Katselin tuossa viimeisessä Arto Nybergin ohjelmassa 16v. vierailija poikaa. Näkee, että tollaset rennot tyypit ovat ohjelman vetäjällekin helppoja.
Siinä lajissa meikällä ei mitään saumaa. Pidin kerran pienen puheenvuoron taloyhtiön kokouksessa. Totta kai jännitin, niin, etten ääntäni tunnistanut.
Mutta täällähän on opettajia sun muita toimittajia. Omalla kohdallani peli on jo menetetty, mutta kertokaa oletteko esiintyneet julkisuudessa?
Luonteva esiintymiskyky! Olisikin sellainen!
42
341
Vastaukset
- sinisirkku-ekj
Pari kertaa TV:ssä, jos ei oteta huomioon taidekerhoissa esitelmiä. No radiossa myös kerra kunnallispolitiikan aikana. Yhden kerran alueradion haastattelu 4 taiteilijaa Keravalla.
Koulussa jouduimme harjoittelemaan extempore esiintymistä, joten ei se jännitys ole pahemmin haitannut.
Jaa, Kuvataidejärjestöjen kokous Tampereella, taisi olle suurin yleisömäärä, jossa jouduin pitämään pienimuotoisen puheen.
Sitten 3 vuotta sitten tehtiin opetusvideo täällä kotona haastatteluineen, jossa maalasin samaan aikaan. En pidä erikoisemmin niistä, mutta pyynnöstä sitä suostuu. - Lorena*
Ymmärrän hyvin tähän ikäluokkaan kuuluvien "arkuuden" esiintymiseen. Näillä vuosilla hyvää lääkettä esiintymiseen on yhteiset kerhot joissa voi keskustella mitä erilaisimmista aiheista.
Oli tätä vuodenaikaa käsittelevä yli 70v yhteinen tilaisuus. Kantelettaren runoja, kirkollisia perinteitä paastonajalla ja laskiaismuiteloita. Mitä ihmettä, jutuista, menneisyyden muisteloista ei ollut pulaa, kaikki puhujat hauskuuttivat tilaisuutta, oli hiukan vaikea saada tilaisuus lopetettua.
Sanotaan on vähän niinkuin kärryiltä tipahtanut joka vanhoja muistelee ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Viime tutkimusten mukaan muistelut, vanhojen valokuvien katselu aktivoi muistia antavat virikkeitä monenkin yksinäisiin päiviin.
Vaikka heilummekin 4 naisen voimin näiden tilaisuuksien järjestäjinä panemme itsemme likoon framille, myönnän en menisi mihinkään haastatteluun, myöskään Tv- ruudussa ei naamaani tule näkymään.
Aina sitä on opissa kun variksen poika tuulessa, kaikesta saa sisältöä elämän tuulissa ja auringonpaisteessa.- ???
Kyllä, kyllä, myös pohjoismaisissa kokouksissa englannin kielellä, mutta kun en ole antanut nimeäni tänne lähipiirini neuvoihin luottaen, ei siitä sen enempää. Miksi kertoisin täällä niistä?
- vaikeeta.
??? kirjoitti:
Kyllä, kyllä, myös pohjoismaisissa kokouksissa englannin kielellä, mutta kun en ole antanut nimeäni tänne lähipiirini neuvoihin luottaen, ei siitä sen enempää. Miksi kertoisin täällä niistä?
onkin panna paremmaksi kuin tämä palstan julkkis taiteilija ja kaikessa muutenkin paras. Ihme kun viitsii alentua tällaiselle rupusakille aikaa antamaan.
- rauha poissa
vaikeeta. kirjoitti:
onkin panna paremmaksi kuin tämä palstan julkkis taiteilija ja kaikessa muutenkin paras. Ihme kun viitsii alentua tällaiselle rupusakille aikaa antamaan.
Vaikeeta
Usko sä nyt sitä, valehtelee senkuin kerkiää ei tuommoista valehtelua enää kukaan siedä. Mistä se paskatatti on taas tänne imaantunutkin.
- Täti aukinko
On tälläkin palstalla havaittavissa mytomania = valehtelu tarkoittaa esittämistä vilpillisesti jotakin, joka ei ole totta. Se kyllä havaitaan.
- sinisirkku-
Täti aurinkoiselle vastaan. Jos väärinkäsitys syntyi 4 taiteilijaa Keravalla, en toki maininnut olevani yksi niistä!
Haastattelu tehtiin 4 taiteilijaa Keravalla näyttelystä, ( ei henkilöistä) alueradion Ari Sainion toimesta, ja ohjelma jatkui kotonani Sipoon maatilalla, jossa minun työni oli radio-ohjelmaan valittu Keravan Kuvataiteilijoiden samanaikaisesta näyttelystä.
Tässä kuitenkin haluttiin tehdä henkilöhaastattelu.Siitä tulikin riemukas haastattelu, joka on kasetilla tallella.
