ei-uskova tyttöystävä?

Jaa, ettei saa olla kristillistä kasvatusta, Moni valitettavasti kasvattaa
lapsensa fanaattisten vaatimusten alla. Mummo opetti pienenä
rukoilemaan, ja se pelasti henkeni ja on pelastanut monen muunkin
hengen, Mummo oli körttiläinen. Olen hänestä ikikiitollinen,kun saan
olla tänään uskossa, ja saan nyt itse kertoa Jeesuksesta lastenlapsillenikin!

Munmummuni kirjoitti:

Jaa, ettei saa olla kristillistä kasvatusta, Moni valitettavasti kasvattaa
lapsensa fanaattisten vaatimusten alla. Mummo opetti pienenä
rukoilemaan, ja se pelasti henkeni ja on pelastanut monen muunkin
hengen, Mummo oli körttiläinen. Olen hänestä ikikiitollinen,kun saan
olla tänään uskossa, ja saan nyt itse kertoa Jeesuksesta lastenlapsillenikin!

Lue lisää

Millä tavalla rukous kenenkään henkeä pelastaa missään tilanteessa? Kyllä uhkaavassa tilanteessa käytännön toiminta on kuningas eikä mikään rukous. Olisin itse asiassa jo useampaan otteeseen kuollut ellen olisi toiminut ripeästi ja päättäväisesti tilanteessa, jossa se on ollut menoa jo.

Muutama vuosi sitten lähti auto helvetin pahasti käsistä, siinä mentiin reilut 100 km/h kohti vastaan tulleen traktorin keulaa. Aikaa toimia oli tasan sekunti, mutta käytin sen rukoilun sijasta toimintaan: kytkin pohjaan ja ohjasin päättäväisesti ojan pohjalle. Henki pelastui. Rukoilemalla olisi tullut varma kuolema.

Titanicin upotessa 1912, lauma rukoilevia idiootteja hidasti kannella kaikkien muiden yritystä pelastautua vielä laivalta.

Monissa lento-onnettomuuksissa ne ihmiset, jotka puristavat käsissään ristiä ja jäävät lamautuneina mumisemaan rukouksia, hidastavat myös kaikkien muiden pelastautumista siinä tilanteessa kun lentokoneen hylystä pitäisi päästä ulos ja mahdollisimman nopeasti sittenkin ennen kuin liekit nielaisevat koko koneen.
Näistä tapauksista joissa paikalleen jääneet ihmiset ovat estäneet muidenkin pelastautumisen on olemassa hyvin monta esimerkkiä lento-onnettomuuksien historiassa. Ainoa oikea toimintatapa on aina ja poikkeuksetta pyrkiä suoraan lähimmälle ovelle ja ulos ripeästi. Ei jäädä paikalleen koneen raatoon kyyhöttämään ja toivomaan ihmettä Jeesukselta. Siinä ajatellaan rationaalisesti järjellä eikä ruveta rukoilemaan.

Sama koskee asuntopaloja. Tyypillinen kuolema asuntopalossa johtuu siitä, että lamaannutaan eikä pyritä pelastautumaan järkeä käyttämällä. Paikallaan kyyhöttäminen tai paniikissa harhailu jeesusta rukoillen ei auta ketään. Palavasta asunnosta on pyrittävä suorinta tietä ulos nopeasti. Irtaimistoa ei jäädä pelastamaan, ihmiset kylläkin ja nopeasti sittenkin.

Tuo mitä " haistan katastrofin " kirjoitti kun vanhemmat suunnitelevat lapsilleen kristillistä kasvatusta pitää kutinsa, sillä usein silloin mennä metsään ja lapsista tulee vastakkaisen filosofian ihmisiä.

Lasten tulee saada elää ja kasvaa lapsina, eikä siihen ideologiaa tarvita.
Normaali elämä riittää ja kyllä lapset löytävät aikanaan taivastien jos ovat löytääkseen.

Itselläni oli mielestäni hyvät uskis vanhemmat ja sain kasvaa itsenäisenä ja ilman hengellisyyden tuputtelua ja olen siitä onnellinen.

Kun uskosta tehdään kaikenkattava ihanne, niin se kostautuu, se varmasti kostautuu ja fanaattisuus kostautuu vielä nopeammin.

ei rukouksille kirjoitti:

Millä tavalla rukous kenenkään henkeä pelastaa missään tilanteessa? Kyllä uhkaavassa tilanteessa käytännön toiminta on kuningas eikä mikään rukous. Olisin itse asiassa jo useampaan otteeseen kuollut ellen olisi toiminut ripeästi ja päättäväisesti tilanteessa, jossa se on ollut menoa jo.

Muutama vuosi sitten lähti auto helvetin pahasti käsistä, siinä mentiin reilut 100 km/h kohti vastaan tulleen traktorin keulaa. Aikaa toimia oli tasan sekunti, mutta käytin sen rukoilun sijasta toimintaan: kytkin pohjaan ja ohjasin päättäväisesti ojan pohjalle. Henki pelastui. Rukoilemalla olisi tullut varma kuolema.

Titanicin upotessa 1912, lauma rukoilevia idiootteja hidasti kannella kaikkien muiden yritystä pelastautua vielä laivalta.

Monissa lento-onnettomuuksissa ne ihmiset, jotka puristavat käsissään ristiä ja jäävät lamautuneina mumisemaan rukouksia, hidastavat myös kaikkien muiden pelastautumista siinä tilanteessa kun lentokoneen hylystä pitäisi päästä ulos ja mahdollisimman nopeasti sittenkin ennen kuin liekit nielaisevat koko koneen.
Näistä tapauksista joissa paikalleen jääneet ihmiset ovat estäneet muidenkin pelastautumisen on olemassa hyvin monta esimerkkiä lento-onnettomuuksien historiassa. Ainoa oikea toimintatapa on aina ja poikkeuksetta pyrkiä suoraan lähimmälle ovelle ja ulos ripeästi. Ei jäädä paikalleen koneen raatoon kyyhöttämään ja toivomaan ihmettä Jeesukselta. Siinä ajatellaan rationaalisesti järjellä eikä ruveta rukoilemaan.

Sama koskee asuntopaloja. Tyypillinen kuolema asuntopalossa johtuu siitä, että lamaannutaan eikä pyritä pelastautumaan järkeä käyttämällä. Paikallaan kyyhöttäminen tai paniikissa harhailu jeesusta rukoillen ei auta ketään. Palavasta asunnosta on pyrittävä suorinta tietä ulos nopeasti. Irtaimistoa ei jäädä pelastamaan, ihmiset kylläkin ja nopeasti sittenkin.

Lue lisää

Jumala on rukouksia kuuleva Jumala.

Uskoon tultuani sain välittömän vastauksen pieneen huokaukseeni Jumalan
puoleen.

Pääsin viikkoja jatkuneista kivuistani ja säryistäni silmänräpäyksessä eroon.

Jos olisin itse toiminut, olisin keskellä yötä kömpinyt kaapille särkylääkettä hakemaan, ja kipu olisi helpottanut hetkeksi, mutta olisi tullut taas takaisin.

Mutta, rukouksen kautta elävä Jumala vapautti minut tästä kivusta kokonaan.

Kiitos ja kunnia Jumalalle!

body kirjoitti:

Tuo mitä " haistan katastrofin " kirjoitti kun vanhemmat suunnitelevat lapsilleen kristillistä kasvatusta pitää kutinsa, sillä usein silloin mennä metsään ja lapsista tulee vastakkaisen filosofian ihmisiä.

Lasten tulee saada elää ja kasvaa lapsina, eikä siihen ideologiaa tarvita.
Normaali elämä riittää ja kyllä lapset löytävät aikanaan taivastien jos ovat löytääkseen.

Itselläni oli mielestäni hyvät uskis vanhemmat ja sain kasvaa itsenäisenä ja ilman hengellisyyden tuputtelua ja olen siitä onnellinen.

Kun uskosta tehdään kaikenkattava ihanne, niin se kostautuu, se varmasti kostautuu ja fanaattisuus kostautuu vielä nopeammin.

Lue lisää

Meillä lapset tulevat saamaan uskonnoista vapaan kasvatuksen, koska kasvattajana on kaksi hyvin käytännöllisesti ja vapaasti ajattelevaa ateistia. Väittäisin, että koti on silloin huomattavasti tasapainoisempi kuin jos kasvattajat ovat uskovaisia.

En ymmärrä uskovaisten tapaa kasvattaa lapsiaan ylipäätään. Piiska viuhuu uskovaisissa lapsiperheissä pienimmästäkin syystä ilmeisesti melko usein, vaikka itse asiassa moinen on laissakin kiellettyä. Enkä ymmärrä muutenkaan esimerkiksi tätä jenkeistä kotoisin olevaa tyttöjen neitsyys seremoniaa/kulttia enkä uskovaisten tapaa kasvattaa lasta kohti oikeasti tervettä aikuisuutta.
Lisätään tuohon vielä uskovaisten lapsiinsa harjoittama henkinen väkivalta ja alamme olla siinä pisteessä, että uskovaisilta pitäisi kieltää lasten hankkiminen kokonaan.

Ateistina minulla ei ole minkäänlaista tarvetta tuputtaa tuleville lapsilleni uskontoa eikä paastaa Jumalallisia totuuksia, eikä myöskään kasvattaa metodilla joka tulee maailmasta joka katosi yli 2000 vuotta sitten. Uskovaisten piiskaa perseelle ja turpaan vaan niin oppii - mentaliteetti ei toimi lasten kasvatuksessa. Se on vanhempien epäonnistuminen jos kurinpidossa sana ei riitä.

Uskovaisten tapa kasvattaa mukulansa on oikeasti läpensä sairas.

Helluntailaisuus on mennyt koko ajan hullumpaan suuntaan, mutta kaikkein sairaimmat helluntailaisuuteen liittyvät lieveilmiöt ovat vasta rantautumassa jenkeistä Suomeen. Kannattaa vähän lukea mitä siellä päin maailmaa tapahtuu niin tietää mitä suomalaisella uskontokentällä on hyvin pian odotettavissa.

Koivuniemen messiaan kultti on oikeastaan esimakua siitä mitä jenkeistä tänne Suomeen tuputetaan. Vaimojen pitää harrastaa ryhmäseksiä ja pikku tyttöjenkin antaa "pyhää suuta" toisille miehille siinä kultissa. Ja piiska paukkuu koko ajan. Sen lisäksi Koivuniemen kultissa on joku ihmeen anoreksia kultti sisäänrakennettuna. Tämä on oikeasti silti vielä aika pientä siihen nähden mitä USA:ssa kristillisissä piireissä tapahtuu. Suomessa tullaan ihan varmasti vielä näkemään hulluuden huippu, kiitos jenkkien.

Usko Toivonen kirjoitti:

Jumala on rukouksia kuuleva Jumala.

Uskoon tultuani sain välittömän vastauksen pieneen huokaukseeni Jumalan
puoleen.

Pääsin viikkoja jatkuneista kivuistani ja säryistäni silmänräpäyksessä eroon.

Jos olisin itse toiminut, olisin keskellä yötä kömpinyt kaapille särkylääkettä hakemaan, ja kipu olisi helpottanut hetkeksi, mutta olisi tullut taas takaisin.

Mutta, rukouksen kautta elävä Jumala vapautti minut tästä kivusta kokonaan.

Kiitos ja kunnia Jumalalle!

Lue lisää

Taisit olla vain luulosairas. Kun pää on "pipi" niin koko kroppa voi olla sairas. Joskus itsesuggestio auttaa joskus ei.

terve päinen kirjoitti:

Taisit olla vain luulosairas. Kun pää on "pipi" niin koko kroppa voi olla sairas. Joskus itsesuggestio auttaa joskus ei.

>> Taisit olla vain luulosairas >>

Ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut mitään lääkitystä moiseen
sairauteen ottaa.

>> Joskus itsesuggestio auttaa joskus ei. >>

Eipä ole suggeroinnit ennen eikä jälkeen tuon tapahtuman.

Ymmärrän kyllä, että ihmeellisen, elävän Jumalan, olemassaolo ja toiminta
tässä ajassa halutaan kieltää.

Nämä Psalmin 139 sanat ovat totisinta totta:

1. Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi. Herra, sinä tutkit minua ja tunnet
minut.
2. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
3. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
4. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.
5. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni.
6. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Ihmeellinen on meidän elävä Jumalamme.

Nämä psalmin 139 muuttuivat omalta kohdaltani todeksi tuossa hetkessä,
ymmärsin enemmän Jumalan olemuksesta ja sen jälkeen en ole hetkeäkään
tarvinnut epäillä Jumalan olemassaoloa.

Miksi et kunnioita vanhempiasi?

Toivottavasti tämä vastaus meni nyt just sille, joka tuon sadistisenloukkaavan neuvon jollekulle antoi!

Ootko siä oikeesti noin sekasin, että kehoitat miestä harrastamaan seksiä kokouksien kanssa? Oon kuullut tuon saman demonisen neuovon muiltakin ihmisiltä, jotka kokee olevansa jotenkin tietoisia siitä mitä Jumala ihmiselle haluaa ja samalla alentavat muita!

"Etsi ensiksi Jumalan valtakuntaa ja sitten teille kaikki annetaan" sä oot just tuommosta hokeva apina, joka ei käsitä mitään! Jeesus herrani ei halua, että Mies jää kuuntelemaan tota samaa lausetta vuosi vuoden jälkeen ja flippaa päästään.
Sit paitsi kenen kanssa uskaltaa puhua naishuolista seurakunnalla, kun saa aina tuon saman sössötyksen kuulla, josta herää viha

Jeesus ohjeistaa ihmistä toimimaan ja taistelemaan heti paikalla siitä seurakunnan prinsessasta ja osoittamaan, että antaa vaik henkensä sen tähden. Jos teet saman virheen, ku tein minä, että jäin vain haaveilemaan/ rukoilemaan sitä, taikka etsimään sitä käsin ulottumatonta valtakuntaa, niin joko vittu homehdut tai kuolet sydänsuruihisi, kun saat sun laimeuden tähden vitun seksikkäät pakit! Jumala Jeesus ykstoist Kristus herramme antoi meille maalaisjärjen, eikä meditaatio psykoosi ohjekirjaa! Häpeäisit

Jos tyttö ei ole neitsyt tai viet tytöltä neitsyyden ennen avioliittoa, niin omat ongelmat seuraa siitäkin.

Jaa.. pillustako tässä onkin kysymys? Tai kyseisen elimen neitsyydestä? On teillä helluntailaisilla kummallinen neitsyyskultti pystyssä. Koettakaa astua 2000-luvulle ja tajuta se, että seksuaalinen vapautuminen tapahtui jo joskus 60-luvulla. Te elätte aikaa 2000 vuotta sitten ja silloinkin ihmiset harrastivat oikeasti seksiä huomattavasti enemmän kuin Raamattu antaa ymmärtää.

Kai teillä uskovaisissa perheissä pikkutyttöjen pillut piiskataan, jotta tietävät mikä on pidettävä Jeesusta varten neitseellisenä?

Islamilaisissa maissa mennään vielä pidemmälle. Tytöiltä leikellään neitsyyden nimissä klitorikset pois ilman puudutusta. On se vaan ihanaa tämä usko Jumalaan vai mitä?

Jättäisitte tytöt ja heidän neitsyytensä rauhaan. Nykyisin nussitaan melko vapaamielisesti eikä ketään kiinnosta kristinuskon arvomaailma.

Onko helluntailaisuus sittenkin pelkkä neitsyt pillun ympärillä pyörivä pano kultti?

pervot uskovaiset kirjoitti:

Jos tyttö ei ole neitsyt tai viet tytöltä neitsyyden ennen avioliittoa, niin omat ongelmat seuraa siitäkin.

Jaa.. pillustako tässä onkin kysymys? Tai kyseisen elimen neitsyydestä? On teillä helluntailaisilla kummallinen neitsyyskultti pystyssä. Koettakaa astua 2000-luvulle ja tajuta se, että seksuaalinen vapautuminen tapahtui jo joskus 60-luvulla. Te elätte aikaa 2000 vuotta sitten ja silloinkin ihmiset harrastivat oikeasti seksiä huomattavasti enemmän kuin Raamattu antaa ymmärtää.

Kai teillä uskovaisissa perheissä pikkutyttöjen pillut piiskataan, jotta tietävät mikä on pidettävä Jeesusta varten neitseellisenä?

Islamilaisissa maissa mennään vielä pidemmälle. Tytöiltä leikellään neitsyyden nimissä klitorikset pois ilman puudutusta. On se vaan ihanaa tämä usko Jumalaan vai mitä?

Jättäisitte tytöt ja heidän neitsyytensä rauhaan. Nykyisin nussitaan melko vapaamielisesti eikä ketään kiinnosta kristinuskon arvomaailma.

Onko helluntailaisuus sittenkin pelkkä neitsyt pillun ympärillä pyörivä pano kultti?

Lue lisää

Uskovaisten arvomaailma perustuu Raamatun arvoihin ja siksi miehet toivovat, että heidän puolisonsa olisi koskematon. Uskovaisille miehille, jos naisillekin on merkitystä sillä, onko kumppani koskematon, tai mitä menneisyydessä on tapahtunut. Ihminen, joka ei ole millään tasolla kiinnostunut kumppaninsa menneisyydestä, on ehdottomasti poikkeus, eikä tässä suhteessa tarvitse osoitella mitään uskontokuntaa, vaan tämä koskee ihan kaikkia. Jokainen mies, vaikka olisi julki jumalaton, on jossain määrin mustasukkainen puolisonsa entisistä kumppaneista ja kiinnostunut siitä, mitä edellisissä suhteissa on tapahtunut. Maailman ihmisten voi olla vaikea ymmärtää sitä, miksi uskovainen painottaa koskemattomuutta, koska heidän arvomaailmansa ei ole samalla perustalla. Uskovaiset pojat eivät ole etsimässä itselleen tyttöystäväksi mitään leikkikalua, jonka kanssa saisi harjoitella seksiä, kuten monet maailman miehet tekevät. He etsivät vaimoa, elämäkumppania, lastensa äitiä ja ihmistä, johon he voivat sydämestään rakastua. Eihän kukaan halua, että tällainen ihminen olisi kaiken kokenut ja monien miesten kanssa maannut nainen. Jokainen saa tietty tehdä oman valintansa puolison suhteen ja ellei koe mitenkään tärkeäksi asiaksi puolison menneisyyttä, niin sehän on sitten ihan sama, onko koskematon. Kannattaa kuitenkin tiedostaa se, että vain harva pääsee tuon asian ohi siten, että se ei missään vaiheessa mitenkään kolahda. Asiat tulevat käsittelyyn ennemmin, tai myöhemmin ja silloin on myöhäistä miettiä, kenen matkaan on lähtenyt.

Tärkeintä puolison valinnassa ei kuitenkaan ole koskemattomuus, vaan johdatus. Silloin kun on varma siitä, että on löytänyt johdatuksensa ja sydämessä on rauha siitä, ettei ole tekemässä virhettä, on hyvä edetä. Järkeä saa ja pitää käyttää, mutta myös molemmin puolinen tunne on tärkeä asia ja se osaltaan kertoo, että pari on sopiva toisilleen. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että pelkkä tunne, tai liian vähäinen tunne ohjaavat meitä liian paljon. Tunteen varassa mennään helposti pieleen ja silloin on odotettavissa ongelmia, kun mikään muu ei sitten osukaan kohdalleen kuin tunteet. Tunteen varassa on monesti tehty kaikkein pahimmat virheet. On avioiduttu ulkomaalaisen kanssa, vaikka oma järki ja Jumalan johdatus olisi puhunut ihan toista (tietenkin voi avioitua myös ulkomaalaisen kanssa, jos se on johdatus). On löydetty elämän rakkaus vasta uskoon tulleesta narkkarista tms. ja kaikki päättyy täydelliseen katastrofiin. Tunne on ohjannut jotkut avioon liian vanhan, tai nuoren kumppanin kanssa ja suhde on kaatunut ikäkuilun tuomiin ongelmiin. Erilaiset arvot ovat myös yksi ongelmien aiheuttaja ja tästä olen ketjun aloittajaa varoittanut, enkä vain minä, vaan myös Jumalan Sana varoittaa meitä tästä. Jumalan Sana ei varoita meitä avioitumasta seksuaalisesti kokeneen henkilön kanssa. Se on asia, joka meidän on puntaroitava itse ja vastuu tuosta valinnasta on myös puhtaasti itsellämme.

