Olen pohjimmiltani introvertti, eli minun pitää saada olla välillä yksin, ja myös viihdyn hyvin omissa oloissani. Kärjistäen sanottuna esimerkiksi istun illan mieluummin kotona tietokoneella harrastellen ja kavereiden kanssa chattaillen kuin samojen kavereiden kanssa kasvotusten ja sosiaalisemmin.
Olen kuitenkin myös oppinut sosiaaliseksi, eli tulen ongelmitta toimeen porukassakin, kunhan vaan syy porukassa olemiseen on jokin kiinnostava tekeminen, eikä vain seurassa oleminen. Olen jopa aktiivisesti mukana useammankin yhdistyksen toiminnassa ihmisiä johtaen, ja pärjään siinä, sekä omasta mielestäni että palautteen perusteella.
En ole ujo, mutta en myöskään pyri olemaan esillä. Viihdyn taka-alalla, mutta olen aina valmis toimimaan tarpeen ilmetessä. Olen halutessani supliikki juttelija, ja rajani tulevat lähinnä toisten huomioimisesta ja kunnioittamisesta.
Olen huomannut yhdeksi selvimmistä ongelmistani seurusteluseuranhaussa kontrastin introverttiyden ja sosiaalisuuden välillä. Tulen harrastuksissa hyvin juttuun mielenkiintoisten naisten kanssa, mutta kun harrastusilta on ohi ja sosiaalinen energiani käytetty, introvertti puoleni ottaa vallan omasta tahdostani riippumatta. Muutun joskus nopeastikin supliikista pohtivammaksi, enkä jaksa enää olla niin aloitteellinen juttelija. Voin hyvin arvata, että sellainen muutos on helppo tulkita kiinnostuksen puutteeksi.
Onko muilla kokemuksia tällaisesta? Onko asialle tehtävissä jotain?
Sosiaalinen mutta introvertti
29
1591
Vastaukset
- .....
Tunnistin itseni tuosta kirjoituksesta, vaikka olenkin nainen. Harrastuksissa, koulussa ja ystävien kanssa olen hyvin puhelias ja sosiaalinen, mutta tuntuu että viihdyn keskiverto-ihmistä paremmin myös yksin. Kuvasit tätä hyvin tuolla "sosiaalisen energian loppuun käyttämisellä", ei aina jaksa touhottaa.
Mulla on myös pulmana samassa harrastuksessa kulkeva mies, josta olen hyvin kiinnostunut, mutta en vain uskalla tehdä asialle mitään. Harrastuksen aikana voin heittää tyypille jos minkä moista läppää, mutta harrastuksen jälkeen menen lukkoon. Itse olen siis ikävä kyllä tehnyt johtopäätöksen, ettei tyyppiä kiinnosta, koska hänkin on ollut tuppisuuna.
Eli neuvoisin sinua hakeutumaan harrastuksen päätyttyä mielenkiintoisen naisen lähettyville ja juttusille. Voitte jutella vaikkapa yhteisestä harrastuksestanne ym. Ei siis heti tarvitse käydä asiaan ja ruveta treffeille pyytelemään. :) - n83..
Kelpaisit ainakin minulle sellaisena kuin olet.
- ap
Jospa vaan joskus kohtaisin laisesi :)
Toisaalta en tarkoittanutkaan ,että haluaisin tai edes voisin muuttua. Mietin vaan, onko jotain yksinkertaista, mitä voisin tehdä toisin. - n83..
ap kirjoitti:
Jospa vaan joskus kohtaisin laisesi :)
Toisaalta en tarkoittanutkaan ,että haluaisin tai edes voisin muuttua. Mietin vaan, onko jotain yksinkertaista, mitä voisin tehdä toisin."Muutun joskus nopeastikin supliikista pohtivammaksi, enkä jaksa enää olla niin aloitteellinen juttelija. Voin hyvin arvata, että sellainen muutos on helppo tulkita kiinnostuksen puutteeksi."
