Teraputit itkevät?

Ei se yksioikoisesti mitään "vähän epäammattimaista" ole. Kaiken, mitä psykoterapeutti tekee, on oltava potilaan hyväksi. Joskus on hyväksi kauhistua, kyyneltyä tai osoittaa muuta tunnetta. Vuosien takaa eräs henkilö oli vasta minun järkytyksestäni tajunnut, että hän on Oikeasti kokenut kauheita asioita lapsuudessaan. Hän oli niitä puhunut ja käsitelluyt aikaisemmin paljonkin, mutta vasta (luonnollisen järkytykseni) tunteen tuleminen vastaanotolle sai hänetkin tuntemaan. Päästii syvemmälle.
Psykoterapeutin liikuttuessa potilaalla tulee säilyä tunne, että psykoterapeutti selviää tunteensa kanssa, se ei saa horjuttaa asetelmaa, että potilaan tunteet ovat tärkeämmät ja niissä on huomio. Se ei käy, että potilaa joutuisi pelkäämään, kestääkö psykoterapeutti tai jos joutuisi vaikka lohduttelemaan psykoterapeuttiaan.
Olen kyyneltynyt vuosien hoitosuhteiden päätyttyä. Potilaisiin kiintyy, heistä pitää ja on koskettavaa, kun on saanut olla rinnalla ja hoitosuhteen päättyessä tulee aidosti ikäväkin.

Psykologi kirjoitti:

Ei se yksioikoisesti mitään "vähän epäammattimaista" ole. Kaiken, mitä psykoterapeutti tekee, on oltava potilaan hyväksi. Joskus on hyväksi kauhistua, kyyneltyä tai osoittaa muuta tunnetta. Vuosien takaa eräs henkilö oli vasta minun järkytyksestäni tajunnut, että hän on Oikeasti kokenut kauheita asioita lapsuudessaan. Hän oli niitä puhunut ja käsitelluyt aikaisemmin paljonkin, mutta vasta (luonnollisen järkytykseni) tunteen tuleminen vastaanotolle sai hänetkin tuntemaan. Päästii syvemmälle.
Psykoterapeutin liikuttuessa potilaalla tulee säilyä tunne, että psykoterapeutti selviää tunteensa kanssa, se ei saa horjuttaa asetelmaa, että potilaan tunteet ovat tärkeämmät ja niissä on huomio. Se ei käy, että potilaa joutuisi pelkäämään, kestääkö psykoterapeutti tai jos joutuisi vaikka lohduttelemaan psykoterapeuttiaan.
Olen kyyneltynyt vuosien hoitosuhteiden päätyttyä. Potilaisiin kiintyy, heistä pitää ja on koskettavaa, kun on saanut olla rinnalla ja hoitosuhteen päättyessä tulee aidosti ikäväkin.

Lue lisää

Minun terapeuttini haukotteli ja melkein nukahteli aina välillä kun ei ollut häntä kiinnostavaa aihetta mihin olisi voinut samaistua tai mistä olisi jäänyt paitsi..

Ei se niiden työkuvaan kyllä kuulu. Heidän pitää pysyä ammatissaan ja katsoa ihmistä persoonana eikä läheisenä. Tässä kohtaa pitää pitää tunteet omanaan. Toki on myös mahdollista, että asia mistä hänelle puhutaan, on ollut hänelläkin elämässään, Esim. omaisen kuoleminen, jolloin voi tulla terapeutin omat muistot mieleen ja tämän kautta alkaa tulla vedet silmiin.

Itselläni ei ole koskaan ollut terapeuttia joka on mitenkään ollut '' tunteeellinen '' omiin kokemuksiini, mikä on minusta hienoa , näin he pystyvät miettimään mikä auttaisi minua, kuin se, että alkaisivat nyyhkyttää itse. Tosin Kaikki ovat erinlaisia.

rillibee kirjoitti:

Ei se niiden työkuvaan kyllä kuulu. Heidän pitää pysyä ammatissaan ja katsoa ihmistä persoonana eikä läheisenä. Tässä kohtaa pitää pitää tunteet omanaan. Toki on myös mahdollista, että asia mistä hänelle puhutaan, on ollut hänelläkin elämässään, Esim. omaisen kuoleminen, jolloin voi tulla terapeutin omat muistot mieleen ja tämän kautta alkaa tulla vedet silmiin.

Itselläni ei ole koskaan ollut terapeuttia joka on mitenkään ollut '' tunteeellinen '' omiin kokemuksiini, mikä on minusta hienoa , näin he pystyvät miettimään mikä auttaisi minua, kuin se, että alkaisivat nyyhkyttää itse. Tosin Kaikki ovat erinlaisia.

Lue lisää

Ois se minusta ollut ihan mukavaa jos oma terapeutti olisi osoittanut tunteita kun puhuin elämästäni. Tai olisi edes näyttänyt vähemmän yrmyltä ja enemmän ystävälliseltä. Välillä tuli hölmö ja vaivautunut olo, kun siellä piti käydä puhumassa, mutta tuntui siltä että oli terapeutille enemmän vaivaksi, kun ei edes hymyä antanut.

Kunnallisella puolella juoksee kyllä sama palkka liikuttuu potilaiden asioista tai ei.
Yksityisellä puolella halvalla ei voi itseään myydä. Yksityinen terapeutti maksaa palkkioistaan oman palkkansa, lomarahansa, oman eläkkeensä, sairauspäivänsä, vakuutukset, työtilan vuokran, lisäkoulutukset ja työssä ehdottoman tärkeän oman työnohjauksen. Kun psykoterapeuttipätevyys edellyttää pitkää koulutusta, työnohjausta ja oman psykoterapian läpikäymistä, niin jotakin sekin on maksanut. Itselläni n. 30 000 euroa. Millaisella hinnalla itse ottaisit potilaita vastaan?

Psykologi kirjoitti:

Kunnallisella puolella juoksee kyllä sama palkka liikuttuu potilaiden asioista tai ei.
Yksityisellä puolella halvalla ei voi itseään myydä. Yksityinen terapeutti maksaa palkkioistaan oman palkkansa, lomarahansa, oman eläkkeensä, sairauspäivänsä, vakuutukset, työtilan vuokran, lisäkoulutukset ja työssä ehdottoman tärkeän oman työnohjauksen. Kun psykoterapeuttipätevyys edellyttää pitkää koulutusta, työnohjausta ja oman psykoterapian läpikäymistä, niin jotakin sekin on maksanut. Itselläni n. 30 000 euroa. Millaisella hinnalla itse ottaisit potilaita vastaan?

Lue lisää

Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä. Näennäistiede ja näennäistutkimusta, koska aivojen toiminnasta ei tiedetä kuin promillen murto-osa. Psykologisia teorioita on ollut olemassa niin paljon kuin joku aina jonkun uuden jutun/niinsanotun teorian ideoi ja aloittaa saarnaamisen oman "hienon uuden asian/idean levittämisellä". Osa uskoo osa kapinoi ja putkiaivot kiittävät.

Maailma ei tarvitse huijareita ja näin ollen toivon sydämestäni näiden psykologisten saivartelijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Psykologiaa opiskelevat ja terapiaalalla työskentelevät ovat itse ongelmaisia ja hakeutuvat alalle jossa voi käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien ikiongelmien ratkomisessa ja vielä huijata potilaalta rahat hyödyntäen potilaita.

Läheskään kaiki eivät käy omaa psykoterapiaa läpi. Siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä . Mikäli kuvittelee löytävänsä jonkin ahaa- elämyksen itseterapoitumalla, niin huijaa jopa itseään ei ainoastaan asiakkaitaan.

Toivon sydämestäni ihmisten pikkuhiljaa tajuavan terapian olevan kovaa rahankeräystä, se on aivan samaa loppujenlopuksi kuin jos sinulla on oikein hyvä tuttava taikka ystävä, joka toimii kannustavana, kuuntelevana ja tasapainottavana henkilönä. Käyttäkää ihmiset itse ne rahanne ja nauttikaa niilläkin rahoillanne elämästänne. Viety raha terapeutille ei milloinkaan sieltä sen arvoisena palaa, vaan jää terapeuttinne sijoitettavaksi lääketehtaille ynnä muualle salkkuihin.

Tosiasia = asiakas auttaa niinsanottua terapeuttia enmmän niin henkisesti kuin rahallisesti mitä terapeutti asiakastaan, näin se vaan menee kunhan opitte ajattelemaan asian oikein.

töröpöyttöööö kirjoitti:

Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä. Näennäistiede ja näennäistutkimusta, koska aivojen toiminnasta ei tiedetä kuin promillen murto-osa. Psykologisia teorioita on ollut olemassa niin paljon kuin joku aina jonkun uuden jutun/niinsanotun teorian ideoi ja aloittaa saarnaamisen oman "hienon uuden asian/idean levittämisellä". Osa uskoo osa kapinoi ja putkiaivot kiittävät.

Maailma ei tarvitse huijareita ja näin ollen toivon sydämestäni näiden psykologisten saivartelijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Psykologiaa opiskelevat ja terapiaalalla työskentelevät ovat itse ongelmaisia ja hakeutuvat alalle jossa voi käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien ikiongelmien ratkomisessa ja vielä huijata potilaalta rahat hyödyntäen potilaita.

Läheskään kaiki eivät käy omaa psykoterapiaa läpi. Siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä . Mikäli kuvittelee löytävänsä jonkin ahaa- elämyksen itseterapoitumalla, niin huijaa jopa itseään ei ainoastaan asiakkaitaan.

Toivon sydämestäni ihmisten pikkuhiljaa tajuavan terapian olevan kovaa rahankeräystä, se on aivan samaa loppujenlopuksi kuin jos sinulla on oikein hyvä tuttava taikka ystävä, joka toimii kannustavana, kuuntelevana ja tasapainottavana henkilönä. Käyttäkää ihmiset itse ne rahanne ja nauttikaa niilläkin rahoillanne elämästänne. Viety raha terapeutille ei milloinkaan sieltä sen arvoisena palaa, vaan jää terapeuttinne sijoitettavaksi lääketehtaille ynnä muualle salkkuihin.

Tosiasia = asiakas auttaa niinsanottua terapeuttia enmmän niin henkisesti kuin rahallisesti mitä terapeutti asiakastaan, näin se vaan menee kunhan opitte ajattelemaan asian oikein.

Lue lisää

Toteat, että "ne kaikki ovat itse ongelmaisia". Onko sinulla jotakin näyttöä, tutkimusta esittää tuosta asiasta?

Kuvitellaan tilanne, jossa kohtaat nuoren, joka viiltelee itseään ja sanoo, ettei tiedä miksi tekee niin. Mitä tekisit? Empaattisella kuuntelulla ja ymmärryksellä pääsee pitkälle, mutta mitä jos nuori ei kehotuksestakaan lopeta viiltelyä? Ilman jonkinlaista käsitystä kehityspsykologiasta ja tutkimustietoa (tilastollista!) viiltelevistä nuorista, olisin hyvin varovainen. Psykoterapiaa tehtäessä teoriatieto ihmisen psyykkisestä kehityksestä ja psyykkisistä oireista ja sairauksista on oireilevan ihmisen turvaksi. Tutkimustieto esimerkiksi eri psykoterapiamuotojen soveltuvuudesta mihinkäkin häiriöön on tärkeää.

Psykologinen tutkimus ei ole pelkkää aivotutkimusta (vaikka se on sitäkin). Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettei psykologisen ilmiön todenperäisyyttä voi todentaa muin kuin aivotutkimuksin. Ei esimerkiksi persoonallisuuden piirteitä (ainutlaatuisuutta) tietyistä aivosoluista löydä, mutta silti tiedät, että sinullakin on omat persoonalliset piirteesi. Mistä ne tulevat ja mikä niiden kehittymiseen on vaikuttanut? Sitä psykologia tutkii. Mitäs jos lukisit yhden numeron tieteellistä "psykologia"-lehteä ja tulisit sitten uudelleen tänne arvioimaan psykologiaa tieteenalana.