Ohjelma päättyi Bulu bulu Afrikka lauluun, *luonnon valtaisaan voimaan* vieläkin tulen hyvälle tuulelle muistellessani:D
Tuo 4 t, Keravalla oli kauhun näyttely, Junnon, Weckströmin teokset ennen muita herättivät pelkoa tulevaisuudesta ydinsaasteen vaikutuksista. Huh vieläkin hirvittää, varsinkin sen tämänhetkisen ajankohtaisuuden vuoksi.
Eipä ihme, että Ari Sainio halusi haastatella rehevän luonnon kuvaajaa:D
Toivottavasti olen selventänyt omalta osaltani, mahd. epäselvyydet! - sinisirkku-
sinisirkku- kirjoitti:
Täti aurinkoiselle vastaan. Jos väärinkäsitys syntyi 4 taiteilijaa Keravalla, en toki maininnut olevani yksi niistä!
Haastattelu tehtiin 4 taiteilijaa Keravalla näyttelystä, ( ei henkilöistä) alueradion Ari Sainion toimesta, ja ohjelma jatkui kotonani Sipoon maatilalla, jossa minun työni oli radio-ohjelmaan valittu Keravan Kuvataiteilijoiden samanaikaisesta näyttelystä.
Tässä kuitenkin haluttiin tehdä henkilöhaastattelu.Siitä tulikin riemukas haastattelu, joka on kasetilla tallella.
Ohjelma päättyi Bulu bulu Afrikka lauluun, *luonnon valtaisaan voimaan* vieläkin tulen hyvälle tuulelle muistellessani:D
Tuo 4 t, Keravalla oli kauhun näyttely, Junnon, Weckströmin teokset ennen muita herättivät pelkoa tulevaisuudesta ydinsaasteen vaikutuksista. Huh vieläkin hirvittää, varsinkin sen tämänhetkisen ajankohtaisuuden vuoksi.
Eipä ihme, että Ari Sainio halusi haastatella rehevän luonnon kuvaajaa:D
Toivottavasti olen selventänyt omalta osaltani, mahd. epäselvyydet!Sorry Weckman, Jan Kenneth, Junno Tapio.
- So?
sinisirkku- kirjoitti:
Täti aurinkoiselle vastaan. Jos väärinkäsitys syntyi 4 taiteilijaa Keravalla, en toki maininnut olevani yksi niistä!
Haastattelu tehtiin 4 taiteilijaa Keravalla näyttelystä, ( ei henkilöistä) alueradion Ari Sainion toimesta, ja ohjelma jatkui kotonani Sipoon maatilalla, jossa minun työni oli radio-ohjelmaan valittu Keravan Kuvataiteilijoiden samanaikaisesta näyttelystä.
Tässä kuitenkin haluttiin tehdä henkilöhaastattelu.Siitä tulikin riemukas haastattelu, joka on kasetilla tallella.
Ohjelma päättyi Bulu bulu Afrikka lauluun, *luonnon valtaisaan voimaan* vieläkin tulen hyvälle tuulelle muistellessani:D
Tuo 4 t, Keravalla oli kauhun näyttely, Junnon, Weckströmin teokset ennen muita herättivät pelkoa tulevaisuudesta ydinsaasteen vaikutuksista. Huh vieläkin hirvittää, varsinkin sen tämänhetkisen ajankohtaisuuden vuoksi.
Eipä ihme, että Ari Sainio halusi haastatella rehevän luonnon kuvaajaa:D
Toivottavasti olen selventänyt omalta osaltani, mahd. epäselvyydet!So what?
- onhan otsaa
sinisirkku- kirjoitti:
Täti aurinkoiselle vastaan. Jos väärinkäsitys syntyi 4 taiteilijaa Keravalla, en toki maininnut olevani yksi niistä!
Haastattelu tehtiin 4 taiteilijaa Keravalla näyttelystä, ( ei henkilöistä) alueradion Ari Sainion toimesta, ja ohjelma jatkui kotonani Sipoon maatilalla, jossa minun työni oli radio-ohjelmaan valittu Keravan Kuvataiteilijoiden samanaikaisesta näyttelystä.
Tässä kuitenkin haluttiin tehdä henkilöhaastattelu.Siitä tulikin riemukas haastattelu, joka on kasetilla tallella.
Ohjelma päättyi Bulu bulu Afrikka lauluun, *luonnon valtaisaan voimaan* vieläkin tulen hyvälle tuulelle muistellessani:D
Tuo 4 t, Keravalla oli kauhun näyttely, Junnon, Weckströmin teokset ennen muita herättivät pelkoa tulevaisuudesta ydinsaasteen vaikutuksista. Huh vieläkin hirvittää, varsinkin sen tämänhetkisen ajankohtaisuuden vuoksi.
