Mitä mieltä ihmisestä jolla ei ole kavereita?

Kaveriton oon

Mitä ajattelet henkilöstä jolla ei ole kavereita - kavereilla tarkoitan henkilöitä joiden kanssa tehdään yhdessä jotakin, vietetään aikaa yhdessä ja joihin pidetään yhteyttä.

Montako kaveria sinulla on?

Ns. hyvänpäivän tutut eivät ole kavereita.

135

14503

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Älyn haamu

      Mulla on noin kuusi sellaista ei sukulaista henkilöä joiden kanssa olen vielä puheväleissä. Heistä näen vuosittain vain kahta tai kolmea ja heitäkin harvoin. Vaan tälläistähän tää ATM-elämä on.

    • kaveriton

      Vaikka naiset tuntuvat kiinnostuvan itsestäni, niin nämä kuitenkin alkavat karttaa minua kuin ruttoa kun saavat selville ettei mulla ole kavereita, mikä tietysti automaattisesti tarkoittaa että ihmisessä on pakko olla jotain vikaa.

      • 31

        Joissain voi olla vikaa. Mutta ainakin on se poikkeavaa eli outoa ja poikkeavuudet ei ole hyväksi kun haetaan seuraa...


    • hyi helvetti

      Kaverittomassa ihmisessä on varmasti jotain pahasti vialla. Kierrän sellaiset kaukaa.

      • dfsgsdf

        Entäs jos on paskoja kavereita?


      • Anonyymi

        Juuri näin se on.


      • Anonyymi
        dfsgsdf kirjoitti:

        Entäs jos on paskoja kavereita?

        Pitäisi ehkä opetella tuntemaan ihmiset joiden kanssa aikaansa viettää


    • qqqqq1234

      Kavereita tasan 0, viimeiset kaksi päivää olen ollut sisällä tapaamatta ketään ihmistä. Mies 34v.

      • Älyn haamu

        Meitähän riittää.


    • Jee..

      On yksi kaveri, josta en ihan vielä sanoisi että ystävä. Sen lisäksi ei ole mitään muita tuttuja joita näen livenä. :P Nettikavereita kyllä muutama.

      • Älyn haamu

        Käytkö töissä?


    • Yks ATM

      Ei ole yhtään kaveria.

    • 0+0=0

      Mulla on noin 30 sellasta kaveria jotka ei koskaan soita, pidä yhteyttä muutenkaan tai mitään.eli mulla on nolla kaveria oikeesti

    • M 20

      Muutama kaveri löytyy plus yks pikkuserkku, joiden kanssa hyvin harvoin soitellaan tai no minä soittelen ja toivon että hekin soittelisivat edes joskus. Tuttavia löytyy senkin edestä mutta heitähän tässä ei lasketa.

    • No tuollaista siis että viettäisin aikaa ja niin päin pois ei ole montaa, alle 10 ja heitäkin harvemmin näen. Joten kyllä tuolla periaatteella tipahdan kaverittomaksi. En oo kaivannut kavereita ja hyvin pärjään yksinäisyydessä, että jokseenkin olen varmaan erakkoluonne.

    • Jaska'

      Sellaisesta naisesta ajattelen, että NAM.
      Mulla itellä on yks kaveri, jonka kans soitellaan vuoden tai parin välein.
      Kyllähän kun sen näin itse näytöltä lukee, niin täytyyhän minun jotenkin vammainen olla, eihän tätä muuten voi selittää.
      Moni on pyytänyt mua vuosien varrella käymään kylässä,mut en juurikaan välitä kyläillä, itseasiassa tuntuu, että kaikki kyläilemiset on mulle vaan niinku rasitteita,menetän energiaa, en saa sitä. Sinällään itsessään olen hyvänä päivänä jopa kohtuu sosiaalinenkin.
      Eniten kaipaisin vaan semmosta kaljottelu kaveria, niin kävis toi naistenkin etsiminen vähän helpommaksi.

      • Anonyymi

        Sama mulla. Ahdistaa kyläilyt.


      • Anonyymi

        Sama mulla. Ahdistaa kyläilyt.


    • 1819

      Kyllähän se kaverittomuus jotain viestii, on se hälytysmerkki. Yksinäisen ihmisen ajatusmaailma on todennäköisesti jotenkin vääristynyt (mistä tämä palsta on hyvä esimerkki)

      • sillitrooli

        Vaikka en tähän kaverittomien joukkoon kuulukaan, niin puolustan heitä hiukan. Eivät kaverittomat yleisesti ottaen ole kaverittomia siksi, että ajatusmaailma on vääristynyt. Järjestys menee toisinpäin: ajatusmaailma on päässyt vääristymään sen jälkeen kun kaverit ovat jättäneet.

        --------
        Ketjun aloitukseen: Oma tilanteeni on se, että kavereita on, mutta mitään varsinaisia sydänystäviä ei ole. Muutama kaveri on ihan hyviäkin kavereita, pidemmältäkin ajalta, mutta heidänkään kanssa harvemmin puhutaan elämästä vakavasti. Ns. avautuminen ei ole sallittua kovin usein eikä kovin syvällisesti. Mutta sellaisiahan miesten kaverisuhteet kai tuppaa olemaan suurimmaksi osaksi. Bestikset on naisille ja homoille.


      • uiuyityiuy
        sillitrooli kirjoitti:

        Vaikka en tähän kaverittomien joukkoon kuulukaan, niin puolustan heitä hiukan. Eivät kaverittomat yleisesti ottaen ole kaverittomia siksi, että ajatusmaailma on vääristynyt. Järjestys menee toisinpäin: ajatusmaailma on päässyt vääristymään sen jälkeen kun kaverit ovat jättäneet.

        --------
        Ketjun aloitukseen: Oma tilanteeni on se, että kavereita on, mutta mitään varsinaisia sydänystäviä ei ole. Muutama kaveri on ihan hyviäkin kavereita, pidemmältäkin ajalta, mutta heidänkään kanssa harvemmin puhutaan elämästä vakavasti. Ns. avautuminen ei ole sallittua kovin usein eikä kovin syvällisesti. Mutta sellaisiahan miesten kaverisuhteet kai tuppaa olemaan suurimmaksi osaksi. Bestikset on naisille ja homoille.

        Elämän tilanteet muuttuu, kuten ihmisetkin. Itsellä oli parikymppisenä kavereita, mutten kuvittelisi että viettäisin enää heidän kanssa aikaa. Samoin oli opiskeluaikoin kavereita joiden kanssa käytiin bileissä, mutta nekin porukat hajosi pari vuotta opiskelujen jälkeen.

        Jotkut vanhat kaverit on yrittäneet pitää yhteyksiä, mutten ole itse jaksanut, koska miksi pitää kavereita vaan muodon vuoksi, jos ei ole enää mitään yhteistä. Ne ajat meni ja nyt on uudet kuviot.

        Aikuisena varsinkaan miehet ei edes etsi uusia kavereita, kaverit tulee yleensä sitten kun löytää naisen ja jotain pariskuntagrillailua yms muuta mökkeilyä/sukulaisia/ ehkä joku työkaveri perheineen.


      • Eli esim. ujon alakoululaisenkin "ajatusmaailma on vääristynyt" koska hänellä ei ole kavereita?

        Mitä ylipäänsä on "vääristynyt ajatusmaailma"? Sitäkö, että on "väärät" mielipiteet asioista?


      • Anonyymi

        Eikä oo vääristynyt. Ei kavereita ei ongelmia. Ei parisuhdetta ei riitoja ei mustasukkaisuutta. Mukavaa ja helppoa.


      • Anonyymi

        Voipi olla vääristynyt, mutta energiasyöppöjen kanssa ei voi kaveerata. Tulee terveysongelmia.


    • 19+13

      En tuomitsisi ketään, vain siksi että ei ole kavereita. Ihminen voi jäädä yksin niin monesta syystä. Tutustumalla paremmin se sitten selviää, että onko kaverittomuuden takana jotakin sellaista, mikä tekee ihmisestä taas sellaisen etten itse viihtyisi hänen kanssaan.

      Itselläni on 3 hyvää ystävää ja sitten niitä enemmänkin tuttuja, joita en nyt ihan edes kaveriksi sanoisi. Tämä määrä riittää minulle. Ja aina mielummin yksi hyvä kuin monta huonoa.

      • iilo789o79

        "En tuomitsisi ketään, vain siksi että ei ole kavereita. Ihminen voi jäädä yksin niin monesta syystä."

        Ihminen voi olla myös vapaaehtoisesti yksin, eli erakkoluonne yms.


    • Sir Von Baughen

      Ensinmäisenä ap:lle,hieno avaus.Edes itse kaverittomana en ole älynnyt avata kyseistä ketjua.Olisikohan kenties jo niin paatunut ettei edes oudoksu sitä.

