Herraviha

Onneksi tuollainen ajattelu on lähes loppunut.
Köyhien ja rikkaiden välinen kuilu kyllä taitaa kasvaa koko ajan.
Mikä herra joku konttorirotta on?
Kunnon putkimes tai muu ammittimies tienaa nykyisin todella hyvin, insinöörejä on liikaa, ammattimiehiä trvitaan.

Kuvittelet vain!

Tosin asuimme haja-asutusalueella ja herroja siellä oli vähemmän mutta mitään herravihaa ei ollut!
Kasvoin köyhässä, ajoittain työttömyyden riivaamassa työläisperheessä.

Talolliset olivat alueen eliittiä mutta ei heitäkään kukaan vihannut, ei edes kadehtinut.
Asiat hyväksyttiin sellaisina kuin ne olivat.

Kansakoulussa paikallisen viinakaupan johtajan tyttö oli ainoa herrojen penska mutta ei hänkään eristäytynyt eikä eristetty.

Tuossa pukeutumisessa puhut potaskaa, ainakin meidän aluettamme koskien.
Köyhien työläisperheiden kotiäidit pitivät kunnia-asianaan että perheen jäsenet kulkivat aina puhtaissa vaatteissa, paitsi tietenkin työmatkat joita varten oli omat tekstiilinsä.
Paikatuissa mutta puhtaissa!

Kaikki kuukausipalkkaiset olivat herroja mutta ei heitä kadehtittu eikä karsastettu, kunnioitettiin kyllä!

Eri sosiaaliryhmien aikuiset eivät tosiaankaan seurustelleet keskenään.
Ajatusmaailmat ja kiinnostuksen kohteet lienevät olleet erilaiset.

Itse vasta lähestyn tätä 7-kymmentä ikäluokkaa ja johtuneekohan siitä etten huomaa itsessäni mainitsemiasi jälkiä?

Kyllä herravihaa on täälläkin, riittää aivan vain sekin, että oikeinkirjoitus on kunnossa, siitäkin jo joku käy kimppuun.

Sitä olen ihmetellyt, sillä itse opin oikeinkirjoitiksen jo kotona ennen kouluikää vanhempain sisarteni koululeikeissä,
joissa kuri oli kova.

Oppikouluaikana ei enää tarvinnut siihen asiaan huomiota kiinnittää.

Nytkö pitäisi opetella väärinkirjoittamista?

Voi Makriina ek
Taas nauroin,tai paremminkin sain hyvän mielen,kun sun jutusteluasi luin.
Mukavaa,kun joku kertoo ihan selkokielellä,että mistä tässä politiikanviidakossa
oikein on kysymys,että herää kysymys,kun kysyjä herää ja sillei Ama

Tuo Hakkarainen puhuu tyypillisen tavallisen sivistymättömän miehen tyyliin ja nyt toimittajilla on hauskaa seurata hantä ja pystyvät ilkkumaan kaikkia perussuomalaisia.
Hakkarainen ei osaa ilmaista itseään oikeilla sanoilla mutta siinä viestissä mitä hän sanoo on totuutta. Ei tarvi muuta kuin katsella Helsingin aseman ympäristöä niin ymmärtää mitä mies tarkoittaa.

Perussuomalaisten kannattajia on ylä/ala ja keskiluokassa, eivätkä he ole sen enemmän rasisteja kuin muiden puolueiden kannattajat.

Ei minun lapsuudessani mitään herravihaa ollut. Aloittaja kirjoittaa aivan kuten Rkp;n sivulla svekomaanit kuvittelevat että heitä vihataan; mikä ei ole totta.

Kansa vastustaa pakkoruotsia, mutta ei vihaa suomenruotsalaisia.

Eikä vaa herra viha vaan viha kaikkea ihmisten erilaisuutta kohtaan. Olen kuullut, että uskovaisten kokouksissa on pyydetty Jumalan rankaisevan tiettyä tyyppiä.
Rukoiltu, että roimi sitä belsepuubin sikiötä vaikka piikkilangoilla niin näemme että olet vihassasi väkevä.

Tuo luomupyyntö sai kyllä herakan naurun aikaan. Mahtoiko tuo yläkerran Isäntä antaa rukousvastauksen?

Mitä tuohon herravihaan tulee, niin en muista moista huomanneeni omilla kotikulmillani lapsuudessani. Meillä kunnioitettiin ylempiämme, se on esim. vanhempieni työnantajia. Heitä arvostettiin. En muista, että koskaan olisi edes keskusteltu ihmisten varakkuudesta.

En muista edes koulussa olleen mitään erikoista jaottelua rikkaitten ja köyhien lapsiin. Oppikoulussa olin vapaaoppilas, niinkuin moni muukin tavallisen työläisen mukula. Ei siihenkään kukaan kiinnittänyt huomiota.

Köyhää oli, mutta toimeen tultiin.

Sukulaiseni kirjoitti kuusi ällää ja opiskeli yliopistossa viidessä vuodessa tutkinnon jonka suorittamiseen menee normaalisti seitsemän vuotta. Teki samalla töitä. Nyt on lähes tutkintoaan vastaavassa työssä ja tienaa murto-osan siitä mitä niinsanotut duunarit tienaa. Haalariporukka on nykyään niitä herroja ja korkeakoulutetut akateemikot kituuttavat minkä pystyvät.

Olin kerran kesätöissä yhdessä työpaikassa johon tuli samaan aikaan töihin 18-vuotias todella nätti, ystävällinen ja hyväntuulinen tyttö. Oli oikein avoin ja sosiaalien. Halusi olla muiden kanssa kaveri ja jutella, mutta työpaikan vakiporukka suhtautui tyttöraukkaan varsin myrkyllisesti koska tiesivät että hänen isänsä oli menestyvä taidekauppias ja äitinsä yritys-juristi. Tytön selän takana kävi suhina että mitä ne herrojen kakarat tänne tulee. Ei niitten tarvii töitä tehdä kun vanhemmilla on rahaa vaikka kuinka. Sama porukka jaaritteli kovaan ääneen vuoden 1918 kansalaissodasta ja lahtareista.
Ajattelin että kyllä on joillakin surkeaa kun pitää itseään uhriuttaa ja kiihottaa epätoivon ja inhon tilaan ja itsesäälissä rypeä. Jokaisella oli työpaikka kaikkine mahdollisine etuuksineen ja ihan kansakaoulu- ja peruskoulupohjalta sinne päästy. Ollaan sitten katkeria kun ei ole viitsitty opiskella "herra-ammattia"

Olihan myös työläisvihaa, josta käytettiin nimitystä
kommunismiviha. Eikä tuo asetelma ole minnekään
kadonnut, vaan on vähän lieventynyt, kun sisällisso-
dasta on senverran pidempi aika. Niin, ja tilalle ovat
tulleet somalit. Ei suomalainen pääse eroon vihasta.

Ihmetyttää ihmisten jakaminen.
Haaralit päällä olen itseni ja perheeni elättänyt, tosin Suomessa piti olla valkea paita jne.

Monta kertaa kuulin, että pitäisi olla omassa kastissa en koskaa ole ollut, en tänäänkään.
En koskaan ole ollut kateellinen vaan tyytynyt omaan osaani elämässä.