kuinka viettäisit jäljellä olevan ajan täällä maanpäällä?
Ylen poliittiseksi on palsta muuttunut,eiköhän heittäytytä hervottomiksi ja ajatellaan vähän tulevaisuutta,siis sitä mitä jäljelle jää,muuta kuin riiteleviä omaisia perinnöistä ja se tuhkauurna.
Ajatella jos sairaskertomukseni kopiokappale kertois minulle,että kuules mummo,nyt on aika vähissä ja olis syytä suhtautua poismenoon ja elämästä irtautumiseen ihan tosimielessä,lekuri kertois sen silmiään väräyttämättä.
Tietty,olisin yllättynyt ensin,mutta senjälkeen helpottunut.
Vihdoikin lääketiede on mennyt niin pitkälle,että kuolinkellojen soiton ja hautajaissaaton voi tilata vaikka netistä halvimmalta firmalta,kun tietää ajankohdan.
Minulle se armollinen viikko jonka saisin viettää jäljelläolevaa elämäänääni ,eläisin yli varojeni.
Ottaisin omaisuuttani vastaan lainaa ja antaisin palaa.
Siinä unohtuis EU tukeminen ja maaltapako.
Toivottavasti teillä muillakin on asiantiimoilta sanottavaa Ama jo nousukiidossa
Jos elämää olis viikko jäljellä,
26
100
Vastaukset
- sinisirkku-
Elinaikaa jos olisi vain viikko jäljellä?
No viettäisin lasteni kanssa, niin normaalisti kuin kykenisin. Ihan tavallista arkea, enkä haluaisi mitään dramaattista. Kaikkein vähiten kaipaisin seikkailuja tai mitään repäisevää.
Viime hetket olisi läheisteni kanssa kaikkein tärkeintä ja rakkainta! - nauttisin olosta
En tekis mittään kummallisempaa, laiskottelisin, kertoisin tärkeille henkilöille että olen lähdössä enkä palaa, olisin onnellinen että vihdoinkin tämä on loppu !
- nousu vesi
Kirjoittaisin lapsuusajastani opiskeluistani ja muista sellaisista joista en juuri ole lapsilleni tai muillekaan puhunut.
Kaikki mutkat suoriksi ja totuus tiskiin!
Siinä kahdessa viikossa ei paljon ehtisi, ja jos vielä maaliviiva olisi näköpiirissä jännitys ja kai pelko miten kaikki loppuu olisi jonkinlaisena esteenä tai hidasteena.
Toivoisin hyvää elämää jälkeen jääville, rakkautta ja rauhaa runsaasti. - susm.
niin, olenkin tämän asian tavallan läpikäynyt. Nyt otan tämän asiahan ihan vakavisssni. Ensiksi otan tupakin ja brandyryypyn tässä. kun niin "täysillä" tunnen elämäni eläneeni, en mntään suunitteluja ole vailla, Kaikkeni olen antanut voimieni mukaan . Tämä tyttärenpoikani kanssa elämäni aika osoitti, ettei enempää voi tehdä.
Elämäntapaihmisenä perintöjä ei minulla ole jälkeeni jätettävänä, vain rakastavana.
Sen olen ymmärtänyt, etten omaa erinomaisuuttani ole koettanut korostaa, vajavainen olen ollut. Saa vaikka sanoa, että helevetin vittum
ainenkin osasi olla. Lapset ja lapsenlapset voivat sanoa rakas mummi, aika hurja, mutta vahva mimmi!
jäljellejäävien murehdintakin jää rakkaudeksi, ei vain suruksi.Kiitos Suske ja voimia sinullekin.Samaisessa elämän vastavirrassa kaiketi uimme molemmat,mutta vastaranta häämöttää ja on jopa joku heittänyt ajopuun johon tarrautua,siis elämästä kiinni siskot ja ollaan kuin sisiliskot.
Päivä piilossa ja taas esiin,kun päivä paistaa ja viiniä sitä kalleinta lasissa.
Niistä ajokilometreistä viis olemme coolia siis Ama
Äitini toivoi äkkikuolemaa,sen hän sai kun verisuoni katkesi päästä.
Olen aina toivonut aikaa jutella luojani kanssa,kuka hän sitten lieneekään.
Iltarukoukset ja aamuiset kiitokset tonne yläkertaan lähetän ja toivon läheisilleni suojelusta joka ikinen päivä.
Olin yllättynyt,kun tyttärenitytär neiti 11v tuli yökylään ja mentiin nukkumaan.
Iltarukous oli häneltä kadoksissa.
