Adventtikirkosta eronneille tukiryhmä

Adventtikirkosta eroaminen pelottaa sillä voiko adventismista ihan oikeasti vapautua?

Hyvä alustus.

Olen itsekkin harkinnut aloittavani adventtiseurakunnasta eronneiden ja erotettujen kokoamista vapaamuotoiseksi ryhmäksi.
Ei siis miksikään uudeksi yhteisöksi, vaan vain avoimeksi ryhmäksi, jossa avoimesti ja luottamuksellisesti voidaan purkaa joskus kipeääkin ja uuvuttavaa eroprosessia ja jossa voidaan eheytyä uuteen alkuun.

Monet eronneet ovat joutuneet jopa vainotuiksi kirkosta eroamisensa tai erottamisensa jälkeen. He ovat saaneet ex-seurakuntansa taholta törkeääkin ja loukkaavaa painostusta ja suoranaista herjaamista ja pilkkaa.

Adventtikirkko pyrkii luonnollisesti kaikin keinoin heittämään kapuloita rattaisiin, kun tämä toimintamuoto aloitetaan.
Olkaa kuitenkin rohkeita, sillä samoin he (sapatinviettäjät) aikoinaan vainosivat aikanaan itse Jeesustakin.

Kuinka moni on aikonut erota adventtikirkosta, koska ei saa sieltä hengellisesti yhtään mitään ravintoa sielulleen?

Kentän ääniä kuuntelemalla olen tullut siihen tulokseen, että monet adventistit ovat sitä mieltä, että adventismi Suomessa on tullut tiensä päähän.
Ilmeisesti adventtisanoman valhellisuus alkaa valjeta ihmisille ja he haluavat sanoutua irti koko touhusta.

Se on jo olemassa , laita Googleen Ystävienyhteys----niin homma toimii.

Adventistipapit ovat käärmeissään kun adventtitotuus tulee julki.

Eikös asia Timo ole niin että sapattia voi viettää lepopäivänä ja olla Taivaan Isän kanssa yhteydessä olematta adventtikirkon organisaation maksumiehenä?

YY-läiset ovat enimmäkseen uskovia,entisiä adventisteja sellaisia.On monia entisiä adventisteja jotka eivät pidä uskonasioista "taukoa."

Entisistä Jehovan todistajista koostuva "veljesseura" on pääasiassa ateisteiksi tai agnostikoiksi muuttuneita jäseniä(n.300) täynnä.Entisen Jehovan todistajan joka kuitenkin uskoo on vaikea kirjoitella sellaisille joukolle.

Luulisin että YY on helpompi kirjoittelu ja asioiden käsittelypaikka entiselle uskovalle adventistille,joita uskon enemmistön entisistä adventisteista olevan,päinvastoin kun entiset Jehovan todistajat.

Entäs sitten entinen adventisti,joka pitää "taukoa" kaikista uskon asioista,pohtien kannattaako uskoa lainkaan?
Niitä en usko montaa olevan,mutta kyllä hekin varmaankin tarvitsevat keskustelu yhteyttä adventismista.

Mahtaisiko olla paikallaan perustaa "adv-veljesseura" jos YY ei täytä tuota aukkoa?

Uskontojen uhrien Aki Härkönen on varmaankin tarvittaessa käytettävissä jos tarvitsee yhdistyksen perustamiseen apua.

Muori on ollut advareissa viisikymmentä vuotta. Pienestä siivoojan eläkkeestä on maksanut kymmenykset, liittouhrit ym.
Nyt rahat ovat vähissä. Käyttörahaa toivoisi, Kpyjn puhelinosake pitäisi kymmenysvelosta suorittaa kirkolle.
Milloinkaan ei auttavaa kättä ole ojennettu adv. kirkon puolelta.
Vejeni häärää kirkon touhuissa. On sitä mieltä, että äiti saa tehdä rahollaan mitä lystää.
Heille on tulossa taloonsa putkiremontti. Pitää vain toivoa parasta.

Jari Laurila uupui adventismiin ja erosi yli kymmenen vuotta sitten kirkon jäsenyydestä.
Rahat ja terveys meni mutta vieläkään vuosien jälkeen ei ole tapahtunut vapautumista adventismista.

Ime persettä, ei tarvitse ihmisiä tänne vetää.

Minua kiinnostaa vain Raamatun näkökulma ja oma näkökulma suhteessa Raamattuun.

Pidän Adventtikirkon kansainvälistä Raamatun tutkimusta hyväksi. Olen saanut Adventtikirkon toiminnan kautta paljon tietoa, kun joskus 1995 aloitin Adventtikirkon Raamattu opiston kursseilla -kymmenen kurssia. Tutkin Raamatun hyvin. Adventtkirkon KVB-ko. teologia on vastuullista, hengellistä ja tiedollista.


Olen jäänyt yli 10- vuotta sitten pois kirkon ja seurakunnan toiminnasta. Tästä olen kokonaan erossa ainakin toistaiseksi. Adventtikirkko ei ole yhtynyt maailman syntiin teologiassaan.

