1,5 kuukautta on kulunut siitä, kun mieheni oli sentin päässä kuolemasta.Elin viikon siinä luulossa, mutta hän selvisi.Olen shokin jälkeen vaipunut syvemmälle, ja syvemmälle lamaannukseen.Tiedän, että se on normaalia, mutta mulla varmaan tavallista pahempana.En jaksa tehdä töitä, hyvä kun hiukseni jaksan kammata aamuisin...En jaksa sietää aikuistuvia lapsiani silmissäni, enkä kestä pienintäkään känää.Haluisin vaan olla mieheni kainalossa kyhnäämässä.Se ainoastaan huvittaa tällä hetkellä, mikään muu ei.
Olenko huono äiti, kun haluan omaa tilaa.Poikamme on 25v, mutta tulee joka viikonloppu, ja kaikki kesälomat kotiin 69 neliön asuntoomme.Siinä sitten kykitään nelistään pienissä nurkissa, ja tapellaan usein.Nyt miehen sairauden jälkeen asiat vaan kärjistyneet.Sanoin pojallemme, että kesä,ja heinäkuussa haluan viettää lomaa mieheni kanssa kahdestaan.Annoin hänelle 7 pv kuukaudessa luvan tulla kotiin, ja loput viettää omalla asunnollaan, että minä saisin välillä tilaa.tytär 18v, suuttui tästä minulle niin, että kehotti mua menemään mielisairaalaan lepäämään.Minusta minulla on oikeus joskus omaankin elämään, kun olen nuorena saanut lapset, toivoisin, että etenkin poika aikuistuisi.Tunnen ahdistusta, kun hän haluisi muuttaa vähitellen takaisn kotiin.Huhti ja toukokuussa hän on ollut vain viikon omassa asunnossaan kuukaudesta.Mitä pitäisi tehdä, ettei välit mene kokonaan poikki intsenäistymiskamppailuni takia? Poika ei halua tajuta, tai sitten ei yksinkertasesti tajua.
Olenko huono äiti, kun haluan omaa tilaa.Poikamme on 25v, mutta tulee joka viikonloppu, ja kaikki kesälomat kotiin 69 neliön asuntoomme.Siinä sitten kykitään nelistään pienissä nurkissa, ja tapellaan usein.Nyt miehen sairauden jälkeen asiat vaan kärjistyneet.Sanoin pojallemme, että kesä,ja heinäkuussa haluan viettää lomaa mieheni kanssa kahdestaan.Annoin hänelle 7 pv kuukaudessa luvan tulla kotiin, ja loput viettää omalla asunnollaan, että minä saisin välillä tilaa.tytär 18v, suuttui tästä minulle niin, että kehotti mua menemään mielisairaalaan lepäämään.Minusta minulla on oikeus joskus omaankin elämään, kun olen nuorena saanut lapset, toivoisin, että etenkin poika aikuistuisi.Tunnen ahdistusta, kun hän haluisi muuttaa vähitellen takaisn kotiin.Huhti ja toukokuussa hän on ollut vain viikon omassa asunnossaan kuukaudesta.Mitä pitäisi tehdä, ettei välit mene kokonaan poikki intsenäistymiskamppailuni takia? Poika ei halua tajuta, tai sitten ei yksinkertasesti tajua.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei! Minusta on täysin normaalia, että äiti yrittää häätää "poikasia pesästä". Se on epänormaalia, että tuon ikäinen poika kyhnää äitinsä helmoissa. Jos hän on 25-vuotias, luulisi että tytöt jo kiinnostaisi, ja hän voisi perustaa oman perheen. Voisi kuvitella, että hän on yksinäinen, onko pojallasi ystäviä? Ujo? Jos hän kaipaa vain elämää ympärilleen.
et todellakaan ole hullu. Tottakai sinulla on oikeus omaan rauhaan, masentuneena sitä tarvitsee lisääkin. Lapsesi ovat todella itsekkäitä. Kyllä varsinkin pojan ikäisen on aika perustaa oma koti.
noh noh, jos poika ei itsenäisty, syy löytyy kyllä sieltä mistä ei uskalla/pysty päästämään irti!
ongelmat ovat koko perheessä ei yksin jälkeläisessä jolle ei ole suotu (mistähän syystä) eväitä ns normaaliin itsenäistymiseen!
Voihan sitä ajatella noinkin, mutta miksi tyttö on ollut aivan erilainen samanlaisella kasvatuksella.En ole koskaan heitä paaponut, kurin olen silti pitänyt.En ole kuitenkaan vapautta ottanut heiltä tietyissä asioissa.Ei ole silti auttanut.Siskollani on yksi pojistaan samanlainen siipeilijä, eikä ole tullut koulussa toimeen opettajien kanssa.
Olen yrittänyt hänelle hokea, että ottaisi vastuun omista tekemisistään, kun huomaan, että aina ona vika olosuhteissa, tai muissa, jos hälle sattuu jotain.Hän väittää kivenkovaa vastaan.