Mummoni oli uskova ja hän aina opasti sille kaidalle tielle.Olin kirkon järjestämillä leireillä ja sen jälkeen suunnistusleireillä josta tuli väliaikainen harrastus.
Ama kaikkea sitä tulleekin mieleen,kun diagnoosi liippaa todella syvältäTähän ketjuusi kirjoitan, sinä aito ihminen, "Virheityä" voi tua kirjoitksissa, kunn vähän hypelisa olen, Sis hupelissa, Hupelissa., ei kun huppelissa.
katsoi n äsken tee ve ykköseltä erinomaisen ohjelman uskaliaista ns, poikkeavista ihmisistä, rohkeuteen olla se mikä on.
Oli aika hauska, ihan samaistuin heihin.
syntymähöperö nääs, mutta erinomaisesti elossa.Mutta kultaseni, tiedät, että ajatuksissani olet....niin helevitin vahvana,,,niinhän me.
- toivon sitä
Kuollu olen jo useampaan kertaan, henkiin herättety myös, vaikkan en olis tahtonu enään herätä. joten tiedän ettei kuolemaa tarvi pelätä, se on vain nukkumista josta ei tarvi enään herätä,
- Lorena*
Elämä menee niinkuin on mennäkseen, näin lakonisesti ajattelen sitä viimeistä viikkoa, sitä kun ei tiedä miten ja milloin se aika koittaa.
Yritän elää malliin, siivoan kotini, korjaan romuni, sovin asiani, ettei jää laskun maksua lapsille.
Tiedän noutajan tulevan kun varas aamuyöllä, ei se ovikelloja soittele. Joku paikka repsahtaa silloin kun kohtalo näin on määrännyt, vaivun kooman ja hiljaa liu´un ikiuneen. Äkkikuolema voi yllättää tapaturmaisesti ja elo on silloin loppu siitä paikkaa. Aion porskutella tämän loppuajan niinkuin katson sen parhaaksi, huomioin jälkikasvuni parhaalla mahdollisella tavalla nyt kun voimia on. En itseltäni niitä ilon pisaroita torju, mitä ne sitten ovatkin.
Vielä suunnittelen matkoja kaiken aikaa ja toteutan niitä mahdollisuuksien mukaan, Juicekin riimeissä toteaa, istuta vielä se omenapuuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee...., että näin. Voi pimpula tätä pohtimistani. - Satu*
Äitini koki tuon myöskin umpisuolileikkauksensa jälkeen, sairaalan sängyssä siihen aikaan pidettiin monta vuorokautta, sitten kun kotiinlähdöstä ilmoitettiin, äitini ilostui ja sanoi nousevansa peseytymään itse, muutamia askela otettuaan kaatui maahan sydämen pysähdyttyä veritulpan seurauksena.
Happiteltta heti, ja elvytys.
Minä 18-vuotias kyselin myöhemmin, millaista se oli?
Hän vastasi, ettei pahaa ollenkaan, jokin valoisuus vain.
Ei ollut mitään. Ei se ollut pelottavaa, ei sitä tarvitse pelätä.
Muistankohan oikein, ettei hän myöhemmin juuri puhunut uskonnosta kuten aikaisemmin.
Hänhän oli koko elämänsä ajan rukoillut lastensa puolesta paljon, käynyt kirkossakin ja kotona radion ja myöhemmin TV:nkin jumalanpalveluksia seurannut, radion aamu ja iltahartaudetkin, - muistelen, ettei enää viime vaiheessa niin paljoa. Satu* kirjoitti:
Äitini koki tuon myöskin umpisuolileikkauksensa jälkeen, sairaalan sängyssä siihen aikaan pidettiin monta vuorokautta, sitten kun kotiinlähdöstä ilmoitettiin, äitini ilostui ja sanoi nousevansa peseytymään itse, muutamia askela otettuaan kaatui maahan sydämen pysähdyttyä veritulpan seurauksena.
Happiteltta heti, ja elvytys.
Minä 18-vuotias kyselin myöhemmin, millaista se oli?
Hän vastasi, ettei pahaa ollenkaan, jokin valoisuus vain.
Ei ollut mitään. Ei se ollut pelottavaa, ei sitä tarvitse pelätä.
Muistankohan oikein, ettei hän myöhemmin juuri puhunut uskonnosta kuten aikaisemmin.
Hänhän oli koko elämänsä ajan rukoillut lastensa puolesta paljon, käynyt kirkossakin ja kotona radion ja myöhemmin TV:nkin jumalanpalveluksia seurannut, radion aamu ja iltahartaudetkin, - muistelen, ettei enää viime vaiheessa niin paljoa.Vähän otsikostakin perään vielä.