Adventtiseurakunnissa voi persoonallisuudet viettää Raamatun evankeliumin Jeesus Kristus uskonnon pyhittynyttä uskonelämää, kunhan tulet seurakunnan ja kirkon ihmisten kanssa toimeen. Kirkkoa vaivaa muutoin kaikki samat taudit mitä vastaavia ryhmiä muitakin -missä on ihmisiä.

Kirkko tarjoaa tälle arvolle ko. kelvollisen alustan.


Nämä lausun Adventtikirkosta vilpittömin sydämin.

Eihän Hengen uskova tarvitse mitään maallista tukiryhmää, joka jaarittelee tyhmiä. Mihin hän sitä tarvitsisi kun Jumala pitää hänestä huolen.

Raamatussa on esimerkki lakihenkisen uskovan kääntymyksestä elävän uskon puoleen. Paavali.

Hän oli lakihenkinen fariseus ja kun erosi siitä, ei hän tarvinnut mitään tukiryhmää vaikka entiset ystävät alkoivat vainota häntä tappaakseen hänet. Jeesus riitti hänelle, sekä Pyhä Henki. Sen kautta hänellä oli aivan oikeita hengellisiä ystäviä, jotka eivät kyräilleet että vietätkö sapattia miten, vaan he kohtasivat toisensa Hengessä ja elivät sitä elämää. Se oli aivan toista kuin jaarittelu laista. Se oli iloa, rauhaa, rakkautta ja uskovien aitoa yhteyttä.

Kenenkään ei tarvitse olla huolissaan etten ole hänen alamaisena kirkoissa.
Minua ei nyt vaan saa itsellensä alamaiseksi. Alaiseksi minut saa vain työsopimuksen kautta. Työsopimuksesta näen alaistaitovaatimukseni, -muutoin ihminen on mielivallan armoilla.
Alamaisten pitäminen ei ole rahalla ja sopimuksillakaan laillisesti Suomessa mahdollista.
Silloin kun ymmärtää johtamisesta jotakin ei lapsukaiset teologian kandidaatin tutkinto riitä.
Moni tarttuu innokkaasti puikkoihin ihmisten johtajaksi ymmärtämättä johtamisesta, hyvän hallinnon tavoista, organisaation toiminnan malleista ja lain käytöstä yhteiskunnassa mitään. Ihmiset joille ei sakkolappua voi mistään kirjoittaa rangaistukseksi muuttuvat rikollisiksi, kun jotkut luulevat että ihmiset rientävät hengellisiin yhdistyksiin ja etujärjestöihin tuomittaviksi.
Armaassa oikeusvaltiossa ei ole rangaistus valtaa annettu uskonnollisille yhdistyksille ja etujärjestöille.
Uskonnollinen maailma on täynnä mielivallan mieluisuuden missio-metodiikalla vertikaalisessa suunnassa ihmisten johtajiksi ryhtyneet. Monenlaista kandidaattia ja ikääntynyttä käsityöläispaappaa-. Mielivallan intuitiolla on ihanaa johtaa ihmisiä lounaspöydissä, kun ihmiset ovat rientäneet harrastus-pohjaisiin yhdistystoimintoihin, heh, mutta ko. johtajan laillinen todellinen itsenäinen toimivalta on äänestyslappu. Ei lapsukaiset toisen johtajaksi yhdistyksissä.
Minulla on oma Raamattuni muutama kappale omassa himassa.
On turhaa vinkua, että ihmisen pitäisi olla jonkun "katseen alla" "auktorisoitujen ihmisten" mielivallan mieluisuuden arvioitavana.

Minulla on ollut tilaisuus nähdä ryhmien toimintoja sisältä ja riittävän etäältä.
Uskonnollinen maailma on kaikkein vaikein ihmisten yhdessä oloon monista syistä.
Ryhmien johtaminen on paljon yksinkertaisempaa kun ollaan työelämässä. Työelämässä ei ole koskaan enää kouluja käymättömiä ihmisiä, jotka eivät osaisi työtään koulutuksen puolesta jo valmiina. Uskonnollinen ja hengellinen maailma on täynnä toinen toistaan paremmaksi luulevia luulevia ihmisiä. Yhdistystoiminnot vaativat jäseniltään paljon uhraamista; ajastaan, taloudestaan, tekemällä sitä mitä osaa tai luulee osaavansa tai mihin valitaan. Tehtävät ovat ovat moninaiset.
Vietin monta hyvää vuotta Adventtikirkon yhdistystoiminnoissa. Minä näytin mitä osaan tai luulen osaavani, mutta minun oli pakko niin tehdä ensi alkuun. Mutta minun ongelmaksi koitui liikarasitus. Olen elämässäni kaatunut joka kerta kun olen jostakin kaatunut liikarasitukseen. Ihmis-suhteet ensimmäiseksi kärsivät kun ihmisen emotionaalinen herkkyys katoaa stressin vuoksi. En osannut olla valmiina kohtaamaan yhtäkkiä puolta tusinaa johtajia. Vietän eläkepäiviäni jo 20- vuoden ajan. En ole valmis alaiseksi, ja olen aina työelämssä-aina tehnyt oma-aloitteista aina, ja vastannut työni laadusta.