Kannattaa muistaa, että kaikki, mitä psykologiana mainostetaan, ei sitä ole. Kuka tahansa voi kirjoittaa "psykologisen" kirjan ja mainostaa sitä. Kuka tahansa saa ilmoittaa antavansa esim. "psykologista kaukoparannusta" (olen nähnyt tällaisen lehti-ilmoituksen) tai "psykoterapeuttista päähierontaa". Kannattaa lukea kirjan lähdeluettelo (ellei sitä ole, kyseessä on todennäköisesti mutu-tuntumalla kirjoitettu sinälläänn ehkä antoisa teos) ja ottaa selvää psykologisena asiantuntijana toimivan koulutuksesta. Usein sellaista ei ole ollenkaan. Kirjakaupan psykologiahyllystä löytyy niin kädestäennustamista kuin wicca-noitien opaskirjaakin. Tällaisella ei ole mitään tekemistä psykologiatieteen kanssa.

töröpöyttöööö kirjoitti:

Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä. Näennäistiede ja näennäistutkimusta, koska aivojen toiminnasta ei tiedetä kuin promillen murto-osa. Psykologisia teorioita on ollut olemassa niin paljon kuin joku aina jonkun uuden jutun/niinsanotun teorian ideoi ja aloittaa saarnaamisen oman "hienon uuden asian/idean levittämisellä". Osa uskoo osa kapinoi ja putkiaivot kiittävät.

Maailma ei tarvitse huijareita ja näin ollen toivon sydämestäni näiden psykologisten saivartelijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Psykologiaa opiskelevat ja terapiaalalla työskentelevät ovat itse ongelmaisia ja hakeutuvat alalle jossa voi käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien ikiongelmien ratkomisessa ja vielä huijata potilaalta rahat hyödyntäen potilaita.

Läheskään kaiki eivät käy omaa psykoterapiaa läpi. Siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä . Mikäli kuvittelee löytävänsä jonkin ahaa- elämyksen itseterapoitumalla, niin huijaa jopa itseään ei ainoastaan asiakkaitaan.

Toivon sydämestäni ihmisten pikkuhiljaa tajuavan terapian olevan kovaa rahankeräystä, se on aivan samaa loppujenlopuksi kuin jos sinulla on oikein hyvä tuttava taikka ystävä, joka toimii kannustavana, kuuntelevana ja tasapainottavana henkilönä. Käyttäkää ihmiset itse ne rahanne ja nauttikaa niilläkin rahoillanne elämästänne. Viety raha terapeutille ei milloinkaan sieltä sen arvoisena palaa, vaan jää terapeuttinne sijoitettavaksi lääketehtaille ynnä muualle salkkuihin.

Tosiasia = asiakas auttaa niinsanottua terapeuttia enmmän niin henkisesti kuin rahallisesti mitä terapeutti asiakastaan, näin se vaan menee kunhan opitte ajattelemaan asian oikein.

Lue lisää

"Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä."

Äläppä höpisijä jauha paskaa aiheesta mistä et mitään tiedä.

Psykologian eräs osa-alue tutkii käyttäytymistä. Kiitos tämän voidaan nykyään kaikenmaailman sinisilmäisille kotiäideille ja muille helposti huijattaville kertoa kuinka esimerkiksi ennustajat, astrologit ja muut uskovaishömppääjät heitä kusettavat ja uskovaisille voidaan myös kertoa miksi he uskovat satuihin.

Psykologia ei ole kovin helppo tieteenala, kuten esimerkiksi matematiikka. Matematiikan väitöskirja voi sisältää ainoastaan 30 sivua ja tohtorinhattu on taattu, kun taas psykologian väitöskirjaan vaaditaan ihan helvetin perkeleesti aineistoa, eikä 400 sivun väittäri ole mikään ihme.

Ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi ympäri maailmaa samanlainen peruskäytökseltään ja laajojen kyselytutkimusten kautta on myös helppo tilastoida tiettyjä asioita ihmisestä. Tuo aivojen kuvantaminen on vain yksi osa sellaista tutkimusta. Ei sitä ehkä tiedetä että mikä yksittäinen aivosolu tekee mitäkin, mutta nyt tiedetään esimerkiksi se mikä osa aivoista käsittelee nähtyä kuvaa ja kuinka esimerkiksi aivovauriot vaikuttavat. Siihen kuuluu myös lääketiede. Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.

Psykiatria on nuori tieteenala ja tämä on käytännön sanelemaa. Aikaisemmin lääkehoito ja lääkkeiden tutkimus ei ollut tehokasta koska kemia oli pelkkää alkemiaa. Myöskään ihmistä ja ihmisen aivotoimintaa ei voitu "mitata", Siksi mielisairaalat olivat lähinnä rakennuksia joissa potilaita pidettiin vankien tapaan järjestyksessä ja heidän käyttäytymistään ainoastaan kirjattiin ylös kun ei käsitetty mistä käytös voisi johtua.

Kiitos tuon nuoren alan esimerkiksi homoseksualismia pidettiin mielisairautena aina viime vuosikymmeniin saakka. Tuo johtui, yllätys yllätys, tutkimusten puolueellisuudesta. Eli siitä yksinkertaisesta asiasta johtuen että homoseksualismi oli rikos, ei tietenkään tutkittavia homoseksuaaleja löytynyt mistään muualta kuin mielisairaaloista jolloin täydet 100% homoseksuaaleista näyttivät olevan mielenvikaisia. Kyseiset tutkimukset kuitenkin kumottiin melko nopeasti kun maailma alkoi vapautumaan ja uskonto suksi vittuun ihmisten elämästä ja järki sai tilaa elää.

Eikä tässä tarvitse olla edes mikään psykologi että näkee että sinulla on äly nolla ja voima sata kun julistat totuutena sellaisia asioita mistä sinulla ei ole mitään tietoa ja kun perustelet ne vielä selvillä valheilla.

Ai niin herra trolli, logiikka on eräs filosofian osa-alue jota myös matematiikka hyödyntää. Sinun logiikkasi kusee ja pahasti. Se että jollain alalla on rahanahneita kusettajia ei tarkoita sitä että kyseinen ala olisi huuhaata ja näennäistiedettä.

Myöskin se on loogisesti väärin että väität jotakin alaa näennäistieteeksi kun yhdestä tutkittavasta osasta ei tiedetä paljoa.

Pidä lättysi kiinni kirjoitti:

"Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä."

Äläppä höpisijä jauha paskaa aiheesta mistä et mitään tiedä.

Psykologian eräs osa-alue tutkii käyttäytymistä. Kiitos tämän voidaan nykyään kaikenmaailman sinisilmäisille kotiäideille ja muille helposti huijattaville kertoa kuinka esimerkiksi ennustajat, astrologit ja muut uskovaishömppääjät heitä kusettavat ja uskovaisille voidaan myös kertoa miksi he uskovat satuihin.

Psykologia ei ole kovin helppo tieteenala, kuten esimerkiksi matematiikka. Matematiikan väitöskirja voi sisältää ainoastaan 30 sivua ja tohtorinhattu on taattu, kun taas psykologian väitöskirjaan vaaditaan ihan helvetin perkeleesti aineistoa, eikä 400 sivun väittäri ole mikään ihme.

Ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi ympäri maailmaa samanlainen peruskäytökseltään ja laajojen kyselytutkimusten kautta on myös helppo tilastoida tiettyjä asioita ihmisestä. Tuo aivojen kuvantaminen on vain yksi osa sellaista tutkimusta. Ei sitä ehkä tiedetä että mikä yksittäinen aivosolu tekee mitäkin, mutta nyt tiedetään esimerkiksi se mikä osa aivoista käsittelee nähtyä kuvaa ja kuinka esimerkiksi aivovauriot vaikuttavat. Siihen kuuluu myös lääketiede. Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.

Psykiatria on nuori tieteenala ja tämä on käytännön sanelemaa. Aikaisemmin lääkehoito ja lääkkeiden tutkimus ei ollut tehokasta koska kemia oli pelkkää alkemiaa. Myöskään ihmistä ja ihmisen aivotoimintaa ei voitu "mitata", Siksi mielisairaalat olivat lähinnä rakennuksia joissa potilaita pidettiin vankien tapaan järjestyksessä ja heidän käyttäytymistään ainoastaan kirjattiin ylös kun ei käsitetty mistä käytös voisi johtua.

Kiitos tuon nuoren alan esimerkiksi homoseksualismia pidettiin mielisairautena aina viime vuosikymmeniin saakka. Tuo johtui, yllätys yllätys, tutkimusten puolueellisuudesta. Eli siitä yksinkertaisesta asiasta johtuen että homoseksualismi oli rikos, ei tietenkään tutkittavia homoseksuaaleja löytynyt mistään muualta kuin mielisairaaloista jolloin täydet 100% homoseksuaaleista näyttivät olevan mielenvikaisia. Kyseiset tutkimukset kuitenkin kumottiin melko nopeasti kun maailma alkoi vapautumaan ja uskonto suksi vittuun ihmisten elämästä ja järki sai tilaa elää.

Eikä tässä tarvitse olla edes mikään psykologi että näkee että sinulla on äly nolla ja voima sata kun julistat totuutena sellaisia asioita mistä sinulla ei ole mitään tietoa ja kun perustelet ne vielä selvillä valheilla.

Ai niin herra trolli, logiikka on eräs filosofian osa-alue jota myös matematiikka hyödyntää. Sinun logiikkasi kusee ja pahasti. Se että jollain alalla on rahanahneita kusettajia ei tarkoita sitä että kyseinen ala olisi huuhaata ja näennäistiedettä.

Myöskin se on loogisesti väärin että väität jotakin alaa näennäistieteeksi kun yhdestä tutkittavasta osasta ei tiedetä paljoa.

Lue lisää

Duodanoin...
"" Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.""""
Tarvitaanko epilepsian diagnosointiin ja lääkitykseen psykiatria?
No huh-huh.....

Pidä lättysi kiinni kirjoitti:

"Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä."

Äläppä höpisijä jauha paskaa aiheesta mistä et mitään tiedä.

Psykologian eräs osa-alue tutkii käyttäytymistä. Kiitos tämän voidaan nykyään kaikenmaailman sinisilmäisille kotiäideille ja muille helposti huijattaville kertoa kuinka esimerkiksi ennustajat, astrologit ja muut uskovaishömppääjät heitä kusettavat ja uskovaisille voidaan myös kertoa miksi he uskovat satuihin.

Psykologia ei ole kovin helppo tieteenala, kuten esimerkiksi matematiikka. Matematiikan väitöskirja voi sisältää ainoastaan 30 sivua ja tohtorinhattu on taattu, kun taas psykologian väitöskirjaan vaaditaan ihan helvetin perkeleesti aineistoa, eikä 400 sivun väittäri ole mikään ihme.

Ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi ympäri maailmaa samanlainen peruskäytökseltään ja laajojen kyselytutkimusten kautta on myös helppo tilastoida tiettyjä asioita ihmisestä. Tuo aivojen kuvantaminen on vain yksi osa sellaista tutkimusta. Ei sitä ehkä tiedetä että mikä yksittäinen aivosolu tekee mitäkin, mutta nyt tiedetään esimerkiksi se mikä osa aivoista käsittelee nähtyä kuvaa ja kuinka esimerkiksi aivovauriot vaikuttavat. Siihen kuuluu myös lääketiede. Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.