Eipä ihme, että Ari Sainio halusi haastatella rehevän luonnon kuvaajaa:D
Toivottavasti olen selventänyt omalta osaltani, mahd. epäselvyydet!mee muuanne valehtelemaan
Työ puolesta sitä joutui monestikin esittämään ja esiintymään, niin minäkin,mutta oman esiintymisen arviointi onkin sitten vaikea juttu. Parempi olla hiljaa. Tietenkin, jos uudelleen pyydetään, niin kyllä sekin jotain kertoo.
Joillekin esiintyminen toisten edessä on ylitsepääsemättömän kynnyksen takana.
Muistan eräänkin kaverin töissä. Hän oli todella tietävä ja pätevä, mutta ei suostunut esiintymään luennoitsijana, vaikka aina oli valmis neuvomaan ja auttamaan meitä muita torveloita.- *Kukkahame*
Muutaman kerran jouduin luennoimaan tai esittelemään jonkun uuden asian.
Ensimmäinen kerta oli "hiukan" jännittävä, sitten keksin että jos joukko on 20-30 henkinen kättelen ennen aloitusta, se varmaan helpotti, eikä jännitys kuivannut suuta.
Olihan se ensikerta sellainen, tuskin muistin mitä suustani latelin, vaan sain kyllä lämpimiä käden puristuksia ja kiitoksia, se oli hieno ele näiltä osanottajilta kummasti lisäsi itseluottamusta.
Kaikki ovat olleet avuksi ja hyödyksi, tuskin monikaan on rentona ensikerralla tuossa tilanteessa, kaikki tuijottavat vakavina ja kuuntelevina.- Lorena*
Nyt on monissa elokuvateattereissa Kuninkaan puhe meneillään.
Kävin katsomassa, sitten tietty kahvibaarissa keskustelua. Kysymys elokuvassa on, Elizabeth II nykyisen Englannin kuningattaren isästä Yrjä VI, hän oli elinikäinen änkyttäjä. Tässä linkki änkytykseen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Änkytys
Myönnän herkistyin elokuvan lopussa kyynelehtimään, millainen psyykinen paine ihmiselle annettu elin iäksi. Apua oli Kuninkaalle yritetty kaikin mahdollisin keinoin saada. Virkaan astujaispuheen hän kuitenkin mahtavin psyykisin ponnistuksin avustajan avulla pystyi tahdonvoimalla änkyttämättä pitämään.
Jännitykselle ei voi mitään se vain tulee jos on tullakseen, sanat häviävät mielestä siinähän se, puheesta ei tahdo tulla mitään. Esiintyessä paperille laadittu puhe paljon auttaa, on uskottava itseen,omiin mahdollisuuksiin.
Elokuva kuninkaan puhe sai vuoden parhaana elokuvana Oscareilla. Googlestakin löytyy otteita elokuvasta. Lorena* kirjoitti:
Nyt on monissa elokuvateattereissa Kuninkaan puhe meneillään.
Kävin katsomassa, sitten tietty kahvibaarissa keskustelua. Kysymys elokuvassa on, Elizabeth II nykyisen Englannin kuningattaren isästä Yrjä VI, hän oli elinikäinen änkyttäjä. Tässä linkki änkytykseen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Änkytys
Myönnän herkistyin elokuvan lopussa kyynelehtimään, millainen psyykinen paine ihmiselle annettu elin iäksi. Apua oli Kuninkaalle yritetty kaikin mahdollisin keinoin saada. Virkaan astujaispuheen hän kuitenkin mahtavin psyykisin ponnistuksin avustajan avulla pystyi tahdonvoimalla änkyttämättä pitämään.
Jännitykselle ei voi mitään se vain tulee jos on tullakseen, sanat häviävät mielestä siinähän se, puheesta ei tahdo tulla mitään. Esiintyessä paperille laadittu puhe paljon auttaa, on uskottava itseen,omiin mahdollisuuksiin.
Elokuva kuninkaan puhe sai vuoden parhaana elokuvana Oscareilla. Googlestakin löytyy otteita elokuvasta.Muistan kun opettaja laittoi kaikki oppilaat vuorotellen laulamaan luokan edessä yhen laulun. Kuvaavaa, etten saanut estoiltani mitää ääntä.
Tieten sain 4 siitä todistukseen.
Kyllä kai se rento ja pelkäämätön esiintyminen juontaa alkunsa läheisistä pentuparka/vanhemmat suhteesta.
- Reilusti vaan
No eipä ole sitä vikaa, että paljon jännittäisin, kaikkea muuta kyllä. Vaikka olin lapsena niin ujo, että uunin takaa kurkin ,kun joku vieras tuli käymään, ja koulumatkalla kuljin talojen ohi metsässä, että ei vaan kukaan nähnyt.
