Miksi erositte kirkosta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan_ongelma

Jäi ratkaisematta osaltani jo parikymmentä vuotta sitten, joten nostin kytkintä uskonnoista kokonaan.

Erosin kirkosta, koska en ole uskovainen. Simple as that.

Eiköhän ateistille riitä kirkosta eroamisen syyksi yksinkertaisesti se ettei usko jumaliin. En usko että tällä palstalla kirjoittelevista ateisteista yksikään on homokeskustelun takia eronnut. Eiköhän ne jotka tuon keskustelun takia erosivat taida olla tavallisia tapakristittyjä jotka eivät sitä onko jumalia vai ei edes ajattele mutta pitävät kirkkoa ja sen opetuksia ihmisoikeuksia loukkaavana.

Erosin kymmenisen vuotta sitten kirkosta koska en usko kirkon oppeihin, en jumalaan enkä muuhunkaan. Olen siis ateisti...

>> Siis pitääkö joku siis oikeasti kirkosta eroamisten syynä sitä että joitain homoja ollaan mukamas nyt alettu sortaa?

Erosin kirkosta v. 1980. Löysin halvemman jumalan. Eipä silti, ei tämä nykyinenkään olemassaolollaan häiritse, mutta ei sille ole tarvinnut maksaa kirkollisveroa 30 vuoteen.

Juurikin niin.Tätä jumala-soopaa voisi verrata siihen,että ihminen rakentaisi muurahaisterraarion ja vaatisi sitten muurahaisia kunnioittamaan ja palvomaan itseään,lukuisten muiden sääntöjen ja määräysten lisäksi.Ja tottelemattomat muurahaiset hukutettaisiin tai poltettaisiin tulella ja tulikivellä.
Kaiken tämän päälle hän sitten ilmoittaisi RRRAKASTAVANsa muurahaisia niin maan perkeleesti...

On hyvä että Jaakob näytät meille heikkouskoisille esimerkkiä todellisessa hurskaudessa!Ainoastaan väkivallan pelko,oli kyseessä oma vanhempamme,tai vaikka Jehova,pitää meidät uskovaiset poissa pahanteossa.Paitsi jos sattuu sievä poika tai avuton tyttölapsi saapuville...
No sitähän voi katua ja rukoilla anteeksiantoa,sitten myöhemmin!

Erosin kirkosta, koska en luule jumaliin.

Lyhyesti: Syy kirkosta eroamiseeni oli yksinkertainen: en usko jumaluuksiin.

Pitkästi: Jumalien olemassaoloa kyseenalaistamaan saaneita vaikuttimia olikin sitten suuri joukko... Minun eroni aikaan oli tämä naispappeusongelma ja siinä mietin että "maksanko tosiaan veroja tälläiselle instituutille, joka eriarvoistaa naisia"? Samaa olisin ehkä miettinyt homoliittojenkin suhteen. Olin aikalailla keskivertouskovainen, en käynyt kirkossa kuin häissä/hautajaisissa ja harvoin rukoilinkaan jumalaa. Uskovaisenakaan aikanani en kokenut näitä himouskovaisia kovin läheisiksi ryhmiksi, mutta epäilevänä aikanani niihin törmätessäni, ne horjuttivat ajatusmaailmaani uskonnosta. Yksi vaikutin oli myös opiskelemani korkeakoulutus - siellä piti yrittää ajatella järkevästi, jotta pystyi tekemään tehtäviä.

Lopulta riittävästi epäiltyäni, ajattelin laittaa "kovan kovaa vastaan" ja tein itselleni listan argumenteista jumalan olemassaolon suhteen. Siinä kävi niin, että en pystynyt edes itselleni osoittamaan argumentein jumalan olemassaoloa. Sitten mietin, että "miksi ylipäänsä olen uskonut tähän"? Pohdinnan jälkeen vastaukseksi tuli kasvatus uskonnon piirissä lapsesta asti.

Ihmisen pitää saada jostain kipinä kyseenalaistaa omia näkemyksiään, jolloin se saattaa johtaa uuteen mielipiteeseen. Tämä viimeaikainen homokysymys on voinut olla monelle sen suman aikana eronneelle se kipinä punnita uskoansa uudelleen - ei välttämättä homoavioliittojen suhteen, vaan koko uskonsa perusteiden suhteen.

Erosin kirkosta vuosi sitten, koska rukous ei auttanut.