Joku voi löytää itselleen puolison, joka ei ole enää koskematon. Kaikki sujuu, tunteet / kemiat pelaavat, järki sanoo, että tässä on oikea ja Jumalan johdatuskin on mukana. Kumppani on täten ihan oikea ja siksi tuosta koskemattomuudesta ei saa tehdä liian isoa numeroa, eikä siitä minun mielestäni kannata tehdä numeroa lainkaan. Olen kirjoittanut sen puolesta vain siksi, koska tiedän, miten paljon tuskaa ja vaikeuksia se tuo mukanaan, jos tuossa asiassa on tehnyt virheitä. Varoitan nuoria sähläämästä tässä asiassa. Mikäli olet sählännyt, niin kannattaa tarkasti katsoa, kenen kanssa avioituu. Tulevalle puolisolle on tehtävä selväksi, että hänen täytyy pystyä kantamaan tuo asia (se on molempien etu, että asiasta keskustellaan avoimesti). Tässä jutussa kannattaa ottaa myös itse vastuuta ja teroittaa tätä asiaa puolisolle, että hän ymmärtää, mistä on kyse. Rakkaus on sokea, mutta se sokeus päättyy aikanaan. Kaikkein paras olisi, että seksuaalisesti kokeneet menisivät keskenään avioon, koska he ymmärtävät toisiaan parhaiten, eli kannattaa käyttää sitä järkeä, joka itse kullekin on annettu. Olen kuteinkin tosissani sitä mieltä, että koskemattomuus ei saa olla este ja liian suuri asia. Se on asia, jonka voi laittaa kokonaan pois ja jättää omaan arvoonsa. Elämässä on muutakin kuin menneisyys ja joskus voi käydä jopa niin, että se joka on kokenut, on käynyt tietyt elämän koulut / karikot ja on paljon valmiimpi, hiotumpi ja nöyrempi yhteiseloon kuin se, joka ei mistään mitään tiedä. Menneet voi laittaa pois ja niiden yli kyllä pääsee, vaikka olisikin joskus vaikeaa. Mustasukkaisuus ja kaikki paha mieli, joka menneistä aiheutuu, on kokonaan voitettavissa ja jopa niin pitkälle, että koko juttu voi kääntyä siunaukseksi ja voimavaraksi elämään. Rohkaiskoon tämä niitä, jotka rämpivät nyt tässä suossa. Eräänä päivänä katsotte tuota asiaa voittajina. Mikään ongelma ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan sen tehtävä on kasvattaa meitä. Kaikki yhdessä vaikuttaa vain meidän omaksi parhaaksemme, kun rakastamme Jumalaa.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Uskovaisten arvomaailma perustuu Raamatun arvoihin ja siksi miehet toivovat, että heidän puolisonsa olisi koskematon. Uskovaisille miehille, jos naisillekin on merkitystä sillä, onko kumppani koskematon, tai mitä menneisyydessä on tapahtunut. Ihminen, joka ei ole millään tasolla kiinnostunut kumppaninsa menneisyydestä, on ehdottomasti poikkeus, eikä tässä suhteessa tarvitse osoitella mitään uskontokuntaa, vaan tämä koskee ihan kaikkia. Jokainen mies, vaikka olisi julki jumalaton, on jossain määrin mustasukkainen puolisonsa entisistä kumppaneista ja kiinnostunut siitä, mitä edellisissä suhteissa on tapahtunut. Maailman ihmisten voi olla vaikea ymmärtää sitä, miksi uskovainen painottaa koskemattomuutta, koska heidän arvomaailmansa ei ole samalla perustalla. Uskovaiset pojat eivät ole etsimässä itselleen tyttöystäväksi mitään leikkikalua, jonka kanssa saisi harjoitella seksiä, kuten monet maailman miehet tekevät. He etsivät vaimoa, elämäkumppania, lastensa äitiä ja ihmistä, johon he voivat sydämestään rakastua. Eihän kukaan halua, että tällainen ihminen olisi kaiken kokenut ja monien miesten kanssa maannut nainen. Jokainen saa tietty tehdä oman valintansa puolison suhteen ja ellei koe mitenkään tärkeäksi asiaksi puolison menneisyyttä, niin sehän on sitten ihan sama, onko koskematon. Kannattaa kuitenkin tiedostaa se, että vain harva pääsee tuon asian ohi siten, että se ei missään vaiheessa mitenkään kolahda. Asiat tulevat käsittelyyn ennemmin, tai myöhemmin ja silloin on myöhäistä miettiä, kenen matkaan on lähtenyt.

Tärkeintä puolison valinnassa ei kuitenkaan ole koskemattomuus, vaan johdatus. Silloin kun on varma siitä, että on löytänyt johdatuksensa ja sydämessä on rauha siitä, ettei ole tekemässä virhettä, on hyvä edetä. Järkeä saa ja pitää käyttää, mutta myös molemmin puolinen tunne on tärkeä asia ja se osaltaan kertoo, että pari on sopiva toisilleen. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, että pelkkä tunne, tai liian vähäinen tunne ohjaavat meitä liian paljon. Tunteen varassa mennään helposti pieleen ja silloin on odotettavissa ongelmia, kun mikään muu ei sitten osukaan kohdalleen kuin tunteet. Tunteen varassa on monesti tehty kaikkein pahimmat virheet. On avioiduttu ulkomaalaisen kanssa, vaikka oma järki ja Jumalan johdatus olisi puhunut ihan toista (tietenkin voi avioitua myös ulkomaalaisen kanssa, jos se on johdatus). On löydetty elämän rakkaus vasta uskoon tulleesta narkkarista tms. ja kaikki päättyy täydelliseen katastrofiin. Tunne on ohjannut jotkut avioon liian vanhan, tai nuoren kumppanin kanssa ja suhde on kaatunut ikäkuilun tuomiin ongelmiin. Erilaiset arvot ovat myös yksi ongelmien aiheuttaja ja tästä olen ketjun aloittajaa varoittanut, enkä vain minä, vaan myös Jumalan Sana varoittaa meitä tästä. Jumalan Sana ei varoita meitä avioitumasta seksuaalisesti kokeneen henkilön kanssa. Se on asia, joka meidän on puntaroitava itse ja vastuu tuosta valinnasta on myös puhtaasti itsellämme.

Joku voi löytää itselleen puolison, joka ei ole enää koskematon. Kaikki sujuu, tunteet / kemiat pelaavat, järki sanoo, että tässä on oikea ja Jumalan johdatuskin on mukana. Kumppani on täten ihan oikea ja siksi tuosta koskemattomuudesta ei saa tehdä liian isoa numeroa, eikä siitä minun mielestäni kannata tehdä numeroa lainkaan. Olen kirjoittanut sen puolesta vain siksi, koska tiedän, miten paljon tuskaa ja vaikeuksia se tuo mukanaan, jos tuossa asiassa on tehnyt virheitä. Varoitan nuoria sähläämästä tässä asiassa. Mikäli olet sählännyt, niin kannattaa tarkasti katsoa, kenen kanssa avioituu. Tulevalle puolisolle on tehtävä selväksi, että hänen täytyy pystyä kantamaan tuo asia (se on molempien etu, että asiasta keskustellaan avoimesti). Tässä jutussa kannattaa ottaa myös itse vastuuta ja teroittaa tätä asiaa puolisolle, että hän ymmärtää, mistä on kyse. Rakkaus on sokea, mutta se sokeus päättyy aikanaan. Kaikkein paras olisi, että seksuaalisesti kokeneet menisivät keskenään avioon, koska he ymmärtävät toisiaan parhaiten, eli kannattaa käyttää sitä järkeä, joka itse kullekin on annettu. Olen kuteinkin tosissani sitä mieltä, että koskemattomuus ei saa olla este ja liian suuri asia. Se on asia, jonka voi laittaa kokonaan pois ja jättää omaan arvoonsa. Elämässä on muutakin kuin menneisyys ja joskus voi käydä jopa niin, että se joka on kokenut, on käynyt tietyt elämän koulut / karikot ja on paljon valmiimpi, hiotumpi ja nöyrempi yhteiseloon kuin se, joka ei mistään mitään tiedä. Menneet voi laittaa pois ja niiden yli kyllä pääsee, vaikka olisikin joskus vaikeaa. Mustasukkaisuus ja kaikki paha mieli, joka menneistä aiheutuu, on kokonaan voitettavissa ja jopa niin pitkälle, että koko juttu voi kääntyä siunaukseksi ja voimavaraksi elämään. Rohkaiskoon tämä niitä, jotka rämpivät nyt tässä suossa. Eräänä päivänä katsotte tuota asiaa voittajina. Mikään ongelma ei ole tarkoitettu pysyväksi, vaan sen tehtävä on kasvattaa meitä. Kaikki yhdessä vaikuttaa vain meidän omaksi parhaaksemme, kun rakastamme Jumalaa.

Lue lisää

yksi asia minua ihmetyttää sun kirjoituksissa joka ikinen kerta hyvä psalmi,

siis aina korostat sitä kuinka "jokainen MIES toivoo neitsyttä puolisoa" ja kuinka jokainen MIES vähän ainakin pettyy jos ei ole koskematon nainen ja kuinka jokainen MIES on mustasukkainen vaimonsa edellisistä puolisoista.

Siis eivätkö NAISET sitten käyttäydy mielestäsi ollenkaan näin?

Itse ihan kokemuksesta voin sanoa (ja kun en uskovainen ole niin minulla on paljonkin kokemuksia suhteista) että naiset ovat aivan yhtä mustasukkaisia kuin miehet, ehkä jopa usein paljon enemmänkin.

Haluaisin kuulla millä perusteella aina korostat miehiä?

13 + 4 kirjoitti:

yksi asia minua ihmetyttää sun kirjoituksissa joka ikinen kerta hyvä psalmi,

siis aina korostat sitä kuinka "jokainen MIES toivoo neitsyttä puolisoa" ja kuinka jokainen MIES vähän ainakin pettyy jos ei ole koskematon nainen ja kuinka jokainen MIES on mustasukkainen vaimonsa edellisistä puolisoista.

Siis eivätkö NAISET sitten käyttäydy mielestäsi ollenkaan näin?

Itse ihan kokemuksesta voin sanoa (ja kun en uskovainen ole niin minulla on paljonkin kokemuksia suhteista) että naiset ovat aivan yhtä mustasukkaisia kuin miehet, ehkä jopa usein paljon enemmänkin.

Haluaisin kuulla millä perusteella aina korostat miehiä?

Lue lisää

Patriakaalinen näkemys tästä maailman menosta? Se on sääntö näissä fundamentalistisissa uskonnoissa.

Palstalla on kerrottu esimerkiksi, että lähetys-saarnaaja asento on luonnonmukainen ja Herralle mieluisa, koska mies on perheen pää.

Ei tosin Psalmin suusta.

Yleisesti ottaen tuntuu, että naisen arvostus ja asema on ainakin näissä jyrkempää helluntaiuskoa tunnustavien keskuudessa melko alhainen. Ja onpa täällä kirjoitellut naisiakin, jotka pitävät alisteista asemaansa ihan luonnollisena.

13 + 4 kirjoitti:

yksi asia minua ihmetyttää sun kirjoituksissa joka ikinen kerta hyvä psalmi,

siis aina korostat sitä kuinka "jokainen MIES toivoo neitsyttä puolisoa" ja kuinka jokainen MIES vähän ainakin pettyy jos ei ole koskematon nainen ja kuinka jokainen MIES on mustasukkainen vaimonsa edellisistä puolisoista.

Siis eivätkö NAISET sitten käyttäydy mielestäsi ollenkaan näin?

Itse ihan kokemuksesta voin sanoa (ja kun en uskovainen ole niin minulla on paljonkin kokemuksia suhteista) että naiset ovat aivan yhtä mustasukkaisia kuin miehet, ehkä jopa usein paljon enemmänkin.

Haluaisin kuulla millä perusteella aina korostat miehiä?

Lue lisää

Oikein hyvä kysymys ja itse asiassa jo odotinkin tuota kysymystä. On totta, että olen kirjoittanut pääasiassa naisen koskemattomuudesta ja osaltaan se johtuu siitä, että katson miehenä asiaa miehen näkökulmasta. Toisaalta on hankala ottaa jatkuvasti kirjoituksessa esiin molemmat näkökulmat, joten selkeyden vuoksi olen myös yrittänyt tuoda asiaa enemmän yhdestä näkökulmasta. Silloin kun puhutaan koskemattomuudesta, se mielletään automaattisesti naisen koskemattomuuteen ja neitsyyteen, eikä miehellä edes ole virallisesti neitsyyttä, vaikka poikuudesta puhutaankin. Yleinen mielipide, historia, eri uskonnot ja Raamattukin puhuvat lähes yksinään naisen koskemattomuudesta ja sen merkityksestä. Mielipiteeni onkin, että naisen koskemattomuudella on suurempi merkitys ja tarkoitus kuin miehen koskemattomuudella. Seksissä nainen on aina se osapuoli, joka enemmän antaa / antautuu miehelle. Nainen on myös aina se heikompi osapuoli, jolla on seksissä mukana myös sydän ja tunteet, siksi nainen meneekin helpommin rikki tällä alueella, tai tulee loukatuksi, sekä hyväksikäytetyksi. Naiselle seksi ei ole koskaan pelkkä tekninen suoritus, ainakaan silloin, kun on kyse ensimmäisistä seksi akteista ja neitsyyden menetyksestä. Siinä missä mies voi harrastaa seksiä usean naisen kanssa ja jopa rakastaa useita naisia yhtä aikaa, on naisen sielunmaailma ihan erilainen. Silloin, kun nainen antautuu miehelle seksiin, antaa hän aina itsestään osan tälle miehelle ja samalla hän antautuu myös rikottavaksi, jos suhde ei kestä, tai kyse on vain aktista.

Nainen, joka löytää aamulla itsensä sängystä baari illan jälkeen, on yleensä aina vihainen itselleen ja pitää itseään huonona, kokee rikkinäisyyttä ja tuntee itsensä hyväksikäytetyksi. Mies puolestaan miettii, että missäs ne mun sukat olikaan ja jatkaa matkaa hyvillä mielin. Nainen, joka menettää neitsyytensä epämääräisissä olosuhteissa, vaikkapa liiallisen humalan johdosta, on todennäköisesti todella pettynyt itseensä ja katuu katkerasti sitä, mitä tuli tehtyä. Mies puolestaan muistelee aamulla, että ai niin mähän sain naisenkin siinä illan mittaan ja kertoo siitä ylpeänä kavereilleen. Huomaamme aika suuren eron siinä, mitä seksi on naiselle ja mitä se on miehelle. Siksi ymmärrän yleisen mielipiteen, uskontojen ja Raamatunkin tuoman varsin yksipuolisen kannan koskemattomuuteen. Lyhyesti voisin kiteyttää, että vapaassa seksissä on kaksi osapuolta, mutta vain toinen näistä hajottaa itsensä ja tulee hyväksikäytetyksi. Lisäksi nainen menettää maineensa erittäin helposti. Tähän on helppo sanoa, että sehän johtuu vain siitä, että on miehiä, jotka elävät edelleen keskiajalla. Tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan jokainen ihminen, oli hän sitten nuori, tai vanha, mies, tai nainen, uskovainen, tai ei uskovainen, omaa tietyn arvomaailman, eli käsityksen oikeasta ja väärästä. Naisen ei tarvitse samalla kylällä kovin monen pojan kanssa maata ja joskus tietyissä olosuhteissa riittää se yksi aina, että hän saa huonon naisen leiman. Se vain on niin, eikä sille asialle ole mitään tehtävissä, vaikka feministit paasaisivat mitä. Kyse ei ole opitusta, vaan kyse on sisäisestä oikean ja väärän ymmärtämisestä, joka toimii kuin painovoimalaki, ilman vakaamusta, vanhoillisia käsityksiä, tai erityisiä ennakko asenteita. Miestä tämä ei koske läheskään niin helpolla ja tämäkin osaltaan kertoo siitä, että naisen koskemattomuus on merkityksellisempi kuin miehen, sen menettämien on naiselle paljon vahingollisempaa ja leimaavampaa kuin miehelle, eikä tälle asialle ole mitään tehtävissä. Se ei muutu tasa-arvolla.

Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin sinun pointtisi ja tiedän, mistä puhut. Se on itse asiassa totta, että naiset ovat miehiä mustasukkaisempia, mutta toisaalta tämä selittyy sillä, että naiset antavat helpommin itsestään ulos ja elävät enemmän tunteella. Lisäksi nainen on aina heikompi ja haavoittuvampi ja se tulee esiin tässäkin asiassa, eli nainen kokee helpommin asioita kuin mies. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että naisella tämä ongelma olisi voimakkaampi, vaan sanon, että se tulee ilmi helpommin. Miehet ja varsinkin suomalaiset miehet ovat jäyhiä, eivätkä helposti puhu asioista. Mies pystyy helposti kantamaan jotain ongelmaa, jopa vuosia, puhumatta siitä sanaakaan kenellekään ja yleensä asiat nousevat esiin vasta sitten, kun mitta on todella täysi. Mies ei myöskään elä niin tunteella kuin nainen ja siksi mies pystyy paremmin järjellä hallitsemaan negatiivisia tunteitaan, eivätkä ne tule esiin niin helposti. Moni nainen ei kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea sen miehen kovan kuoren alle kuuluu ja monesti siellä voi olla piilossa hyvinkin syviä haavoja, käsittelemättömiä asioita, pahaa oloa ja mustasukkaisuutta, jota ei voi / osaa puhua ulos. Kuten sanoin, niin nainen on erilainen ja puhaltaa aina kaiken ulos. Siksi naisen mustasukkaisuus tulee helpommin esiin.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Oikein hyvä kysymys ja itse asiassa jo odotinkin tuota kysymystä. On totta, että olen kirjoittanut pääasiassa naisen koskemattomuudesta ja osaltaan se johtuu siitä, että katson miehenä asiaa miehen näkökulmasta. Toisaalta on hankala ottaa jatkuvasti kirjoituksessa esiin molemmat näkökulmat, joten selkeyden vuoksi olen myös yrittänyt tuoda asiaa enemmän yhdestä näkökulmasta. Silloin kun puhutaan koskemattomuudesta, se mielletään automaattisesti naisen koskemattomuuteen ja neitsyyteen, eikä miehellä edes ole virallisesti neitsyyttä, vaikka poikuudesta puhutaankin. Yleinen mielipide, historia, eri uskonnot ja Raamattukin puhuvat lähes yksinään naisen koskemattomuudesta ja sen merkityksestä. Mielipiteeni onkin, että naisen koskemattomuudella on suurempi merkitys ja tarkoitus kuin miehen koskemattomuudella. Seksissä nainen on aina se osapuoli, joka enemmän antaa / antautuu miehelle. Nainen on myös aina se heikompi osapuoli, jolla on seksissä mukana myös sydän ja tunteet, siksi nainen meneekin helpommin rikki tällä alueella, tai tulee loukatuksi, sekä hyväksikäytetyksi. Naiselle seksi ei ole koskaan pelkkä tekninen suoritus, ainakaan silloin, kun on kyse ensimmäisistä seksi akteista ja neitsyyden menetyksestä. Siinä missä mies voi harrastaa seksiä usean naisen kanssa ja jopa rakastaa useita naisia yhtä aikaa, on naisen sielunmaailma ihan erilainen. Silloin, kun nainen antautuu miehelle seksiin, antaa hän aina itsestään osan tälle miehelle ja samalla hän antautuu myös rikottavaksi, jos suhde ei kestä, tai kyse on vain aktista.

Nainen, joka löytää aamulla itsensä sängystä baari illan jälkeen, on yleensä aina vihainen itselleen ja pitää itseään huonona, kokee rikkinäisyyttä ja tuntee itsensä hyväksikäytetyksi. Mies puolestaan miettii, että missäs ne mun sukat olikaan ja jatkaa matkaa hyvillä mielin. Nainen, joka menettää neitsyytensä epämääräisissä olosuhteissa, vaikkapa liiallisen humalan johdosta, on todennäköisesti todella pettynyt itseensä ja katuu katkerasti sitä, mitä tuli tehtyä. Mies puolestaan muistelee aamulla, että ai niin mähän sain naisenkin siinä illan mittaan ja kertoo siitä ylpeänä kavereilleen. Huomaamme aika suuren eron siinä, mitä seksi on naiselle ja mitä se on miehelle. Siksi ymmärrän yleisen mielipiteen, uskontojen ja Raamatunkin tuoman varsin yksipuolisen kannan koskemattomuuteen. Lyhyesti voisin kiteyttää, että vapaassa seksissä on kaksi osapuolta, mutta vain toinen näistä hajottaa itsensä ja tulee hyväksikäytetyksi. Lisäksi nainen menettää maineensa erittäin helposti. Tähän on helppo sanoa, että sehän johtuu vain siitä, että on miehiä, jotka elävät edelleen keskiajalla. Tuo ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan jokainen ihminen, oli hän sitten nuori, tai vanha, mies, tai nainen, uskovainen, tai ei uskovainen, omaa tietyn arvomaailman, eli käsityksen oikeasta ja väärästä. Naisen ei tarvitse samalla kylällä kovin monen pojan kanssa maata ja joskus tietyissä olosuhteissa riittää se yksi aina, että hän saa huonon naisen leiman. Se vain on niin, eikä sille asialle ole mitään tehtävissä, vaikka feministit paasaisivat mitä. Kyse ei ole opitusta, vaan kyse on sisäisestä oikean ja väärän ymmärtämisestä, joka toimii kuin painovoimalaki, ilman vakaamusta, vanhoillisia käsityksiä, tai erityisiä ennakko asenteita. Miestä tämä ei koske läheskään niin helpolla ja tämäkin osaltaan kertoo siitä, että naisen koskemattomuus on merkityksellisempi kuin miehen, sen menettämien on naiselle paljon vahingollisempaa ja leimaavampaa kuin miehelle, eikä tälle asialle ole mitään tehtävissä. Se ei muutu tasa-arvolla.

Ymmärrän kuitenkin oikein hyvin sinun pointtisi ja tiedän, mistä puhut. Se on itse asiassa totta, että naiset ovat miehiä mustasukkaisempia, mutta toisaalta tämä selittyy sillä, että naiset antavat helpommin itsestään ulos ja elävät enemmän tunteella. Lisäksi nainen on aina heikompi ja haavoittuvampi ja se tulee esiin tässäkin asiassa, eli nainen kokee helpommin asioita kuin mies. En kuitenkaan allekirjoita sitä, että naisella tämä ongelma olisi voimakkaampi, vaan sanon, että se tulee ilmi helpommin. Miehet ja varsinkin suomalaiset miehet ovat jäyhiä, eivätkä helposti puhu asioista. Mies pystyy helposti kantamaan jotain ongelmaa, jopa vuosia, puhumatta siitä sanaakaan kenellekään ja yleensä asiat nousevat esiin vasta sitten, kun mitta on todella täysi. Mies ei myöskään elä niin tunteella kuin nainen ja siksi mies pystyy paremmin järjellä hallitsemaan negatiivisia tunteitaan, eivätkä ne tule esiin niin helposti. Moni nainen ei kuitenkaan tiedä, mitä kaikkea sen miehen kovan kuoren alle kuuluu ja monesti siellä voi olla piilossa hyvinkin syviä haavoja, käsittelemättömiä asioita, pahaa oloa ja mustasukkaisuutta, jota ei voi / osaa puhua ulos. Kuten sanoin, niin nainen on erilainen ja puhaltaa aina kaiken ulos. Siksi naisen mustasukkaisuus tulee helpommin esiin.

Lue lisää

Jatkoa...

Yleensä nainen ei niin helposti mieti sitä, että mitä se oma mies on tehnyt, vaan pikemminkin sitä, että oliko joku parempi, jäikö se sydän sinne toisen luo ja voinko minä olla miehelleni jotenkin ainutlaatuinen. Nainen voi myös pohtia sitä, että mitä kaikkea se mies on tehnyt jonkun muun kanssa. Ehkä tuossakin pohdinnassa on kuitenkin päällimmäisenä se ajatus, että haluaisi kuitenkin olla se kaikkein paras ja tärkein miehelleen ja pelkää, että joku muu on jättänyt lähtemättömän jäljen tms. eikä niinkään se, että miehen tulisi olla koskematon / ”neitsyt”. Olen sitä mieltä, että naisen ja miehen koskemattomuutta ei käsitellä ihan samalla tavalla, vaan hiukan eri näkökulmista. Mies haluaa, että nainen on neitsyt, eli koskematon ja nainen haluaa, että miehen sydän on kokonaan hänen. En tarkoita, etteikö mieskin haluaisi, että naisen sydän olisi kokonaan hänen, vaan tarkoitan, ettei naista satuta niinkään se, että mies on kokenut, vaan esiin nousee pelko miehen rakkauden kohteesta. Jäikö sydän entisen luokse? Oliko joku muu parempi? Olen päätelmissäni tullut tähän tulokseen siksi, koska tiedän mikä on lääke naisen mustasukkaisuuteen. Lääke on rakkaus ja sanon, että yleensä sellainen nainen ei ole mustasukkainen lainkaan, joka kokee olevansa haluttu ja rakastettu. Voi kun miehet ymmärtäisivät tämän ja oppisivat käsittelemään naisiaan. Nainen säästyisi monilta kivuilta ja tuskilta ja mies monilta turhilta riidoilta, kun mies ottaisi sen paikan, joka kuuluu hänelle. Mikä on miehen tehtävä avioliitossa? Rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa. Voin vakuuttaa, että siinä on sarkaa ja parantamisen varaa jokaiselle miehelle.