Mutta ei sitten enää aikuisiällä. Olen esiintynyt paljon näytelmissä, tanhuissa ym ohjelmissa. Ja työurani ollut myös koko ajan ihmisten parissa. Ei siinä paljon ollut vara jännitellä. - Joo niin se on.
Kyllähän se on vaikeeta mullekin se esiintyminen. Sitä vähän ihmettelen että mistä sillä Fibel Castrolla niitä sanoja riitti? Kun se oli pitänyt jopa 6h mittaisia maratonpuheita. Johan siinä ajassa kerkiää selvittää kahteen kertaan kaikki maailman asiat.
Kyllä siinä täytyy rakastaa omaa ääntään että viisii niin kauan pälpättää. - haja nainen
Onko teidänkin palstalla satutäti?
Meilläkin on tuolla 60 ssa- 70+
Onhan täällä. Mikä lie sirkuttelija.
- sinisirkku-
70+ kirjoitti:
Onhan täällä. Mikä lie sirkuttelija.
Tyttärentyttären vierailu koko iltapäivän on ollut mieluisaa:D
Hämmästellä täytyy palstan osallistujien tuntemuksia noista pienistä julkisuuteen osallistumista.
Aina kun kuvataiteilija tuo esiin töitään, ne saatetaan huomata, samoin minkä alan tuotteet tahansa taiteen saralla.
Verrattuna ns. suuriin, on tuo tosi pientä:D
Jos ei ole suhteellisuuden tajua siinä, saattaa tuokin tuntua suurelta, sellaisesta, joka ei tiedosta, että alttiiksi saattaa aina itsensä, asetettaessaan näytteille hengentuotteitaan.
Tietysti se, että huomioidaan antta uskoa siihen, että jotakin annettavaa on:D
Minuun ei vaikuta mitkään satutäti maininnat, kysyttäessä vastaan rehellisesti capitain cöpenikin kysymykseen.
Itse pidän julkisuutta silloin aikanaan pelkkänä työtäni häiritsevänä tekijänä, kun olin päässyt lapsenkengistäni !
Ei maininnat todella ole minulle tärkeitä, vaan se ilo jonka koen itse maalatessani.
Joku tajuaa, ja joku ei :D ,lopulla ei ole mitään väliä minulle. - 66v
sinisirkku- kirjoitti:
Tyttärentyttären vierailu koko iltapäivän on ollut mieluisaa:D
Hämmästellä täytyy palstan osallistujien tuntemuksia noista pienistä julkisuuteen osallistumista.
Aina kun kuvataiteilija tuo esiin töitään, ne saatetaan huomata, samoin minkä alan tuotteet tahansa taiteen saralla.
Verrattuna ns. suuriin, on tuo tosi pientä:D
Jos ei ole suhteellisuuden tajua siinä, saattaa tuokin tuntua suurelta, sellaisesta, joka ei tiedosta, että alttiiksi saattaa aina itsensä, asetettaessaan näytteille hengentuotteitaan.
Tietysti se, että huomioidaan antta uskoa siihen, että jotakin annettavaa on:D
Minuun ei vaikuta mitkään satutäti maininnat, kysyttäessä vastaan rehellisesti capitain cöpenikin kysymykseen.
Itse pidän julkisuutta silloin aikanaan pelkkänä työtäni häiritsevänä tekijänä, kun olin päässyt lapsenkengistäni !
Ei maininnat todella ole minulle tärkeitä, vaan se ilo jonka koen itse maalatessani.
Joku tajuaa, ja joku ei :D ,lopulla ei ole mitään väliä minulle.Ja höpö höpö sun juttujas harkitse mitä kirjoittelet palstalle. On paha asia kun uskottavuus menee!
- saanko kysyä
kenestä kuuluisasta taiteilijasta on kyse ?
No, rupesin miettimään....mikähän on sitä "julkisuutta."
Itselläni esiintymiset jäävät kouluaikaan, ehkä myöhemmin joitain hautajaisten yhteydessä ohjelmaan liittyvänä "esiintyjänä."
Niin, runoja sain esittää, ennen sanottiin lausua.Aina olin valmis kuin Mellperi sotaan...vai kuka se olikaan tässä sanonnassa. Valmistauduin kyllä huolella, olipa pieni tai "suuri" tilanne.
Munhan "piti" mennä teatterikouluun, mutta onneksi kohtalo esti sen, myöhemmin olen huomannut, ettei minusta siihen olisi ollutkaan, pitkäjänteisyys puuttuu, samoin kuin romskujen kirjoittamiseen...pikku juttuja vain kirjoitellut.
Lukiossa olin kyllä ehdoton ensi esiintyjä, sainpa olla aina ns. pääosassa. Olen aina tykännyt esiintymisestä, sittenhän uusi urakin aukeni, laulelussa, chansonit, schlagerit, operetit, sensellaiset. Olisinpa yhteen trioonkin päässyt laulajaksi, muttei ukko tiukkuuksissaan päästänyt....arveli kai, että häviän sen siliän tien.