Olen tehnyt parhaani neuvoakseni yhdistystoimintojen päätöksentekoa mitä kuuluu nykyajan ihmisten metodiikkaan. Keisarin alamaisten aika jäi historiaan ja viimeiset alamaiset loppuivat kun keisari väistyi. Samalla päättyi mielivalta. Oikeusvaltiossamme on armaassa maassamme äärettömän hieno hallinto-palvelu-kulttuuri jota rakastan syvästi.

Hengellisessä ja uskonnollisessa ympäristössä johtamisen ongelma on käytännön rationaalisuuden normitukset ja ihmisten tunteet ongelma suhteuttaa. Etujärjestö-yhdistys-toiminta on täynnä johtajia -organsisaatio-johtajia, ja normitukset ovat muutokseessa. Puuliiterissä kasvatettujen sijaan astuu riveihin kulutettuja ja yhteistyökykyisiä ihmisiä automaattisestikin keisarin vallan aikaisten ihmisten väistyessä luonnollista tietä.
Turhan paksut ohjesääntökirjat vaativat uudistamista. >Ihmisten esimies-johtaja-tuomariksi" ei lapsukaiset pääse etujärjestö-yhdistys-harrasrus-arvo-toiminnoissa. Jäsenen itsenäinen toimivalta on äänestyslappu päätöksenteossa. Johtajaa toiselle ei voi olla. Ainoat alaiset organisaatiojohtajilla voi olla organisaation palkkahenkilöstöissä.

Vastuisiin puikkoihin tarttuneina on ihmisiä jotka ajattelevat omaa kunniaansa, omia perhe-etujaan, omaa mukavuuden haluaan -seurapiirien ihanuutta ja lounaspöytä-johtajuutta, kruunua harmaille hapsille jossa metodiikkana on intuitio ihmisten johtamisessa, henkselien paukutusta, maukkaita vihreitä makarooneja ja kaltiaisia teepöydissä, -ihanaa heh.

'Olemme kuitenkin hyvin vakavissa kysymyksissä ihmisten odotuksien ja toiveiden -miten ne kohtaavat yksilöillä ryhmien rajapinnoilla.


Varmaa on että Jumala neuvoo Hengellään, niitä joilla on todellinen hengellinen asenne.
Jumala vahvistaa ihmisen olemassa olevia kykyjä ja osaamista Jumalan palveluksessa -siis niitä asioita mitä ihminen osaa. Ryhmät toimivat ryhmänä, -joissa palvelutehtävät ohjelman ja kaiken yhdistystoiminnan tarpeellisen toiminnan tehtävät jakaantuvat. Yksi harjaa papillisessa palveluksessa rappuset, ja toinen johtaa kokouksen puhetta.

Ihmis-yksilöllä on oltava Jumalaan Jeesukseen rakkaus-suhde onnistuakseen. Tämä on niin arka alue, että jos ihminen yhdeksi minuutiksi päästää irti Jumalan Hengestä voi seurata mitä tahansa.

Totta on sekin että ongelmien ratkaisukykyä ja halua ei aina ole -ei osata, ei haluta. Oma nahka on aina se tärkein per/nuppi. Laodikean ongelma koskee nykyajan seurakuntia aina; Ilm 3:14-.

Vastuu tehtäviin ei pidä ryhtyä ellei ole 100% pyhittynyt Jumalan asialle.
Itse aikoinaan olin 100% kaikessa Jumalan ja seurakunnan palveluksessa -myös kaikessa harrastuksessani ja tulevaisuuden suunnitelmissani.
En voi sanoa että olisin uskostani päättänyt yhtenäkään päivänä luopua. Koko elämän yksi arvo on Raamatun asiat, -joita suhteutan -onhan minulla harrastelijan Raamattu-aiheinen paja. Jumalan Henki pääsee sisään savupiipusta ja ikkunan raoista, ovenraostakin vilahtaa niin kuin tontut jouluna.

En ole arvostellut Adventtikirkkoa. Olen aina puhunut ja kirjoittanut yleisistä integriteetti- legitiimiys- asioista -ongelmistakin -jotka ovat jokaisen uskonnollisen ja hengellisen organisaation käytännön työn ongelmia.

jatkan alla ..

Jatkoa edelliseen ….


Uskonpuhdistuksen kokonainen työ on tehty globaalien organisaatioiden kautta; Ilm 14:6-13. Nämä syntyivät Amerikan siirtolais-sataman ympärillä 1700-1800 lukujen aikaan. Kansankirkkomme on aina ollut valtiokirkko joka sai Lutteruksen missiota 1500 luvun alusta alkaen. Anglosaksisessa maailmassa on ollut omaa uskonpuhdistusta. Mormonikirkko on syntynyt muulla seudulla tod.näk. kuin Amerikan siirtolais-sataman seuduilla. Martti Lutherin työ jatkui lukuisissa siirtolais-sataman pienissä lukuisissa ryhmissä, joista kasvoi globaaleja organisaatioita, joita minunkin 70 000 asukkaan kotikaupungissani New Yorkin seudulla syntyneitä vaikuttaa noin puoli tusinaa.

En ole koskaan päättänyt etttä luopuisin uskosta, -mutta en ole seurannut kaikkea ihanteellista hengellistä malli-esimerkkiä- mutta en ryhdy kenenkään mallikappaleeksi, enkä mittatikuksi.