Naisen mustasukkaisuus tulee todella hoidettua aidolla rakkaudella. Mies juttelee hetken toisen naisen kanssa puhelimessa, vaikkapa työ asioista. Nainen tulee tästä mustasukkaiseksi ja osoittaa sen olemalla vihainen. Mies ottaa naisen hellään halaukseen ja kuiskaa, että muistathan, että minä rakastan vain sinua, eikä kukaan voi koskaan viedä sinun paikkaasi. Tilanne on ohi hetkessä ja kaikilla hyvä mieli, mutta tyhmä mies vastaa ärtyneisyyteen samalla mitalla, eikä huomioi naisen tunteita ja tilanne pahenee ja asia jää vaivaamaan. Nainen on mustasukkainen miehensä entisestä tyttöystävästä, jonka kanssa oli myös seksiä. Nainen voi saada tunne kuohun ja esittää asian erittäin syyttävästi ja epärakentavasti. Viisas mies, ottaa tilanteen haltuun sillä, että hän osoittaa olevansa pahoillaan siitä, että hänellä on ollut joku muukin ja kertoo, miten tuo nainen ei merkkaa hänelle enää yhtään mitään, eikä hänestä voi puhua samana päivänäkään sinun kanssasi. Eihän tämä aina näin helppoa ole, mutta suunta on kuitenkin tämä, eli naiselle tulee aina vastata rakkaudella, vaikka hän itse ei osaisikaan lähestyä asiaa rakentavasti. Täytyy pystyä katsomaan läpi ja nähdä, että toinen riitelee, syyttää ja on vihainen vain siksi, kun sattuu niin vietävästi, se kipukin johtuu vain rakkaudesta. Yleensäkin miehen kannattaa pitää naisestaan hyvää huolta ja antaa rakkautta, huomiota, kauniita sanoja hyväilyjä, seksiä ja hyväksyntää vaikka joka päivä. Nainen, joka on hukutettu rakkauteen, ei ole mustasukkainen, vaan suorastaan kukoistaa miehensä rinnalla.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Jatkoa...

Yleensä nainen ei niin helposti mieti sitä, että mitä se oma mies on tehnyt, vaan pikemminkin sitä, että oliko joku parempi, jäikö se sydän sinne toisen luo ja voinko minä olla miehelleni jotenkin ainutlaatuinen. Nainen voi myös pohtia sitä, että mitä kaikkea se mies on tehnyt jonkun muun kanssa. Ehkä tuossakin pohdinnassa on kuitenkin päällimmäisenä se ajatus, että haluaisi kuitenkin olla se kaikkein paras ja tärkein miehelleen ja pelkää, että joku muu on jättänyt lähtemättömän jäljen tms. eikä niinkään se, että miehen tulisi olla koskematon / ”neitsyt”. Olen sitä mieltä, että naisen ja miehen koskemattomuutta ei käsitellä ihan samalla tavalla, vaan hiukan eri näkökulmista. Mies haluaa, että nainen on neitsyt, eli koskematon ja nainen haluaa, että miehen sydän on kokonaan hänen. En tarkoita, etteikö mieskin haluaisi, että naisen sydän olisi kokonaan hänen, vaan tarkoitan, ettei naista satuta niinkään se, että mies on kokenut, vaan esiin nousee pelko miehen rakkauden kohteesta. Jäikö sydän entisen luokse? Oliko joku muu parempi? Olen päätelmissäni tullut tähän tulokseen siksi, koska tiedän mikä on lääke naisen mustasukkaisuuteen. Lääke on rakkaus ja sanon, että yleensä sellainen nainen ei ole mustasukkainen lainkaan, joka kokee olevansa haluttu ja rakastettu. Voi kun miehet ymmärtäisivät tämän ja oppisivat käsittelemään naisiaan. Nainen säästyisi monilta kivuilta ja tuskilta ja mies monilta turhilta riidoilta, kun mies ottaisi sen paikan, joka kuuluu hänelle. Mikä on miehen tehtävä avioliitossa? Rakastaa vaimoaan, niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa. Voin vakuuttaa, että siinä on sarkaa ja parantamisen varaa jokaiselle miehelle.

Naisen mustasukkaisuus tulee todella hoidettua aidolla rakkaudella. Mies juttelee hetken toisen naisen kanssa puhelimessa, vaikkapa työ asioista. Nainen tulee tästä mustasukkaiseksi ja osoittaa sen olemalla vihainen. Mies ottaa naisen hellään halaukseen ja kuiskaa, että muistathan, että minä rakastan vain sinua, eikä kukaan voi koskaan viedä sinun paikkaasi. Tilanne on ohi hetkessä ja kaikilla hyvä mieli, mutta tyhmä mies vastaa ärtyneisyyteen samalla mitalla, eikä huomioi naisen tunteita ja tilanne pahenee ja asia jää vaivaamaan. Nainen on mustasukkainen miehensä entisestä tyttöystävästä, jonka kanssa oli myös seksiä. Nainen voi saada tunne kuohun ja esittää asian erittäin syyttävästi ja epärakentavasti. Viisas mies, ottaa tilanteen haltuun sillä, että hän osoittaa olevansa pahoillaan siitä, että hänellä on ollut joku muukin ja kertoo, miten tuo nainen ei merkkaa hänelle enää yhtään mitään, eikä hänestä voi puhua samana päivänäkään sinun kanssasi. Eihän tämä aina näin helppoa ole, mutta suunta on kuitenkin tämä, eli naiselle tulee aina vastata rakkaudella, vaikka hän itse ei osaisikaan lähestyä asiaa rakentavasti. Täytyy pystyä katsomaan läpi ja nähdä, että toinen riitelee, syyttää ja on vihainen vain siksi, kun sattuu niin vietävästi, se kipukin johtuu vain rakkaudesta. Yleensäkin miehen kannattaa pitää naisestaan hyvää huolta ja antaa rakkautta, huomiota, kauniita sanoja hyväilyjä, seksiä ja hyväksyntää vaikka joka päivä. Nainen, joka on hukutettu rakkauteen, ei ole mustasukkainen, vaan suorastaan kukoistaa miehensä rinnalla.

Lue lisää

Kyllä mun täytyyy ihan naisena tähän vastata että kyllä minua harmitti ihan hirveänkin kovasti kun seurusteluvaiheessa mieheni paljasti minulle että poikuus ei ole tallella.

Olin todella vihainen ensin hänelle, mutta kun tajusin ettei mennyttä voi muuttaa niin olin sitten vihainen Jumalallekin että miksi tällaisen puolison annat minulle joka on kaikin puolin muuten ihan täydellinen mutta yhteistä seksielämää emme voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Olin aina kuvitellut että sitten kun eka kertani koittaa tulevan aviopuolisoni kanssa niin se on meille kummallekin uusi ja yhteinen ja kaunis kokemus. Nyt sitten tuntui että mies on jo jotenkin "likainen"

No onneksi pääsin näistäkin ajatuksista eroon ja Jumala näytti minulle senkin aivan kantapään kautta että kuinka meidän on annettava anteeksi toisillemme niin kuin Hänkin anteeksi antaa meille.

Mutta halusin vain tuohon viestiisi vastata etteivät nämä asiat ole niin yksinkertaisia, että kyllä nainenkin kokee mustasukkaisuuttaa ja aivan samanlaisia menetyksen tunteita tuollaisessa tilanteessa. Ihan samalla tavalla naiselle on usein hyvinkin tärkeää että mies on myös koskematon.

Naaras-leijona kirjoitti:

Kyllä mun täytyyy ihan naisena tähän vastata että kyllä minua harmitti ihan hirveänkin kovasti kun seurusteluvaiheessa mieheni paljasti minulle että poikuus ei ole tallella.

Olin todella vihainen ensin hänelle, mutta kun tajusin ettei mennyttä voi muuttaa niin olin sitten vihainen Jumalallekin että miksi tällaisen puolison annat minulle joka on kaikin puolin muuten ihan täydellinen mutta yhteistä seksielämää emme voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Olin aina kuvitellut että sitten kun eka kertani koittaa tulevan aviopuolisoni kanssa niin se on meille kummallekin uusi ja yhteinen ja kaunis kokemus. Nyt sitten tuntui että mies on jo jotenkin "likainen"

No onneksi pääsin näistäkin ajatuksista eroon ja Jumala näytti minulle senkin aivan kantapään kautta että kuinka meidän on annettava anteeksi toisillemme niin kuin Hänkin anteeksi antaa meille.

Mutta halusin vain tuohon viestiisi vastata etteivät nämä asiat ole niin yksinkertaisia, että kyllä nainenkin kokee mustasukkaisuuttaa ja aivan samanlaisia menetyksen tunteita tuollaisessa tilanteessa. Ihan samalla tavalla naiselle on usein hyvinkin tärkeää että mies on myös koskematon.

Lue lisää

Täällä ruudun takana on avioliitossa elävä mies joka ei ollut ihan puhdas pulmunen avioliittoon astuessa. Nuoruudessa oli tullut elettyä Raamatun vastaisesti ja irtosuhteita ja seksiäkin kuului teini-ikääni. Kiitos Herralle että sain tulla uskoon ja löysin aivan ihanan uskovan naisen rinnalleni kulkemaan ja tällä tiellä vieläkin ollaan.

Asiaan! Kun täällä keskustellaan taas siitä että kuinka mies kokee sen erillä tavalla, että jos nainen ei ole neitsyt avioliittoon astuessa kuin että nainen kokee sen että miehellä ei ole poikuus tallella avioliittoon astuessa niin kyllä minunkin pitää kai oma kokemukseni täällä jakaa.

Vaimoni on ollut uskossa ihan lapsesta saakka ja hän oli rukoillut uskovaa puolisoa. Minäkin tulen uskovasta kodista ja lapsuudenkin olin lapsenuskossa mutta sitten teini-ikäisenä kaverit ja maailman menot kiinnostivat enemmän kuin nuorten illoissa istuminen, valitettavasti. Muutaman vuoden menin maailman mukana muta se ei tuonut mitään muuta kuin harmia elämääni. Sitten halusin tulla tosissani uskoon ja seurata Jumalaa koko sydämelläni. Sanoin Jumalallekin, että minä en etsi tyttöystävää nyt mutta jos sellainen on Sinulla minulle varattuna niin luotan siihen, että hän löytää minut. Ja pian se tapahtuikin, että löysin tämän suloisen vaimoni ja seurustelu alkoi. Kun kerroin vaimolleni, että kyllähän hän tietää millaisessa synninpesässä elin nuoruudessani ja että kyllä sitä seksiä on tullut harrastettua ja kuinka nyt kadutti ja hävetti ja mietin että kuinka ihanaa olisikaan ollut antaa poikuus lahjana vaimolleni, mutta vaimoni ei ymmärtänyt lainkaan minun katumustani vaan loukkaantui syvästi ja halusi lopettaa seurustelun siihen. Hän sanoi ettei usko että Jumala olisi tarkoittanut jo koskettua puolisoa hänelle ja hän sanoi että ei missään tapauksessa enää halua seurustella minun kanssani, koska hänelle on niin tärkeää se, että hänen tuleva aviomiehensä on neitsyt.

Menimme sitten puhumaan luottamuksellisesti eräälle seurakunnan henkilölle joka antoi meille hyvin viisaita neuvoja ja kehoitti rukoilemaan voimaa ja Jumalaa näyttämään tietä meille oli se sitten erillään vai yhdessä. Hyvin pian vaimoni koki, että Jumala tarkoiti meidät yhteen, itsekin koin aivan samalla tavalla vaikka häpesin omaa syntisyyttäni hänen edessään. En oikein edes voinut ymmärtää siinä hetkessä miltä vaimostani edes tuntui....
Vaimoni päätti unohtaa menneet ja antaa anteeksi ja tämän jälkeen suuri taakka poistui meidän molempien harteilta.

Nyt kun asiaa mietin niin onahn se todella kaunis ja ihana lahja vaimolta että sain hänet koskemattomana hääyönä, mutta en ihan aina vieläkään ymmärrä miksi tätä asiaa korostetaan helluntaipiireissä niin suuresti.

Minulle tärkeintä minun puolisossani on se että hän rakastaa minua ja minä häntä ja hän on sellainen ihminen jota voin todellakin kunnioittaa ja hän myös näkee minut samalla tavalla. Ja erittäin tärkeää oli myös se että koimme molemmat että tämä suhde on Jumalan johdatuksesta ja että kun oln tullut vuosien varrella vaikeampiakin aikoja niin aina on ollut helpompaa kulkea yhdessä kun on tiedetty että Jumala meitä siunaa ja on meidän liiton takana.
Minulle kuitenkaan yksi tärkeimmistä "elementeistä" vaimossani ei ollut se, että hän olisi koskematon. Minusta se jo menee vähän "pinnallisuuksien" puolelle

Naaras-leijona kirjoitti:

Kyllä mun täytyyy ihan naisena tähän vastata että kyllä minua harmitti ihan hirveänkin kovasti kun seurusteluvaiheessa mieheni paljasti minulle että poikuus ei ole tallella.

Olin todella vihainen ensin hänelle, mutta kun tajusin ettei mennyttä voi muuttaa niin olin sitten vihainen Jumalallekin että miksi tällaisen puolison annat minulle joka on kaikin puolin muuten ihan täydellinen mutta yhteistä seksielämää emme voi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Olin aina kuvitellut että sitten kun eka kertani koittaa tulevan aviopuolisoni kanssa niin se on meille kummallekin uusi ja yhteinen ja kaunis kokemus. Nyt sitten tuntui että mies on jo jotenkin "likainen"

No onneksi pääsin näistäkin ajatuksista eroon ja Jumala näytti minulle senkin aivan kantapään kautta että kuinka meidän on annettava anteeksi toisillemme niin kuin Hänkin anteeksi antaa meille.

Mutta halusin vain tuohon viestiisi vastata etteivät nämä asiat ole niin yksinkertaisia, että kyllä nainenkin kokee mustasukkaisuuttaa ja aivan samanlaisia menetyksen tunteita tuollaisessa tilanteessa. Ihan samalla tavalla naiselle on usein hyvinkin tärkeää että mies on myös koskematon.

Lue lisää

Miehen poikuus on naiselle varmasti tärkeä asia ja se myös ehdottomasti kuuluu naiselle, ihan samalla tavalla kuin naisen neitsyys miehelle. Pidän silti neitsyyden menetystä huomattavasti vakavampana asiana kuin poikuuden ja olen sitä mieltä, että naiset katsovat asioita hiukan eri näkövinkkelistä kuin miehet. Ymmärrän erittäin hyvin, että naisia harmittaa se, jos mies ei ole koskematon ja joillekin se on jopa kynnyskysymys puolison valinnassa. Tätä asiaa kannattaakin miettiä ja harkita tarkasti, että mitä on valmis sietämään ja antamaan anteeksi puolison menneisyydessä. Vastuu on kaikissa tapauksissa sillä, joka on sössinyt koskemattomuutensa ja kenenkään ei ole pakko huoli tällaista henkilö puolisokseen. Anteeksi anto ja vastuun kanto ovat kaksi eri asiaa ja näissä menneisyyden virheissä voi tietyissä tapauksissa se vastuu realisoitua, kun kumppani priorisoi koskemattomuuden niin tärkeäksi asiaksi, ettei ole valmis avioitumaan. Silloin, kun liitto on solmittu, on kuitenkin vastuu siirtynyt ja sen toisen menneisyyden kanssa täytyy pystyä elämään. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, ettei asioita tule mietittyä riittävän tarkasti ja asiat tulevat ns. jälkikäsittelyyn. Joku voi tässä vaiheessa jopa katua sitä, että lähti koko suhteeseen, kun kokee asiat niin vaikeiksi. Viisaudella, Jumalan avulla ja ajan kanssa nämä ongelmat kuitenkin voitetaan ja ne voivat kääntyä jopa voitoksi ja voimavaraksi.

ShanShain kirjoitti:

Täällä ruudun takana on avioliitossa elävä mies joka ei ollut ihan puhdas pulmunen avioliittoon astuessa. Nuoruudessa oli tullut elettyä Raamatun vastaisesti ja irtosuhteita ja seksiäkin kuului teini-ikääni. Kiitos Herralle että sain tulla uskoon ja löysin aivan ihanan uskovan naisen rinnalleni kulkemaan ja tällä tiellä vieläkin ollaan.

Asiaan! Kun täällä keskustellaan taas siitä että kuinka mies kokee sen erillä tavalla, että jos nainen ei ole neitsyt avioliittoon astuessa kuin että nainen kokee sen että miehellä ei ole poikuus tallella avioliittoon astuessa niin kyllä minunkin pitää kai oma kokemukseni täällä jakaa.

Vaimoni on ollut uskossa ihan lapsesta saakka ja hän oli rukoillut uskovaa puolisoa. Minäkin tulen uskovasta kodista ja lapsuudenkin olin lapsenuskossa mutta sitten teini-ikäisenä kaverit ja maailman menot kiinnostivat enemmän kuin nuorten illoissa istuminen, valitettavasti. Muutaman vuoden menin maailman mukana muta se ei tuonut mitään muuta kuin harmia elämääni. Sitten halusin tulla tosissani uskoon ja seurata Jumalaa koko sydämelläni. Sanoin Jumalallekin, että minä en etsi tyttöystävää nyt mutta jos sellainen on Sinulla minulle varattuna niin luotan siihen, että hän löytää minut. Ja pian se tapahtuikin, että löysin tämän suloisen vaimoni ja seurustelu alkoi. Kun kerroin vaimolleni, että kyllähän hän tietää millaisessa synninpesässä elin nuoruudessani ja että kyllä sitä seksiä on tullut harrastettua ja kuinka nyt kadutti ja hävetti ja mietin että kuinka ihanaa olisikaan ollut antaa poikuus lahjana vaimolleni, mutta vaimoni ei ymmärtänyt lainkaan minun katumustani vaan loukkaantui syvästi ja halusi lopettaa seurustelun siihen. Hän sanoi ettei usko että Jumala olisi tarkoittanut jo koskettua puolisoa hänelle ja hän sanoi että ei missään tapauksessa enää halua seurustella minun kanssani, koska hänelle on niin tärkeää se, että hänen tuleva aviomiehensä on neitsyt.

Menimme sitten puhumaan luottamuksellisesti eräälle seurakunnan henkilölle joka antoi meille hyvin viisaita neuvoja ja kehoitti rukoilemaan voimaa ja Jumalaa näyttämään tietä meille oli se sitten erillään vai yhdessä. Hyvin pian vaimoni koki, että Jumala tarkoiti meidät yhteen, itsekin koin aivan samalla tavalla vaikka häpesin omaa syntisyyttäni hänen edessään. En oikein edes voinut ymmärtää siinä hetkessä miltä vaimostani edes tuntui....
Vaimoni päätti unohtaa menneet ja antaa anteeksi ja tämän jälkeen suuri taakka poistui meidän molempien harteilta.

Nyt kun asiaa mietin niin onahn se todella kaunis ja ihana lahja vaimolta että sain hänet koskemattomana hääyönä, mutta en ihan aina vieläkään ymmärrä miksi tätä asiaa korostetaan helluntaipiireissä niin suuresti.

Minulle tärkeintä minun puolisossani on se että hän rakastaa minua ja minä häntä ja hän on sellainen ihminen jota voin todellakin kunnioittaa ja hän myös näkee minut samalla tavalla. Ja erittäin tärkeää oli myös se että koimme molemmat että tämä suhde on Jumalan johdatuksesta ja että kun oln tullut vuosien varrella vaikeampiakin aikoja niin aina on ollut helpompaa kulkea yhdessä kun on tiedetty että Jumala meitä siunaa ja on meidän liiton takana.
Minulle kuitenkaan yksi tärkeimmistä "elementeistä" vaimossani ei ollut se, että hän olisi koskematon. Minusta se jo menee vähän "pinnallisuuksien" puolelle

Lue lisää

Jos itse olet kokenut, niin et tietenkään osaa antaa koskemattomuudelle samanlaista arvoa kuin se joka on koskematon. Eihän sinulla ole edes samanlaista oikeutta vaatia toisen koskemattomuutta kuin sellaisella joka itse on koskematon. Tästä johtuen sinulle koskemattomuuden "elementti" ei ole se kaikkein tärkein, eikä saakaan olla.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Miehen poikuus on naiselle varmasti tärkeä asia ja se myös ehdottomasti kuuluu naiselle, ihan samalla tavalla kuin naisen neitsyys miehelle. Pidän silti neitsyyden menetystä huomattavasti vakavampana asiana kuin poikuuden ja olen sitä mieltä, että naiset katsovat asioita hiukan eri näkövinkkelistä kuin miehet. Ymmärrän erittäin hyvin, että naisia harmittaa se, jos mies ei ole koskematon ja joillekin se on jopa kynnyskysymys puolison valinnassa. Tätä asiaa kannattaakin miettiä ja harkita tarkasti, että mitä on valmis sietämään ja antamaan anteeksi puolison menneisyydessä. Vastuu on kaikissa tapauksissa sillä, joka on sössinyt koskemattomuutensa ja kenenkään ei ole pakko huoli tällaista henkilö puolisokseen. Anteeksi anto ja vastuun kanto ovat kaksi eri asiaa ja näissä menneisyyden virheissä voi tietyissä tapauksissa se vastuu realisoitua, kun kumppani priorisoi koskemattomuuden niin tärkeäksi asiaksi, ettei ole valmis avioitumaan. Silloin, kun liitto on solmittu, on kuitenkin vastuu siirtynyt ja sen toisen menneisyyden kanssa täytyy pystyä elämään. Valitettavan usein käy kuitenkin niin, ettei asioita tule mietittyä riittävän tarkasti ja asiat tulevat ns. jälkikäsittelyyn. Joku voi tässä vaiheessa jopa katua sitä, että lähti koko suhteeseen, kun kokee asiat niin vaikeiksi. Viisaudella, Jumalan avulla ja ajan kanssa nämä ongelmat kuitenkin voitetaan ja ne voivat kääntyä jopa voitoksi ja voimavaraksi.

