Jaksatteko käydä töissä?

käyn töissä, oikeastaan mulle on helpompaa olla töissä kuin kotona. kotona alkaa taas miettimään miksi onkaan tällainen paska ihminen, täysin kelvoton.

töissä sentään on olemisella ja tekemiselläni jokin merkitys.

Haaveenani olisi päästä työelämään saisi muuta ajateltavaa. Tällä hetkellä työssäoloehto.

Ajattele jos olisit työtön.
Työttömyys on myrkkyä monelle masentuneelle, ei masennus parane sillä, että olet vain kotona, sitä piirit pienenee, apatisoituu ja tulee olo, että on ihan turha ihminen.

En todellakaan kannata mitään työeetosta, mutta on työsskäynnillä kieltämättä monia hyviä puolia elämänhallinnan pitämisessä ja työssäkäynti kohottaa itsetuntoa, sekä siten myös vähentää masennusta tai ahdistusta.

En usko, että tilanteesi parantuisi, jos nyt jäisit pois töistä, luulen, että kolmen kuukauden päästä seinät alkaisi kaatumaan kotonasi päällesi ja yhä pienemmistä asioista tulisi yhä suurempia, kohta voisit olla pisteessä, että et jaksaisi, saisi roskapusseja vietyä.

Työttömyys ei paranna masennusta, pikemminkin päinvastoin.

"Itsetunto vain alenee, kun en työssäni onnistu."

Miten niin et onnistu?

Sinä käyt töissä, olisit saanut potkut jos et töitäsi osaisi tehdä.

Ei aina tarvi olla täydellinen, vähempikin riittää, teet sen minkä jaksat.

Yhtä tappelua saatanan työterveyspalveluiden kanssa saada sairaslomaa! Henkisiä ongelmia ei näköjään lasketa ollenkaan, paitsi suru ja sekin on kiven takana. Täytyisi olla robotti joka jaksaa vaan painaa. Heti hoitajat passittavat jonkun juttusille, ei heidän tajuntaan mene, ettei tähän auta muuta kuin aika ja uniongelmiin nukkuminen. Kauhea stressi päälle tämänkin takia. Täytyy todeta, etten yksinkertaisesti ole työkuntoinen ja voin jäädä vaikka sairaseläkkeelle.

Minä masennuin alityöllisenä, eli jouduin olemaan töissä vaikkei ollut mitään tekemistä. Luulin taas päässeeni työn syrjään kiinni, kun nyt on taas sama tilanne. Olen it-alalla, jossa on pätkätyyppisiä hommia. En jaksa hakea uutta työtä, mutta kohta olen taas sairauslomalla. Haluaisin olla tarpeellinen, mutta kukaan ei kaipaa mun työpanostani, näköjään. Olen mielestäni osaava ammattilainen. Ainoa 'vika' on, että minulla ei ole korkeakoulututkintoa ja olen keski-ikäinen nainen. Tämä yhdistelmä on ilmeisesti myrkkyä it-hommissa. En osaa mitään muuta, kun olen koko ikäni koodannut. Vajoan taas kohta sinne pimeyteen...

Minä rakastin sos.alan työtäni ja olisin sitä tehnyt eläkeikään saakka. Mutta sitten työnantajani laittoi minut väkisin toiseen työhön, mitä laskentatyötä en koskaan oppinut. Työsuorituksia olisi pitänyt tehdä 4000 - 12 000 työsuoritetta /kk. Sain aikaiseksi vain 700 - 1200 / kk.
En oppinut uutta työtä, enkä päässyt takaisin entiseenkään työhöni. Uusi tilanne johti epätoivoon ja 3 vuoden masennuskierteeseen. Tilanteestani ei ollut ulospääsyä ja lopuksi, melko nuorena sain työkyvyttömyyseläkkeen korvaamaan menetykseni.
Siis, tekisin omaa työtäni mielelläni, jos sen olisin saanut pitää.

Mene välittömästi lääkäriin hakemaan lisää sairauslomaa ja saman tien varaa aika myös psykologille. Itse pinnistelin juuri tuollaisessa tilanteessa ja nyt olen aivan jumissa. Kun olisin ymmärtänyt hakeutua saikulle ajoissa olisin päässyt paljon helpommalla. Masennus on vakava sairaus johon kuitenkin onneksi voi saada apua. Työnteko ei ainakaan minulle ollut mikään lääke, vaan nimenomaan sieltä voi jäädä lomalle, kotoa ei. Puhu tunteistasi läheisillesi ja lääkärille. Seinät ei kaadu päälle, vaan jollain tavalla on pyrittävä löytämään selityksiä olotilalleen - ainakin minä joudun työskentelemään itseni kanssa ja jollain tavalla löytää elämääni ilon uudelleen. Jaksamisia.