Olen niin viisas ja kaunis, että minulla on kykyä, taitoa osallistua uudelleen halutessani yhdistystoimintaan. Seurakunnat ovat erilaisia. 1970 luvun herätys-kokouksissa uskoon tulleiden perhe-seurakunta on oma demografinen piirre yhdistystoiminnassa. Minulla oli ongelma tämän rakenteen vuoksi pienessä seurakunnassa, että en voi olla perheellisten ja kiireisten työllisten ihmisten -1970 luvun perhe-traditioiden sydänkäpy. Oli liian yksinäistä. Tämän päivän seurakunta kokoontuu ja hajaantuu -ihmiset eivät elä yhdessä. 1970 perheitä sitoo traditio yhteisöllisyys.


Suunnittelen taivaan rannan maalaamista, ja paljon muutakin -mutta myös Raamattu aiheet pysyvät elämässäni. Olen eilispäivänäkin tehnyt ratkaisua Jumalan puolelle pois maailman synnistä, etten voi sanoa uskosta luopuneeni kokonaan. Kuitenkin 100% pyhitys Jumala-seurakunta-yhdistys-toiminnalle meni hukkaan, _seitsemän aktiivista seurakuntavuotta. Sitä aikaisemin olin Raamattu opistolla 10- kurssin lukijana ollut, ja herätysliikkeen seuroissa ja lut kirkossa. Olen Jumala- uskoon tullessani liittynyt uudelleen luterilaiseen kirkkoon. Luterilaisen teologian kanssa olen sovussa. . En syytä ihmisiä, olen ihmisille anteeksi antanut. Jokainen on aina saanut viettää omaa henkilökohtaista uskonelämäänsä ja perhe-elämäänsä seurakuntayhteyksistä riippumatta minun heistä kenestäkään mitään puhumatta kaikessa ajassa historiassakin, en ole kenenkään Jumala suhteen ja henkilökohtaisen uskon vihaaja koskaan ollut.

Mainitsin keskustelu ketjussa kaikista niistä hyvistä asioista mitä olen havainnut Adventtikirkossa.

Ihmisten omantunnon asioiden johtajaksi ryhtyminen harrastus-arvo-yhdistys-etujärjestö-toiminnassa on maailman haastavin tehtävä. Siihen harva jätkä pystyy menestyksellisesti.
Järki pitää pakottaa sanomaan ettei mielivallan mieluisuuteen perustuvaa johtamista voi olla olemassa. Järki pitää pakottaa sanomaan ettei vanhuusiän kynnyksellä olevat käsityöläiset ja lapsen elämän kokemuksella varustetut päälliköt, sekä teologian kandidaatti kykene ihmisten omantunnon asioiden johtajaksi. >Näin haastavan tehtävän edessä siis monet innokkaasti puikkoihin ihmisten johtajiksi ryhtyneet ottavat tehtäväkseen, ymmärtämättä johtamisesta, lain käytöstä yhteiskunnassa, hyvistä hallintotavoista mitään. Kaikki tämä siis vapaa-ehtoisessa yhdistystoiminnoissa. Käytännön yhdistystoiminnan tehtävät vievät ajan ja olevaiset tai olemattomat voimavarat, -ihmisistä välittäminen ei kiinnosta ongelman ratkaisijoista puhumattakaan. Jäsenet törmäilevät sitten joidenkin johtajuuteen ja työasioihin, sekä palvelun ja hallinnan ja vallinnan asioihin joissa sitten tusinan johtajaksi ryhtyneen kanssa pitäisi jaksaa eläkepäivillä. Onhan niin että todellisia vastuunkantajia ovat johtokunnan/hallituksen jäsenet, sillä näillä on henkilökohtainen ja juridinen vastuu päätöksien toiminnan vaikuttavuuden kaikista tuloksista, ja niin se nykyaikana pitää olla ja on, -Päätöksenteko kuuluu aina toimielimen tehtäväksi. Organisaation johtajien ainoat alaiset ovat organisaatiossa palkattuja ihmisiä -niin pitää olla. -Mielivallalle mieluisuuden vaatimukset pitää siis unohtaa, -tyytyä demokratian valintoihin, niin pitää olla, -äänestyslappujen summaan- pitää toimielimien päätöksenteko normittaa niin että on selkeä toimivalta toimielimellä -sillä toimielimellä ei voi olla koskaan esimiestä toiselle, -istuva puheenjohtaja kasaa kokousasiakirjaty yhdessä muiden kanssa, ja käyttää oman itsenäisen toimivaltansa -äänestyslappunsa päätöksenetoissa.
>>> Siksi on hyvin tärkeätä ymmärtää että jäsenen itsenäinen toimivalta on äänestyslappu_!_
- Ei johtajana toiselle omantunnon -arvo-harrastus-yhdistys-toiminnassa.

Olen neuvonut lapsukaiset nykyajan tapoja.

Saatte tyystin unohtaa että "arvovalta" olisi päätöksenteossa missään legitiimi. Arvovaltaa syntyy korkeintaan ihmisten mielikuvissa- päätöksentekoon ei arvovaltaa -mielivallalle mieluisuuden alamaisuutta- ei voi olla olemassa koskaan legitiiminä eli oikeutettuna.

Uskokaa lapsukaiset Jari-sedän neuvot.