Psykiatria on nuori tieteenala ja tämä on käytännön sanelemaa. Aikaisemmin lääkehoito ja lääkkeiden tutkimus ei ollut tehokasta koska kemia oli pelkkää alkemiaa. Myöskään ihmistä ja ihmisen aivotoimintaa ei voitu "mitata", Siksi mielisairaalat olivat lähinnä rakennuksia joissa potilaita pidettiin vankien tapaan järjestyksessä ja heidän käyttäytymistään ainoastaan kirjattiin ylös kun ei käsitetty mistä käytös voisi johtua.

Kiitos tuon nuoren alan esimerkiksi homoseksualismia pidettiin mielisairautena aina viime vuosikymmeniin saakka. Tuo johtui, yllätys yllätys, tutkimusten puolueellisuudesta. Eli siitä yksinkertaisesta asiasta johtuen että homoseksualismi oli rikos, ei tietenkään tutkittavia homoseksuaaleja löytynyt mistään muualta kuin mielisairaaloista jolloin täydet 100% homoseksuaaleista näyttivät olevan mielenvikaisia. Kyseiset tutkimukset kuitenkin kumottiin melko nopeasti kun maailma alkoi vapautumaan ja uskonto suksi vittuun ihmisten elämästä ja järki sai tilaa elää.

Eikä tässä tarvitse olla edes mikään psykologi että näkee että sinulla on äly nolla ja voima sata kun julistat totuutena sellaisia asioita mistä sinulla ei ole mitään tietoa ja kun perustelet ne vielä selvillä valheilla.

Ai niin herra trolli, logiikka on eräs filosofian osa-alue jota myös matematiikka hyödyntää. Sinun logiikkasi kusee ja pahasti. Se että jollain alalla on rahanahneita kusettajia ei tarkoita sitä että kyseinen ala olisi huuhaata ja näennäistiedettä.

Myöskin se on loogisesti väärin että väität jotakin alaa näennäistieteeksi kun yhdestä tutkittavasta osasta ei tiedetä paljoa.

Lue lisää

"Eikä tässä tarvitse olla edes mikään psykologi että näkee että sinulla on äly nolla ja voima sata kun julistat totuutena sellaisia asioita mistä sinulla ei ole mitään tietoa ja kun perustelet ne vielä selvillä valheilla"
LOL :D

töröpöyttöööö kirjoitti:

Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä. Näennäistiede ja näennäistutkimusta, koska aivojen toiminnasta ei tiedetä kuin promillen murto-osa. Psykologisia teorioita on ollut olemassa niin paljon kuin joku aina jonkun uuden jutun/niinsanotun teorian ideoi ja aloittaa saarnaamisen oman "hienon uuden asian/idean levittämisellä". Osa uskoo osa kapinoi ja putkiaivot kiittävät.

Maailma ei tarvitse huijareita ja näin ollen toivon sydämestäni näiden psykologisten saivartelijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Psykologiaa opiskelevat ja terapiaalalla työskentelevät ovat itse ongelmaisia ja hakeutuvat alalle jossa voi käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien ikiongelmien ratkomisessa ja vielä huijata potilaalta rahat hyödyntäen potilaita.

Läheskään kaiki eivät käy omaa psykoterapiaa läpi. Siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä . Mikäli kuvittelee löytävänsä jonkin ahaa- elämyksen itseterapoitumalla, niin huijaa jopa itseään ei ainoastaan asiakkaitaan.

Toivon sydämestäni ihmisten pikkuhiljaa tajuavan terapian olevan kovaa rahankeräystä, se on aivan samaa loppujenlopuksi kuin jos sinulla on oikein hyvä tuttava taikka ystävä, joka toimii kannustavana, kuuntelevana ja tasapainottavana henkilönä. Käyttäkää ihmiset itse ne rahanne ja nauttikaa niilläkin rahoillanne elämästänne. Viety raha terapeutille ei milloinkaan sieltä sen arvoisena palaa, vaan jää terapeuttinne sijoitettavaksi lääketehtaille ynnä muualle salkkuihin.

Tosiasia = asiakas auttaa niinsanottua terapeuttia enmmän niin henkisesti kuin rahallisesti mitä terapeutti asiakastaan, näin se vaan menee kunhan opitte ajattelemaan asian oikein.

Lue lisää

Kaikki tarvitsevat joskus ihmistä jolle puhua. Joskus on parasta, että ihminen on täysin uusi, eikä ole ollut omassa elämässä mukana. Jotkin ihmiset eivät vain löydä ihmistä, jolle voisi koko elämäänsä alkaa purkamaan, vaan tälle kuuntelijalle on maksettava. Että sellanen huuhaatiede... Yritäppä itse olla kaksi vuotta puhumatta henkilökohtaisuuksiasi kenellekkään niin nähdään mikä on huuhaata ja mikä ei!

Pidä lättysi kiinni kirjoitti:

"Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä."

Äläppä höpisijä jauha paskaa aiheesta mistä et mitään tiedä.

Psykologian eräs osa-alue tutkii käyttäytymistä. Kiitos tämän voidaan nykyään kaikenmaailman sinisilmäisille kotiäideille ja muille helposti huijattaville kertoa kuinka esimerkiksi ennustajat, astrologit ja muut uskovaishömppääjät heitä kusettavat ja uskovaisille voidaan myös kertoa miksi he uskovat satuihin.

Psykologia ei ole kovin helppo tieteenala, kuten esimerkiksi matematiikka. Matematiikan väitöskirja voi sisältää ainoastaan 30 sivua ja tohtorinhattu on taattu, kun taas psykologian väitöskirjaan vaaditaan ihan helvetin perkeleesti aineistoa, eikä 400 sivun väittäri ole mikään ihme.

Ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi ympäri maailmaa samanlainen peruskäytökseltään ja laajojen kyselytutkimusten kautta on myös helppo tilastoida tiettyjä asioita ihmisestä. Tuo aivojen kuvantaminen on vain yksi osa sellaista tutkimusta. Ei sitä ehkä tiedetä että mikä yksittäinen aivosolu tekee mitäkin, mutta nyt tiedetään esimerkiksi se mikä osa aivoista käsittelee nähtyä kuvaa ja kuinka esimerkiksi aivovauriot vaikuttavat. Siihen kuuluu myös lääketiede. Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.

Psykiatria on nuori tieteenala ja tämä on käytännön sanelemaa. Aikaisemmin lääkehoito ja lääkkeiden tutkimus ei ollut tehokasta koska kemia oli pelkkää alkemiaa. Myöskään ihmistä ja ihmisen aivotoimintaa ei voitu "mitata", Siksi mielisairaalat olivat lähinnä rakennuksia joissa potilaita pidettiin vankien tapaan järjestyksessä ja heidän käyttäytymistään ainoastaan kirjattiin ylös kun ei käsitetty mistä käytös voisi johtua.

Kiitos tuon nuoren alan esimerkiksi homoseksualismia pidettiin mielisairautena aina viime vuosikymmeniin saakka. Tuo johtui, yllätys yllätys, tutkimusten puolueellisuudesta. Eli siitä yksinkertaisesta asiasta johtuen että homoseksualismi oli rikos, ei tietenkään tutkittavia homoseksuaaleja löytynyt mistään muualta kuin mielisairaaloista jolloin täydet 100% homoseksuaaleista näyttivät olevan mielenvikaisia. Kyseiset tutkimukset kuitenkin kumottiin melko nopeasti kun maailma alkoi vapautumaan ja uskonto suksi vittuun ihmisten elämästä ja järki sai tilaa elää.

Eikä tässä tarvitse olla edes mikään psykologi että näkee että sinulla on äly nolla ja voima sata kun julistat totuutena sellaisia asioita mistä sinulla ei ole mitään tietoa ja kun perustelet ne vielä selvillä valheilla.

Ai niin herra trolli, logiikka on eräs filosofian osa-alue jota myös matematiikka hyödyntää. Sinun logiikkasi kusee ja pahasti. Se että jollain alalla on rahanahneita kusettajia ei tarkoita sitä että kyseinen ala olisi huuhaata ja näennäistiedettä.

Myöskin se on loogisesti väärin että väität jotakin alaa näennäistieteeksi kun yhdestä tutkittavasta osasta ei tiedetä paljoa.

Lue lisää

Tapasi keskustella sekä keskustelujesi sisältö ja asenne osoittavat, että et ole kovin tasapainoinen ihminen. Tämän pohjalta herää ajatus,että olisiko niissä vanhan ajan diagnooseissa sittenkin ollut jotain perää?

kaatuileva kirjoitti:

Duodanoin...
"" Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.""""
Tarvitaanko epilepsian diagnosointiin ja lääkitykseen psykiatria?
No huh-huh.....

Lue lisää

Erotusdiagnoosiin tarvitaan hyvinkin psykiatria, etsi vaikkapa Duodecimista tietoa temporaaliepilepsiasta yms. Ei epilepsiakaan ole yksi tauti, vaan nimike käsittää hyvinkin erilaisia häiriöitä.

Ei kannattaisi mitätöidä asioita vaan tutustua niihin syvemmin. Ja aina olisi hyvä pidättäytyä väärän tai oletellun tiedon levittämisestä, mikä näillä palstoilla on joskus ihan pelottavan yleistä.

Tärkeintä on kuitenkin se että lähtee etsimään apua ja helpotusta ja koettaa olla takertumatta oireisiinsa ja suuntautua elävään elämään ja tulevaisuuteen.

töröpöyttöööö kirjoitti:

Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä. Näennäistiede ja näennäistutkimusta, koska aivojen toiminnasta ei tiedetä kuin promillen murto-osa. Psykologisia teorioita on ollut olemassa niin paljon kuin joku aina jonkun uuden jutun/niinsanotun teorian ideoi ja aloittaa saarnaamisen oman "hienon uuden asian/idean levittämisellä". Osa uskoo osa kapinoi ja putkiaivot kiittävät.

Maailma ei tarvitse huijareita ja näin ollen toivon sydämestäni näiden psykologisten saivartelijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Psykologiaa opiskelevat ja terapiaalalla työskentelevät ovat itse ongelmaisia ja hakeutuvat alalle jossa voi käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien ikiongelmien ratkomisessa ja vielä huijata potilaalta rahat hyödyntäen potilaita.

Läheskään kaiki eivät käy omaa psykoterapiaa läpi. Siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä . Mikäli kuvittelee löytävänsä jonkin ahaa- elämyksen itseterapoitumalla, niin huijaa jopa itseään ei ainoastaan asiakkaitaan.

Toivon sydämestäni ihmisten pikkuhiljaa tajuavan terapian olevan kovaa rahankeräystä, se on aivan samaa loppujenlopuksi kuin jos sinulla on oikein hyvä tuttava taikka ystävä, joka toimii kannustavana, kuuntelevana ja tasapainottavana henkilönä. Käyttäkää ihmiset itse ne rahanne ja nauttikaa niilläkin rahoillanne elämästänne. Viety raha terapeutille ei milloinkaan sieltä sen arvoisena palaa, vaan jää terapeuttinne sijoitettavaksi lääketehtaille ynnä muualle salkkuihin.

Tosiasia = asiakas auttaa niinsanottua terapeuttia enmmän niin henkisesti kuin rahallisesti mitä terapeutti asiakastaan, näin se vaan menee kunhan opitte ajattelemaan asian oikein.

Lue lisää

Itse en olisi pärjännyt vaikeassa elämäntilanteessani ilman psykoterapeuttia. Jo ensimmäisellä käynnillä ymmärsin, miksi sain outoja paniikkikohtauksia ilman syytä. Pääsin paniikkikohtauksista pois pikkuhiljaa. Kiitos ihanalle terapeutilleni!

