Jo toinen kissa

Onhan se nyt ihan selvää ettei kissojen takia mitään äkkijarrutuksia saa tehdä. Siinä voi ihmisen ainut henki olla vaarassa.

pääsit siis karkaamaan elukkalekurilta, eivät vieneet palleja. Tervetuloo nyt meiijän heinälatoon, sitten kun kerkiit. Moiiii!

Perhana kun ajoi niin lujaa ja pyörre heitti minut vesiojaan.
Suuntavaistoni hävisi ja nyt pyörin täällä pallit pulleina minne piti mennä

Hauskuutit ikkunanpesupäiväni illansuussa tuolla oivalluksellasi, - vai ihan tositapahtumako oli?

Ikkunanpesijäni takia olen pitkään tehnyt järjestelysiivousta,
ja tänään nyt sitten hän sen teki, myös parvekelasit hohtavat puhtaina. Pesin verhot tänään myöskin.

Mutta lattioiden loppuimuroinnit ja -pyyhkimiset jäivät huomenaamuun, iltapäivällä sitten pienen lapsenlapsen peli,
ei ole vielä selvillä, onko pronssipeli vai finaalipeli, se selviää huomenaamulla, ja sitten hän tulee yökylään.
Vanhemmillaan on muuta touhua huomenillalla.

...........

hiukan pelistä: voitto tuli ja finaaliin!

Siksi hyvä minun kannaltani, kun kevään suursiivouksen viimeisteltyäni voin nyt sitten lähteä syntymäpäiville,
jonne olen kutsuttu tänään päivällä,
kun finaaliottelu on vasta illalla.

Joten kaikki hyvin, nyt vain suihkuun ja sitten pukeutumaan. Jätän tällä kertaa housut pois.
Tarkoitan pitkät sellaiset, sonnustaudun sukkiksiin.
Moi, ja hyvää lauantaita! :)

.................................................

nukkuu viereisellä tyynyllä niin hiljaa, kaunis pieni pää siinä tyynyllä. Peli oli äärimmäisen energinen ja kiihkeätempoinen.
Voitto aivan ylivoimainen juuri siksi.

Syntymäpäivillä laulettiin paljon, muuten aivan tavalliset synttärit, kunnon pohjalaismiehen 80-vuotispäivät.
Kunnioitus häntä kohtaan vain lisääntyi, jos vielä mahdollista.

"Taas päivä ajan virtahan iäksi uppoaa..."
Hyvää yötä kaikille!

Antaas Ellen viettää synttäreitään.

Hyvää yötä!

Meikäläinenkin tuli ajaneeksi pimeällä jonkin mustan yli, jossa oli valkoista.
Epäselväksi tosin jäi, oliko kyseessä musta kissa, karjalankarhukoira vai virka-asuinen rovasti. Ei ole kukaan perään huutanut.

Kaikkea tämä ihmisen pää säilyttääkin...tuosta tuli mieleeni 18 vuotta sitten tapahtunut "yliajo." Vois aloittaa vaikka kertomalla, että "oli synkkä ja syksyinen yö", muttei ollut, vaan tammikuinen varmaan vuosisadan pahimpia lumimyrskyjä. Olimme ajamassa Vaasasta Joensuuhun, siis läpi Suomen, kastetilaisuudesta kotiin iltamyöhäisellä.
Majataloon yritimme siinä matkan varrella, muttei sellaista löytynyt, joten matkaa oli jatkettava, vaikka melkeinpä muutaman sadan metrin välein piti ikkunaa pysähdyttävä puhdistamaan.
No, asiaan, sanoisi taas nuorin tyttäreni, kun lavertelullani alkuperäinen asia saattaa unohtua poukkoilevan kertomisen myötä.
Sakeaa oli pyry, en muista koskaan sellaista kokeneeni...yht´äkkiä ilmestyi auton keulan eteen jokin ehken vasikan kokoinen otus, auto tönäisi, pysyi kuitenkin tiellä. Pysähdyimme tarkistamaan, mikä otus oli kyseessä. Ajattelin isoa koiraa, muttei mitään löytynyt.
Kummallista se oli...aattelin mielikuvituksen tuotteeksi sitten, ja varoitukseksi...jääkää matkan varrelle. Siihen ei ollut mahdollisuutta, joten selvisimme monien yöllisten tuntien ajon jälkeen kuitenkin kotiin.
Jäi vaan askarruttamaan, mikä oli ollut eteemme ilmestynyt kummajainen, kauheassa myrskyssä.

Ei ole mukavaa törmätä jänikseenkään. Siitä on aikaa mutta mieleen se jäi. Olin juuri ajamassa Kuparivuoren tunneliin, kun jänis kopsahti autooni vasemmalta. Ajoin jonossa ja tunnelin jälkeen on vielä Ukko-Pekan silta eli ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta pysähtyä katsomaan miten jänöjussille kävi. Oletin sen menettäneen henkensä.
Paluumatkalla ei paikalla ollut jälkeäkään jäniksestä, joten sen kohtalo jäi minulta hämärän peittoon.

Kun ajopelini olin vaihtanut Tunturi Daamiin ajoin kerran kyyn yli. Alamäessä vauhtini oli kohtalainen, samaan aikaan kyy oli ylittämässä pyörätietä. Käärme ei ollut moksiskaan, vaan jatkoi tien ylitystä. Minä nostin vaistomaisesti jalat polkimilta ja yrjö meinasi tulla.