Jarilla on siveyslaki pahasti hakusassa.

Uskokaa lapsukaiset myös että uskonnollisille etujärjestöille, -kirkoille ei armaassa maassa ole myönnetty tuomio- ja rangaistus- valtaa. Ihmiset eivät riennä kenenkään intuition tuomittaviksi sen kummemmin kuin kenenkään alaiseksikaan.

Armaassa oikeusvaltiossa vain tuomioistuin voi määrittää törkeät teot.
Minä olen lainkuuliainen kansalainen -hyvämoraalinen mies ollut monen vuosikymmenen ajan.
Ainoa mistä minut on voitu syyttää ja tuomita niin että kaikki tarvoittavat rikoksen tunnusemerkit ovat olemassa että tuomita rikoksesta voi -on ollut rattijuopumukseni 1986. 1986.

Itse minä jag Olen valmis rientämään joka hetki tuomioistuimen eteen, sillä en kanna mitään juridista huolta -ei lainkuuliaisen kansalaisen tarvitse olla huolissaan koskaan. Olen kaksi hyvää oikeustieteen peruskurssia lukenut elämäni aikana 1980 ja 2010 luvuilla, ja rakastan oikeusvaltion -tämän maan hallinto-kulttuuria -ja oikeusmoraali-etiikkaa. Olen onnellinen armaan Suomen maan maan oikeus-moraali-etiikasta ja hallinto-palvelu-kulttuuristamme.

Ihmiset joille ei sakkolappua voi mistään kirjoittaa -eivät ole syyllisiä mihinkään_!_

Uskonnolliset väärät vaikuttimet, tyttärien jakeluprosessit, ja Roope-ankkojen omaisuudet saattavat synnyttää syytös-hurmiota, jossa sitten hullun kiilto silmissä silmät kierossa. Uskonnollinen ko. syytöshurmio ei ole maan oikeus-moraali-etiikkaa.

Lakisäädösmassaa ja tapahtumafaktaa pitää olla olevaisena olemassa aina olevaisella hetkellä.
Oikeusvaltioissa on syytettävä kohtuullisen ajan kuluessa, tai jätettävä syyttämättä.

Törkeistä rikoksista istutaan vankilassa tavallisesti 1-3 vuoden tuomioita.
Ymmärtäkää tämä. Ei kukaan riennä kirkkoon kenenkään mielivallan tuomittavaksi.

Armaassa maassa lainsäädäntävalta on eduskunnalla, tuomio valta on maan perustuslain mukaisilla tuomioistuimilla, ja lain valvontavalta poliisi-viranomaisilla ja rajavartiolaitoksella. >>> Pitää olla soveltuva oikeustieteen tutkinto ja viranhaun kautta virka, ja tai poliisin koulutus, tai äänestyslappu ryhmän päätöksenteossa -että yhtään pääsee syytöshurmioon ja tuomariksi, -Lain valvonta, rangaistus- vallan ihmiset ovat siis koulutettuja ihmisiä, ja luottamustehtävissä >itsenäinen toimivalta< on äänestyslappu ryhmän päätöksenteossa. Viranhaltijalla on rajattu itsenäinen toimivalta. Päätöksissä ei koskaan ohiteta subjektia, ja muutoksenhakuun on aina oikeus päätöksien suhteen. Jos joku ajattelee olevansa jonkun sortin johtaja toiselle ihmiselle, niin osaamisen ensimmäinen asia on >vuorovaikutus ja informaalisuuden asiat. Kyvyttömiä ihmisiä joutuu tehtäviin harrastuspiireissä tehtäviin., Jos joku kuvittelee olevansa johtaja toiselle on osattava ensin vuorovaikutus ja informaalisuuden ja sopimuksellisuuden asiat ymmärtää ja käytännössä solmia.


Olen hauskalla kielenkäytöllä opettanut ja tai neuvonut ymmärtämään nykyajan ryhmien yhdessä oloa ja metodiikkaa.

.. Sitten varoitan vakavasti rienaamasta 60- ikäistä miestä naisten rääväsuilla.
Minä en rakasta pyylevöityneitä tai riutuneita rääväsuisia rouvia enkä tällä haavaa kenenkään sellaisen tytärtäkään. Jutut ja juorun juuret pitää kulkea oman ukon vyötäröllä.
Minä olen 60- ikäinen enkä ole huolimassa kenenkään tytärtä nyt tällä haavaa.
En ole muuttunut lähiön ihmisten omaisten uskonnoiksikaan enkä yhteiseksi yksityisasiaksi -enkä jakanut toisen ja kolmannenn persoonan tai kenenkään perheasioita koskaan minnekään.
Haluan viettää eläkepäivinäni rauhassa harrastuksieni parissa.
En muutu kenenkään uskoksi, enkä kenenkään uskonnoksi. En muutu kenenkään alaiseksi ilman työsopimusta itselläni. Voitte suuruuden hulluuden vääristymät tässä suhteessa unohtaa.
>> Olen vapaa uskonnollisten yhdistys-etujärjestö-organisaatioiden kaikkista normituksista 1.6.2006 lukien.

En omista maata en metsää. En viljeltävää pinta-alaa -en tarvitse riskiä ja rotevaa akkaa karjakeitiöönkään.