Psykologi kirjoitti:

Kunnallisella puolella juoksee kyllä sama palkka liikuttuu potilaiden asioista tai ei.
Yksityisellä puolella halvalla ei voi itseään myydä. Yksityinen terapeutti maksaa palkkioistaan oman palkkansa, lomarahansa, oman eläkkeensä, sairauspäivänsä, vakuutukset, työtilan vuokran, lisäkoulutukset ja työssä ehdottoman tärkeän oman työnohjauksen. Kun psykoterapeuttipätevyys edellyttää pitkää koulutusta, työnohjausta ja oman psykoterapian läpikäymistä, niin jotakin sekin on maksanut. Itselläni n. 30 000 euroa. Millaisella hinnalla itse ottaisit potilaita vastaan?

Lue lisää

Kunnallisella puolella juoksee sama palkka ja samat krokotiilinkyyneleet vaikka potilas jäisi vaille TODELLISTA kuulemista!

Arvostan ammattitaitoa ja olen siitä valmis ainakin itse maksamaan. Minulla on hyväksikäyttötrauma ja sitä on "avattu" nyt 9 vuotta, eikä loppu vielä näy?? Edelleen tulee paniikkia ja hätää yksinkin ollessa.

Maksoin perintörahoillani jo 50.000 euroa ja aion silti jatkaa. Haluan vanhuudenpäiviini edes osittain turvallisen olon ja kyvyn nauttia elämästä. Ette te UKOT (pervot) tiedä, mitä saatte teollanne aikaan????

Minun terapeuttini on kyyneltynyt monta kertaa ja mä tunnen sen vain hyvänä. Hän puistelee päätään samalla ja hänestä näkee, kuinka karmeata on kuunnella kärsimystäni, mutta siinä hänen tavassaan ei ole mitään epäaitoa. Hän liikuttuu ja sanookin lohduttaessaan kuinka pahalta tuntuu sen pikku X puolesta, joka nyt istuu vastaanotolla naisena.

Kyllä aito liikuttuminen kuuluu asiaan ja kyyneliäkin saa näkyä. Joskus hän on halannut kevyesti ja sekin on tuntunut vain hyvältä.

Niin raskasta työtä EI JAKSA tehdä vain rahan takia!

Itse en voisi olla terapeuttina, vaikka olisin terveempi. En jaksaisi potilaasta toiseen, empatiaa, lujuutta, tukea, rohkaisua ja kanssakärsimistä antaa muille.

kaatuileva kirjoitti:

Duodanoin...
"" Esimerkiksi eräs ystäväni olisi jo vainaa ellei psykiatriaa olisi olemassa tai jos se olisi "huuhaata", koska silloin lääkehoito ei estäisi esimerkiksi epilepsiakohtauksia.""""
Tarvitaanko epilepsian diagnosointiin ja lääkitykseen psykiatria?
No huh-huh.....

Lue lisää

-Hik,viimevuotinen lottovoittoni herätti osaanottavaa hilpeyttä.Hik, jopa tunteita vieroksuvassa teraupeutissani puhumattakaan kaveriporukastani.Vaan kuinkas.Hik, kauan he ääntään vieressäni kaiuttavatkaan?Hik,kun rahat ja juomatkin alkavat ollat pian kaikki?Hik.Kukapa minua silloin enää muistaisikaan?Kuivankäppänää.Hik.Aatua.

Psykologi kirjoitti:

Toteat, että "ne kaikki ovat itse ongelmaisia". Onko sinulla jotakin näyttöä, tutkimusta esittää tuosta asiasta?

Kuvitellaan tilanne, jossa kohtaat nuoren, joka viiltelee itseään ja sanoo, ettei tiedä miksi tekee niin. Mitä tekisit? Empaattisella kuuntelulla ja ymmärryksellä pääsee pitkälle, mutta mitä jos nuori ei kehotuksestakaan lopeta viiltelyä? Ilman jonkinlaista käsitystä kehityspsykologiasta ja tutkimustietoa (tilastollista!) viiltelevistä nuorista, olisin hyvin varovainen. Psykoterapiaa tehtäessä teoriatieto ihmisen psyykkisestä kehityksestä ja psyykkisistä oireista ja sairauksista on oireilevan ihmisen turvaksi. Tutkimustieto esimerkiksi eri psykoterapiamuotojen soveltuvuudesta mihinkäkin häiriöön on tärkeää.

Psykologinen tutkimus ei ole pelkkää aivotutkimusta (vaikka se on sitäkin). Mistä ihmeestä olet saanut päähäsi, ettei psykologisen ilmiön todenperäisyyttä voi todentaa muin kuin aivotutkimuksin. Ei esimerkiksi persoonallisuuden piirteitä (ainutlaatuisuutta) tietyistä aivosoluista löydä, mutta silti tiedät, että sinullakin on omat persoonalliset piirteesi. Mistä ne tulevat ja mikä niiden kehittymiseen on vaikuttanut? Sitä psykologia tutkii. Mitäs jos lukisit yhden numeron tieteellistä "psykologia"-lehteä ja tulisit sitten uudelleen tänne arvioimaan psykologiaa tieteenalana.

Kannattaa muistaa, että kaikki, mitä psykologiana mainostetaan, ei sitä ole. Kuka tahansa voi kirjoittaa "psykologisen" kirjan ja mainostaa sitä. Kuka tahansa saa ilmoittaa antavansa esim. "psykologista kaukoparannusta" (olen nähnyt tällaisen lehti-ilmoituksen) tai "psykoterapeuttista päähierontaa". Kannattaa lukea kirjan lähdeluettelo (ellei sitä ole, kyseessä on todennäköisesti mutu-tuntumalla kirjoitettu sinälläänn ehkä antoisa teos) ja ottaa selvää psykologisena asiantuntijana toimivan koulutuksesta. Usein sellaista ei ole ollenkaan. Kirjakaupan psykologiahyllystä löytyy niin kädestäennustamista kuin wicca-noitien opaskirjaakin. Tällaisella ei ole mitään tekemistä psykologiatieteen kanssa.

Lue lisää

"Kannattaa muistaa, että kaikki, mitä psykologiana mainostetaan, ei sitä ole"

Totta! Ei myöskään kannata uskoa kaikkia, jotka netin keskustelupalstalla väittävät olevansa psykologeja.

JOS olisit alan ammattilainen, tietäisit ettei kukaan voi käyttää Suomessa termiä "psykoterapeuttinen päähieronta" ilman mahdollisia oikeudellisia seuraamuksia.

Jokainen edes appron verran psykologiaa lukenut, huomaa jo näistä kommenteistasi, ettet tunne psykologiaa, keittiöpsykologiaa kyllä :). (Esim. väität, ettei psykologia tutki aivoja solutasolla ymmärtääkseen ihmistä. Tämä väite ei pidä alkuunkaan paikkaansa. 9Psykologia on erittäin laaja-alainen tiede. Lisäksi, jos olisit psykologiaan tutustunut, tietäisit tutkimustuloksia aivojen muutoksista psykoterapian vaikutuksesta.

Kuitenkin psykologia laaja-alaisuudessaan lähitieteineen (esim. neurotiede ja sosiaalipsykologia on kaikille suositeltava aihe :).

töröpöyttöööö kirjoitti:

Suoraan sanottuna niin psykologia on huuhaa-tiedettä. Näennäistiede ja näennäistutkimusta, koska aivojen toiminnasta ei tiedetä kuin promillen murto-osa. Psykologisia teorioita on ollut olemassa niin paljon kuin joku aina jonkun uuden jutun/niinsanotun teorian ideoi ja aloittaa saarnaamisen oman "hienon uuden asian/idean levittämisellä". Osa uskoo osa kapinoi ja putkiaivot kiittävät.

Maailma ei tarvitse huijareita ja näin ollen toivon sydämestäni näiden psykologisten saivartelijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Psykologiaa opiskelevat ja terapiaalalla työskentelevät ovat itse ongelmaisia ja hakeutuvat alalle jossa voi käyttää toisia ihmisiä hyväksi omien ikiongelmien ratkomisessa ja vielä huijata potilaalta rahat hyödyntäen potilaita.

Läheskään kaiki eivät käy omaa psykoterapiaa läpi. Siitä ei todellakaan ole mitään hyötyä . Mikäli kuvittelee löytävänsä jonkin ahaa- elämyksen itseterapoitumalla, niin huijaa jopa itseään ei ainoastaan asiakkaitaan.

Toivon sydämestäni ihmisten pikkuhiljaa tajuavan terapian olevan kovaa rahankeräystä, se on aivan samaa loppujenlopuksi kuin jos sinulla on oikein hyvä tuttava taikka ystävä, joka toimii kannustavana, kuuntelevana ja tasapainottavana henkilönä. Käyttäkää ihmiset itse ne rahanne ja nauttikaa niilläkin rahoillanne elämästänne. Viety raha terapeutille ei milloinkaan sieltä sen arvoisena palaa, vaan jää terapeuttinne sijoitettavaksi lääketehtaille ynnä muualle salkkuihin.

Tosiasia = asiakas auttaa niinsanottua terapeuttia enmmän niin henkisesti kuin rahallisesti mitä terapeutti asiakastaan, näin se vaan menee kunhan opitte ajattelemaan asian oikein.

Lue lisää

Jos nyt tämä "huuhaaluontaistuoteasiantuntija" perehtyisi esimerkiksi ensin psykoterapiatutkimukseen, vaikka tällä johdannolla:

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=/portlet_action/dlehtihakuartikkeli/viewarticle/action&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo95608&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero

"Esimerkiksi persoonallisuushäiriöiden hoitoa on eri suuntausten piirissä verrattu tavanomaiseen psykiatriseen avohoitoon. 1990-luvulta nykypäiviin tehdyt ryhmävertailut ovat osoittaneet johdonmukaisen ja laatuun panostavan psykoterapian perushoitoa merkitsevästi vaikuttavammaksi esimerkiksi psykoanalyyttisen, kognitiivisen, kognitiivis-analyyttisen, dialektis-behavioraalisen (Bateman ja Tyrer 2004) ja ekspressiivisen terapian (Hellerstein ym. 1998) piirissä. Ekvivalenssiparadoksi estää kuitenkin ratkaisemasta, olisiko jokin tietty hoitomuoto erityisen soveltuva persoonallisuushäiriöiden hoitoon. Silloin kun näin väitetään, väite yleensä perustuu tutkimukseen, joka on lähempänä markkinointitutkimusta kuin tieteellisesti perusteltua koetta.


Kirjallisuutta

1. Ablon JS, Jones EE. Psychotherapy process in the NIMH Collaborative Study of Depression. J Consult Clin Psychol 1999;67:64-75.
2. Bateman AW, Tyrer P. Psychological treatment for personality disorders. Adv Psychiatr Treat 2004;10:378-88.
3. Blatt SJ, Sanislow CA, Zuroff DC, Pilkonis PA. Characteristics of effective therapists: further analyses of data from the National Institute of Mental Health Treatment of Depression Collaborative Research Program. J Consult Clin Psychol 1996;64:1276-84.
4. Hellerstein DJ, Rosenthal RN, Pinsker H, Samstag LW, Muran JC, Winston A. A randomized prospective study comparing supportive and dynamic therapies: outcome and alliance. J Psychother Pract Res 1998;7:261-71.
5. Norcross JC, toim. Psychotherapy relationships that work: therapist contributions and responsiveness to patient need. New York: Oxford University Press, 2002.
6. Leiman M. Psykoterapeuttisen lumehoidon mahdottomuus? Impakti 2005;(4):21.
7. Rosenzweig S. Some implicit common factors in diverse methods of psychotherapy: »At last the Dodo said, 'Everybody has won and all must have prizes'». Am J Orthopsychiatry 1936;6:412-5.