Tuo onkin hankala tilanne. Voit ainakin hymyillä ja ottaa katsekontaktin siihen naiseen, joka puhuu ja näyttää siltä, että sinua kiinnostaa kuunnella mitä nainen sanoo. - ap
n83.. kirjoitti:
"Muutun joskus nopeastikin supliikista pohtivammaksi, enkä jaksa enää olla niin aloitteellinen juttelija. Voin hyvin arvata, että sellainen muutos on helppo tulkita kiinnostuksen puutteeksi."
Tuo onkin hankala tilanne. Voit ainakin hymyillä ja ottaa katsekontaktin siihen naiseen, joka puhuu ja näyttää siltä, että sinua kiinnostaa kuunnella mitä nainen sanoo.Niin, tuossa vaiheessa kaivataan naiselta joko aktiivista otetta jutteluun tai sitten hiljaisuuden sietoa. Kumpikaan ei ole turhan yleistä, valitettavasti.
- tiedän kaltaisesi
ap kirjoitti:
Niin, tuossa vaiheessa kaivataan naiselta joko aktiivista otetta jutteluun tai sitten hiljaisuuden sietoa. Kumpikaan ei ole turhan yleistä, valitettavasti.
Voisitko vaikkapa ystävällisesti kertoa hänelle, jota esim. tapailet, että olet sellainen ihminen eikä kyse ole kiinnostuksen puutteesta. Huh. Aika väsyttävää ettet itse tajua olla asiassa aktiivinen vaan odotat kuin maailmannapa, että kaikki ihmiset heti ymmärtäisivät sinua tai ylipäätään haluaisivat ymmärtää. Mieti nyt itsekin.
Itse en jaksa kaltaisiasi lainkaan, juuri tuon takia, että pitäisi olla ilmeisesti ajatuksenlukija, että tietäisi miten päin olla, jotta herra viihtyisi. Sosiaalinen ei tarvitse olla kaiken aikaa, ei todellakaan, mutta ei mykkyyttä ja kommunikointikyvyttömyyttäkään tarvitse kenenkään sietää. Ymmärrä ero, kiitos. - ap
tiedän kaltaisesi kirjoitti:
Voisitko vaikkapa ystävällisesti kertoa hänelle, jota esim. tapailet, että olet sellainen ihminen eikä kyse ole kiinnostuksen puutteesta. Huh. Aika väsyttävää ettet itse tajua olla asiassa aktiivinen vaan odotat kuin maailmannapa, että kaikki ihmiset heti ymmärtäisivät sinua tai ylipäätään haluaisivat ymmärtää. Mieti nyt itsekin.
Itse en jaksa kaltaisiasi lainkaan, juuri tuon takia, että pitäisi olla ilmeisesti ajatuksenlukija, että tietäisi miten päin olla, jotta herra viihtyisi. Sosiaalinen ei tarvitse olla kaiken aikaa, ei todellakaan, mutta ei mykkyyttä ja kommunikointikyvyttömyyttäkään tarvitse kenenkään sietää. Ymmärrä ero, kiitos.En odota, että kukaan olisi ajatustenlukija, enkä myöskään, että minua ymmärrettäisiin muuten heti.
Konkretisoidaanpa alkuperäistä kysymystäni hieman... Oletetaan, että on nainen, josta olen kiinnostunut, ja joka saattaisi olla kiinnostunut minusta. Hän on nähnyt sosiaalisen puoleni, mutta ei tunne minua vielä riittävän hyvin tunteakseen toisenkin puoleni. Ei siis olla vielä tapailuvaiheessa, vaan vain harrastuskavereita. Miten käytännössä kerron tuolle ihastukselle "käyttöohjeeni" antamatta samalla itsesäälinsekaista kuvaa itsestäni? Painotan vielä, että itsesäälistä ei ole nyt ollenkaan kyse, vaan tiedostan vaan, että voin helposti kuulostaa sellaiselta, jos alan kovin avoimesti kertomaan tuollaisia asioita itsestäni suht' tuntemattomalle naiselle.