Koetin esimerkiksi parantaa Helluntalaisuus-forumin esirukouksella palstalla häiriköivää Kristittyä. Esirukoukseeni vastattiin paljon (rukoiltiin yhdessä) mutta silti Jumala ei kykene parantamaan edes yhtä Internet-häirikköä!

Siksi erosin

Hannukka

Minä erosin kirkosta, kun havaitsin tällä ja usealla muulla palstalla sen, minkälaista porukkaa uskovat ovat. Olin pitkään ns. nimikristitty ja maksoin kirkollisveroni, mutta viimeinen niitti oli viime syksyinen homokeskustelu. Aiemminkin olin vakavastikin miettinyt eroamista, mutta sitä ei vain tullut toteutettua.

Ilmoitus http://www.eroakirkosta.fi sivun kautta lokakuun puolivälissä ja siinä se.

Nuoruudessani se tavanomainen kaava. Rippikoulu, sotilasvala, avioliitto ja hautajaisia kirkollisin menoin.
Tuntui, ettei se ole minun juttuni kuulla sellaista sanomaa jota ei voida millään muotoa todeksi todeta ja raamatun jutut ovat pahimmillaan Hannu ja Kerttu satuja, usko sitten niihin - minä en usko.

Erosin kirkosta jo aaikoja sitten - olenko menettänyt jotain - en taatusti ja minulla käy silloin tällöin "vieraina kaksi jehovan todistajaa" ja melkoista dialektiikkaa siinä käydään.

Uskikset paasaavat, ettgä ateistien elämä on henkisesti köyhää, no se on yksilö keskeistä mutta minulla on paljon hienoja harrastuksia, etten viitsi valmistumaan lopputenttiin lukemalla raamattua.

Olisiko mahdollista se kun vannoin sotilasvalan "jumalan nimeen" niin nyt kun tilanne on vaihtunut kohdallani, niin vala muutettaisiin juhlalliseksi vakuudeksi ? ; )

Omalla kohdallani oli parikin eri syytä sille miksi erosin.
Ensiksikin siksi että tajusin millaista ahdasmielistä, rasistista ja itseään täynnä olevaa hörhösakkia nämä uskonnon vakavissaan ottavat raamatullapäähänhakkaajat pääasiassa ovat.
Toiseksi koska ymmärsin että raamatusta oikeasti löytyy lähes kaikki se paska mitä nuo kahjot selittävät siellä olevan.
Kolmanneksi koska en alunperinkään ollut edes kristitty, vaikka teininä tulikin sitä kokeiltua (häpeäkseni jopa siihen pisteeseen asti että olin yhteen aikaan ehta hurskastelija), kun koetin nääs krisselismistä jotain tukea saada keskenkasvuisen murrosikäisen epävarmaan olooni.
Neljänneksi, koska raamatun monoteistinen luonnevikainen sekopää oli ja on edelleen mielestäni kaikenkarvaisten vanhojen kansansatujen kansoittamien omituisten jumalotustenkin joukossa lähinnä pelkkä surkea vitsi.
Viidenneksi, koska kirkon ja raamatun esittämä ihmiskeinen maailmankuva on mielestäni ollut silkkaa hölynpölyä niin kauvan kuin jaksan muistaa.
Kuudenneksi, koska koin että pystyisin ymmärtämään maailmaa ja erillaisia henkilöjä paremmin, jos olisin itse uskonnollisesti täysin sitoutumaton ja tätä kautta myös päädyin nykyiseen näkemykseeni ja olen siis jälleen ateisti.
Muitakin syitä varmasti oli, mutta nuo kuusi tulivat nyt ensimmäisenä mieleen.

En ole vielä eronnut kirkosta, koska olen 16w. Eroan kesällä; ahh ihanaa. Vanhempani -vaikkei jumalaan uskokkaan- halus mun pysyvän kirkossa........ Saatiin sopu aikaseks (en kyllä muista milloin oltas riidelty.....)

Kannattaa oikeesti miettiä mihin rahansa laittaa.

Jos ei kirkon opit kiinnosta/ole sinua varten/halventavat yms. tai ET USKO JUMALAAN niin ole hyvä äläkä näyttele..........