MIKAEL LEIMAN, PsT, dosentti
Raivionmäentie 1
83500 Outokumpu"

Leiman on tämän maan paras ja kansainvälisesti arvostettu psykoterapiatutkija: Kotipesä on Jýväskylän yliopistossa.


Ja kuka sanoo, että kaikki voidaan mitata aivotoiminnan yksiköillä: biologinen psykiatria, joka kutistaa ihmisen kaiken toiminnan aivokemiaksi. MIssä sijaitsee PET-kuvissa ihmisen tahto? Toiveet? Ihanteet? Moraali? jne. Jos ihminen on vihainen tai surullinen, niin PET-kuvien perusteella hänet pitäisi diagnosoida masentuneeksi.

Biologinen psykiatria on mieletöntä, vaikka se tuntuu olevan "ainoa oikea totuus", Paradigma, jota lääketeollisuus ja uuskonservativismi halua pitää yllä, jotta lääkkeet menisivät kaupaksi ja ei tarvitsisi miettiä yhteiskunnan vastuuta terveyspolitiikasta, koska vastuu on vain yksilöllä joka voi toimia oikein (syödä lääkkeensä ja ajatella positiivisesti). Kuitenkin tiedetään, että eniten sairastavat köyhimmät ja vähemmän koulutetut - myös psykiatrisia sairauksia. Osin se johtuu tietysti siitä, että sosiopatia/psykopatia ei ole enää varsinaisesti luokiteltu sairaudeksi, koska siitä on hyötyä pörssiyhtiöiden johdossa, poliitikkona, kauppamiehenä, uskonnollisena johtajana jne. eivätkä nämä vampyyrityypit hakeudu hoitoon, koska aina löytyy zombeja, joilta imeä verta.

Tietenkään psykoterapeutin tunteet eivät koskaan saa tulla potilaan kannettaviksi tai huoleksi. Psykoterapeuttisi on vaistonnut sinusta, että sinä hyödyt siitä, että psykoterapeutti ei anna tunteittensa näkyä. Kuten aikaisemmin taisin sanoa: kaiken, mitä psykoterapeutti tekee ja sanoo, pitää tähdätä potilaan paranemiseen. Joskus paranemista auttaa se, ettei tunteitaan näytä ollenkaan ja joskus se, että antaa niiden vähän näkyäkin. Psykoterapeutin tunteiden ja tunneilmaisujen tulee olla psykoterapian käytössä. Hyvä psykoterapeutti vaistoaa potilaastaan, miten on paras olla kontaktissa.
Session jälkeen voi huutaa ja itkeä; jopa oksentaa joskus, kun käsitellyt asiat ovat olleet aivan kamalia.

Minulla on ollut myös hankalaa puhua terapeutille, joka on täysin ilmeetön ja eleetön. Silloin tuntuu, ettei itsekään halua näyttää tunteitaan. En luota sellaiseen henkilöön, joka ei reagoi mitenkään ja siksi en pystynyt yhdelle terapeutille puhumaan vaikeimpia asioitani. Oikeastaan, en ole vieläkään löytänyt niin sympaattista terapeuttia, että olisin uskaltanut puhua vaikeimmat asiat heille ja ehkä siksi edelleen joudun muutaman vuoden välein palaamaan psykologin vastaanotolle. Harmi, kun ei ole varaa yksityiseen... :(

Etköhän nyt hieman kärjistä.

On todettu jo sata kertaa, että "liikaa tunteisiin" meneminen ei kuulu psykoterapiaan, märehtiminenkään ei kuulu ammattiin, terapeutti ei tietenkään ole huomion keskipiste eikä sellaiseksi saa tulla, säälipisteet (mitä?) eikä kukaan oikeasti ajattele, että yhdessä itketään pipiä pois.

GGGrr, että jotkut tuntuvat vaan pitävän kiinni jostakin itselleen ilmeisen tärkeästä mielikuvasta, että kyyneltyminen joskus on sama kuin jatkuva heikon ja onnettoman psykoterapeutin pillittäminen ja parku. Ja mistäs tuo äiti tähän keskusteluun pullahti?

Tuli mieleeni vanhan psykiatrisen hoito-opin opettajani vertaus empatiasta ja sympatiasta: kun ihminen on tippunut kaivoon, sympaattinen ihminen jää kaivon reunalle "ottamaan osaa" tähän surkeaan tapaukseen. Empaattinen ihminen alkaa etsimään ratkaisua, kuinka saisi tyypin kaivosta pois.

Mieluummin ottaisin itse terapeutin, joka auttaa minua selviämään kriisistäni kuin terapeutin, joka jää kanssani märehtimään kurjuuttani. Ymmärrän, että voi olla houkuttelevaa, jos terapeutti jää "siihen kaivon reunalle" itkemään kanssani. Se tuntuu varmasti hyvältä, mutta auttaako se asiassa eteenpäin, on sitten asia erikseen.

tuttunuttu kirjoitti:

Tuli mieleeni vanhan psykiatrisen hoito-opin opettajani vertaus empatiasta ja sympatiasta: kun ihminen on tippunut kaivoon, sympaattinen ihminen jää kaivon reunalle "ottamaan osaa" tähän surkeaan tapaukseen. Empaattinen ihminen alkaa etsimään ratkaisua, kuinka saisi tyypin kaivosta pois.

Mieluummin ottaisin itse terapeutin, joka auttaa minua selviämään kriisistäni kuin terapeutin, joka jää kanssani märehtimään kurjuuttani. Ymmärrän, että voi olla houkuttelevaa, jos terapeutti jää "siihen kaivon reunalle" itkemään kanssani. Se tuntuu varmasti hyvältä, mutta auttaako se asiassa eteenpäin, on sitten asia erikseen.

Lue lisää

Tästä voisi moni oppia terapian tärkeyttä. Kaksi kärpästä putosi maitosaaviin. Toinen huokaisi, ei tästä mitään tule ja hukkui maitoon.

Toinen päätti "terapoida" itseään ja polki ja polki maidossa. Polki niin kauan, että maito muuttui voiksi. Sitten kärpänen kiipesi voikasan päältä ja jatkoi lentoaan.



Kumpi kärpäsistä oli luonteeltaan terapiamyönteisempi??

Psykiatrit johtavat tilastoja kun on kyse lääkärien itsemurhista?

Tässä muutama lainaus Lindemanin vuonna 1997 tekemästä väitöskirjatutkimuksesta:

Eniten itsemurhia olivat tehneet ja suurimmassa itsemurhavaarassa olivat psykiatrit, gynekologit ja kirurgit. Muita vähäisempi itsemurhariski oli yleislääkäreillä ja erikoistumattomilla lääkäreillä; tarkat luvut on julkaistu toisaalla.

Lääkärien itsemurhakuolleisuutta selitetään kolmella tavalla:

Ensimmäinen malli koskee lääkkeiden helppoa saatavuutta ja tietoa niistä, mm. niiden myrkyllisyydestä (11). Jos tietous lääkkeistä olisi keskeinen selittävä tekijä, pitäisi lääkäreillä olla vähemmän epäonnistuneita lääkeitsemurhayrityksiä kuin muilla.

Toisen mallin mukaan lääkäriksi valikoituu useammin obsessiivisia ja korkean vaatimustason omaavia kuin muihin ammatteihin. Tällaiset luonteenpiirteet yhdessä työhön liittyvien todellisten tai kuviteltujen odotusten ja paineiden kanssa altistavat depressiolle ja sen myötä itsemurhalle (12).

Kolmas malli liittyy ammatilliseen stressiin, jolla on selitetty psykiatrien ja naislääkärien itsemurhia (13). Monet psykiatrien potilaista tekevät itsemurhan ja tämän ajatellaan lisäävän psykiatrien ammattiin liittyviä traumaattisia kokemuksia ja epäonnistumisesta seurannutta stressiä.

Naislääkärien suurta itsemurha-alttiutta keskiväestön naisiin verrattuna taas on selitetty sillä, että lääkärinaiset joutuvat kotitöiden ja työtehtävien ristipaineeseen.
Ammatillinen stressi lisää joidenkin tutkijoiden mukaan alkoholinkäyttöä, johon taas yleisestikin liittyy suurentunut itsemurhavaara (14,15,16,17).

Tutkimuksemme vahvisti aikaisemmin tehdyn havainnon (esim. 13) psykiatrien muita erikoislääkäreitä korkeammasta itsemurhariskistä. Aineiston pienuus kuitenkin heikensi tulosten luotettavuutta, kuten aiemminkin tehdyissä tutkimuksissa.
--------------

,,,-------------
Oma kokemukseni psykiatrista oli aika ..hmm...koominen...
Hän oli julkisella puolella, yksityiseen ei ole varaa...

Psykologi oli ihan kiva, kertoili omasta elämästään aika paljon, ja
huomasinkin että hänellä taitaakin olla enemmän ongelmia kuin minulla, etenkin kun kävi välillä tupakallakin, kesken istunnon (ennen tupakkalakia)

Kerrassaan äimistyneenä näistä kokemuksista söin kiltisti mielialalääkettäni, käymättä enää "terapiassa", ja hakematta enää saikkua ...
Iski sitten sellainen tauti joka pisti pyörätuoliin ja sairaseläkkeelle---
olisiko sittenkin pitänyt etsiä joku täysipäinen terapeutti?
"

Miten 61-v voi olla syntynyt 82?

Minulle tapahtui kyseinen tilanne pari viikkoa sitten ja tuntui vain inhimilliseltä kokevani terapeutin reagoivan tunnetasolla kertomaani. Haluan hänen olevan mahdollisimman aito tilanteessa eikä vain joku joka on töissä!! Hän tosin heti sanoi perään, että kestää kyllä traumaattisen tilanteeni. Pakko myös sanoa palstalla liikkuville ääliöille (anteeksi sanavalintani), että tämä on täysin oma kokemukseni. Terapeutti joka on aito on löytö : )

joopa joo ihmehyysäämistä ja säälin hakua ulkopuoliselta ihmiseltä.

En todellakaan käsitä tuollaista analysointia.

jotkut naiset on itkuherkkiä eikä he ole sen empaattisempia kuin muutkaan..paremmin draamattaria. Näin ainakin minun työpaikassani.

Ja olen nainen enkä voisi sietää tuollaista vollottamista terapeutilta.

taidan olla outo lintu mutta minusta itkeminen on erittäin epäammattimaista. Ei ihme että nykyihmiset lappaa koko ajan terapeutilla vaikka elämä on ihan normaalia. En minäkään helpolla ole päässyt alkoholismia lapsuudessani väkivaltaa suhteessa jms ongelmia mutta en kuitenkaan kaipaa hyssyttelyä.

Elämä on mitä on ja itsestä se on kiinni miten siihen asennoituu. Jos haluaa parantaa tilannettaan niin asiat on kohdattava ja muutettava otettava vastuu. Ja nähtävä asiat oikeassa valossa ei se analysoinneilla korjaannu eikä ainakaan terapeutin itkuilla..hoh hoijaa.

nähtyon45 kirjoitti:

joopa joo ihmehyysäämistä ja säälin hakua ulkopuoliselta ihmiseltä.

En todellakaan käsitä tuollaista analysointia.

jotkut naiset on itkuherkkiä eikä he ole sen empaattisempia kuin muutkaan..paremmin draamattaria. Näin ainakin minun työpaikassani.

Ja olen nainen enkä voisi sietää tuollaista vollottamista terapeutilta.

taidan olla outo lintu mutta minusta itkeminen on erittäin epäammattimaista. Ei ihme että nykyihmiset lappaa koko ajan terapeutilla vaikka elämä on ihan normaalia. En minäkään helpolla ole päässyt alkoholismia lapsuudessani väkivaltaa suhteessa jms ongelmia mutta en kuitenkaan kaipaa hyssyttelyä.