Tajuan ja haluan olla aktiivinen, mutta asiat voi hoitaa tyylillä tai vähemmän tyylillä, ja olisin kiinnostunut ideoista, miten hoitaa ne tyylillä. - ap
tiedän kaltaisesi kirjoitti:
Voisitko vaikkapa ystävällisesti kertoa hänelle, jota esim. tapailet, että olet sellainen ihminen eikä kyse ole kiinnostuksen puutteesta. Huh. Aika väsyttävää ettet itse tajua olla asiassa aktiivinen vaan odotat kuin maailmannapa, että kaikki ihmiset heti ymmärtäisivät sinua tai ylipäätään haluaisivat ymmärtää. Mieti nyt itsekin.
Itse en jaksa kaltaisiasi lainkaan, juuri tuon takia, että pitäisi olla ilmeisesti ajatuksenlukija, että tietäisi miten päin olla, jotta herra viihtyisi. Sosiaalinen ei tarvitse olla kaiken aikaa, ei todellakaan, mutta ei mykkyyttä ja kommunikointikyvyttömyyttäkään tarvitse kenenkään sietää. Ymmärrä ero, kiitos."pitäisi olla ilmeisesti ajatuksenlukija, että tietäisi miten päin olla, jotta herra viihtyisi"
Kysehän ei tosiaan ollut ollenkaan siitä, miten "herra itse" viihtyisi, vaan siitä, miten nainen viihtyy. Minä en häiriinny tai vaivaudu hiljaisuudesta, mutta voin myös puhua, jos ei tarvitse koko aikaa itse pitää keskustelua yllä. Vaikutelmani on kuitenkin se, että nainen ei välttämättä viihdy, kun ei tiedä, miten asiat ovat, ja siihen kaipaisin ideoita, miten kertoa luonteestaan epäsuorasti. - heippa vaan
tiedän kaltaisesi kirjoitti:
Voisitko vaikkapa ystävällisesti kertoa hänelle, jota esim. tapailet, että olet sellainen ihminen eikä kyse ole kiinnostuksen puutteesta. Huh. Aika väsyttävää ettet itse tajua olla asiassa aktiivinen vaan odotat kuin maailmannapa, että kaikki ihmiset heti ymmärtäisivät sinua tai ylipäätään haluaisivat ymmärtää. Mieti nyt itsekin.
Itse en jaksa kaltaisiasi lainkaan, juuri tuon takia, että pitäisi olla ilmeisesti ajatuksenlukija, että tietäisi miten päin olla, jotta herra viihtyisi. Sosiaalinen ei tarvitse olla kaiken aikaa, ei todellakaan, mutta ei mykkyyttä ja kommunikointikyvyttömyyttäkään tarvitse kenenkään sietää. Ymmärrä ero, kiitos.Oletpa todella yleistävä ja typerä. Todellakaan et tiedä "kaltaisiaan" kun et ihan taida ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja kommunikointitapoja on erilaisia. Maailmannapaa ja herraa tyrkytät, taidat olla jonkun yhden katkeran kokemuksen varassa, ehkä kannattaisi itse ymmärtää eroja ihmisten välillä (kiitos) ja yrittää hieman enemmän. Mäkään en jaksa sun kaltaisia, juuri sen takia, että jos teille ei kaikkea selitä (ja mielellään väännä rautalangasta) se ei mene perille, että sun kaltaset eivät todellakaan ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää ja hiljaset, lepoa kaipaavat ihmiset ovat juurikin mykkiä ja komminikointikyvyttömiä heille. Todella rasittavaa porukkaa, joitten mielestä kaikkien pitäisi olla kuten he ovat, tai ainakin minimivaatimuksena selitellä (ja pyydellä anteeksi) itseään.
Ei tarvitse ymmärtää yhtään mitään, kiitos ja näkemiin. - tiedän kaltaisesi
ap kirjoitti:
"pitäisi olla ilmeisesti ajatuksenlukija, että tietäisi miten päin olla, jotta herra viihtyisi"
Kysehän ei tosiaan ollut ollenkaan siitä, miten "herra itse" viihtyisi, vaan siitä, miten nainen viihtyy. Minä en häiriinny tai vaivaudu hiljaisuudesta, mutta voin myös puhua, jos ei tarvitse koko aikaa itse pitää keskustelua yllä. Vaikutelmani on kuitenkin se, että nainen ei välttämättä viihdy, kun ei tiedä, miten asiat ovat, ja siihen kaipaisin ideoita, miten kertoa luonteestaan epäsuorasti.Seurassasi joko viihtyy tai ei viihdy. Kyllä se nainen seuraasi hakeutuu jos välillänne on jotain aj kun näin tapahtuu tarpeeksi usein, voisit vaikkapa kertoa suoraan ettet ole aina yhtä sosiaalinen (jos hän ei ole sitä jo huomannut).