En ehkä olisi ostanut tänään ensi kertaa käyttämääni 'asiaa', jos tilanne olisi tuollainen, mitä avaus osoittaa.
Kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää,
eivät nuoremmatkaan!
Eletään niin kuin voimamme ovat, miltä meistä tuntuu.Lorena* kirjoitti:
Elämä menee niinkuin on mennäkseen, näin lakonisesti ajattelen sitä viimeistä viikkoa, sitä kun ei tiedä miten ja milloin se aika koittaa.
Yritän elää malliin, siivoan kotini, korjaan romuni, sovin asiani, ettei jää laskun maksua lapsille.
Tiedän noutajan tulevan kun varas aamuyöllä, ei se ovikelloja soittele. Joku paikka repsahtaa silloin kun kohtalo näin on määrännyt, vaivun kooman ja hiljaa liu´un ikiuneen. Äkkikuolema voi yllättää tapaturmaisesti ja elo on silloin loppu siitä paikkaa. Aion porskutella tämän loppuajan niinkuin katson sen parhaaksi, huomioin jälkikasvuni parhaalla mahdollisella tavalla nyt kun voimia on. En itseltäni niitä ilon pisaroita torju, mitä ne sitten ovatkin.
Vielä suunnittelen matkoja kaiken aikaa ja toteutan niitä mahdollisuuksien mukaan, Juicekin riimeissä toteaa, istuta vielä se omenapuuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee...., että näin. Voi pimpula tätä pohtimistani.Aivan ihanasti kirjoitit,niinkuin yleensäkin,neutraalisti,mutta mielenkiintoisesti.
Nyt sain sen diagnoosista mustaa valkoisella. Iho:Carsinoma spinocellulare (gradus 1),volare näin se alkaa kujanjuoksu elämänjuoksumatolla sekunttikellon raksuttaessa.
Pentuna juosin kujalla niin lujaa,kun kintuista pääsin,kun lentokoneen äänen kuulin.Oli jäänyt se Helsinginpommitus ja ne lentokoneet kaiketi tonne takaraivoon.
Kasvattiemolla oli hauskaa.Sehän tietty,että keskenkasvuisenpennun sooloilusta otettiin kaikki ilo irti ja persnahasta loput jos satuit jotain omia mielipiteitäkin lataamaan eetteriin.
Niin se viikko aikaa elää saattaa olla tuskallista tiettyjen sairauksien tiimoilta,
saattohoitokodissa,sinulle tyrkyttävät nämä perilliset myötätuntoaan,että kaiketi minä saan sen Nokiankämpän ja rantatilastakin suurimman osan.
Parasta kun sen oletetun viimeisenviikon viettää vähän aikaisemmin ja elää,kuin viimeistä päivää eikö se sananlaskukin jotenkin sinnepäin mennyt
Ama elämänsä kunnossa,vaikka huonommassakinEi kaiketi kukaan kuolemanpelosta ole puhunut,elämänpelosta sairauden,sekä kivuliaasta lopusta ehkä.
Kyllä iäisyyskaipuu monta kertaa yllättää,näenkö heidät edesmenneet rakkaani vielä.Hannupoikani,iki-ihanan rakastavan mummoni ja Juicen,Kari Tapion musiikista voisin nauttia ja enkelkuoroon kaiketi liittyä kera muiden rakkaideni- susm.
Lorena* kirjoitti:
Elämä menee niinkuin on mennäkseen, näin lakonisesti ajattelen sitä viimeistä viikkoa, sitä kun ei tiedä miten ja milloin se aika koittaa.
Yritän elää malliin, siivoan kotini, korjaan romuni, sovin asiani, ettei jää laskun maksua lapsille.
Tiedän noutajan tulevan kun varas aamuyöllä, ei se ovikelloja soittele. Joku paikka repsahtaa silloin kun kohtalo näin on määrännyt, vaivun kooman ja hiljaa liu´un ikiuneen. Äkkikuolema voi yllättää tapaturmaisesti ja elo on silloin loppu siitä paikkaa. Aion porskutella tämän loppuajan niinkuin katson sen parhaaksi, huomioin jälkikasvuni parhaalla mahdollisella tavalla nyt kun voimia on. En itseltäni niitä ilon pisaroita torju, mitä ne sitten ovatkin.
Vielä suunnittelen matkoja kaiken aikaa ja toteutan niitä mahdollisuuksien mukaan, Juicekin riimeissä toteaa, istuta vielä se omenapuuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee...., että näin. Voi pimpula tätä pohtimistani.Niin minäkin kuin Juice.Tuonne kukkani istutan ulos, taimista kasvaneina. Sanovat, että saan risupuskankin kukkimaan. Aikamoinen ystävyyden, rakkauden osoitus sekin.