Vaatimattomia, mutta antoisia ovat esiintymiseni olleet, mutta olen kai saanut esiintymisviettini tyydytettyä näinkin.
Juu, köpi...enemmän jännitin minäkin taloyhtiön kokouksessa puheenvuoroani kuin näitä "oikeita esiintymisiä."- ####"
Siinä vaiheessa, kun itse kritiikki katoaa ollaan jo vaarallisessa tilassa. Itsestään saatetaan kuvitella vaikka mimmoista kuuluisuutta ja heittäydytään täysin omien kuvitelmien lumoihin ja ryhdytään jopa täällä satuilemaan. Satutädin täällä tuntevat kaikki, sehän istuu palstalla kuin tatti pask...
- minä vaan
Luontainen esiintymiskyky on pitkälti synnynnäistä. Ei sitä paljoa voi opiskella. Aikoinani pyrkiessäni ensimmäiseen varsinaiseen työpaikkaani jouduin testeihin ja pitämään esitelmän. Aiheeksi annettiin omena ja valmistautumiseen aikaa kymmenen minuuttia.
Yhdeksänkymmentäkuusi haki samaa työpaikkaa. Olin siiinä työpaikassa seitsemänvuotta ja kasasin ensimmäisen miljoonani.
Ei ole tarvinnut käsiään liata. - Ramoona*
Onpa mielkenkiintoinen ketju !
Työssäni jouduin olemaan esillä ja katseiden kohteena, mutta sitä en pidä esiintymisenä.
Alakoululaisena osallistuin kulttuurikilpailuihin laulussa ja runonlausunnassa. Tietysti minua jännitti, näpräsin mekon helmaa ja vatsassa oli perhosia. Mutta nautin siitä, että sain pukeutua parhaimpiini, leteissä isot rusetit, aplodit ja niiaus - tunsin suurta iloa onnistumisesta. Koulunäytelmissä olin mielelläni mukana, niitä suunnittelemassakin. Myöhemmin olen laulanut paljon kuorossa ja pitänyt puheita sukujuhlissa ja monen työkaverin läksiäisissä. Toimin myös pitkään työpaikan kukkaistyttönä, tehtäväni oli ostaa kukat merkkipäivän viettäjälle ja ojentaa ne pienen ex-tempore -puheen kera.
Olen herkästi liikuttuva, hautajaisissa saan hädin tuskin kukkalaitteen nauhan luettua. Muissa varsinaisissa puhetilanteissa laadin tukisanalistan ja harjoittelen hyvin, mutta usein tilanne vie mennessään , tulee improvisoitua ja kyyneliäkin tirautettua. Kokouksissa pysyn taka-alalla, usein aktiivinen saa hoidettavakseen kaikenmoisia hommia. Huvitoimikuntiin sentään olen aina mielelläni mennyt. mukaan.
Esiintymään oppii vain esiintymällä. Ymmärrän myös niitä, joita vaivaa sietämätön jännitys ja esiintymiskammo , kouluesitelmistä on voinut jäädä suorastaan trauma. Iäkkäämpiä suomalaisia rasittaa myös vanhanaikainen lastenkasvatus, lapsen ei pitänyt luulla itsestään liikoja eikä olla äänessä esillä , eikä annettu tarpeeksi kehua ja kannustusta.- 32,12
Onko mokia koskaan sattunut?
Itse olen ujo kertomaan esiintymisistäni koska ne tuntuisivat itsekehuilta. Ennen kertoisin mitä mokia olen tehnyt, mutta sehän olisi taas keino saada esittää,millaisissa paikoissa tämä mies on joutunut esiintymään.Siksi vaikenen.
Mielenkiintoista vastaukset paljastavat erilaisia luonteita.
- minä vaan
32,12
Nähtävästi oletkin ymmärtänyt ketjun avauksen aivan väärin !
Siinähän pyydettiin kertomaan omista esiintymiskokemuksista.
"Mutta täällähän on opettajia sun muita toimittajia. Omalla kohdallani peli on jo menetetty, mutta kertokaa oletteko esiintyneet julkisuudessa?"- Lorena*
Trauma tuli esiintymiseen. Oppikoulun yläluokalla piti jokaisen pitää esitelmä, aiheen sai valita. Suomen maikka oli piikki lihassani koko kouluajan, ilmeisenä syynä ruotsalaiset suvun nimet.
Minna Canth aiheena, joka teetti työtä lainata kirjoja ja koota esitelmä.
Esitelmä kun on kulkenut matkassani, siinä kuvasin MC oli kuin Potifarin vaimo joka arvosteli kaikki näkemänsä henkilöt. Potifar oli Joosefin veljen vaimo.