Itse kärsin masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialasta vuosia ja sinnittelin töissä. Mukana oli myös sosiaalista ahdistusta. Oli useita pitkiä sairauslomia (1-2kk) ja sitten taas välillä töissä. Runsasta alkoholin kayttöä jatkuvasti.

Oli lääkärin kanssa usein keskusteltu työkyvyttömyys eläkkeestä. Sinnittelin vain parin kuukauden kuntoutustuilla. Mutta sitten kehtasin sanoa että haluaisin hakea työkyvyttömyyseläkettä ja sain sen. Viestini on että harvoin eläkettä saa jos ei sitä itse pyydä. Sen lisäksi saa tehdä töitä 15 tuntia viikossa ja sen jaksaa mukavasti vaikka kyllä sekin välillä koville ottaa. Ja olen vasta 33-vuotias.

Kyllä suomen kaltaisessa maassa kannattaa tukia hakea. Ei ihmisiltä voi odottaa kohtuuttomuuksia.

Riippuu varmasti ihmisestä kannattaako masentuneena pakottaa itsensä töihin tai muuhun paikkaan heti aamusta. Itselle oli loppujen lopuksi paras valinta jäädä kotiin.

Jos jouduin heräämään 07, niin mulla jäi unet käytännössä aina liian vähäisiksi, mikä teki olosta todella kamalan. Ei ainakaan parantumista edesauttanut. Sitten väsyneenä, voimattomana ja masentuneena oli täyttä helvettiä yrittää suoriutua tehtävistään, saati harrastaa jotain sosiaalisia tilanteita. Vielä, kun olen luonteeltani tavallaan ujo, enkä ole koskaan pitänyt sosiaalisista tilanteista, vaan pitänyt yksinään olemisesta ja rauhasta.

Ihmeen pitkään jaksoin sinnitellä, mutta lopulta tuli stoppi, kun en enää vaan kertakaikkiaan saanut itseäni ylös sängystä aamulla. Olin täysin puhki niin henkisesti kuin fyysisestikin.

En käy töissä fyysisten ja henkisten sairauksien takia. Harrastan mieluisia asioita, joihin työttömällä on aikaa. Tämä taas parantaa vointiani hieman.

Elämässä on muutakin mielenkiintoista kuin stressaava ja masentava työ. Vapautumalla työn kahleista voi istua ulkona vaikka koko päivän ja katsella pilvien liikettä. Menee se aika niinkin.

On huojentavaa, kun ei ole opiskelu/työvelvoitteita.

Niin no tänään tuli taas sellaista palautetta töissä, mitä koko ajan pelkäänkin. Olin tehnyt vaikka kuinka monta virhettä taas. Teen siis työtä numeroiden parissa ja ihan esimerkkinä tällä kertaa oli kyse tarjouksen tekemisestä (noin 3:n miljoonan arvosta). Tein ison virheen tarjouksen voiton laskussa ja se tieto menee sitten ihan toimitusjohtajalle asti (yrityksessä n. 450 työntekijää). Pomoni otti minut neuvotteluhuoneeseen sivuun ja minä pillahdin itkuun. Kuinka hävettää nyt! Sitten kun täällä on niin paljon ihmisiä että vaikka kuinka moni näki minun tulevan ulos itkuisena. Sekin hävettää. Ja tämä ei tosiaan ollut ainutkertainen tapaus. Lähes kaikessa minun työssäni on virheitä, kun en pysty keskittymään. Tosi simppeleissäkin ihan vain tarkkaavaisuuden takia. Itken töissä usein mutta harvemmin kukaan kai sitä on huomannut ennen.

Siis kun olen ihan koko ajan sydän kurkussa täällä töissä ihan tavallisena päivänäkin niin en kestä sitten niitä kun tulee negatiivista palautetta sitten yhtään. Mutta lääkärin mukaan tämä on kuitenkin parempi, kuin olla kotona. Itse kyllä epäilen.

