Mielestäni sanonta "xxx ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä" on hieman epäselvä. Ymmärrän sen tarkoituksen, se on kai vähän samaa kuin että jonkun korvantaustat eivät enää ole märät tjsp. Mutta pappiako tuossa kyyditään, vai kyytiikö pappi asianomaista?
Pappiko kyytii vai kyyditäänkö pappia?
hjärnsläpp
51773
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kylla sanoja on kyytimies ja pappi kyydittävä. Sanonta on vanha ja kieltämättä epäselvän oloinen, jos sitä pysähtyy miettimään.
Minun kotonani ei hevosta koskaan ollut, mutta erään kaverini kotona oli. Olimme kerran tuon kaverini kanssa hevosella ja reellä joulukuusta kyydissä oppikoulumme juhlasaliin.
Koulumme penkkariajeluissakin jylläsivät niinä vuosikymmeninä vielä ihka oikeat hevosvoimat reen edessä, ja tuon kaverini isä oli sittemmin minua ja kahta abituraa kyydissä. Luokalla oli tyttöenemmistö 2 : 1, joten me abiturukset saimme voita kahden puolen leipää!
Onhan nykyisinkin melkoisen epäselvää, kun lähdetään autolla kuljettamaan arvovierasta, laitetaanko arvovieras ratin taakse ja hänen saattajansa takapenkille vai tehdäänkö päinvastoin.
Mutta olivatko papit jotenkin erityisen vaikeita kyydittäviä, kun tuommoinen sanonta on lähtenyt kiertämään?
Papit olivat muinaisen yhteiskuntamme ehdottomia merkkihenkilöitä. Oli kunnia-asia saada rekeensä niinkin arvovaltainen kyydittävä!
Jotkut papeista saattoivat toki olla itsetietoisuudessaan vaikeita niin kyydittävinä kuin muutenkin.
Oli niitä melkoisia merkkihenkilöitä muissakin ammattiryhmissä. Sittemmin everstiksi ylennyt jääkäriupseeri Oiva Willamo tunnettiin muiden lisänimiensä ohella Lapin keisarina jo ennen Lapin rajavartioston komentajuuttaan. Puljun kylässä vaikutti toinen pohjoisen keisari, Puljun keisariksi kutsuttu lapinmies.
Kun joku tasavallan presidenteistämme vietiin Lapin-vierailullaan tervehtimään tätä Puljun mahtimiestä, lausui tämä jotenkin tähän tapaan:
”Tervetuloa vaan herra resitentti tähän minun matalaan majaani – vaikka on täällä käynyt suurempiakin herroja, on käynyt kapteeni Willamokin!”
Eikö voitaisikin sanoa että Linna on ottanut hienosti käyttöön nämä kahdenkeskiset tutustumis- ja keskuskelutilaisuudet reissä ja kieseissä. Aina niissä on saatu aavistuksia siitä mitä tuleman pitää...