanteissa on samaa kuin jäätyisin siihen tilanteeseen. Toinen kaverini siis huomaa kyllä myös tämän oikuttelun ja muun, ei ole vain mun korvieni välissä tämä. Aika moni itseasiassa on huomannut tämän. Kaverini yrittää ideoida yhteistä matkaa tai mökkiviikonloppua kaveriporukalla, eikä kukaan oikeastaan innostu aiheesta.
Tavallaan kaverini osoittaa mulle mieltään, loukkaa tahallaan ja todellakin päättää millä tuulella hän on. Enkä pysty ymmärtämään miksi se tekee sitä. Kaikki mökkireissut ja illanvietot on aina stressi mulle. Yksi juhannus meni itseltäni penkin alle kun tämä kaveri ei ollut tyytyväinen siihen ketä on tulossa meidän kanssa mökille juhannusta viettämään. Koko juhannusta edeltävän viikon se valitti miten sen juhannus on pilalla ja kyseli miksi ne piti sinne kutsua, syyllistäen mua tietysti. Siinä sitten mietin itsekin että mitähän tästä tulee, ja kun mökillä sitten olimme ja kaikki paikalla, oli tämä kaverini parasta kaveria mollaamiensa, hänen juhannuksen pilaavien ihmisten kanssa. Eli taas hän päätti itse millä mielellä on. Ja näitä kertoja riittää baari-illoista matkoihin ja mökkeilyihin.
Ja onhan tällä kaverillani tietysti oikeus arvostella kavereitani mulle, ja ylikorostaen sitten ylistää niitä joista tykkää.
Oma vikani on etten osaa sanoa tästä kaverilleni. Toivon vain aina että jospa se ei tänään olisi sellainen. En osaa sanoa niissä tilanteissa mitään kun mua loukataan, nieleskelen ja yritän vetää jonkin tekohymyn naamalleni, ja aivan varmasti kaverini huomaa näissä tilanteissa miten muutun.
Asia on vain mennyt siihen että yritän vältellä tätä ihmistä parhaan taitoni mukaan. Saada näkemiset ja muut minimiin. Ikävä kyllä meillä on aikalailla samat harrastukset, joissa sitten taas korostetaan mun virheitä.. Kehut noissa tilanteisa ei kuulosta aidoilta.
Ei vaan jaksa tuollaista. Enkä ymmärrä. En haluaisi kuitenkaan koko kaverisuhdetta heittää pois, varsinkin kun kahdestaan kaverini on erilainen.
Kun kaverisuhde meni katkolle (noin 9v sitten), en hoitanut tilannetta ollenkaan hyvin. Lopetin vain kaiken yhteydenpidon. Lapsellisesti toimittu. Myöhemmin ollaan kyllä puhuttu siitä, mutta en ole saanut sanottua siltikään miksi yhteydenpito jäi, pelkään itse loukkaavani. Alkuun kaverini syytti yhtä uutta kaveriani välirikosta, vaikka tämä ihminen oli minulle vain pakotie ja apu hankalasta kaverisuhteesta. Sitten syy oli mieheni. Sittemmin asia onkin melkein kääntynyt niin päin että hän pisti välit poikki tai että ainakin se oli molemmin puolista.
Eilen oli taas yksi tällainen ilta ja asia pinnalla mulla. Pistää taas miettimään että miksi taas näin kävi. En jaksa ainakaan esittää että kivaa oli, ainakaan koko iltaa.
Vaikea kaveri
5
1660
Vastaukset
- täyskäännös
hohhoijaa,kantsiskos tehdä jotain???
- hythjfshtrhrt
vaihtoehto on, että kaverisi on saanut jotenkin "yliotteen" sinusta. Ystävyyttä mielestäni ei ole se, että joutuu itse olemaan kokoajan puolustuskannalla, ettei toinen pääse mollaamaan. Jos toinen huomaa, ettei sano mitään puolustukseksi, tilanne vain jatkuu tai pahenee entisestään. Kaverillasi tuntuu olevan ongelmia tai hän on vain sen luontoinen. Tuskin tilanne paremmaksi muuttuu. Voi olla, jos ärhäkkäämmin puolustat itseäsi, kaverisi alkaa välttelemään sinua, koska hän ei saakaan enää haluamaansa: kokea paremmuuden tunnetta kustannuksellasi. Tämä on vain yksi näkökanta. Mitä ihmettä teet tällä ystävyydellä? Mitä se sinulle antaa?