Tuli maikalta arvostelu, olen sotkenut asioita, Potifar ei kuulu edes vertauskuvallisesti Canthiin ja vitonen tuli että mätkähti todistukseen. Esiintyminen oli takeltelevaa, olin 15v. Sitä luokkaa Suomen kielen arvosanat olivat ja ainevihko punakynällä loisteliaasti koristeltu. Aini varmaan pyörtyisi jos olisi tietänyt mihin ammattiin ja tehtäviin kouluttauduin.
Toivottavasti Aini kulkee onnellisena onnen mailla musta-valkoisessa maailmassaan - näkemättä sitä miten nyt minulla menee - vastaan ihan tavallisesti ilman esiintymispelkoa. Mitä puhun missäkin, totta on, arvostelu seuraa jokaista esiintymistä kaikkien esiintyjien kohdalla.
Juhlapuhujaksi tilaisuuksiin minusta ei todellakaan ole, liikun nykyisin vain tavallisissa ryhmätilaisuuksisa joissa voi olla hieman epävirallisempikin.
Pirautan itkun kyyneleineen hyvin herkästi tunteen puolelle menevissä tilaisuuksissa, sille en voi mitään tunne, herkät tunteet
ovat osa minua loppuun saakka. - Lorena*
Lorena* kirjoitti:
Trauma tuli esiintymiseen. Oppikoulun yläluokalla piti jokaisen pitää esitelmä, aiheen sai valita. Suomen maikka oli piikki lihassani koko kouluajan, ilmeisenä syynä ruotsalaiset suvun nimet.
Minna Canth aiheena, joka teetti työtä lainata kirjoja ja koota esitelmä.
Esitelmä kun on kulkenut matkassani, siinä kuvasin MC oli kuin Potifarin vaimo joka arvosteli kaikki näkemänsä henkilöt. Potifar oli Joosefin veljen vaimo.
Tuli maikalta arvostelu, olen sotkenut asioita, Potifar ei kuulu edes vertauskuvallisesti Canthiin ja vitonen tuli että mätkähti todistukseen. Esiintyminen oli takeltelevaa, olin 15v. Sitä luokkaa Suomen kielen arvosanat olivat ja ainevihko punakynällä loisteliaasti koristeltu. Aini varmaan pyörtyisi jos olisi tietänyt mihin ammattiin ja tehtäviin kouluttauduin.
Toivottavasti Aini kulkee onnellisena onnen mailla musta-valkoisessa maailmassaan - näkemättä sitä miten nyt minulla menee - vastaan ihan tavallisesti ilman esiintymispelkoa. Mitä puhun missäkin, totta on, arvostelu seuraa jokaista esiintymistä kaikkien esiintyjien kohdalla.
Juhlapuhujaksi tilaisuuksiin minusta ei todellakaan ole, liikun nykyisin vain tavallisissa ryhmätilaisuuksisa joissa voi olla hieman epävirallisempikin.
Pirautan itkun kyyneleineen hyvin herkästi tunteen puolelle menevissä tilaisuuksissa, sille en voi mitään tunne, herkät tunteet
ovat osa minua loppuun saakka.Sorry, taas sotkin tekstissä Potifar oli Joosefin veli siitä Potifarin vaimosta oli kyse kaiken arvostelijanan perimätiedon mukaan.
- kiitos taputuksista
Lorena* kirjoitti:
Sorry, taas sotkin tekstissä Potifar oli Joosefin veli siitä Potifarin vaimosta oli kyse kaiken arvostelijanan perimätiedon mukaan.
Minä esiinnyn julkisesti joka päivä, sillä olen oman elämäni päätähti.
Nykyisin olen jo sisäistänyt 'roolini', joten minun ei tarvitse näytellä eikä jännittää.
Terveisiä Sinisirkulle, Taide antaa virtaa!
Ps. Kaikki muutkin esiintyjät relatkaa nyt vähän, meillähän on myöhäisnäytös menosssa! - sinisirkku-
kiitos taputuksista kirjoitti:
Minä esiinnyn julkisesti joka päivä, sillä olen oman elämäni päätähti.
Nykyisin olen jo sisäistänyt 'roolini', joten minun ei tarvitse näytellä eikä jännittää.
Terveisiä Sinisirkulle, Taide antaa virtaa!
Ps. Kaikki muutkin esiintyjät relatkaa nyt vähän, meillähän on myöhäisnäytös menosssa!Kiitos vaan terveisistä:D johonkin se on ohjattava se virta...saattaa olla että tuo haltioituminen vaikka taivaan sinestä,---no jaa anti olla ny,...
lähdössä
lapsuuden ystävän kanssa Hesaan, johonkin kivaan kahvilaan turisemaan sydämensä pohjasta taas! Jos saan suunvuoroa,.. :D - ?
Lorena* kirjoitti:
Sorry, taas sotkin tekstissä Potifar oli Joosefin veli siitä Potifarin vaimosta oli kyse kaiken arvostelijanan perimätiedon mukaan.