Älkää huomautelko iästä tai vetäkö johtopäätöksiä musta ihmisenä, oon nimittäin yllätävän kiva tyyppi ;D

Erosin kirkosta jo yli 30v sitten. Minusta rippikoulu oli ihan ok, kun oli kiva rovasti, mutta jutut meni jo siinä vaihessa yli. Lapsena otti koulun uskontotunnit satutuntina, jolloin sai kuulla vähän kuin tuhannen ja yhden yön tarinoita. Jänniä oli, lentäviä jeesuksia ja meret meni halki ja viisi leipää ja kaks kalaa oli tosi hyvä juttu ja sai olla passiivinen osapuoli.

Se minua jä kaivelemaan, kun pelkäsin yöllä tapahtuvaa äkkikuolemaa monta vuotta, jota opettaja oli lupaillut. Loitsu auttoi, jos ei kuoleman estämiseen mutta että sais syntisenä kuitenkin päästä helvetistä parempaan paikkaan. Tosin jäi epäselväks mikä synti on ja mitä sellaista olen tehnyt muka, kun en keksnyt ja miksi pitäis helvettiin mennä vaikka jostain keksin ottamisesta kyläpaikan lautaselta. Sisällöstä en ymmärtäntyt, mikä nastamuumio ja ihmemies se jeesus muka on. Ja miksi se kostaa ihmisille ja on niin paha.

No, kun tuli 20 v täyteen nii katoin että en minä maksa veroja tuommoselle puulaakille, enkä voi allekirjoittaa mitään niiden juttuja. Minulla on oma usko ja käsitys. Se on lähentynyt kirkon kantaa paljon. Mutta ateistina ja agnostikkona on vähän liikaa aukkoja näissä jutuissa, että niitä voisi todesta ottaa...kulttuurirelatevismi jne.

Naisten eriarviostava kohtelu Jeesuksen sanomaa vastaan oli se viimeinen tikki 1980-luvulla.

Erosin koska se tuntui silloin oikealta teolta. Tunteeni on saanut loogisen kivijalan. Tein oikein ja suosittelen myös muita tekemään oikein.

Tärkein syy on se, etten tuntenut kirkkoa omakseni. Huomasin, etten missään nimessä liittyisi siihen, jos en jo olisi jäsen. Miksi siis kuulua siihen?

Erosimme vaimoni kanssa, kun oli ensimmäinen lapsi tulossa. Eipä tarvinnut minkään tahon kanssa tapella ristiäisten puutteesta, eikä lasten uskonnonopetuksen antamattomuudesta. Itselleni pakkokaste ja uskonnon juurruttaminen alakoululaisiin edustavat törkeyttä, eikä vaimonikaan niitä pidä hyvänä.

Yksi atte
23.5.2011 14:19

>>>Itseäni kiinnostaa mitä tällä palstalla olevat pitävät syynä kirkosta eroamiseen.>Itseänihän ei tämä homokeskustelu ole kiinnostanut pätkän vertaa..>Siis pitääkö joku siis oikeasti kirkosta eroamisten syynä sitä että joitain homoja ollaan mukamas nyt alettu sortaa?>Mitä taliaivoja täällä palstalla liikkuu?>Homojahan on sorrettu kauan ennen kristinuskoa ja sorrettaisiin edelleenkin vaikka kristinusko olisikin menneen talven lumia.>Itsehän erosin siitä syystä että en yksinkertaisesti hyväksy mitään uskontoa. Olen oman elämäni aikana tullut siihen tulokseen että joko Jumala on olemassa ja on täysin kiinnostumaton meidän kohtaloista tai häntä ei ole.

Syyni kirkosta eroon on kuivan tylsä: Erosin kirkosta, koska en ole kristitty.

Itsellä ei riitä käsittelykyky esim sellaiseen kun poliisi on kirkkovaltuuston puheenjohtaja niin eihän sellainen voi olla totta..siinä hyvä syy erota kirkosta ja muutenkaan ei uskota satuihin eikä peikkoihin niin miksi uskoa johonkin taruolentoon.
Minusta kuminpolttaminen katuun on uskottavampaa kuin kirkon jutut,,siitä jää mustaa tiehen mutta taas uskovaisten puheista ei jää kuin pervoja runkkareita ...

En uskonut jumalan tai jumalien olemassaoloon, joten kuuluminen järjestöön, joka jumalia palvoo tuntui typerältä, muutoinkin kuin rahankulumielessä. Kuulumalla kirkkoon antaa taikauskolle massojen arvovaltaa, jota se ei ansaitse, joten siitäkin syystä omasta mielestäni jokaisen, joka ei usko kirkon palvomaan jumalaan kirkon ehdoilla, pitäisi myös erota kirkosta, oli sitten uskovainen tai ateisti.

