Pystymmekö aidosti ymmärtämään singulariteetin ja äärettömän eroa? minusta kysymys on samasta asiasta.
Kun maailmankaikkeus lähti nykyteorian mukaan laajenemaan, laajeniko todellakaan mikään kongreettisesti? ei vättämättä. Singulariteetti ja äärettömyys voi olla ja on perimmiltään sama asia koska kun ei ole mitään ulkopuolella johon verrata, nythän perustelemme vain että maailmankaikkeus on ollut ennen pienempi verrattuna maailmankaikkeuden nykyiseen kokoon.
Mitäpä jos kysymys onkin vain informaatiosta ja sen sijainnista koko maailmankaikkeudessa, minkään koko kokonaisuuden koko ei ole koskaan muuttunut, koska kaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, teoriassa ainoa kongreettinen paikka johon maailmankaikkeus laajenee on tulevaisuuden ulottuvaisuus, toki sen ei tarvitse merkitä todellisen maailmankaikkeuden koon kasvamista.
Ihan hyvin voisi väittää että vain singulariteetin sisällä joka on samalla äärettömyys tapahtuu , siellä muodostuu kaikkeuden näkymät niin kuin ne meistä näyttää, informaation kasvaessa syntyy illuusio että kaikki etääntyy ja laajenee, yhtä hyvin kaikki voi suhteessa toisiinsa pienetä, elämme siis päinvastaisessa maailmassa kuin Savor, suhteellisesti kutistuvassa maailmankaikkeudessa, tämähän ei ole mahdotonta jos ylipäätään singulariteetti on mahdollista, siis minkään todellinen koko ei ole merkityksellistä, on vain äärettömiä suhteellisuuksia , maailmankaikkeudessa voi olla suhteellisesti kuinka pieni tai suuri hiukkanen tahansa emmekä voi sitä mistään tietää.
Painovoiman voisi myös ymmärtää nappärästi suhteellisesti kutistuvassa maailmankaikkeudessa, informaation lisääntyminen olisi se mekanismi joka pakottasi kaikkeudessa kaiken suhteelliseen muutokseen, maailmankaikkeus siis laajenee äärettömyyteen joka on singulariteetin sisäpuolella.
Kun maailmankaikkeus lähti nykyteorian mukaan laajenemaan, laajeniko todellakaan mikään kongreettisesti? ei vättämättä. Singulariteetti ja äärettömyys voi olla ja on perimmiltään sama asia koska kun ei ole mitään ulkopuolella johon verrata, nythän perustelemme vain että maailmankaikkeus on ollut ennen pienempi verrattuna maailmankaikkeuden nykyiseen kokoon.
Mitäpä jos kysymys onkin vain informaatiosta ja sen sijainnista koko maailmankaikkeudessa, minkään koko kokonaisuuden koko ei ole koskaan muuttunut, koska kaikkeuden ulkopuolella ei ole mitään, teoriassa ainoa kongreettinen paikka johon maailmankaikkeus laajenee on tulevaisuuden ulottuvaisuus, toki sen ei tarvitse merkitä todellisen maailmankaikkeuden koon kasvamista.
Ihan hyvin voisi väittää että vain singulariteetin sisällä joka on samalla äärettömyys tapahtuu , siellä muodostuu kaikkeuden näkymät niin kuin ne meistä näyttää, informaation kasvaessa syntyy illuusio että kaikki etääntyy ja laajenee, yhtä hyvin kaikki voi suhteessa toisiinsa pienetä, elämme siis päinvastaisessa maailmassa kuin Savor, suhteellisesti kutistuvassa maailmankaikkeudessa, tämähän ei ole mahdotonta jos ylipäätään singulariteetti on mahdollista, siis minkään todellinen koko ei ole merkityksellistä, on vain äärettömiä suhteellisuuksia , maailmankaikkeudessa voi olla suhteellisesti kuinka pieni tai suuri hiukkanen tahansa emmekä voi sitä mistään tietää.
Painovoiman voisi myös ymmärtää nappärästi suhteellisesti kutistuvassa maailmankaikkeudessa, informaation lisääntyminen olisi se mekanismi joka pakottasi kaikkeudessa kaiken suhteelliseen muutokseen, maailmankaikkeus siis laajenee äärettömyyteen joka on singulariteetin sisäpuolella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.