EI kai? Ei sen nimistä ollut niissä veljeksissä: Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Dan, Naftal...
- Lorena*
? kirjoitti:
EI kai? Ei sen nimistä ollut niissä veljeksissä: Ruben, Simeon, Leevi, Juuda, Dan, Naftal...
Olet oikeassa, aina pitäisi paremmin tarkistaa asiat, googletin ja näinhän se menee:"– Wikipedia:Joosef päätyi orjana Egyptiin, missä hän joutui Potifarin, faaraon henkivartioston päällikön, orjaksi. Joosef palveli Potifaria .....".
Potifarin vaimosta oli kyse, sukuselvitys tuli nyt. Suonet anteeksi. - Hupijuttu:
Lorena* kirjoitti:
Olet oikeassa, aina pitäisi paremmin tarkistaa asiat, googletin ja näinhän se menee:"– Wikipedia:Joosef päätyi orjana Egyptiin, missä hän joutui Potifarin, faaraon henkivartioston päällikön, orjaksi. Joosef palveli Potifaria .....".
Potifarin vaimosta oli kyse, sukuselvitys tuli nyt. Suonet anteeksi....Gaar, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin.
Hehhee, tuollainenkin rimpsu on joskus tuonne aivojen poimuihin varastoitunut.
Jos voisin, painaisin tuon rimpsun kohdalla DELETE-näppäintä.
Mutta oikeassa olet nyt tuon korjauksesi kanssa!
- Muistellen
Nyt kerron erään tositapauksen teatterimaailmasta, oli ollut jo muutaman kerran tämän näytelmän esitykset, kaikki oli mennyt hyvin ja ohjaajakin joka oli vierailija ei ollut silloin mukana.
Ensimmäinen näytös meni hyvin, väliajan jälkeen oltiin 'asemissa' kulisseissa, piti alkaa joukko kohtaus.
Siinä oltiin esillä koko hovin väki palvelijat, lakeijat, myös pääroolin esittäjä, verhot avautui ja samassa katosi pitseihin ja röyhelöihin puettu palvelija!
Ilmestyi tomupilvi ja näyttämön alta kuului tuskainen voihkaisu, katsomossa taputettiin, kun luultiin että se kuului asiaan, no ei kuulunut, alatilan luukku ei ollut paikoillaan ja 'palvelija' tipahti luukusta, jalka murtui ja jotain naarmujakin taisi tulla.
Tuli vaan mieleeni esiintymisestä, näin perästäpäin tämä 'kohtaus' jo naurattaa, putoaja en ollut mutta oudolta tuntui kun vierestä lähti rytinällä näyttelijä kuin 'hauki rannasta'. Aamupäivän harrastushommat ovat jo ohitse, kotiuduin ja lounasta olisi laitettava tässä vähitellen.
Tuo kouluaikojen esiintyminen kaikissa mahdollisissa näytelmissä ja runojen esittämisissä oli mieluista, vaikka ainahan se kyllä jännittikin, varsinkin laulu.
Erään esityksen mjistan siitä, että ikkunaverhoista äitini valmisti esiintymisasuni, suojelusenkelin leningin, ja siivet tehtiin kartongista ja selstoffista, tietääköhän kukaan sellaista paperivalmistetta. Vaikeus johtui siitä, että oli seisottava kädet ojennetuina sen nukkuvan pojan , joka istui maassa, pään yli ja siinä sitten oli laulettava kolme säkeistöä pitkä laulu: "Jäinen, kylmä kova maa peittyy untuvilla..."
Kädet olivat lopussa aivan nuupallaan.
Ekan oppikoululuokan tietokilpailun muistan. Koko koulu osallistui siihen kilpailuun niin, että yksi kilpailija / luokka. Se jännitti, kun kaikki muut olivat vanhoja ja viisaita minun mielestäni.
Onhan vielä nykyisinkin syntymäpäivillä ja hautajaisissa puheiden pitoa.
Henkisiin kilpailuihin en ole muuten osallistunut.
Sen muistan, että nuorena aikuisena pikkusiskoni voitti oman koulunsa henkisissä kilpailuissa ensimmäisen palkinnon runon esittämisestään."Esiintymispaikka": Tutunkaupan kassajono. Pienikin oma möhläys paljastaa kaikille miten jännityksestä olen suunniltani. Loppu päivä pilalla.
'Häikän' nimi on paniikkihäiriö. Joskus vuosia sitten tuo ilmiö vaivasi vielä. Tosin viime kuussa toistui lievänä 'korttimaksuhärössä'.
Vieläkin otan maksuvälineet ajoissa käteen, ettei vain sattuisi mitää möhlinkii. On olemassa ihmisiä, jotka kääntyvät kaupan ovelta nähdessään pitkät kassajonot.- sinisirkku-ekj
capt.cöpenick kirjoitti:
"Esiintymispaikka": Tutunkaupan kassajono. Pienikin oma möhläys paljastaa kaikille miten jännityksestä olen suunniltani. Loppu päivä pilalla.