Elämä on mitä on ja itsestä se on kiinni miten siihen asennoituu. Jos haluaa parantaa tilannettaan niin asiat on kohdattava ja muutettava otettava vastuu. Ja nähtävä asiat oikeassa valossa ei se analysoinneilla korjaannu eikä ainakaan terapeutin itkuilla..hoh hoijaa.

Lue lisää

Tuli kommenttiisi vahingossa peukku ylös, kun piti olla alas. :)

nähtyon45 kirjoitti:

joopa joo ihmehyysäämistä ja säälin hakua ulkopuoliselta ihmiseltä.

En todellakaan käsitä tuollaista analysointia.

jotkut naiset on itkuherkkiä eikä he ole sen empaattisempia kuin muutkaan..paremmin draamattaria. Näin ainakin minun työpaikassani.

Ja olen nainen enkä voisi sietää tuollaista vollottamista terapeutilta.

taidan olla outo lintu mutta minusta itkeminen on erittäin epäammattimaista. Ei ihme että nykyihmiset lappaa koko ajan terapeutilla vaikka elämä on ihan normaalia. En minäkään helpolla ole päässyt alkoholismia lapsuudessani väkivaltaa suhteessa jms ongelmia mutta en kuitenkaan kaipaa hyssyttelyä.

Elämä on mitä on ja itsestä se on kiinni miten siihen asennoituu. Jos haluaa parantaa tilannettaan niin asiat on kohdattava ja muutettava otettava vastuu. Ja nähtävä asiat oikeassa valossa ei se analysoinneilla korjaannu eikä ainakaan terapeutin itkuilla..hoh hoijaa.

Lue lisää

Olet sikäli oikeassa, että mikäli selviät noilla keinoilla eteen päin niin OK! Mutta kun kaikki eivät selviä eikä onnistu itse rämpimään suostaan???

Mulla on hyväksikäyttötrauma ja pahimmassa oireiluvaiheessa vain oksensin, itkin ja valvoin yöt. Mitä luulisit minulle nyt kuuluvan, jos en olisi hakenut apua?

Menin niin huonoon kuntoon että jouduin tiputukseen, jotta säilyn hengissä. Enkä oksentanut ns. tahallani vaan sperma-haju-muisto mielessä laukaisi oksentelun.
Sairaalassa meni kyky kävellä ja kuvittele sitä hätää kun luulin olevani halvaantunut??
Olin 30 vuotias nainen (halvaantunut)
Sairaalahoidon lisäksi alkoi terapia ja vähitellen toivuin. Siihen on mennyt vuosia ja asunto-osakkeen hinta, MUTTA terveys on elämässä ykkösenä, luulisin!

Kun oivalsin ekan kerran etteivät kaikki kadulla liikkuvat miehet käy kimppuuni ja NÄIN puut oikean värisinä (aiemmin kaikki näytti mustanharmaalta) hypin ilosta pihassa ja katselin vain kauniita vihreitä puunlehtiä!!!!

Nähty on 45, vastaus kirjoitti:

Olet sikäli oikeassa, että mikäli selviät noilla keinoilla eteen päin niin OK! Mutta kun kaikki eivät selviä eikä onnistu itse rämpimään suostaan???

Mulla on hyväksikäyttötrauma ja pahimmassa oireiluvaiheessa vain oksensin, itkin ja valvoin yöt. Mitä luulisit minulle nyt kuuluvan, jos en olisi hakenut apua?

Menin niin huonoon kuntoon että jouduin tiputukseen, jotta säilyn hengissä. Enkä oksentanut ns. tahallani vaan sperma-haju-muisto mielessä laukaisi oksentelun.
Sairaalassa meni kyky kävellä ja kuvittele sitä hätää kun luulin olevani halvaantunut??
Olin 30 vuotias nainen (halvaantunut)
Sairaalahoidon lisäksi alkoi terapia ja vähitellen toivuin. Siihen on mennyt vuosia ja asunto-osakkeen hinta, MUTTA terveys on elämässä ykkösenä, luulisin!

Kun oivalsin ekan kerran etteivät kaikki kadulla liikkuvat miehet käy kimppuuni ja NÄIN puut oikean värisinä (aiemmin kaikki näytti mustanharmaalta) hypin ilosta pihassa ja katselin vain kauniita vihreitä puunlehtiä!!!!

Lue lisää

do diin nyt minäkin painoin väärin. piti laittaa myös peukku alas. ;)
nähty on vastaajalle

Nähty on 45, vastaus kirjoitti:

Olet sikäli oikeassa, että mikäli selviät noilla keinoilla eteen päin niin OK! Mutta kun kaikki eivät selviä eikä onnistu itse rämpimään suostaan???

Mulla on hyväksikäyttötrauma ja pahimmassa oireiluvaiheessa vain oksensin, itkin ja valvoin yöt. Mitä luulisit minulle nyt kuuluvan, jos en olisi hakenut apua?

Menin niin huonoon kuntoon että jouduin tiputukseen, jotta säilyn hengissä. Enkä oksentanut ns. tahallani vaan sperma-haju-muisto mielessä laukaisi oksentelun.
Sairaalassa meni kyky kävellä ja kuvittele sitä hätää kun luulin olevani halvaantunut??
Olin 30 vuotias nainen (halvaantunut)
Sairaalahoidon lisäksi alkoi terapia ja vähitellen toivuin. Siihen on mennyt vuosia ja asunto-osakkeen hinta, MUTTA terveys on elämässä ykkösenä, luulisin!

Kun oivalsin ekan kerran etteivät kaikki kadulla liikkuvat miehet käy kimppuuni ja NÄIN puut oikean värisinä (aiemmin kaikki näytti mustanharmaalta) hypin ilosta pihassa ja katselin vain kauniita vihreitä puunlehtiä!!!!

Lue lisää

Tottakai olit terapian tarpeessa mutta ei se näennäisterapia sinua auta kuten itkevä terapeutti. Ammattitaitoinen psykologi on mukana potilaan asioissa vahvasti ja auttaa häntä eteenpäin mutta itku ei ole todellakaan se keino.

Eikä se tarkoita kylmyyttä päinvastoin.

Itkeminen ei aina tarkoita että joku olisi mukana täysillä minulla on ollut työkavereita jotka pillittää ihan vain hormonien viemänä milloin mistäkin syystä.

Välittäminen =itkua: ei pidä paikkaansa voi projisoida omia tunnetilojaan. Ja se ei ole tarpeen terapiassa. Välittäminen ja läsnäolo kyllä.
Kylmä tunteeton=ei itkuinen terapeutti; ei pidä paikkansa. Välittämistä ei tarvi osoittaa itkun keinoin

Arvostan teikäläisiä ja työtänne, mutta miksi elävä koira on psykoterapeutin vastaanotolla mukana?
Pidän koirista minäkin mutta miksi koira on mukana? Eikö se siirrä potilaan huomion vain koiraan???

Kysyn psykologilta kirjoitti:

Arvostan teikäläisiä ja työtänne, mutta miksi elävä koira on psykoterapeutin vastaanotolla mukana?
Pidän koirista minäkin mutta miksi koira on mukana? Eikö se siirrä potilaan huomion vain koiraan???

Lue lisää

En pitäisi itse koiraa vastaanotolla missään tapauksessa. Jos psykoterapeutti toimii "kummallisesti" on hyvä (uskaltaa) kysyä. Jos oma analyytikkoni olisi ottanut koiran vastaanotolle, olisin ollut hyvin ihmeissäni ja halunnut tietää miksi.

"Terapia"koiriakin taitaa olla,mutta silloin koira on mukana tilanteissa sovitusti ja niin, että kaikki ymmärtävät koiran mukanaolon tarkoituksen. Terapiakoiria vierailee esimerkiksi vanhainkodeissa. Psykoterpiaan ne eivät kuulu.

Psykologi kirjoitti:

En pitäisi itse koiraa vastaanotolla missään tapauksessa. Jos psykoterapeutti toimii "kummallisesti" on hyvä (uskaltaa) kysyä. Jos oma analyytikkoni olisi ottanut koiran vastaanotolle, olisin ollut hyvin ihmeissäni ja halunnut tietää miksi.

"Terapia"koiriakin taitaa olla,mutta silloin koira on mukana tilanteissa sovitusti ja niin, että kaikki ymmärtävät koiran mukanaolon tarkoituksen. Terapiakoiria vierailee esimerkiksi vanhainkodeissa. Psykoterpiaan ne eivät kuulu.

Lue lisää

Mä maksan nuoreni terapian ja ihmettelen tätä koiran mukana oloa? Nuori ei halua puhua mistään terapia-asioista minulle, eikä tieten tarvitsekaan.

Terapeutti (VET) oli kysynyt, saako koira olla mukana ja nuori oli sen hyväksynyt. Koira ei ole jokaisella istunnolla mukana.
Voisiko olla tällaista, kun nuori ei itke koskaan vaan pidättää kyynelet loputtomiin ja esittää pärjäävää ja kovaa??
Voisiko koira olla jokin kuoren murtaja?

Nuoreni käytös ja puhetapa on pehmennyt ja riitoja tulee harvemmin. Terapiasta on ollut hyötyä ja sen hän on itsekin myöntänyt.

Mietimme vain, kannattaako maksaa Kelan korvauksen jälkeen jatkoja. Tosin nuori haluaisi jatkaa juuri tällä naisella. Mitä me tehdään?

Kiitos vastauksestas kirjoitti:

Mä maksan nuoreni terapian ja ihmettelen tätä koiran mukana oloa? Nuori ei halua puhua mistään terapia-asioista minulle, eikä tieten tarvitsekaan.

Terapeutti (VET) oli kysynyt, saako koira olla mukana ja nuori oli sen hyväksynyt. Koira ei ole jokaisella istunnolla mukana.
Voisiko olla tällaista, kun nuori ei itke koskaan vaan pidättää kyynelet loputtomiin ja esittää pärjäävää ja kovaa??
Voisiko koira olla jokin kuoren murtaja?

Nuoreni käytös ja puhetapa on pehmennyt ja riitoja tulee harvemmin. Terapiasta on ollut hyötyä ja sen hän on itsekin myöntänyt.

Mietimme vain, kannattaako maksaa Kelan korvauksen jälkeen jatkoja. Tosin nuori haluaisi jatkaa juuri tällä naisella. Mitä me tehdään?

Lue lisää

Terapeutti oli selvästikin huolehtinut asiasta kysymällä nuorelta, että sopiiko koiran mukana oleminen, eli ihan hyvä juttu. Voi olla, että asia on niinkin yksinkertainen kuin että terapeutti ei halua pitää koiraa kotona yksin koko päivää ja jos se sopii asiakkaille, että koira on mukana, niin sittenhän asia on ilmeisen ok. Jos asia häiritsee sinua (tai nuorta), voit tietenkin ottaa asian puheeksi terapeutin kanssa.

Jos terapia on hyödyttänyt sekä sinun että nuoren mielestä, se on varmastikin ollut hyvä asia kaikin puolin.

Olen itse käynyt pitkän psykoterapian aikuisena ja ajattelen, että se oli panostus omaan elämääni ja terveyteen ja sillä tavalla myös tulevaisuuteeni.

Jos nuori haluaa jatkaa ja sinulla on mahdollisuus korvata terapiaa, niin voi olla, että se kannattaakin. Joskus se terapiakin täytyy tietenkin lopettaa ja nuori voi puhua asiasta varmasti halutessaan terapeutin kanssa. Kela korvaa maksimissaan kolme vuotta terapiaa, oletteko jo käyttäneet tuon ajan?