- riittanen----
Ongelmanne jatkuvat niin kauan kuin sinä suostut kaverisi käytökseen. Ja on sinun kannalta harmi, ettet keksi poispääsyä tilanteeseenne. Mutta mikä pidättelee? Oletko miettinyt miksi olet kaverisi roskasanko, jonne hän voi mieli määrin "oksentaa" ja mitä pelkäät, jos ette enää tapaisikaan? Perustele edes itsellesi omat syysi jaksaa hänen kanssaan, koska jos et yhtään tutki omaa sisikuntaasi tulet valittamaan kaveristasi maailman tappiin asti.
Kännyynhän ei tarvitse aina vastata. Valkoisilla valheilla pärjää jonkun aikaa. Ja joskus on viisasta olla sanomatta mitään suoraan, sillä kaikki ihmiset eivät kestä sellaista muuttuen vain entistä hankalammaksi. Mutta mieti, mitä voisit sanoa edes jossakin muodossa ystävällesi? Tai kirjoita mitä haluat hänelle sanoa ja meilaa ajatuksesi hänelle.
Olkootpa kaverisi käytöksen syyt mitä tahansa, niin sinun on vahvistuttava sanomaan hänelle ei ja näyttää rajat, minkä yli et anna hänen tallustella. Tehtävä ei ole helppo, mutta jos kerran on kuuhunkin uskallettu lentää niin kyllä sinä pienellä treenillä selätät kaverisikin. Kukaan muukaan ei sinua sieltä pelasta.- ???
Kiitos vastauksista!
Kyllähän sitä olen päässä pyöritellyt että mitä teen ystävällä, joka käyttäytyy minua kohtaan noin, ja jota toisaalta välttelen itse. Olen kyllä jonkin verran alkanut sanomaan takaisin joissain tilantessa, mutta myös huomannut ettei se vie tilannetta mihinkään suuntaan, eikä varsinkaan tee illasta muille yhtään miellyttävämpää, jos kahdella välit kiristyy. Sehän tässä onkin että kahdestaan hänen kanssa ollessani ei näitä vähättelyitä ja muita töksähtelyjä tule. Silloin on ihan mukavaakin eikä tarvitse jännittää mitä seuraavaksi. Mutta jos tilanteessa on muita niin silloin tätä tapahtuu. Ja siis "puuttumista" tapahtuu ihan harrastustilanteissa, joissa ei siis välttämättä ole muita hyviä kavereita, tuttuja vain. Puuttuu siis ihan pieniin virheisiin ja sanoo niistä, vaikkei se olisi edes rakentavaa.
Kaverini ei tutustu helposti uusiin ihmisiin, lähtökohtainen asenne yleensä on aika negatiivinen (tuntemattomistakin), itse taas olen avoin ja tutustun helposti uusiin ihmisiin ja viihdyn sellaisissa tilanteissa. Kaverillani ei juurikaan ole muita ystäviä, näitä yhteisiä tuttuja vain mitä meillä on, ja jotka siis alunperin ovat kaikki minun kavereitani. Sekin kai siinä on, ainoana "ystävänä" en osaa kääntää selkääni, enkä millään tapaa tahdo loukata. Kaverini ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ollenkaan. Jos esimerkiksi sanoisin hänelle noin, olisi vastaus väittäminen vastaan ja toteaminen loputa että "kyllä mää kestän ainakin paremmin kuin sinä/no jos en kestä niin sinä kyllä kestät huonommin". Eli kaikesta hänelle sanomastani (vaikken sanoisi millään tapaa negatiivisesti) saan ryöpyn syytöksiä päälleni. Puhuminen asiasta on siis todella vaikeaa. Enkä tiedä tietääkö hän tekevänsä vähättelyä, eli tulisiko asia hänelle yllätyksenä ja kuinka siinä tilanteessa osaisin sitten keertoa mitä oikeasti tapahtuu.
Jotainhan tälle tilanteelle pitäisi tehdä, sen tiedän, mutta se on vaan niin vaikeaa. - -seuralainen
??? kirjoitti:
Kiitos vastauksista!