Minun viimeiset rakkauteni jäivät 50- villitykseen toistaiseksi. _Minulla ei ole velvollisuuksia joka akan mielivallanja joka akan henkilökohtaisten ihanteiden vaatimuksien subktisksi, sen kummemmin kuin velvolisuutta pitää eläkepäivilläni salaisia johtajia, jotka eivät ilmoita edes henkilöllisyyttäänkään -saati ainuttakaan asiaa koskaan.

Laittomia johtajia -saattaa aina olla intuitiossaan, -todellinen itsenäinen laillinen toimivalta on äänestyslappu sitten näillä onnettomilla. -Saatanan tunarit.

Vanhemmisto on pakko olla johtokunta, laillinen päätösvalta yhdistystoiminnan asioissa on yksin kokonaan johtokunnalla.

Niin se lapsukaiset on ettei setien "arvovalta-hierarkia-taistelua" kaipaa kukaan.
Yhdistystoiminnassa on äänestyslappu laillinen jäsenien itsenäinen toimivalta.
Äänestyslappujen summa = tulos ja vastaus.

Ihmis-suhde asiat loukkaavat ihmisiä pois seurakunnista. Ihmiset ovat ihmisiä.
Taitamattomat johtajat ovat myös ihmisiä.
Silloin kuin joku osapuoli minuutiksi päästää irti Jumalan Hengestä, voi tapahtua mitä tahansa 5 sekunnissakin ihmisen pahalla kielellä.

Uskonnollisten ryhmien johtamisessa on etujärjestö-yhdistys-toiminnan rationaalisuuden ja normituksien asiat, mutta myös ihmisten tarpeet, toiveet, odotukset ja tunteet. Siksi johtaminen täällä on kaikkein vaikeinta, ja asialla poikkeuksetta aina johtajat jotka eivät johtamisesta mitään tietä, ja johtajia on valtava määrä. Työelämässä takutaan vain -1-2 koulutetun esimies-johtajan kanssa käytännössä, ja osapuolet osaavat.

Hengellinen alue on räjähdys-herkkää ihmisten em. tunteiden vuoksi.

Olen valottanut joitakin nykyajan ko. toiminnan näkökulmia.

En parjaa Adventtikirkkoa - vaan olen aina polemisoinut yleisiä itsegriteetti- legitiimiys- asioita ja hyviä erilaista tapoja jotka ovat hyvien erilaisten tapojen suosituksia. Myös hyviä vuokra-tapoja ja normituksia, koska olen 1990 luvun alusta saakka alan käsikirjallisuudesta ne tutkinut. -Ettei ole henkilöitä ja yhtiöitä ollut polemisoitavani koskaan.

Kummastuttaa aika lailla se, että Laurila oman kertomansa mukaan on sählännyt nuoruudessaan 60 naisen kanssa, mutta vieläkin vanhana ukkona hän on "neitsyt"?
Luulisi 60 naisen joukosta jo löytyvän se elämänkumppanikin?

Toisaalta todennäköisesti juuri se onkin se Jarin ongelma? Jari ei ole löytänyt sitä oikeaa naisten joukosta ja uskonvakaumus on ollut esteenä saman sukupuolen kanssa suhteessa olemisen?
Kaikki vain Jarissa yksinkertaisesti viittaa siihen. Perseneitsyyden korostaminen ja sen asian kiivas esille tuominen on vain yksi vahva viittaus Laurilan ongelmiin.

Kaikki viittaa Jarissa vahvasti siihen, että Laurilalla ei ole ollut koskaan minkäänlaista tukiverkostoa? Hän on 'yksinäinen susi', joka on joutunut jättämään laumansa.

Lahkon piiristä sitä tukea on turha odottaa, koska siellä kaikki kyttäävät vain toistensa tekemisiä ja ovat tilaisuuden tullen valmiit puukottamaan 'uskonsisartaan tai -veljeään' selkään saadakseen itselleen arvostusta lahkon valtaapitävien silmissä.

Jarin yksinäisyys/erakoituminen tulee hyvin esiin hänen pyörämatkoillaan, jotka hän aina suorittaa yksin, vaikka hyvän kaverin/ystävän kanssa pyöräily olisi monin verroin mukavampaa ja myös turvallisempaa.

Lakihenkisessä uskossa ihminen onkin hyvin herkkä mielen häiriölle. Siinä häntä alistetaan lain teksteillä ja jos hän on vähänkin neuroosiin taipuvainen, niin se puhkeaa hänessä kun hän ei pysty sitä lakia täyttämään vaikka miten yrittäisi. Ns. lakihenkiset uskonnolliset kovanaamat, ovat taasen niitä, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty. Heitä ei hetkauta oma syntielämä millään tavalla, vaan pelkästään se, että saavat päteä omalla opillaan, syyttää muita uskovia Raamatunjakeilla ja alistaa heikompia seurakuntalaisia. Tämän vuoksi, voi joku tosiaan tarvita sitä tukiverkkoa erottuaan lakihenkisyydestä. Hän on sielullisesti, henkisesti ja hengellisesti niin rikki, että tarvitaan vahvasti Pyhän Hengen vaikutuksessa olevia sielunhoitajia saattamaan heidät taasen raiteilleen.