Työ tai muu päiväsaikainen aktiviteetti on hyvää terapiaa masentuneelle, ja liikunta on tutkimusten mukaan yhtä tehokasta masennuksen hoitoa kuin masennuslääke. Jos masentunut jää pitkälle sairaslomalle ja käpertyy itseensä voi vieraantua ja syrjäytyä, päivä- ja unirytmi menee helposti sekaisin ja masennus vain pahenee. Masentuneen ongelma on ettei jaksa, eikä halua, ei kiinnostu mistään, eikä jaksa edes töissä, liikuntaa ei jaksa harrastaa. Siinä masennuksen hoidon haasteet onkin. Masennuksen oireet haittaavat sen hoitoa. Lääkäri ajattelee potilaan parasta kannustaessaan töihin, liikuntaan ja ihmissuhteisiin koska ne ovat terapeuttisia ja estävät erakoitumista, työelämästä vieraantumista, fyysisen kunnon romahtamista ja masennuksen pahentumista. Helppoa hoito ei ole kenellekään.

Niin siis en itsekään muuten siihen usko, että toimettomuus mitenkään helpottaisi masennusta. Kun olin sairaslomalla jaksoin tehdä mielekkäitä juttuja. Tein melkein joka päivä tunnin pari kävelylenkin ja harrastin kaikenlaisia käsitöitä sun muuta. Ja olo alkoi tosiaan parantumaan sairasloman loppua kohti. Mutta sitten kun palasin töihin olin miltei heti taas yhtä huonossa kunnossa. Kun pääsen kotiin, en todellakaan jaksa lähteä ulkoilemaan.

Mulla tosiaan isoin tekijä masennuksessa on sosiaalinen ahdistus joka on erityisen pahaa työpaikalla. Siis iso firma ja se että mulla ei ole juurikaan kykyjä tähän duuniin ovat ne syyt miksi täällä ahdistaa niin paljon. Olen siis melko kierteessä, koska masennus ja ahdistus vaikuttavat keskittymiskykyyni todella paljon ja se siis lisää vielä entisestään virheiden määrää. Mulla on myös mennyt muisti tosi huonoksi, joka haittaa työtekoa paljon. Sen lisäksi mulla on paljon fyysisiä oireita, jotka lääkäri pistää ahdistuksen piikkiin.

Haluaisin tauon, jonka aikana pääsisin eroon tästä kierteestä ja hiljakseen uudelleen kouluttautua toiseen ammattiin. En haluaisi loppuelämäksi eläkkeelle, mutta haluaisin hengähdystauon.

Ehottamasti varaat ajan HETI Psykologille tai terapiaan!
Vaikuttaa että teet töitä viimesillä vOimillas. ja kohta uuvut täysin.
Sano lääkärissä sen miltä SINUSTA TUNTUU,
että jos olet sitä mieltä että et jaksa töissä niin kerro.
Minä esim. en aikasemmin kertonu aina kaikkea, nii ei seurannu hyvää.
Mieti työpaikan vaihtoa, tai kysy pomolta onnistuuko lyhyemmät työajat.
Minusta kuulostat siltä että et jaksa enää kauan.
Tsemp! :>

Kiitos vastauksesta ja tsemistä yks masentunuttttds. Olen jo terapiassa, mutta tuntuu ettei sekään onnistu, kun olen niin loppuunpalanut. Ajatukset on sielläkin niin jumissa, kun kesken työpäivää sinne aina menen. Lääkärille aion mennä, mutta tiedän jo mitä on edessä, kun lääkärini ei ole se sympaattisin ihminen :(.

jos se ei ala luistamaan, niin kannattaako sun harkita työnteon vähentämistä. että kävisit osa-aikaisesti?
Mää oon joutunu oppimaan kantapään kautta, että pitää kuunnella itseä.
noin 15 vuotta oon yrittäny sinnitellä ja vasta pari vuotta sitte tuli stoppi, ja vieläki opettelen kuuntelemaan itseäni. ku aina teen omien rajojen yli juttuja/töitä yms..
Ja sitte se kostautuu ahdistuks, väsymyksenä..
ei oo hääviä mullakaan.. masis ja vihaisuus kaikkea kohtaan..
ensviikolla psyk. sairaalaan meen ehkä viikoksi tai en tiiä miten kauaksi..