      Joo,oma syyni kaverettomuuteen on ennen 20v ikää ollut ujous ja ei kiinnostanut pyöriä missään porukoissa joissa käytettiin alkoholia.Koska alkoholi ei kiinnostanut,niinkuin ei tänäkään päivänä,erittäin vähän otan.
      Nykyään,olisi ihan kiva jos löytyisi kaveri tai pari mutta nuo kouluajat ovat takana ja työpaikka täynnä vanhaa ukkoa joten niiden löytäminen olisi sitten jossain harrastetoiminnassa jos sellaiseen jaksaisi ensin ryhtyä:D

      Se joka oudoksuu suuresti ettei jollain ole kavereita,niin kannattaisi aina ensin selvittää miksei ole.Ei se tarkoita että se ihminen olisi oikeasti jotenkin outo tms.Joskus ihminen vaan ajautuu tilanteisiin,sen tahtomatta.

    • Mansikkatrippi

      Varsin hyvä keskustelunaihe kieltämättä. Täällä esittäytyy yksi kaveriton tyttö. Ikää on kahdeksantoista, mutta kavereita ei ole ainuttakaan. En ole ujo, mutta en jaksa panostaa ihmissuhteisiin, joten usein kaikki orastavatkin kaverisuhteet kariutuu alkumetreillään. Kai se on vaan tää erakkoluonne...

      Toisaalta mulla on kyllä tapana kerätä silloin tällöin sellasia kertakäyttöystäviä juttuseuraksi esim. puistoissa, yökerhoissa, matkaillessa yms. Kyllä ihmisen on hyvä vaihtaa ajatuksia toisten lajitovereiden kanssa, mut jotenkin se yhteydenpito yleensä jää mun osalta siihen ensitapaamiseen.

      • 1212

        Aika mielenkiintoista. Yleensä sitä ajattelee että kaverittomat haluavat kavereita tai sitten eivät kaipaa seuraa (se erakkoluonne). Ja yleensä siinä ajatuksessa on se, että olettaa ettei ne "osaa" tulla juttuun muiden kanssa. En oikeastaan ole ikinä tullut ajatelleeksi että joku tykkää ja kerää lähes nimenomaan tuollaisia kertakäyttöystäviä. Jotenkin kiehtova ajatus.

        Itse tykkään noista kertakäyttöystävistä kanssa, koska tykkään kovasti siitä että saa jutustella erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa paikoissa. Semmoisia hetkiä muistaa usein lämmöllä vaikkei niitä ihmisiä ystävikseen kaipaakaan.

        Mulla on kyllä pari hyvää "tavallista" ystävääkin. Ja taidan siinä lisäksi olla minäkin sellaisten kertakäyttöystävien kerääjä. Ja halusin vaan sanoa, että sinun Mansikkatrippi kommentti jotenkin avasi uuden näkökulman elämään ajatuksissani.


      • Mansikkatrippi
        1212 kirjoitti:

        Aika mielenkiintoista. Yleensä sitä ajattelee että kaverittomat haluavat kavereita tai sitten eivät kaipaa seuraa (se erakkoluonne). Ja yleensä siinä ajatuksessa on se, että olettaa ettei ne "osaa" tulla juttuun muiden kanssa. En oikeastaan ole ikinä tullut ajatelleeksi että joku tykkää ja kerää lähes nimenomaan tuollaisia kertakäyttöystäviä. Jotenkin kiehtova ajatus.

        Itse tykkään noista kertakäyttöystävistä kanssa, koska tykkään kovasti siitä että saa jutustella erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa paikoissa. Semmoisia hetkiä muistaa usein lämmöllä vaikkei niitä ihmisiä ystävikseen kaipaakaan.

        Mulla on kyllä pari hyvää "tavallista" ystävääkin. Ja taidan siinä lisäksi olla minäkin sellaisten kertakäyttöystävien kerääjä. Ja halusin vaan sanoa, että sinun Mansikkatrippi kommentti jotenkin avasi uuden näkökulman elämään ajatuksissani.

        Hienoa jos muutama napin painallus avaa jollekkin ihan uusia näkökulmia elämään :)


    • ?!?

      Olen likimain kanssa kaveriton. En tiedä mistä johtuu tai johtui kun sain lapseni niin "tosiystävistä" ei sitten kuulunutkaan mitään. Ehkäpä ne ei ollut sitten niin tosiystäviä...mutta tällä hetkellä on ehkä yksi ystävä jossei sukulaisia lasketa.

      • Anonyymi

        Mulla ainakin vielä joitain sukulaisii, joista ei ole niin väliksikään nyt, kun ei aiemminkaan liiemmin pidetty yhteyttä.


    • Ei-kaveri

      Lapsena ja vielä nuorenakin mulla oli älyttömästi kavereita ja itsekin ajattelin, että kaikki ihmiset on tosi jees, jos ne vaan oppii tuntemaan.

      Enää en ajattele niín, enkä jaksa edes kiinnostua ihmisistä. Enemmän saisi irti asioista, jos jaksaisi kiinnostua kaiken maailman ihmisististä kuten lapsena.

    • Ei ole mullakaan ketään kavereita, eli ei ole ketään sellaisia kavereita, joiden kanssa voisin vapaa-aikaa viettää tai käydä baareissa ja jossakin matkoilla. Helsingistä en tunne ketään, eikä kotiseudulle jäänyt yhtäkään kaveria, kun aikoinaan pois sieltä muutin.

      Harmillisinta tässä yksinäisyydessä on just se, kun mitään ei oikein voi tehdä, eikä mihinkään voi yksinään mennä, kun se herättäisi vaan ihmettelyä muissa ihmisissä.

      • Miss Fury

        En voi uskoa että kukaan ihmettelee ihmistä, joka menee yksin baariin tai matkustelee yksin. Olen kumpaakin harrastanut.


      • Miss Fury kirjoitti:

        En voi uskoa että kukaan ihmettelee ihmistä, joka menee yksin baariin tai matkustelee yksin. Olen kumpaakin harrastanut.

        "En voi uskoa että kukaan ihmettelee ihmistä, joka menee yksin baariin tai matkustelee yksin. Olen kumpaakin harrastanut. "

        Itse olen kyllä saanut koko ikäni kokea niin paljon syrjintää tämän asian takia, että just sen vuoksi en koskaan edes halua lähteä yksin juuri mihinkään, kun varsinkin noissa baareissa saisi koko ajan selitellä sitä yksinoloaan näille pinnallisille ihmisille.

        Nimimerkistä päätellen oot nainen, eli eihän se ole mikään ihme, jos sua ei olla yksin ollessa ihmetelty missään. Meidän nuorten miesten kohdalla kun sitä yksinäisyyttä on ihmetelty aina kaikkein eniten, kun aina pitäisi olla kavereita mukana baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla, ettei vaan antaisi vahingossakaan epäsosiaalista kuvaa itsestään.


      • Anonyymi

        Kyllä yksinäisyys on tosi raastavaa minulla ei ole koko ikänä ollut tosi ystävää, kaveria johon voisi luottaa olen 57v on tosi vaikeaa tutustua kehenkään oli mies tai nainen on ollut nais suhteita useita mutta ei homma pelaa en tiedä mikä tulee aina jotakin mutkia .
        En tiedä kun löytää naisen Niin se on eronnut karannut, baaritiskin , yksinäin nainen alko pääasia, joka hakee rahoittajaa!!
        Olen tosi kyllästynyt pummaajiin on luotto mennyt , Sukulaisten kanssa laitoin välit poikki
        Aikoja sitten kun eivät osanneet kun pumpata, ja vittuila.
        On todella vaikeeta luoda uusia suhteita edes pieniä kun ajattelee karille karahtaa
        Olen tuumannut miksi synnyin ollenkaan...!
        Nimerkillä.. Elämän karikot kulkenut ja kokenut!!!.


      • Anonyymi
        DarkFear kirjoitti:

        "En voi uskoa että kukaan ihmettelee ihmistä, joka menee yksin baariin tai matkustelee yksin. Olen kumpaakin harrastanut. "

        Itse olen kyllä saanut koko ikäni kokea niin paljon syrjintää tämän asian takia, että just sen vuoksi en koskaan edes halua lähteä yksin juuri mihinkään, kun varsinkin noissa baareissa saisi koko ajan selitellä sitä yksinoloaan näille pinnallisille ihmisille.

        Nimimerkistä päätellen oot nainen, eli eihän se ole mikään ihme, jos sua ei olla yksin ollessa ihmetelty missään. Meidän nuorten miesten kohdalla kun sitä yksinäisyyttä on ihmetelty aina kaikkein eniten, kun aina pitäisi olla kavereita mukana baareissa, laivaristeilyillä ja ulkomaan matkoilla, ettei vaan antaisi vahingossakaan epäsosiaalista kuvaa itsestään.

        Darkkis ei ole enää mikään nuori. Sun pääkopas on sellaisia ajatuksia että muut katsoisivat kieroon jos liikut yksin. Olet siis hieman pimeä.