Lue lisää

Pidän silti neitsyyden menetystä huomattavasti vakavampana asiana kuin poikuuden ja olen sitä mieltä, että naiset katsovat asioita hiukan eri näkövinkkelistä kuin miehet.


nyt meni kyl mun kaikki ripsektit tähän psalmi mieheen!!!!


olen erittäin loukattu tällaisesta ILOSANOMASTA

-nainen jolle kyllä poikuus on ihan erittäin tärkeää jopa tärkeämpää kuin oma neitsyys-

ShanShain kirjoitti:

Täällä ruudun takana on avioliitossa elävä mies joka ei ollut ihan puhdas pulmunen avioliittoon astuessa. Nuoruudessa oli tullut elettyä Raamatun vastaisesti ja irtosuhteita ja seksiäkin kuului teini-ikääni. Kiitos Herralle että sain tulla uskoon ja löysin aivan ihanan uskovan naisen rinnalleni kulkemaan ja tällä tiellä vieläkin ollaan.

Asiaan! Kun täällä keskustellaan taas siitä että kuinka mies kokee sen erillä tavalla, että jos nainen ei ole neitsyt avioliittoon astuessa kuin että nainen kokee sen että miehellä ei ole poikuus tallella avioliittoon astuessa niin kyllä minunkin pitää kai oma kokemukseni täällä jakaa.

Vaimoni on ollut uskossa ihan lapsesta saakka ja hän oli rukoillut uskovaa puolisoa. Minäkin tulen uskovasta kodista ja lapsuudenkin olin lapsenuskossa mutta sitten teini-ikäisenä kaverit ja maailman menot kiinnostivat enemmän kuin nuorten illoissa istuminen, valitettavasti. Muutaman vuoden menin maailman mukana muta se ei tuonut mitään muuta kuin harmia elämääni. Sitten halusin tulla tosissani uskoon ja seurata Jumalaa koko sydämelläni. Sanoin Jumalallekin, että minä en etsi tyttöystävää nyt mutta jos sellainen on Sinulla minulle varattuna niin luotan siihen, että hän löytää minut. Ja pian se tapahtuikin, että löysin tämän suloisen vaimoni ja seurustelu alkoi. Kun kerroin vaimolleni, että kyllähän hän tietää millaisessa synninpesässä elin nuoruudessani ja että kyllä sitä seksiä on tullut harrastettua ja kuinka nyt kadutti ja hävetti ja mietin että kuinka ihanaa olisikaan ollut antaa poikuus lahjana vaimolleni, mutta vaimoni ei ymmärtänyt lainkaan minun katumustani vaan loukkaantui syvästi ja halusi lopettaa seurustelun siihen. Hän sanoi ettei usko että Jumala olisi tarkoittanut jo koskettua puolisoa hänelle ja hän sanoi että ei missään tapauksessa enää halua seurustella minun kanssani, koska hänelle on niin tärkeää se, että hänen tuleva aviomiehensä on neitsyt.

Menimme sitten puhumaan luottamuksellisesti eräälle seurakunnan henkilölle joka antoi meille hyvin viisaita neuvoja ja kehoitti rukoilemaan voimaa ja Jumalaa näyttämään tietä meille oli se sitten erillään vai yhdessä. Hyvin pian vaimoni koki, että Jumala tarkoiti meidät yhteen, itsekin koin aivan samalla tavalla vaikka häpesin omaa syntisyyttäni hänen edessään. En oikein edes voinut ymmärtää siinä hetkessä miltä vaimostani edes tuntui....
Vaimoni päätti unohtaa menneet ja antaa anteeksi ja tämän jälkeen suuri taakka poistui meidän molempien harteilta.

Nyt kun asiaa mietin niin onahn se todella kaunis ja ihana lahja vaimolta että sain hänet koskemattomana hääyönä, mutta en ihan aina vieläkään ymmärrä miksi tätä asiaa korostetaan helluntaipiireissä niin suuresti.

Minulle tärkeintä minun puolisossani on se että hän rakastaa minua ja minä häntä ja hän on sellainen ihminen jota voin todellakin kunnioittaa ja hän myös näkee minut samalla tavalla. Ja erittäin tärkeää oli myös se että koimme molemmat että tämä suhde on Jumalan johdatuksesta ja että kun oln tullut vuosien varrella vaikeampiakin aikoja niin aina on ollut helpompaa kulkea yhdessä kun on tiedetty että Jumala meitä siunaa ja on meidän liiton takana.
Minulle kuitenkaan yksi tärkeimmistä "elementeistä" vaimossani ei ollut se, että hän olisi koskematon. Minusta se jo menee vähän "pinnallisuuksien" puolelle

Lue lisää

Outohan tuo netsyyden korostaminen on, ja nimenomaan neitsyyden, poikuus ei saa samanlaista huomiota.

Eräs syy tähän on varmastikin helluntailaisuuden käsitys naisesta jollakin tavoin miehen alamaisena ja hyvin patriakaalinen näkemys mieshen ja naisen välisistä suhteista ylipäätään. Tämä ei rajoitu tietenkään ainoastaan seksuaalisuuden alueelle vaan näkyy läpi koko helluntailaisuuden.

Toinen syy on, että helluntailaisuudessakin, kuten muissakin fundamentalistista tulkintaa suosivissa uskonnollisissa liikkeissä naisenkin seksuaalisuuden määrittelevät edellä mainituista syistä miehet. Naisen seksuaalisuutta käsitellään lähes aina yksinomaan miehen näkökulmasta käsin.

Alttiimpi näitä neuvoja jakamaan ovat siis yhden tai ei yhtään seksikumppania elämänsä aikana omanneet heteromiehet, he määrittelevät niin naisen kuin homoseksuaalinkin sallitun seksuaalisen identiteetin.

He tietävät kuinka vahingollista esiaviollinen seksi on vaikka heillä ei ole siitä kokemuksia jos lainkaan kokemuksia seksistä. He järjestelmällisesti tuomitsevat esiaviollista seksia harrastaneet likaisiksi, avioliitossaan todennäköisesti epäonnistujiksi, itseään häpeäviksi jne.

Kuinka he tämän tekevät on sitten toinen juttu kun eivät ainakaan itse tunnusta asiasta käytännön tasolla mitään tietävän :)

Outoa on kirjoitti:

Outohan tuo netsyyden korostaminen on, ja nimenomaan neitsyyden, poikuus ei saa samanlaista huomiota.

Eräs syy tähän on varmastikin helluntailaisuuden käsitys naisesta jollakin tavoin miehen alamaisena ja hyvin patriakaalinen näkemys mieshen ja naisen välisistä suhteista ylipäätään. Tämä ei rajoitu tietenkään ainoastaan seksuaalisuuden alueelle vaan näkyy läpi koko helluntailaisuuden.

Toinen syy on, että helluntailaisuudessakin, kuten muissakin fundamentalistista tulkintaa suosivissa uskonnollisissa liikkeissä naisenkin seksuaalisuuden määrittelevät edellä mainituista syistä miehet. Naisen seksuaalisuutta käsitellään lähes aina yksinomaan miehen näkökulmasta käsin.

Alttiimpi näitä neuvoja jakamaan ovat siis yhden tai ei yhtään seksikumppania elämänsä aikana omanneet heteromiehet, he määrittelevät niin naisen kuin homoseksuaalinkin sallitun seksuaalisen identiteetin.

He tietävät kuinka vahingollista esiaviollinen seksi on vaikka heillä ei ole siitä kokemuksia jos lainkaan kokemuksia seksistä. He järjestelmällisesti tuomitsevat esiaviollista seksia harrastaneet likaisiksi, avioliitossaan todennäköisesti epäonnistujiksi, itseään häpeäviksi jne.

Kuinka he tämän tekevät on sitten toinen juttu kun eivät ainakaan itse tunnusta asiasta käytännön tasolla mitään tietävän :)

Lue lisää

Valitettavaa, että helluntailaisuus on osoittautumassa tämän keskusteluketjun perusteella juurikin ihan vain neitsytpillun ympärillä pyöriväksi pillukultiksi, jossa neitsyyden vieminen on se pääasia. Periaatteessa kyse on uskonnolla perustellusta raiskaamisesta.

USA:ssa järjestetään kristityissä piireissä pikkutytöille jopa neitsyysseremonioita joissa luvataan Jeesukselle se neitsyys minun ymmärtääkseni tai jotakin vastaavaa joka tapauksessa. Sen lisäksi kristittyjen tapa kasvattaa tyttöjä ja naisia on ylipäätään sitä polvilleen naisen pakottamista ja sitten pyhä kulli suuhun tai sitten se piiska viuhuu lasten persauksille niin perkeleesti koko ajan joka asiasta ja kaikki mahdollinen on syntiä.

Seksuaalisuus on kieroutunut uskovaisissa piireissä todella pahasti. Terveestä seksuaalisuudesta ei sitten ole uskovaisten piireissä ilmeisesti tietoakaan kun kaikki pyörii sen koskemattoman neitsytpillun raiskaamisen ympärillä, että kuka sen saa raiskata ja millä Jeesustelulla perustellen.

"Seurakunta setä sanoi että pillu täytyy antaa hääyönä nussittavaksi!!!" Joo joo. Sille seurakuntasedälle ilmeisesti sitten?

Lestadiolaisten keskuudesta nousseet ikävät tapaukset osoittavat melko suoraan mitä se neitsytpillukultti pahimmillaan on. Samoin tämä pyhiä suihinantoja (ottoja?) harrastava lastenraiskaajakultti on yksi esimerkki siitä mitä 2000 vuotta vanha seksuaalimoraalin totaalinen puuttuminen saa aikaan. Eletään sentään nykyaikaa jolloin voimassa on oikeasti joku lakikin joka tätä varten on säädetty.

Inhoan helluntailaista seksimoraalia ja seksuaaliopetusta oikein todella. Siis hyvi vittu mitä neitsyt pillun palvontaa. Tämä helluntailaisten käsitys seksuaalisuudesta ja naisen pillusta on yököttävä, joten pysyn jatkossakin mahdollisimman kaukana näistä tekopyhistä pillukulttilaisista.

tekopyhä psalmi kirjoitti:

Pidän silti neitsyyden menetystä huomattavasti vakavampana asiana kuin poikuuden ja olen sitä mieltä, että naiset katsovat asioita hiukan eri näkövinkkelistä kuin miehet.


nyt meni kyl mun kaikki ripsektit tähän psalmi mieheen!!!!


olen erittäin loukattu tällaisesta ILOSANOMASTA

-nainen jolle kyllä poikuus on ihan erittäin tärkeää jopa tärkeämpää kuin oma neitsyys-

Lue lisää

Vapaa seksi on vahingollisempaa naiselle kuin miehelle. Nainen rikkoo itsensä näissä jutuissa ja kokee helposti tulleensa vain hyväksikäytetyksi. Mietitään tilannetta, jossa mies ja nainen harrastavat seksiä, menettävät koskemattomuutensa ja juttu on yhden illan kokeilu. Kumpi tässä kokeilussa on kärsinyt enemmän, kumpi jää miettimää, että mitä tuli tehtyä ja kannattiko, kumpi voi saada huonon maineen jne. Valitettavasti se on paljon ennemmin nainen kuin mies ja tässä suhteessa naisen neitsyyden / koskemattomuuden loukkauksen hinta on paljon suurempi kuin miehen. Siksi sanon, että naisen neitsyyden menetys on aina vakavampi asia kuin miehen poikuuden menetys. Usko nyt, että miehet eivät ole se kärsivä osapuoli, mies ei ole se heikompi aistia, mies ei koe tulleensa hyväksikäytetyksi, eikä mies yleensä koe edes mitään häpeän tunnetta sähläilyistään, kun taas naiselle on ihan eri juttu. Tätä tarkoitin, eli miehen ja naisen asema suhteessa koskemattomuuteen on hiukan epätasapainossa, eikä siinä ole minusta mitään syytä loukkaantumiselle. Kyllä minä uskon, että sinusta tuntuu ihan yhtä pahalta miehesi menneisyys kuin jos tilanne olisi päinvastoin ja ihan yhtä väärin on miehen sählätä kuin naisen, joten yritä nyt vain ymmärtää mitä olen kirjoittanut, äläkä nypi yksittäisiä lauseita isoista kokonaisuuksista.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Vapaa seksi on vahingollisempaa naiselle kuin miehelle. Nainen rikkoo itsensä näissä jutuissa ja kokee helposti tulleensa vain hyväksikäytetyksi. Mietitään tilannetta, jossa mies ja nainen harrastavat seksiä, menettävät koskemattomuutensa ja juttu on yhden illan kokeilu. Kumpi tässä kokeilussa on kärsinyt enemmän, kumpi jää miettimää, että mitä tuli tehtyä ja kannattiko, kumpi voi saada huonon maineen jne. Valitettavasti se on paljon ennemmin nainen kuin mies ja tässä suhteessa naisen neitsyyden / koskemattomuuden loukkauksen hinta on paljon suurempi kuin miehen. Siksi sanon, että naisen neitsyyden menetys on aina vakavampi asia kuin miehen poikuuden menetys. Usko nyt, että miehet eivät ole se kärsivä osapuoli, mies ei ole se heikompi aistia, mies ei koe tulleensa hyväksikäytetyksi, eikä mies yleensä koe edes mitään häpeän tunnetta sähläilyistään, kun taas naiselle on ihan eri juttu. Tätä tarkoitin, eli miehen ja naisen asema suhteessa koskemattomuuteen on hiukan epätasapainossa, eikä siinä ole minusta mitään syytä loukkaantumiselle. Kyllä minä uskon, että sinusta tuntuu ihan yhtä pahalta miehesi menneisyys kuin jos tilanne olisi päinvastoin ja ihan yhtä väärin on miehen sählätä kuin naisen, joten yritä nyt vain ymmärtää mitä olen kirjoittanut, äläkä nypi yksittäisiä lauseita isoista kokonaisuuksista.

Lue lisää

minä en ottaisi sellaiselta henkilältä neuvoja vastaan jolla on kokemusta vain yhdestä suhteesta. Ja kyllä, puhun seksisuhteista.

sinä yleistät asiota joista sinulla ei ole kokemusta. mistä moinen?

otappa ensin poika selvää!

6 + 19 kirjoitti:

minä en ottaisi sellaiselta henkilältä neuvoja vastaan jolla on kokemusta vain yhdestä suhteesta. Ja kyllä, puhun seksisuhteista.

sinä yleistät asiota joista sinulla ei ole kokemusta. mistä moinen?

otappa ensin poika selvää!

Lue lisää

Ei sinun tarvitse ottaa minulta vastaan yhtään mitään ja muutenkin kaikkien neuvojen / neuvojien kanssa saa aina olla tarkkana. Yleensä neuvosta on hyötyä silloin, kun se antaa vahvistuksen sille näkemykselle, joka on syntynyt oman elämän kokemuksen kautta, eli se tukee omaa mielipidettä. Mikäli asia tuntuu ihan vieraalta ja uudelta, eikä se löydä kosketuspintaa omaan kokemuspiiriin, voi asian jättää sikseen, eikä se sillä hetkellä hyödytä lukijaa, vaikka neuvo / asia olisi ihan oikea. Tällä foorumilla saa olla tarkkana sen suhteen, mitä lukee ja mihin luottaa, koska mukaan mahtuu porukkaa laidasta laitaan, eivätkä kaikki kirjoitukset ole lainkaan rakentavia. Mikäli koet, että kirjoitukseni jotenkin loukkaavat sinua, tai tämä foorumi sitoo ja aiheuttaa sinulle negatiivisia tunteita, niin jätä tämä palsta.

Eiköhän puolison valinta ole ihmisen oma valinta johon ihmisen, joka ei lainkaan tunne kumpaakaan osapuolta on aivan oikeasti olla syytä puuttumatta millään tavalla?

Eikö helluntailaisuudessa puolison valinta olekaan yksitysasia, kuten ei ilmeisesti myöskään oma seksuaalisuus ja sen toteuttaminen, sitäkin kun täällä repostellaan, sinä mukaan lukien.

Etkö millään tavalla koe ettei sinulla ole siihen oikeutta, etkä sellaista auktoriteettia, että voisit siihen puuttua ole Jumalaltakaan saanut?

Ihmetyttää kyllä kirjoitti:

Eiköhän puolison valinta ole ihmisen oma valinta johon ihmisen, joka ei lainkaan tunne kumpaakaan osapuolta on aivan oikeasti olla syytä puuttumatta millään tavalla?

Eikö helluntailaisuudessa puolison valinta olekaan yksitysasia, kuten ei ilmeisesti myöskään oma seksuaalisuus ja sen toteuttaminen, sitäkin kun täällä repostellaan, sinä mukaan lukien.

Etkö millään tavalla koe ettei sinulla ole siihen oikeutta, etkä sellaista auktoriteettia, että voisit siihen puuttua ole Jumalaltakaan saanut?

Lue lisää

Jepsistä…

Puolison valinta on jokaisen ihmisen oma asia. Olen siitä asiasta täsmälleen samaa mieltä kanssasi, eikä minulla, tai kenelläkään muullakaan taholla ole oikeuttaa puuttua siihen. Kyseinen henkilö kuitenkin halusi esittää asiansa tällä palstalla ja halusi selvästi, että muutkin jakaisivat ajatuksia ja mielipiteitä aiheen tiimoilta. Omalta puoleltani toin esiin huolen siitä, että hän toimii tietoisesti Raamatun ohjeiden vastaisesti, jos aikoo avioitua sellaisen naisen kanssa, joka ei ole uskossa lainkaan. Seurakunta rajat, eivät ole tässä suhteessa se keskeinen ongelma, vaan se, että tyttö ei ole uskossa. Tiedän monia tapauksia, joissa liitto on ajautunut ongelmiin näissä asioissa, enkä siksi suosittele kenellekään uskovaiselle avioitumista ei uskovaisen kanssa. Kenenkään ei tarvitse noudattaa minun, tai muidenkaan antamia ohjeita, mutta kaveri tuli palstalle hakemaan vastauksia tähän asiaan ja halusi kuulla muidenkin ajatuksia. Nyt hän on saanut sen mitä tuli hakemaan ja pallo on heitetty hänelle, tekee mitä tekee, omapahan on asiansa.

Omaa seksuaalisuuttaankin saa jokainen toteuttaa juuri niin kuin itse haluaa, mutta sekin on aihe, josta voidaan keskustella, josta voi jakaa mielipiteitä ja näkemyksiä, eikä se ole mitenkään väärin. Mistään repostelemisesta ei ole kyse, vaan aihe on todella tärkeä ja siitä puhutaan aivan liian vähän. Aihe liittyy myös uskontoon, Raamattuun ja sitä kautta myös helluntailaisuuteen, josta tällä palstalla keskustellaan, joten en näe mitään syytä kritiikillesi tässäkään suhteessa.

Oikeudet ja auktoriteetin tälle palstalle kirjoittamiseen, olen saanut enirolta, en Jumalalta, mutta ei minulla ole mitään hävettävää mistään mitä kirjoitan palstalle myöskään Jumalan edessä. Se, että sinä et pidä kirjoituksistani, ei merkitse minulle yhtään mitään.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Jepsistä…

Puolison valinta on jokaisen ihmisen oma asia. Olen siitä asiasta täsmälleen samaa mieltä kanssasi, eikä minulla, tai kenelläkään muullakaan taholla ole oikeuttaa puuttua siihen. Kyseinen henkilö kuitenkin halusi esittää asiansa tällä palstalla ja halusi selvästi, että muutkin jakaisivat ajatuksia ja mielipiteitä aiheen tiimoilta. Omalta puoleltani toin esiin huolen siitä, että hän toimii tietoisesti Raamatun ohjeiden vastaisesti, jos aikoo avioitua sellaisen naisen kanssa, joka ei ole uskossa lainkaan. Seurakunta rajat, eivät ole tässä suhteessa se keskeinen ongelma, vaan se, että tyttö ei ole uskossa. Tiedän monia tapauksia, joissa liitto on ajautunut ongelmiin näissä asioissa, enkä siksi suosittele kenellekään uskovaiselle avioitumista ei uskovaisen kanssa. Kenenkään ei tarvitse noudattaa minun, tai muidenkaan antamia ohjeita, mutta kaveri tuli palstalle hakemaan vastauksia tähän asiaan ja halusi kuulla muidenkin ajatuksia. Nyt hän on saanut sen mitä tuli hakemaan ja pallo on heitetty hänelle, tekee mitä tekee, omapahan on asiansa.

Omaa seksuaalisuuttaankin saa jokainen toteuttaa juuri niin kuin itse haluaa, mutta sekin on aihe, josta voidaan keskustella, josta voi jakaa mielipiteitä ja näkemyksiä, eikä se ole mitenkään väärin. Mistään repostelemisesta ei ole kyse, vaan aihe on todella tärkeä ja siitä puhutaan aivan liian vähän. Aihe liittyy myös uskontoon, Raamattuun ja sitä kautta myös helluntailaisuuteen, josta tällä palstalla keskustellaan, joten en näe mitään syytä kritiikillesi tässäkään suhteessa.

Oikeudet ja auktoriteetin tälle palstalle kirjoittamiseen, olen saanut enirolta, en Jumalalta, mutta ei minulla ole mitään hävettävää mistään mitä kirjoitan palstalle myöskään Jumalan edessä. Se, että sinä et pidä kirjoituksistani, ei merkitse minulle yhtään mitään.

Lue lisää

Sinä käsittelet aviopuolison "valintaa" kuin uuden auton ostoa Ohitat täysin sen tosiasian, että naimisiin mennään rakkaudesta. Tunteilla ei näytäkään olevan sijaa "neuvoissasi", et ainakaan niihin viittaa.

Paras puolisohan jokaiselle on se jota paljon rakastaa, ei se, joka on jonkin dogmaattisen elämänkatsomuksen mukaan "sopivin".

Aloittaja myös kertoo tyttöystävänsä uskovan Jumalaan ja luottavan Hänen johdatukseen. Hän ei ole kuitenkaan helluntailainen ja näytätkin mitätöivän myös tämän tytön uskon häntäkään lainkaan tuntemattta vertaamalla häntä uskosta osattomiin, ainakin Raamatun lainauksesi antavat näin ymmärtää.