Kyllä se tympii ja suorastaan vituttaa kun työ ei ole sellaista mistä yhtään enää pitäisi. En tunne itseäni tarpeelliseksi ja tämä paskaduuni ei kannusta muutoin kuin palkan vuoksi. Rahallisestikin on tiukkaa ja ....kun voittais edes lotossa niin saisi sanoa hyvästit tälle työlle. Väkisin puurtamista ei jaksa kun jokainen minuutti on niin pitkä. Työnantajalla pitäisi olla niin fiksu, että antaisi työntekijöille tunnustusta ja tunnetta että kuuluu joukkoon. Joillekin työntekijöille järjestellään etuuksia ja niitä kuunnellaan....minunkin kolleegalle. Minut on sysätty nurkkaan, vaikka pitäisi kuulua juuri siihen porukkaan, samalle viivalle kollegan kanssa, eikä ole yritetty edes antaa näyttää taitojani alusta saakka. Olen ajatellut, että kun ei työnantaja näy haluavan näkemystäni asioissa niin omapahan on vikansa. Minulla olisi monta hyvää ehdotusta firman myynnillisen puolen vahvistamiseksi, mutta en niitä enää sano kun ei arvosteta.
Tämä työ ei ole ollenkaan sellaista kuin sen kuvittelin olevan ja minulle annettiin ymmärtää.
Latistaa tulla puurtamaan ainavaan samaa..

On omakohtaista kokemusta lievän, pidempään jatkuneen masentuneisuuden häviämisestä työssäkäynnin johdosta. Vuodenvaihteessa, kun aloin tehdä lumitöitä tunsin suunnatonta onnea vaikka silloinen tyttöystävä oli juuri hylännyt minut toisen takia... Suretti tietysti vaan onnellinen olin siltikin. Ei sitä ihanaa rauhan tunnetta mikään voittanut, vaikka työtunteja ei paljoa aina ollut. Se oli kuitenkin eka työpaikka kahteen vuoteen ja olin siitä hyvillä mielin...

Käyn töissä vaikka ei se herkkuakaan ole aina. Jos olisin kotona, niin tuskin tulisi sängystä tai sohvalta noustua päivän aikana mihinkään, paitsi pakollisille asioille ja niitäkin tulisi siirreltyä jatkuvasta viime tippaan. Masennus ja sos.tilanteiden pelot vaivaavat.

Kuulostaa, että olet loppuun palamassa. Ota ajoissa aikalisä. Aina se työ ei tee paremmaksi, jos on henkisesti aivan uupunut. Teet virheitä töissä, se kertoo huonosta keskittymiskyvystä, joka on masennuksen yksi ominaispiirre, kuten myös muistin heikkeneminen.

Ei sekään kuulu normaaleihin työpäiviin, että on jatkuvasti ahdistunut. Ahdistus liittyy usein masennukseen.

Seuraavan kerran, kun menet lääkärille kerrot hänelle suoraan kaiken, miten töissä menee, miltä fyysisesti ja henkisesti tuntuu. Kirjoita vaikka paperille kaikki oireet, jotka vaivaavat sinua. Muistat sitten paremmin mainita kaiken lääkärillesi. Vaihda lääkäriä, jos nykyinen ei tunnut ymmärtävän tilannettasi.

Toivotan kovasti jaksamista sinulle! Muista pitää puolesi!

No vittukun saiskin töitä :D

Tässäpä muutama vinkki:
Hieronta,rosen terapia, jooga, rentoutusharjoitukset mm.Jon Kabat-Zinn:in
mielekkäästi irti masennuksesta joka yhdistelee kognitiivista psykologiaa itämaiseen meditaatioperinteeseen.
ravinto ja ravintolisät:http://masennus.nettisivu.org/
tunnelukkojen avaaminen:http://www.eft.fi/ (löytyy itsehoito-opas)
voimia ja jaksamista toivottavasti näistä hyötyä jokaiselle masennuksen kanssa painiville.