Mutta jos et kykene ottamaan tätä asiaa esiin etkä kykene olemaan avoin tai ilmaisemaan itseäsi toiselle ihmisille ymmärrettävästi (muillakin on ongelmia itsensä ja sosiaalisten suhteiden kanssa, jopa naisilla...) niin ehkä sinun kannattaisi odottaa vielä muutama vuosi ennen kuin alat haaveilla seurustelusta tai sitoutumisesta suhteeseen. - tiedän kaltaisesi
heippa vaan kirjoitti:
Oletpa todella yleistävä ja typerä. Todellakaan et tiedä "kaltaisiaan" kun et ihan taida ymmärtää, että ihmisiä on erilaisia ja kommunikointitapoja on erilaisia. Maailmannapaa ja herraa tyrkytät, taidat olla jonkun yhden katkeran kokemuksen varassa, ehkä kannattaisi itse ymmärtää eroja ihmisten välillä (kiitos) ja yrittää hieman enemmän. Mäkään en jaksa sun kaltaisia, juuri sen takia, että jos teille ei kaikkea selitä (ja mielellään väännä rautalangasta) se ei mene perille, että sun kaltaset eivät todellakaan ymmärrä eivätkä haluakaan ymmärtää ja hiljaset, lepoa kaipaavat ihmiset ovat juurikin mykkiä ja komminikointikyvyttömiä heille. Todella rasittavaa porukkaa, joitten mielestä kaikkien pitäisi olla kuten he ovat, tai ainakin minimivaatimuksena selitellä (ja pyydellä anteeksi) itseään.
Ei tarvitse ymmärtää yhtään mitään, kiitos ja näkemiin.tähän en edes alennu vastamaan.
- ap
tiedän kaltaisesi kirjoitti:
Seurassasi joko viihtyy tai ei viihdy. Kyllä se nainen seuraasi hakeutuu jos välillänne on jotain aj kun näin tapahtuu tarpeeksi usein, voisit vaikkapa kertoa suoraan ettet ole aina yhtä sosiaalinen (jos hän ei ole sitä jo huomannut).
Mutta jos et kykene ottamaan tätä asiaa esiin etkä kykene olemaan avoin tai ilmaisemaan itseäsi toiselle ihmisille ymmärrettävästi (muillakin on ongelmia itsensä ja sosiaalisten suhteiden kanssa, jopa naisilla...) niin ehkä sinun kannattaisi odottaa vielä muutama vuosi ennen kuin alat haaveilla seurustelusta tai sitoutumisesta suhteeseen.On taitolaji saada minut sanattomaksi, mutta sinä onnistuit :)
- en tiedä kaltaistasi
tiedän kaltaisesi kirjoitti:
tähän en edes alennu vastamaan.
mutta vastasit kuitenkin.
- tiedän kaltaisesi
ap kirjoitti:
On taitolaji saada minut sanattomaksi, mutta sinä onnistuit :)
On valitettavaa, että täällä ihmiset "avautuvat" ongelmastaan, joka on introverttius. Voi kuulkaahan nyt, teitä (meitä) on Suomi pullollaan. Me olemme yksinäisyydestä ja rauhasta nauttivia ihmisiä, joiden on pidemmän päälle raskasta olla sosiaalisia kaiken aikaa (vrt. yhteisökeskeiset kulttuurit).