Erosin koska en ollut koskaan kiinnostunut kristinuskosta tai sen käsityksistä.

kirkko ja uskovaiset ovat tekopyhiä. Ministerit varsinkin ovat tekopyhiä, vaikka jauhavat "God bless the war" suurinpiirtein ja käyvät kirkoissa näyttämässä naamaansa juhlapyhinä, vaikka käyttävät kaiken aikansa rahan keruuseen ja orjuuttamiseen todellisuudessa. Ja ihmiset on tyhmiä kuin pässit! Onko mitään naurettavampaa kuin Paavi?
Toinen seikka on homot! Minun puolesta on täysin ok, että samaa sukupuolta olevat viettävät yhteistä sukupuolielämää ja viettävät aikansa yhdessä! Sitä ihmiset jaksaa tuomita, vaikka on olemassa prostituutio ja pedofiilia, jonka Paavikin hyväksyy, suosittelee vain käyttämään kortsua. Mielellään ei sitäkään, että kaikki raiskauksen uhritkin jaksaisivat palaa helvetissä!

Erosin Raamatunväärentäjäportosta.

Uskovan perheen kasvattina minua oli lapsesta saakka hakattu päähän raamatulla ja synnillä ja tuomiolla ja helvetillä. Oman lisänsä soppaan toivat papit ja koulujen uskonnonopettajat, jotka karjuivat pää punaisena miten "ennemmin maa repeää kuin huora häpeää" ja "pakanat ja homot palavat ikuisesti helvetin tulessa". Näin meille koululaisille ihan oikeasti kerrottiin koulujen oppitunneilla vielä 60- ja 70-luvuilla.

Useimmista nuorena tapaamistani uskovista olisi tullut loistavia talebaneja, tasan sama identtinen arvomaailma ja suvaitsevaisuus. Kaikki mahdollinen, mikä ei ollut erikseen sallittua, oli aina jyrkästi kiellettyä ja syntiä. Kuten esimerkiksi rakkain harrastukseni, musiikki.

Kun olin pari vuosikymmentä todistanut, miten kristinusko ja sen edustajat, kirkko ja papit ja uskovat ja näistä aivan erityisesti uudestisyntyneet hellarit (=vanhempani) levittävät maailmaan vain valheita, pyhää vihaa ja äärimmäisen ahdasmielistä suvaitsemattomuutta, en tietenkään järki-ihmisenä halunnut olla missään tekemisissä moisen kuvottavan sonnan kanssa.

Aivan kuten en ole viimeisten 30:n vuoden aikana ollutkaan. Kirkosta eroamista en ole koskaan eläissäni sekuntiakaan katunut. Mistään en ole jäänyt paitsi, vain ahdasmielisestä suvaitsemattomuudesta ja keskikaikaisesta järjettömyydestä ja pyhästä vihasta. Ja niistä minä jään ihan mielelläni paitsi.

Ja kun tämän palstan uskisten viestejä lukee, niin näkee ettei niissä uskisten asenteissa ole mikään edelleenkään muuttunut. Päivittäin tulee pyhää vihaa tihkuvia viestejä, jotka ovat kuin suoraan vanhempieni tai uskonnonopettajieni suusta. Kirkko edustaa minulle vain vastenmielistä pimeää keskiaikaa, tyhmää ja perusteetonta taikaukoista ahdasmielistä suvaitsemattomuutta. Ei kiitos.

Erosin vuosikausia sitten, paljon ennen kuin se oli muodikasta, koska en usko jumalaan/jumaliin/sielunvaellukseen enkä joulupukkiin (joulupukki sentään kävi joka vuosi kun olin lapsi, ei näkynyt jeesusta).

Oliko joulupukki joka vuosi sama henkilö?

Jos jumala on olemassa niin miksi se antaa ihmisten esim. afrikassa nähdä nälkää ja "ilmestyy" sitten paahtoleipään Yhdysvalloissa?
Erosin kirkosta 2007.

Kävin Jyväskylässä Kuokkalan kirkossa, en kirkon puolella vaan lapsiasioissa pienessä kokouksessa. Katselin tuulikaapista lasisen seinän läpi kirkkoon mielenkiinnosta. Alttarin luona oli kuoro harjoittelemassa ja kuoron johtaja ei siitä pitänyt että ihmettelin kirkkoa tuulikaapista käsin vaan teki minulle laajoja tervehdysliikeitä kädellä. Kuoron jäsenistä kaikki kääntyivät katsomaan minua, nolaus oli onnistunut. Kotona mietin että jompi kumpi oli väärässä paikassa, kuoron johtaja tai minä. Tulin siihen tulokseen että minä ja erosimme vaimoni kanssa kirkosta.