Tunsinhan Juicen "pintapuolisesti" poikansa välityksellä, siis vaimonsa poja virolaisen miehen kanssa. ja kunnioitan omaa ratkaisuaan sairauksiensa hoitamatta jättämättä. satu kirjoitti:
Vähän otsikostakin perään vielä.
En ehkä olisi ostanut tänään ensi kertaa käyttämääni 'asiaa', jos tilanne olisi tuollainen, mitä avaus osoittaa.
Kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää,
eivät nuoremmatkaan!
Eletään niin kuin voimamme ovat, miltä meistä tuntuu.Nyt en oikein ymmärtänyt Satun kirjoitelmaa.Satu hyvä tämä on fiktiota,ei faktaa.
Olisin voinut tehdä vaikka vedon,mitä tekisitte löytämällänne lompakolle jossa lotonvoittokuponki muutamaan miljoonaan ja omistajasta ei mitään tietoa.
Ei elämä näin haudanvakavaa voi olla.Minulla toi diagnoosi selvillä ja vieläkin elän ja ylläpidän positiivistä ajattelua,olisko niin väärin,että sinäkin
- Reino´
Mikä olisi mielestäsi ikäryhmällemme sopiva keskustelunaihe, jos nykyisin palsta on muuttunut kovin poliittiseksi?
Sille on oma palstansa. Seksille, terveydelle, talousasioille, ruoka-asioille, uskovaisille, runoudelle, vitseille, lakiasioille j.n.e. Jospa keksisit mistä olisi sopivaa kirjoitella.- mun mielipide
Tämä on hyvä palsta, voi puhua hyvällä omallatunnolla sekavia , heh, kaikki aiheet käy, tulis yksitoikkoseksi sama aihepiirin jauhaminen !
Sorry Reiska jos hipaisin herkkää ihoasi liian kovakouraisesti.
Tarkoitus ei todellakaan ollut laittaa palstaa uuteenuskoon,vaan heitin oman konstailemattoman repliikkini,niinkuin yleensä puolihervottomasti.
Ei takerruta pikkuseikkoihin,eikä sekaannuta lillukanvarsiin.
Pyydän nöyrimmästi anteeksi,jos olen ylittänyt toimivaltani vapaana kirjoittelijana Ama
Minäkin yltiöpäiväisesti uhoten kirjoitan voimissa olemisistani
Meillä kun , näitä vuokraihmisiä olemme , monenkin tuolla kirjoituksissa niitä vähäpätöisempiä, olemme varmasti läheisempiä kuin omissaan asuvat. Kaikki läheisiä olemme, voi tulla vippaamana vaikka suolan puutetta tai pariakymppiä. Aina jelpataan.Äläpä Suske nyt tee itsestäsi alempiarvoista.Tietty jos niin ajattelemme,kuka itsensä ylentää,hänet alennattakoon tai päinvastoin,niinkuin sinä.
Tiedän sinulla jos kellä on Suuri Sydän.Laura Närhi laulaa siitä ja se osuu todella kohdalleen.
Nostetaan itsekunnioituksemme rimanyli ja ollaan armollisia isellemme Ama
Ei tät auringon hillitöintä räkitystä meikän kaali taho kestää...tuokin Sus näyttää tossa pikkukuvassa kolmelta.
Mut tohon Aman alotukseen. Hän on huolestunut lähitulevaisuudesta epätoivottujen solutestien takia.
Onhan se aina yllättävää, muttei vielä paha. Iso pahanlaatuinen kasvain olisi sellainen.
Isosiskoni on sinnitellyt jo vuosia ihosyöpälöydöstensä takia. Sairaalassa poistetaan aika-ajoin liian riskaabeleja kohtia.
Tossa päivällä sairaala Ortonin kipulääkäri painotti Yle-radio Puheessa D-vitamiinien saannin tärkeydestä, myös syöpätapauksissa.
Toivon hyviä uutisia Amalle seuraavan tarkastuskäynnin tiimoilta.Kiitos Kapu,ihanaa että meillä on noita tukevia mielipiteidenilmaisijoita ruorissa.
Kyllä elämänmerellä purjehtiessa aina laivassa kippari pitää olla,vaikka hullu sellainen,niinkuin siellä,oliko Saimaalla jossain iskelmässä.
Kiitos teille kanssakulkijat,joskus ihan herkistyn,kun saan niin myötätuntoista palautetta,vaikka joskus pimahtelen ja kiukuttelen,kuin keskenkasvuinen pentu.