Kiitos vastauksestas kirjoitti:

Mä maksan nuoreni terapian ja ihmettelen tätä koiran mukana oloa? Nuori ei halua puhua mistään terapia-asioista minulle, eikä tieten tarvitsekaan.

Terapeutti (VET) oli kysynyt, saako koira olla mukana ja nuori oli sen hyväksynyt. Koira ei ole jokaisella istunnolla mukana.
Voisiko olla tällaista, kun nuori ei itke koskaan vaan pidättää kyynelet loputtomiin ja esittää pärjäävää ja kovaa??
Voisiko koira olla jokin kuoren murtaja?

Nuoreni käytös ja puhetapa on pehmennyt ja riitoja tulee harvemmin. Terapiasta on ollut hyötyä ja sen hän on itsekin myöntänyt.

Mietimme vain, kannattaako maksaa Kelan korvauksen jälkeen jatkoja. Tosin nuori haluaisi jatkaa juuri tällä naisella. Mitä me tehdään?

Lue lisää

Kertomasi selventää tilannetta. Lasten ja nuorten analyyttisissäkin psykoterapioissa käytetään enemmän ei-sanallisia keinoja tunneyhteyden saamiseen kuin yleensä aikuisilla. Joskus pelataan jotakin peliä, piirretään, käytetään joitakin materiaaleja itsen ilmaisuun. Koira ja eläimet yleensä herättävät usein tunteita, joiden ilmaisu voi helpottua eläimen kautta. Moni on joskus ollut tilanteessa, jossa eläimen läsnäolo on helpottanut muuten jäykkää tai jännittävää sosiaalista tilannetta (vaikka joku sukukokous).

Koira on kuitenkin myös ennakoimaton "elementti" psykoterpiaistunnolla. Koiran käyttäytyminen voi vaihdella ja vaatii siten molemmilta huomiota, joka olisi hyvä ensisijaisesti kuitenkin suunnata ihmisten välille. Joskus koira on mukana ja joskus ei: tietääkö nuori etukäteen milloin koira tulee mukaan? Itse olen kokenut, että istuntojen puitteiden on hyvä olla mahdollisimman vakiot: samat ulkoiset puitteet ja muuttuvana elementtinä vain kontakti.

Summa summarum: terapia vaikuttaa auttaneen ja jos nuori on siihen kiinnittynyt, niin eikö ole hyvä jatkaa ( jos vielä on tarvetta). Keskustele nuoren kanssa: te itse päätätte ja nuoren oma tunne on tärkein.

Mitenkään väheksymättä kokemuksiasi eikö sinun kuitenkin kannattaisi puhua insestin sijaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä, koska sana insesti ei ole synonyymi raiskauksille tai hyväksikäytölle.

Insesti on vain sana joka kuvaa verisukulaisten välistä seksiä ja aivan kuten normaalissakin seksissä, verisukulaisten välillä voi tapahtua raiskaus tai hyväksikäyttöä, tai kahden ihmisen omasta tahdosta tapahtuvaa rakastelua niinkuin normaalissa heteroseksissä.

Ethän käytä heteroseksistäkään sanaa raiskaus ja väitä heteroseksin olevan traumaattista?

Ymmärrän hyvin sinua. Itselleni kävi samoin ja minusta se tuntui samalta kuin olisi puhunut seinille. Ei siinä halunnut avautua syvemmin...

Joo. Heti, kun terapeutti maksaa mulle.

Höpsistä! Nyt taisi kyllä mennä vähän väärin.

Minun kokemukseni mukaan analyytikot/psykodynaamiset terapeutit juuri antavat tulkintoja (eli minä tässä kerron sinulle mitä sinä ajattelet ja tunnet ja mitä sinussa ja elämässäsi tapahtuu) ja antavat ohjeita. Se ei siis sovi mielestäni kenellekään, joka haluaa tehdä omat tulkinnat ja johtopäätökset itse (koska ne ovat kuitenkin ne ns. oikeat: moni muukin ihminen kertoo toiselle miten asia on ja miten sen pitäisi olla, mutta yleensä tulkinta on naurettava pintaraapaisu kaikesta eikä se ole kokijan oma totuus vaan toisen tulkinta siitä koetusta totuudesta ).

Kognitiiviset (jossa kävin pitkän terapian) eivät tulkitse tai kerro asiakkaalle mitä milloinkin ovat tai tuntevat eivätkä tulkitse tai ohjeista. Siinä terapeutti kuuntelee ja on läsnä. Teapia etenee myös niin, että terapeutin kanssa yhdessä ratkotaan ongelmat ja samalla asiakas oppii ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja (myös tunteisiin, muistoihin yms.) ihan jokapäiväisessä elämässä.

Minulla on kokemuksia molemmista - onko sinulla?

Ja vielä tuosta että mikä suuntaus sopii kenellekin.

Analyyttinen/psykodynaaminen suuntaus voi viedä terapiassa kävijältä helposti yli KYMMENEN vuotta. Olen kuullut tapauksista joissa terapia on kestänyt jopa 15 vuotta (ei sii analyysi vaan terapia).

Kognitiivinen pitkä terapia ei kestäne läheskään noin pitkään. Lyhyet terapiat ovat sitten asia erikseen. Ne ovat myös luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta tutkimuksissa on todettu, että ne vaikuttavat myös hyvin.

Eri koulukunnat ovat perinteisesti "riidelleet" siitä, mikä on "oikea" suuntaus. Käymällä yhden tai pari kertaa jonkun vastaanotolla, huomaa kyllä, mikä ei tunnu oikealta ja mikä tuntuu. Sen takia voi ollakin, että persoona ja terapeutin oma työskentelytapa voi painaa enemmän kuin suuntautuminen.

Hömppä vs tieto kirjoitti:

Höpsistä! Nyt taisi kyllä mennä vähän väärin.

Minun kokemukseni mukaan analyytikot/psykodynaamiset terapeutit juuri antavat tulkintoja (eli minä tässä kerron sinulle mitä sinä ajattelet ja tunnet ja mitä sinussa ja elämässäsi tapahtuu) ja antavat ohjeita. Se ei siis sovi mielestäni kenellekään, joka haluaa tehdä omat tulkinnat ja johtopäätökset itse (koska ne ovat kuitenkin ne ns. oikeat: moni muukin ihminen kertoo toiselle miten asia on ja miten sen pitäisi olla, mutta yleensä tulkinta on naurettava pintaraapaisu kaikesta eikä se ole kokijan oma totuus vaan toisen tulkinta siitä koetusta totuudesta ).

Kognitiiviset (jossa kävin pitkän terapian) eivät tulkitse tai kerro asiakkaalle mitä milloinkin ovat tai tuntevat eivätkä tulkitse tai ohjeista. Siinä terapeutti kuuntelee ja on läsnä. Teapia etenee myös niin, että terapeutin kanssa yhdessä ratkotaan ongelmat ja samalla asiakas oppii ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja (myös tunteisiin, muistoihin yms.) ihan jokapäiväisessä elämässä.

Minulla on kokemuksia molemmista - onko sinulla?

Ja vielä tuosta että mikä suuntaus sopii kenellekin.

Analyyttinen/psykodynaaminen suuntaus voi viedä terapiassa kävijältä helposti yli KYMMENEN vuotta. Olen kuullut tapauksista joissa terapia on kestänyt jopa 15 vuotta (ei sii analyysi vaan terapia).

Kognitiivinen pitkä terapia ei kestäne läheskään noin pitkään. Lyhyet terapiat ovat sitten asia erikseen. Ne ovat myös luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta tutkimuksissa on todettu, että ne vaikuttavat myös hyvin.

Eri koulukunnat ovat perinteisesti "riidelleet" siitä, mikä on "oikea" suuntaus. Käymällä yhden tai pari kertaa jonkun vastaanotolla, huomaa kyllä, mikä ei tunnu oikealta ja mikä tuntuu. Sen takia voi ollakin, että persoona ja terapeutin oma työskentelytapa voi painaa enemmän kuin suuntautuminen.

Lue lisää

"Minun kokemukseni mukaan analyytikot/psykodynaamiset terapeutit juuri antavat tulkintoja (eli minä tässä kerron sinulle mitä sinä ajattelet ja tunnet ja mitä sinussa ja elämässäsi tapahtuu) ja antavat ohjeita. "

Ei ole kyllä tainnut psykoterapeutti olla pätevä.

"Teapia etenee myös niin, että terapeutin kanssa yhdessä ratkotaan ongelmat ja samalla asiakas oppii ongelmanratkaisutaitoja ja selviytymiskeinoja (myös tunteisiin, muistoihin yms.) ihan jokapäiväisessä elämässä."

Eikös tuo ole neuvojen ja ohjelden antamista (vaikka yhdessä)? Ja tiettyjen "ongelmanratkausitatojen" opettelua

Minä haluan opetella rakaisemaan asian ihan itse, oma tavallani, enkä opetellulla ja ennakolta shapluunoilla "elämähallinnalla".

Voisit myös perehtyä kognitiivisen psykologian ja psykoterapian teoriaan, niin tietäisi, sen takana olevan idean (=potilas ajattelee väärin eli pitää saada potilas ajattelemaan oikein esim. positiivisesti)

Olen käynyt useamman sortin psykoterapiassa, joten jotain hajua asiasta on.

On ollut huonoja terapeutteja, myös psykodynaamisia, mutta viime kädessä psykodynaaminen on meikäläiselle oikea. Ja olen käynyt kolme vuotta.

Ykkösasia on henkilökemia ja kakkosasia terapeutin todellinen pätevyys ja kolmantena psykoterapiasuuntaus.

Kognitiivisesta on varmasti apua, mutta minusta sen ihmiskäsitys on hyvin epäilyttävä ja se pohjautuu behaviorismiin, jonka mukaan ihminen on ehdollistettavissa kuin Pavlovin kuuluisat koirat. Psykoanalyyttisessä on omat mustat pisteensä, mutta arvostan siinä minän, ihminen yksilöllisyyden arvostamista, terapeutilla ei pitäisi olla ratkaisuja tai ratkaisumalleja valmiina, vaan ne omat voimavarat kaivetaan ja ratkaistaan ongelmat itse.

Karkeasti ottaen voi sanoa, että kognitiivinen psykoedukaatiota ei oppimista ja psykoanalyysi/psykodynaaminen on itsensä kaivelemista ja voimavarojen hakemista/vapauttamista.

Et kertonut, mikä tuo "solmu" oli, mutta ilmeisesti se oli kuitenkin sellaista, jonka takia perheterapeutti olisi voinut toimia terapian ulopuolellakin eli esim. lastensuojelutapaus. Ajatteletko ja tuntuuko sinusta siltä, että lapsia ei tulisi suojella?

Terapiassa ei käydä vain yhtä kertaa koska siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Terapia vaatii aikaa ja lyhyetkin terapiat ovat aina 10-20 kertaa, pitkät taas vuosi, kaksi tai enemmän (riippuen monesta asiasta).

Kerroit, että sinua ahdisti terapian jälkeen. Mikä sinua ahdisti? Terapeutti sanoi kertomasi mukaan, että häntä ahdisti tämä asia, jota kuvasit "solmuksi". Ehkä se todella oli ahdistava asia.

Psykoterapeutit koulutetaan pohjakoulutuksen (esim. psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja) jälkeen terapiatyöhön, jolloin he käyvät myös oman terapiansa. Koulutus (ja oma terapia) takaavat tietyn tason terapiatyöhön. Terapeutit ovat varmasti valmiita kuuntelemaan monenlaisia kertomuksia. Sitten on vielä terapeutteja, jotka ns erikoistuvat esimerkiksi seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden ihmisten terapiointiin.