      • Anonyymi

        Sä darkkis oisit saanu kaverin josset ois ollu täys kusipää aikoinaan


    • näin mietin. yksin.

      Ei se haittaa ainakaan jos on nainen. Miehillä enemmän kuuluu olla kavereita...

    • "Ei se haittaa ainakaan jos on nainen. Miehillä enemmän kuuluu olla kavereita... "

      En tiedä, oliko tämä kommentti sitten mulle suunnattu vaiko ei? Mutta itse kun olen miespuolinen henkilö, niin just sen vuoksi se yksinäisyys on mulle erityisen paha ongelma.

      • Mies kans

        Ei sulle vaan yleinen näkemykseni tästä.

        Sopiiko yksinäiset mies ja nainen yhteen?


    • Eipä väkisin

      Kaikki ei vain innostu häsläämisestä puolituttujen kanssa, joihin ei kuitenkaan voi sydämestään luottaa. Nykyaikana on niin omituista tämä meininki. Toiset kaipaa enemmän juuri sellaista sydänystävätyyppistä seurustelua samalla aaltopituudella olevien kanssa, niin vaikeaa kuin tätä onkin saavuttaa.

    • sir_eino

      En tiedä. En mitään? Tunnen sääliä jos se ei ole oma valinta. Yksinäisyys on kamalaa.

      Montako kaveria? No en minä tiedä. Ystäviä on vähän määrittelystä riippuen ehkä viisi tai kuusi kappaletta, siis sellaisia ihmisiä joiden kanssa voin omasta mielestäni puhua mistä vaan. Sellaisia kavereita joita näen silloin tällöin ja käyn vaikka kaljalla tai lenkillä on enemmän. Mut en mä niille mun asioista puhu.

      • sir_eino

        Tai siis puhun, mutten sellaisista asioista mistä täällä kuten vaikka naisista tai mielenterveysongelmista.

        No joo. En ole erakkoluonne. Olen sosiaalinen tai hyvin sosiaalinen, riippuu vähän määritelmästä. Tulen myös aika hyvin ihmisten kanssa toimeen iästä, sukupuolesta ja kansalaisuudesta riippumatta. En ole penaalin terävin kynä mutta sosiaalisesti olen aika taitava. Ihmiset pitävät minusta ja minä pidän ihmisistä. Olen kiinnostunut heistä.


    • Kramer_

      Mielestäni se, että miten paljon saa puheluita kavereilta ja siten kutsuja ajanvietteisiin, kuvaa aika hyvin yleensäkin kavereiden määrää.

      Esimerkiksi itselläni ei ole koskaan ollutkaan ketään sellaista, jota olisin kutsunut ystäväksi, mutta vielä vajaa kymmenen vuotta sitten oli joitakin kavereita (

      • sir_eino

        "Mielestäni se, että miten paljon saa puheluita kavereilta ja siten kutsuja ajanvietteisiin, kuvaa aika hyvin yleensäkin kavereiden määrää."

        Luulisin myös että korreloi melko hyvin sen kanssa miten helposti löytää seuraa vastakkaisesta sukupuolesta.


      • Kramer_
        sir_eino kirjoitti:

        "Mielestäni se, että miten paljon saa puheluita kavereilta ja siten kutsuja ajanvietteisiin, kuvaa aika hyvin yleensäkin kavereiden määrää."

        Luulisin myös että korreloi melko hyvin sen kanssa miten helposti löytää seuraa vastakkaisesta sukupuolesta.

        Tietysti se korreloi. Jos suurin osa suhteista syntyy hyvänpäiväntuttujen/kavereiden kesken kaveripiireissä, niin sehän sulkee paljon mahdollisuuksia. Kuten myös se, jos suppeat kaveripiirit koostuvat saman sukupuolen edustajista, työkaverit ovat aivan toista ikäluokkaa jne.

        Jäljelle ei jää kuin se, että pitäisi suurin piirtein kadulla yrittää tutustua ennalta täysin tuntemattomiin naisiin. Mikä nyt vaan on normaalille miehelle aivan turhaa hommaa.


    • Suorituspaineita

      Sellainen vaikutelma on, että monesti ihmiset, joilla on paljon kaikenkarvaisia tuttavuuksia, vetävät koko ajan roolia, joka voi uuvuttaa heitä itseäänkin. Ovat ikään kuin roolinsa vankina. Toisaalta he saattavat rakastaakin roolielämää ja pitää sitä suurena saavutuksena ja ainoana mahdollisuutena pärjätä elämässä. Mutta on niitä kivojakin ihmisiä, joilla on paljon kamuja... Kai he nyt kuitenkin jotenkin luokittelevat tuttavuuksiaan, että kenelle voi uskoa mitäkin, eli langat pitää pitää tiukasti hyppysissä. He lienevät taitavia välttelemään mielipiteiden vastaikkainasetteluja eli hymistelyn taito tulee tarpeeseen. Muista ihmisistä pitää tietenkin olla aina samaa mieltä, eikä ketään seurassa olevaa voi nuhdella väärin toimimisesta. Kaiken kaikkiaan laumoittuminen herättää minussa enemmän epäluottamusta kuin luottamusta. Katselen sitä tietysti - ja mielihyvin - ulkopuolelta. Hyvänlaatuistakin seurustelua harrastetaan.

    • Kaikki ei kaipaa kavereita, ei siinä mitään ihmeellistä ole. Tiedän tunteen. Muutama hyvä kaveri, muttei nekään joka päivä perässä hiihdä. En tykkäiskään et hiihtäis. :-)

      Harvassa on ne hetket, kun yhdessä ehditään olemaan. Aikataulut ei meinaa sopia yhteen, eikä välimatkatkaan suosi sen puolesta. Mutta yhteyttä kuitenkin pidetään ja aina ollaan kuin eilen tavattu, kun tavataan aikojenkin päästä.

      Tietoisuus ettei tää katkea tähän, vaikka ei kaikenaikaa ollakkaan tiiviisti kimpassa, tuntuu hyvältä.

      • Kavereita olis kyllä tarjolla, mutta enemmän kun itse jaksan suhteita ylläpitää. Mä olen aika tehokas ollut aina karsimaan enimmät pois. Toisin sanoen en jaksa panostaa isoihin määriin ihmisiä, kavereita. Hyve tai pahe, mutta mulle tää kelpaa.


      • 17+3
        tinka_tiger kirjoitti:

        Kavereita olis kyllä tarjolla, mutta enemmän kun itse jaksan suhteita ylläpitää. Mä olen aika tehokas ollut aina karsimaan enimmät pois. Toisin sanoen en jaksa panostaa isoihin määriin ihmisiä, kavereita. Hyve tai pahe, mutta mulle tää kelpaa.

        Huomaan vähän samoja piirteitä ittestäni. Paljonkin entisiä kavereita, joista tosin osa eri paikkakunnilla muuttuneiden elämäntilanteiden takia. Mutta aika monta samallakin paikkakunnalla, joita en enää edes laske kavereiks kun nähään niin harvoin. Kuitenkin pääasiassa oon ollu näiden "entisten" kavereiden mielestä ihan kivaa seuraa.

        Aikuisikä vaan tuo mukanaan paljon uusia haasteita kaverisuhteiden ylläpitoon ja harvalla riittää paljon aikaa töiden, harrastusten, omien seurustelu/perhekuvioiden jälkeen kovin monelle kaverille.

        Vaikka omassa elämässä kavereiden määrä on ollu aikamoisessa syöksykierteessä kohti x-akselia viime vuosina, niin en silti koe, että mussa ittessäni olis mitenkään ihmeemmin mitään vikaa. Melkeen kaikki kaverisuhteet on vaan etääntyny ilman mitään erikoisempaa syytä muuttuneiden elämäntilanteiden johdosta. Ja kuten myös sinulla niin etääntynyt ei tarkoita että ne kaverisuhteet olis kokonaan loppu. Edelleen aina silloin tällöin törmätään kerran muutamassa kuukaudessa tms.


      • Anonyymi
        tinka_tiger kirjoitti:

        Kavereita olis kyllä tarjolla, mutta enemmän kun itse jaksan suhteita ylläpitää. Mä olen aika tehokas ollut aina karsimaan enimmät pois. Toisin sanoen en jaksa panostaa isoihin määriin ihmisiä, kavereita. Hyve tai pahe, mutta mulle tää kelpaa.

        Jasuli se vaan jaksaa selitellä vuodesta toiseen.


    • Jaska'

      **Aikuisikä vaan tuo mukanaan paljon uusia haasteita kaverisuhteiden ylläpitoon ja harvalla riittää paljon aikaa töiden, harrastusten, omien seurustelu/perhekuvioiden jälkeen kovin monelle kaverille. '*

      ------Näin se vaan on. Ei työssäkäyvällä ja paljon harrastuksia omaavalla miehellä yksinkertaisesti ole aikaa eikä energiaa kavereille. Ja jos puhutaan jo yli kolmikymppisistä, niin sekin on jo ihan eri juttu kuin kakskymppiset. Kaikilla on jo perheet ja muuta, mitä näiden kans ylipäätään enää tekee sinkkumies,ei mitään.