Olen itsekin ollut aivan samanlainen. Ja olen vieläkin! Mutta se ei ole tekosyy jättäytyä kommunikoinnin ulkopuolelle ts. sysätä vastuu ikään kuin toisen osapuolen niskaan. Ymmärrän oikein hyvin ihmisten erilaisuuden, mutta täällä sitä ei näköjään ymmärretä. On ok olla teidän kaltaisenne, mutta jos teiltä edellytetään jotain hieman vastenmielistä tekemistä esim. sitä, että teidän tulisi pystyä kommunikoimaan silloinkaan kun koette ettei teistä siihen ole, siitä tulee ongelma ja vika ei ole teissä vaan "muissa", jotka eivät ymmärrä teidän uskomatonta erilaisuuttanne. Miettikääpä millaista on yrittää tulla toimeen teidänlaistenne ihmisten kanssa, jotka muuttuvat kuin salamaniskusta sosiaalisista ja mukavista tyypeistä hiljaisiksi, torjuvan oloisiksi, mykiksi... Jos kysyy jotain ei saa vastausta. Jos yrittää antaa aikaa ja tilaa, asia ei johda mihinkään... Voisin jatkaa loputtomiin.
Hieman perspektiiviä. Kannattaa yrittää mennä hieman vastaan, kommunikoida, selittää ja ymmärtää myös ihmisiä, jotka eivät (kun tietävät millaisia olette) halua olla kanssanne tekemisissä. Sekin on erilaisuuden hyväksymistä. - ap
tiedän kaltaisesi kirjoitti:
On valitettavaa, että täällä ihmiset "avautuvat" ongelmastaan, joka on introverttius. Voi kuulkaahan nyt, teitä (meitä) on Suomi pullollaan. Me olemme yksinäisyydestä ja rauhasta nauttivia ihmisiä, joiden on pidemmän päälle raskasta olla sosiaalisia kaiken aikaa (vrt. yhteisökeskeiset kulttuurit).
Olen itsekin ollut aivan samanlainen. Ja olen vieläkin! Mutta se ei ole tekosyy jättäytyä kommunikoinnin ulkopuolelle ts. sysätä vastuu ikään kuin toisen osapuolen niskaan. Ymmärrän oikein hyvin ihmisten erilaisuuden, mutta täällä sitä ei näköjään ymmärretä. On ok olla teidän kaltaisenne, mutta jos teiltä edellytetään jotain hieman vastenmielistä tekemistä esim. sitä, että teidän tulisi pystyä kommunikoimaan silloinkaan kun koette ettei teistä siihen ole, siitä tulee ongelma ja vika ei ole teissä vaan "muissa", jotka eivät ymmärrä teidän uskomatonta erilaisuuttanne. Miettikääpä millaista on yrittää tulla toimeen teidänlaistenne ihmisten kanssa, jotka muuttuvat kuin salamaniskusta sosiaalisista ja mukavista tyypeistä hiljaisiksi, torjuvan oloisiksi, mykiksi... Jos kysyy jotain ei saa vastausta. Jos yrittää antaa aikaa ja tilaa, asia ei johda mihinkään... Voisin jatkaa loputtomiin.
Hieman perspektiiviä. Kannattaa yrittää mennä hieman vastaan, kommunikoida, selittää ja ymmärtää myös ihmisiä, jotka eivät (kun tietävät millaisia olette) halua olla kanssanne tekemisissä. Sekin on erilaisuuden hyväksymistä.En avautunut, vaan kysyin kommentteja ja neuvoja, ja ongelma ei ole introverttius, vaan kontrasti kahden luonteenpiirteen välillä. Vastauksesi olisi ilmeisesti pitänyt tulkita avuksi, mutta se kyllä huokui ihan muunlaista asennetta. Viimeisimmässä on sentään jotain, mihin kommentoida.
Se, että muutun sosiaalisemmasta pohtivammaksi, ei tarkoita, että muuttuisin epäsosiaaliseksi. Jos joku haluaa jutella kanssani, niin en suhtaudu torjuvasti enkä pidä mykkäkoulua. En ehkä ole ihan niin supliikki kuin hetkeä aikaisemmin, mutta taatusti olen ystävällinen, ja en anna vaikutelmaa, että käpertyisin kuoreeni. Suurin ero on siinä, että en ole enää niin aloitteellinen. Jos minulle puhutaan, niin kuuntelen ja vastaan, keskustelenkin, mutta jos toinen ei avaa suutansa, niin tuskin minäkään, ellei sitten tule jotain akuuttia asiaa. Eli supliikista small talkaajasta tulee hiljainen ja asiallinen, vaikka pysyykin edelleen ”normaalina”, ja ongelma ei ole tuo ”hiljainen ja asiallinen”, vaan tapahtunut muutos, joka on helppo tulkita väärin, mutta jolle ei todellakaan voi mitään.