Kyse ei siis taida ollakaan tytön uskosta vaan siitä, että hän uskoo mielestäsi "väärin" ja on siten kelvoton helluntailaisen puolisoksi?

Aloittaja kertoo myös karsastavansa ylikarismaattisuutta ja -hengellisyyttä. Olet siis aloittajan kanssa aika eri linjoilla karismaattisuuden ja hengellisyyden suhteen joten voi epäillä osaatko asettua lainkaan aloittajan housuihin vai näetkö asian vain ja ainoastaan omasta näkökulmastasi käsin.

Jepsistä... kirjoitti:

Sinä käsittelet aviopuolison "valintaa" kuin uuden auton ostoa Ohitat täysin sen tosiasian, että naimisiin mennään rakkaudesta. Tunteilla ei näytäkään olevan sijaa "neuvoissasi", et ainakaan niihin viittaa.

Paras puolisohan jokaiselle on se jota paljon rakastaa, ei se, joka on jonkin dogmaattisen elämänkatsomuksen mukaan "sopivin".

Aloittaja myös kertoo tyttöystävänsä uskovan Jumalaan ja luottavan Hänen johdatukseen. Hän ei ole kuitenkaan helluntailainen ja näytätkin mitätöivän myös tämän tytön uskon häntäkään lainkaan tuntemattta vertaamalla häntä uskosta osattomiin, ainakin Raamatun lainauksesi antavat näin ymmärtää.

Kyse ei siis taida ollakaan tytön uskosta vaan siitä, että hän uskoo mielestäsi "väärin" ja on siten kelvoton helluntailaisen puolisoksi?

Aloittaja kertoo myös karsastavansa ylikarismaattisuutta ja -hengellisyyttä. Olet siis aloittajan kanssa aika eri linjoilla karismaattisuuden ja hengellisyyden suhteen joten voi epäillä osaatko asettua lainkaan aloittajan housuihin vai näetkö asian vain ja ainoastaan omasta näkökulmastasi käsin.

Lue lisää

Aloittaja sanoo selvästi, että hänen tyttöystävänsä on vain tapa kristitty ja uskosta osaton, kuten suurin osa luterilaisista onkin. Ei uskovaiseksi tee se, että on kirkon jäsen, eikä se, että on pienenä kastettu, vaan henkilökohtainen Jumala suhde ja aloittaja tuntuu ymmärtävän tämän oikein hyvin. Hän on itse uskossa, mutta ei pidä ylikarismaattisesta toiminnasta, josta hyvin pieni osa helluntaiseurakuntien jäsenistä on innostunut. Miehellä on ns. jalat maassa ja se on sinällään ihan terve merkki ja terveenä pidän myös hänen huoltaan siitä, että liitto ei uskovaisen kanssa voi olla pahimmassa tapauksessa tuhoon tuomittu. Kyllä uskovaisia tyttöjä löytyy luterilaisistakin, jos ei hellareista natsaa kohdalle sitä oikeaa, mutta kumppanin valinnassa kannattaa käyttää myös järkeä, eikä mennä pelkän tunteen varassa. Tiedän monia liittoja, jotka on solmittu pelkän tunteen varaan, ilman järkeä ja ilman Jumalan johdatusta, eivätkä ne ole kestäneet. Ei avioliittoa ole tarkoitettu hetken hurmaksi, johon mennään vain tunteen saattelemana, vaan elinikäiseksi liitoksi, jota tulee harkita ja tarkastella monesta näkövinkkelistä. Tyhmä on se, joka antautuu pelkän tunteen vietäväksi ja kuten huomaat, niin tämä mies ei ole sellainen, koska hän selvästikin punnitsee asiaa myös järjellä. Karismaattisen toiminnan suhteen en ole mitenkään eri linjoilla aloittajan suhteen ja itseänikin häiritsee helposti ylihengellisyys.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Aloittaja sanoo selvästi, että hänen tyttöystävänsä on vain tapa kristitty ja uskosta osaton, kuten suurin osa luterilaisista onkin. Ei uskovaiseksi tee se, että on kirkon jäsen, eikä se, että on pienenä kastettu, vaan henkilökohtainen Jumala suhde ja aloittaja tuntuu ymmärtävän tämän oikein hyvin. Hän on itse uskossa, mutta ei pidä ylikarismaattisesta toiminnasta, josta hyvin pieni osa helluntaiseurakuntien jäsenistä on innostunut. Miehellä on ns. jalat maassa ja se on sinällään ihan terve merkki ja terveenä pidän myös hänen huoltaan siitä, että liitto ei uskovaisen kanssa voi olla pahimmassa tapauksessa tuhoon tuomittu. Kyllä uskovaisia tyttöjä löytyy luterilaisistakin, jos ei hellareista natsaa kohdalle sitä oikeaa, mutta kumppanin valinnassa kannattaa käyttää myös järkeä, eikä mennä pelkän tunteen varassa. Tiedän monia liittoja, jotka on solmittu pelkän tunteen varaan, ilman järkeä ja ilman Jumalan johdatusta, eivätkä ne ole kestäneet. Ei avioliittoa ole tarkoitettu hetken hurmaksi, johon mennään vain tunteen saattelemana, vaan elinikäiseksi liitoksi, jota tulee harkita ja tarkastella monesta näkövinkkelistä. Tyhmä on se, joka antautuu pelkän tunteen vietäväksi ja kuten huomaat, niin tämä mies ei ole sellainen, koska hän selvästikin punnitsee asiaa myös järjellä. Karismaattisen toiminnan suhteen en ole mitenkään eri linjoilla aloittajan suhteen ja itseänikin häiritsee helposti ylihengellisyys.

Lue lisää

Niin, aloittaja sanoo, että hänen tyttöystävänsä uskoo Jumalaan ja Jumalan johdatukseen. Sinulle se ei kelpaa koska se ei ole helluntaioppia kaikkine "merkkeinen" joilla sitä voi kätevästi mitata.

Mistä tiedät, että se ei kelpaa Jumalalle? Raamattu tosin kieltää sinua edes sitä arvioimasta mutta tuskin muutoinkaan jokaista Raamatun määräystä noudatat joten kaipa tähänkin voi vastata? Varoittaako Raamattu toisten uskon arvioimisesta ja sen arvottomaksi julistamisesta?

jeps.... kirjoitti:

Niin, aloittaja sanoo, että hänen tyttöystävänsä uskoo Jumalaan ja Jumalan johdatukseen. Sinulle se ei kelpaa koska se ei ole helluntaioppia kaikkine "merkkeinen" joilla sitä voi kätevästi mitata.

Mistä tiedät, että se ei kelpaa Jumalalle? Raamattu tosin kieltää sinua edes sitä arvioimasta mutta tuskin muutoinkaan jokaista Raamatun määräystä noudatat joten kaipa tähänkin voi vastata? Varoittaako Raamattu toisten uskon arvioimisesta ja sen arvottomaksi julistamisesta?

Lue lisää

En voi antaa arviota sellaisen ihmisen uskosta, jota en tunne ja jota en ole edes nähnyt. Se on kokonaan mahdotonta ja siksi olenkin luottanut vain siihen, mitä minulle on kertonut se henkilö, joka tuntee tämän kyseisen henkilön. Olen antanut omat neuvoni hänelle hänen oman lausuntonsa ja kysymyksensä pohjalta.

”Missä paikka Raamatussa _kielletään_ ettei saa otaa ei-uskovaista puolisoa?

Entä sellainen puoliso joka on ns. tapa kristitty eli kyllä hyväksyy kaiken mutta sellaista suurta paloa ei välttämättä löydy sisältä.

Hän ei ole ihan samanlaisessa elävässä uskossa kuin minä, mutta uskoo kuitenkin Jumalaan ja haluaa kulkea johdatuksessa.

Hän ei kuitenkaan halua täyttyä pyhällä hengellä ja häntä ei kiinnosta puhua kielillä. Hän myös juo joskus alkoholia (ei humala mielessä) ja hän on harrastanut jopa esiaviollista seksiä.

tyttö sanoo että tavallaan on uskovainen mutta silti hän ei ole niin "uskovainen" kuin me hellarit esim ollaan”


Näiden edellä mainittujen tuntomerkkien perusteella, en ole lainkaan varma siitä, että kyseinen henkilö olisi uskossa, vaan pikemminkin yhdyn siihen, mitä aloittaja itse ehdottaa, eli hän on tapa kristitty. Uskoontulossa ei kuitenkaan ole kyse mistään tapa kristillisyydestä, vaan elävästä uskosta, johon liittyy myös tuo palo, joka häneltä puuttuu. Meillä on elävä ja palava suhde Jumalaan ja kristilliset tavat ovat seurausta siitä, että rakastamme Jeesusta ja tahtomme noudattaa Jumalan sanaa, eli seurata häntä. Synti on aina vakava asia ja se, miten suhtaudumme siihen, kertoo suoraan se, olemmeko me Jumalan omia. Mikäli sanon, että minulla ei ole mitään erityistä paloa tässä uskossani ja en ole lainkaan sellaisessa uskossa, joka näkyisi, eli en halua olla tunnustuksellinen, on jotain kyllä pielessä ja pahoin. En halua täytyä Pyhällä Hengellä, se tuntuu minulle jotenkin vieraalta, samoin kuin Pyhän Hengen toiminta, mutta synti ei kuitenkaan ole minulle vierasta, vaan voin harrastaa haureutta, josta Raamattu varoittaa ja voin istua siellä missä kaikki muutkin pilkkaajat istuvat…. mutta, mutta olen kuitenkin uskossa hmmm.. omalla tavallani, mutta en sillä tavalla kun ne, joiden todella tiedän olevan uskossa.

Uskossa joko ollaan, tai ei olla, se on täysin mustavalkoinen asia, eikä sillä leikitä. Minulle riittää erittäin hyvin nämä todisteet, jotka löysin avaajan kirjoituksesta ja ne kertovat minulle sen, että tällä tytöllä ei ole elävää uskoa ja henkilökohtaista Jumala suhdetta, vaan jonkinlainen pinnallinen / uskonnollinen tapa ajatella, mutta hän ei ole uudestisyntynyt.

Psalmi50.15 kirjoitti:

En voi antaa arviota sellaisen ihmisen uskosta, jota en tunne ja jota en ole edes nähnyt. Se on kokonaan mahdotonta ja siksi olenkin luottanut vain siihen, mitä minulle on kertonut se henkilö, joka tuntee tämän kyseisen henkilön. Olen antanut omat neuvoni hänelle hänen oman lausuntonsa ja kysymyksensä pohjalta.

”Missä paikka Raamatussa _kielletään_ ettei saa otaa ei-uskovaista puolisoa?

Entä sellainen puoliso joka on ns. tapa kristitty eli kyllä hyväksyy kaiken mutta sellaista suurta paloa ei välttämättä löydy sisältä.

Hän ei ole ihan samanlaisessa elävässä uskossa kuin minä, mutta uskoo kuitenkin Jumalaan ja haluaa kulkea johdatuksessa.

Hän ei kuitenkaan halua täyttyä pyhällä hengellä ja häntä ei kiinnosta puhua kielillä. Hän myös juo joskus alkoholia (ei humala mielessä) ja hän on harrastanut jopa esiaviollista seksiä.

tyttö sanoo että tavallaan on uskovainen mutta silti hän ei ole niin "uskovainen" kuin me hellarit esim ollaan”


Näiden edellä mainittujen tuntomerkkien perusteella, en ole lainkaan varma siitä, että kyseinen henkilö olisi uskossa, vaan pikemminkin yhdyn siihen, mitä aloittaja itse ehdottaa, eli hän on tapa kristitty. Uskoontulossa ei kuitenkaan ole kyse mistään tapa kristillisyydestä, vaan elävästä uskosta, johon liittyy myös tuo palo, joka häneltä puuttuu. Meillä on elävä ja palava suhde Jumalaan ja kristilliset tavat ovat seurausta siitä, että rakastamme Jeesusta ja tahtomme noudattaa Jumalan sanaa, eli seurata häntä. Synti on aina vakava asia ja se, miten suhtaudumme siihen, kertoo suoraan se, olemmeko me Jumalan omia. Mikäli sanon, että minulla ei ole mitään erityistä paloa tässä uskossani ja en ole lainkaan sellaisessa uskossa, joka näkyisi, eli en halua olla tunnustuksellinen, on jotain kyllä pielessä ja pahoin. En halua täytyä Pyhällä Hengellä, se tuntuu minulle jotenkin vieraalta, samoin kuin Pyhän Hengen toiminta, mutta synti ei kuitenkaan ole minulle vierasta, vaan voin harrastaa haureutta, josta Raamattu varoittaa ja voin istua siellä missä kaikki muutkin pilkkaajat istuvat…. mutta, mutta olen kuitenkin uskossa hmmm.. omalla tavallani, mutta en sillä tavalla kun ne, joiden todella tiedän olevan uskossa.

Uskossa joko ollaan, tai ei olla, se on täysin mustavalkoinen asia, eikä sillä leikitä. Minulle riittää erittäin hyvin nämä todisteet, jotka löysin avaajan kirjoituksesta ja ne kertovat minulle sen, että tällä tytöllä ei ole elävää uskoa ja henkilökohtaista Jumala suhdetta, vaan jonkinlainen pinnallinen / uskonnollinen tapa ajatella, mutta hän ei ole uudestisyntynyt.

Lue lisää

juu

Psalmi50.15 kirjoitti:

En voi antaa arviota sellaisen ihmisen uskosta, jota en tunne ja jota en ole edes nähnyt. Se on kokonaan mahdotonta ja siksi olenkin luottanut vain siihen, mitä minulle on kertonut se henkilö, joka tuntee tämän kyseisen henkilön. Olen antanut omat neuvoni hänelle hänen oman lausuntonsa ja kysymyksensä pohjalta.

”Missä paikka Raamatussa _kielletään_ ettei saa otaa ei-uskovaista puolisoa?

Entä sellainen puoliso joka on ns. tapa kristitty eli kyllä hyväksyy kaiken mutta sellaista suurta paloa ei välttämättä löydy sisältä.

Hän ei ole ihan samanlaisessa elävässä uskossa kuin minä, mutta uskoo kuitenkin Jumalaan ja haluaa kulkea johdatuksessa.

Hän ei kuitenkaan halua täyttyä pyhällä hengellä ja häntä ei kiinnosta puhua kielillä. Hän myös juo joskus alkoholia (ei humala mielessä) ja hän on harrastanut jopa esiaviollista seksiä.

tyttö sanoo että tavallaan on uskovainen mutta silti hän ei ole niin "uskovainen" kuin me hellarit esim ollaan”


Näiden edellä mainittujen tuntomerkkien perusteella, en ole lainkaan varma siitä, että kyseinen henkilö olisi uskossa, vaan pikemminkin yhdyn siihen, mitä aloittaja itse ehdottaa, eli hän on tapa kristitty. Uskoontulossa ei kuitenkaan ole kyse mistään tapa kristillisyydestä, vaan elävästä uskosta, johon liittyy myös tuo palo, joka häneltä puuttuu. Meillä on elävä ja palava suhde Jumalaan ja kristilliset tavat ovat seurausta siitä, että rakastamme Jeesusta ja tahtomme noudattaa Jumalan sanaa, eli seurata häntä. Synti on aina vakava asia ja se, miten suhtaudumme siihen, kertoo suoraan se, olemmeko me Jumalan omia. Mikäli sanon, että minulla ei ole mitään erityistä paloa tässä uskossani ja en ole lainkaan sellaisessa uskossa, joka näkyisi, eli en halua olla tunnustuksellinen, on jotain kyllä pielessä ja pahoin. En halua täytyä Pyhällä Hengellä, se tuntuu minulle jotenkin vieraalta, samoin kuin Pyhän Hengen toiminta, mutta synti ei kuitenkaan ole minulle vierasta, vaan voin harrastaa haureutta, josta Raamattu varoittaa ja voin istua siellä missä kaikki muutkin pilkkaajat istuvat…. mutta, mutta olen kuitenkin uskossa hmmm.. omalla tavallani, mutta en sillä tavalla kun ne, joiden todella tiedän olevan uskossa.

Uskossa joko ollaan, tai ei olla, se on täysin mustavalkoinen asia, eikä sillä leikitä. Minulle riittää erittäin hyvin nämä todisteet, jotka löysin avaajan kirjoituksesta ja ne kertovat minulle sen, että tällä tytöllä ei ole elävää uskoa ja henkilökohtaista Jumala suhdetta, vaan jonkinlainen pinnallinen / uskonnollinen tapa ajatella, mutta hän ei ole uudestisyntynyt.

Lue lisää

Jaa... Olen ateisti. Avovaimoni uskoo Jumalaan. Rukoileekin iltarukouksessaan puolestani. Kysyy kyllä, että saako rukoilla, olen antanut luvan hänen vuokseen, minulle asia on itseasiassa aivan samantekevä.

Kerronpa avovaimoni uskosta. Hän uskoo ihan vilpittömästi mutta ei puhu kielillä, ei ole helluntailainen ja tuskin tietää esimerkiksi näistä kastekiistoista mitään.

Hän eii tuomitse ihmisiä, ei edes homoja, koska meidän molempien ystäväpiiriin kuuluu myös heitä, hän uskoo enemmän anteeksiantoon ja rakkauteen kuin vihaan ja tuomitsemiseen, hän on hyväntahtoinen ja luottaa liikaakin ihmisiin. Hyvä ihminen ei tunnista pahuutta. Tai hyväksikäyttöä. Enää hän ei lainaa rahaa "ruokaan", pistin sen pelin poikki. Ymmärtänette mitä tarkoitan.

Minun mielestäni hän on kristitty sanan positiivisessa merkityksessä, hänen uskostaan on vaikea löytää juurikaan negatiivista, lukuunottamatta Jeesus-harhaa :) Hyväksyyhän hän minut, ateistin elämänkumppanikseen vaikka ajatuksemme eivät tällä tasolla kohtaakaan. Homma toimii toki toisinpäinkin, hänen uskonsa ei ole minulle ongelma.

Hän on mielestäsi varmasti ns. tapakristitty. Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Kun osaat niin hyvin arvioida ihmisten Jumala-suhteita niin arvioipa nyt sitten tapakristityn avovaimoni usko? Kehtaatko?

a-teisti kirjoitti:

Jaa... Olen ateisti. Avovaimoni uskoo Jumalaan. Rukoileekin iltarukouksessaan puolestani. Kysyy kyllä, että saako rukoilla, olen antanut luvan hänen vuokseen, minulle asia on itseasiassa aivan samantekevä.

Kerronpa avovaimoni uskosta. Hän uskoo ihan vilpittömästi mutta ei puhu kielillä, ei ole helluntailainen ja tuskin tietää esimerkiksi näistä kastekiistoista mitään.

Hän eii tuomitse ihmisiä, ei edes homoja, koska meidän molempien ystäväpiiriin kuuluu myös heitä, hän uskoo enemmän anteeksiantoon ja rakkauteen kuin vihaan ja tuomitsemiseen, hän on hyväntahtoinen ja luottaa liikaakin ihmisiin. Hyvä ihminen ei tunnista pahuutta. Tai hyväksikäyttöä. Enää hän ei lainaa rahaa "ruokaan", pistin sen pelin poikki. Ymmärtänette mitä tarkoitan.

Minun mielestäni hän on kristitty sanan positiivisessa merkityksessä, hänen uskostaan on vaikea löytää juurikaan negatiivista, lukuunottamatta Jeesus-harhaa :) Hyväksyyhän hän minut, ateistin elämänkumppanikseen vaikka ajatuksemme eivät tällä tasolla kohtaakaan. Homma toimii toki toisinpäinkin, hänen uskonsa ei ole minulle ongelma.

Hän on mielestäsi varmasti ns. tapakristitty. Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Kun osaat niin hyvin arvioida ihmisten Jumala-suhteita niin arvioipa nyt sitten tapakristityn avovaimoni usko? Kehtaatko?

Lue lisää

Hyvä vaimo, hänellä on oma henkilökohtainen suhde Jumalaan ja se toimii. Ei siinä tarvita pappeja eikä leviittoja.

a-teisti kirjoitti:

Jaa... Olen ateisti. Avovaimoni uskoo Jumalaan. Rukoileekin iltarukouksessaan puolestani. Kysyy kyllä, että saako rukoilla, olen antanut luvan hänen vuokseen, minulle asia on itseasiassa aivan samantekevä.

Kerronpa avovaimoni uskosta. Hän uskoo ihan vilpittömästi mutta ei puhu kielillä, ei ole helluntailainen ja tuskin tietää esimerkiksi näistä kastekiistoista mitään.

Hän eii tuomitse ihmisiä, ei edes homoja, koska meidän molempien ystäväpiiriin kuuluu myös heitä, hän uskoo enemmän anteeksiantoon ja rakkauteen kuin vihaan ja tuomitsemiseen, hän on hyväntahtoinen ja luottaa liikaakin ihmisiin. Hyvä ihminen ei tunnista pahuutta. Tai hyväksikäyttöä. Enää hän ei lainaa rahaa "ruokaan", pistin sen pelin poikki. Ymmärtänette mitä tarkoitan.

Minun mielestäni hän on kristitty sanan positiivisessa merkityksessä, hänen uskostaan on vaikea löytää juurikaan negatiivista, lukuunottamatta Jeesus-harhaa :) Hyväksyyhän hän minut, ateistin elämänkumppanikseen vaikka ajatuksemme eivät tällä tasolla kohtaakaan. Homma toimii toki toisinpäinkin, hänen uskonsa ei ole minulle ongelma.

Hän on mielestäsi varmasti ns. tapakristitty. Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön.

Kun osaat niin hyvin arvioida ihmisten Jumala-suhteita niin arvioipa nyt sitten tapakristityn avovaimoni usko? Kehtaatko?