    • nöösi_poika

      Eipä juurikaan ole kavereita. Ainakaan sellaisia, joiden kanssa on säännöllisesti tekemisissä. Entisiä työkavereita facebookissa, joista yhtäkään ei ole tavannut livenä viiteen vuoteen, ei siis lasketa.

      Jos jollain ei ole kavereita, siihen on jokin syy. Henkilö on voinut vaikkapa syrjäytyä pitkäaikaisen sairauden takia tms.

    • ***^^^**^^

      Riippuen vähän määritelmästä 0-2. Noiden parin kanssa siis tehdään jotain joitain kertoja vuodessa (aika harvoin) ja soitelleen aina silloin tällöin kuulumisia. Eli aika pitkälti kaveriton minäkin olen, mikä on oman luuloni mukaan ehkä se suurin siihen, että en ole koskaan seurustellut (kaveritilanne ollut samanlainen käytännössä aina). On hyvin vaikea tutustua ihmisiin, jos ei käy missään (kaverittomuuden takia).

      Minullekin optimaalisin tilanne olisi yksinäinen nainen, koska uskoisin yksinäisen naisen suhtautuman paremmin omaan tilanteeseeni. Sinällään kumppanin kavereiden määrä on minulle samantekevä luku (kunhan hän ei ole yksinäinen, jolloin yrittäisin auttaa häntä), mutta 100 aktiivikaverin nainen tuskin kovin kauaa katsoisi minua.

    • Hyvin harmillista on se, kun ihmiset eivät koskaan osaa ajatella sitä, että jollain ihmisellä voi olla hyvinkin katkenneet välit kaikkien ihmisten kanssa kotiseudulla ja sitten uuteen kaupunkiin muuttaessa niitä kavereita ei olekaan mistään löytynyt, varsinkin jos on muuttanut sellaiseen kaupunkiin, josta ei tunne ketään.

      Itse halusin välttämättä päästä muuttamaan Helsinkiin, vaikka en ketään täältä tuntenutkaan, enkä ole kehenkään missään täällä päässyt tutustumaan, kun ei ole ennestään ketään kavereita joiden kautta se olisi mahdollista.

      • lonely planet

        Miten kauan olet asunut Helsingissä?

        Millaisia kavereita haluaisit? Mitä te tekisitte yhdessä?


    • No kolme vuotta olen jo asunut, enkä ole tässä ajassa kehenkään päässyt tutustumaan.

      Ainakin olisi kiva, jos saisi seuraa baareihin, kun yksin käyminen tuntuu siellä niin nolottavalta ja ahdistavalta. Lisäksi olisi myös kiva, jos voisi kierrellä yhdessä levykauppoja, käydä katsomassa jotain bändejä keikoilla, lisäksi lätkä- ja futispeleihin olisi myös kiva löytää jostain seuraa, unohtamatta tietenkään tota laivaristeilyä, josta olen niin pitkään täällä turhaan haaveillut.

      Tärkeä juttu olisi myös se, että kaveri/kaverit hyväksyisivät aivan täysin mun sivaritaustani, sillä tuolla kotipuolessa kun se armeijan käymättömyys oli mulle aina yleensä se kaikkein suurin este kaverisuhteiden muodostumatta jäämiselle. Aina jos jossain tapasi mukavan oloisia tyyppejä, joiden kanssa tuli hyvin juttuun, niin aina heidän suhtautuminen mua kohtaan muuttui välittömästi heti sen jälkeen, kun heille oli jostakin selvinnyt se, etten mä ole suorittanut sitä "miesten koulua" ja suomalaismiehen "perusvelvollisuutta" eli asepalvelusta suomen armeijassa.

      • lonely planet

        Tuon sivarijutun luulis olevan suorastaan epäkiinnostava seikka ihan tavallisesta nuorehkosta suomalaisesta miehestä. Siis en usko, että sillä on yleensä väliä tavallisille ihmisille. Sinulle itsellesi sillä saattaa olla merkistytä, mutta älä heijasta omia näkemyksiäsi muiden ihmisten mielipiteiksi.

        Asiallinen kaverinhaku-ilmoitus vaikkapa yksinäisyyspalstalle? Tai aloita jokin uusi harrastus tai (syksyllä) jokin kurssi työväenopinnossa.


      • LightBeer

        Mikset yrittänyt etsiä samanhenkisiä ihmisiä?
        Muita sivareita, tai sellaisia intinkäyneitä miehiä joita intti ei oikeasti pätkääkään kiinnostanut. Varmasti maallakin löytyy jonkun verran miehiä, joiden mielestä intti on typerä paikka. Helsingissä kavereiden löytäminen ei ainakaan jää siitä kiinni, koska kaupunkilaismiesten keskuudessa inttiä ei hehkutella niin paljon. Ei kannata väkisin yrittää itselleen vastakkaisten ihmisten seuraan.


      • LightBeer
        lonely planet kirjoitti:

        Tuon sivarijutun luulis olevan suorastaan epäkiinnostava seikka ihan tavallisesta nuorehkosta suomalaisesta miehestä. Siis en usko, että sillä on yleensä väliä tavallisille ihmisille. Sinulle itsellesi sillä saattaa olla merkistytä, mutta älä heijasta omia näkemyksiäsi muiden ihmisten mielipiteiksi.

        Asiallinen kaverinhaku-ilmoitus vaikkapa yksinäisyyspalstalle? Tai aloita jokin uusi harrastus tai (syksyllä) jokin kurssi työväenopinnossa.

        On DarkFear oikeassa siinä että osa miehistä ja varsinkin naisista on suorastaan fasistisia siinä että miehen pitää olla käynyt intti. Omasta mielestäni se rangaistusleiri oli typerin paikka missä olen ikinä ollut ja sen sanomisesta ääneen olen muutamankin nuoren naisen halveksunnan saanut.

        Samaan aikaan DarkFear on kuitenkin väärässä siinä että asialla olisi kaikille merkitystä. Eivät kaikki sentään ole idiotteja vaikka osa onkin.


      • lonely planet kirjoitti:

        Tuon sivarijutun luulis olevan suorastaan epäkiinnostava seikka ihan tavallisesta nuorehkosta suomalaisesta miehestä. Siis en usko, että sillä on yleensä väliä tavallisille ihmisille. Sinulle itsellesi sillä saattaa olla merkistytä, mutta älä heijasta omia näkemyksiäsi muiden ihmisten mielipiteiksi.

        Asiallinen kaverinhaku-ilmoitus vaikkapa yksinäisyyspalstalle? Tai aloita jokin uusi harrastus tai (syksyllä) jokin kurssi työväenopinnossa.

        "Tuon sivarijutun luulis olevan suorastaan epäkiinnostava seikka ihan tavallisesta nuorehkosta suomalaisesta miehestä. Siis en usko, että sillä on yleensä väliä tavallisille ihmisille. Sinulle itsellesi sillä saattaa olla merkistytä, mutta älä heijasta omia näkemyksiäsi muiden ihmisten mielipiteiksi. "

        No kun olen kotoisin suht pieneltä paikkakunnalta, jossa ylivoimainen enemmistö miehistä käy aina armeijan ja siellä sitä intin käymisä pidetään aina täysin itsestäänselvänä asiana. Eikä tässä ole kyse mistään pelkistä mun harhaluuloista, sillä olen kohdannut kotiseudullani tosi paljon syrjintää, vittuilua ja haukkumista ton sivaritaustan takia. Lisäksi mua on uhattu jopa väkivallalla ihan sen takia, kun en ole armeijaa suorittanut. Kotiseudulla kun riittää näitä idiootteja ja militaristeja, jotka eivät armeijaa käymättömiä miehiä pysty hyväksymään.

        Olen kirjoitellut jo parin vuoden ajan tonne yksinäisyys-palstalle, mutta ei se ole tuottanut mitään tulosta. Eikä aikani valitettavasti riitä mihinkään työväen opiston kursseihin, kun töiden takia sitä vapaa-aikaa on muutenkin usein ihan liian vähän.


      • LightBeer kirjoitti:

        Mikset yrittänyt etsiä samanhenkisiä ihmisiä?
        Muita sivareita, tai sellaisia intinkäyneitä miehiä joita intti ei oikeasti pätkääkään kiinnostanut. Varmasti maallakin löytyy jonkun verran miehiä, joiden mielestä intti on typerä paikka. Helsingissä kavereiden löytäminen ei ainakaan jää siitä kiinni, koska kaupunkilaismiesten keskuudessa inttiä ei hehkutella niin paljon. Ei kannata väkisin yrittää itselleen vastakkaisten ihmisten seuraan.