Kaiketi homoonittomuus,harmoniaa kyllä löytyy maaseudun rauhasta,mutta kaiketi ei aina sekään riitä tasapainoittamaan tätä tunteidenmylläkkää.
Omanosansa vaatii kyllä mieheni etenevä muistisairaus.Kahteen vuoteen en ole yhtään lomapäivää viettäyt ja viimekesäinen ulkovuoriremppa vei mehut ihan täysin.Kiitos,että saan olla osa tätä suurta keskusteluperhettä ja nautitaan kesästä Ama
- susm.
V oi teiän kanssanne! Onkohan mut heitetty ulos palstalta, kun kolme kertaa yritin viisauksiani, jäi nytkin sitaatit pois. tuonne musiikkiotsikkoon nääs, en puhunut musiikista. Vaan että sain aikaseks ne krassintaimet tuonne ulos ja perattuu kalamiehein aamulla tuoman hauen. Tällä kertaa ei sellanen peto, kakskytsenttisine kitoineen, ain liiottelen jutuissain, siis viistoistasenttinen pää, ei kakskyt- mut kita ja silmät kammottavat
Tänään alkoi paljasjalkakulku ulkonakin ja puserona punanen tekstillä....Pikkutuhma. Mikäs tuhma mie, mut tyttärein osti.
Kyllä sait CC miut nauramaan...ai kolmena, no oonhan monipersoonainen kaksonen syntyäin. Nyt Nigarin poika Namo tullee koulusta, pittää mennä, lupasin hetken huolehtii.Voi Sinnuu Suske!
Särkien kutu menossa,minulla ei sinnepäinkään ne kutuhommat eivät pahemmin ees tule mieleen.
Keittiönkaappeja hilataan ylös ja sitten taas alas,kun isännän vatupassi jo niin vanha,ettei siihen oikein jaksa luottaa ja kaiketi minunkin rakomitta ja niin väljä,jotta remontinteko on mitä satuu.
Noi uudet ruuvien kannat ovat ihan perseestä,ennen oli ristipää ja halkinainen ja meisselit sen mukasia.
Nyt joka ruuville erilainen pää akkuporakoneeseen,siinähän se työaika hupenee,kun jatkuvati niitä päitä vaihtelet.
Se tuo suomalaisen insinööritaidon esille tulo jalostetussa muodossa tulee esiin noita ruuveja väänellessä.Onneksi on niin vankka kokemus Valmetilta tossa mutterinkiristyksessä,että ei mene sormi suuhun vaikka lukitusmutterin paikalleen asennus tuotti raksamiehelle(omalleni)vaikeuksia ja hän tuli kysymään,että kuinkapäin tämä pannaan menemään,(siis ei toisin päin)
Timantinkova hydrauliikka pneumatiikkaasentaja,entinen tosin Ama
- muuan ,,,,,,,,
Tunnen yli 85vuotiaan joka pelkää kuolemaa aivan kauheesti, en ymmärrä miksi joku pelkää kuolemaa, minulle kuolema on hyvä asia, olen lähes kasikymmentä vuotta nuorempi, kuolema ei pelota ollenkaan, olen sen kokenu muutaman kerran vakaien leikkausten yhteydessä, toivonu jopa etten enään heräisi, mutta täällä olen jokseenki hyvässä kunnossa vielä, enpidä vanhenemisesta, joten lopullinen poismeno ei huoleta, elän päivän kerrallaan niinhyvin kuin mahdollista , kaikkien meidän on kuitenki joskus kuoltava.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 892016
Ripeyttä asiointiin
Ottaa päähän yhden ja saman asiakkaan hitaus kassalla kun yhdellä kädellä nostelee ostoksia kärrystä ja välillä pitelee141691- 971653
Mitä ajattelit hänestä
Ensi kohtaamisesta alkaen? Itsellä pikkuhiljaa syventyi rakkaudeksi vaikka alusta asti ajattelin että hän on samallainen931326Mietitkö tosissasi..
..että olisin tullut sinne jonkun muun vuoksi kuin sinun? Ei näinä vuosina tapahtuneet, myös tapahtumatta jääneet, ole31146Marinin ahdistelija - "Lemmenkipeä huippuosaaja Lähi-idästä"
Olikin valtamedialle hankala paikka, kun kyseessä olikin "rikastaja" Vähän aikaa sitä voitiin piilotella, mutta pakko ol1721074- 64906
- 76880
- 53855
Kysyin kaikilta yhteisiltä tutuilta mielipidettä siitä, että kannattaako sinun kanssa alkaa!
Päätös oli lähestulkoon yksimielinen. Minunkin vaisto antoi vaaranmerkkejä, mutta järkytyin mitä sinusta kuulin. Aluksi123848