'Häikän' nimi on paniikkihäiriö. Joskus vuosia sitten tuo ilmiö vaivasi vielä. Tosin viime kuussa toistui lievänä 'korttimaksuhärössä'.
Vieläkin otan maksuvälineet ajoissa käteen, ettei vain sattuisi mitää möhlinkii. On olemassa ihmisiä, jotka kääntyvät kaupan ovelta nähdessään pitkät kassajonot.Tuo avoimuuutesi on hieno asia ! Inhimillistähän tuo kaikki on:) Me saamme eri asioita plakkariimme, ei niitä itse valita. On heikkouksia, mutta myös vahvuuksia, ihan jokaisella.
Sinulla on persoonallisuus taas hyvinkin vahvoilla, sanavalmius ja omaleimaisuus, eivät ne ole ilman merkitystä kanssakäymisessä.
En minäkään pidä toheloimisesta kassajonossa, missä kiireiset työstä palaavat haluaa nopsaan päästä kotiin. Katson myös valmiiksi pankkikortin/käteisen, jotta sujuu:D capt.cöpenick kirjoitti:
"Esiintymispaikka": Tutunkaupan kassajono. Pienikin oma möhläys paljastaa kaikille miten jännityksestä olen suunniltani. Loppu päivä pilalla.
'Häikän' nimi on paniikkihäiriö. Joskus vuosia sitten tuo ilmiö vaivasi vielä. Tosin viime kuussa toistui lievänä 'korttimaksuhärössä'.
Vieläkin otan maksuvälineet ajoissa käteen, ettei vain sattuisi mitää möhlinkii. On olemassa ihmisiä, jotka kääntyvät kaupan ovelta nähdessään pitkät kassajonot.Tuttu tunne.
Se elämäni kaaos alkoi sairauden jatkumosta loppuunpalaminen.Otin siivoustyöt talosta jossa minulla kolmenhuoneen ja keittiön velaton kämppä.
Avokki otti talonnmiehenpestin talvi oli todella runsasluminen ja me hullut tehtiin lumityöt käsikäyttöisillä,siis kolilla.
Päiväntyöt aloimme joskus kahden maissa aamuyöllä,kun lunta oli satanut oikein kunnolla,siitä kuudeksi töihin ja ruokatunnilla katsastamaan olivatko vanhatoljypolttimet toiminnassa.
Yleensä toinen oli sammunut ja eikun sen kun sain toimimaan,niin kiireesti työpaikalle,joka sijaitsi puolen kilsan päässä.
Olen minä tv tähtenäkin esiintynyt.Työpaikallani kuvattiin työkohdettani,kun hydraulikkapumppuja kokosin.Tavallinen työpäivä oli otoksen nimi ja se tuli ulos joskus 26vuotta sitten.
Täytyy sanoa,ettei minua oikeammin jännittänyt,vaikka otos kesti tunin ja valonhettäjien loisteessa tuppas hikeäkin pukkaamaan Ama olimpahan kerran tähti
- Satu*
Taloyhtiön kokouksessa oli viihtyisää tänä iltana,
monia puheenvuoroja käytettiin ja ihan asiat tulivat hyvään järjestykseen.
Vähän juttua vielä jatkettiin jälkikäteenkin tuttujen kesken.
Nyt katson pari tallentamaani ohjelmaa.
Aurinkoisen päivän ilta.
Hyvää yötä kaikille!- Satu*
Huomenta ja hyvää perjantaita!
Onpa hyvä olo hyvin nukutun yön jäljiltä.
Hyvää oloa toivotan kaikille, aurinkoisen päivän tunnelmiin!
Pitää mennä.
- Aamun ajatuksen luin
vielä sähköpostistani:
"AAMUN AJATUS
Ennemmin tai myöhemmin jokainen meistä saa sitä,
mitä ansaitsemmekin saada. Mikäli haluat tietää,
mitä elämäsi tulee sinulle tarjoamaan,
tarkastele sitä mitä sinä olet ensin antanut elämälle."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 781562
Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee71528- 871426
Mitä ajattelit hänestä
Ensi kohtaamisesta alkaen? Itsellä pikkuhiljaa syventyi rakkaudeksi vaikka alusta asti ajattelin että hän on samallainen851155Mietitkö tosissasi..
..että olisin tullut sinne jonkun muun vuoksi kuin sinun? Ei näinä vuosina tapahtuneet, myös tapahtumatta jääneet, ole3906- 64856
- 74805
- 52787
Marinin ahdistelija - "Lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä"
Olikin valtamedialle hankala paikka, kun kyseessä olikin "rikastaja" Vähän aikaa sitä voitiin piilotella, mutta pakko ol141751- 79694