Lue lisää

Kehtaan

Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton ja toivon todella, että vaimollasi olisi elävä suhde Jumalaan. Olen kuitenkin kertomasi perusteella aika pitkälti sitä mieltä, että sitä elävää suhdetta ja yhteyttä ei ole, ellei sitten siinä iltarukouksessa. Sanot itse, että vaimollasi ei ole mitään suhdetta Jumalaan ja pidät häntä vain tapa kristittynä. Sinä olet se henkilö, joka elää lähellä vaimoasi ja tuntee hänet kuin omat taskunsa ja sinä sanot, ettei hänellä ole Jumala suhdetta, mutta kristillisiä tapoja kylläkin. Tiedätkös, että elävä usko ja Jumala suhde näkyy ja voisin sanoa sen vaikka laulun sanoin, että sen tuntee, sen maistaa ja kauempaakin haistaa (tai miten se meni). Kukaan, joka elää lähellä tosi uskovaa, ei sano, että hänellä ei ole mitään Jumala suhdetta, vaan pelkkiä tapoja. Ei usko ole tätä, ei alkuunkaan. Kuollut usko / uskonnollisuus on tätä, mutta ei eläväusko, johon meitä on kutsuttu. En edelleenkään halua tuomita vaimosi Jumala suhdetta, kun en tunne häntä, enkä näe hänen sydämeensä, vaan analysoin ainoastaan sinun viestistä löytämiäni todisteita siitä, onko vaimosi uskossa, vai ei. Hänellä on tapoja, mutta onko hänellä elämää, se on se kysymys, koska me uskovat olemme uudestisyntyneitä ja Jumalan Henki asuu meissä. Siksi meillä on myös elävä suhde ja yhteys Jumalaan ja siksi me myös samaistumme, eli seuraamme Jeesusta, koska me tunnemme hänet sisäisesti, emme vain pintapuolisesti ja kaukaa. Uskovainen rakastaa Jeesusta ja siksi hän myös tahtoo oma aloitteisesti noudattaa Jumalan sanan ohjeita. Se, että elämme Raamatun ohjeiden mukaan, osaltaan kertoo sen, että meillä on elävä rakkaus suhde Jumalaan. Eihän uskovaiselle tule kuuloonkaan se, että hän eläisi esim. avoliitossa, tai istuisi siellä, missä pilkkaajat istuvat, kuten baareissa ja suhtautuisi homouden syntiin myönteisesti jne. Ei uskovainen elä tällä tavalla ja kyllä minä ihmettelen sellaista uskovaa, joka silittelee syntiä myötäkarvaan ja kuvittelee, että Jumala on myös sellainen. Ei ole ja uskovainen tuntee Jumalan ja tietää, että Jumala vihaa syntiä ja siksi Jumalan lapsi karttaa syntiä, eikä tee myönnytyksiä sen suhteen.

Sanot, että vaimosi on hyvä ihminen, eikä tuomitse edes selvää syntiä, vaan laittaa sen päälle anteeksiannon laastarin ja armon, ilman mitään parannuksen tekoa. Jumala ei ole tällainen, eikä kristillisyydellä ole mitään tekemistä tällaisen halvan feikki uskon kanssa. Jumala kyllä antaa anteeksi, kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne. Tällainen ihminen saa armon ja anteeksi annon ja tällaiselle ihmiselle Jumala sanoo, että mene, äläkä enää syntiä tee. Älä tee sitä enää, kadu syntejä, että ne annetaan anteeksi, äläkä luule, että voit käyttää armoa hyväksesi ja tehdä tietoista syntiä tahallasi jne.. Tällaisia ajatuksia löytyy Raamatusta, kun puhutaan armosta ja anteeksiannosta. Onko vaimosi tullut joskus katuvana ja nöyränä Jeesuksen luokse (rukouksessaan) ja tunnustanut kaikki syntinsä, katunut ja jättänyt ne, eli tehnyt niistä parannuksen? Kilvoitteleeko hän kaidalla tiellä Jeesusta seuraten tänä päivänä, onko hän valmis tunnustamaan uskonsa, kun sitä häneltä kysytään, vai häpeääkö hän Jeesusta? Uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suuntunnutuksella pelastutaan. Tiedätkös sinä ystäväni, että juuri tuo hyvyys, josta puhut vaimosi kohdalla, voi olla se asia, joka pitää hänet erossa Jumalasta. Hyvä hän on, sitä en epäile, ei ole tehnyt varmaan pahaa kärpäsellekään, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Se ei vain kerta kaikkiaan riitä, vaan tarvitaan Jumala suhde. Jokainen meistä, parhainkin on Jumalan edessä syntinen ja vailla pelastusta, ellemme me vastaanota Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana. Me (hyvät ihmiset) emme kestä Jumalan edessä tekoinemme, vaan me tarvitsemme uhrin, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän kuoli meidän puolestamme ja häneen uskomalla me pelastumme, kun vastaanotamme hänet sydämeemme ja lähdemme myös seuraamaan (samaistumaan) häntä. Päättele tästä kaikesta itse, onko vaimosi elävässä uskossa.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Kehtaan

Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton ja toivon todella, että vaimollasi olisi elävä suhde Jumalaan. Olen kuitenkin kertomasi perusteella aika pitkälti sitä mieltä, että sitä elävää suhdetta ja yhteyttä ei ole, ellei sitten siinä iltarukouksessa. Sanot itse, että vaimollasi ei ole mitään suhdetta Jumalaan ja pidät häntä vain tapa kristittynä. Sinä olet se henkilö, joka elää lähellä vaimoasi ja tuntee hänet kuin omat taskunsa ja sinä sanot, ettei hänellä ole Jumala suhdetta, mutta kristillisiä tapoja kylläkin. Tiedätkös, että elävä usko ja Jumala suhde näkyy ja voisin sanoa sen vaikka laulun sanoin, että sen tuntee, sen maistaa ja kauempaakin haistaa (tai miten se meni). Kukaan, joka elää lähellä tosi uskovaa, ei sano, että hänellä ei ole mitään Jumala suhdetta, vaan pelkkiä tapoja. Ei usko ole tätä, ei alkuunkaan. Kuollut usko / uskonnollisuus on tätä, mutta ei eläväusko, johon meitä on kutsuttu. En edelleenkään halua tuomita vaimosi Jumala suhdetta, kun en tunne häntä, enkä näe hänen sydämeensä, vaan analysoin ainoastaan sinun viestistä löytämiäni todisteita siitä, onko vaimosi uskossa, vai ei. Hänellä on tapoja, mutta onko hänellä elämää, se on se kysymys, koska me uskovat olemme uudestisyntyneitä ja Jumalan Henki asuu meissä. Siksi meillä on myös elävä suhde ja yhteys Jumalaan ja siksi me myös samaistumme, eli seuraamme Jeesusta, koska me tunnemme hänet sisäisesti, emme vain pintapuolisesti ja kaukaa. Uskovainen rakastaa Jeesusta ja siksi hän myös tahtoo oma aloitteisesti noudattaa Jumalan sanan ohjeita. Se, että elämme Raamatun ohjeiden mukaan, osaltaan kertoo sen, että meillä on elävä rakkaus suhde Jumalaan. Eihän uskovaiselle tule kuuloonkaan se, että hän eläisi esim. avoliitossa, tai istuisi siellä, missä pilkkaajat istuvat, kuten baareissa ja suhtautuisi homouden syntiin myönteisesti jne. Ei uskovainen elä tällä tavalla ja kyllä minä ihmettelen sellaista uskovaa, joka silittelee syntiä myötäkarvaan ja kuvittelee, että Jumala on myös sellainen. Ei ole ja uskovainen tuntee Jumalan ja tietää, että Jumala vihaa syntiä ja siksi Jumalan lapsi karttaa syntiä, eikä tee myönnytyksiä sen suhteen.

Sanot, että vaimosi on hyvä ihminen, eikä tuomitse edes selvää syntiä, vaan laittaa sen päälle anteeksiannon laastarin ja armon, ilman mitään parannuksen tekoa. Jumala ei ole tällainen, eikä kristillisyydellä ole mitään tekemistä tällaisen halvan feikki uskon kanssa. Jumala kyllä antaa anteeksi, kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne. Tällainen ihminen saa armon ja anteeksi annon ja tällaiselle ihmiselle Jumala sanoo, että mene, äläkä enää syntiä tee. Älä tee sitä enää, kadu syntejä, että ne annetaan anteeksi, äläkä luule, että voit käyttää armoa hyväksesi ja tehdä tietoista syntiä tahallasi jne.. Tällaisia ajatuksia löytyy Raamatusta, kun puhutaan armosta ja anteeksiannosta. Onko vaimosi tullut joskus katuvana ja nöyränä Jeesuksen luokse (rukouksessaan) ja tunnustanut kaikki syntinsä, katunut ja jättänyt ne, eli tehnyt niistä parannuksen? Kilvoitteleeko hän kaidalla tiellä Jeesusta seuraten tänä päivänä, onko hän valmis tunnustamaan uskonsa, kun sitä häneltä kysytään, vai häpeääkö hän Jeesusta? Uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suuntunnutuksella pelastutaan. Tiedätkös sinä ystäväni, että juuri tuo hyvyys, josta puhut vaimosi kohdalla, voi olla se asia, joka pitää hänet erossa Jumalasta. Hyvä hän on, sitä en epäile, ei ole tehnyt varmaan pahaa kärpäsellekään, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Se ei vain kerta kaikkiaan riitä, vaan tarvitaan Jumala suhde. Jokainen meistä, parhainkin on Jumalan edessä syntinen ja vailla pelastusta, ellemme me vastaanota Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana. Me (hyvät ihmiset) emme kestä Jumalan edessä tekoinemme, vaan me tarvitsemme uhrin, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän kuoli meidän puolestamme ja häneen uskomalla me pelastumme, kun vastaanotamme hänet sydämeemme ja lähdemme myös seuraamaan (samaistumaan) häntä. Päättele tästä kaikesta itse, onko vaimosi elävässä uskossa.

Lue lisää

Fariseus tietää ja päättää, onko joku "elävässä uskossa". Usein tuo usko on lahkon oppiin uskomista, joten ei sellaisella uskolla ole merkitystä.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Kehtaan

Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton ja toivon todella, että vaimollasi olisi elävä suhde Jumalaan. Olen kuitenkin kertomasi perusteella aika pitkälti sitä mieltä, että sitä elävää suhdetta ja yhteyttä ei ole, ellei sitten siinä iltarukouksessa. Sanot itse, että vaimollasi ei ole mitään suhdetta Jumalaan ja pidät häntä vain tapa kristittynä. Sinä olet se henkilö, joka elää lähellä vaimoasi ja tuntee hänet kuin omat taskunsa ja sinä sanot, ettei hänellä ole Jumala suhdetta, mutta kristillisiä tapoja kylläkin. Tiedätkös, että elävä usko ja Jumala suhde näkyy ja voisin sanoa sen vaikka laulun sanoin, että sen tuntee, sen maistaa ja kauempaakin haistaa (tai miten se meni). Kukaan, joka elää lähellä tosi uskovaa, ei sano, että hänellä ei ole mitään Jumala suhdetta, vaan pelkkiä tapoja. Ei usko ole tätä, ei alkuunkaan. Kuollut usko / uskonnollisuus on tätä, mutta ei eläväusko, johon meitä on kutsuttu. En edelleenkään halua tuomita vaimosi Jumala suhdetta, kun en tunne häntä, enkä näe hänen sydämeensä, vaan analysoin ainoastaan sinun viestistä löytämiäni todisteita siitä, onko vaimosi uskossa, vai ei. Hänellä on tapoja, mutta onko hänellä elämää, se on se kysymys, koska me uskovat olemme uudestisyntyneitä ja Jumalan Henki asuu meissä. Siksi meillä on myös elävä suhde ja yhteys Jumalaan ja siksi me myös samaistumme, eli seuraamme Jeesusta, koska me tunnemme hänet sisäisesti, emme vain pintapuolisesti ja kaukaa. Uskovainen rakastaa Jeesusta ja siksi hän myös tahtoo oma aloitteisesti noudattaa Jumalan sanan ohjeita. Se, että elämme Raamatun ohjeiden mukaan, osaltaan kertoo sen, että meillä on elävä rakkaus suhde Jumalaan. Eihän uskovaiselle tule kuuloonkaan se, että hän eläisi esim. avoliitossa, tai istuisi siellä, missä pilkkaajat istuvat, kuten baareissa ja suhtautuisi homouden syntiin myönteisesti jne. Ei uskovainen elä tällä tavalla ja kyllä minä ihmettelen sellaista uskovaa, joka silittelee syntiä myötäkarvaan ja kuvittelee, että Jumala on myös sellainen. Ei ole ja uskovainen tuntee Jumalan ja tietää, että Jumala vihaa syntiä ja siksi Jumalan lapsi karttaa syntiä, eikä tee myönnytyksiä sen suhteen.

Sanot, että vaimosi on hyvä ihminen, eikä tuomitse edes selvää syntiä, vaan laittaa sen päälle anteeksiannon laastarin ja armon, ilman mitään parannuksen tekoa. Jumala ei ole tällainen, eikä kristillisyydellä ole mitään tekemistä tällaisen halvan feikki uskon kanssa. Jumala kyllä antaa anteeksi, kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne. Tällainen ihminen saa armon ja anteeksi annon ja tällaiselle ihmiselle Jumala sanoo, että mene, äläkä enää syntiä tee. Älä tee sitä enää, kadu syntejä, että ne annetaan anteeksi, äläkä luule, että voit käyttää armoa hyväksesi ja tehdä tietoista syntiä tahallasi jne.. Tällaisia ajatuksia löytyy Raamatusta, kun puhutaan armosta ja anteeksiannosta. Onko vaimosi tullut joskus katuvana ja nöyränä Jeesuksen luokse (rukouksessaan) ja tunnustanut kaikki syntinsä, katunut ja jättänyt ne, eli tehnyt niistä parannuksen? Kilvoitteleeko hän kaidalla tiellä Jeesusta seuraten tänä päivänä, onko hän valmis tunnustamaan uskonsa, kun sitä häneltä kysytään, vai häpeääkö hän Jeesusta? Uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suuntunnutuksella pelastutaan. Tiedätkös sinä ystäväni, että juuri tuo hyvyys, josta puhut vaimosi kohdalla, voi olla se asia, joka pitää hänet erossa Jumalasta. Hyvä hän on, sitä en epäile, ei ole tehnyt varmaan pahaa kärpäsellekään, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Se ei vain kerta kaikkiaan riitä, vaan tarvitaan Jumala suhde. Jokainen meistä, parhainkin on Jumalan edessä syntinen ja vailla pelastusta, ellemme me vastaanota Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana. Me (hyvät ihmiset) emme kestä Jumalan edessä tekoinemme, vaan me tarvitsemme uhrin, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän kuoli meidän puolestamme ja häneen uskomalla me pelastumme, kun vastaanotamme hänet sydämeemme ja lähdemme myös seuraamaan (samaistumaan) häntä. Päättele tästä kaikesta itse, onko vaimosi elävässä uskossa.

Lue lisää

En oikeastaan ihmettele miksi avovaimoni tuntee joskus myötähäpeää joitakin uskovien toilailuja kohtaan... Tätä tekstiää taisi lukea hiukan säälien.

lappix kirjoitti:

Fariseus tietää ja päättää, onko joku "elävässä uskossa". Usein tuo usko on lahkon oppiin uskomista, joten ei sellaisella uskolla ole merkitystä.

Kerro minulle, missä kohdassa kirjoitin väärin? Enhän minä ottanut millään tavalla esiin, edes tuota sinun pelkäämää seurakunta yhteyden merkitystä, vaan puhuin vain Jumala suhteesta, sen merkityksestä. Elävän uskon ydin ja sisältö perustuu elävään Jumala suhteeseen ja sen puuttuminen merkitsee sitä, ettei henkilö ole uskossa lainkaan. Pelkkä tietopohjainen uskominen Jumalaan on sitä uskoa, josta Jaakob kirjoittaa, että riivaajatkin uskovat. Elävä usko puolestaan saa meidät todella elämään / toimimaan uskomme mukaan, eikä silloin tarvitse kysellä ja arvailla, onko uskossa vai ei. Jumalan Henki, joka meissä asuu todistaa yhdessä meidän oman henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Onko sinulla lappix tällainen sisäinen varmuus siitä, että Jumala suhteesi on kunnossa, vai osuiko tuo edellinen kirjoitukseni sinuunkin? Loukkasiko se sinua ja ellei loukannut, niin miksi kritisoit kirjoitustani?

a-teisti, ei-kirj. kirjoitti:

En oikeastaan ihmettele miksi avovaimoni tuntee joskus myötähäpeää joitakin uskovien toilailuja kohtaan... Tätä tekstiää taisi lukea hiukan säälien.

Niin. Vaimosi häpeää uskovia ja samalla hän häpeää myös Jeesusta. Hän ei halua kantaa Kristuksen pilkkaa, joka tulee vääjäämättä jokaisen elävän uskovan osaksi. Onko hän valmis ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta joka päivä, niin kuin Raamattu kehottaa ja mitä tämä merkitsee hänelle? Sitäkö, että hän on siellä tien laidalla säälimässä meitä ristin kantajia, naureskelemassa meille ja häpeämässä tämän tien kulkijoita? Jos tämä on hänen ristinsä, niin se risti ei ole Jeesuksen risti, vaan ihan jotain muuta. Ehkä se on vain kultainen risti, joka roikkuu hänen kaulassaan ja jonka voi tarvittaessa piilottaa paidan alle. Elävä usko on kuinkin jotain muuta.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Kerro minulle, missä kohdassa kirjoitin väärin? Enhän minä ottanut millään tavalla esiin, edes tuota sinun pelkäämää seurakunta yhteyden merkitystä, vaan puhuin vain Jumala suhteesta, sen merkityksestä. Elävän uskon ydin ja sisältö perustuu elävään Jumala suhteeseen ja sen puuttuminen merkitsee sitä, ettei henkilö ole uskossa lainkaan. Pelkkä tietopohjainen uskominen Jumalaan on sitä uskoa, josta Jaakob kirjoittaa, että riivaajatkin uskovat. Elävä usko puolestaan saa meidät todella elämään / toimimaan uskomme mukaan, eikä silloin tarvitse kysellä ja arvailla, onko uskossa vai ei. Jumalan Henki, joka meissä asuu todistaa yhdessä meidän oman henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Onko sinulla lappix tällainen sisäinen varmuus siitä, että Jumala suhteesi on kunnossa, vai osuiko tuo edellinen kirjoitukseni sinuunkin? Loukkasiko se sinua ja ellei loukannut, niin miksi kritisoit kirjoitustani?

Lue lisää

"Onko sinulla lappix tällainen sisäinen varmuus siitä, että Jumala suhteesi on kunnossa, vai osuiko tuo edellinen kirjoitukseni sinuunkin?"

Tämä oikea Psalmin tavaramerkki™, jos olet hänen kanssaan erimielinen tulee välittömästi palaute jossa kyseenalaistetaan keskustelukumppanin usko tyystin. Ja tämän Psalmi tekee kerta toisensa jälkeen, uskoen omaavansa itse jotekin muita paremman uskon. Surullista.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Niin. Vaimosi häpeää uskovia ja samalla hän häpeää myös Jeesusta. Hän ei halua kantaa Kristuksen pilkkaa, joka tulee vääjäämättä jokaisen elävän uskovan osaksi. Onko hän valmis ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta joka päivä, niin kuin Raamattu kehottaa ja mitä tämä merkitsee hänelle? Sitäkö, että hän on siellä tien laidalla säälimässä meitä ristin kantajia, naureskelemassa meille ja häpeämässä tämän tien kulkijoita? Jos tämä on hänen ristinsä, niin se risti ei ole Jeesuksen risti, vaan ihan jotain muuta. Ehkä se on vain kultainen risti, joka roikkuu hänen kaulassaan ja jonka voi tarvittaessa piilottaa paidan alle. Elävä usko on kuinkin jotain muuta.

Lue lisää

Jos pilkkaa osaksesi saat ei johdu uskostasi vaan teoistasi ja siitä kuinka suhtaudut kanssaihmisiisi.

Kaikesta päätelle suhteesi ympäröivään todellisuteen ei ole aivan ongelmaton, sinulle, eikä heille jotka joutuvat uskoasi kestämään. Siis mikäli käyttäydyt realimaailmassa samoin kuin täällä netissä. Toivottavasti kuitenkaan et.

voi voi :( kirjoitti:

Jos pilkkaa osaksesi saat ei johdu uskostasi vaan teoistasi ja siitä kuinka suhtaudut kanssaihmisiisi.

Kaikesta päätelle suhteesi ympäröivään todellisuteen ei ole aivan ongelmaton, sinulle, eikä heille jotka joutuvat uskoasi kestämään. Siis mikäli käyttäydyt realimaailmassa samoin kuin täällä netissä. Toivottavasti kuitenkaan et.

Lue lisää

Käyttäydyt? Mitä mahdat tietää käytöksestäni ja millä tavalla se on tullut esiin kirjoituksistani? Olen keskustellut palstalla siitä, mikä on minun näkemykseni elävästä uskosta ja synnistä, enkä ole millään tavalla tuonut esiin mitään sellaista, joka osoittaisi minun käyttäytyvän epäsopivasti. Raamatusta voidaan nostaa esiin lukematon määrä erilaisia teologisia aiheita, joista me voimme keskustella tällä palstalla, jos niin tahdomme. Keskustelu voi olla kokonaan rakentavaa, kuten tämäkin keskustelu on ollut, ainakin minun osaltani, eikä keskustelun tarkoitus ole loukata ketään, puhumattakaan huonosta käyttäytymisestä. Eriasia on sitten se, jos sinusta tuntuu siltä, että minun näkemykseni tästä aiheesta, ovat jotenkin loukkaavia. Silloin ei kuitenkaan kannata ryhtyä ensimmäisenä syyttelemään minua, vaan miettiä sitä, että miksi mielipiteeni loukkaavat. Mikä niissä satuttaa? Jeesukseenkin loukkaannuttiin, vaikka Hän ei millään tavalla loukannut ketään, eikä käyttäytynyt epäasiallisesti. Kyse oli siitä, että Jeesus kertoi totuuden ja se oli liikaa, se johti loukkaantumiseen. Tiedätkös, että joskus tällainen ”hengellinen” loukkaantuminen on erittäin terveellistä meille itse kullekin, koska parhaassa tapauksessa se johtaa parannukseen ja suunnan tarkistukseen. Sitä sinulle toivon.

voi voi :( kirjoitti:

Jos pilkkaa osaksesi saat ei johdu uskostasi vaan teoistasi ja siitä kuinka suhtaudut kanssaihmisiisi.

Kaikesta päätelle suhteesi ympäröivään todellisuteen ei ole aivan ongelmaton, sinulle, eikä heille jotka joutuvat uskoasi kestämään. Siis mikäli käyttäydyt realimaailmassa samoin kuin täällä netissä. Toivottavasti kuitenkaan et.

Lue lisää

Naulan kantaan. Joa ja kun uskovainen saa pilkkaa osakseen niin se johtuu suoraan siitä miten uskovainen suhtautuu muihin ihmisiin ja miten uskovainen toimii.