        "Mikset yrittänyt etsiä samanhenkisiä ihmisiä?
        Muita sivareita, tai sellaisia intinkäyneitä miehiä joita intti ei oikeasti pätkääkään kiinnostanut. Varmasti maallakin löytyy jonkun verran miehiä, joiden mielestä intti on typerä paikka. Helsingissä kavereiden löytäminen ei ainakaan jää siitä kiinni, koska kaupunkilaismiesten keskuudessa inttiä ei hehkutella niin paljon. Ei kannata väkisin yrittää itselleen vastakkaisten ihmisten seuraan. "

        No kotiseudulla nyt sivareita ei koskaan pahemmin edes ollut, kun siellä tota intin käymistä pidetään aina täysin itsestään selvänä asiana. Sivariaikana en valitettavasti onnistunut löytämään yhtään kavereita, kun melkein kaikki olivat eri suunnalta kotoisin ja kaikilla oli muutenkin ne omat kaveripiirinsä (ainakin puheidensa mukaan), eikä se samanhenkisten ihmisten löytäminen ole mitään helppoa, varsinkaan jossain pienellä paikkakunnalla, jossa enemmistö nuorista on vaan just näitä armeijahenkisiä massanmukana menijöitä.

        En mä ole todellakaan yrittänyt väkisin tunkea vastakkaisten ihmisten seuraan, mutta kun tuolla kotiseudulla ei ollut juuri mitään muuta kun näitä vastakkaisia ihmisiä. Varmasti stadista voisi helpommin löytää just sellaista seuraa, jotka eivät siitä intistä ja sen suorittamisesta paskaakaan välitä, mutta kun yksinäisenä miehenä sitä on vaan niin vaikea missään tällaisiin ihmisiin tutustua, kun ei ole ketään kavereita ennestään.


      • LightBeer kirjoitti:

        On DarkFear oikeassa siinä että osa miehistä ja varsinkin naisista on suorastaan fasistisia siinä että miehen pitää olla käynyt intti. Omasta mielestäni se rangaistusleiri oli typerin paikka missä olen ikinä ollut ja sen sanomisesta ääneen olen muutamankin nuoren naisen halveksunnan saanut.

        Samaan aikaan DarkFear on kuitenkin väärässä siinä että asialla olisi kaikille merkitystä. Eivät kaikki sentään ole idiotteja vaikka osa onkin.

        "On DarkFear oikeassa siinä että osa miehistä ja varsinkin naisista on suorastaan fasistisia siinä että miehen pitää olla käynyt intti. Omasta mielestäni se rangaistusleiri oli typerin paikka missä olen ikinä ollut ja sen sanomisesta ääneen olen muutamankin nuoren naisen halveksunnan saanut. "

        Mukava kuulla, että edes kerrankin joku mua ymmärtää ja väittää muutakin kun sitä, että kyse on aina vaan pelkästään mun harhaluuloista ja omista kuvitelmista. Mä olen myös huomannut usein sen, miten fanaatttisesti monet nuoret naiset oikein suhtautuvat sitä asepalvelusta ja armeijaa kohtaan ja väittävät aina sitä, kuinka jokaikisen suomalaismiehen pitäisi välttämättä käydä se armeija vaikka vasten omaa tahtoaan.

        "Samaan aikaan DarkFear on kuitenkin väärässä siinä että asialla olisi kaikille merkitystä. Eivät kaikki sentään ole idiotteja vaikka osa onkin. "

        No ei ehkä ihan kaikki, mutta valitettavan suuri enemmistö suomalaisista kuitenkin vaan on niin fasistisia tämän armeija-asian suhteen.


      • Hieman vanhempi mies
        DarkFear kirjoitti:

        "Mikset yrittänyt etsiä samanhenkisiä ihmisiä?
        Muita sivareita, tai sellaisia intinkäyneitä miehiä joita intti ei oikeasti pätkääkään kiinnostanut. Varmasti maallakin löytyy jonkun verran miehiä, joiden mielestä intti on typerä paikka. Helsingissä kavereiden löytäminen ei ainakaan jää siitä kiinni, koska kaupunkilaismiesten keskuudessa inttiä ei hehkutella niin paljon. Ei kannata väkisin yrittää itselleen vastakkaisten ihmisten seuraan. "

        No kotiseudulla nyt sivareita ei koskaan pahemmin edes ollut, kun siellä tota intin käymistä pidetään aina täysin itsestään selvänä asiana. Sivariaikana en valitettavasti onnistunut löytämään yhtään kavereita, kun melkein kaikki olivat eri suunnalta kotoisin ja kaikilla oli muutenkin ne omat kaveripiirinsä (ainakin puheidensa mukaan), eikä se samanhenkisten ihmisten löytäminen ole mitään helppoa, varsinkaan jossain pienellä paikkakunnalla, jossa enemmistö nuorista on vaan just näitä armeijahenkisiä massanmukana menijöitä.

        En mä ole todellakaan yrittänyt väkisin tunkea vastakkaisten ihmisten seuraan, mutta kun tuolla kotiseudulla ei ollut juuri mitään muuta kun näitä vastakkaisia ihmisiä. Varmasti stadista voisi helpommin löytää just sellaista seuraa, jotka eivät siitä intistä ja sen suorittamisesta paskaakaan välitä, mutta kun yksinäisenä miehenä sitä on vaan niin vaikea missään tällaisiin ihmisiin tutustua, kun ei ole ketään kavereita ennestään.

        Oletko sinä oikeasti edes yrittänyt tutustua ihmisiin Helsingissä asuessasi? Siis oikeasti?

        Itse olen asunut täällä suunnilleen yhtä kauan kuin sinä ja olen vain vähän sinua vanhempi mies. Tulin työn perässä, eikä minulla ollut käytännössä yhtään kaveria tai tuttua täällä. Kävin siis pitkään nimenomaan yksin eri paikoissa. Nyt kolmen vuoden aikana olen tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin ja löytänyt muutaman oikein hyvänkin uuden ystävän.

        Sivarijutusta: Enpä muista kovin montaa ihmistä, joka olisi armeijasta minulta kysellyt. Suurinta osaa ei kiinnosta. En tiedä kotiseudustasi, mutta nyt asut täällä Helsingissä. Älä tuomitse ihmisiä sen perusteella, mitä joskus tapahtui kotiseudullasi.

        Olen lukenut aika paljon näitä kirjoituksiasi. Sanot olevasi suvaitsevainen yms, mutta silti leimaat valtaosan ihmisistä automaattisesti mm. pinnallisiksi, massan mukana menijöiksi, ilkeiksi, fanaattisiksi jne jne. Sen perusteella et kuulosta läheskään niin suvaitsevaiselta kuin luulet olevasi, tai ainakin sinulla on todella kovat ennakkoluulot ihmisistä. Et anna ihmisille edes mahdollisuutta.

        Jos sinä haluat että sinut hyväksytään, niin sinunkin täytyisi antaa ihmisille vähän tilaa olla oma itsensä. Et voi olettaa, että ihmisiset ovat täsmälleen sellaisia kuin haluaisit ja toimisivat aina kuten haluaisit.


      • Hieman vanhempi mies kirjoitti:

        Oletko sinä oikeasti edes yrittänyt tutustua ihmisiin Helsingissä asuessasi? Siis oikeasti?

        Itse olen asunut täällä suunnilleen yhtä kauan kuin sinä ja olen vain vähän sinua vanhempi mies. Tulin työn perässä, eikä minulla ollut käytännössä yhtään kaveria tai tuttua täällä. Kävin siis pitkään nimenomaan yksin eri paikoissa. Nyt kolmen vuoden aikana olen tutustunut kymmeniin uusiin ihmisiin ja löytänyt muutaman oikein hyvänkin uuden ystävän.

        Sivarijutusta: Enpä muista kovin montaa ihmistä, joka olisi armeijasta minulta kysellyt. Suurinta osaa ei kiinnosta. En tiedä kotiseudustasi, mutta nyt asut täällä Helsingissä. Älä tuomitse ihmisiä sen perusteella, mitä joskus tapahtui kotiseudullasi.

        Olen lukenut aika paljon näitä kirjoituksiasi. Sanot olevasi suvaitsevainen yms, mutta silti leimaat valtaosan ihmisistä automaattisesti mm. pinnallisiksi, massan mukana menijöiksi, ilkeiksi, fanaattisiksi jne jne. Sen perusteella et kuulosta läheskään niin suvaitsevaiselta kuin luulet olevasi, tai ainakin sinulla on todella kovat ennakkoluulot ihmisistä. Et anna ihmisille edes mahdollisuutta.

        Jos sinä haluat että sinut hyväksytään, niin sinunkin täytyisi antaa ihmisille vähän tilaa olla oma itsensä. Et voi olettaa, että ihmisiset ovat täsmälleen sellaisia kuin haluaisit ja toimisivat aina kuten haluaisit.