Todellakin hyväksyn erilaisuuden, ja väittäisin, että tällaisen persoonallisuuden omaavana ymmärrän oikeinkin hyvin eroja eri ihmisten kommunikaatiossa.
- epoiuy
.sillä itse olen samanlainen.Itsenäinen.Välillä täytyy saada olla yksin ja puuhastella kotona etenkin pitkän sosiaalisen tekemisen jälkeen muuten alkaa uuvuttaa.
- Onnea matkaan vaan!
Toi on aika paha. Itse olen ikäänkuin introvertti paitsi että pari astetta enemmän, mutta siis tunnistan ongelman. Itse vaan en osaa lukea ilmeistäkään aina, hautaudun todella helposti omiin maailmoihini ja flirttiäkään en aina edes tajua :) Ratkaisu? No, einpä ole keksinyt. Yleisesti ottaen kiinnostuneet luulevat ettei minua kiinnosta, egoistit ja narsistit kuvittelevat minun olevan joten alistuva/ujo/hallittavissa, ja viehätän heitä kovastikin: ikävä kyllä olen vain etäinen, enkä mitään noista kolmesta. Ikävää siis heille. Selväjärkiset karkoitan, koska kenelläkään ei riitä itseluottamus tutustua. Ymmärrän sen siis oikein hyvin, en vaan pysty asiaa paljoakaan muuttamaan ja persoonani on mitä on. Joskus olen oikein yrittämällä yrittänyt olla jotain muuta, mutta suhde menee poikki, koska en yksinkertaisesti jaksa teeskennellä ja todellinen persoonani onkin sitten melkoinen yllätys :) No, ei voi mitään, onpahan kokeiltu sitten sitäkin, olen mikä olen ja oikein tyytyväinen, olisi vaan kiva esitellä maailmani jollekin toisellekin, kokea joskus jotain yhteenkuuluvuutta, mitä muutaman rakkaan ystävän kanssa koen... Läheisyys on meille sitä, että istutaan melko lähekkäin, voidaan olla etäällä ja hiljaakin joskus jne. Sitä ei tavalliset ihmiset ymmärrä. Olisi kivaa, kun joku ymmärtäisi. Olisi kivaa tuntea joku jolla olisi erilainen samanlainen maailma.
Ja tuo neuvo, että ota sitten katsekontaktia ja hymyile... Naurattaa ihan kaikella hyvällä. Näinhän se. Ikävä kyllä, mä en osaa katsella ihmisiä silmiin. Ja jos mä aijon kuunnella, mä en katso kasvojen ilmeitä, koska ne häiritsee kuuntelemista.
Mutta juurikin tuo, kiinnostuksen puutteen tulkinta. Niin, mutta minkäs teet, kun enempään ei pysty eikä enempää jaksa, ellei yritä olla joku muu kun mitä on? Ihmiset kyllä tutustuisivat, jos jaksaisivat tutustua ihmiseen, siis oikeasti, opetella tuntemaan, mutta kun se nyt ei monellakaan ole tavoite. Ne ketkä ikäänkuin kiinnostuvat, kiinnostuvat lähinnä ihastumisen ja suhteen mahdollisuudesta ja siksi hätäiset tulkinnatkin. Jos he viitsisivät opetella tuntemaan, he tajuaisivat kyllä. Mutta miksi opetella? Miksi nähdä vaivaa, helpommallakin pääsee? Tietty, itse olen sitä mieltä, että se sama periaate kostautuu muissakin suhteissa, jotka näennäisesti etenevät paremmin, mutta missä tutustuminen jää oikeasti omien haaveiden ja mielikuvien varjoon.