Tavallaan nämä lakihenkiset kovanaamat syyllistyvät siihen Pyhän Hengen pilkkaan, mutta eivät siihen kuolettavaan, koska he kieltävät Hengen elämän. Raamatussa paha Pyhän Hengen pilkka ei tarkoittanut sitä, että ihminen teki syntiä, vaan se oli Jeesuksen julkihäpäisyä. Siinä tarkoitettiin sitä, että juutalaiset, jotka olivat kääntyneet Jeesukseen uskoon pakotettiin juutalaisessa synagogassa kieltämään Jeesus, pilkkaamaan Henkeä ja pitäytymään juutalaisiin perinnäissääntöihin. Joka tähän antautui oltuaan ensin Pyhällä Hengellä täytetty, pilkkasi julkisesti Pyhää Henkeä eikä silloin enää ollut parannusta. Adventistien Pyhän Hengen karttelu ja niiden vastustaminen menee hyvin lähelle tätä, mutta ei ole aivan täydellisesti sitä mitä sanassa sanotaan.

… Mutta erityisesti hengellinen organisaatio on hengellinen, tai siis pitää olla hengellinen.
Kerroin joistakin näkökulmista, -on sangen kompleksinen (monitahoinen) näkökulmat johtamisen asioihin, -Jokaisen olevaisen persoonallisuuden täytyy olla joka minuutti Jumalan Hengen kanssa, -muutoin voi tapahtua aina ikävää minuutinkin aikana.

Minä olen niin iso viisas ja kaunis ollut, että ymmärrän ihmeellisiä asioita taivaan kannen alla, ja että olevaisilla ihmispersoonallisuuksilla on organisaatioissa aina yksilöllisiä tilanne kohtaisia asioita.

>> Minun kompurointini johtuu aina elämässä historiassa aina liikarasitus asioista, -kun stressi on haitannut emotionaalista herkkyyttä, tulee sitten ihmis-suhde kompastuksia, ja voimat liikarasituksen vuoksi hiipuvat, niin on sitten umpikujaa tarjolla.

>>>> En syytä Adventtikirkkoa ja kirkon yhdistystoimintaa ja näiden ihmisiä mistään.-
Jokainen on saanut viettää henkilökohtaista uskon- ja perhe-elämäänsä minun mitään kenestäkään missään koskaan puhumasta.

>>> En ole kenenkään alainen. Jäsenien laillinen itsenäinen toimivalta on äänestyslappu.
Organisaatio-johtajien ainoat alaiset löytyvät organisaation palkkahenkilöstöistä.
Minulla pitää olla työsopimus, -työsopimuksesta päätellään mitä on sovittu, ja alaistaitovaatimukset, -kaikki muu on mielivaltaa. Mielivallalle mieluisaksi ei velvollisuutta. Yhdistystoiminnassa äänestyslappu toiminnan sääntöjen rajoissa-. Lain valvonta- rangaistus- ja tuomiovaltaa, ei ole uskonnollisille yhdistystoiminnoille, etujärjestöille ja kirkoille armaassa oikeusvaltiossa ole myönnetty. Vain jäsenyyden ehdoista voi neuvotella -kaikenlainen ryhmäkuritus on laitonta, ja kaikesta subjektia koskevasta päätöksenteosta pitää tehdä ilmoitus subjektille. Subjekti voi aina hakea päätöksiin muutosta -ja tulee tietoiseksi toiveista ja vaatimuksista -subjektia koskevista päätöksistä. Rikoksiin syyllisiksi ihmiset muuttuvat kun mennään syyttäjän läpi, ja maan perustuslailliseen tuomioistuimeen -jossa sitten todetaan syyllisyys. Ihmiset joille ei voi sakkolappua kirjoittaa eivät ole syyllisiä. Ihmisen kunnian loukkaaminen Suomessa on aina rangaistava teko riippumatta persoonallisuuden tavoista.
Persoonallisuudet muuttavat tapojaan ja arvojaan yhdessä yössäkin -ihmisen suusta ei ole lupaa lausua tuomioita, mm. homotusta ja runkutusta, huoratusta, yms.-; Matt 7:1.
Toivon rouville hyvää seksuaalista tyydytystä, ja että puheet oman ukon muniin -niin puheissa ja pahalla kielelläänkin kaikessa. -Poikamiehet rauhaan mamsellien jutuista.

Onneksi Jumalan sana lupaa meille viisautta kuin sitä häneltä anomme. Mutta lisää, että pitää anoa uskossa, ollenkaan epäilemättä. Joka epäilee, on tuulen tapainen, ja turha sellaisen on mitään luulla Jumalalta saavansa.

Uskon tulisi olla ihmiselle sitä, että hän saa siitä jotain hyvää. Niin, ettei hän edes voi elää ilman uskoa, hänelle ei tulisi mieleenkään erosta uskosta ja Jeesuksesta. Hän ei halua lahjoittaa pois sitä iloa, rauhaa sekä rakkautta, joka hänellä on Herrassa.

Harhaoppinsa taasen jokainen voi laittaa pois ja siihen jopa sana käskee ettei tule elättää siten kyytä povellaan. Harhaopit myös sotkevat ihmisen mielen, vaikka hän muutoin olisi aivan järkevä. Niissä ihminen on herkkä neurooseille.