        "Oletko sinä oikeasti edes yrittänyt tutustua ihmisiin Helsingissä asuessasi? Siis oikeasti? "

        Riippuu siitä, että mitä tarkoitat tuolla "oikeasti" yrittämisellä?

        Olen mä ollut monessa eri työpaikassa täällä Helsingissä, mutta hyvinkin usein työkavereilla tuntuu olevan omat menonsa ja omat valmiit kaveripiirinsä, lisäksi työkavereista on löytynyt paljon myös sellaisia, joiden kanssa ei vaan tule niin hyvin juttuun ja osa taas on paljon vanhempia ja perheellisiä, joista tuskin on nuoremman miehen kaveriksi, vaikka muuten tulisimmekin ihan hyvin juttuun keskenämme.

        Baareissa olen myös käynyt joitakin kertoja, mutta siellä en vaan ole ikinä yksin viihtynyt, kun usein on tultu kyselemään painostavaan sävyyn siitä yksinolosta ja siitä miksei ole ketään kavereita mukana. Harrastusten kautta en pysty keneenkään tutustumaan, kun en harrasta mitään joukkuelajeja tai muuta sellaista, jossa voisi edes tavata ketään ihmisiä.

        "Sivarijutusta: Enpä muista kovin montaa ihmistä, joka olisi armeijasta minulta kysellyt. Suurinta osaa ei kiinnosta. En tiedä kotiseudustasi, mutta nyt asut täällä Helsingissä. Älä tuomitse ihmisiä sen perusteella, mitä joskus tapahtui kotiseudullasi. "

        No ei multakaan onneksi täällä stadissa olla tosta asiasta pahemmin kyselty, kun täällä ne armeijajutut eivät onneksi kiinnosta ihmisiä samalla tavalla kun muualla suomessa ja erityisesti jossain pienillä paikkakunnilla. En mä tuomitsekaan kaikkia ihmisiä sen perusteella, mitä tapahtui aikoinaan kotiseuduilla, mutta kuten oon vaan kertonut siitä, miten tuolla kotiseuduilla se kavereiden löytäminen oli aina mahdottoman vaikeaa just sen takia, kun siellä illä intin suorittamisella oli ja on edelleenkin niin valtavan iso merkitys paikallisille ihmisille ja erityisesti nuorille miehille.

        " Olen lukenut aika paljon näitä kirjoituksiasi. Sanot olevasi suvaitsevainen yms, mutta silti leimaat valtaosan ihmisistä automaattisesti mm. pinnallisiksi, massan mukana menijöiksi, ilkeiksi, fanaattisiksi jne jne. Sen perusteella et kuulosta läheskään niin suvaitsevaiselta kuin luulet olevasi, tai ainakin sinulla on todella kovat ennakkoluulot ihmisistä. Et anna ihmisille edes mahdollisuutta. "

        Kyllä mä annan mielestäni ihmisille mahdollisuuksia, eli en tuomitse koskaan ehti saman tien. Ainoastaan vasta silloin, jos hän on kritisoinut mun elämänvalintojani tai alkanut utelemaan painostavaan sävyyn esim. siitä, miksi en ole facebookissa ja kerro avoimesti kaikista kaverisuhteistani.


      • Anonyymi

        Kannattaa valehdella
        Sano että kävit


    • 5+6

      Yksi luottoystävä mulla on. Vaikka asutaan nyt eri paikkakunnilla, niin ei päiväkodista alkanut kaveruus siihen katkea. Ja niin mullakin aina tuntuu, ettei viime tapaamisesta ole kulunut yhtään aikaa. Muuten olen aika kaveriton, kun en usein kaipaa seuraa. Aion löytää uusia, kun muutan maailmalle... tänne jää muutama pitkäaikainenkin (10v) koulukaveri. Nyt vähän harmittaa, ettei niiden kanssa tehty jotain koulun ulkopuolellakin... mutta eihän sitä silloin edes tajunnut, kun nähtiin kuitenkin toisiamme lähestulkoon joka päivä miinus lomat.

      Jos jollain ei ole kavereita, ajattelen vaan, että todennäköisesti tulen hänen kanssa paremmin toimeen kuin toista ääripäätä edustavan ihmisen kanssa. Samantyyppinen erakkoluonne? Hyvä :)

    • sadgasdg

      Saamattomia luuseriapinoita on miehet jotka ei "saa" kavereita.

      • Jaska'

        Eipä niitä ole ole hirveästi mailmassa ihmisiä, joiden kans haluais vapaa aikaa viettää. Aika harvan kans on mitään yhteistä ns. syvällisesti.
        Ne on vaan just niitä hyvänpäivän tuttuja. Onko se minun vika vai toisten vika.?


    • Anonyymi

      Kun ei ole somessa, niin tässä ajassa ei ole kavereita. Ei soiteta, ei käydä. Näin se vain menee. Ei ihme, että yksinäisten ihmisten määrä lisääntyy rajusti.

      Näiden somesovellusten keksiminen oli pahin teko ja sen merkitys tulee vain yhä enemmän eriyttämään ihmisiä. Ihmiset hakeutuvat näissä kanavissa vain omiin kupliinsa - maalilman polarisoituu entistä pahemmin. Pahoinvointi lisääntyy.

      • Anonyymi

        Ei ole kavereita eikä kai ole koskaan ollutkaan ellei ammattikoulun aikaisia kämppäkavereita lasketa. Olen jo 76 v enkä usko kavereita enää ilmantuvankaan. Naiskavereita vielä vähemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole kavereita eikä kai ole koskaan ollutkaan ellei ammattikoulun aikaisia kämppäkavereita lasketa. Olen jo 76 v enkä usko kavereita enää ilmantuvankaan. Naiskavereita vielä vähemmän.

        Oikeassa olet. Juuri näin.


    • Anonyymi

      Mistä tiedätte ,että kellä ei oo kavereit ja kel on. Itel on muualla kaverit kuin kotikaupungis. Viikonloput oon heiän tykö. Miesystävä on myös muualla. Tän kaupungin ihmiset ei tiiä. Kai ne luulee,ett oon yksin😂😂sitä paitsi useimmiten yksin olo on kivaa. Ku oon mukavuudenhaluinen;)

    • Anonyymi

      Mulla on yksi nainen ja useampi mies kavereina. Itse siis nainen.

    • Anonyymi

      Se on sinkkupalstan rekisteröitynyt vakkari.

    • Anonyymi

      Et alunalkaen tarkoittanut ihmistä.

      • Anonyymi

        Loppujen lopuksi se on vaan yks ja sama onko niitä kavereita..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Loppujen lopuksi se on vaan yks ja sama onko niitä kavereita..

        Kavereita saa helposti lisää jos haluaa, mutta joskus haluaa olla aivan omassa rauhassakin, kuin vessanpöntölläkin istuessa.


    • Lillis2020

      Minä en tee mitään johtopäätöksiä ihmisestä sem perusteella, onko hänellä ystäviä vai ei.

      Olen muutenkin sitä mieltä, että aika harvalla on monta ystäväå. Voi olla kavereita ja kaveriporukoita, mutta monelta puuttuu se sydånystävå. Itselläni on yksi sydänystävä ja sitten on just näitä kavereita, eikä niitäkään nyt mikään mahdoton määrä ole.

      • Olipa muuten vanha aloitus...


      • Anonyymi

        Tuo on totta todellisista ystävistä, mutta jos pystyy olemaan kokonaan ilman sellaisia syviä ystäviä niin itsetunto on korkea silloin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on totta todellisista ystävistä, mutta jos pystyy olemaan kokonaan ilman sellaisia syviä ystäviä niin itsetunto on korkea silloin.

        Mmm... varmaan niin, jos se on aitoa eikä tunteiden kieltämistä. Aika moni kaipaa että olisi edes se yksi ystävä, ja se nakertaa itsetuntoa siellä taustalla.


      • Anonyymi
        Lillis2020 kirjoitti:

        Mmm... varmaan niin, jos se on aitoa eikä tunteiden kieltämistä. Aika moni kaipaa että olisi edes se yksi ystävä, ja se nakertaa itsetuntoa siellä taustalla.

        Ei välttämättä kaipaa ollenkaan on mahdollista täysin tuollainenkin, mutta ottaa tavallaan sen ihmissuhdekontaktin aina itse määräämillään tavoilla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei välttämättä kaipaa ollenkaan on mahdollista täysin tuollainenkin, mutta ottaa tavallaan sen ihmissuhdekontaktin aina itse määräämillään tavoilla.

        Totta. Näinkin voi aivan hyvin olla. :)


    • Ei ole🤔 sir Harmaaritari nyt on ainoa täällä joka on sanonut olevani ystävä kysyessä mutta pidän aina teitä ystävänä. Pahan ihmisen tunnistaa siitä että tulee ilman syytä järkikin kuin esim, jatkuvasti syyttää minua siitä poistan viestejä taitaa olla ihan itsekyseessä.
      Mutta valheita en kuuntele.