Niin, että mitä sille nyt sitten on tehtävissä... Kertokaa mullekin kun keksitte :)
Ei kai mitään, tarttee vaan elää, tehdä kiinnostavia asioita ja toivoa, että jonain päivänä jollain toisella on "samat" eleet ja tapa olla, silloin sen ainakin tietää kuka se on. Ehkä. - jännä juttu
kuin kaksoiskappale minusta, juuri noin minäkin tunnen ja joskus ihmettelen, kun tämä "hiljaisuus"aika on päällä töissäkin joidenkin kanssa ei ole mitään puhuttavaa. Ja toisen kerran voi puhua vaikka puhelinpylväästä, itsekkään en ole ujo enkä tarvitse esillä oloakaan tiedän oman arvoni.
Mutta toisaalta ihmisiä joihin ihastun on aina ollut vähän ja nyt vanhemmiten vielä vähemmän. - Mies tässä
"Voin hyvin arvata, että sellainen muutos on helppo tulkita kiinnostuksen puutteeksi."
Kai sitä huomiota/kiinnostusta voi osoittaa muutoinkin kuin olemalla sosiaalinen ja supliikki, joten mitään suurta katastrofia tuskin pääsee synytymään vaikka joku tulkitsisi käyttäytymisesi kiinnostuksen puutteeksi. Tarkoitan sitä, että jos joku etsii jatkuvasti sosiaalista ja supliikkia ihmistä, niin tuollaisella tulkinta virheellä ei pitäisi olla mitään merkitystä (no match siis).
"Onko asialle tehtävissä jotain?"
Jos asia on oikeasti aiheuttanut ongelmia, niin varmaan voisit miettiä sitä, miten voisit osoittaa huomiota toiselle silloin kun olet introvertti tilassa (eli siinä tilassa mikä pohjimmiltaan olet). Jotkin pienet kauniit sanat tai teot toista kohtaan tuskin vaativat kovin suurta sosiaalista tai supliikkista energiaa, joilla kuitenkin voisit osoittaa kiinnostusta toiseen.
Uskoisin kutenkin (ei tosin kokemusta) että useimmat ihmiset eivät vaadi jatkuvaa huomiota, hössytystä tai toimintaa, vaan sen, että toinen edes jotenkin osoittaa olevan kiinnostunut kaikesta hiljaisuudesta, miettelijäisyydestään, pohtimisetaan, tms. introverttimäisyydestään huolimatta. - toivoisin löytäväni
jostain introvertin mutta sosiaalisen miehen, sillä olen itse sellainen. Tykkään ihmisistä ja puhua pulputan jos keskustelukaveri on samalla aaltopituudella ja osaa myös kuunnella. Se on hauskaa kun toinen aloittaa jutun ja toinen löytää jotain uutta samaan aiheeseen jne. Sosiaalisuus kuitenkin syö voimani. Jos tuntitolkulla pälpätän ja olen ihmisten kanssa, alan väsymään ja kaipaan omaan rauhaan nukkumaan tai tekemään omia juttuja. Sen takia olisi hyvä että kumppani olisi samanlainen, sillä myös kotona/yhteisessä kodissa täytyy voida vetäytyä omiin oloihin eikä toinen saa loukkaantua/ihmetellä. Täytyisi siis olla vähintään kaksio jotta oven saa kiinni perässä. Seurustelin joskus miehen kanssa, joka vaati että suunnilleen hengitämme samaan tahtiin asunnossa, katsotaan kaikki filmit yhdessä vaikka toinen menisi mieluummin tietokoneelle jne. Ei toiminut ollenkaan.
- INTJ-mies
Elvytänpä vanhan ketjuni, jonka sattumalta löysin googlatessani ihan muuta. Ehkä jollakulla on jotain uutta ja mullistavaa sanottavaa...
- MrMusccle
Itse tunnistin itsestäni sosiaalisen introvertin. Internet sanoo näin: "Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia."
Pitääkö muka paikkaansa? - aivan normaalia
Hahaa. Koitappas tunnistaa samankaltainen introverttisosiaalinen nainen, meitähän on kyllä jos pitää silmät auki. Tajuaa kyllä, jos on samanlainen. Sille voi sanoo, että ollaankos hetki aivan hiljaa. Tai kokeilla olla hiljaa, käpertyy vaan viereen ja on hiljaa. Ja ai että on ihana joskus olla vaan jonkun kanssa yhdessä hiljaa. Joku hiljanen aamuhetki tai iltahetki, omissa oloissa. Keittää vaikka toiselle kupin teetä ja vie eikä sano mitään. :D Tai lähtee yksin vaikka ulos on omissa oloissa, ei aina tarvi kahta, kunhan tietää, et toinen olemassa.