Jos esim. ihmiseen iskostetaan perinnäissäännöt, miten sapattia tulee viettää, niin kun ihminen tulee totuuden tuntoon, niin tarvitaan hyvin vahvaa Hengen ravintoa, ettei hän koko ajan mielessään syyllistä itseään sapatin vietosta ja menetä näin mielenrauhaansa. Siinä täytyy puhdistaa Jeesuksen verellä itsensä aivopesun vaikutuksesta. Jos se ei onnistu eikä Henki ota ihmistä vahvasti haltuunsa, niin hän ajautuu neuroosin tilaan, jossa tilalla on pelkkä uskonnollinen sekasoppa, josta ei kukaan ota selvää mitä se on.

__ Mainitsin keskusteluketjussa monia hyviä asioita miksi Adventtikirkossa voi viettää Raamatun evankeliumin Jeesus uskonnon hengellistä Jumalalle pyhitettyä uskonelämää.


En ole allekirjoittanut koskaan johtaja-alais-suhteista -saati sanktioista mitään sopimusta koskaan.
Olen kantanut hengelliset ja muutkin luottamustehtävieni vastuut 100% joka päivä -määräaikaiset vastuut.

Mainitsin valtiokirkostamme että olen "sovussaa" kansankirkommekin teologian kanssa; -Tarkoitan asialla kirkon viralllista uskontunnustusta. En tarkoita mahdollisia sovittelu-yrityksiä maailman synnin kanssa , mm. homo-avioliittoja, tms.

Jehovan todistajien tiedollisuutta teologiassa en pidä yhtä asiantuntevana kuin Adventtikirkon kansainvälinen teologia on.
Yksilöinä monet Jehovan todistajat ovat järjestössä perhe-keskeisyyden vuoksi, -perheen sanktiot ovat mittavat jos perheen jäsen lähtee järjestön jäsenyydestä. Niinpä sitten on nk. eräs nuori mies sanoi omaa uskonelämäänsä "elämäntavaksi" mieluimmin kuin hengelliseksi asiaksi.
Jeh.tod. joukot ovat kasvaneet, ja en halua uskoa että Jumala ei huomioisi tosissaan olevia uskovaisia JT- joukoissa- saati muisskaan Raamatun uskonnon piireissä.
Ihmisten tieto on erilainen aina samoissakin piireissä. Jumala suhde on aina yksilöllinen ja henkilökohtainen po. vilpitön Jumalan edessä per/nuppi.

Minulla on vain Raamattu-aiheinen harrastus kotonani. Homma on ollut jumissa muutaman vuoden.
- En ole uskonnollisten organisaatioiden -hengellisten- jäsen enkä vastuissa yli 10- kymmeneen vuoteen. Olen vapaa kuin taivaan lintu, eläkepäivilläni, ja lopettelen tällaisen kirjoittamisen.-

Pitää olla minuun yhteydessä jos minulle asiaa. Minulla on puoli tusinaa yhteysvälineitä minun suntaan toimivia.

- Kaikessa 1980 lukuun liittyvässä olisi pitänyt olla minuun yhteydessä viimeistään 25- vuotta sitten -jos aikoisi syyttää jostakin. Pizzapuffetilla voin aina sopia kaikenlaisesta mahdollisesta toki jos jollakin jotakin sopimista.
Kuitenkin olen havainnut että olen moralisoitavana ollut 2010 luvulla nuoruuteni 1980 luvun ajoista -nais-seikkailuistani, ja erilaista syistä johtuvista nuoren henkilön sekavuustiloista ja harkitsemattomuukista. -Voidaan sanoa ettei 60- vuotiaan harmaapäisen ukon moralisoiminen 16-30 ikävuosistaan olen sopivaa. Olen 20- vuodeksi unohtanut autuaasti 1980 luvun, kunnes sitten nais-seikkailuni ja sekavuustilojen syytökset sain kuulla vuosikymmeniä liian myöhään -vasta 2010 luvulla. En kuullut kenenkään puhuvan sanaakaan 20- vuoteen minun 1980 luvun ajoista. Minua ei kukaan ole moittinut niin kauan kun olin nuori ja komea. Olen luonnollinen henkilö -blogi ja foorumi ei muuta minua muuksi luonnollisesta henkilöstä. En muutu kenenkään alaiseksi eläkepäivilläni -työsopimus pitää olla minulla. -On turhaa räksytää ukkoja ja akkoja minun 1980 luvun nais- tai millään muullakaan seikkailulla.
Terveet persoonallisuudet eivät kykene moralisoimaan niin kaukaista aikaa että ollaan 1980 luvulla.-

- Hyvää kesää_!_

-- >>> Kenelläkään ei ole laillista oikeutta kutsua ja nimittää ketään minun "esimieheksi."

Vietän eläkepäiviäni. Viimeinen esimies jäi työelämään.

En ole edes kylän tylppäaisaisten yhdistyksen jäsen yli 10- vuoteen.
Etujärjestö- yhdistys-toiminnassa ei ole ollut kenelläkään esimiesasemaa suhteessa minuun. Viimeinen esimies jäi työelämääni.