      Minä jätän ystäväni jos tarvitsee, mieheni on tärkein ja miehen jätän jos lapseni olisi hänen takiaan olisi vaarassa mutta eivät ole mutta mies tiedostaa asian.

      Minulla on tärkeys järjestys elämässä ykkösenä , minulla on taata lasten terveys, turvallinen ympäristö Ja tasapainoinen elämä niille sekä mahdollisuuksia.

      Ystävät on vasta perheeni jälkeen.

    • Heh, ei mulla juuri kavereita taida olla. Viimeksi kukaan kaveri tai ihminen jota ystävänä pidän kävi kylässä pari vuotta sitten. Mä olen käynyt kaverilla kylässä viimeksi ehkä 11-12 vuotta sitten. En edes muista. Voi olla kauemminkin aikaa.

      Vois nyt kesällä käydä, kun asuu taas lähempänä.

      Kavereita on 2 ja hyvänpäiväntuttuja aika paljonkin. Joihin on tutustunut jotain kautta, töissä tne.

      1989 vuodesta asti kavereita on ollut 2 läheisempää, ehkä n. 10-15 sellaista joiden kanssa kuljettu maailmalla, mutta pariutumisten myötä yhteydet katkennut puolin ja toisin.

      Sitä ennen oli kerrostalon lapsikatras kavereina. Oli valinnanvaraakin, mutta mä leikin sujuvasti kenen kanssa vaan.

      Olen ihan tietoisesti eristäytynyt, ystäviä kyllä saan jos haluan. Mä vaan viihdyn paremmin näin. Itsekkäästi.

      • Anonyymi

        Miehiä vai naisia?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miehiä vai naisia?

        Sekä että. Miesten kanssa olen enimmäkseen hillunut maailmalla, mutta yksi naispuolinen ystävä on se läheisin ollut. Ei mikään perinteinen naistyyppi ehkäpä, itseni kaltainen. Ei sukupuoliin fakkiutunut yksilö.


    • Anonyymi

      Sinkkualustus, alussa oli kaikkien kaveri.

    • Niin ja sellainen sydänystävä olen minä itse itselleni. Kumppani on seuraavaksi läheisin sydänystävä.

    • Kavereita kyllä on mutta jos mietitään sellaisia joiden kanssa tulee vietettyä aikaa muutenkin kuin että minä autan heitä jossain työhommissa niin siinä tapauksessa kavereita on 0

      • Anonyymi

        Tuo minisarja Chernobyl kannattaa katsoa, sitten katsoin myös Kauriinmetsästäjän uudestaan Robert De Niro ja venäläistä rulettia revolverilla paljonkin, oikein jännitys juttu.


      • Joo jos noin, että yhdessä aikaa vietetään yms. Niin mullakin on 0. Perhe on eri juttu, kun kaverit. Niitä en laske.


      • Anonyymi
        Jan1 kirjoitti:

        Joo jos noin, että yhdessä aikaa vietetään yms. Niin mullakin on 0. Perhe on eri juttu, kun kaverit. Niitä en laske.

        Aika erikoinen lippu tuollainenkin jos nostaa salkoon: alkuperäinen ku klux klanin lippu, musta ja risti keskellä sekä veripisara ristin keskellä lipussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika erikoinen lippu tuollainenkin jos nostaa salkoon: alkuperäinen ku klux klanin lippu, musta ja risti keskellä sekä veripisara ristin keskellä lipussa.

        Tämä hullu jatkaa täällä vaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä hullu jatkaa täällä vaan.

        Perhe on Perse-Seksi :D


    • Anonyymi

      Nolla

    • Anonyymi

      Se on varmaan palstalainen.

    • Anonyymi

      Mulla ei ole kavereita niin en tiiä mitä ajatella

      Mulla ei ole yhtään kaveria

      • Anonyymi

        Mitä olet ajatellut tehdä asialle?


      • Anonyymi

        Ei mullakaan ole kavereita.


      • Anonyymi

        Eikä mulla


    • Anonyymi

      Kaverittomuus, varsinkin miesten kohdalla on yleinen suomalainen ilmiö.
      Johtuu varmasti suomalaisesta sulkeutuneesta ja varautuneesta luonteesta.
      Ei päästetä ketään lähelle. Kyräillään ja mulkoillaan, ja jos se ei auta huudetaan ja haukutaan.
      Asun ulkomailla ja asunut 7-vuotiaasta asti. Käyn kuitenkin (tai kävin, nyt en käy) Suomessa silloin tällöin, en kovin usein koska ei ole ketään siellä. Minua tuijotetaan ja väistetään ja usein en saa vastausta jos jotain esim. kysyn.
      Olen ilmeisesti kummajainen koska otan kontaktia, se on Suomessa keilletty ehdottomasti. Minulle on jotkut ulkomaalaiset jotka asuu Suomessa sanoneet että kontaktia on todella vaikea saada. Suomalaiset suhtautuu hyvin kylmästi toisiin ihmisiin, mutta jos jotenkin onnistuu suomalaisen kanssa ystävystyä saa uskollisen ystävän.
      Probleema vain on se miten niin lähelle pääsee että ystävyyttä voi syntyä?

    • Anonyymi

      Minulla ei ole ainuttakaan kaveria

      • Anonyymi

        Minullakaan ei ole yhtään kavereita. On tuttuja ollut ja nekin on hävinnyt sitten, kun ovat löytäneet itselleen parempitasoisia ystäviä. Olen kelvannut tukihenkilöksi ja kun ei enää tarvita, heitetty menemään. Minussa ei ole mitään mielenkiintoista, ulkoisestikaan en ole kiinnostava, ketä nyt tylsä ja tavallinen kiinnostaisi, kun tarjolla on mielenkiintoisia ja ulkoisestikin näyttäviä henkilöitä. Tottakai ystäväksi valitaan sellanen jolle sattuu ja tapahtuu ja jonka kanssa kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. No, minkäpä tuollekaan voi, kun en kiinnosta ja kelpaa, niin se on niin. Aina ollut vaikea tutustua ihmisiin ja kun on tullut takkiin liikaa, kynnys on vaan kasvanut liian korkeaksi, tiedostaa omat puutteet liian hyvin, ajattelee, kun en kelvannut aiemminkaan, niin miksi kelpaisin nytkään.


    • Anonyymi

      Kavereita oli viimeksi lapsena jotain 30-vuotta sitten. Minä taas en ymmärrä ihmisiä joilla on kavereita.

      • Anonyymi

        Niin, eiköhän ne kaverit liity juuri lapsuuteen. Ei nyt huvittais mitään hippaakaan alkaa leikkimään.


    • Anonyymi

      Jos mies, todennäköisesti kyseessä on tylsä ja kiltti koulukiusattu ätmi joka on vielä kaiken lisäksi seksuaalisesti kokematon ja heikohkosti varustettu.

    • Ei mullakaan ole yhtään kavereita. Ei kukaan halua olla tekemisissä ja en tunne etelästä ketään. Töissä käyn kyllä,mutta sieläkin yksin.. oon kai sit niin erilainen ihminen.

    • Anonyymi

      kaverit löytyvät kun tiedostaa itse oman tyhmyytensä ja on on nöyrä toisia ihmisiä kohtaan.

      Kuten joku myyjätyttökin, niin mutta minä olenkin niin superkomea... Hail To The King- Vauvelli-ukkeli..... There's two ways to end this anyohtem is you die.

    • Anonyymi

      Joo ei mullakaan oo oikein kavereita. Ei työkavereita ei vapaa ajan kavereita jotain tuttuja voi olla... Lopetin yksipuolisen yhteyden pidon turhana ja tarpeettomana en turhia kyläile en soittele. En välitä jos joku ilmiselvästi välttelee seuraani.. Mulle se on aivan saman tekevää. Ja jossei kellään ei oo mulle mitään asiaa ei minullakaan kenellekkään. Tällee tää. Menee hienosti.

    • Anonyymi

      Oon 31v mies ja mulla ei ole ollut kunnon kavereita koskaan ei ketään joka kysyisi edes kuulumisia oon ihan lopussa tähän yksinäisyyteen on ollut yksi nais ystävä jonka kanssa olen ollut yhdessä mutta hänkin vaan käytti hyväksi mua ja mun hyvän tahtoisuutta ja sen myötä olen menettämässä koti ja järkeni hän lupasi auttavansa mua kaikessa mutta veivaan kaikki rahat ja petti mua sain selville kun yksi tuttu kertoi...

    • Anonyymi

      Silloin voi kysyä jaritervolta.

    • Ei ole ainuttakaan kaveria, johon pitäisin yhteyttä edes joka kuukausi. Tietoinen valinta, en jaksa vouhkaamista aina jonkun asian ympärillä. Mutta jos hyvänpäivän tuttuja ei saa laskea, niin mulla on yksi kaveri.