Tai käy sosialisoimassa töissä tai ihmisten ilmoilla ja mikä onni on sitten vaan olla rauhassa, ja yhdessäkin voi olla rauhassa.
Ja sit toisaalta jututtaa silloin kun on asiaa. Ei kaikki naiset ole ihmiset ole räpättäjiä, niitä ei jaksa, mut joku hyvä hiljanen hetki tai keskustelu, ei aina voi sanoa, mikä on parempi.
Kyllä muitakin on, pitää vaan hoksata joskus vaikka vinkata, että nyt loppuu virta, ollaan hetki hiljaa. Eikä kaikille tarvi sanoakaan, jotkut tajuaa vähemmästäkin ja tunnistaa, että aina ei vaan jaksa, eikä se mitään tarkoita. Joskus sosiaalisen kohtaamisen tai kauden jälkeen tarvii aikaa "sulatella" asioita, ei aina tarvi puhua.- INTJ-mies
Niin, tiedän kyllä, että samanlaisia on, ja yhdyn täysin tuohon, mitä kirjoitit.
Mutta miten tällaiset ihmiset keskenään tunnistaisivat toistensa kiinnostuksen, ettei se jäisi vain haaveiluksi? - aivan normaalia
INTJ-mies kirjoitti:
Niin, tiedän kyllä, että samanlaisia on, ja yhdyn täysin tuohon, mitä kirjoitit.
Mutta miten tällaiset ihmiset keskenään tunnistaisivat toistensa kiinnostuksen, ettei se jäisi vain haaveiluksi?Kuulemma puhuvat, ettei sitä voi olla tietämättä jos sellaiseen törmää. Varmaan taivaat aukeaa tai jotain sinnepäin..
- nainen 25
Itse olen täysin samanlainen. Ei sille tarvitse tehdä mitään, se on ominaisuus eikä vika.
- INTJ-mies
Moni näkyy ymmärtäneen kysymykseni vähän väärin. Kun kysyn aloituksessani, olisiko asialle tehtävissä jotain, en tarkoita, että kyse olisi viasta, joka pitäisi korjata, vaan ennemminkin kaipaisin muiden samaa kokeneiden kommentteja, miten tällainen tapaus voisi ilmaista kiinnostuksensa, ja miten naiset voisivat ajatella ilmaisevansa oman kiinnostuksensa.
- JaahasJoo
No siten kun sut oppii tuntemaan asia ei ole enää ongelma. Siihen asti sun on vain yritettävä ylittä oma mukavuusalueesi ja tulla puolitiehen vastaan. Vaikeaa, olen tutustunut sun kaltaiseen mieheen enkä tiedä mitä se haluaa. Itse en halua enää mitään, liian hankalaa. Mistä mä tiedän onko se sellainen vai pelaako se mua? Ton taakse voi nimittäin myös piiloutua.
- INTJ-mies
JaahasJoo kirjoitti:
No siten kun sut oppii tuntemaan asia ei ole enää ongelma. Siihen asti sun on vain yritettävä ylittä oma mukavuusalueesi ja tulla puolitiehen vastaan. Vaikeaa, olen tutustunut sun kaltaiseen mieheen enkä tiedä mitä se haluaa. Itse en halua enää mitään, liian hankalaa. Mistä mä tiedän onko se sellainen vai pelaako se mua? Ton taakse voi nimittäin myös piiloutua.
"Mistä mä tiedän onko se sellainen vai pelaako se mua?"
Mistä tietäisit, onko se aito vai pelaaja? Miten se voisi käytännössä tulla vastaan?
En kysy siksi, että olisin täysi tumpelo, vaan haluaisin kuulla näkemyksiä asiaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692693
- 632634
- 681782
- 241607
- 201540
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä91470- 151382
- 381233
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko81197- 251106