En usko Jumalaan.

eronneet omaiseni ovat sanoneet, että Kirkko ei tarjoa mitään muuta,kuin rahanmenoa, erosivat ! Itse en ole ikinä kirkkoon kuulunut,vaimoni kuuluu 49 v. oltu vasta naimisissa ??? ns lahkot ovat ihmisten aikaansaamia "valtataistelua" Sanoi pappi.

En usko Jumalaan, enkä halunnut maksaa kirkollisveroa. Oli alentavaa maksaa veroa sellaisesta johon ei edes usko.

Samaan taivaaseen pyritään kyllä,mut toista sorretaan ?? On siinä kuin poroerottelua ? huh. Kun uskoo oikeisiin asioihin elää niiden mukaan uskoen luojaan , muuta ei tarvii. anteeksi pyytäen ja antain!

En ole koskaan uskonut jumaliin. Puolenkymmentä vuotta sitten laskin kirkollisveroni. Nyt se olisi hieman alle 1200€ per vuosi. Kirkko ei antanut yhtään mitään vastinetta verolle, vain piispojen ja pappien todellisuudesta irti olevaa sikailua ja uskovaisten röyhkeää ja arroganttia pään aukomista. Miksi ihmeessä sietäisin kusipäitä ja vielä maksaisin heille? Kristityt voivat pitää tunkkinsa, mutta ilman minun rahojani jatkossa.

Kuulun kirkkoon mutta perheessä sisarus erosi. Syy. On niin suurituloinen ihminen että vero nousisi aivan käsittämättömästi. Se on liian suuri maksettavaksi kun kirkossa ei käy kuin häät hautajaiset. En usko että todella suurituloiset 50.000/kk min. kukaan heistä kuuluu kirkkoon

Olen ollut evlut kirkkoon kuulumaton 20-vuotta.
Enkä ole tässä välissä ollut minkään seurakunnan jäsen jne...

Nyt kuitenkin olen siirtymässä katoliseen kirkkoon.

Evlut kirkko on muuttunut pelottavaksi feministiseksi, vihervasemmistolaiseksi, sateenkaari ideologiaa kannattavaksi, eksyttäväksi liikkeeksi.

Siksi valitsen katolisen kirkon, se ei muuta oppejaan ja traditiotaan poliittisen ja yhteiskunnallisen paineen alla.

Luterilainen kirkko myötäilee trendejä, eikä pidä opeistaan kiinni.

( Sielläkin on tapahtunut väärinkäytöksiä, mutta ne eivät ole kirkon virallisesti siunaamia!)

Katolinen kirkko on totuus!

Kuokkalan kirkko on kirkostaeroamiskampanja, on niin ylimielistä ja töykeää käytöstä, olisi saanut jäädä rakentamatta koko kökkö.

Kun asiaa mietittyäni en löytänyt mitään syytä kuulua kirkkoon.
Kuulumiselle pitää olla syy. Kuulumattomuuden syy on se, että ei ole syitä kuulua.
Ainoa syy miksi sinne ylipäätään kuuluin oli, että minut oli vauvana sinne ilman omaa päätöstä liitetty eikä minulla ollut oikeutta erota ennen kuin täytin 18.

Erosin ev.lut.seurakunnasta siellä pesivien lestadiolaisten vuoksi, en halunnut, enkä halua kuulua sellaiseen kirkkoon, jossa tuo lahko pitää peliään.
Asuin Pohjois-Pohjanmaalla, jossa paljon ongelmia vanhoillislestadiolaisten kanssa.

Minut laitettiin kirkon jäseneksi heti vauvana. En muista koskaan uskoneeni kosmisiin taika-olentoihin, vaikka joskus yritinkin saada sellaiseen telepaattista yhteyttä uskovien aikuisten kannustamana.

Erosin kirkosta, kun siihen tuli mahdollisuus (eli olin täysi-ikäinen) ja olisin joutunut alkaa vieläpä maksaa siihen kuulumisesta. Kirkkoon kuuluminen tuntui aina jotenkin teeskentelyltä, kun en jumaliin tai korkeampiin voimiin uskonut.