Terapiassa käynti lisännyt vihaa

Raivo voi olla aika koukuttava tunne, ja se voi pidemmän päälle saada kehon ihan kiihtyneeseen tilaan. Ja samalla olo muutenkin pahenee koko ajan. Minullakin on kokemuksia siitä, miten olen suorastaan pursunnut vihaa ja raivoa koko ajan, edes mitään tiettyä kohdetta en ole siihen tarvinnut.

Voi olla, että vihan purkamiseen kannustavat näkökulmat eivät oikein ota huomioon sitä koko kuvaa. Toki, jos ihminen on ollut aina ns. vihan kieltäjä eikä ole sallinut itselleen tervettä vihaa, voi olla hyväksi oppia tuntemaan se vihainenkin puoli itsessään. Terveessä mielessä viha on sellaista, että se auttaa pitämään omat rajat, auttaa kun täytyy puolustaa itseään jne. Eli minun mielestäni hyvä viha on sellaista, joka ei ensisijaisesti hyökkää (edes mielen tasolla siis) ketään tai mitään vastaan, vaan ensisijaisesti toimii itsen puolustamisessa. Terve viha on sellaista, että kun joku kohtelee huonosti niin se viha nousee juuri sen verran, että pystyy jämäkästi puolustamaan itseään. Siihen ei tarvita sellaista pursuavaa raivoa ollenkaan, ja siitä pursuavasta raivosta tulee herkästi huono isäntä... (Nimim. kokemusta on. Ylikilttinä ihmisenä ja lopulta vihanikin löytäneenä sain jonkinlaista nautintoa ja voiman tunnetta omasta raivostani, ensi alkuun. Tuntui hyvältä kokea voimakasta vihaa ainaisen hissuttelun ja muiden miellyttämisen vastapainoksi. Kuitenkin kontrolloimaton raivo alkoi saada minut voimaan todella huonosti pidemmän päälle.)

Kannattaa lukea Daniel Golemanin kirja Tunneäly (lahjakkuuden koko kuva). Siinä kuvataan paljon ihan biologisellakin tasolla tunteiden mekanismeja, kuitenkin niin että maallikkokin pääsee jyvälle. (Muutenkin on kiinnostava ja helppolukuinen kirja.) Vähän enemmän olisin toivonut siihen sitä aiheellisen ja haitallisen vihan vertaamista, mutta hyvä kirja joka tapauksessa. Sopii hyvin juuri silloin, jos haluaa pohtia hankalia ja voimakkaita tunteita.

Toinen hyvä kirja on Antti Pietiäisen Tunne, antitunne, perimä.

Tässä on myös vanha keskustelu, johon olen myös ottanut osaa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/8812874

Siihen nyt en osaa ottaa mitään vahvaa kantaa, että kannattaako terapia lopettaa, mutta olisin kyllä sen kannalla, että älä lopeta. Parempi olisi ottaa se vihan tunne käsittelyyn ja hallintaan, kun tavallaan se tunteiden herääminen voi juuri olla merkki edistyksestä (se edistys täytyy vain ottaa hallintaan ettei käy niin, että viha ottaakin sinut hallintaansa).

-
Olet alkanut tunnistaa vihaasi mikä on hyvä asia. Terapiassa itsetuntemus lisääntyy, mikä ei ole sama asia kuin vihan kohdistaminen johonkin henkilöön. Jatka ihmeessä, raivo laantuu vähitellen itsetuntemuksen lisääntyessä. Patoutunut viha, jota ihminen ei tunnista on todella vaarallinen, aiheuttaa esim. sydänoireita.

Ei mitään järkeä jatkaa. Terapeuttihan ilmiselvästi kannustaa vihaamaan ja sehän tietenkin lisää vihaa. Osta nyrkkeilysäkki ja paisko sitä niin kauan, että viha häipyy.