Oma psykoterapia ei ole varmasti kenellekään pahaksi, koska siinä voi saada lisää itsetuntemusta ja päästä eroon monenlaisista traumoista ja oireista. Jotkut pariskunnat käyvät omassa terapiassa sekä parisuhdeterapiassa, koska niissä hoidetaan eri asioita. Joskus toisen yksilöterapiakin voi auttaa.

Viestintä on ihmisten välillä vaikeaa, koska jokainen tekee viestistä oman tulkintansa, johon vaikuttaa esim. tulkitsijan tiedollinen taso, omat kokemukset na niiden vaikutus sekä kyky tulkita esim. tunneviestintää.

Mutta onneksi voimme opetella tätäkin ja voit kertoa, mitä sinä tarkoitit.

Asian vierestä . mutta: en pidä nimimerkistä psykologi. Ammatti-ihmiset eivät tätä palstaa käytä.Lukevat ehkä joskus, mutta eivät kommentoi. Nimimerkki on siis harhaanjohtava.

uuduubiduu kirjoitti:

Asian vierestä . mutta: en pidä nimimerkistä psykologi. Ammatti-ihmiset eivät tätä palstaa käytä.Lukevat ehkä joskus, mutta eivät kommentoi. Nimimerkki on siis harhaanjohtava.

Lue lisää

Kuka sinulle on sanonut, että me ammatti-ihmiset emme kommentoisi? Annat harhaanjohtavaa käsitystä.

"Psykologi" on lain suojaama ammattinimike, jonka väärä käyttö on rangaistava teko. Psykologi-ammattinimikettä saa käyttää vain, jos täyttää Valviran (sosiaali- ja terveysalan lupa ja valvontavirasto) asettamat kriteerit. Jos joku käyttää täällä nimimerkkiä psykologi, psykiatri tai psykoterapeutti, hän tekee rikoksen. Olen psykologi (valmistunut Helsingin yliopistosta) vuonna 89.

Kiitos palautteesta. En ole täällä töissä enkä edusta koko ammattikuntaa, vaan vain itseäni. Uskon jokaisen ymmärtävän sen. Ei kukaan, eikä minkään ammattikunnan edusta voi sanoa mitään, jos harteille laitetaan kaikkien saman ammatin edustajien edustus. Ei se niin voi mennä. Täällä esiintyy sitäpaitsi muitakin ammatteihin viittaavia nimimerkkejä.

Esiinnyn tällä nimimerkillä,koska olisi hieman vaikeaa keskustella millaista on tehdä psykologin työtä, millaisia ovat käytännöt tai esimerkiksi miksi terapeuttikin voi itkeä ilman, että lukijat pohtisivat "millä kokemuksella nimimerkki (vaikka nimimerkki) Marikki väittää tietävänsä millaista on olla psykologi. Nimimerkki kertoo lähtökohtaani. Minulla lienee oikeus esiintyä nimimerkillä, niin kuin muillakin.

Psykologiliiton keskustelupalsta on sisäpiiripalsta. Ei siellä voi kohdata näitä samoja (mielstäni mielenkiintoisia) ajatuksia kuin täällä.

Ymmärrän sinun ajatuksiasi, mutta olen ollut täällä vilpittömällä mielellä. Tarkoitus ei ole ollut hämmentää tai pahoittaa kenenkään mieltä. Ehkä tänne ei sinun mielestäsi mahdu kaltaistani.

Psykologi kirjoitti:

Kiitos palautteesta. En ole täällä töissä enkä edusta koko ammattikuntaa, vaan vain itseäni. Uskon jokaisen ymmärtävän sen. Ei kukaan, eikä minkään ammattikunnan edusta voi sanoa mitään, jos harteille laitetaan kaikkien saman ammatin edustajien edustus. Ei se niin voi mennä. Täällä esiintyy sitäpaitsi muitakin ammatteihin viittaavia nimimerkkejä.

Esiinnyn tällä nimimerkillä,koska olisi hieman vaikeaa keskustella millaista on tehdä psykologin työtä, millaisia ovat käytännöt tai esimerkiksi miksi terapeuttikin voi itkeä ilman, että lukijat pohtisivat "millä kokemuksella nimimerkki (vaikka nimimerkki) Marikki väittää tietävänsä millaista on olla psykologi. Nimimerkki kertoo lähtökohtaani. Minulla lienee oikeus esiintyä nimimerkillä, niin kuin muillakin.

Psykologiliiton keskustelupalsta on sisäpiiripalsta. Ei siellä voi kohdata näitä samoja (mielstäni mielenkiintoisia) ajatuksia kuin täällä.

Ymmärrän sinun ajatuksiasi, mutta olen ollut täällä vilpittömällä mielellä. Tarkoitus ei ole ollut hämmentää tai pahoittaa kenenkään mieltä. Ehkä tänne ei sinun mielestäsi mahdu kaltaistani.

Lue lisää

"Psykologiliiton keskustelupalsta on sisäpiiripalsta. Ei siellä voi kohdata näitä samoja (mielstäni mielenkiintoisia) ajatuksia kuin täällä."

Käytkö sinä viihdyttämässä täällä itseäsi?

Aika inhottavaa, jos olet todella psykologi.

Myrsky9847823 kirjoitti:

"Psykologiliiton keskustelupalsta on sisäpiiripalsta. Ei siellä voi kohdata näitä samoja (mielstäni mielenkiintoisia) ajatuksia kuin täällä."

Käytkö sinä viihdyttämässä täällä itseäsi?

Aika inhottavaa, jos olet todella psykologi.

Lue lisää

Eikö keskustelut sinun mielestäsi ole mielnkiintoisia. Eivätkö toisten ajatukset ole sinusta mielnkiitoisia? Aika inhottava asenne sinulla itselkläsi.

Tyyntä on kirjoitti:

Eikö keskustelut sinun mielestäsi ole mielnkiintoisia. Eivätkö toisten ajatukset ole sinusta mielnkiitoisia? Aika inhottava asenne sinulla itselkläsi.

"Eivätkö toisten ajatukset ole sinusta mielnkiitoisia?"

Minun ajatukseni eivät taida ainakaan sinusta olla mielenkiintoisia. Et taida myös pahemmin välittää niistä.

Täällä keskustelevat ovat usein sisältä rikki ja hakevat vertaistukea. Minusta se, että "psykologi" viihdyttää itseään lukemalla täällä mielenkiintoisia ajatuksia, on oksettavaa.

Psykologi kirjoitti:

Kiitos palautteesta. En ole täällä töissä enkä edusta koko ammattikuntaa, vaan vain itseäni. Uskon jokaisen ymmärtävän sen. Ei kukaan, eikä minkään ammattikunnan edusta voi sanoa mitään, jos harteille laitetaan kaikkien saman ammatin edustajien edustus. Ei se niin voi mennä. Täällä esiintyy sitäpaitsi muitakin ammatteihin viittaavia nimimerkkejä.

Esiinnyn tällä nimimerkillä,koska olisi hieman vaikeaa keskustella millaista on tehdä psykologin työtä, millaisia ovat käytännöt tai esimerkiksi miksi terapeuttikin voi itkeä ilman, että lukijat pohtisivat "millä kokemuksella nimimerkki (vaikka nimimerkki) Marikki väittää tietävänsä millaista on olla psykologi. Nimimerkki kertoo lähtökohtaani. Minulla lienee oikeus esiintyä nimimerkillä, niin kuin muillakin.

Psykologiliiton keskustelupalsta on sisäpiiripalsta. Ei siellä voi kohdata näitä samoja (mielstäni mielenkiintoisia) ajatuksia kuin täällä.

Ymmärrän sinun ajatuksiasi, mutta olen ollut täällä vilpittömällä mielellä. Tarkoitus ei ole ollut hämmentää tai pahoittaa kenenkään mieltä. Ehkä tänne ei sinun mielestäsi mahdu kaltaistani.

Lue lisää

QUOTE: "Kiitos palautteesta. En ole täällä töissä enkä edusta koko ammattikuntaa, vaan vain itseäni. Uskon jokaisen ymmärtävän sen. Ei kukaan, eikä minkään ammattikunnan edusta voi sanoa mitään, jos harteille laitetaan kaikkien saman ammatin edustajien edustus. Ei se niin voi mennä."

Ketä muuta täällä voi edustaa kuin itseään?

QUOTE: "Täällä esiintyy sitäpaitsi muitakin ammatteihin viittaavia nimimerkkejä."

Jos haluaa esiintyä oikeana psykologina, olisi syytä esiintyä koko nimellä, kasvokuvalla ja yhteystiedoilla. Rekisteröityneenä. En tiedä sopisiko sellainen suomi24:n käytäntöön - käsittääkseni tämä on pikemminkin huvittelu- ja deittifoorumi sekä paineidenpurkupaikka.

Ammattilainen, just joo. Veikkanpa, että olet joku itseoppinut terapeutti. Sellaisiakin kuulemma on. Vaikka olisitkin psykologi, ei se vielä tarkoita, että olisit koskaan tavannut mielenterveysongelmaisia nuoria.

QUOTE: "Esiinnyn tällä nimimerkillä,koska olisi hieman vaikeaa keskustella millaista on tehdä psykologin työtä, millaisia ovat käytännöt tai esimerkiksi miksi terapeuttikin voi itkeä ilman, että lukijat pohtisivat "millä kokemuksella nimimerkki (vaikka nimimerkki) Marikki väittää tietävänsä millaista on olla psykologi"

Millä kokemuksella? No, varmaankin terapeuttina toimisen kokemuksella.

QUOTE: "Nimimerkki kertoo lähtökohtaani. Minulla lienee oikeus esiintyä nimimerkillä, niin kuin muillakin."

Ei suomi24:ään kirjoittessa tarvitse painottaa oikeuttaan esiintyä nimimerkillä. Sehän on itsestäänselvyys. Ei minun tarvitse julistaa oikeuttani esiintyä nimimerkillä "tapsa", eikä aloittajan tarvitse julistaa oikeuttaan esiintyä nimimerkillä "haluan tietää"

QUOTE: "Psykologiliiton keskustelupalsta on sisäpiiripalsta. Ei siellä voi kohdata näitä samoja (mielstäni mielenkiintoisia) ajatuksia kuin täällä."

Eikö pelkkä lukeminen riitä?

QUOTE: "Ymmärrän sinun ajatuksiasi, mutta olen ollut täällä vilpittömällä mielellä. Tarkoitus ei ole ollut hämmentää tai pahoittaa kenenkään mieltä. Ehkä tänne ei sinun mielestäsi mahdu kaltaistani."

Nytpä arvaan! Olet samaa sakkia kuin (laillisesti) lyhytterapiaa harjoittava sukulaistätini, joka kohteli minua 30-vuotiaanakin kuin pikkupoikaa tai vajaaälyistä. Joka viikonloppu tarjosi omaa seuraansa ja halusi niin kovasti auttaa. Pyrki murtamaan minun oman tahtoni. Niinpä tyttöihin tutustuminen ja seurustelu jäivät kokematta, kun jouduin aina alistumaan autettavaksi. Lopulta kuppi meni nurin, ja käskin sen lehmän painua helvettiin. Tästä johtuu murhanhimoni naispsykologeja kohtaan.

Tietysti on sekin mahdollisuus, että et pidäkään masennuksesta kärsiviä miehiä vajaaälyisinä tai lapsina, joilla pitää kertoa mitä saa ajatella ja tuntea.

Mielestäni olisi varsin suotavaa, että tuo psykologi ymmärtäisi oma-aloitteisesti poistua täältä. Täällä on jo tarpeeksi kaikenlaisia Jeesus- ja Raamattu-julistajia sekä muita paremmin tietäviä häiriköimässä. Toki jos ruova psykologi tuntee tarvetta, joudumme sietämään uutta häirikköryhmää: ymmärtäjät.