Toisten syrjiminen, rasismi, ateisteihin ja homoihin kohdistuva ihmisviha, uskovaisten ylemmyydentunto ja nöyryyden puute kaikkia muota kohtaan sekä täysin ylimielinen suhtautuminen muhin ihmisiin johtavat kaikki siihen, että uskovaista itseään pilkataan.

Meillä oli työpaikalla uskovainen ihminen. Tämän ihmisen pelkkä läsnäolo sai ilmapiirin tuntumaan painostavalta, mutta sitten kyseisen ihmisen toiminta ja tapa saarnata muille uskonasioista aiheutti työpaikalla kaikille muille pahaa oloa ja ahdistusta. Kyseinen uskovainen oli vihamielinen työtovereitaan kohtaan ihan vain uskonsa perusteella. Tämän kyseisen niljakkeen lähtö puhdisti kummasti ilmaa työpaikallani.

Uskovaisten suhde reaalimaailmaan ja toisiin ihmisiin on pahasti kieroutunut. Uskovaisilta puuttuu kyky olla ihmisiä kanssaihmisilleen. Juuri se rakkaus josta itse asiassa Jeesus puhui koko ajan. Rakastakaa lähimmäisiänne. Se merkitsee ihan kaikkia ihmsiä. Samasta asiasta ovat puhuneet kaikki suuret mestarit: Kungfutse, Laotse, Buddha, O-Sensei Morihei Ueshiba, O-Sensei Jigoro Kano, sekä pääosa länsimaisista filosofeista ja ajattelijoista.

Uskovaisia vaivaa vähän sama ongelma kuin natseja aikanaan. Ollaan olevinaan niin pirun paljon yli-ihmisiä ja muita parempia sen uskon takia. Usko tekee uskovaisesta ikään kuin arjalaisen uskon saralla. Siinä alkavat sitten homot ja ateistit ja ylipäätään kaikki uskon ulkopuolella olevat tuntua ali-ihmisiltä. Uskovaisen on vaikea suhtautua toisiin ihmisiin ystävällisesti ja tasa-arvoisina ihmisinä.

Minulle ateistina on ihan sama onko ihminen homo vai lesbo tai jotakin muuta. Ihan samalla lailla hänkin on ihminen ja hänellä on samat oikeudet ja oikeus seksuaalisuuteensa täysin tasa-arvoisesti heteroiden kanssa. En tuomitse ketään tällaisista syistä. Minulle on myös ihan sama mitä kukin on uskonnoltaan kunhan uskovaiset ymmärtävät jättää muut ihmiset rauhaan. Kukaan muu ei halua kuulla Jeesuksesta mitään.

Satanismin isä Anton LaVey antoi erään kuolemattoman viisauden "Älä häiritse ketään vaan anna kaikkien kulkea rauhassa. Jos joku häiritsee sinua, kehoita häntä lopettamaan. Jos hän jatkaa häiritsemistä, tuhoa hänet."

LaVey tarkoittaa tällä nimenomaan sitä, että ketään ei saa häiritä uskonnollisin perustein eikä vainota eikä ahdistella. LaVey myös määrittelee oikeuden puolustautua jos joku käy häiritsemään uskontonsa perusteella.

Nimenomaan Jeesukseen uskovat uskovaiset ovat aina tuomitsemassa muita ja tuputtamassa väkisin omia uskon näkemyksiään myös niille joita ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku Jeesus kuoli ristillä teloitettuna 2000 vuotta sitten Roomassa. Uskovaiset voisivat ymmärtää jättää KAIKKI MUUT ihmiset rauhaan. Me emme usko, emme tule uskomaan emmekä alistu uskovaisten tahtoon, ikinä. Minulle Jeesus on henkilökohtaisesti saman arvoinen mies kuin Osama Bin Laden. Kummastakaan en suuremmin perusta, mutta paljon pahaa ovat saaneet aikaiseksi kumpikin.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Kehtaan

Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton ja toivon todella, että vaimollasi olisi elävä suhde Jumalaan. Olen kuitenkin kertomasi perusteella aika pitkälti sitä mieltä, että sitä elävää suhdetta ja yhteyttä ei ole, ellei sitten siinä iltarukouksessa. Sanot itse, että vaimollasi ei ole mitään suhdetta Jumalaan ja pidät häntä vain tapa kristittynä. Sinä olet se henkilö, joka elää lähellä vaimoasi ja tuntee hänet kuin omat taskunsa ja sinä sanot, ettei hänellä ole Jumala suhdetta, mutta kristillisiä tapoja kylläkin. Tiedätkös, että elävä usko ja Jumala suhde näkyy ja voisin sanoa sen vaikka laulun sanoin, että sen tuntee, sen maistaa ja kauempaakin haistaa (tai miten se meni). Kukaan, joka elää lähellä tosi uskovaa, ei sano, että hänellä ei ole mitään Jumala suhdetta, vaan pelkkiä tapoja. Ei usko ole tätä, ei alkuunkaan. Kuollut usko / uskonnollisuus on tätä, mutta ei eläväusko, johon meitä on kutsuttu. En edelleenkään halua tuomita vaimosi Jumala suhdetta, kun en tunne häntä, enkä näe hänen sydämeensä, vaan analysoin ainoastaan sinun viestistä löytämiäni todisteita siitä, onko vaimosi uskossa, vai ei. Hänellä on tapoja, mutta onko hänellä elämää, se on se kysymys, koska me uskovat olemme uudestisyntyneitä ja Jumalan Henki asuu meissä. Siksi meillä on myös elävä suhde ja yhteys Jumalaan ja siksi me myös samaistumme, eli seuraamme Jeesusta, koska me tunnemme hänet sisäisesti, emme vain pintapuolisesti ja kaukaa. Uskovainen rakastaa Jeesusta ja siksi hän myös tahtoo oma aloitteisesti noudattaa Jumalan sanan ohjeita. Se, että elämme Raamatun ohjeiden mukaan, osaltaan kertoo sen, että meillä on elävä rakkaus suhde Jumalaan. Eihän uskovaiselle tule kuuloonkaan se, että hän eläisi esim. avoliitossa, tai istuisi siellä, missä pilkkaajat istuvat, kuten baareissa ja suhtautuisi homouden syntiin myönteisesti jne. Ei uskovainen elä tällä tavalla ja kyllä minä ihmettelen sellaista uskovaa, joka silittelee syntiä myötäkarvaan ja kuvittelee, että Jumala on myös sellainen. Ei ole ja uskovainen tuntee Jumalan ja tietää, että Jumala vihaa syntiä ja siksi Jumalan lapsi karttaa syntiä, eikä tee myönnytyksiä sen suhteen.

Sanot, että vaimosi on hyvä ihminen, eikä tuomitse edes selvää syntiä, vaan laittaa sen päälle anteeksiannon laastarin ja armon, ilman mitään parannuksen tekoa. Jumala ei ole tällainen, eikä kristillisyydellä ole mitään tekemistä tällaisen halvan feikki uskon kanssa. Jumala kyllä antaa anteeksi, kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne. Tällainen ihminen saa armon ja anteeksi annon ja tällaiselle ihmiselle Jumala sanoo, että mene, äläkä enää syntiä tee. Älä tee sitä enää, kadu syntejä, että ne annetaan anteeksi, äläkä luule, että voit käyttää armoa hyväksesi ja tehdä tietoista syntiä tahallasi jne.. Tällaisia ajatuksia löytyy Raamatusta, kun puhutaan armosta ja anteeksiannosta. Onko vaimosi tullut joskus katuvana ja nöyränä Jeesuksen luokse (rukouksessaan) ja tunnustanut kaikki syntinsä, katunut ja jättänyt ne, eli tehnyt niistä parannuksen? Kilvoitteleeko hän kaidalla tiellä Jeesusta seuraten tänä päivänä, onko hän valmis tunnustamaan uskonsa, kun sitä häneltä kysytään, vai häpeääkö hän Jeesusta? Uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suuntunnutuksella pelastutaan. Tiedätkös sinä ystäväni, että juuri tuo hyvyys, josta puhut vaimosi kohdalla, voi olla se asia, joka pitää hänet erossa Jumalasta. Hyvä hän on, sitä en epäile, ei ole tehnyt varmaan pahaa kärpäsellekään, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Se ei vain kerta kaikkiaan riitä, vaan tarvitaan Jumala suhde. Jokainen meistä, parhainkin on Jumalan edessä syntinen ja vailla pelastusta, ellemme me vastaanota Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana. Me (hyvät ihmiset) emme kestä Jumalan edessä tekoinemme, vaan me tarvitsemme uhrin, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän kuoli meidän puolestamme ja häneen uskomalla me pelastumme, kun vastaanotamme hänet sydämeemme ja lähdemme myös seuraamaan (samaistumaan) häntä. Päättele tästä kaikesta itse, onko vaimosi elävässä uskossa.

Lue lisää

"Sanot itse, että vaimollasi ei ole mitään suhdetta Jumalaan ja pidät häntä vain tapa kristittynä. .."

En sano. Missään. Tämä on nyt kyllä oma tulkintasi.

"Eihän uskovaiselle tule kuuloonkaan se, että hän eläisi esim. avoliitossa, tai istuisi siellä, missä pilkkaajat istuvat, kuten baareissa ja suhtautuisi homouden syntiin myönteisesti jne. "

Kertonee enemmän sinusta kuin avovaimoni uskosta, joten ei siitä enempää.

Eiköhän asia ole loppuunkäsitelty, varsinaiseen dialogiin kanssasi on kuitenkin ilmeisen turha pyrkiä.

jättäkää rauhaan kirjoitti:

Naulan kantaan. Joa ja kun uskovainen saa pilkkaa osakseen niin se johtuu suoraan siitä miten uskovainen suhtautuu muihin ihmisiin ja miten uskovainen toimii.

Toisten syrjiminen, rasismi, ateisteihin ja homoihin kohdistuva ihmisviha, uskovaisten ylemmyydentunto ja nöyryyden puute kaikkia muota kohtaan sekä täysin ylimielinen suhtautuminen muhin ihmisiin johtavat kaikki siihen, että uskovaista itseään pilkataan.

Meillä oli työpaikalla uskovainen ihminen. Tämän ihmisen pelkkä läsnäolo sai ilmapiirin tuntumaan painostavalta, mutta sitten kyseisen ihmisen toiminta ja tapa saarnata muille uskonasioista aiheutti työpaikalla kaikille muille pahaa oloa ja ahdistusta. Kyseinen uskovainen oli vihamielinen työtovereitaan kohtaan ihan vain uskonsa perusteella. Tämän kyseisen niljakkeen lähtö puhdisti kummasti ilmaa työpaikallani.

Uskovaisten suhde reaalimaailmaan ja toisiin ihmisiin on pahasti kieroutunut. Uskovaisilta puuttuu kyky olla ihmisiä kanssaihmisilleen. Juuri se rakkaus josta itse asiassa Jeesus puhui koko ajan. Rakastakaa lähimmäisiänne. Se merkitsee ihan kaikkia ihmsiä. Samasta asiasta ovat puhuneet kaikki suuret mestarit: Kungfutse, Laotse, Buddha, O-Sensei Morihei Ueshiba, O-Sensei Jigoro Kano, sekä pääosa länsimaisista filosofeista ja ajattelijoista.

Uskovaisia vaivaa vähän sama ongelma kuin natseja aikanaan. Ollaan olevinaan niin pirun paljon yli-ihmisiä ja muita parempia sen uskon takia. Usko tekee uskovaisesta ikään kuin arjalaisen uskon saralla. Siinä alkavat sitten homot ja ateistit ja ylipäätään kaikki uskon ulkopuolella olevat tuntua ali-ihmisiltä. Uskovaisen on vaikea suhtautua toisiin ihmisiin ystävällisesti ja tasa-arvoisina ihmisinä.

Minulle ateistina on ihan sama onko ihminen homo vai lesbo tai jotakin muuta. Ihan samalla lailla hänkin on ihminen ja hänellä on samat oikeudet ja oikeus seksuaalisuuteensa täysin tasa-arvoisesti heteroiden kanssa. En tuomitse ketään tällaisista syistä. Minulle on myös ihan sama mitä kukin on uskonnoltaan kunhan uskovaiset ymmärtävät jättää muut ihmiset rauhaan. Kukaan muu ei halua kuulla Jeesuksesta mitään.

Satanismin isä Anton LaVey antoi erään kuolemattoman viisauden "Älä häiritse ketään vaan anna kaikkien kulkea rauhassa. Jos joku häiritsee sinua, kehoita häntä lopettamaan. Jos hän jatkaa häiritsemistä, tuhoa hänet."

LaVey tarkoittaa tällä nimenomaan sitä, että ketään ei saa häiritä uskonnollisin perustein eikä vainota eikä ahdistella. LaVey myös määrittelee oikeuden puolustautua jos joku käy häiritsemään uskontonsa perusteella.

Nimenomaan Jeesukseen uskovat uskovaiset ovat aina tuomitsemassa muita ja tuputtamassa väkisin omia uskon näkemyksiään myös niille joita ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku Jeesus kuoli ristillä teloitettuna 2000 vuotta sitten Roomassa. Uskovaiset voisivat ymmärtää jättää KAIKKI MUUT ihmiset rauhaan. Me emme usko, emme tule uskomaan emmekä alistu uskovaisten tahtoon, ikinä. Minulle Jeesus on henkilökohtaisesti saman arvoinen mies kuin Osama Bin Laden. Kummastakaan en suuremmin perusta, mutta paljon pahaa ovat saaneet aikaiseksi kumpikin.

Lue lisää

"joku Jeesus kuoli ristillä teloitettuna 2000 vuotta sitten Roomassa."

Tuo oli paras:D

Psalmi50.15 kirjoitti:

Kehtaan

Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton ja toivon todella, että vaimollasi olisi elävä suhde Jumalaan. Olen kuitenkin kertomasi perusteella aika pitkälti sitä mieltä, että sitä elävää suhdetta ja yhteyttä ei ole, ellei sitten siinä iltarukouksessa. Sanot itse, että vaimollasi ei ole mitään suhdetta Jumalaan ja pidät häntä vain tapa kristittynä. Sinä olet se henkilö, joka elää lähellä vaimoasi ja tuntee hänet kuin omat taskunsa ja sinä sanot, ettei hänellä ole Jumala suhdetta, mutta kristillisiä tapoja kylläkin. Tiedätkös, että elävä usko ja Jumala suhde näkyy ja voisin sanoa sen vaikka laulun sanoin, että sen tuntee, sen maistaa ja kauempaakin haistaa (tai miten se meni). Kukaan, joka elää lähellä tosi uskovaa, ei sano, että hänellä ei ole mitään Jumala suhdetta, vaan pelkkiä tapoja. Ei usko ole tätä, ei alkuunkaan. Kuollut usko / uskonnollisuus on tätä, mutta ei eläväusko, johon meitä on kutsuttu. En edelleenkään halua tuomita vaimosi Jumala suhdetta, kun en tunne häntä, enkä näe hänen sydämeensä, vaan analysoin ainoastaan sinun viestistä löytämiäni todisteita siitä, onko vaimosi uskossa, vai ei. Hänellä on tapoja, mutta onko hänellä elämää, se on se kysymys, koska me uskovat olemme uudestisyntyneitä ja Jumalan Henki asuu meissä. Siksi meillä on myös elävä suhde ja yhteys Jumalaan ja siksi me myös samaistumme, eli seuraamme Jeesusta, koska me tunnemme hänet sisäisesti, emme vain pintapuolisesti ja kaukaa. Uskovainen rakastaa Jeesusta ja siksi hän myös tahtoo oma aloitteisesti noudattaa Jumalan sanan ohjeita. Se, että elämme Raamatun ohjeiden mukaan, osaltaan kertoo sen, että meillä on elävä rakkaus suhde Jumalaan. Eihän uskovaiselle tule kuuloonkaan se, että hän eläisi esim. avoliitossa, tai istuisi siellä, missä pilkkaajat istuvat, kuten baareissa ja suhtautuisi homouden syntiin myönteisesti jne. Ei uskovainen elä tällä tavalla ja kyllä minä ihmettelen sellaista uskovaa, joka silittelee syntiä myötäkarvaan ja kuvittelee, että Jumala on myös sellainen. Ei ole ja uskovainen tuntee Jumalan ja tietää, että Jumala vihaa syntiä ja siksi Jumalan lapsi karttaa syntiä, eikä tee myönnytyksiä sen suhteen.

Sanot, että vaimosi on hyvä ihminen, eikä tuomitse edes selvää syntiä, vaan laittaa sen päälle anteeksiannon laastarin ja armon, ilman mitään parannuksen tekoa. Jumala ei ole tällainen, eikä kristillisyydellä ole mitään tekemistä tällaisen halvan feikki uskon kanssa. Jumala kyllä antaa anteeksi, kun tunnustamme syntimme ja hylkäämme ne. Tällainen ihminen saa armon ja anteeksi annon ja tällaiselle ihmiselle Jumala sanoo, että mene, äläkä enää syntiä tee. Älä tee sitä enää, kadu syntejä, että ne annetaan anteeksi, äläkä luule, että voit käyttää armoa hyväksesi ja tehdä tietoista syntiä tahallasi jne.. Tällaisia ajatuksia löytyy Raamatusta, kun puhutaan armosta ja anteeksiannosta. Onko vaimosi tullut joskus katuvana ja nöyränä Jeesuksen luokse (rukouksessaan) ja tunnustanut kaikki syntinsä, katunut ja jättänyt ne, eli tehnyt niistä parannuksen? Kilvoitteleeko hän kaidalla tiellä Jeesusta seuraten tänä päivänä, onko hän valmis tunnustamaan uskonsa, kun sitä häneltä kysytään, vai häpeääkö hän Jeesusta? Uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suuntunnutuksella pelastutaan. Tiedätkös sinä ystäväni, että juuri tuo hyvyys, josta puhut vaimosi kohdalla, voi olla se asia, joka pitää hänet erossa Jumalasta. Hyvä hän on, sitä en epäile, ei ole tehnyt varmaan pahaa kärpäsellekään, mutta kun se ei valitettavasti riitä. Se ei vain kerta kaikkiaan riitä, vaan tarvitaan Jumala suhde. Jokainen meistä, parhainkin on Jumalan edessä syntinen ja vailla pelastusta, ellemme me vastaanota Jeesusta henkilökohtaisena vapahtajana. Me (hyvät ihmiset) emme kestä Jumalan edessä tekoinemme, vaan me tarvitsemme uhrin, joka on Jeesus Kristus, Jumalan Poika. Hän kuoli meidän puolestamme ja häneen uskomalla me pelastumme, kun vastaanotamme hänet sydämeemme ja lähdemme myös seuraamaan (samaistumaan) häntä. Päättele tästä kaikesta itse, onko vaimosi elävässä uskossa.

Lue lisää

"Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton..."

ja sitten tulee tulee kymmeniä rivejä tekstiä jossa kuitenkin tuomitset, et suoraan mutta osaahan sokea kanakin sen rivien välistä lukea.

Ja sanothan suoraan ettei oikea uskova voi elää avoliitossa tai olla ystävä homon kanssa, eikös se tuomio jo tuossa tullut?

Mielipiteesi ei sinänsä liikauta suuntaan tai toiseen, se on niin kaukana omasta näkemyksestäni ja myöskin täysin vieras.

Mutta olisit nyt edes rehellinen tekopyhyyden sijaan, kun tahdot tuomita, tuomitse ilman ainoatakaan tyhjänpäiväistä korulausetta ja teennäiseltä kuullostavaa liirumlaarumia.

Se lukeva, sokea kana näkee lävitsesikin.

a-teisti kirjoitti:

"Minä en näe ihmisten sydämeen, joten en voi tuomita ketään olemaan uskosta osaton..."

ja sitten tulee tulee kymmeniä rivejä tekstiä jossa kuitenkin tuomitset, et suoraan mutta osaahan sokea kanakin sen rivien välistä lukea.

Ja sanothan suoraan ettei oikea uskova voi elää avoliitossa tai olla ystävä homon kanssa, eikös se tuomio jo tuossa tullut?

Mielipiteesi ei sinänsä liikauta suuntaan tai toiseen, se on niin kaukana omasta näkemyksestäni ja myöskin täysin vieras.

Mutta olisit nyt edes rehellinen tekopyhyyden sijaan, kun tahdot tuomita, tuomitse ilman ainoatakaan tyhjänpäiväistä korulausetta ja teennäiseltä kuullostavaa liirumlaarumia.

Se lukeva, sokea kana näkee lävitsesikin.