      Tunnettu on jo 33 vuotta.

    • Anonyymi

      Voi olla silläkin tavallla että on niin omnipotentti, että ei koe että koko maapallollakaan on yhtä hyvää ihmistä itselleen kaveriksi, kaikki koko maailman ihmiset niin rumia luusereita,, koko maailman ihmiset :D

    • Anonyymi

      Ei mahda mitään. Sanovat, että sellaiset eivät ole suosittuja. Suosittu ei ole myöskään ylivilkas ihminen , jolle vittuillaan. Ihme, että joku sellainen on saanut miehen. Miehet ovat turhamaisia nörttejä. Lieneekö erään sellaisen mies tiennyt naisystävänsä epäsuosituksi kun on uskaltanut ottaa naisen avovaimokseen.

    • Anonyymi

      Olen sellainen jolla ei ole kavereita. Nuorena oli joitakin tyttöjä seurana. Kävimme mm. Juhannustansseissa liftaamalla. Oli minulla monta yhden illan juttuakin. Ei tullut kenestäkään tapaamastani miehestä minulle puolisoa. Olin ihastunut alle kaksikymppisenä johonkin jätkää, jolta sain pakit. Se oli järkyttävä tunne vaikka ei se ollut ihan maailman loppu .

    • Anonyymi

      Mitä sellaisesta voi ajatella? Itselläni on kavereita ehkä 3 ja asuvat eri puolilla Suomea, joten heitä ei näe usein. Yhteyttä tulee pidettyä kuitenkin suhkot tiuhaan. Kyllähän se harmittaa, ettei ole sellaisia kavereita lähellä joiden kanssa voi mennä ja tehdä. Joka paikkaan, tapahtumiin yms pitäisi mennä yksin, eikä siksi huvita. Sellaista se on kun tulee vanhaksi.

    • Anonyymi

      Vanha aloitus, vaikeahko kysymys. Lähtökohtaisesti en ajattele mitään kummoista henkilöstä, jolla ei kavereita.

      Minulla on ystäviä/kavereita riittävästi, en ala laskea heidän määräänsä. Lisäksi pidän sukulaisia kavereina, etenkin muutamaa serkkuani. Ehkä heitä voisi ystävänäkin pitää. Vaikka aikuisia lapsia ei lasketa kavereiksi, enkä heitä sellaisina pidä, niin vietän kuitenkin aikaa yhdessä heidän kanssaan ja pidetään muutenkin yhteyttä. Sama vanhojen sukulaisteni kanssa. Omia vanhempia tai lähemmäs satavuotiaita sukulaisia ei voi pitää kaverina, mutta yhteyksiä pidetään vanhanaikaisesti puhelimella (parannetaan maailmaa, vaihdetaan kuulumisia, pohditaan filosofisiakin ajatuksia) ja tavataan aina kun mahdollista. Kun ihminen lähestyy 100 ikävuotta, pitää viimeistään elää kuin viimeistä päivää. Siksi on tärkeä olla yhteyksissä mahdollisimman tiiviisti.

      - Sheena

    • Anonyymi

      Minua ärsyttää hupakot ja valehtelivat. Hupakot tykkää nuoremmista miehistä ja valehtelijat valehtelevat siviilisääty nsä.

    • Anonyymi

      Se on se suomalainen perikateus syynä kaikkiin ihmissuhde ongelmiin.

    • Anonyymi

      Heidän paikka kaikkien ei ole laitoksessa,vaan palveluasumisessa.Ainoastaan rikolliset joutavat laitokseen tai vankilaan.He tarvitsevat hoitoa hinnalla millä hyvänsä.

    • Eihän se mikään hyvä juttu ole. Nimimerkillä kaveriton.

    • Anonyymi

      Olen 12-vuotias tyttö



      Minä sain masennuksen 8-vuotiaana se vain pahenee joka vuosi. Se oli loppunut kun olin 10v mutta nyt kun olen 12 se on vain pahentunut. En enään syö lähes mitään ja puren kynsiä ja oksennan ja tulee pään särky kohtuksia. Kun olin 10 ja masennus oli loppunut huomasin että kakki kaverin ja luokkalaiset puhuu minusta pahaa ja hylkii minua ja välttelee minua sitten masennus paheni. Joskus tuttavien mökillä juon salaa kaljaa kun minun on huono olla. Teidän olen 12v mutta minua kisataan vain enemmän ja enemmän. Minun paras koulun arvosana kokeesta on 7- ja opettajani tietää että minulla ei ole kakki hyvin ja silti saan vain 4 kokista vaikka luen niihin 7 päivää. Viiltelen ja lyön itseäni kun en voi olla oma itteni. Ja olen jäänyt luokalle . Kerron nyt yhden tarinan liittyen minun kiusaamiseen. Olin katsomassa luokkalaisten fuda peliä joku pari kuukautta sitten. Ja otin yhden luokkalaisen palkan ja vahdin sitä kun hän sanoi niin ja sitten se tippui ojaan ja menin hakemaan sitä sitten. Ne suttui minulle ja alkoi vain kurkistamaan ja minulle tuli verta suuhun ja he huomasivat että kun olin menossa kotiin niin kaaduin maahan ja pyörryin 4 minuutiksi ja näin kun minun luokkalaiset pojat panikoi. Siinä yksi tarina minulla on siis vaikea luki häiriö ja vaikea masennus. Minulle huudetaan joka päivä tapa ittes niin haluan sen takiia kuolla. Ja vanha paras kaverini tetää että tykään yhdestä minun luokkaliseta ja heistä tuli pari eli he ovat hydessa en ole puhunut 3 vikoon mitään tuon taika. Haukan apua mutta en halua kysyä sitä😭😭😭

    • Anonyymi

      0 ei yhtään

    • Anonyymi

      Mutta mitä ihmisestä jolla on valtaa ja pillua ja nättiä tyttöjä aina ;D

    • Anonyymi

      On myös ihmisiä jotka omasta halustaan aina otvat kavereita aina tarpeen mukaan...

    • Anonyymi

      Jos ei ole kaveria niin sitten ei ole. En minä siitä mitään sen kummempaa ajattele.

    • Anonyymi

      Kavereita saa jos menee puhumaan jotain toisille ihmisolioille :)

    • Anonyymi

      Mutta jos asuu jossain pienessä tuppukylässä josssa asuu vsain 4 ihmistä niin vaikeaa voi olla, valinnanvara on pini.

    • Anonyymi

      3:n henkilön asuttama suurkaupunki, metropoli oikeinkin.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ylen Kela-kone näyttää alueesi maksetut tuet

      Kone näyttää erikseen jopa lääkkeisiin menevät Kela-rahat. Lieskassa syödään valtavasti lääkkeitä. Asumistukeakin menee
      Lieksa
      60
      9511
    2. Sähköpotkulautaonnettomuus

      Nyt sitten sattui ja pahasti! Uutisen mukaan 3 alle 15-vuotiasta olisi ollut samalla sähköpotkulaudalla liikkeellä. T
      Vantaa
      159
      2065
    3. Nainen, viime yönä ajattelin sinua ja itkin

      On vain niin ikävä, enkä tunteilleni mitään voi. Olisit minun iloni, olisit minun päiväni ja aurinkoni, mutta nyt olet p
      Ikävä
      67
      1327
    4. Seiskaan otti yhteyttä Dani-niminen taksikuski, joka erehtyi ottamaan kohuliikemiehenä tutuksi tulle

      Siis hetkinen, kaverilla on 7 kpl asuntoja Dubaissa, mutta taksiin ja hampurilaiseen ei raha riitä? Buah buah buahahhaa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      232
      1266
    5. Ketä kaivattusi

      muistuttaa?
      Ikävä
      55
      1252
    6. Sä oot niin mukava

      Mutta samalla niin rasittava! Ikävä on.. Oli mukava, kun olit osa mun elämää🦫
      Ikävä
      86
      1186
    7. Swastikan spiraali ja risti, molemmat auringon symboleina

      Swastikan spiraali ja risti – molemmat auringon symboleina Jälleen kerran vihamielisyys kaikkea hindulaisuuteen liittyv
      Hindulaisuus
      463
      1134
    8. Taidan rakastaa sua

      kaikista mahdollisista esteistä, asetelmista, tilanteista, mielenhäiriöistä, traumoista yms.huolimatta ja myös niiden ta
      Ikävä
      44
      1003
    9. ABC Kuinka monta samaa kirjainta yhteensä

      ..yhteensä teillä on etu ja sukunimissänne? Uskallatko laittaa ne kirjaimet? Hyvä aika tunnistaa ja tavata se oma kaiva
      Ikävä
      81
      968
    10. Kulta älä unohda minua

      Kulta en halua että katoat minulta.
      Ikävä
      33
      874
    Aihe