Kyllähän sitä olen päässä pyöritellyt että mitä teen ystävällä, joka käyttäytyy minua kohtaan noin, ja jota toisaalta välttelen itse. Olen kyllä jonkin verran alkanut sanomaan takaisin joissain tilantessa, mutta myös huomannut ettei se vie tilannetta mihinkään suuntaan, eikä varsinkaan tee illasta muille yhtään miellyttävämpää, jos kahdella välit kiristyy. Sehän tässä onkin että kahdestaan hänen kanssa ollessani ei näitä vähättelyitä ja muita töksähtelyjä tule. Silloin on ihan mukavaakin eikä tarvitse jännittää mitä seuraavaksi. Mutta jos tilanteessa on muita niin silloin tätä tapahtuu. Ja siis "puuttumista" tapahtuu ihan harrastustilanteissa, joissa ei siis välttämättä ole muita hyviä kavereita, tuttuja vain. Puuttuu siis ihan pieniin virheisiin ja sanoo niistä, vaikkei se olisi edes rakentavaa.
Kaverini ei tutustu helposti uusiin ihmisiin, lähtökohtainen asenne yleensä on aika negatiivinen (tuntemattomistakin), itse taas olen avoin ja tutustun helposti uusiin ihmisiin ja viihdyn sellaisissa tilanteissa. Kaverillani ei juurikaan ole muita ystäviä, näitä yhteisiä tuttuja vain mitä meillä on, ja jotka siis alunperin ovat kaikki minun kavereitani. Sekin kai siinä on, ainoana "ystävänä" en osaa kääntää selkääni, enkä millään tapaa tahdo loukata. Kaverini ei kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä ollenkaan. Jos esimerkiksi sanoisin hänelle noin, olisi vastaus väittäminen vastaan ja toteaminen loputa että "kyllä mää kestän ainakin paremmin kuin sinä/no jos en kestä niin sinä kyllä kestät huonommin". Eli kaikesta hänelle sanomastani (vaikken sanoisi millään tapaa negatiivisesti) saan ryöpyn syytöksiä päälleni. Puhuminen asiasta on siis todella vaikeaa. Enkä tiedä tietääkö hän tekevänsä vähättelyä, eli tulisiko asia hänelle yllätyksenä ja kuinka siinä tilanteessa osaisin sitten keertoa mitä oikeasti tapahtuu.
Jotainhan tälle tilanteelle pitäisi tehdä, sen tiedän, mutta se on vaan niin vaikeaa.Kuulostaapa tutulta... pitkäaikaisista kavereista on hankala luopua, etenkin jos niitä hyviäkin hetkiä on. Oma "hankala" kaverini ei sentään mollaa minua, mutta pitää kyllä muuten tiukasti otteessaan syylistämällä ja välillä suoranaisella uhkailullakin (uhkaa siis lopettaa kaverisuhteen, mihin tiedän hänen kyllä pystyvän). Tuntuu ikävältä kun haluaisi nauttia kaveruudesta ilman mitään painostusta, mutta tuntuu että se on mahdotonta: minun pitäisi aina huomioida kaverini kaikissa suunnitelmissani (juhlapyhät, matkustaminen jne...) ja jos joskus haluaisi tehdä vain oman päänsä mukaan niin niskaan kaadetaan syyllistysryöppy. Tämä on todella kuluttavaa ja tekee minusta toisinaan hermoraunion, kun yritän sovittaa kaikki omat menoni niin että olisin kaverini seurana aina kun hän tahtoo. Aina tämä ei onnistu, ja silloin saan kuulla pilanneeni hänen suunnitelmansa täysin.
Tässäkin tapauksessa kaveri ei oikein viihdy tuntemattomien seurassa, eli porukka pitäisi aina valita hänen mieltymyksiensä mukaan. Lisäksi kaikkeen hänen ehdottamaansa pitää aina suostua (kuitenkin sillä ehdolla että hän voi peruuttaa suunnitelmat myöhemmin esim. rahanpuutteeseen vedoten - minä en). Tässä siis ystävyytemme ehdot.
Seurana kaverini on kuitenkin aivan ihana, meillä riittää aina puhuttavaa ja hänelle voi uskoutua. Nauramme samoille asioille ja meillä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita, ja hänen kanssaan voi puhua yhteisistä muistoista mikä on mielestäni hienoa. En siis todellakaan halua menettää häntä! En vain tiedä miten ystävyyssuhteen voisi saada tasa-arvoisemmalle pohjalle, niin ettei minun tarvitsisi jatkuvasti tehdä myönnytyksiä kaikesta ja tuntea syyllisyyttä jos tahdon joskus elää omaakin elämääni.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 773184
- 492400
- 322117
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa4812112- 1371879
- 311745
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313291721Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne91556Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi51280Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani61244