Aloittaneen juttu kuulostaa sinänsä tutulta että tuo onnistumisen tunne on kovan ponnistelun takana. Itse pohdin tilannetta, jossa on muodostumassa ahdistava lumipalloefekti työyhteisössäni. Huomaan asioita kyllä tarkasti, myös sitä mitä ympärillä tapahtuu, mutta kangertaa silti. En ole enää lainkaan tyytyväinen tilanteeseeni kun esimies alkoi kikkailemaan parin epäonistuneen asian takia ja siitä syystä alkoi muodostua kiusallisia tilanteita, Henkilökemioita ei mietitty sillä hetkellä kun "korjailua" työni laadun suhteen tapahtui ja se oli ahdistavaa. Mietin koko ajan että luovuttaako vai jatkaa. Elämässä on pakko joskus ajatella niin, kun on ahdistettuna nurkkaan monen mutkan kautta, iän lisääntyminenkin kolkuttelee ovella, eikä se ole mikään itsestään selvyys, että ikääntymisen noin vain hyväksyy. .Lääkärille menoa mietin myös, mutta silloin kokisin kuten aloittajakin, ahdistumisen tunnetta luovuttamisesta. MIkään vaihtoehto ei ole hyvä. En koe tyydytystä työssä tällä hetkellä ja koen olevani nolattu tavalla jota ei ajatella kannaltani lainkaan. Huomaan pieniä sanattomia tilanteita ja vihjeitä siitä, että alan olla kohta muiden hampaissa sattumien seurauksena ja pelkään puhuvani jotenkin sivu suuni asioissa jotka vain pahentaisivat entisestään tilannetta. Rahan vuoksi ihminen töitä tekee, se vaan on niin hankala ajatus ihmisten käsittää töissä ollessaan. Joka paikassa on ihmisiä, joille toisten vahtiminen tai "tahaton" nokkiminen kuuluu asiaan, vertaan sitä vähän kuin petoeläinten käyttäytymiseen, että heikommat halutaan eristää ja sortaa pois laumasta, suurin osa on asiallista porukkaa ja vakuuttavinta kuunnellaan, oli sanoma ja seuraus mitä tahansa. Minulle tämä leikkiminen saattaa maksaa tosi paljon, työpaikan ja muuta päälle. Jos luovutan. Itse koen olevani taas kerran se heikompi lenkki, ei tunnu hyvältä, mutta koitan jaksaa. Se on pakko, perheen ja itsearvon vuoksi. Joo burnout tuntuu olevan se sana, mikä kuvaa mielialaa parhaiten, mutta tarvitseeko muiden vielä puolivahingossa pahentaakin sitä kun yritän jo kaikkeni?

Olin sairaslomalla aikoinaan yhden viikon masennuksen vuoksi. Kuulostaa lyhyeltä ajalta ja olihan se. Mutta itse halusin töihin itse koska se oli ja on ainoa henkireikäni elää normaalia elämää. Mitään muuta sosiaalista elämää minulla ei ole. Jos en ole työkykyinen minulla ei ole yhtään mitään. Toistaiseksi olen saanut olla terve lääkityksellä.
Jos istuisin yksin kotona olisin varmasti tullut hulluksi.

En, olen erakoitunut tästä maailmasta. Ainut sosiaalinen kontaktini on ruokakaupassa ja viinakaupassa käynti ja sitten äkkiä kotiin vetämään vintti pimeäksi. En haaveile mistään, en kaipaa mitään täältä pahasta maailmasta. Olen 19 -vuotias.

Kyllä vain, aika vitusti tulee käydyksi.

Masennus on ikävä kaveri, mutta lojaali..ei lähe kulumallakaan. Justhan se liikunta tuo mielihyvähormooneja, sekin tuntuu sitten feikiltä EPO stelulta. Hyvä olla down välillä, perusluonteeseen kuulunee alakulo,,hölmöö yrittää olla pirtee, vie vain lisää voimia. Hyvä joskus eksyä lenkkipoluille

En. Alkoi taas ahdistamaan ja koulukiusaamisen jättämät traumat näkyvät työmaalla. Suoraan sanottuna olen haaveillut entisten kiusaajien tappamisella töissä.

Töissä olen aina ollut.
Ja nyt viimeiset 5 vuotta ei ole kiinnostanut yhtään, eikä kiinnosta mikään muukaan työ.
Silti siellä päivästä toiseen olen ja siellä aina luotetaan, että minä kyllä hoidan kaikki jos joku toinen ei ja kehuja työpanoksesta tulee usein. Syynä lähinnä se, että en kestä kritiikkiä, joten teen työt niin hyvin kuin mahdollista vaikka ei todellisuudessa kiinnosta paskan vertaa. Yllättyisivät pomot töissä jos tämän tietäisivät.
Muisti kanssa on ruvennut pätkimään ja tulee töistä nähtyä painajaisiakin.

Unelmana taloudellinen riippumattomuus ja oravanpyörästä pois pääsy. Kyseessä kuitenkin duunariammatti teollisuudessa josta ei liikaa käteen jää. Sijoittamista tulee myös tehtyä niillä vähillä rahoilla jotka voi sivuun laittaa.