Lue lisää

Sinä ihan omin sanoin kerroit, että vaimollasi ei ole Jumala suhdetta, vaan hän on ainoastaan tapakristitty. Tein sitten omia havaintojani vielä lisää ja huomasin, että hänellä ei ole seurakuntayhteyttä, joka kyllä yleensä kuuluu jokaisen uskovaisen elämään, edes jollain tasolla. Se ei ole pelastuksen edellytys, mutta hyvin harvoin kukaan pystyy säilyttämään uskoaan ainakaan raittiina, ellei käy seurakunnassa, jossa saa kuulla Jumalan Sanaa. En tuomitse ketään siitä, että on jonkun ystävä (homojen), vaan ihmettelen sitä, miten uskovainen voi ajatella, ettei homous ole synti, josta tulee tehdä parannus. Kyllä minäkin tunnen homoja ja tunnen muitakin synnissä eläviä, jotka eivät ole uskossa. Voin olla heidän ystävänsä, eikä minulla ole mitään tarvetta saarnata heille uskostani, vaan voimme olla ihan vaan ystäviä. En kuitenkaan voi julistaa heille anteeksiantoa, vapautusta tulevasta tuomiosta ja armahdusta, ilman että he katuvat syntejään ja hylkäävät syntinsä, ottavat vastaan Jeesuksen jne. Se olisi todella halpaa evankeliumia, eikä sellainen teologia ole mitenkään linjassa Raamatun opetuksen kanssa. Vaimosi on kuitenkin valmis armahtamaan ja julistamaan vapaiksi nekin, joilla ei ole aikomustakaan tehdä parannusta. Miksi? Siksikö, koska hän elää itsekin selvässä synnissä, kun on esiaviollisessa suhteessa kanssasi. Se ei ole Jumalan tahdon mukainen asia, vaan todella suuri kompromissi suhteessa Jumalan Sanaan. Vaimosi on varmasti hieno ja hyvä ihminen, mutta nythän me emme keskustele siitä, vaan hänen hengellisestä tilastaan. Minulla ei ole mitään muuta tieto vaimosi uskosta kuin se, mitä olet itse minulle kirjoittanut ja pohjaan oman arvioni siihen. Mikäli kirjoituksesi ei pidä paikkaansa, niin silloin ei minun arvionikaan ole kohdallaan.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Sinä ihan omin sanoin kerroit, että vaimollasi ei ole Jumala suhdetta, vaan hän on ainoastaan tapakristitty. Tein sitten omia havaintojani vielä lisää ja huomasin, että hänellä ei ole seurakuntayhteyttä, joka kyllä yleensä kuuluu jokaisen uskovaisen elämään, edes jollain tasolla. Se ei ole pelastuksen edellytys, mutta hyvin harvoin kukaan pystyy säilyttämään uskoaan ainakaan raittiina, ellei käy seurakunnassa, jossa saa kuulla Jumalan Sanaa. En tuomitse ketään siitä, että on jonkun ystävä (homojen), vaan ihmettelen sitä, miten uskovainen voi ajatella, ettei homous ole synti, josta tulee tehdä parannus. Kyllä minäkin tunnen homoja ja tunnen muitakin synnissä eläviä, jotka eivät ole uskossa. Voin olla heidän ystävänsä, eikä minulla ole mitään tarvetta saarnata heille uskostani, vaan voimme olla ihan vaan ystäviä. En kuitenkaan voi julistaa heille anteeksiantoa, vapautusta tulevasta tuomiosta ja armahdusta, ilman että he katuvat syntejään ja hylkäävät syntinsä, ottavat vastaan Jeesuksen jne. Se olisi todella halpaa evankeliumia, eikä sellainen teologia ole mitenkään linjassa Raamatun opetuksen kanssa. Vaimosi on kuitenkin valmis armahtamaan ja julistamaan vapaiksi nekin, joilla ei ole aikomustakaan tehdä parannusta. Miksi? Siksikö, koska hän elää itsekin selvässä synnissä, kun on esiaviollisessa suhteessa kanssasi. Se ei ole Jumalan tahdon mukainen asia, vaan todella suuri kompromissi suhteessa Jumalan Sanaan. Vaimosi on varmasti hieno ja hyvä ihminen, mutta nythän me emme keskustele siitä, vaan hänen hengellisestä tilastaan. Minulla ei ole mitään muuta tieto vaimosi uskosta kuin se, mitä olet itse minulle kirjoittanut ja pohjaan oman arvioni siihen. Mikäli kirjoituksesi ei pidä paikkaansa, niin silloin ei minun arvionikaan ole kohdallaan.

Lue lisää

"Sinä ihan omin sanoin kerroit, että vaimollasi ei ole Jumala suhdetta, vaan hän on ainoastaan tapakristitty. "

Missä kohtaa? Laita lainaus, itse en onnistu itse kirjoittamastani tekstistä tuollaista väitettä löytämään.

a-teisti, ei-kirj. kirjoitti:

"Sinä ihan omin sanoin kerroit, että vaimollasi ei ole Jumala suhdetta, vaan hän on ainoastaan tapakristitty. "

Missä kohtaa? Laita lainaus, itse en onnistu itse kirjoittamastani tekstistä tuollaista väitettä löytämään.

Lue lisää

Tässä lainaus omasta kirjoituksestasi.



"Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön."

...ja tätä ennen sanot juuri, että vaimosi on tapakristitty. Miten tuo sitten pitää tulkita. Annat ns. analyysin tapakristityistä ja kerrot, ettei heillä ole Jumala suhdetta ja luet silti vaimosikin tapakristityksi. Miten tuo sitten pitäisi ymmärtää?

Hekottelija. kirjoitti:

"joku Jeesus kuoli ristillä teloitettuna 2000 vuotta sitten Roomassa."

Tuo oli paras:D

Mieti nyt vähän. Jeesus naulattiin ristiin kuninkaana kahden hovimiehen ympäröiminä jotka olivat rosvoja. Jeesus itse oli kapinallinen, terroristi ja huijari. Eli mitä väliä jollain saakutin jeesuksella on? Jeesus ei ole viimeinen rikollinen joka naulattiin ristille. Jeesus vain teki itsestään kulttihahmon. Jeesus sai ihan mitä ansaitsikin.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Tässä lainaus omasta kirjoituksestasi.



"Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön."

...ja tätä ennen sanot juuri, että vaimosi on tapakristitty. Miten tuo sitten pitää tulkita. Annat ns. analyysin tapakristityistä ja kerrot, ettei heillä ole Jumala suhdetta ja luet silti vaimosikin tapakristityksi. Miten tuo sitten pitäisi ymmärtää?

Lue lisää

Kirjoitin:

"Hän on mielestäsi varmasti ns. tapakristitty. Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön."

Mitä siis sanoin?

rikollinen jeesus kirjoitti:

Mieti nyt vähän. Jeesus naulattiin ristiin kuninkaana kahden hovimiehen ympäröiminä jotka olivat rosvoja. Jeesus itse oli kapinallinen, terroristi ja huijari. Eli mitä väliä jollain saakutin jeesuksella on? Jeesus ei ole viimeinen rikollinen joka naulattiin ristille. Jeesus vain teki itsestään kulttihahmon. Jeesus sai ihan mitä ansaitsikin.

Lue lisää

Ja kaikki tämä Roomassa? :D

jättäkää rauhaan kirjoitti:

Naulan kantaan. Joa ja kun uskovainen saa pilkkaa osakseen niin se johtuu suoraan siitä miten uskovainen suhtautuu muihin ihmisiin ja miten uskovainen toimii.

Toisten syrjiminen, rasismi, ateisteihin ja homoihin kohdistuva ihmisviha, uskovaisten ylemmyydentunto ja nöyryyden puute kaikkia muota kohtaan sekä täysin ylimielinen suhtautuminen muhin ihmisiin johtavat kaikki siihen, että uskovaista itseään pilkataan.

Meillä oli työpaikalla uskovainen ihminen. Tämän ihmisen pelkkä läsnäolo sai ilmapiirin tuntumaan painostavalta, mutta sitten kyseisen ihmisen toiminta ja tapa saarnata muille uskonasioista aiheutti työpaikalla kaikille muille pahaa oloa ja ahdistusta. Kyseinen uskovainen oli vihamielinen työtovereitaan kohtaan ihan vain uskonsa perusteella. Tämän kyseisen niljakkeen lähtö puhdisti kummasti ilmaa työpaikallani.

Uskovaisten suhde reaalimaailmaan ja toisiin ihmisiin on pahasti kieroutunut. Uskovaisilta puuttuu kyky olla ihmisiä kanssaihmisilleen. Juuri se rakkaus josta itse asiassa Jeesus puhui koko ajan. Rakastakaa lähimmäisiänne. Se merkitsee ihan kaikkia ihmsiä. Samasta asiasta ovat puhuneet kaikki suuret mestarit: Kungfutse, Laotse, Buddha, O-Sensei Morihei Ueshiba, O-Sensei Jigoro Kano, sekä pääosa länsimaisista filosofeista ja ajattelijoista.

Uskovaisia vaivaa vähän sama ongelma kuin natseja aikanaan. Ollaan olevinaan niin pirun paljon yli-ihmisiä ja muita parempia sen uskon takia. Usko tekee uskovaisesta ikään kuin arjalaisen uskon saralla. Siinä alkavat sitten homot ja ateistit ja ylipäätään kaikki uskon ulkopuolella olevat tuntua ali-ihmisiltä. Uskovaisen on vaikea suhtautua toisiin ihmisiin ystävällisesti ja tasa-arvoisina ihmisinä.

Minulle ateistina on ihan sama onko ihminen homo vai lesbo tai jotakin muuta. Ihan samalla lailla hänkin on ihminen ja hänellä on samat oikeudet ja oikeus seksuaalisuuteensa täysin tasa-arvoisesti heteroiden kanssa. En tuomitse ketään tällaisista syistä. Minulle on myös ihan sama mitä kukin on uskonnoltaan kunhan uskovaiset ymmärtävät jättää muut ihmiset rauhaan. Kukaan muu ei halua kuulla Jeesuksesta mitään.

Satanismin isä Anton LaVey antoi erään kuolemattoman viisauden "Älä häiritse ketään vaan anna kaikkien kulkea rauhassa. Jos joku häiritsee sinua, kehoita häntä lopettamaan. Jos hän jatkaa häiritsemistä, tuhoa hänet."

LaVey tarkoittaa tällä nimenomaan sitä, että ketään ei saa häiritä uskonnollisin perustein eikä vainota eikä ahdistella. LaVey myös määrittelee oikeuden puolustautua jos joku käy häiritsemään uskontonsa perusteella.

Nimenomaan Jeesukseen uskovat uskovaiset ovat aina tuomitsemassa muita ja tuputtamassa väkisin omia uskon näkemyksiään myös niille joita ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku Jeesus kuoli ristillä teloitettuna 2000 vuotta sitten Roomassa. Uskovaiset voisivat ymmärtää jättää KAIKKI MUUT ihmiset rauhaan. Me emme usko, emme tule uskomaan emmekä alistu uskovaisten tahtoon, ikinä. Minulle Jeesus on henkilökohtaisesti saman arvoinen mies kuin Osama Bin Laden. Kummastakaan en suuremmin perusta, mutta paljon pahaa ovat saaneet aikaiseksi kumpikin.

Lue lisää

Uskovaisethan ovat kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki maailman vaikeudet johtuvat vain ja ainoastaan uskovaisista, sekin että tänä kesänä on ollut paljon hyttysiä on kokonaan uskovaisten syytä : )

a-teisti kirjoitti:

Kirjoitin:

"Hän on mielestäsi varmasti ns. tapakristitty. Minä luen tapakristityiksi ihmiset joilla ei ole mitään suhdetta Jumalaan mutta kuuluvat siitä huolimatta johonkin uskonnolliseen yhteisöön."

Mitä siis sanoin?

Lue lisää

Viisainta, että tulkitset itse omat sanomisesi, mitäs niitä minulta kyselet. Ymmärsin, että kutsut vaimoasia tapakristityksi ja itseasiassa sen käsityksen minäkin hänestä sain kertomasi perusteella. Tapakristittyjähän on koko suomi pullollaan, mutta ei se tee ihmisestä vielä uskovaista, jos on kristillisä arvoja tms. Luther itse sanoi aikoinaan kirkon jäsenistä, että tuskin yksi tuhannesta on uskovainen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapakristitty

voi voi :( kirjoitti:

"Onko sinulla lappix tällainen sisäinen varmuus siitä, että Jumala suhteesi on kunnossa, vai osuiko tuo edellinen kirjoitukseni sinuunkin?"

Tämä oikea Psalmin tavaramerkki™, jos olet hänen kanssaan erimielinen tulee välittömästi palaute jossa kyseenalaistetaan keskustelukumppanin usko tyystin. Ja tämän Psalmi tekee kerta toisensa jälkeen, uskoen omaavansa itse jotekin muita paremman uskon. Surullista.

Lue lisää

En arvio lappixen uskoa ihan yhden kirjoituksen perusteella, vaan olen vuosia seurannut hänen kirjoitteluaan, eikä niissä ole kovin paljoa löytynyt todisteita elävästä uskosta, toisinpäin kylläkin ja paljon. Hän kiistää kaikki kristinuskon keskeiset dogmit, sekä Raamatun arvovallan Jumalan sanana ja kirjoittelee muutenkin ihan mitä sattuu höpöä päivät pitkät. Hän vastustaa kaikkia niitä kirjoituksia, joissa on edes hitunen hengellisyyttä ja pilkkaa systemaattisesti seurakuntia / uskovia jne.. Nämä eivät ole Jumalan lapsen tunnusmerkkejä.

Psalmi50.15 kirjoitti:

En arvio lappixen uskoa ihan yhden kirjoituksen perusteella, vaan olen vuosia seurannut hänen kirjoitteluaan, eikä niissä ole kovin paljoa löytynyt todisteita elävästä uskosta, toisinpäin kylläkin ja paljon. Hän kiistää kaikki kristinuskon keskeiset dogmit, sekä Raamatun arvovallan Jumalan sanana ja kirjoittelee muutenkin ihan mitä sattuu höpöä päivät pitkät. Hän vastustaa kaikkia niitä kirjoituksia, joissa on edes hitunen hengellisyyttä ja pilkkaa systemaattisesti seurakuntia / uskovia jne.. Nämä eivät ole Jumalan lapsen tunnusmerkkejä.

Lue lisää

Psalmi 50.15 Olet oikeassa. Minä kiistän kaikki ihmisten tekemät dogmit, koska kuka uskova sellaisia tarvitsee - ei kukaan. Raamatun arvovaltaa en kiistä, mutta suhtaudun siihen kriittisesti, enkä usko kirkkojen ja lahkojen uskonnollisia taruja. Minun hengellisyyteni mitataan Raamatulla, ei hihhulilahkojen käsityksillä.
Koska pidät itseäsi Jumalan lapsena, olen siitä täysin eri mieltä, Ei sellainen voi olla Jumalan lapsi, jonka usko perustuu dogmeihin ja uskonnollisten järjestöjen humpuukioppeihin.

lappix kirjoitti:

Psalmi 50.15 Olet oikeassa. Minä kiistän kaikki ihmisten tekemät dogmit, koska kuka uskova sellaisia tarvitsee - ei kukaan. Raamatun arvovaltaa en kiistä, mutta suhtaudun siihen kriittisesti, enkä usko kirkkojen ja lahkojen uskonnollisia taruja. Minun hengellisyyteni mitataan Raamatulla, ei hihhulilahkojen käsityksillä.
Koska pidät itseäsi Jumalan lapsena, olen siitä täysin eri mieltä, Ei sellainen voi olla Jumalan lapsi, jonka usko perustuu dogmeihin ja uskonnollisten järjestöjen humpuukioppeihin.

Lue lisää

No tässähän se näyte tuli heti perään, eli vahvistus sille, että en kirjoita omiani. Lappix on kyllä uskossa, mutta ei kristinuskossa, koska kieltää sen opin dogmit. Joku usko lappixella siis on, onko se Jehovan todistajien usko, vai jonkun muun opin usko, tai sitten lappixen ihan ikioma usko oppiin, josta ei kukaan muu tiedä mitään. Se, mitä olen seurannut kirjoitteluasi, niin olen huomannut viitteitä monista harhaopeista, sekoitusta niiden pääkodista, mutta sitten huomaan myös sinun ekivaarilta perimiä harhoja, jotka ovat ihan teidän omia juttujanne. Sille opille, joka sinulla on, ei ole oikein mitään vallitsevaa nimitystä, joten sen voisi nimetä, vaikkapa unitaristiuniversaalijehovalappixekiläisyydeksi. Älyttömän vaikea nimitys opille, mutta niin on teidän oppinnekin älyttömän vaikea, joten se sopii oikein hyvin.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Viisainta, että tulkitset itse omat sanomisesi, mitäs niitä minulta kyselet. Ymmärsin, että kutsut vaimoasia tapakristityksi ja itseasiassa sen käsityksen minäkin hänestä sain kertomasi perusteella. Tapakristittyjähän on koko suomi pullollaan, mutta ei se tee ihmisestä vielä uskovaista, jos on kristillisä arvoja tms. Luther itse sanoi aikoinaan kirkon jäsenistä, että tuskin yksi tuhannesta on uskovainen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapakristitty

Lue lisää

Luther sanoi paljon muutamin mm. juutalaisista.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Uskovaisethan ovat kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki maailman vaikeudet johtuvat vain ja ainoastaan uskovaisista, sekin että tänä kesänä on ollut paljon hyttysiä on kokonaan uskovaisten syytä : )

Lue lisää

Ei tarvitse liioitella mutta totuus on, että dogmaattisten uskontojen, joissa on vain yksi totuus, eikä muita mielipiteitä suvaita jälki maailman historiassa on rumaa.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Viisainta, että tulkitset itse omat sanomisesi, mitäs niitä minulta kyselet. Ymmärsin, että kutsut vaimoasia tapakristityksi ja itseasiassa sen käsityksen minäkin hänestä sain kertomasi perusteella. Tapakristittyjähän on koko suomi pullollaan, mutta ei se tee ihmisestä vielä uskovaista, jos on kristillisä arvoja tms. Luther itse sanoi aikoinaan kirkon jäsenistä, että tuskin yksi tuhannesta on uskovainen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapakristitty

Lue lisää

Tuon sortimentin luetun ymmärtämisen kyvyillä mä en luottais raamattuntulkintoihisinkaan.

Ainakaan mulla ei ollut mitään vaikeuksia käsittää mitä nimim. A-teisti kirjoitti mutta onnistuipa senkin 'tulkinta' sulta ihan persiilleen.

Psalmi50.15 kirjoitti:

Viisainta, että tulkitset itse omat sanomisesi, mitäs niitä minulta kyselet. Ymmärsin, että kutsut vaimoasia tapakristityksi ja itseasiassa sen käsityksen minäkin hänestä sain kertomasi perusteella. Tapakristittyjähän on koko suomi pullollaan, mutta ei se tee ihmisestä vielä uskovaista, jos on kristillisä arvoja tms. Luther itse sanoi aikoinaan kirkon jäsenistä, että tuskin yksi tuhannesta on uskovainen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapakristitty

Lue lisää

Ei minun kirjoittamisiani olisi tulkitsemaan tarvinnut ryhtyäkään, jotenkin vain sait väännettyä kirjoittamani aivan eri muotoon mitä olin todellisuudessa kirjoittanut. Tekstihän on tuossa yläpuolella.

Oma tulkintani ja näkemykseni suhtautumisestasi ihmisiin, jotka kyllä uskovat mutta eivät elä helluntaiopin mukaan oli kyllä aikalailla oikea :)

Psalmi50.15 kirjoitti:

No tässähän se näyte tuli heti perään, eli vahvistus sille, että en kirjoita omiani. Lappix on kyllä uskossa, mutta ei kristinuskossa, koska kieltää sen opin dogmit. Joku usko lappixella siis on, onko se Jehovan todistajien usko, vai jonkun muun opin usko, tai sitten lappixen ihan ikioma usko oppiin, josta ei kukaan muu tiedä mitään. Se, mitä olen seurannut kirjoitteluasi, niin olen huomannut viitteitä monista harhaopeista, sekoitusta niiden pääkodista, mutta sitten huomaan myös sinun ekivaarilta perimiä harhoja, jotka ovat ihan teidän omia juttujanne. Sille opille, joka sinulla on, ei ole oikein mitään vallitsevaa nimitystä, joten sen voisi nimetä, vaikkapa unitaristiuniversaalijehovalappixekiläisyydeksi. Älyttömän vaikea nimitys opille, mutta niin on teidän oppinnekin älyttömän vaikea, joten se sopii oikein hyvin.

Lue lisää

Psalmi50.15 Uskonnot ja uskonnollisuus ovat tavaramerkkisi. En usko esimerkiksi, että Jeesus meni kuoltuaan helvettiin, kuten teidän dogminne väittää. Sinä hyväksyt senkin.

a-teisti kirjoitti:

Ei minun kirjoittamisiani olisi tulkitsemaan tarvinnut ryhtyäkään, jotenkin vain sait väännettyä kirjoittamani aivan eri muotoon mitä olin todellisuudessa kirjoittanut. Tekstihän on tuossa yläpuolella.

Oma tulkintani ja näkemykseni suhtautumisestasi ihmisiin, jotka kyllä uskovat mutta eivät elä helluntaiopin mukaan oli kyllä aikalailla oikea :)

Lue lisää

No mennään sitten suoraan asian ytimeen, niin ei tarvitse tehdä tukintoja sinun kirjoituksistasi.

1. Onko kumppanisi ottanut vastaan Jeesuksen syntiensä sovittajana, eli asuuko Jumalan Henki hänen sydämessään?

2. Onko hän tunnustanut uskonsa, eli tietääkö siitä kukaan muu kuin sinä ja voiko hän tänä päivänä sanoa koko sydämestään, että Jeesus on hänen Herransa?

3. Näkyykö usko hänen vaelluksessaan ja elääkö hän tinkimättä Jumalan Sanan ohjeiden mukaan?

4. Seurakunta yhteys? Onko sitä koskaan ollut ja katsooko hän sitä mitenkään tarpeelliseksi?

Tässä muutamia keskeisiä kysymyksiä, joista kolme ensimmäistä on sellaisia, joihin uskovainen ei voi vastata kieltävästi. Uskovainen ei voi olla piilossa ainakaan koko elämäänsä, vaan joskus se tulee esiin väkisinkin ja kysyttäessä se on tunnustettava. Parannus ja usko kulkevat käsikädessä, eli emme voi elää missään kohdassa Jumalan tahdon vastaisesti ainakaan tahallisesti. Asuuko Jumalan Henki sydämessä? Mikäli ei asu, niin turha on väittää, että Jumala suhde on kunnossa. Raamatun mukaan sellainen ihminen ei ole Jumalan oma, jolla ei ole Jumalan Henkeä. Päätelkää tästä itse, miten asiat ovat teidän kohdallanne, minä en voi täältä ruudun takaa tutkia asiaa teidän puolestanne. On myös mahdollista vastata kaikkiin kysymyksiin myöntävästi ja silti olla uskosta osaton, koska Jumala näkee sydämeen ja tietää, miten asiat oikeasti ovat.

voi voi :( kirjoitti:

Tuon sortimentin luetun ymmärtämisen kyvyillä mä en luottais raamattuntulkintoihisinkaan.

Ainakaan mulla ei ollut mitään vaikeuksia käsittää mitä nimim. A-teisti kirjoitti mutta onnistuipa senkin 'tulkinta' sulta ihan persiilleen.

Lue lisää

No hyvä, että sinä edes ymmärrät.

lappix kirjoitti:

Psalmi50.15 Uskonnot ja uskonnollisuus ovat tavaramerkkisi. En usko esimerkiksi, että Jeesus meni kuoltuaan helvettiin, kuten teidän dogminne väittää. Sinä hyväksyt senkin.

Lue lisää

Eihän tuo ole meidän dogmimme, vaan jds oppia. Vaikka se on harha, niin se on paljon pienempi harha niiden oppien rinnalla, jotka sinä allekirjoitat.

Jeesus ei syntynyt neitseestä, vaan oli Joosefin poika.

Jeesus ei ole Jumala, eikä meillä ole kolmiyhteistä Jumalaa.

Kaikki yhteys oppi

Seurakunta on poliittinen puolue ja sieltä täytyy karata, niin kuin juutalaisten Babyloniasta.

Pyhä Hengen toiminta armolahjoineen, on sinulle kokonaan vierasta ja outoa.

Raamatun arvovaltaa, ei tarvitse tunnustaa.

Pyhän Hengen täyteys, mitä se on?

Oppi synnistä ??

jne...

.revi siitä.